Oikaisulautakuntamenettelyn ohjeet

1 Johdanto

Tässä ohjeessa selvitetään verotuksen oikaisulautakunnan toimintaan liittyvää menettelyä.

Verotuksen muutoksenhakua on uudistettu 1.1.2017 voimaantulleilla säännöksillä (HE 29/2016). Oikaisulautakuntamenettely koskee jatkossa yleisesti Verohallinnon verotusta koskevia päätöksiä ennakkoratkaisuja lukuun ottamatta. Uusia asiaryhmiä, joissa muutosta haetaan oikaisuvaatimuksella verotuksen oikaisulautakunnalta, ovat muun ohessa arvonlisäverotusta, ennakkoperintää, varainsiirtoverotusta ja veronkantoa koskevat asiat. Verotuksen oikaisulautakunta toimii siten yleisenä ensimmäisenä muutoksenhakuasteena verotuksessa.

Oikaisulautakuntamenettelyssä käsiteltävät Verohallinnon verotusta koskevat päätökset voivat olla varsinaisia verotuspäätöksiä tai erillispäätöksiä. Verotuspäätöksiä ovat esimerkiksi tuloverotusta tai arvonlisäverotusta koskevat verotuspäätökset. Erillispäätöksiä ovat puolestaan muut verotusta koskevat päätökset, esimerkiksi tappioiden poikkeuslupaa tai arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitsemistä koskevat päätökset. Oikaisulautakuntamenettely ei kuitenkaan koske Tullista 1.1.2017 Verohallintoon siirtyneitä auto- ja valmisteverotusta koskevia tehtäviä, joita koskevat oikaisuvaatimukset käsitellään Verohallinnossa.

Verohallinnosta annetun lain 5 §:n mukaan oikaisulautakunnalla on tehtävässään itsenäinen ratkaisuvalta. Lautakunta voi siten ratkaista käsiteltävänään olevat asiat riippumatta esimerkiksi Verohallinnon yhtenäistämisohjeissa esitetyistä kannanotoista.

Oikaisulautakunnan toimialueena on koko maa ja se toimii jaostoihin jakautuneena. Jaostoja on 19 ja ne jakaantuvat pääsääntöisesti henkilöverotusta tai yritysverotusta käsitteleviin jaostoihin. Arvolisäverotusta koskevat asiat on keskitetty yhteen jaostoon. Valtakunnallisella toimintamallilla edistetään oikaisulautakunnan ratkaisukäytännön yhtenäisyyttä ja toiminnan joustavuutta. 

2 Verotuksen oikaisulautakunta

Verotuksen oikaisulautakunta on pysyvä toimielin, jossa on johtavan puheenjohtajan virka ja tarvittava määrä muita puheenjohtajien virkoja. Oikaisulautakunta toimii jaostoihin jakautuneena. Jaostossa on puheenjohtajan lisäksi neljä jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. Jäsenten toimikausi on viisi vuotta.

Verohallinnosta annetun lain 20 § 3 momentin mukaan jos jaoston pääasiallisena tehtävänä on käsitellä asioita, joissa veronsaajana on yksinomaan valtio, jaostossa voi kuitenkin olla puheenjohtaja ja kaksi jäsentä. Tällainen jaosto on verotuksen oikaisulautakunnan jaosto 19, jonka pääasiallisena tehtävänä on käsitellä arvonlisäverotusta koskevia oikaisuvaatimuksia. Jaoston sijaintipaikkakunta on Helsinki ja siinä on puheenjohtajan lisäksi kaksi jäsentä.

Jaostoihin jakautuminen tarkoittaa sitä, että lautakunta ei kokoonnu sellaisessa kokoonpanossa, jossa kaikki lautakunnan jäsenet ja puheenjohtajat ovat läsnä. Jaostoihin jakautuminen on toteutettu osin asia- ja asiakasryhmien mukaisesti ja osin aluepohjaisesti. Myös kielelliset näkökohdat on otettu huomioon. Asiaryhmittäinen jako mahdollistaa jaostojen erikoistumisen, mikä on omiaan parantamaan lautakunnan ratkaisutoiminnan asiantuntemusta ja yhtenäisyyttä.

Lautakunnan jakautumisesta jaostoihin määrätään Verohallinnon työjärjestyksessä ja verotuksen oikaisulautakunnan työjärjestyksessä. Verohallinnon työjärjestyksessä määrätään lautakunnan toiminnasta yleisemmällä tasolla, ja siihen sisältyvät määräykset jaostojen lukumäärästä, pääasiallisista tehtävistä ja sijaintipaikoista. Verotuksen oikaisulautakunnan työjärjestyksessä puolestaan määrätään lautakunnan toiminnan tarkemmista yksityiskohdista. Lautakunnan oma työjärjestys sisältääkin määräykset jaostojen välisestä konkreettisesta työnjaosta.

Verohallinnon työjärjestys

2.1 Lautakunnan puheenjohtajat

Verotuksen oikaisulautakunnan toimintaa johtaa johtava puheenjohtaja. Lautakunnan toiminnasta määrätään sen omassa työjärjestyksessä, jonka johtava puheenjohtaja vahvistaa. Työjärjestysmääräyksiä ja muita tehtävämääräyksiä antamalla johtava puheenjohtaja huolehtii lautakunnan toiminnan järjestämisestä. Tämän lisäksi johtava puheenjohtaja huolehtii lautakunnan hallinnosta, sekä toiminnan kehittämisestä ja sidosryhmäyhteistyöstä. Johtava puheenjohtaja toimii muiden puheenjohtajien hallinnollisena esimiehenä ja johtaa lisäksi omaa jaostoaan.

Verotuksen oikaisulautakunnan johtavan puheenjohtajan ja muut puheenjohtajat nimittää Verohallinnon pääjohtaja (Verohallinnosta annetun asetuksen 10 § 3 momentti). Puheenjohtaja toimii virkasuhteessa valtioon, joten hänet voidaan nimittää joko vakinaiseen tai määräaikaiseen virkasuhteeseen ja hän voi toimia kokoaikaisena tai osa-aikaisena. Lähtökohtaisesti puheenjohtajan tehtävä on kuitenkin päätoiminen. Puheenjohtajalla on oltava ylempi korkeakoulututkinto ja hänen tulee olla hyvin perehtynyt verotukseen. Johtavan puheenjohtajan kelpoisuusvaatimuksena on lisäksi käytännössä osoitettu johtamistaito (Verohallinnosta annetun lain 18 § 4 momentti).

