Työnantajan maksamien kustannusten ja asettautumispalveluiden verotus kansainvälisissä työskentelytilanteissa

Asian kuvaus

Työnantajat maksavat usein työntekijöidensä ulkomaantyöskentelyyn liittyviä erilaisia kustannuksia varsinaisen työstä maksettavan palkan lisäksi. Kyse voi olla ulko­maan­­työskentelyn alkamiseen ja päättymiseen liittyvien ylimääräisten kustan­nusten korvaa­misesta tai ulkomaantyöskentelyn aikana syntyvistä kustannuksista.

Tyypillisimpiä työnantajan maksamia kustannuksia ovat työntekijän ja tämän perheen matkakustan­nukset, muuttotavaran rahtikustannukset, työ- tai oleskelu­luvan hankintakustannukset, ulkomaisen ajokortin hankintakustannukset, rokotus­ten ja tarvittavien lääkärin­todistusten kustannukset, kielikoulutuksen kustannukset, komennusmatkavakuutuksen vakuutusmaksut, komennus­valmennuskulut, valuu­tan­­vaihtokulut sekä lasten päivähoito- ja koulumaksut.

Lisäksi työnantaja saattaa järjestää työn­tekijälle erilaisia toiseen maahan asettau­tumista ja käytännön asioiden hoitamista helpottavia palveluja (niin sanotut relocation-palvelut). Näitä voivat olla esimerkiksi verotukseen liittyvien asioiden hoitaminen (esim. verotunnisteen ja verokortin hakeminen, veroilmoituksen laatiminen), pankki­tilin avaaminen, henkilötunnuksen hakeminen, tarvittavien viranomais­rekisteröintien hoitaminen, sosiaaliturvajär­jestel­mään liittyminen, julkisen liikenteen lippujen hankkiminen, asuinalueisiin ja paikallisiin palveluihin tutustuminen sekä asunnon etsiminen.

Ulkomaankomennuksissa voi olla kyse joko Suomesta ulkomaille suuntautuvasta komennuksesta tai ulkomailta Suomeen suuntautuvasta komennuksesta. Tässä kannanotossa käsitellään ulkomaille suuntautuvista komennuksista tilanteita, joissa kuuden kuukauden sääntö ei sovellu sekä tilanteita, joissa työntekijä tulee ulkomailta Suomeen. Tässä kannanotossa käsitellään työnantajan työntekijän puolesta maksamien ulkomaantyöskentelyyn liittyvien kustannusten ja asettautumispalveluiden (relocation-palvelut) verotusta. Osa työnantajan maksa­mista kustannuk­sista on tuloverolaissa (1535/1992, TVL) säädetty vero­vapaaksi. Suuri osa työnantajan maksamista relocation-kustannuksista on kuitenkin sellaisia, joista ei ole erityisiä säännöksiä tuloverolaissa, vaan niiden verotuskohtelu perus­tuu TVL 29 §:n ja TVL 61 §:n yleissäännöksiin sekä oikeus- ja verotuskäytäntöön.

Jos Suomesta ulkomaille lähtevän työntekijän ulkomaantyöskentelystä saamaan palkkaan soveltuu TVL 77 §:n mukainen kuuden kuukauden sääntö, myös työnantajan maksamat ulkomaantyöskentelyyn liittyvät kustannusten korvaukset, jotka muutoin olisivat veronalaisia, ovat osa kuuden kuukauden säännön alaista verovapaata palkkaa. Kuuden kuukauden säännön soveltamisesta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Ulkomailla työskentelyn verotus.

Tässä kannanotossa ei käsitellä työnantajan maksamien asumis­kustan­nusten verotuskysymyksiä. Niistä kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Luontoisedut verotuksessa sekä Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa.

Taustaa

Sovellettavat säännökset:

Tuloverolain tulokäsite on laaja. TVL 29 §:n mukaan veronalaista tuloa ovat TVL:ssä säädetyin rajoituksin verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot. Verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot (luonnolliset vähennykset). TVL 61 §:n 2 momentin mukaan veronalaista ansiotuloa on muun ohessa työsuhteen perusteella saatu palkka ja siihen rinnastettava tulo. Palkkana pidetään vakiintuneesti esimerkiksi työnantajan maksamia tai korvaamia työntekijän tai tämän perheenjäsenten elantomenoja.

