Arvopaperien luovutusvoittojen verotus
- Voimassaolo
- - 30.5.2016
Tässä tiedotteessa käsitellään erityisesti arvopaperien ja arvo-osuuksien luovutukseen liittyviä tuloverokysymyksiä. Luovutusvoiton verotuksen yleisiä kysymyksiä on käsitelty myös ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa.
Arvopaperi, arvo-osuus ja sijoitusrahasto-osuus
Arvopapereita ovat esimerkiksi osakkeet, joukkovelkakirjat ja obligaatiot. Arvo-osuuksia ovat sellaiset osakkeet, osuudet, joukkovelkakirjat ja muut oikeudet, jotka on liitetty arvo-osuusjärjestelmään. Arvo-osuudesta ei anneta osakekirjaa tai muuta oikeuden olemassa oloa tai sisältöä koskevaa asiakirjaa. Oikeus, esimerkiksi henkilön omistusoikeus osakkeeseen, ilmenee sähköiseen arvo-osuusjärjestelmään (arvo-osuusrekisteriin) tehdyistä kirjauksista. Arvo-osuusjärjestelmään on liitetty muun muassa lähes kaikki Suomessa julkisesti noteeratut osakkeet.
Sijoitusrahasto on varojen kokonaisuus, joka koostuu pääasiallisesti arvopapereista. Sijoitusrahaston omistavat siihen varoja sijoittaneet henkilöt, yhteisöt ja säätiöt rahasto-osuuksiensa määrän suhteessa. Verotuksessa sijoitusrahastoja ja vastaavia ulkomaisia yhteissijoitusyrityksiä pidetään omistajistaan erillisinä yhteisöinä. Sijoitusrahastoa hallinnoi rahastoyhtiö. Rahasto-osuus hankitaan yleensä merkitsemällä. Rahasto-osuuden omistaja voi vaatia, että sijoitusrahasto lunastaa hänen rahasto-osuutensa, mikä on käytännössä tavallisin tapa luovuttaa rahasto-osuus. Sijoitusrahasto-osuudet eivät yleensä kuulu arvo-osuusjärjestelmään.
Arvopapereiden, arvo-osuuksien ja sijoitusrahasto-osuuksien luovutuksesta verotetaan eräin poikkeuksin samojen sääntöjen mukaan.
Seuraavassa kerrotaan arvopaperien luovutusvoiton verotuksesta tuloverolain mukaan. Muunlaisen omaisuuden, kuten asunto-osakkeiden ja kiinteistöjen, luovutusvoiton verotuksesta kerrotaan tiedotteessa Omaisuuden luovutusvoiton verotus.
Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus
Verovelvollisen on ilmoitettava luovutusvoitot ja luovutustappiot veroilmoituksessaan. Luovutusvoitot ja –tappiot on ilmoitettava siinäkin tapauksessa, että luovutusvoitot olisivat verovapaita tai luovutustappiot olisivat vähennyskelvottomia edellä käsitellyn 1 000 euron rajan johdosta.
Verohallinto merkitsee esitäytetyn veroilmoituksen erittelyosalle arvopaperivälittäjiltä sekä pankeilta ja muilta sijoituspalveluyrityksiltä saadut tiedot verovuoden arvopaperimyynneistä. Osasta arvopaperimyyntejä ja rahasto-osuuksien lunastuksia Verohallinto on laskenut ja esitäyttänyt tiedon voitosta tai tappiosta. Verovelvollisen on tarkistettava tietojen oikeellisuus ja täydellisyys, tehtävä tietoihin tarpeelliset korjaukset ja lisäykset ja palautettava korjattu esitäytetty veroilmoitus Verohallinnolle. Osasta arvopaperimyyntejä ja rahasto-osuuksien lunastuksia voittoa tai tappiota ei ole voitu laskea valmiiksi. Verovelvollisen velvollisuutena on esittää selvitys luovutusvoitoista ja -tappioista näistä arvopaperimyynneistä ja sellaisista muista arvopaperimyynneistä, joita koskevia tietoja ei ole esitäytetyllä veroilmoituksella. Selvitys on esitettävä verolomakkeella 9 A tai vastaavalla pankilta tai omaisuudenhoitajalta saadulla lomakkeella, jotka on liitettävä veroilmoitukseen. Verovelvollisen on lisäksi ilmoitettava luovutusvoittojen ja -tappioiden yhteismäärät veroilmoituksen ilmoitusosalla, joka on palautettava verohallinnolle. Muut henkilöasiakkaat kuin elinkeinonharjoittajat ja heidän puolisonsa voivat tarkistaa, korjata ja ilmoittaa voitot ja tappiot myös sähköisesti Veroilmoitus verkossa –palvelu.
Arvopapereiden hankkiminen, omistaminen ja myyminen on sijoitustoimintaa, josta verovelvollisen on pidettävä muistiinpanoja. Muistiinpanovelvollisuuden täyttämiseksi riittää, jos verovelvollinen säilyttää tai pitää saatavillaan arvo-osuustilinsä hoitajalta (esimerkiksi pankki) tai omaisuudenhoitajaltaan saamansa raportit, joista luovutusvoiton laskemiseksi tarpeelliset tiedot käyvät ilmi. Verovelvollisen on säilytettävä muistiinpanot ja niihin liittyvät tositteet on 5 vuoden ajan verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.
Yleistä luovutusvoiton verotuksesta
Luovutusvoittoa voi syntyä omaisuuden vastikkeellisesta luovutuksesta. Vastikkeellisia luovutuksia ovat kauppa (myynti), vaihto ja eräät vaihtoon rinnastettavat tapahtumat, kuten osakkeita vastaavan jako-osuuden saaminen yhtiön purkautuessa. Luovutustappio voi syntyä omaisuuden vastikkeellisesta luovutuksesta ja arvopaperin lopullisesta arvonmenetyksestä.
Luovutusvoitto on lähtökohtaisesti veronalaista tuloa riippumatta siitä, kuinka kauan luovuttaja on omistanut omaisuuden ja siitä, miten hän on saanut omaisuuden (ostamalla, lahjana, perintönä jne.). Sekä kotimaisista että ulkomaisista arvopapereista saadut luovutusvoitot ovat veronalaista tuloa. Verovelvollisen on ilmoitettava kaikki saamansa luovutusvoitot veroilmoituksessaan. Luovutusvoitto on pääomatuloa.
Luovutusvoiton ja – tappion määrä lasketaan siten, että omaisuuden luovutushinnasta (eli saadusta vastikkeesta) vähennetään omaisuuden poistamatta oleva hankintameno ja voiton hankkimisesta olleet menot.
Esimerkki: Antti myy 500 Yhtiö Oy:n osaketta 50 000 eurolla. Hän maksaa osakkeiden myynnistä välityspalkkiota arvopaperinvälittäjälle 500 euroa. Antti on ostanut Yhtiö Oy:n osakkeet aikoinaan 25 000 eurolla ja maksanut tuolloin osakkeiden ostosta välityspalkkiota arvopaperinvälittäjälle 300 euroa. Antille syntyy luovutusvoittoa 24 200 euroa (50 000 euroa (luovutushinta) – 25 300 euroa (hankintameno) – 500 euroa (voiton hankkimisesta olleet menot)).
Esimerkki: Antti myy 100 Yhtiö Oy:n osaketta 5 000 eurolla. Hän on aikoinaan ostanut osakkeet 7 000 eurolla. Antille syntyy luovutustappiota 2 000 euroa (5 000 euroa – 7 000 euroa = 2 000 euroa).
Luovutusvoittoa tai tappiota laskettaessa hankintameno ja luovutushinta otetaan huomioon nimellisestä määrästään. Mahdollinen rahan reaaliarvon muutos ei siis vaikuta luovutusvoiton laskentaan, vaikka omaisuus olisi hankittu kauan aikaa sitten.