Pääsääntöisesti kukin puheenjohtaja toimii yhden jaoston puheenjohtajana. Puheenjohtaja voi kuitenkin toimia myös useamman jaoston puheenjohtajana. Lisäksi on mahdollista, että jaostossa on useampi kuin yksi puheenjohtaja.

Mikäli puheenjohtajan tehtävä vie vain osan viran työajasta, viran tehtäväpiiriin voidaan määrätä myös muita sellaisia tehtäviä, jotka eivät aiheuta esteellisyyttä puheenjohtajan tehtävissä. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi koulutus ja muut vastaavat tehtävät, jotka eivät liity varsinaisiin verotustehtäviin.

2.2 Lautakunnan jäsenet

Oikaisulautakunnan jaostossa on neljä jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. Arvonlisäverojaostossa on kaksi jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. Verohallinto eli käytännössä pääjohtaja määrää jäsenet ja varajäsenet viiden kalenterivuoden toimikaudeksi. Yksi jaoston jäsenistä on Verohallinnon, yksi kuntien ja kaksi eri veronmaksajaryhmiä edustavien järjestöjen ehdottamia henkilöitä. Arvonlisäverojaostossa toinen jäsen on Verohallinnon ja toinen veronmaksajia edustavien järjestöjen ehdottama. Kokoonpanomääräyksillä on pyritty saamaan jaostoon mahdollisimman monipuolinen näkemys ja asiantuntemus erityisesti eri veronmaksajaryhmiin kuuluvien verovelvollisten olosuhteista. Oikaisulautakunnan jäseneksi määrättävän luottamushenkilön tulee olla perehtynyt verotukseen.

Verohallinto voi ehdottaa jäseneksi asiantuntevaa henkilöä joko Verohallinnon sisältä tai esimerkiksi verotuksen tutkijoiden piiristä.

Verohallinto pyytää kuntia ja Suomen Kuntaliitto ry:tä ehdottamaan sopivaksi katsomiaan henkilöitä oikaisulautakunnan jäseniksi. Ehdotus lautakunnan jäseneksi on annettava hyvissä ajoin ennen jäsenten viisivuotiskauden alkua.

Verotuksen oikaisulautakunnan Ahvenanmaan jaoston jäsenten tulee olla Ahvenanmaalta. Ahvenanmaan maakuntahallitukselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen Ahvenanmaan jaoston jäsenten määräämistä.

Verohallinto pyytää myös veronmaksajaryhmiä edustavilta järjestöiltä ehdotukset lautakunnan jäseniksi. Veronmaksajaryhminä on käytännössä pidetty palkansaajia, elinkeinotoiminnan harjoittajia ja maatilatalouden harjoittajia. Veronmaksajaryhmiä edustavia järjestöjä ovat muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Yrittäjät, Keskuskauppakamari, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry., Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund, Veronmaksajain Keskusliitto ry., Suomen Ammattijärjestöjen Keskusliitto SAK ry., AKAVA ry ja Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry.

Jos oikaisulautakunnan jäsen estyy pysyvästi hoitamasta tehtäviään, eroaa tai vapautetaan tehtävistään, Verohallinnon pääjohtaja määrää uuden jäsenen jäljellä olevaksi toimikaudeksi. Uuden jäsenen tulee olla saman tahon ehdottama kuin aikaisempi jäsen. Jos eronnut jäsen oli esimerkiksi veronmaksajia edustavien järjestöjen ehdottama henkilö, myös ehdotukset uudeksi jäseneksi tulee pyytää veronmaksajia edustavilta järjestöiltä.

Verotuksen oikaisulautakunta ei ole naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain 4a §:n 1 momentissa tarkoitettu toimielin, joten siihen ei sovelleta laissa mainittua 40 prosentin kiintiötä. Naisten ja miesten tasa-arvo on kuitenkin otettava huomioon, kun lautakuntaan määrätään jäseniä.

3 Verotuksen oikaisulautakunnan kokous

3.1 Kokouskutsu ja kokouspaikka

Oikaisulautakunnan kokouskutsusta ja kokouspaikasta ei ole säännöksiä. Vastuu sekä laajan että suppean kokoonpanon koollekutsumisesta on jaoston puheenjohtajalla. Kutsu kokoukseen tulee toimittaa riittävän ajoissa. Kokouksessa voidaan myös sopia seuraavan kokouksen ajankohdasta. Jaostolla voi olla myös kiinteät kokousajat. Verohallinnon yksiköiden tulee huolehtia siitä, että jäsenet saavat hyvissä ajoin tiedon kokouksessa käsiteltävistä asioista.

Oikaisulautakunnan jäsenen, joka on estynyt saapumasta kokoukseen, on kutsuttava varajäsenensä kokoukseen. Tästä huolehtiminen on tärkeää jaoston päätösvaltaisuuden varmistamiseksi. Jäsenen on ilmoitettava esteestä myös puheenjohtajalle.

Oikaisulautakunnan kokoukset pidetään pääsääntöisesti Verohallinnon työjärjestyksen mukaan määräytyvillä jaostojen sijaintipaikkakunnilla.

3.2 Läsnäolo-oikeus

Oikaisulautakunnan kokouksessa voivat olla läsnä puheenjohtaja, jäsenet sekä Verohallinnon asiaa esittelevä virkamies. Oikaisulautakunnalla on oikeus kuulla asiantuntijoita sekä pyytää näiltä lausuntoja (Verohallinnosta annetun lain 22 § 2 momentti). Myös oikaisulautakunnan kutsumalla asiantuntijalla on oikeus olla läsnä kokouksessa ja ottaa osaa keskusteluun.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön veroasiamies, verovelvollinen ja sivulliset eivät saa olla läsnä lautakunnan kokouksessa. Poikkeuksena tästä ovat vain ne tilanteet, jolloin asianosaiselle on annettu mahdollisuus antaa suullinen lausuma tai joissa toimitetaan katselmus.   

3.3 Jaoston päätösvaltaisuus ja sijaisjärjestelyt

Oikaisulautakunnan jaoston laajan kokoonpanon kokous (puheenjohtaja ja neljä jäsentä) on päätösvaltainen, kun läsnä on puheenjohtaja ja vähintään kaksi jäsentä. Arvonlisäverojaosto on laajassa kokoonpanossaan (puheenjohtaja ja kaksi jäsentä) päätösvaltainen täysilukuisena. Suppeassa kokoonpanossa (puheenjohtaja ja yksi veronmaksajia edustava jäsen) toimiva jaosto on päätösvaltainen, kun molemmat eli sekä puheenjohtaja että jäsen ovat läsnä (Verohallinnosta annetun lain 21 §).