Osa työnantajan maksamista kustannusten korvauksista on tuloverolaissa erikseen säädetty verovapaiksi. Tällaisia ovat muun muassa TVL 76 §:ssä mainitut ulkomaantyöskentelyyn liittyvät korvaukset. Lisäksi sovellettavaksi voivat tulla TVL 69 §:n verovapaita henkilökuntaetuja, TVL 69 b §:n mukaisia koulutuskustannuksia ja TVL 69 c §:n mukaisia muuttokustannuksia sekä TVL 71-73 §:ssä tarkoitettuja työmatkakustannusten korvauksia koskevat säännökset.

Ulkomailla työskentelyyn liittyvistä erityisistä kustannusten korvauksista säädetään TVL 76 §:n 5 kohdassa. Sen mukaan veronalaista tuloa ei ole ulkomailla tapahtuvasta työskentelystä johtuvat, työnantajan maksamat verovelvollisen ja hänen perheenjäsenensä muutto- ja matkakustannukset sekä ulkomailla työskentelyn aikana työnantajan siellä kustantama tavanomainen yksityinen palveluhenkilöstö ja lasten koulutus. TVL 76 § koskee ainoastaan Suomesta ulkomaille lähteviä työntekijöitä, eikä sitä voida soveltaa ulkomailta Suomeen tuleviin työntekijöihin.

Osa ulkomaankomennuksen yhteydessä korvattavista kustannuksista voi olla luonteeltaan TVL 69 §:n 1 momentissa tarkoitettuja henkilökuntaetuja. TVL 69 §:n 1 momentin mukaan veronalaiseksi tuloksi ei katsota muun muassa koko henkilökunnan tai työnantajan palveluksesta eläkkeellä olevien työnantajalta saamaa tavanomaista ja kohtuullista etua työnantajan järjestämästä terveyden­huollosta, lukuun ottamatta työnantajan työntekijälle suorittamaa korvausta terveydenhuollosta tai sairaudesta johtuvista kustannuksista.  

Lisäksi kansainvälisissä työskentelytilanteissa voi tulla sovellettavaksi työnantajan kustantamaa koulutusta koskeva TVL 69 b §:n 1 momentti, jonka mukaan veronalaista tuloa ei synny työnantajan kustantamasta työntekijän koulutuksesta, joka tapahtuu työnantajan tai samaan konserniin kuuluvan työnantajan intressissä.

TVL 69 c §:ssä taas säädetään työnantajan maksamista työntekijän ja hänen perheenjäsenensä muutto- ja matkustamis­kus­tannusten osittaisesta verovapau­desta. Veronalaista ansiotuloa on 50 prosenttia työnantajan maksamasta mää­rästä, jos muutto tapahtuu työntekijän työskentely­paikan sijainnin vuoksi. Säännös soveltuu sekä kotimaisiin että kansainvälisiin tilanteisiin.

TVL 71-73 §:ssä säädetään tilapäisestä työmatkasta ja siitä johtuvien kustannusten korvausten verovapaudesta. Näiden säännösten soveltamista on käsitelty tarkem­min Verohallinnon ohjeessa Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa.

Muiden kuin laissa nimenomaisesti mainittujen kustannusten korvausten verotus­kohtelu ratkeaa tuloverolain yleissäännösten sekä oikeus- ja verotuskäytännön perusteella. Oikeuskäytännön perusteella on verovapaina pidetty esimerkiksi komennusmatka­vakuutuksen vakuutusmaksuja ja oleskelulupakustannuksia. Korvaukset, jotka maksetaan työntekijän elantomenoiksi luokiteltavien menojen kattamiseksi, ovat veronalaisia etuja. Veronalaisina on pidetty esimerkiksi henkilökohtaisten asioiden ja veroasioiden hoitoon liittyvien palvelujen kustannuksia. Veronalainen etu voi olla myös työnantajan maksama lasten päivähoidon kustannus.

Kannanotto

Jäljempänä on käsitelty erilaisten työnantajan maksamien, ulkomaan­työsken­telyyn yleisesti liittyvien kustannusten ja palveluiden verotuskohtelua tuloverolain säännösten sekä oikeus- ja verotuskäytännössä muodostuneiden tulkintojen pohjalta. Ulkomailla työskentelyn aikana maksettavista kustannusten korvauksista on kerrottu myös Verohallinnon ohjeessa Ulkomailla työskentelyn verotus.

