KVL:2017/30

Hakemuksen mukaan hakijan työnantaja aikoi hankkia kaikille työntekijöilleen hierontaedun, jonka työntekijäkohtainen arvo oli 30 euroa kuukaudessa. Edun tarjoaminen toteutettiin hakemuksessa kuvatun X-palvelun kautta siten, että hakijan työnantaja teki sopimuksen palvelun toimittajan kanssa ja valitsi ne palveluun liittyneet hierontasopimuspaikat, joissa henkilökunta voi käyttää hierontaetuaan. Valinnan yhteydessä myös hakijan työnantajan ja hierontasopimuspaikan välille muodostui sopimussuhde.

Sen jälkeen kun hakijan työnantaja oli maksanut X-palvelun toimittajan lähettämän laskun, hakijalla oli mahdollisuus ottaa hierontaetu käyttöönsä valituissa hierontasopimuspaikoissa työnantajan määrittelemän euromäärän rajoissa. Hierontasopimuspaikan edustaja varmisti edun käyttöoikeuden käyttöoikeuskoodin perusteella ja kuittasi sen käytetyksi joko kokonaan tai osittain. X-palvelun toimittaja maksoi hierontasopimuspaikalle tämän toteuttamista hierontapalveluista ja vähensi tilityksen yhteydessä oman palvelupalkkionsa.

Hakemuksen mukaan X-palvelun kautta tarjottavaa etua voi käyttää ainoastaan hierontapalveluihin, eikä hakija voinut muuttaa etuaan rahaksi tai siirtää sitä toiselle henkilölle.

Kun otettiin huomioon hakemuksessa kuvattua hierontapalvelua koskevat ehdot, keskusverolautakunta katsoi, että kyseistä palvelua voitiin pitää tuloverolain 69 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna työnantajan tarjoamana virkistyspalveluna ja että palvelun tarjoamisesta hakijalle muodostuva etu oli mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla tavanomainen ja kohtuullinen. Siten kyseisen henkilökuntaedun tarjoamisesta ei muodostunut hakijan verotuksessa veronalaista etua. Ennakkoratkaisu verovuosille 2017 ja 2018.

Tuloverolaki 69 § 1 mom. 4 kohta

Lainvoimainen