Oikaisulautakunnan jäsenen sijaisena toimii hänen henkilökohtainen varajäsenensä. Puheenjohtajan sijaisena toimii joku muista puheenjohtajista. Puheenjohtajien sijaisjärjestelyistä määrätään tarkemmin oikaisulautakunnan työjärjestyksessä.

3.4 Pöytäkirja

Verotuksen oikaisulautakunnan kokouksessa pidetään pöytäkirjaa.  Pöytäkirjaan merkitään puheenjohtaja ja jäsenet sekä muut paikalla olleet. Lisäksi siihen merkitään päätösvaltaisuuden toteaminen.

Pöytäkirjasta ilmenee käsitellyt asiat, joten siihen liitetään lista tai listat ratkaistuista asioista. Listalta ilmenee jokaisen käsiteltävänä olleen tapauksen päätösnumero, asiakastunnus, verovuosi ja verovelvollisen nimi. Vastuukysymysten selvittämiseksi pöytäkirjaan merkitään henkilöt, jotka ovat olleet läsnä asiaa päättämässä. Jos joku jäsenistä saapuu kokoukseen myöhässä tai lähtee ennen kokouksen päättymistä, pöytäkirjasta ilmenee, mitä asioita he ovat olleet käsittelemässä. Lisäksi pöytäkirjaan merkitään kokouspäivä, kuka asian on esitellyt ja esteellisyydet.

4 Asioiden käsittely verotuksen oikaisulautakunnassa

4.1 Yleistä

Verohallinnosta annetussa laissa ei ole säädetty lautakuntamenettelystä kovin kattavasti, vaan Verohallinnosta annetun lain 22 § sisältää ainoastaan muutaman menettelyyn liittyvän yksityiskohdan. Muilta osin oikaisulautakunnassa noudatettavaan menettelyyn sovelletaan edellä mainitun lain 22 §:n 4 momentin mukaisesti hallintolain säännöksiä.

Hallintolaki on yleissäädöksenä toissijainen siitä poikkeavaan erityislakiin nähden. Sitä ei sovelleta, jos muussa laissa on hallintolaista poikkeavia säännöksiä. Oikaisulautakuntamenettelyssä tulevat sovellettaviksi muun muassa hallintolain esteellisyyttä ja suullista käsittelyä koskevat säännökset. Myös oikaisuvaatimuksiin annettujen päätösten tulee lähtökohtaisesti täyttää hallintolain päätösten perustelemiselle asettamat vaatimukset. 

Verotusmenettelystä annetun lain 61−65a §:t ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 58–63 §:t sisältävät oikaisuvaatimusta koskevat säännökset.  Verotusmenettelystä annetun lain 72−78 §:ssä ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 69–74 §:ssä ovat muutoksiin sisältyvät erinäiset säännökset.

Oikaisulautakuntaa koskevia säännöksiä on myös perintö- ja lahjaverolaissa sekä kiinteistöverolaissa. Perintö- ja lahjaverolain 59 §:ssä säädetään, että mikäli kyseisessä laissa ei toisin säädetä, noudatetaan soveltuvin osin, mitä verotusmenettelylaissa säädetään muun ohessa ilmoittamisvelvollisuudesta, asioiden yhdessä käsittelemisestä, päätöksen perustelemisesta ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön kuulemisesta. Kiinteistöverolain 26 §:n 2 momentin mukaan oikaisuvaatimuksesta ja sen käsittelystä on soveltuvin osin voimassa, mitä verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään.

Verohallinnosta annetun lain 23 §:n mukaan oikaisulautakunnan työjärjestyksessä annetaan tarkemmat määräykset lautakunnan jaostojen tehtäväjaosta, puheenjohtajien tehtäväjaosta ja sijaisjärjestelyistä sekä muusta toiminnan järjestämisestä. Siltä osin kuin menettelyistä ei ole säädetty laissa tai asetuksessa, oikaisulautakunnan käytännön toiminnan kannalta tärkeimmät määräykset sisältyvät siten oikaisulautakunnan työjärjestykseen, jonka johtava puheenjohtaja vahvistaa.

Verohallinto voi hyväksyä verovelvollisen tekemän oikaisuvaatimuksen. Kokonaan hyväksytty oikaisuvaatimus ei pääsääntöisesti tule lainkaan oikaisulautakunnan käsiteltäväksi (verotusmenettelystä annettu laki 61 § ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettu laki 58 §). Erityisen tulkinnanvaraisissa asioissa asia on kuitenkin syytä viedä oikaisulautakunnan ratkaistavaksi, vaikka päätösesitys olisi hyväksyvä.

Oikaisuvaatimuksen käsittelyn lykkäämisestä ei ole säännöksiä. Asian käsittelyä voidaan lykätä esimerkiksi lisäselvitysten hankkimiseksi.

Asianosaisten kulujen korvaamiseen sovelletaan hallintolakia. Lain 64 §:n 1 momentin mukaan kukin vastaa hallintoasiassa omista kuluistaan. Jos verovelvollinen on vaatinut oikaisuvaatimuksessa kulujen korvaamista, vaatimus on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että kulujen korvaaminen ei kuulu oikaisulautakunnan toimivaltaan.

4.2 Käsiteltävien tapauksien jakaantuminen kokoonpanojen kesken

Puheenjohtajan ja yhden veronmaksajia edustavan jäsenen kokoonpanossa voidaan ratkaista ne oikaisuvaatimukset, joissa veron määrä voi muuttua enintään 6 000 euroa. Veron määrällä tarkoitetaan maksuunpantavan veron ja veronkorotuksen yhteismäärää. Harkittaessa sitä, voidaanko asia käsitellä suppeassa kokoonpanossa, on otettava huomioon verovelvollisen vaatimuksen ohella myös se, kuinka paljon vero voi muuttua sovellettavien säännösten mukaan. Vaikka verovelvollinen vaatii veroa muutettavaksi enemmän kuin       6 000 euroa, mutta asianomaisten säännösten mukaan vero ei voi muuttua tätä enempää, asia voidaan käsitellä suppeassa kokoonpanossa. Lisäksi edellytyksenä on, että puheenjohtaja ja jäsen ovat ratkaisusta yksimielisiä.

Jos verovelvollisen tekemän oikaisuvaatimuksen johdosta hänen ja hänen puolisonsa vero muuttuu yhteensä yli   6 000 euroa, ei oikaisuvaatimusta voida käsitellä suppealla kokoonpanolla. Jos on vaarana, että mainittu euromäärä ylittyy, on oikaisuvaatimus siirrettävä laajan kokoonpanon käsiteltäväksi. Myös periaatteellisesti merkittävät asiat, joissa 6 000 euron raja ei ylity, tulee käsitellä laajan kokoonpanon istunnossa.  Mikäli asiassa ei ole kyse veron määrästä (esimerkiksi erillispäätökset), on se käsiteltävä laajassa kokoonpanossa.