Veronalainen etu työntekijälle syntyy TVL 110 §:n mukaan silloin, kun työnantaja maksaa työntekijän puolesta tämän elantokustannukseksi luokiteltavan menon. Esimerkiksi jäljempänä kerrot­tujen asunnon etsintään, viranomaisrekisteröinteihin ja muiden henkilökoh­taisten asioiden hoitoon liittyvä palvelu verotetaan työntekijällä silloin, kun työnantaja maksaa palveluntarjoajan kyseisestä palvelusta lähettämän laskun. Veronalaisen edun määrä on palvelun käypä arvo eli palvelusta maksettu määrä arvonlisä­ve­roineen. Palvelu on työntekijälle veronalainen etu riippumatta siitä, onko työnantaja maksanut yksittäisestä työntekijälle tarjotusta palvelusta erikseen vai onko palvelu osa laajempaa ulkoistamistoimeksiantoa.

Jos työnantaja maksaa palveluista aiheutuneen laskun vasta sen jälkeen, kun työntekijä on muuttanut pois Suomesta ja tullut Suomessa rajoitetusti verovelvol­lisek­si, kyse on TVL 10 §:n mukaan Suomesta saadusta tulosta. Jos työnantaja ei enää maksa Suomesta lähteneelle työntekijälle rahapalkkaa, josta lähdevero voi­taisiin periä, tulee työntekijän ilmoittaa tulo Verohallinnolle lähdeveron määräämistä varten.

1. Työntekijän ja tämän perheen matkakustannukset

Työnantaja voi TVL 76 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla korvata verovapaasti työntekijän ja tämän perheenjäsenten matkakustannukset ulkomailla työskentelyn alkaessa ja ulkomailla työskentelyn päättyessä. Merkitystä ei ole sillä, tapahtuuko työskentely ulkomailla varsinaisella työpaikalla vai erityisellä työntekemispaikalla. Työskentelyn kestolle ei myöskään ole säädetty aikarajaa.

TVL 76 §:n 1 momentin 5 kohta koskee ainoastaan Suomesta ulkomaille lähteviä työntekijöitä. Jos kyse on ulkomailta Suomeen tulevasta työntekijästä, työnantaja voi korvata työntekijän matkakustannukset verovapaasti silloin, kun työntekijä tulee Suomeen erityiselle työntekemispaikalle. Verovapaus koskee ainoastaan työn­tekijälle korvattua matkaa, ei esimerkiksi perheenjäsenten matkoja.

Vaikka kyse ei olisi ulkomailta Suomeen erityiselle työntekemispaikalle tulevasta työntekijästä, TVL 69 c §:n mukaisen työpaikan sijainnin vuoksi tapahtuvan muuton yhteydessä työnantaja voi korvata työntekijän ja tämän perheen matkustamis­kustannukset osittain verovapaasti. TVL 69 c §:n soveltamisedellytyksistä on kerrottu tarkemmin jäljempänä muuttokustannuksia koskevassa kohdassa.

Ulkomailla työskentelyn kestäessä tehtäviä lomamatkoja Suomeen tai muualle työnantaja ei voi korvata verovapaasti. Jos työskentely ulkomailla tapahtuu varsinaisella työpaikalla, työnantaja voi työmatkakustannusten korvauksia koske­vien säännösten mukaisesti korvata Suomeen erityiselle työntekemispaikalle tehdystä matkasta aiheutuneet matkakustannukset verovapaasti. Suomeen suuntautuvat matkat voi korvata verovapaasti myös silloin, kun ulkomailla työskentely tapahtuu erityisellä työntekemispaikalla ja komennus katkeaa matkan ajaksi. Perheenjäsenten matkakustannuksia työnantaja ei tällöinkään voi korvata verovapaasti.

Tilapäiseen työmatkaan liittyvien matkakustannusten korvaamisesta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa.

2. Muuttokustannukset

Työnantaja korvaa usein ulkomaankomennuksen alkaessa ja päättyessä työntekijän ja tämän perheen muuttoon liittyviä kustannuksia, esimerkiksi muuttorahdista tai lisämatkatavaroista aiheutuneita kuluja. Suomesta ulkomaille lähtevälle työntekijälle työnantaja voi korvata verovapaasti sekä työntekijän että tämän perheen muuttokustannukset TVL 76 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla.

Jos kyse on ulkomailta Suomeen suuntautuvasta komennuksesta, joka on tapahtunut työnantajan aloitteesta ja intressissä, voi työnantaja korvata työntekijän muuttokustannukset verovapaasti keskusverolautakunnan ennakkoratkaisusta KVL 10/2006 ilmenevien periaatteiden mukaisesti.