Jos omaisuuden hankintahinta on maksettu muussa valuutassa kuin euroina, hankintahinta lasketaan muuntamalla suoritetun valuutan arvo euroiksi hankintapäivän vaihtokurssilla. Jos luovutushinta on saatu muussa valuutassa kuin euroina, luovutushinta muunnetaan euroiksi muun selvityksen puuttuessa luovutushinnan saantipäivän vaihtokurssilla. Suomen markoissa suoritettu hankintameno muunnetaan euroiksi euron ja markan kiinteällä muuntokurssilla 5,94573 markkaa = 1 euro.
Voitto ja tappio lasketaan hankintaerittäin
Jos luovutettu omaisuus on hankittu useammassa hankintaerässä luovutusvoitto ja luovutustappio lasketaan erikseen kunkin hankintaerän osalta.
Esimerkki: Bertta myy vuonna 2009 1 000 kappaletta Yhtiö Oy:n osakkeita yhdellä kaupalla. Kauppahinta on 20 000 euroa. Myymistään osakkeista Bertta on hankkinut 200 osaketta 6 000 eurolla vuonna 2005 (hankintaerä I). Loput 800 osaketta Bertta on ostanut 10 000 eurolla vuonna 2007 (hankintaerä II).
Hankintaerän I osalta syntyy luovutustappio 2000 euroa (luovutushinta 4000 euroa – hankintameno 6000 euroa = 2000 euroa).
Hankintaerän II osalta syntyy luovutusvoitto 6000 euroa (luovutushinta 16 000 euroa – hankintameno 10 000 euroa = 6000 euroa).
Rahastosäästämisessä on tavallista, että saman sijoitusrahaston rahasto-osuuksia hankitaan vähitellen, esimerkiksi kuukausittaisissa erissä. Kun rahasto-osuudet luovutetaan, kunkin erän luovutuksesta syntynyt voitto lasketaan kunkin hankintaerän osalta erikseen tuon erän hankintamenon, myyntikulujen ja tuosta erästä saadun luovutushinnan perusteella.
Alihintainen luovutus
Jos omaisuuden luovutushinta on enintään 75 prosenttia omaisuuden käyvästä arvosta luovutushetkellä, luovutus jaetaan maksetun hinnan ja käyvän arvon perusteella vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan. Luovutusvoitto tai – tappio lasketaan tällöin siten, että saadusta luovutushinnasta vähennetään vain vastikkeellista osaa vastaava osa omaisuuden hankintamenosta. Hankintamenosta vähennetään tällöin yhtä suuri suhteellinen osuus kuin luovutushinta on omaisuuden käyvästä arvosta luovutushetkellä.
Esimerkki: Bertta myy pojalleen Matille 1 000 kappaletta Yhtiö Oy:n osakkeita 60 000 eurolla. Osakkeiden käypä arvo myyntipäivänä on 100 000 euroa. Bertta on aikoinaan hankkinut Yhtiö Oy:n osakkeet 75 000 eurolla.
Luovutushinta (60 000 euroa) ei ole yli 75 prosenttia osakkeiden käyvästä arvosta luovutuspäivänä (100 000 euroa). Luovutus jaetaan vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan. Bertan saamasta luovutushinnasta vähennetään vain vastikkeelliseen osaan kohdistuva osuus hankintamenosta. Bertalle syntyy luovutusvoittoa euroa 15 000 euroa (60 000 euroa – (60 000 euroa : 100 000 euroa * 75 000 euroa =) 45 000 euroa = 15 000 euroa).
Matti saa 40 000 euron suuruisen lahjan, josta hänen on maksettava lahjaveroa.
Milloin luovutusvoitto verotetaan?
Luovutusvoitto on sen verovuoden tuloa, jonka aikana sitova kauppa tai muu luovutussopimus on tehty. Kauppahinnan maksuajankohta ei vaikuta verotusajankohtaan. Vastaavasti luovutustappio syntyy sinä vuonna, jonka aikana sitova kauppa tai muu luovutussopimus on tehty. Luovutustappio voidaan vähentää muista omaisuuden luovutuksista syntyneistä voitoista luovutustappion syntymisvuonna ja viitenä seuraavana verovuonna (tuloverolain 50 §:n 1 momentti). Viiden vuoden aikaa sovelletaan verovuonna 2010 ja sen jälkeen syntyneisiin tappioihin. Sitä vanhempien tappioiden osalta vähennysaika on luovutusvuosi ja kolme sitä seuraavaa vuotta. Luovutustappioiden vähentämisjärjestyksestä katso kohta Luovutustappio ja sen vähentäminen.
Luovutushinta
Luovutushinta on vastike, jonka omaisuuden luovuttaja saa luovutuksen johdosta. Kaupassa luovutushinta on saatu rahavastike (myyntihinta). Vaihdossa vastike saadaan osaksi tai kokonaan muuna omaisuutena kuin rahana. Luovutushinta on vaihdossa saadun omaisuuden käypä arvo luovutushetkellä lisättynä mahdollisesti saadulla välirahalla.
Esimerkki: Antti luovuttaa Bertalle kesämökkikiinteistön. Kesämökkikiinteistön käypä arvo luovutushetkellä on 100 000 euroa. Vastikkeena kiinteistöstä Bertta luovuttaa Antille rakentamattoman tontin, 1 000 Yhtiö Oy:n osaketta ja 2 700 euroa käteistä rahaa. Rakentamattoman tontin käypä arvo on 70 000 euroa ja 1 000 Yhtiö Oy:n osakkeen arvo on 27 300 euroa.
Antti on aikoinaan ostanut kesämökkikiinteistön 60 000 eurolla ja maksanut ostosta varainsiirtoveroa 2 400 euroa. Kesämökkikiinteistön hankintameno on 62 400 euroa (60 000 euroa + 2 400 euroa = 62 400 euroa).
Antti saa kesämökkikiinteistöstä luovutushintana 100 000 euroa (70 000 euroa + 27 300 euroa + 2 700 euroa = 100 000 euroa). Antille syntyy kesämökkikiinteistön luovutuksesta voittoa 37 600 euroa (100 000 euroa – 62 400 euroa=37 600 euroa).
Bertta on aikoinaan hankkinut rakentamattoman tontin 30 000 eurolla ja Yhtiö Oy:n osakkeet 40 000 eurolla. Bertta saa luovutushintana tontista ja Yhtiö Oy:n osakkeista 97 300 euroa (Antin kiinteistön). Bertalle syntyy luovutusvoittoa tontista 40 000 euroa (70 000 – 30 000 = 40 000 euroa) ja luovutustappiota Yhtiö Oy:n osakkeista 12 700 euroa (27 300 euroa – 40 000 euroa = 12 700 euroa).
Hankintameno
Jos luovutettu omaisuus on hankittu ostamalla, hankintamenoa on maksettu ostohinta. Jos omaisuus on saatu vaihdossa, hankintamenoa on vaihdossa luovutetun omaisuuden käypä arvo vaihdon tapahtuessa lisättynä mahdollisesti maksetulla välirahalla.
Osake voidaan hankkia merkitsemällä se yhtiötä perustettaessa tai myöhemmin järjestettävässä osakeannissa. Osakkeen hankintameno muodostuu tällöin osakkeen merkintähinnasta ja mahdollisesta merkintäoikeuden hankintahinnasta. Sijoitusrahasto-osuus hankitaan yleensä merkitsemällä se rahastoyhtiössä. Rahasto-osuuden hankintameno muodostuu tällöin maksetusta merkintähinnasta ja merkintäpalkkiosta.
Hankintamenon määräytymisestä silloin, kun osake merkitään vanhan osakkeenomistuksen perusteella, katso osakeannin vaikutus hankintamenoon.
Perintönä, lahjana tai osituksessa saadun omaisuuden hankintamenosta katso kohdat Perintönä tai lahjana saatu omaisuus ja Osituksessa saatu omaisuus.
