Tukihenkilö- ja tukiperhetoiminta verotuksessa

Asian kuvaus

Tässä kannanotossa kerrotaan tukihenkilölle ja tukiperheelle maksettujen korvausten verokohtelusta ja mitä tukihenkilö- ja tukiperhetoiminnasta aiheutuneita kuluja tukihenkilö ja tukiperhe voivat vähentää verotuksessaan.

Taustaa

Tukihenkilötoiminta

Tukihenkilötoiminnalla tarkoitetaan ohjattua vapaaehtoistoimintaa, joka voi olla tilanteesta riippuen joko säännöllistä tai satunnaista. Tyypillisesti tukihenkilötoimintaa järjestävät erilaiset yleishyödylliset yhteisöt, järjestöt ja julkisyhteisöt (esimerkiksi kunnat). Tukihenkilö toimii lapsen, nuoren, vanhuksen, vammaisen, yksinhuoltajan, kuntoutujan tms. tukena, apuna ja seurana. Tyypillisesti tämä tapahtuu muualla kuin tukihenkilön luona, esimerkiksi  tuettava ja tukihenkilö tapaavat tuettavan omassa elinympäristössä yhteisen tekemisen tai harrastuksen merkeissä.

Tukihenkilötoiminta voi olla täysin korvauksetonta vapaaehtoistoimintaa, kuten esimerkiksi ystäväpalvelu. Kunnalla on velvollisuus järjestää tukihenkilötoimintaa sosiaalipalveluna joko itse tai hankkimalla palvelut kolmannelta sektorilta ostopalveluna. Tällöin tukihenkilölle maksetaan yleensä erilaisia kustannusten korvauksia ja/tai palkkio (työkorvausta). Palkkion maksamisella on vaikutusta tukihenkilölle maksettujen korvausten verovapauteen. Tässä kannanotossa tarkoitettua tukitoimintaa ei yleensä harjoiteta työsuhteessa.

Tukiperhetoiminta

Kunnalla on velvollisuus järjestää tukiperhetoimintaa sosiaalipalveluna (lastensuojelulaki 36 § ja sosiaalihuoltolaki 28 §) joko itse tai ostopalveluna kolmannelta sektorilta. Tukiperhetoiminnassa tuettava osallistuu normaaliin arkielämään tukiperheessä ja yöpyy tukiperheen luona esimerkiksi viikonloppuisin tai lomalla. Tukiperheelle aiheutuu toiminnasta kuluja, jotka yleensä korvataan tukiperheelle. Tyypillisesti tukiperheelle maksetaan lapsikohtainen palkkio (työkorvausta) ja kulukorvaus sekä mahdollisesti erikseen matkakuluja matkalaskun perusteella. Lainsäädännössä ei ole määräyksiä tukiperheille maksettavien hoitopalkkioiden ja kulukorvausten määrästä.

Kulujen vähentämistä ja matkakustannusten korvauksia koskevat säännökset

Verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot ovat tiettyjä rajoituksia lukuun ottamatta veronalaista tuloa. Verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot. (Tuloverolaki (TVL) 29 §)

Verovapaita matkakustannusten korvauksia voi maksaa vain työnantaja. Tällaisia korvauksia ovat matkustamiskustannusten korvaus, päiväraha, ateriakorvaus ja majoittumiskorvaus. (TVL 71 §:n 1 momentti)

Työnantajalta työmatkasta saatuun matkakustannusten korvaukseen rinnastetaan TVL 21 §:ssä tarkoitetulta osittain verovapaalta yhteisöltä (esimerkiksi kunta ja seurakunta) tai TVL 22 §:ssä tarkoitetulta yleishyödylliseltä yhteisöltä saatu matkakustannusten korvaus edellyttäen, että matka on tehty edellä mainittujen tahojen hyväksi ja niiden toimeksiannosta (TVL 71 §:n 3 momentti). Korvaukset ovat verovapaita TVL 71 §:n 3 momentin nojalla silloinkin, kun verovelvollinen ei ole työsuhteessa näihin toimijoihin tai ei muuten saa palkkaa työstä, johon matka liittyy.

Tällaisesta matkakustannusten korvauksesta on kuitenkin verovapaata tuloa vain päiväraha enintään kahdeltakymmeneltä päivältä kalenterivuodessa, majoittumiskorvaus ja matkustamiskustannusten korvaus, jota voidaan suorittaa myös verovelvollisen asunnolta tehdystä matkasta 72 §:n 4 momentin estämättä. Matkakustannusten korvauksesta muulla kuin julkisella kulkuneuvolla tehdystä matkasta on verovapaata enintään 3 000 euroa kalenterivuodelta. (TVL 71 §:n 3 momentti)

Jos matkakustannusten korvauksia maksaa muu kuin työnantaja tai TVL 71 §:n 3 momentissa määritelty taho, maksetut korvaukset ovat saajalle veronalaista tuloa. Matkakustannusten korvaukset ovat veronalaisia myös silloin, kun tukihenkilölle maksetaan työskentelystä palkkio (työkorvausta). Tällöin matkakustannusten korvauksia voi kuitenkin maksaa ennakonpidätystä toimittamatta, jos korvaus maksetaan matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä annetun Verohallinnon päätöksen mukaisesti ja luonnolliselle henkilölle (Verohallinnon päätös ennakonpidätysvelvollisuudesta vapauttamisesta 1 §:n 17 kohta). Näissä tilanteissa korvausten saaja voi vaatia hänelle työstä aiheutuneita kustannuksia vähennettäväksi omassa verotuksessa tulonhankkimiskuluina.