Vuoden 2020 alusta tuloverolakiin on lisätty muuttokustannusten korvaamista koskeva erityissäännös TVL 69 c §, jonka mukaan veronalaiseksi tuloksi katsotaan työnantajan maksamista muuttokustannusten korvauksesta 50 prosenttia, kun muutto on tapahtunut työpaikan sijainnin vuoksi. Kyse voi olla myös Suomesta ulkomaille tai ulkomailta Suomeen tapahtuvasta muutosta. Säännöksen soveltamisen kannalta ei ole merkitystä sillä, lähetetäänkö työntekijä Suomeen komennukselle vai solmiiko hän työsopimuksen suoraan suomalaisen työnantajan kanssa.

TVL 69 c § voi tulla sovellettavaksi silloin, kun muuttokustannuksia ei voida katsoa kokonaan verovapaaksi TVL 76 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla eikä kyse ole päätöksessä KVL 10/2006 tarkoitetusta työnantajan aloitteesta ja intressissä tehdystä muutosta. Muuttokustannusten korvaamisesta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa.

Muuttokustannuksilla tarkoitetaan edellä mainittuja säännöksiä sovellettaessa ainoastaan välittömästi muutosta johtuneita kustannuksia. Poikkeuksena tähän on TVL 76 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisiksi muuttokustannuksiksi katsottu myös työn­antajan maksama korvaus työskentelyvaltiossa sijainneen asunnon myynti­kuluista (KVL 41/1996).

Työnantajan maksama tavaroiden varastointi ulkomaantyöskentelyn aikana ei ole TVL 76 §:n 1 momentin 5 kohdan tai TVL 69 c §:n tarkoittama muuttokustannus. Työnantajan maksama varastointi on siksi työntekijälle veronalainen etu.

3. Komennusmatkavalmennus ja kielikoulutus

Työnantaja voi tarjota työntekijälle ulkomaantyöskentelyyn liittyvää kulttuuri-, kieli- tai muuta valmennusta. Kyse on yleensä työnantajan intressissä järjestettävästä valmennuksesta, jonka tarkoituksena on varmistaa ulkomaankomennuksen onnistuminen valmentamalla työntekijää ulkomaantyöskentelyn vaatimuksiin ja tavoitteisiin sekä auttaa sopeutumaan uuden maan työskentely- ja vapaa-ajan kulttuuriin. Komennusmatkavalmennusta ja kielikoulutusta voidaankin siksi pitää TVL 69 b §:ssä tarkoitettuna työnantajan järjestämänä koulutuksena, josta ei synny veronalaista etua työntekijälle.

Jos työnantaja tarjoaa valmennusta tai koulutusta myös työntekijän perheen­jäsenille, perheen­jäsenten saama valmennus katsotaan työntekijän veron­alai­seksi eduksi. Jos perheen mukanaolo valmennuksessa tai koulutuksessa ei aiheuta työnantajalle mitään lisäkustan­nuksia, veronalaista etua ei synny.

4. Lasten koulutus

TVL 76 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan ulkomaan työskentelyn aikana työn­antajan maksamista, työntekijän lasten koulumaksuista ei synny työntekijälle veronalaista etua. Säännös koskee ainoastaan Suomesta ulkomaille lähteviä työntekijöitä.

Jos työnantaja maksaa Suomeen tulevan työntekijän lasten koulumaksuja (esimerkiksi kansainvälinen koulu), kyse on työntekijän veronalaisesta edusta.

5. Lasten päivähoito

Lasten hoidosta aiheutuneet menot ovat tyypillisiä elantomenoja. Työnantaja ei voi korvata ulkomaan­työskentelyn aikana lasten päivähoitomaksuja verova­paasti TVL 76 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla. Saman säännöksen nojalla työnantaja voi kuitenkin kustantaa työntekijälle verovapaasti tavanomaisen yksityisen palvelu­henkilöstön (esimerkiksi lastenhoitajan) silloin, kun lastenhoitajan järjestäminen on asianomaisen maan olosuhteet huomioon ottaen yleinen käytäntö.

Työnantajan maksama lastenhoito on Suomeen tulevalle työntekijälle aina veron­alainen etu. Poikkeuksena tästä on ainoastaan sairaan lapsen hoitoetu, joka on säädetty verovapaaksi TVL 69 §:ssä.