Hankintakulut
Hankintamenoon luetaan myös eräät omaisuuden hankintaan välittömästi liittyvät kulut (hankintakulut). Tällaisia ovat muun muassa ostajan maksama varainsiirtovero tai leimavero, arvopaperinvälittäjälle ostosta maksettu välityspalkkio ja rahastoyhtiölle maksettu sijoitusrahasto-osuuden merkintäpalkkio. Jos arvopaperi on hankittu pörssikaupalla, varainsiirtoveroa ei ole yleensä suoritettu.
Voiton hankkimisesta olleet menot (myyntikulut)
Hankintamenon lisäksi omaisuuden luovutuksesta syntynyttä voittoa tai tappiota laskettaessa vähennetään voiton hankkimisesta olleet menot. Voiton hankkimisesta johtuneita menoja ovat luovuttajan maksamat omaisuuden luovutukseen liittyvät kulut. Tällaisia ovat esimerkiksi arvopaperin myyjän arvopaperinvälittäjälle maksamat välityspalkkiot, sijoitusrahasto-osuuksien lunastuspalkkiot ja luovutukseen liittyvät toimitusmaksut.
Arvopapereiden, arvo-osuuksien ja muun näihin rinnastettavan omaisuuden hoidosta ja säilyttämisestä johtuneita menoja, kuten arvo-osuustilin tilinhoitomaksuja, ei vähennetä voiton hankkimisesta johtuneina menoina.
Arvopaperien säilytys- ja hoitokulut
Arvopaperien, arvo-osuuksien ja muun näihin rinnastettavan omaisuuden hoidosta ja säilyttämisestä johtuneita menoja, kuten arvo-osuustilin tilinhoitomaksuja, ei lueta omaisuuden hankintamenoon. Niitä ei vähennetä luovutusvoiton verotuksessa myöskään voiton hankkimisesta johtuneena menona. Tällaiset kulut voidaan vähentää maksuvuotena pääomatuloista siltä osin kuin niitä on verovuonna maksettu yhteensä yli 50 euroa (tuloverolain 54 §). Sijoitusrahaston osuudenomistaja ei saa vähentää sijoitusrahaston hallinnointipalkkioita, joita rahastoyhtiö ei peri suoraan osuudenomistajilta, vaan rahaston varoista.
Korkokulut
Arvopapereiden hankintaan kohdistuvia korkokuluja ei vähennetä luovutusvoittoa laskettaessa. Tällaiset korot vähennetään yleensä pääomatulosta maksuvuotenaan tulonhankkimisvelan korkoina. Korkotulon lähdeveron alaisten joukkovelkakirjojen ja muiden arvopapereiden hankinnasta aiheutuneet korkokulut eivät ole vähennyskelpoisia (tuloverolain 58 §).
Hankintameno-olettama
Hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärän sijasta luovutusvoitto voidaan laskea vähentämällä luovutushinnasta ns. hankintameno-olettama (tuloverolain 46 §:n 1 momentti). Hankintameno-olettamaa sovelletaan vain luonnollisen henkilön tai kuolinpesän verotuksessa ja vain silloin, kun luovutusvoitto verotetaan tuloverolain mukaan.
Hankintameno-olettama tarkoittaa sitä, että luovutusvoittoa laskettaessa luovutushinnasta vähennetään aina vähintään
- 20 prosenttia luovutushinnasta, jos luovuttaja oli omistanut omaisuuden luovutushetkellä alle 10 vuoden ajan; ja
- 40 prosenttia luovutushinnasta, jos luovuttaja oli omistanut omaisuuden luovutushetkellä vähintään 10 vuoden ajan.
Hankintameno-olettama vähennetään hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärän sijasta, jos hankintameno-olettaman mukaan laskettu vähennys on yhteismäärää suurempi. Voitto lasketaan siis verovelvolliselle edullisemmalla tavalla. Voittoa laskettaessa vähennetään siis joko hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä tai hankintameno-olettaman mukaan laskettu vähennys, mutta ei molempia. Hankintameno-olettaman lisäksi ei siis saa vähentää (todellista) hankintamenoa tai voiton hankkimisesta olleita menoja (myyntikuluja).
Esimerkki: Antti on ostanut 1000 kappaletta Yhtiö Oy:n osakkeita vuonna 1994. Osakkeiden ostohinta on ollut 4 markkaa osakkeelta eli yhteensä 4 000 markkaa. Osakkeiden ostosta Antti on suorittanut välityspalkkiota 40 markkaa. Osakkeiden hankintameno on siten 4 040 markkaa eli 679,47 euroa.
Antti myy Yhtiö Oy:n osakkeet vuonna 2009. Myyntihinta on 2,50 euroa osakkeelta eli yhteensä 2 500 euroa. Voiton hankkimisesta johtuneet menot eli myyntikulut ovat 25 euroa.
Antti on omistanut Yhtiö Oy:n osakkeet luovutushetkellä vähintään 10 vuoden ajan. Hankintameno-olettama on siten 40 prosenttia luovutushinnasta eli 2 500 euroa * 40 % = 1 000 euroa.
Hankintameno-olettaman mukaan vähennettävä määrä (1000 euroa) on todellisen hankintamenon ja voiton hankkimisesta johtuneiden menojen yhteismäärää (704,47 euroa) suurempi, joten luovutusvoitto lasketaan vähentämällä luovutushinnasta hankintameno-olettama, jolloin voittoa syntyy 1 500 euroa (2 500 euroa – 1 000 euroa = 1 500 euroa).
Jos Antti olisikin hankkinut osakkeet vasta vuonna 2001 ja myynyt ne vuonna 2009 eli omistettuaan ne alle 10 vuoden ajan, hankintameno-olettama olisi ollut 20 prosenttia luovutushinnasta eli 500 euroa. Luovutusvoittoa laskettaessa olisi tällöin vähennetty todellisen hankintamenon ja voiton hankkimisesta johtuneiden menojen yhteismäärä 704,47 euroa. Luovutusvoitto olisi tällöin ollut 1 795,33 euroa (2 500 euroa – 704,47 euroa = 1 795,53 euroa).
Hankintameno-olettamaa voidaan käyttää myös silloin, kun luovutetaan perintönä, lahjana tai osituksessa saatua omaisuutta.
Termiinisopimuksesta saatua voittoa laskettaessa ei vähennetä hankintameno-olettamaa (tuloverolain 45 §:n 3 momentti).
Omistusajan laskenta
Hankintameno-olettaman suuruuden (20 % vai 40 % luovutushinnasta) määrää luovutetun omaisuuden omistusaika luovutushetkellä. Omistusaika alkaa yleensä sitovan osto- tai muun hankintasopimuksen tekemisestä ja päättyy sitovan luovutussopimuksen tekemiseen. Perintönä tai testamentilla saadun omaisuuden omistusaika lasketaan perinnönjättäjän kuolemasta. Lahjana saadun omaisuuden omistusaika lasketaan lahjoituksesta. Osituksessa avio-oikeuden nojalla saadun omaisuuden omistusaika lasketaan ositusta edeltäneen omistajanvaihdoksen mukaan eli yleensä siitä hetkestä, jolloin omaisuutta osituksessa luovuttanut osapuoli oli hankkinut omaisuuden. Omistusajan määräytymistä osakeannissa, yritysjärjestelyssä ja muissa erityistilanteissa käsitellään jäljempänä.
Perintönä tai lahjana saatu omaisuus
Myös perityn tai lahjaksi saadun omaisuuden luovutuksesta voi syntyä luovutusvoitto tai -tappio. Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan myös näissä tapauksissa vähentämällä luovutushinnasta omaisuuden poistamatta olevan hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä tai hankintameno-olettama.
Perintönä tai lahjana saadun omaisuuden hankintamenoksi katsotaan se omaisuuden verotusarvo, jota on käytetty toimitetussa perintö- ja lahjaverotuksessa. Osituksessa tai perinnönjaossa käytettyä omaisuuden arvoa ei voida vähentää omaisuuden hankintamenona. Maksettua perintö- tai lahjaveroa ei voida lukea omaisuuden hankintamenoon tai muutenkaan vähentää luovutusvoiton verotuksessa.