Kannanotto

Tukihenkilön verotus

Tukihenkilö voi vähentää tukihenkilötoimintaan liittyviä todellisia kuluja omassa verotuksessaan, jos hän on saanut toiminnasta veronalaista tuloa (veronalaista palkkiota tai veronalaisia kustannusten korvauksia). Vähennyksiä voi tehdä enintään tulon määrään saakka, koska tällainen toiminta ei ole luonteeltaan tulonhankkimistoimintaa.

Tukihenkilö voi vaatia matkakustannuksia vähennettäväksi omassa verotuksessaan joko tositteiden (esimerkiksi matkalippu) tai Verohallinnon Matkakuluvähennyspäätöksen mukaisesti enintään tukihenkilötoiminnasta saadun veronalaisen tulon määrään saakka. Jos tukihenkilö ei saa toiminnasta veronalaista korvausta, hän ei voi myöskään vähentää hänelle mahdollisesti aiheutuneita kuluja.

Tukihenkilölle voi maksaa matkakustannusten korvauksia verovapaasti, jos hän tekee työtä työsuhteessa. Jos työsuhdetta ei ole, TVL 21 §:ssä määritelty osittain verovapaa yhteisö (esimerkiksi kunta ja seurakunta) tai TVL 22 §:ssä määritelty yleishyödyllisen yhteisö voivat kuitenkin maksaa korvauksia verovapaasti sen hyväksi ja sen toimeksiannosta tehdystä vapaaehtoistyöstä TVL 71 §:n 3 momentin rajoissa. Tämä edellyttää, että tukihenkilölle ei makseta palkkiota.

Jos tukihenkilölle maksetaan työstä palkkio (työkorvausta), tukihenkilölle mahdollisesti maksetut matkakustannusten korvaukset ja muut korvaukset ovat palkkion lisäksi veronalaisia. Maksaja voi kuitenkin maksaa matkakustannusten korvauksia ennakonpidätystä toimittamatta. Edellytyksenä on, että korvausten määrät ja perusteet ovat Verohallinnon kustannuspäätöksen mukaisia. Matkakustannusten korvaukset  on ilmoitettava veronalaisina tulorekisteriin. Katso ilmoittamisesta tarkemmin tulorekisterin ohjeista.

Tukiperheen verotus

Tukiperhetoiminta voidaan verotuksessa rinnastaa lyhytaikaiseen perhehoitoon, josta säädetään perhehoitolaissa. Tällöin tukiperheelle maksettu palkkio, kulukorvaus ja matkakustannusten korvaukset ovat veronalaista ansiotuloa (työkorvausta), mutta kulukorvauksesta saa verotuksessa sitä vastaavan vähennyksen.

Maksaja ilmoittaa maksetun palkkion, kulukorvauksen ja erikseen maksetut matkakustannusten korvaukset tulorekisteriin samoin kuin perhehoitajien palkkio ja kustannusten korvaus ilmoitetaan (katso tarkemmin tulorekisteriohje perhehoitajien palkkion ja kustannusten korvauksen ilmoittamisesta). Tällöin tukiperhe saa kulukorvauksesta automaattisesti samansuuruisen vähennyksen verotuksessaan.

Jos kulukorvaus ei näy esitäytetyllä veroilmoituksella vähennyksenä kohdassa "muiden kuin palkkatulojen tulonhankkimismenot", tukiperhe voi vaatia verotuksessaan kulukorvauksen suuruista vähennystä ilman selvitystä todellisista kustannuksista.

Tavanomaisten asiointimatkojen kustannukset sisältyvät kunnan maksamaan kulukorvaukseen. Erikseen matkan perusteella maksetut matkakustannusten korvaukset ilmoitetaan tulorekisteriin perhehoitajan palkkiona. Tukiperhe voi vähentää verotuksessaan omalla autolla tehtyjen, erikseen laskutettujen matkojen kustannukset. Vähennys tehdään kunnalta laskutetun kilometrimäärän perusteella Verohallinnon matkakuluvähennyksen määrästä kullekin verovuodelle antaman päätöksen mukaisesti riippumatta siitä, minkä suuruisena kunta on matkakorvauksen maksanut.

Jos tukiperheelle on aiheutunut kustannuksia korvattua enemmän ja verotuksessa vaaditaan vähennystä saatua kulukorvausta suurempana, tukiperheen tulee esittää verotuksessaan selvitys kaikista tukiperhetoiminnasta aiheutuneista kustannuksistaan.

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

ylitarkastaja Minna Palomäki