KVL:2022/37

Hakijalla oli keskinäisen vakuutusyhtiö B:n tarjoama laskuperustekorkoinen säästöhenkivakuutus, jonka tuotto muodostui vakuutussäästölle vuosittain hyvitetystä laskuperustekorosta ja vakuutusyhtiölain mukaisista lisäeduista.

Keskinäisen vakuutusyhtiö B:n hallitus oli päättänyt tarjota kaikille kyseisen säästöhenkivakuutuksen vakuutuksenottajille vaihtoehtoa, jossa säästöhenkivakuutukseen tuotiin ominaisuutena sijoitussidonnainen vaihtoehto, jonka vakuutuksenottaja saattoi halutessaan ottaa käyttöön. Mikäli hakija valitsi vakuutuksen tuottojen muodostamistavan muutoksen, hänen vakuutuksensa säästöön hyvitettiin keskinäisen vakuutusyhtiö B:n voimassa olleen päätöksen mukaisesti vakuutusyhtiölain 13 luvun mukaisena lisäetuna kyseisen vakuutuksen laskennallinen osuus keskinäisen vakuutusyhtiö B:n säästövakuutuskannan kerryttämästä ylijäämästä. Lisäedun määrä ei perustunut vakuutussopimuksen ehtoihin, vaan se laskettiin keskinäisen vakuutusyhtiö B:n hallituksen kulloinkin vahvistamien periaatteiden mukaisesti.

Keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa säästöhenkivakuutuksen tuottojen muodostamistavan muutos laskuperustekorkoisesta sijoitussidonnaiseksi ei realisoinut veronalaista tuloa hakijan verotuksessa. Hakijalle ei realisoitunut veronalaista tuloa myöskään sen johdosta, että säästöhenkivakuutuksen tuottoperusteen muutoksen yhteydessä kyseisen vakuutuksen laskennallinen osuus keskinäisen vakuutusyhtiö B:n kerryttämästä ylijäämästä hyvitettiin lisäetuna osaksi vakuutuksen säästöä. Ennakkoratkaisu verovuodelle 2022.

Tuloverolaki 29 § 1 mom., 34 § 1 ja 2 mom. sekä 35 § 1 mom.

KHO 9.3.2023 taltionumero 752 (ei muutosta)