Esimerkiksi jos verovelvollinen on tehnyt tuloverotuksessa oikaisuvaatimuksen useammalta verovuodelta, lasketaan edellä mainittu veron määrä kunkin verovuoden kohdalta erikseen. Mikäli 6 000 euron raja ylittyy jonakin verovuonna, ratkaistaan asia kaikkien oikaisuvaatimuksen kohteena olevien verovuosien osalta laajassa kokoonpanossa.

Jos sekä yhtiö että osakas ovat tehneet oikaisuvaatimuksen samaan asiaan, esimerkiksi peiteltyyn osinkoon liittyen ja yhtiön oikaisuvaatimus käsitellään laajassa kokoonpanossa, on osakkaan oikaisuvaatimus pääsääntöisesti käsiteltävä samassa jaostossa ja samassa kokoonpanossa.

4.3 Asianosaisen vaatimus ja selvitys

Muutosta haetaan verotuksen oikaisulautakunnalta kirjallisella oikaisuvaatimuksella. Oikaisuvaatimus on toimitettava määräajassa Verohallinnolle. Oikaisuvaatimus lähetetään ensisijaisesti osoitteeseen Verohallinto, PL 1010,90101 OULU.

Hallintolain 49 d §:ssä säädetään oikaisuvaatimukselta vaadittavista muodollisista edellytyksistä. Oikaisuvaatimus on tehtävä aina kirjallisesti. Suullinen oikaisuvaatimuksen vireille paneminen ei ole mahdollista.

Oikaisuvaatimuskirjelmässä on hallintolain 49 d §:n mukaan ilmoitettava päätös, johon haetaan oikaisua sekä se, millaista oikaisua vaaditaan ja millä perusteella sitä vaaditaan. Esimerkiksi tuloverotuksessa riittävänä voidaan pitää, että oikaisuvaatimuksessa on yksilöity verovuosi ja miltä kohdin ja mistä syystä verotusta vaaditaan muutettavaksi. Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että säännöksessä esitetyillä vaatimuksilla ei tähdätä nimenomaisten muodollisten edellytysten asettamiseen, vaan siihen, että muodolliset vaatimukset ohjaisivat oikaisuvaatimuksen tekijää esittämään vaatimuksensa riittävän selkeästi. Tämän vuoksi hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että on tärkeää, että viranomaiset suhtautuvat muotovaatimuksiin joustavasti ja palveluperiaatetta ilmentävällä tavalla. Jos oikaisuvaatimuksessa on epäselvyyksiä, on oikaisuvaatimuksen tekijää tarvittaessa kehotettava hallintolain 22 §:n mukaisesti täydentämään oikaisuvaatimustaan oikaisuvaatimusmenettelyn kuluessa.

Suullisesta vaatimuksesta ja selvityksestä on säädetty hallintolain 37 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan viranomaisen on pyynnöstä varattava asianosaiselle tilaisuus esittää vaatimus tai selvitys suullisesti, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi ja kirjallinen menettely tuottaa asianosaiselle kohtuuttomia vaikeuksia. Kohtuuttomilla vaikeuksilla tarkoitetaan lähinnä käytännön vaikeuksia esittää asioita kirjallisesti, jolloin syynä voivat olla esimerkiksi luku- tai kirjoitustaidon puute, asianosaisen vamma tai sairaus tai tottumattomuus esittää asioita kirjallisesti. Muut asianosaiset (Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö ja verovelvolliset) on kutsuttava samanaikaisesti paikalle, jos se on välttämätöntä asianosaisten oikeuksien tai edun valvomiseksi.

Suullisen vaatimuksen tai selvityksen vastaanottamiselle ei ole säännöksessä asetettu erityisiä menettelytapavaatimuksia. Suullisen vaatimuksen tai selvityksen vastaanottaminen ei ole yleisessä oikeudenkäyntimenettelyssä tapahtuvaa käsittelyä, jossa viranomaisen olisi toimittava päätösvaltaisessa kokoonpanossa. Riittävänä voidaan pitää, että viranomaisen puolesta suullisen vaatimuksen tai selvityksen vastaanottaa esimerkiksi lautakunnan puheenjohtaja. Ennen asian ratkaisemista viranomaisen on selvitettävä, mistä ja minkä vuoksi asianosainen haluaa esittää asiassa suullisen vaatimuksen tai selvityksen. Puheenjohtaja voi yksin päättää lausuman vastaanottamisesta. Jos puheenjohtajan mielestä suullisen lausuman vastaanottaminen ei ole tarpeen, perusteltu päätös asiasta tehdään lautakunnan kokouksessa. Vastaanottaessaan suullista vaatimusta tai selvitystä viranomaisen on syytä tarvittaessa esittää asianosaiselle kysymyksiä vaatimuksen tai selvityksen sisällön täsmentämiseksi.

Asiassa vastaanotettu suullinen vaatimus ja selvitys, joka saattaa vaikuttaa asian ratkaisuun, on hallintolain 42 §:n mukaisesti kirjattava tai muulla tavoin rekisteröitävä tarpeellisilta osin ja otettava liitteeksi asiakirjoihin.

4.4 Asioiden valmistelu

Verohallinnosta annetun lain 22 §:n 1 momentin mukaan Verohallinnon asianomainen yksikkö valmistelee oikaisulautakunnassa käsiteltävän asian ja tekee lautakunnalle ratkaisuehdotuksen. Lainkohdassa tarkoitettu Verohallinnon yksikkö ilmenee Verohallinnon ja sen yksiköiden työjärjestyksistä. Käytännössä asian valmistelu kattaa asian selvittämisen, asianosaisten mahdollisen kuulemisen ja päätösesityksen tekemisen. Asianomainen yksikkö tekee tarvittaessa asiassa myös täytäntöönpanokieltopäätöksen. Ratkaisuehdotuksen tekemisellä tarkoitetaan joko suullista asiakirjoihin perustuvaa ratkaisuehdotuksen tekemistä lautakunnan kokouksessa tai sitä, että ratkaisuehdotuksen sisältävä asiakirja toimitetaan lautakunnan käsiteltäväksi. Asianomaisen yksikön tehtävänä on siten myös huolellisesti valmisteltujen ja laadukkaiden päätösesityksien kirjoittaminen.