Perintöverotusarvo vähennetään hankintamenona sekä silloin kun omaisuuden luovuttaa jakamaton kuolinpesä että silloin kun perillinen luovuttaa perinnönjaossa saamaansa omaisuutta.
Esimerkki: Bertan ja Antin äidin jäämistöön on kuulunut Yhtiö Oy:n osakkeet, joiden arvoksi on vahvistettu 50 000 euroa äidin jälkeen toimitetussa perintöverotuksessa. Osakkeet myydään 80 000 eurolla. Ennen myyntiä ei toimiteta perinnönjakoa. Bertan ja Antin äidin kuolinpesän tulona verotetaan osakkeiden luovutusvoittoa 30 000 euroa (80 000 euroa – 50 000 euroa = 30 000 euroa).
Esimerkki: Bertan ja Antin äidin jäämistöön on kuulunut Yhtiö Oy:n osakkeet, joiden arvoksi on vahvistettu 50 000 euroa äidin jälkeen toimitetussa perintöverotuksessa. Bertta ja Antti toimittavat perinnönjaon, jossa kumpikin saa puolet osakkeista. Myöhemmin Bertta ja Antti myyvät osakkeet. Bertta myy osakkeensa 50 000 eurolla. Bertan osakkeistaan saama luovutusvoitto on 25 000 euroa (50 000 euroa – 25 000 euroa = 25 000 euroa). Antti myy osakkeensa 45 000 eurolla. Antin osakkeistaan saama luovutusvoitto on 20 000 euroa (45 000 euroa – 25 000 euroa = 20 000 euroa).
Siltä osin kuin perillinen saa jaossa omaisuutta yli perintöosuutensa, ei kysymyksessä ole perintösaanto, vaan kyseessä voi olla esimerkiksi omaisuudenkauppa tai lahja riippuen siitä, onko ylimääräisestä osuudesta maksettu vastiketta vai ei.
Esimerkki: Bertan ja Antin äidin jäämistöön on kuulunut kiinteistö, jonka arvoksi on vahvistettu 50 000 euroa äidin jälkeen toimitetussa perintöverotuksessa. Pesässä ei ole muuta varallisuutta. Bertta ja Antti toimittavat myöhemmin perinnönjaon. Kiinteistön arvo on tuolloin 60 000 euroa. Kummankin perintöosuus on puolet. Jaossa Bertta ja Antti sopivat, että Antti saa kiinteistön kokonaan itselleen sitä vastaan, että hän maksaa Bertalle 30 000 euroa.
Bertan katsotaan tällöin myyvän puolet kiinteistöstä Antille. Bertan luovutusvoitto lasketaan vähentämällä luovutushinnasta 30 000 euroa kiinteistön puolikkaan perintöverotusarvo 25 000 euroa. Bertalle syntyy luovutusvoittoa 5 000 euroa (30 000 euroa – 25 000 euroa = 5 000 euroa).
Antin katsotaan saaneen puolet kiinteistöstä perintönä ja puolet kaupalla. Perintönä saadun puolikkaan hankintameno on kiinteistön puolikkaan perintöverotusarvo 25 000 euroa ja tuon puolikkaan omistusaika lasketaan äidin kuolemasta. Kaupalla hankitun puolikkaan hankintameno on 30 000 euroa ja tuon puolikkaan omistusaika lasketaan Bertan ja Antin välisen jaon tapahtumisesta. Antin on maksettava puolikkaan kaupasta varainsiirtoveroa.
Lahjan edelleen luovutus
Lahjaverotusarvoa ei vähennetä omaisuuden hankintamenona, jos lahjaksi saatu omaisuus luovutetaan ennen kuin vuosi on kulunut lahjoituksesta. Hankintamenona pidetään tällaisessa tilanteessa lahjoittajan hankintamenoa myöhempine muutoksineen (tuloverolain 47 §:n 1 momentti). Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan myös tässä tapauksessa vähentämällä luovutushinnasta omaisuuden poistamatta olevan hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä tai hankintameno-olettama. Hankintameno-olettama on tässä tapauksessa aina 20 prosenttia luovutushinnasta, koska lahjansaajan omistusaika alkaa lahjoituksesta.
Esimerkki: Antti on ostanut 1 000 Yhtiö Oy:n 50 000 eurolla. Antti on maksanut kaupan perusteella siirtoleimaveroa 800 euroa (50 000 euroa * 1,6 % = 800 euroa). Antin osakkeiden hankintameno on siten ollut 50 800 euroa.
Antti on lahjoittaa 1 000 Yhtiö Oy:n osakettaan Matille 30.6.2009. Osakkeiden käypä arvo on tällöin yhteensä 100 000 euroa. Matille määrätään lahjavero 100 000 euron arvoisesta lahjasta. Matti myy osakkeet 1.2.2010 120 000 eurolla. Hän maksaa myynnistä välityspalkkiota 500 euroa.
Matin luovutusvoitto lasketaan siten, että osakkeiden myyntihinnasta 120 000 euroa vähennetään Antin osakkeiden hankintameno 50 800 euroa ja voiton hankkimisesta olleet menot 500 euroa. Luovutusvoitto on siten 68 700 euroa (120 000 euroa – 50 800 euroa – 500 euroa = 68 700 euroa).
Lahjan johdosta tulee toimittaa myös lahjaverotus, jossa saajalle määrätään lahjavero omaisuuden käyvästä arvosta lahjoitushetkellä. Jos lahjansaaja on luovuttanut omaisuuden edelleen vuoden sisällä lahjoituksesta ja luovutusvoitto on laskettu edellä kerrotulla tavalla lahjoittajan hankintamenosta lahjaverotusta oikaistaan siten, että lahjan arvosta vähennetään lahjansaajalle luovutusvoitosta maksuunpantu vero. Vähentää ei kuitenkaan voida enempää kuin se veron määrä, joka olisi määrätty, jos luovutushintana olisi ollut lahjaverotuksessa käytetty verotusarvo.
Matin myytyä lahjaksi saamansa osakkeet vuoden sisällä lahjoituksesta, Matin lahjaverotusta oikaistaan siten, että lahjaverotusarvosta vähennetään Matille luovutusvoitosta maksuunpantu vero. Osakkeiden myyntihinta (120 000 euroa) on suurempi kuin niiden lahjaverotusarvo (100 000 euroa). Luovutusvoitosta maksuunpantu vero lasketaan tässä tapauksessa käyttämällä luovutushintana lahjaverotusarvoa.
Luovutusvoit osta maksuunpantuna verona pidetään 13 636 euroa (100 000 euroa – 50 800 euroa – 500 euroa = 48 700 euroa * 28 % = 13 636 euroa). Matin saaman lahjan arvo alennetaan siten 86 364 euroon (100 000 euroa – 13 636 euroa = 86 364 euroa) ja hänelle palautetaan liikaa maksettu lahjavero.
Osituksessa saatu omaisuus
Jos puoliso luovuttaa omaisuutta, jonka hän on saanut avio-oikeuden nojalla osituksessa, hänen hankintamenonaan pidetään hänelle omaisuuden osituksessa luovuttaneen toisen puolison hankintamenoa myöhempine muutoksineen (tuloverolain 46 §:n 2 momentti).
Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan myös näissä tapauksissa vähentämällä luovutushinnasta omaisuuden poistamatta olevan hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä tai hankintameno-olettama. Osituksessa avio-oikeuden nojalla saadun omaisuuden omistusaika lasketaan ositusta edeltäneen omistajanvaihdoksen mukaan eli yleensä siitä hetkestä, jolloin omaisuutta osituksessa luovuttanut osapuoli oli hankkinut omaisuuden.
Osituksella tarkoitetaan avioliittolain (234/1929) mukaista määrämuotoista ositusta avioeron tai toisen puolison kuoleman johdosta. Perintöverotusta toimitettaessa tehtävä laskennallinen ositus on tässä vailla merkitystä.