6. Viisumi, työ- ja oleskelulupa

Työskentelyn aloittamisen edellytyksenä on usein viisumin sekä työ- tai oleskelu­luvan hankkiminen työntekijälle. Asianmukaisten lupien olemassaolo on työsken­telyn edellytys ja vastuu näiden velvoitteiden noudattamisesta on usein työnanta­jalla. Työnantaja voi siksi kustantaa ulkomaankomennukselle lähtevälle tai Suomeen tulevalle työntekijälle tarvittavan viisumin sekä työ- tai oleskeluluvan verovapaasti. Merkitystä ei ole sillä, onko työ- tai oleskelulupa hankittu tilapäistä tai pidempiaikaista työskentelyä varten eikä sillä, oikeuttaako työ- tai oleskelulupa työskentelemään pelkästään kyseisen työnantajan palveluksessa (KHO 2020:155). Verovapaus koskee myös mahdollista erillistä maastapoistumislupaa tai vastaavaa poisrekisteröintiä ulkomaantyöskentelyn päättyessä.

Jos työnantaja maksaa edellä mainittuja kustannuksia myös työntekijän perheen­jäsenelle, kyse on työntekijän veronalaisesta edusta.

Viisumin ja työ- tai oleskeluluvan lisäksi työnteon edellytyksenä voi olla voimassa oleva veronumero. Tällainen edellytys on esimerkiksi rakennusalalla, jossa työntekijä ei ilman voimassa olevaa veronumeroa pääse työmaalle. Vastuu velvoitteen noudattamisesta on työnantajalla. Jos veronumeron hankkiminen on työnteon edellytys ja vastuu velvoitteen noudattamisesta on työnantajalla, työnantaja voi kustantaa työntekijälle veronumeron hankkimiseen liittyvän palvelun verovapaasti.

Työnantajan kustantaman passin kustannukset ovat lähtökohtaisesti työntekijän veronalaista tuloa. Joissakin tilanteissa passin kustannuksia ei kuitenkaan pidetä veronalaisena tulona. Työnantajan kustantaman passin verotuskohtelusta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Henkilökuntaedut verotuksessa luku 5.2.

EU-kansalaisen rekisteröinti Maahanmuuttovirastolle (EU-rekisteröinti) ei ole edellä tarkoitettu oleskelulupa, eikä työnantaja voi korvata työntekijän EU-rekisteröinnin kustannuksia verovapaasti.

7. Komennusmatkavakuutus

Työnantajan maksaman komennusmatkavakuutuksen kustannukset eivät ole veronalaista etua työntekijälle (KHO 23.6.2016 taltio 2810). Komennusmatka­vakuutuksessa on usein kyse laajennetusta matkavakuutuk­sesta, jolla on tarkoitus kattaa myös työnantajan riskejä ulkomaankomennuksen aikana. Komennusmatka­vakuutuksen verotuskohtelusta ja verovapauden edellytyksistä on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Työnantajan ottamien vapaaehtoisten riskihenkilövakuutusten verotus luku 4.6.1.

8. Rokotukset, lääkkeet ja lääkärintarkastukset

Eräät maat ovat asettaneet maahanpääsyn taikka viisumin ja työ- tai oleskeluluvan edellytykseksi sen, että henkilö osoittaa ottaneensa tietyt rokotteet tai käyneensä tietyt tutkimukset sisältäneessä lääkärintarkastuksessa. Joihinkin maihin matkus­tettaessa taas suositellaan tiettyjen rokotteiden ottamista tai lääkityksen aloitta­mista ennen maahantuloa. Jos työnantaja maksaa kustannukset työntekijän edellä mainituista rokotteista, lääkkeistä tai lääkärin­tar­kastuksista, nämä kustannukset ovat luonteeltaan sellaisia työnteon edellytyksiä, joista ei synny työntekijälle veron­alaista tuloa.

Lähtökohtaisesti työnantaja ei voi korvata verovapaasti työntekijän perheen­jäsenten rokotus-, lääke- tai lääkärintarkastuskuluja. Poikkeustilanteessa tällaiset kustannukset voidaan hyväksyä verovapaaksi, jos niitä voidaan pitää työkohteen olosuhteisiin nähden tavanomaisena ja perusteltuna. Kyse voi olla esimerkiksi maasta, jossa tietty rokotus tai lääkitys (esimerkiksi malarianestolääkitys) on pakol­li­nen tai välttämätön, jotta kyseisessä maassa on mahdollista oleskella turvallisesti.