Verotusmenettelystä annetun lain 26 a §:ssä ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 9 §:n 2 momentissa säädetään asioiden yhdessä käsittelemisestä. Jos päätös vaikuttaa merkittävästi samassa viranomaisessa samanaikaisesti vireillä olevan asian ratkaisemiseen, asiat valmistellaan ja ratkaistaan yhdessä, jos se asioiden lukumäärä, töiden järjestelyt ja verotuksen valmistuminen huomioon ottaen on mahdollista, eikä yhdessä käsittelemisestä aiheudu haitallista viivytystä. Edellä mainitun perusteella esimerkiksi yhtiölle ja osakkaalle määrättyä peiteltyä osinkoa koskevat yhtiön ja osakkaan oikaisuvaatimukset on mahdollisuuksien mukaan valmisteltava ja ratkaistava yhdessä.

4.5 Asianosaisten kuuleminen

Verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 3 momentissa ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 7 §:ssä säädetään verovelvollisen kuulemisesta verotuksen toimittamisen ja verovelvollisen vahingoksi tehtävän verotuksen oikaisun yhteydessä. Asianosaisten kuulemisesta oikaisuvaatimusten käsittelemisen yhteydessä ei sitä vastoin ole verolainsäädännössä erityisiä säännöksiä. Tämän vuoksi kuulemiseen sovelletaan hallintolain kuulemista koskevia säännöksiä ja verolainsäädännössä olevia Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön kuulemista koskevia säännöksiä.

Kuulemisen lähtökohtana on, että verovelvollista on oikeudenvalvontayksikön vastapuolena ennen päätöksentekoa kuultava oikeudenvalvontayksikön tekemästä oikaisuvaatimuksesta, ellei kuuleminen esimerkiksi vaatimuksen tutkimatta jättämisen tai muun syyn takia ole ilmeisen tarpeetonta. Mikäli oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen verovelvollisen oikaisuvaatimukseen, on verovelvolliselle varattava tilaisuus vastaselityksen antamiseen, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta. Verovelvollisen tekemästä oikaisuvaatimuksesta tai verovelvollisen antamasta vastineesta voidaan vastaavasti tarvittaessa varata oikeudenvalvontayksikölle tilaisuus tulla kuulluksi.

Asianomaisen yksikön on huolehdittava asianosaisten kuulemisesta jo ennen asian viemistä oikaisulautakuntakäsittelyyn.

Hallintolain 36 §:ssä säädetään viranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa asianosaiselle kuulemisen tarkoitus. Ilmoituksesta on aina käytävä ilmi määräaika, mihin mennessä selitys on annettava viranomaiselle. Määräaikaa koskevasta ilmoituksesta tulee käydä ilmi, ettei määräajan noudattamatta jättäminen estä asian ratkaisemista. Lisäksi kuulemista koskevassa pyynnössä on tarvittaessa yksilöitävä, mistä seikoista selitystä pyydetään. Yksilöintiä seikoista, joista selitystä pyydetään, ei tarvita, jos selityksen kohde on muutoinkin selvä.

Asianosaiselle on säännöksen mukaan lisäksi toimitettava kuulemisen kohteena olevat asiakirjat alkuperäisinä tai jäljennöksinä taikka varattava muutoin tilaisuus tutustua niihin.

4.6 Asiakirjoihin perehtyminen

Laajassa kokoonpanossa käsiteltävät asiat ovat usein laajoja ja vaikeita ja niiden asianmukainen käsittely lautakunnassa edellyttää sitä, että jäsenet ovat perehtyneet asioihin etukäteen. Etukäteismateriaali tapauksista lähetetään jäsenille ennen kokousta.  Muun aineiston lisäksi esittelijä voi myös laatia asiasta muistion, joka lähetetään jäsenille.  Lisäksi jäsenillä on mahdollisuus perehtyä asiakirjoihin ennen kokousta Verohallinnon tiloissa.

4.7 Asian esitteleminen oikaisulautakunnan kokouksessa

Verotuksen oikaisulautakunnassa asiat ratkaistaan ilman varsinaista, perustuslain 118 §:n 2 momentissa tarkoitettua esittelymenettelyä. Asia ratkaistaan kokouksessa sen jälkeen, kun asianomaisen yksikön virkailija tai puheenjohtaja on selvittänyt ratkaistavana olevan asian tosiseikat, ratkaisuun vaikuttavat säännökset ja oikeustapaukset sekä perustellun ratkaisuehdotuksen. Edellä kuvatusta toimintatavasta käytetään tässä ohjeessa termiä esittely, vaikka kysymys ei siis ole perustuslain mukaisesta esittelymenettelystä.  Asian esitellyt virkailija ei osallistu päätöksentekoon oikaisulautakunnan kokouksessa.

Laajan kokoonpanon asiat ratkaistaan asianomaisen yksikön virkailijan suullisesta esittelystä. Esittelijä on asiantuntijatason tehtävissä toimiva virkailija, joka ei välttämättä ole sama henkilö kuin oikaisuvaatimuksen valmistellut virkailija. Yhteistyön sujuvuuden varmistamiseksi esittelijä työskentelee lähtökohtaisesti samalla paikkakunnalla, jolla oikaisulautakunta pitää kokouksensa. Käytännössä esittelijän tehtävänä on perehtyä ratkaistavana olevaan asiaan sekä siitä tehtyyn oikaisuvaatimukseen ja päätösesitykseen ennen lautakunnan kokousta. Kokouksessa tapauksen esittelijä kertoo asiasta suullisesti.

Suppeassa kokoonpanossa ratkaistavien asioiden luonteesta johtuen näissä kokouksissa ei pääsääntöisesti ole erillistä esittelyä. Asioiden käsittely järjestetään puheenjohtajan ja jäsenen keskenään sopimalla tarkoituksenmukaisella tavalla esimerkiksi siten, että puheenjohtaja esittelee käsiteltävät asiat. Koska asioiden valmistelu ei pidä sisällään erillisen esittelijän perehtymistä asiaan, verotoimiston on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että asiat ovat huolellisesti valmisteltuja ja päätösesitykset laadukkaita.

4.8 Äänestysmenettely

Verotusmenettelystä annetun lain 74 §:ssä ja  oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 70 §:ssä  säädetään siitä, miten päätös muodostuu, jos asiassa ilmaantuu eri mielipiteitä. Kyseiset lait eivät kuitenkaan sisällä säännöksiä itse äänestysmenettelystä. Koska oikaisulautakunnassa tehtävät päätökset ovat lain soveltamista yksittäistapauksessa, ne ovat oikeusharkintaa. Tämän vuoksi menettelyohjeena voidaan soveltuvin osin käyttää oikeudenkäymiskaaren 23 luvun säännöksiä.