Esimerkki: Antti ja Bertta eroavat. Heillä on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Antti ja Bertta toimittavat omaisuutensa osituksen vuonna 2009.
Antin avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen kuuluu osakehuoneisto (arvo 50 000 euroa) ja 1 200 Yhtiö Oyn:n osaketta (arvo 50 euroa / osake eli yhteensä 60 000 euroa). Antti on ostanut Yhtiö Oy:n osakkeet vuonna 2001 25 000 eurolla.
Bertan avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen kuuluu kesämökkikiinteistö (arvo-ositushetkellä 40 000 euroa) ja henkilöauto (arvo 20 000 euroa).
Puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden yhteenlaskettu säästö on 170 000 euroa (Antin omaisuus 110 000 euroa + Bertan omaisuus 60 000 euroa). Kummallakin on oikeus saada puolet yhteenlasketusta säästöstä eli 85 000 euroa.
Antti suorittaa Bertalle tasinkoa 25 000 euroa luovuttamalla Bertalle 500 Yhtiö Oy:n osaketta.
Bertta myy osituksessa saamansa 500 Yhtiö Oy:n osaketta vuonna 2009 yhteensä 30 000 eurolla. Bertan saama luovutusvoitto lasketaan siten, että luovutushinnasta vähennetään Antin 500 Yhtiö Oy:n osakkeesta maksama hankintahinta. Luovutusvoitto on 19 584,34 euroa (30 000 euroa – (500/1200 * 25 000 euroa =) 10 415,66 euroa = 19 584,34 euroa).
Osakeanteihin liittyviä erityiskysymyksiä
Osakkeen omistusaika
Osakeyhtiön järjestäessä osakeannin osakkeenomistajilla on yleensä etuoikeus annettaviin uusiin osakkeisiin samassa suhteessa kuin heillä ennestään on yhtiön osakkeita. Tämä koskee sekä maksullisessa osakeannissa merkittäviä että maksuttomassa osakeannissa ilmaiseksi saatavia osakkeita. Jos osakkeet on saatu tällä tavoin vanhojen osakkeiden perusteella, ne katsotaan omistetuiksi yhtä kauan kuin merkinnän perusteena olleet osakkeet.
Siltä osin kuin osakkeenomistaja on saanut merkitä osakeannissa uusia osakkeita yli osakeantia edeltävän osuutensa tai merkintä on ollut avoin, lasketaan uusien osakkeiden omistusaika sitovan merkinnän tapahtumisesta tai siitä hetkestä, kun merkinnän perusteena olevat merkintäoikeudet on hankittu.
Esimerkki: Antilla on ollut 100 Yhtiö Oy:n osaketta, joista hän on hankkinut 50 osaketta 1.6.1997 ja 50 osaketta vuonna 15.5.2000. Yhtiö Oy on korottanut osakepääomaansa kesäkuussa 2006 maksullisella uusmerkinnällä. Osakkeenomistajalla on ollut oikeus merkitä yksi uusi osake kutakin omistamaansa kahta vanhaa osaketta kohden.
Antti on käyttänyt vanhoihin osakkeisiin perustuvan merkintäoikeutensa. Lisäksi hän ostaa 15.6.2006 100 merkintäoikeutta lisää ja käyttää ne 50 osakkeen merkintään. Osakeannin jälkeen Antilla on
50 osaketta, jotka on hankittu 1.6.1997, ja 25 niiden perusteella merkittyä uutta osaketta, jotka hänen myös katsotaan omistavan 1.6.1997 alkaen
50 osaketta, jotka on hankittu 15.5.2000, ja 25 niiden perusteella merkittyä uutta osaketta, jotka hänen myös katsotaan omistavan 15.5.2000 alkaen
50 osaketta, jotka hänen katsotaan omistavan 15.6.2006 alkaen eli siitä ajankohdasta, jona hän hankki näiden osakkeiden merkintäoikeudet.
Osakeannin vaikutus hankintamenoon
Jos osaketta ei ole merkitty vanhan osakkeenomistuksen perusteella, osakkeen hankintameno muodostuu maksetusta merkintähinnasta ja mahdollisesta merkintäoikeuden hankintahinnasta.
Esimerkki: Yhtiö Oy järjestää maksullisen osakeannin. Osakeannissa voidaan merkitä Yhtiö Oy:n uusia osakkeita 10 euron merkintähinnasta. Kullekin Yhtiö Oy:n osakkeenomistajalle annetaan yksi uuden osakkeen merkintäoikeus yhtä vanhaa osaketta kohden. Osakkeenomistaja voi käyttää merkintäoikeutensa merkitsemällä itse osakkeita tai myydä merkintäoikeutensa.
Antti ei omista ennestään Yhtiö Oy:n osakkeita. Hän ostaa arvopaperipörssistä viisi osakkeen merkintäoikeutta hintaan 0,20 euroa / merkintäoikeus ja merkitsee niiden perusteella viisi Yhtiö Oy:n osaketta 10 euron merkintähinnalla.
Osakemerkinnän jälkeen Antilla on viisi Yhtiö Oy:n osaketta. Kunkin osakkeen hankintameno on 10,20 euroa (10 euroa + 0,20 euroa = 10,20 euroa).
Osakkeita ei katsota merkityn vanhan osakkeenomistuksen perusteella siltä osin kuin osakkeenomistaja on merkinnyt osakeannissa uusia osakkeita yli osakeantia edeltävän osuutensa tai merkintä on ollut avoin. Osakkeenomistajien merkintäetuoikeuteen perustuvassa osakeannissa voi käydä niin, että kaikki osakkeenomistajat eivät halua merkitä uusia osakkeita. On tavallista, että merkitsemättä jäävät osakkeita tarjotaan tällöin ensisijaisesti muiden osakkeenomistajien merkittäväksi ilman merkintäoikeuksia tapahtuvassa merkinnässä tai ns. toissijaisessa merkinnässä. Näin merkittyjä osakkeita ei katsota merkityn vanhan osakkeenomistuksen perusteella.
Esimerkki: Yhtiö Oyj järjestää vuonna 2009 maksullisen osakeannin. Yhtiö Oyj:n osakkeenomistajalla on oikeus merkitä osakeannissa yksi uusi osake kutakin omistamaansa kahta vanhaa osaketta kohti. Anti toteutetaan niin, että kullekin osakkeenomistajalle annetaan yksi merkintäoikeus yhtä vanhaa osaketta kohti ja kahdella merkintäoikeudella saa merkitä yhden uuden osakkeen. Merkintähinta on 6 euroa osakkeelta.
Osakeannin ehtojen mukaan osakkeenomistajilla, jotka merkitsevät osakkeita omien merkintäoikeuksiensa perusteella, on oikeus merkitä osakkeenomistajille annettujen merkintäoikeuksien perusteella merkitsemättä jäävät osakkeet.
Antilla on 10 Yhtiö Oyj:n osaketta. Hän saa niiden perusteella 10 merkintäoikeutta ja merkitsee niillä 5 uutta osaketta 6 euron merkintähintaan / osake. Nämä 5 osaketta ovat vanhojen osakkeiden perusteella merkittyjä osakkeita, mikä vaikuttaa näiden osakkeiden omistusajan ja hankintamenon laskentaan (ks. tästä kohdat Osakkeen omistusaika ja Osakeanti 1.1.2005 tai sen jälkeen).
Lisäksi Antti tarjoutuu merkitsemään merkintäoikeuksien perusteella merkitsemättä jääneitä osakkeita. Antti saa tällaisia osakkeita 2 kappaletta ja maksaa niistä merkintähintana 6 euroa osakkeelta. Nämä 2 osaketta eivät ole vanhojen osakkeiden perusteella merkittyjä osakkeita. Niiden omistusaika lasketaan osakemerkinnän tapahtumisesta ja niiden hankintameno on merkintähinta 6 euroa osakkeelta.