Työterveyshuoltoon kuuluvista kustannuksista ulkomaantyöskentelyn aikana on kerrottu tarkemmin ohjeessa Henkilökuntaedut verotuksessa (luku 3.2.5.9).

9. Valuutanvaihto

Ulkomaantyöskentelyn aikana syntyneet valuutanvaihtokulut ovat elantomenoja, joita työnantaja ei voi korvata verovapaasti. Työmatkaan liittyvät valuutan­vaihto­kulut, jotka ovat syntyneet työnantajan maksamista verovapaista matkustamis- tai majoituskustannuksista (esimerkiksi matkalipun hankinnasta aiheutuneet valuutanvaihtokulut), työnantaja voi kuitenkin korvata verovapaasti.

10. Viranomaisrekisteröintien ja veroasioiden hoitaminen

Työnantaja saattaa hankkia työntekijälle ulkopuoliselta palveluntarjoajalta työsken­tely­maan viranomaisvelvoitteiden hoitamiseen liittyvää palvelua. Palvelu voi sisäl­tää esimerkiksi viranomaisrekisteröintejä ja -hakemuksia (esimerkiksi henkilö­tunnuksen, verotunnisteen tai sosiaaliturvaan liittyvän hakemuksen tekeminen) sekä veroasioiden hoitamista.

Työnantajan maksaman veroilmoituksen laatimispalvelun kustannukset ovat työn­tekijän veronalaista tuloa (KHO 20.4.2016 taltio 1508). Päätöksen perusteluissa korkein hallinto-oikeus totesi, että veroilmoituksen laatimisessa on kyse työntekijän henkilökohtaisten velvoitteiden hoitamisesta ja elantokustannusten korvaamisesta. Lisäksi päätöksessä KHO 2020:155 työnantajan maksama relocation-paketti katsottiin työntekijän veron­alaiseksi eduksi. Relocation-paketti sisälsi muun muassa viranomaisrekiste­röin­teihin sekä sosiaaliturvaan ja verotukseen liittyvien asioiden hoitamista.

Edellä mainittujen päätösten nojalla työnantajan maksamasta palvelusta, joka sisältää työntekijän henkilökohtaisten viran­omais­asioiden tai vastaavien velvoittei­den hoitamista, syntyy työntekijälle veronalainen etu. Jos työn­antaja maksaa myös työntekijän perheenjäsenille vastaavia palveluja, perheenjäsenten osuus työn­antajan maksamista kustannuksista katsotaan työntekijän veronalaiseksi eduksi.

11. Asunnon etsintä, pankkitilin avaaminen, joukkoliikenteen lippujen hankinta ym. henkilökohtais­ten asioiden hoitaminen

Viranomaisvelvoitteiden hoitamisen lisäksi työnantajan tarjoama relocation-palvelu saattaa sisältää myös muita työntekijän henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen liittyviä palveluja. Tyypillisesti näitä ovat työntekijän asunnon etsintään, vuokra­sopi­muksen laatimiseen, pankkitilin avaamiseen, joukkoliikenteen lippujen ja kirjasto­kortin hankintaan, tarvittavien vakuutusten ja sopimusten (esim. sähkösopimus) solmimiseen sekä asuinalueen ja muun elinympäristön palveluihin tutustumiseen liittyvät palvelut.

Korkeimman hallinto-oikeuden antamassa päätöksessä KHO 2020:155 käsitelty relocation-paketti sisälsi edellä mainittuja asunnon etsimiseen, vuokrasopimukseen, pankki- ja vakuutusasioiden hoitoon sekä viranomaisrekisteröinteihin, sosiaaliturvaan ja veroasioihin liittyviä palveluja. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tällaisten palveluiden tarjoamisessa on kyse työn­tekijän elantokustannusten korvaamisesta, jolloin työntekijälle syntyy palve­lusta veronalainen etu.

Edellä mainitussa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä palveluntarjoaja etsi työntekijälle asuntoa siten, että asunnon vuokrasopimus solmittiin työntekijän ja vuokranantajan välille. Jos kyse sitä vastoin olisi työnantajan vuokraamasta asunnosta, asunnon etsintään ja vuokrasopimuksen laadintaan liittyvät kulut ovat työnantajalle kuuluvia kustannuksia, joista ei synny työntekijälle veronalaista etua.

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

johtava veroasiantuntija Anna-Leena Rautajuuri