KVL:2024/26

A Oy omisti rakennuksen, jossa sijaitsi asuinhuoneistoja ja liiketiloja. Yhtiö oli niin sanottu keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö, jonka osakkeet oikeuttivat yhtiöjärjestyksen perusteella hallitse-maan edellä mainittuja tiloja. Lisäksi yhtiö omisti ja hallitsi yhtiöjärjestyksensä perusteella 41 pysäköintihallissa sijaitsevaa autopaikkaa. Pysäköintihallissa sijaitsevien autopaikkojen hallinta oli jaettu hallinnanjakosopimuksella. A Oy:n omistamat ja hallitsemat pysäköintipaikat eivät olleet yhtiön tai minkään toisen kiinteistön asemakaavassa määriteltyjä velvoitepaikkoja. Pysäköintihalli sijaitsi korttelin pihakannen alla, ja sieltä oli yhteys liiketiloihin ja asuinhuoneistojen porraskäytäviin.

A Oy:n osakkeenomistaja B Oy hallitsi asuinhuoneistoja ja liiketiloja sekä vuokrasi niitä. A Oy ei luovuttanut pysäköintioikeuksia osakkaalleen B Oy:lle, eikä B Oy myynyt tai luovuttanut hakemuksessa tarkoitettuja pysäköintioikeuksia. Hakemuksen mukaan suurin osa A Oy:n hallitsemista pysäköintipaikoista tulisi olemaan asuinhuoneistojen vuokralaisten käytössä.

Hakemuksen mukaan vuokralaiset voivat tehdä pysäköintipaikoista toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen tai 30 vuorokauden pituisen määräaikaisen sopimuksen. Myös lyhyempi pysäköinti oli mahdollista. A Oy osti pysäköintilaitoksen operoinnin ulkopuoliselta yhtiöltä. Oikeus pysäköintiin yhtiön autopaikoilla pysäköintihallissa edellytti ajoneuvon rekisteröintiä pysäköintilaitoksen operoinnista vastaavan yhtiön sovelluksessa.

Keskusverolautakunta katsoi, kun otettiin huomioon hakemuksessa tarkoitettu A Oy:n asiakkaalle vastiketta vastaan suorittaman autopaikan hallintaoikeuden luovutuksen ominaispiirteet ja objektiivinen sisältö, että pysäköintihallissa sijaitsevan autopaikan hallintaoikeuden luovutuksessa oli kysymys arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan l alakohdassa tarkoitetusta kiinteän omaisuuden vuokrauksesta.

Kun A Oy omisti asuinhuoneistot ja liiketilat sekä luovutti pysäköintioikeuksia hakemuksessa tarkoitetulla tavalla näiden tilojen vuokralaisille, keskusverolautakunta katsoi, että näissä oloissa pysäköintioikeuden luovuttaminen sekä asuin- tai liikehuoneistojen käyttöoikeuden luovuttaminen muodostivat tosiasiassa unionin tuomioistuimen tuomiossa asiassa C-173/88, Henriksen, tarkoitetulla tavalla yhden taloudellisen kokonaisuuden. A Oy:n harjoittaman pysäköintipaikkojen vuokrauksen oli tältä osin katsottava liittyvän läheisesti verosta vapautettuun kiinteistön vuokraukseen. Ratkaisevaa merkitystä ei ollut sillä, että A Oy ei itse välittömästi luovuttanut asuin- tai liikehuoneistojensa käyttöoikeuksia samoille tahoille, vaan vuokranantajana oli yhtiön osakas, joka hallitsi tiloja A Oy:n yhtiöjärjestyksen mukaisesti.

Asuinhuoneistojen ja liiketilojen vuokralaisille luovutettavien pysäköintioikeuksien osalta kysymys ei ollut arvonlisäverolain 29 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetusta verollisesta alueiden vuokrauksesta kulkuneuvojen paikoitusta varten, vaan arvonlisäverolain 27 §:n 1 momentissa tarkoitetusta verottomasta kiinteistöön kohdistuvan oikeuden luovuttamisesta. A Oy:n ei siten ollut suoritettava arvonlisäveroa, kun se luovutti hakemuksessa tarkoitettuja pysäköintioikeuksia omistamansa kiinteistön vuokralaisille.

Asiassa oli lisäksi ratkaistava, oliko A Oy:n toiminnan arvonlisäverollisuuden kannalta merkitystä sillä, jos tietyn pysäköintipaikan sijasta A Oy luovutti vastiketta vastaan oikeuden pysäköidä nimeämättömälle pysäköintipaikalle. Asiakas sai pysäköintimaksua vastaan pysäköidä mihin tahansa vapaalle yhtiön hallinnoimalle autopaikalle pysäköintihallissa eli rajatulla alueella.

Keskusverolautakunta totesi, että vaikka kyse ei ollut nimetystä pysäköintipaikasta, A Oy luovutti myös tässä tilanteessa rajatun kiinteistöpinta-alan pysäköintihallista asiakkaansa käyttöön vastiketta vastaan ja kysymys oli arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan l alakohdassa tarkoitetusta kiinteän omaisuuden vuokrauksesta. Vaikka A Oy luovuttaisi asiakkaalle oikeuden pysäköidä nimeämättömälle pysäköintipaikalle, hakemuksessa tarkoitettua A Oy:n harjoittamaa toimintaa ei siten voitu pitää arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna arvonlisäverollisena ja vähennykseen oikeuttavana toimintana sen vuoksi, että toiminta ei kuuluisi arvonlisäverodirektiivissä tarkoitetun kiinteän omaisuuden vuokrauksen soveltamisalaan.

Ennakkoratkaisu ajalle 20.6.2024–31.12.2025.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 27 § 1 mom, 29 § 1 mom 5 kohta ja 190 a §
Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 2006/112/EY 135 artikla 1 kohta l alakohta ja 2 kohta b alakohta
Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-173/88, Henriksen, C-358/97, komissio v. Irlanti, C-326/99, ”Goed Wonen”, C-428/02, Marselisborg, C-284/03, Temco, ja C-270/09, MacDonald Resorts

Äänestys 7-1

(Ei lainvoimainen)