Osakeanti viimeistään 31.12.2004
Jos osake on saatu osakeannissa, jota vastaava osakepääoman korotus on merkitty kaupparekisteriin viimeistään 31.12.2004, hankintameno määräytyy seuraavasti:
Osakemerkinnän perusteena olleen osakkeen hankintamenoa ei oteta huomioon merkityn osakkeen hankintamenoa laskettaessa eli ei jaeta osaksikaan merkityille uusille osakkeille.
Osakemerkinnän perusteena olevan osakkeen hankintameno säilyy osakeannissa entisellään.
Maksullisessa uusmerkinnässä merkityn osakkeen hankintameno on osakkeesta maksettu merkintähinta lisättynä merkintää varten mahdollisesti hankittujen lisämerkintäoikeuksien hankintamenolla.
Rahastoannissa ilmaiseksi saadun osakkeen hankintameno on nolla.
Kun merkinnän perusteena ollut osake, uusmerkintäosake tai rahastoantiosake luovutetaan luovutushinnasta saadaan vähentää joko osakkeen hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä tai sitä suurempi hankintameno-olettama.
Esimerkki: Antti on ostanut vuonna 2000 yhden Yhtiö Oy:n osakkeen hintaan 100 euroa. Yhtiö Oy on järjestänyt vuonna 2003 osakeannin, jossa on ollut sekä uusmerkintä että rahastoanti. Yhdellä vanhalla osakkeella on saanut merkitä yhden uuden osakkeen hintaan 50 euroa ja saanut yhden uuden osakkeen ilmaiseksi. Antti on käyttänyt merkintäoikeutensa. Osakeannin jälkeen Antilla on 3 Yhtiö Oy:n osaketta.
Osakeannin jälkeen Antti ei ole hankkinut tai saanut lisää Yhtiö Oy:n osakkeita. Hän myy 3 Yhtiö Oy:n osaketta vuonna 2009 hintaan 70 euroa / osake. Luovutusvoitto ja –tappio lasketaan seuraavasti:
Vuonna 2000 ostettu osake: 70 euroa - 100 euroa = luovutustappio 30 euroa.
Vuoden 2003 uusmerkinnässä merkitty osake: 70 euroa - 50 euroa = luovutusvoitto 20 euroa.
Vuoden 2003 rahastoannissa saatu osake: 70 euroa - (20 % * 70 euroa=) 14 euroa = luovutusvoitto 56 euroa.
Luovutusvoitot yhteensä 76 euroa, luovutustappio 30 euroa.
Jos ennen 1.1.2005 omistetun vanhan osakkeen, uusmerkintäosakkeen tai rahastoantiosakkeen perusteella merkitään tai saadaan uusia osakkeita 1.1.2005 tai sen jälkeen, osakkeen hankintameno voi muuttua kohdassa ”osakeanti 1.1.2005 tai sen jälkeen” kerrotulla tavalla.
Osakeanti 1.1.2005 tai sen jälkeen
Jos osakkeen perusteella merkitään tai saadaan uusia osakkeita 1.1.2005 tai sen jälkeen toimeenpannussa osakeannissa, merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintameno ja merkityn osakkeen mahdollinen hankintameno jaetaan merkinnän perusteena olevalle osakkeelle ja merkitylle osakkeelle (tuloverolain 47 §:n 3 momentti). Hankintamenon jakaminen koskee milloin tahansa hankittuja osakkeita, jos osakeanti on tapahtunut 1.1.2005 tai sen jälkeen.
Maksuttoman osakeannin johdosta merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintameno jakautuu merkinnän perusteena olevalle osakkeelle ja rahastoannissa saaduille osakkeille.
Maksullisen osakeannin johdosta merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintamenon ja merkityn osakkeen hankintamenon yhteenlaskettu määrä jakautuu merkinnän perusteena olevalle osakkeelle ja uusmerkinnässä saadulle osakkeelle.
Esimerkki: Antilla on ollut 1 Yhtiö Oy:n osake, jonka hankintameno on 100 euroa. Yhtiö Oy on järjestänyt vuonna 2006 uusmerkinnän, jossa Yhtiö Oy:n osakkeenomistajat ovat saaneet merkitä 1 Yhtiö Oy:n osakkeen perusteella 1 uuden Yhtiö Oy:n osakkeen 50 euron osakekohtaisesta merkintähinnasta. Antti on käyttänyt merkintäoikeutensa.
Annin jälkeen Antilla on 2 Yhtiö Oy:n osaketta. Merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintahinnan (100 euroa) ja maksetun merkintähinnan (50 euroa) yhteenlaskettu määrä eli 150 euroa jaetaan merkinnän perusteena olevalle osakkeelle ja merkitylle uudelle osakkeelle. Kummankin osakkeen hankintameno on annin jälkeen 75 euroa.
Esimerkki: Antilla on 1 Yhtiö Oy:n osake, jonka hankintameno on 100 euroa. Lisäksi hänellä on 1 Yhtiö Oy:n osake, jonka hankintameno on 0 euroa (osake on saatu vuonna 2003 järjestetyssä rahastoannissa edellä mainitun 100 eurolla hankitun osakkeen perusteella). Yhtiö Oy on järjestänyt vuonna 2006 uusmerkinnän, jossa Yhtiö Oy:n osakkeenomistajat ovat saaneet merkitä 1 Yhtiö Oy:n osakkeen perusteella 1 uuden Yhtiö Oy:n osakkeen 50 euron osakekohtaisesta merkintähinnasta. Antti on käyttänyt merkintäoikeutensa molempien osakkeidensa perusteella.
Annin jälkeen Antilla on 2 Yhtiö Oy:n osaketta, joiden hankintameno on 75 euroa osakkeelta (100 euroa + 50 euroa = 150 euroa : 2 = 75 euroa), sekä 2 Yhtiö Oy:n osaketta, joiden hankintameno on 25 euroa osakkeelta (0 euroa + 50 euroa = 50 euroa : 2 = 25 euroa).
Osakeantitilanteessa on mahdollista, että merkintäoikeuksien irtoamisen jälkeen sijoittaja myy vanhan osakkeen pois ennen kuin hän käyttää vanhan osakkeen perusteella saamiaan merkintäoikeuksia osakemerkintään. Myös tässä tilanteessa vanhan osakkeen hankintamenon ja merkityn uuden osakkeen hankintamenon yhteenlaskettu määrä jakautuu merkinnän perusteella olleelle osakkeelle ja merkitylle uudelle osakkeelle.
Jos rahastoanti ja maksullinen uusmerkintä tapahtuvat samanaikaisesti, merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintameno ja merkittyjen osakkeiden yhteenlaskettu hankintameno jakautuu tasan kaikkien näiden osakkeiden hankintamenoksi.
Esimerkki: Antilla on 1 Yhtiö Oy:n osake, jonka hankintahinta on 100 euroa. Yhtiö Oy korottaa osakepääomaansa samanaikaisesti toimeen pantavilla rahastoannilla ja maksullisella uusmerkinnällä. Yhtiö Oy:n osakkeenomistajalla on oikeus merkitä 1 Yhtiö Oy:n osakkeen perusteella rahastoannissa 1 uusi osake ilmaiseksi ja 1 uusi osake 50 euron merkintähintaan. Antti käyttää merkintäoikeutensa sekä rahastoannissa että uusmerkinnässä.
Annin jälkeen Antilla on 3 Yhtiö Oy:n osaketta. Merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintahinnan (100 euroa) ja uusmerkinnässä maksetun merkintähinnan (50 euroa) yhteenlaskettu määrä eli 150 euroa jakautuu tasan vanhalle ja uusille osakkeille. Kunkin osakkeen hankintameno on 50 euroa (150:3).
Hankintameno jaetaan osakeantitilanteessa osakekohtaisesti. Jos merkinnän perusteena olevilla osakkeilla on erisuuruinen hankintameno, myös osakeannin jälkeinen hankintameno on laskettava kunkin osake-erän osalta erikseen.