Koska lautakunnan esittelijä ei toimi perustuslain mukaisella esittelijän vastuulla, hän ei voi jättää oikaisulautakunnan kokouksen pöytäkirjaan niin sanottua eriävää mielipidettä. Mikäli taas jäsen tai puheenjohtaja on asiasta eri mieltä, asiasta äänestetään.

Äänestys suoritetaan siten, että jäsenet lausuvat vuorollaan mielipiteensä. Puheenjohtaja lausuu mielipiteensä viimeisenä. Mielipide on perusteltava. Jäsenen, joka yhtyy aikaisemmin esitettyyn mielipiteeseen, on perusteltava mielipiteensä vain, jos perustelut poikkeavat aikaisemmin esitetystä.

Äänestyksestä ei voi pidättäytyä, vaan kaikkien on lausuttava mielipiteensä asiasta. Äänestys tapahtuu yhdellä kertaa. Eri mielipiteitä ei siis aseta kutakin erikseen vastakkain.

Verotusmenettelystä annetun lain 74 §:n mukaan ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 70 §:n mukaan, jos asia ratkaistaan oikaisulautakunnassa äänestäen, päätökseksi tulee se mielipide, jota useimpien on katsottava kannattaneen. Jos äänet jakautuvat tasan, päätökseksi tulee se mielipide, joka on verovelvolliselle edullisempi tai, jollei tätä perustetta voida soveltaa, se mielipide, jota puheenjohtaja on kannattanut. Ilmaisun ”verovelvolliselle edullisempi” on vakiintuneesti katsottu tarkoittavan ratkaisua, joka on verovelvollisen vaatimuksen kanssa yhdenmukainen tai mahdollisimman lähellä sitä.

Äänestyksen tuloksen on käytävä ilmi asiakkaalle lähetettävästä päätöksestä. Lisäksi asiakkaalle lähetettävään päätökseen on liitettävä äänestyslausunto.

4.9 Oikaisulautakunnan tekemän päätöksen perusteleminen

Verotusmenettelystä annetun lain 26 b §:n 1 momentissa säädetään päätöksen perustelemisesta. Lainkohdan mukaan päätös on aina perusteltava, jos siinä poiketaan muun ohella oikaisuvaatimuksesta. Perustelujen sisällöstä ei ole säädetty. Säännöksen 3 momentin mukaan päätös voidaan jättää perustelematta silloin, kun perusteleminen on ilmeisen tarpeetonta. Lautakunnan ratkaistavaksi tulevien asioiden luonteesta johtuen kaikki oikaisulautakunnan tekemät päätökset on käytännössä kuitenkin perusteltava.

Hallintolain perusteluja koskevia säännöksiä sovelletaan oikaisulautakuntamenettelyyn verotusmenettelylain ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain säännöksiä täydentävästi. Hallintolain 44 §:ssä säädetään päätöksen sisällöstä eli siitä, mitä päätöksestä on käytävä ilmi. Säännöksen mukaan päätöksestä on käytävä selvästi ilmi;

1. päätöksen tehnyt viranomainen ja päätöksen tekemisen ajankohta;
2. asianosaiset, joihin päätös välittömästi kohdistuu;
3. päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu; sekä
4. sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jolta asianosainen voi pyytää tarvittaessa lisätietoja päätöksestä.

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätöksen perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Hallintolain 49 g §:n mukaan oikaisuvaatimuspäätöksessä on annettava perusteltu ratkaisu oikaisuvaatimuksessa esitettyihin vaatimuksiin.

Päätöksen tekemiseen osallistuneet lautakunnan puheenjohtaja ja jäsenet vastaavat siitä, että päätös on asianmukaisesti perusteltu. Tämä koskee myös niitä tapauksia, joissa lautakunta muuttaa sille esitettyä perusteltua päätösesitystä.

5 Esteellisyys

Esteellisyyssäännösten tarkoituksena on turvata se, ettei asian ratkaisija ole asianosaisiin tai itse asiaan sellaisessa suhteessa, että hänen puolueettomuutensa vaarantuu. Oikaisulautakunnan puheenjohtaja ja jäsen on velvollinen ottamaan oma-aloitteisesti huomioon esteellisyytensä. Mikäli asian esittelijän tietoon tulee asian käsittelyn yhteydessä jotakin, millä voi olla vaikutusta jäsenten esteellisyyteen, on esittelijän hyvä tuoda asia esille.

Verohallinnosta annetun lain 22 §:n 3 momentin mukaan puheenjohtaja tai jäsen ei saa käsitellä samaa asiaa koskevaa oikaisuvaatimusta oikaisulautakunnassa, jos hän on ottanut osaa verotuspäätöksen tekemiseen. Puheenjohtajan ja jäsenen esteellisyydestä on lisäksi voimassa, mitä hallintolaissa säädetään esteellisyydestä.

Hallintolain 27 §:n mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Säännöksessä tarkoitettuna virkamiehenä pidetään valtion ja kuntien sekä muiden viranomaisten toiminnassa asioiden käsittelyyn osallistuvia henkilöitä siitä riippumatta ovatko he virka- tai työsuhteessa taikka luottamushenkilöitä. Virkamiehen käsite ulottuu näin ollen julkista valtaa käyttäviin henkilöihin. Hallintolain 27 §:n 2 momentin mukaan esteellisyyttä koskevia säännöksiä sovelletaan myös monijäsenisen toimielimen jäseniin. Esteellisyys koskee siten myös verotuksen oikaisulautakunnan jäseniä.

Säännöksessä tarkoitettuna asian käsittelynä ei tarkoiteta pelkästään ratkaisun tekemistä, vaan myös sitä välittömästi edeltäviä toimia, kuten asian esittelemistä ja valmistelua, lausuntojen pyytämistä, asianosaisten kuulemista ja selvitysten hankkimista. Läsnäolokiellolla on merkitystä lähinnä monijäsenisen viranomaisen kokouksissa. Esteellinen lautakunnan jäsen ei näin ollen saa osallistua myöskään päätöstä edeltävään keskusteluun.

