KVL:2024/41

B Eläkesäätiö (”Eläkesäätiö”) oli lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista annetun lain mukainen lisäeläkesäätiö. Osakkaana Eläkesäätiössä oli C Oy ja vakuutettuina ne henkilöt, jotka olivat olleet C Oy:n vakituisessa palveluksessa Eläkesäätiön sääntöjen edellyttämänä ajankohtana. Eläke kertyi työssäoloajan ja eläkepalkan perusteella. A oli ollut työsuhteessa C Oy:hyn vuosina 1990–2024, ja Eläkesäätiön sääntöjen mukaisesti A:lle myönnettiin Eläkesäätiön vanhuuseläke hänen täytettyään 60 vuotta.

C Oy:n lopetettua toimintansa Eläkesäätiö oli selvitystilassa. Asiassa oli kysymys siitä, voitiinko Eläkesäätiön selvitystilan johdosta A:lle kahdessa erässä kertatulona maksettavaan suoritukseen soveltaa tulontasausta. Kertatulolla oli tarkoitus maksaa A:n Eläkesäätiöltä oleva vanhuuseläkesaaminen, jolloin Eläkesäätiö vapautuisi vastuustaan maksaa A:lle vanhuuseläkettä koko A:n jäljellä olevan eliniän.

Keskusverolautakunta totesi, että A:n oikeus eläkkeeseen ja siten myös kertatuloon oli kertynyt työssäoloajalta, ja eläketulon maksaminen kertakorvauksena johtui eläkeyhtiön selvitystilasta.

Siten kumpikin A:lle vuosina 2026 ja 2027 maksettava eläkesuoritus oli erikseen sellainen TVL 128 §:ssä tarkoitettu ansiotulo, jonka oli katsottava kertyneen jälkikäteen kahdelta tai useammalta vuodelta, ja johon voitiin soveltaa tulontasausta, kun A:n Eläkesäätiöltä saama kertatulo oli vähintään neljäsosa A:n verovuonna saaman puhtaan ansiotulon yhteismäärästä. Kummankin tuloerän katsottiin kertyneen 16 vuodelta, jolloin ne jaettiin tulontasausta laskettaessa TVL 129 §:n 1 momentin mukaisesti viidellä.

Ennakkoratkaisu verovuosille 2026 ja 2027.

Tuloverolaki 128 § 1 ja 2 momentti, 129 § 1 momentti

(Ei lainvoimainen)