Esimerkki: Antilla on ollut 20 Yhtiö Oy:n osaketta. Hän on hankkinut osakkeet kahdessa erässä. 15 osakkeen (I erä) hankintameno on 100 euroa osakkeelta eli yhteensä 1500 euroa. 5 osakkeen (II erä) hankintameno on 75 euroa osakkeelta eli yhteensä 375 euroa.
Yhtiö Oy on järjestänyt vuonna 2005 rahastoannin, jossa sen osakkeenomistajat ovat saaneet 1 Yhtiö Oy:n osakkeen perusteella 1 uuden osakkeen ilmaiseksi.
I erän (15 osaketta) perusteella Antti on saanut 15 osaketta lisää. Merkinnän perusteena olleiden osakkeiden hankintameno 1500 euroa jakautuu merkinnän perusteena olleille osakkeille ja niiden perusteella saaduille uusille osakkeille. Kunkin osakkeen hankintameno on annin jälkeen 50 euroa (1500 : 30 =50 euroa).
II erän (5 osaketta) perusteella Antti on saanut 5 osaketta lisää. Merkinnän perusteena olleiden osakkeiden hankintameno 375 euroa jakautuu merkinnän perusteena olleille osakkeille ja niiden perusteella saaduille uusille osakkeille. Kunkin osakkeen hankintameno on annin jälkeen 37,50 euroa (375 : 10 = 37,50 euroa).
Esimerkki: Antilla on 100 Yhtiö Oy:n osaketta. Osakkeiden hankintameno on 10 euroa osakkeelta eli yhteensä 1000 euroa. Yhtiö Oy järjestää maksullisen uusmerkinnän, jossa sen osakkeenomistajilla on oikeus merkitä 1 Yhtiö Oy:n osakkeen perusteella 1 uusi osake 20 euron merkintähinnasta.
Antilla on 100 osakkeensa perusteella 100 merkintäoikeutta. Hän päättää käyttää merkintäoikeutensa 50 osakkeen osalta ja myydä loput merkintäoikeudet.
Annin jälkeen Antilla on yhteensä 150 Yhtiö Oy:n osaketta. Niiden 50 osakkeen, joiden osalta hän ei ole käyttänyt merkintäoikeuttaan uusmerkintään, hankintameno on edelleen 10 euroa osakkeelta.
Niiden 50 osakkeen, joiden osalta Antti on käyttänyt merkintäoikeutensa, ja niiden perusteella merkittyjen 50 osakkeen osakekohtainen hankintameno lasketaan jakamalla merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintamenon (10 euroa) ja uusmerkinnässä maksetun merkintähinnan (20 euroa) yhteenlaskettu määrä eli 30 euroa merkinnän perusteena olleelle osakkeelle ja merkitylle uudelle osakkeelle. Sekä merkinnän perusteena olleiden että merkittyjen osakkeen hankintameno on annin jälkeen 15 euroa (30:2 = 15 euroa).
Merkintäoikeuden luovutus
Saatuaan osakeannissa merkintäoikeuksia osakkeenomistaja voi yleensä luovuttaa merkintäoikeudet käyttämättä niitä osakkeiden merkintään. Aikaisemmin omistetun osakkeen hankintamenoa ei oteta huomioon sen perusteella saadun merkintäoikeuden hankintamenoa laskettaessa (tuloverolain 47 §:n 3 momentti). Merkintäoikeudella ei siten ole hankintamenoa. Merkintäoikeuden luovutushinnasta vähennetään hankintameno-olettama (20 tai 40 % luovutushinnasta). Merkintäoikeus katsotaan omistetun samasta ajankohdasta kuin ne osakkeet, joiden perusteella merkintäoikeus on saatu.
Esimerkki: Antilla on 100 Yhtiö Oy:n osaketta, jotka hän on ostanut vuonna 1994. Osakkeiden hankintameno on 10 euroa osakkeelta eli yhteensä 1000 euroa. Yhtiö Oy järjestää vuonna 2009 maksullisen uusmerkinnän, jossa sen osakkeenomistajilla on oikeus merkitä 1 Yhtiö Oy:n osakkeen perusteella 1 uusi osake 20 euron merkintähinnasta.
Antilla on 100 osakkeensa perusteella 100 merkintäoikeutta. Hän päättää käyttää merkintäoikeutensa 50 osakkeen osalta ja myydä loput merkintäoikeudet. Merkintäoikeuden myyntihinta on 1 euro / osake ja myyntikulut 0,01 euroa / merkintäoikeus.
Merkintäoikeuksille ei jaeta osaakaan niiden osakkeiden hankintamenosta, joiden perusteella merkintäoikeudet on saatu. Koska merkintäoikeudet on saatu verovelvollisen omistamien osakkeiden perusteella maksamatta merkintäoikeuksista vastiketta, niiden hankintameno on 0. Merkintäoikeuden luovutusvoitto lasketaan vähentämällä myyntihinnasta joko voiton hankkimisesta olleet menot (0,01 euroa / merkintäoikeus) tai niitä suurempi hankintameno-olettama (1 euroa * 40 % = 0,40 euroa).
Merkintäoikeuden myyntikulut eli voiton hankkimisesta olleet menot ovat 0,01 euroa. Hankintameno-olettaman mukaan vähennettävä määrä on 0,40 euroa (1 euro * 40 %; merkintäoikeus on saatu vuonna 1994 eli yli 10 vuotta omistetun osakkeen perusteella). Merkintäoikeuden myyntihinnasta vähennetään 0,40 euroa. Luovutusvoitto on 0,60 euroa.
Osakkeen merkintäoikeus voidaan saada myös muuten kuin vanhan osakkeenomistuksen perusteella. Merkintäoikeuksien liikkeelle laskun jälkeen merkintäoikeuksilla käydään usein määräajan kauppaa pörssissä, jolloin muukin kuin vanha osakkeen omistaja voi hankkia merkintäoikeuksia. Osakkeenomistaja, joka ei halua käyttää merkintäoikeuksiaan, voi myös yleensä lahjoittaa ne toiselle.
Erikseen hankitun merkintäoikeuden hankintameno muodostuu sen ostohinnasta ja hankintakuluista. Lahjaksi saadun merkintäoikeuden hankintameno on sille lahjaverotuksessa vahvistettu verotusarvo.
Jos erikseen hankittu tai saatu merkintäoikeus käytetään osakkeen merkintään, merkintäoikeuden hankintameno lisätään sen perusteella merkityn osakkeen hankintamenoon.
Jos merkintäoikeutta ei käytetä osakemerkintään, vaan se luovutetaan edelleen, merkintäoikeuden luovutuksesta lasketaan luovutusvoitto tai –tappio vähentämällä merkintäoikeuden luovutushinnasta merkintäoikeuden hankintameno ja myyntikulut.
Jos merkintäoikeutta ei käytetä osakemerkintään, eikä luovuteta edelleen, merkintäoikeus raukeaa merkintäajan päättyessä. Merkintäoikeus menettää tällöin lopullisesti arvonsa. Erikseen hankitun merkintäoikeuden hankintahinta voidaan tällöin vähentää luovutustappiona. Jos rauennut merkintäoikeus on saatu vanhan osakkeenomistuksen perusteella, luovutustappiota ei synny, koska merkintäoikeudella ei tällöin ole hankintamenoa.
Ylijäävät merkintäoikeudet (”jakojäännökset”)
Osakeannissa voidaan antaa osakkeita vanhan osakkeenomistuksen perusteella siten, että yhden tai useamman uuden osakkeen saamiseksi tarvitaan useampi kuin yksi vanha osake (merkintäoikeus). Tällöin voi käydä niin, että osakkeenomistajan vanhojen osakkeiden (niihin liittyvien merkintäoikeuksien) lukumäärä ei ole jaollinen uuden osakkeen merkintään tarvittavien osakkeiden (merkintäoikeuksien) lukumäärällä, vaan merkintäoikeuksia jää yli.