Esteellisyysperusteista säädetään hallintolain 28 §:ssä.
Virkamies on esteellinen:

1. jos hän tai hänen läheisensä on asianosainen;
2. jos hän tai hänen läheisensä avustaa taikka edustaa asianosaista tai sitä, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
3. jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle läheiselleen;
4. jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
5. jos hän tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä, valtion liikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
6. jos hän tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä kuuluu viraston tai laitoksen johtokuntaan tai siihen rinnastettavaan toimielimeen ja kysymys on asiasta, joka liittyy tämän viraston tai laitoksen ohjaukseen ja valvontaan; tai
7. jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

Esteellisyysperusteissa säädetty läheisten piiri määräytyy hallintolain 28 §:n 2 momentin säännösten mukaisesti. Läheiset on jaettu kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat virkamiehen kaikkein läheisimmät henkilöt eli ns. perhepiiri. Toiseen ryhmään kuuluvat perhepiiriä kaukaisemmat omat sukulaiset ja kolmanteen ryhmään virkamiehen puolison lähisukulaiset. Avio- tai avoliiton kautta syntyviä sukulaisuussuhteita pidetään esteellisyyttä harkittaessa samalla tavoin merkittävinä. Puolisolla tarkoitetaan aviopuolison lisäksi avo- tai rekisteröidyn parisuhteen puolisoa. Läheisinä pidetään vastaavia puolisukulaisia. Läheisellä tarkoitetaan lisäksi virkamiehelle muutoin erityisen läheistä henkilöä ja tämän puolisoa. Erityisen läheisellä henkilöllä tulee hallituksen esityksen perustelujen mukaan yleensä olla vastaavanlainen asema kuin perheenjäsenellä tai muilla säännöksen 1 kohdassa luetelluilla henkilöillä.

Oikaisulautakunnan jäsen on esteellinen esimerkiksi, jos hän on avustanut verovelvollista veroilmoituksen täyttämisessä tai jos hän tai hänen puolisonsa on avustanut verovelvollista oikaisuvaatimuksen tekemisessä.

Oikaisulautakunnan puheenjohtaja ja jäsen ovat esteellisiä, jos he ovat ottaneet osaa verotuspäätöksen tekemiseen. Tätä verohallintolain säännöstä täydentää hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohta, jonka mukaan henkilö on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuutensa muusta erityisestä syystä vaarantuu. Tällainen syy voi olla esimerkiksi se, että virkamies on käsitellyt samaa asiaa alemmassa viranomaisessa ja, että asian aikaisempi käsittely on sisältänyt sellaista, mikä voi horjuttaa hänen tasapuolisuuttaan ja vaarantaa luottamuksen hänen puolueettomuuteensa. Tällaisen syyn on oltava yleensä myös ulkopuolisen havaittavissa ja sen puolueettomuutta vaarantavan vaikutuksen on oltava suunnilleen samantasoinen kuin säännöksen 1−6 kohdissa määritellyissä esteellisyysperusteissa. Säännöstä pitäisi soveltaa niin, että kansalaisten luottamusta virkamiesten puolueettomuuteen suojellaan. Tämä ei kuitenkaan saisi johtaa siihen, että virkamies jäävää itsensä sellaisten syiden nojalla, jotka ovat esteellisyyden kannalta epäolennaisia.

Esimerkkejä tilanteista, joissa virkamies on esteellinen ratkaisemaan oikaisuvaatimusta.

1. Hän on tehnyt tulkinta- tai ratkaisuehdotuksen verotuspäätökseen, jossa verovelvollinen on yksilöidysti tullut esiin.
2. Hän on tehnyt verotuspäätöksen.
3. Hän on antanut asiassa ennakkoratkaisun.

Esimerkkejä tilanteista, joissa virkamies ei ole esteellinen ratkaisemaan oikaisuvaatimusta.

1. Hän on antanut verotuksessa yleisohjausta oikaisuvaatimuksen käsittelemästä kysymyksestä.
2. Hän on esittänyt asiantuntijan roolissa mielipiteensä verotuskysymyksen ratkaisusta yksittäistapauksessa, jossa verovelvollinen ei ole yksilöidysti tullut esiin.

Esteellisyyden arviointi on aina tapauskohtaista. Hallintolain 29 §:n mukaan monijäsenisen toimielimen jäsenen esteellisyydestä päättää toimielin. Monijäseninen toimielin päättää myös muun läsnäoloon oikeutetun esteellisyydestä. Esteellisen henkilön tulee ilmoittaa esteellisyydestään verotuksen oikaisulautakunnalle, joka tekee päätöksen esteellisyydestä. Ennen asian ratkaisemista on syytä kuulla sitä, jonka esteellisyydestä päätetään. Jäsen saa osallistua esteellisyytensä käsittelyyn vain, jos toimielin ei olisi ilman häntä päätösvaltainen eikä hänen tilalleen ole ilman huomattavaa viivytystä saatavissa esteetöntä jäsentä. Päätös esteellisyydestä on merkittävä verotuksen oikaisulautakunnan pöytäkirjaan.

On tärkeää, että asianosaisten luottamus asioiden puolueettomaan käsittelyyn säilyy. Tämän vuoksi epäselvissä tapauksissa on syytä tulkita esteellisyyssäännöksiä laajasti.

Virkamieheen, joka valmistelee oikaisuvaatimuksia lautakunnan käsittelyyn tai joka esittelee asian lautakunnan kokouksessa, sovelletaan hallintolain 28 §:ssä mainittuja esteellisyysperusteita. Asioita valmisteleva virkamies ei ole kuitenkaan esteellinen pelkästään sillä perusteella, että hän on ottanut osaa verotuspäätöksen tekemiseen. Esteelliseksi tuleminen edellyttäisi asian aikaisemman käsittelyn lisäksi, että asian aikaisempi käsittely olisi sisältänyt sellaista, mikä voisi horjuttaa virkamiehen tasapuolisuutta ja vaarantaa luottamuksen hänen puolueettomuuteensa (ks. KHO 2004:82). 

6 Lautakunnan puheenjohtajan ja jäsenen vastuu

Oikaisulautakunnan päätöksestä vastaavat päätöksentekoon osallistuneet eli puheenjohtaja ja jäsenet. Jos asiassa on äänestetty, päätöksestä vastaavat ne, jotka ovat kannattaneet päätökseksi tullutta ehdotusta.

Oikaisulautakunnan puheenjohtajiin sovelletaan virkamieslakia. Oikaisulautakunnan jäsenten oikeusasema on eräiltä osin sama kuin virkamiesten, vaikka he eivät ole virkamiehiä ja heihin ei sovelleta virkamieslakia. Jäseniin sovelletaan rikoslain 40 luvun virkarikossäännöksiä (rikoslain 40 luvun 12 §).

Oikaisulautakunnan puheenjohtaja tai jäsen voi joutua korvausvastuuseen aiheuttamastaan vahingosta. Vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan vahingosta, jonka työntekijä työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa, hän on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava. Säännöksen 2 momentin mukaan, jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta. Edellä mainittu säännös tulee lain 4 luvun 2 §:n 1 ja 4 momenttien mukaan sovellettavaksi myös oikaisulautakunnan puheenjohtajaan ja jäseneen.

Valtio vastaa vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n mukaan ensisijaisesti oikaisulautakunnan puheenjohtajan ja jäsenen aiheuttamasta vahingosta. Valtion vastuu edellyttää tuottamusta eli virhettä tai laiminlyöntiä. Myös lievä tuottamus aiheuttaa valtiolle vahingonkorvausvastuun. Vahingon aiheuttaja voidaan velvoittaa suorittamaan valtiolle lain 4 luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan se määrä, minkä valtio on suorittanut vahingon kärsijälle. Virkamies ei yleensä joudu suorittamaan valtiolle täyttä korvausta, vaan korvattavaa määrää sovitellaan.

Verohallinto voi erityisistä syistä päättää oikaisulautakunnan jäsenen tehtävään antamansa määräyksen voimassaolon kesken jäsenen toimikauden. Tällaisina syinä tulevat kysymykseen vain se, että jäsen laiminlyö olennaisesti tehtävänsä hoidon tai syyllistyy sellaisiin rangaistaviin tekoihin, joiden seurauksena olisi viraltapano tai jotka heikentävät jäseneltä tehtävässään edellytettävää luottamusta.

7 Salassapitovelvollisuus ja neuvottelusalaisuus

Oikaisulautakunnissa käsiteltävät, yksittäistä verovelvollista koskevat verotustiedot ovat salassa pidettäviä (laki verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 1346/1999 1 ja 4 §). Salassapitovelvoitteista säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 621/1999 22 ja 23 §:ssä. Nämä velvoitteet koskevat myös lautakuntien jäseniä.

Salassapitovelvoite tarkoittaa, ettei salassa pidettävää asiakirjaa tai sen kopiota saa antaa sivulliselle. Salassapitovelvoite sisältää vaitiolovelvoitteen ja tietojen hyväksikäytön kiellon. Nämä tarkoittavat, ettei salassa pidettävää tietoa saa ilmaista suullisesti tai jättämällä tietoja sivullisen saataville. Salassa pidettäviä tietoja ei saa käyttää omaksi tai toisen hyödyksi tai toisen vahingoksi. Salassapitovelvoitteet jatkuvat myös sen jälkeen kun toiminta lautakunnassa on päättynyt.

Asiakirjoja tulee käsitellä oikaisulautakunnassa ja Verohallinnon yksiköiden välillä siten, ettei asiakirjojen salassapito vaarannu. Asiakirjat tulee suojata erityisesti silloin, kun niitä käsitellään Verohallinnon tilojen ulkopuolella.

Salassapitovelvollisuuden rikkomisen seuraamuksista on säädetty rikoslain 38 ja 40 luvussa.

Asianosaisella on viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 11 §:n mukaisesti oikeus saada kaikki sellaiset asiakirjat, jotka ovat tai ovat voineet vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Asianosaisen tiedonsaannin rajoituksista on säädetty lainkohdan 2 momentissa. Asianosaisella ei ole mm. lain 11 §:n 2 mom. 3 kohdan mukaisesti oikeutta saada tietoa oikaisulautakunnan ratkaisuehdotuksesta tai siihen liittyvästä valmistelumuistiosta ennen asian käsittelyn päättymistä lautakunnassa.

Neuvottelusalaisuudesta säädetään verotustietojen julkisuudesta annetun lain 23 §:ssä, jonka mukaan jokainen on velvollinen pitämään salassa, mitä verotuksen oikaisulautakunnassa on ilmaistu muutoksenhakua koskevaa asiaa käsiteltäessä. Neuvottelusalaisuus koskee myös kokouksessa asiaa esittelevää verotoimiston virkailijaa. Tämän neuvottelusalaisuuden tarkoituksena on turvata se, että jäsenet voivat vapaasti ilmaista mielipiteensä käsiteltävänä olevista asioista tarvitsematta pelätä, että heidän mielipiteitään myöhemmin kulkeutuisi sivullisten tai verovelvollisten tietoon. Neuvottelusalaisuudesta johtuen verovelvolliselle ei saa kertoa lautakunnan kokouksessa käydyistä keskusteluista, vaikka ne liittyvätkin hänen oikaisuvaatimuksensa käsittelyyn. Neuvottelusalaisuus on voimassa myös suhteessa tuomioistuimiin, joille ei saa ilmaista neuvottelusalaisuuden piiriin kuuluvia asioita. Neuvottelusalaisuus ei koske ainoastaan kokouksessa ilmaistujen asioiden kertomista Verohallinnon ulkopuolisille tahoille. Kokouksessa käytyjä keskusteluja ei saa ilmaista myöskään muille Verohallinnon virkailijoille tai muille Verohallinnon yksiköille.

Jos lautakunta päättää lykätä asian käsittelyä esimerkiksi lisätietojen pyytämistä varten, voidaan asiasta laatia seuraavaa kokousta varten muistio, johon kirjataan myös esimerkiksi edellisessä kokouksessa käytyjä keskusteluja. Vaikka muistio on muutoin asianosaisjulkinen, kuuluu se neuvottelusalaisuuden piiriin siltä osin kuin muistio sisältää oikaisulautakunnassa asiaa käsiteltäessä ilmaistuja asioita.

Verovelvollisella on neuvottelusalaisuuden ja salassapitosäännösten estämättä oikeus saada tieto siitä, ketkä ovat osallistuneet hänen oikaisuvaatimuksensa ratkaisemiseen.

Lautakunnassa saatetaan käsitellä myös arvopaperimarkkinalain (746/2012) 12 luvussa säänneltyjä sisäpiirintietoja, joiden käsittelyyn on kiinnitettävä aina erityistä huomiota. Sisäpiirintietojen hyväksikäyttäminen on kielletty. Arvopaperimarkkinalain sisäpiirintiedon väärinkäyttöön liittyvät säännökset koskevat vain julkisesti noteerattuja ja monenkeskisen kaupankäynnin kohteena olevia arvopapereita. Sisäpiirintietoja ovat sellaiset luonteeltaan täsmälliset tiedot, jotka liittyvät markkinoilla olevaan rahoitusvälineeseen ja joita ei ole julkistettu sekä jotka vaikuttavat olennaisesti ko. rahoitusvälineen arvoon. Sisäpiirintietojen käsittelystä Verohallinnossa on annettu erillinen ohje (ks. Verohallinnon ohje Sisäpiiritietojen käsittelyohje, dnro A87/200/2016).

pääjohtaja Pekka Ruuhonen

oikaisulautakunnan johtava puheenjohtaja Terttu Lepaus