Osakeyhtiölain mukaan yhtiö voi myydä ylijäävät merkintäoikeudet (”jakojäännökset”) omistajiensa lukuun ja tilittää myynnistä saadut varat heille. Luovutusvoiton laskennassa sovelletaan tällöin merkintäoikeuden luovutusta koskevia säännöksiä. Saadulle vastikkeelle ei jaeta osaakaan merkintäoikeuden perusteena olleen osakkeen hankintamenosta. Vastikkeesta vähennetään hankintameno-olettamana joko 20 tai 40 prosenttia vastikkeen määrästä riippuen merkintäoikeuden perusteena olleen osakkeen hankinta-ajankohdasta.
Maksuttomassa osakeannissa on menetelty myös siten, että ylijäävien merkintäoikeuksien (”jakojäännösten”) perusteella muodostetaan osakkeita, jotka myydään omistajiensa lukuun. Myös tällainen ylijäävien merkintäoikeuksien realisointi voidaan rinnastaa merkintäoikeuden myyntiin. Saadulle vastikkeelle ei jaeta osaakaan merkintäoikeuden perusteena olleen osakkeen hankintamenosta. Vastikkeesta vähennetään hankintameno-olettamana joko 20 tai 40 prosenttia vastikkeen määrästä riippuen merkintäoikeuden perusteena olleen osakkeen hankinta-ajankohdasta.
Split
Splitillä tarkoitetaan osakepääomaa muuttamatta tapahtuvaa yhtiön osakkeiden lukumäärän lisäämistä jakamalla osake pienempiin yksiköihin eli useampaan osakkeeseen. Splitin johdosta osakkeella splittaushetkellä oleva hankintameno jaetaan splitissä saataville osakkeille. Splitissä saatujen osakkeiden omistusaika on sama kuin splitatun osakkeen omistusaika.
Tässä esimerkissä verovelvollinen sai splitissä samanarvoisia osakkeita. Splitattavan osakkeen hankintameno jaetaan tällöin tasan splitissä saataville osakkeille. On myös mahdollista, että osakkeenomistaja saa splitissä erilajisia osakkeita, jotka ovat eri arvoisia. Ainakin Ruotsissa yhtiöillä on osakkeiden splittejä, joissa osa splitissä saatavista osakkeista on ns. lunastusosakkeita (inlösenaktier), jotka yhtiö lunastaa myöhemmin automaattisesti ennalta määrättyyn hintaan. Tällaisessa tapauksessa splitatun osakkeen hankintamenoa ei jaeta tasan splitissä saataville osakkeille, vaan hankintameno jaetaan splitissä saaduille osakkeille niiden käyvän arvon mukaisessa suhteessa. Julkisesti noteerattujen osakkeiden osalta hankintameno voidaan jakaa split -ajankohdan noteerausten perusteella.
Ruotsin verohallinto (Skatteverket) antaa ohjeita siitä, missä suhteessa osakkeen hankintameno jaetaan saaduille osakkeille, jos ruotsalainen julkisesti noteerattu yhtiö toimeenpanee tällaisen osakesplitin. Ohjeet (Skatteverkets allmänna råd) ja niihin liittyvät tiedotteet (Skatteverkets meddelanden) on julkaistu Skatteverketin www-sivuilla (www.skatteverket.se/rättsinformation). Muun selvityksen puuttuessa hankintameno voidaan jakaa Skatteverketin ohjeen mukaisessa suhteessa.
Osakkeiden yhdistely (reverse split)
Splitin vastakohta on reverse split, jossa osakkeiden lukumäärää vähennetään yhdistelemällä osakkeita osakepääomaa muuttamatta suuremmiksi yksiköiksi. Osakkeilla yhdistelyhetkellä oleva yhteenlaskettu hankintameno luetaan yhdistelyssä saatavan osakkeen hankintamenoksi. Reverse splitissä saadun osakkeen omistusaika lasketaan siitä, kun yhdistellyt osakkeet oli saatu.
Bonus-osake
Osakkeiden ostaja on voinut kaupan perusteella saada osakkeita myyvältä osakkaalta lisää osakkeita ns. bonusosakkeina ilman eri vastiketta. Bonusosakkeen saannin edellytyksenä on yleensä ollut se, että ostaja on pitänyt ostamansa osakkeet tietyn määräajan. Tällainen bonusosake katsotaan hankituksi vastikkeellisesti siten, että osa ostettaessa saatujen osakkeiden hankintamenosta jakautuu bonusosakkeelle. Ostettujen osakkeiden ja bonusosakkeen hankintameno lasketaan jakamalla osakkeita ostettaessa maksettu kauppahinta ostettaessa saatujen ja bonusosakkeiden yhteismäärällä.
Osinkona saatu osake
Osakeyhtiö voi jakaa osakkeenomistajilleen osinkona muutakin omaisuutta kuin rahaa, esimerkiksi tytäryhtiön osakkeita. Osinkona jaetun omaisuuden hankintamenona pidetään omaisuuden käypää arvoa sinä ajankohtana, jolloin osinko on nostettavissa. Hankintamenoksi katsotaan käypä arvo kokonaisuudessaan riippumatta siitä, että osa osinkotulosta on verovapaata tuloa. Julkisesti noteerattavan osakkeen käypä arvo määritellään yleensä sen mukaan, mikä on osakkeen pörssikurssi sinä ajankohtana, jolloin osinko on nostettavissa. Osinkona saadun osakkeen tai muun omaisuuden omistusaika lasketaan siitä, kun osinko on ollut nostettavissa.
Pääomanpalautus
Osakeyhtiölaissa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään verotuksessa osinkona verovuodesta 2014 lähtien. Listatun yhtiön varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta on siis osinkoa verotuksessa. Osinko ei vaikuta osakkeen hankintahintaan. Listaamattoman yhtiön varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta rinnastetaan kuitenkin luovutukseen, jos yhtiö palauttaa osakkeenomistajalle hänen tekemänsä pääomansijoituksen kymmenen vuoden kuluessa sijoituksen tekemisestä. Laissa on siirtymäaika verovuosien 2014 ja 2015 osalta koskien listaamattoman yhtiön pääomasijoituksista kertyneiden varojen jakamisen osalta.
Listaamattoman yhtiön varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta verotetaan luonnollisella henkilöllä lähtökohtaisesti osingon tavoin. Tämä käsittää myös varojen jaot ns. sijoitetun vapaan pääoman rahastosta. Jos vapaan oman pääoman rahastosta jaetaan kuitenkin verovelvolliselle palautusta hänen yhtiöön tekemälle pääomasijoitukselle, verotetaan varojen jako luovutusvoittoa koskevien säännösten mukaan (TVL 33b.6 §). Lisäedellytyksenä luovutusvoittona verottamiselle on, että:
- pääomasijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään 10 vuotta ja
- verovelvollinen esittää luotettavan selvityksen edellytysten täyttymisestä.
Mikäli luovutusvoittona verottamisen edellytykset eivät täyty, pidetään varojen jakoa osinkona ja siihen sovelletaan osinkoa koskevia säännöksiä.
Varojenjaon verottaminen luovutusvoittona tulee kyseeseen lähinnä tilanteissa, joissa palautetaan osakkaalle hänen merkitsemiensä osakkeiden merkintähinnoista tai optioista vapaan oman pääoman rahastoon kirjattua osaa. Silloin kun vapaan oman pääoman rahasto on muodostunut yritysjärjestelyn yhteydessä tai rahastosiirroissa omaan pääomaan, on varojenjaon luonne ratkaistava kussakin tapauksessa erikseen.
Verovelvollisen on täytynyt tehdä sijoitus itse. Myös verovelvollisen (pääomansijoituksen tekijän) kuolinpesän saama varojenjako verotetaan luovutuksena, jos edellä mainitut edellytykset täyttyvät. Niissä tilanteissa, joissa verovelvollinen ei esitä luotettavaa selvitystä varojen alkuperästä tai jaettavien varojen yhteys verovelvollisen pääomasijoituksiin jää epäselväksi, varojenjako verotetaan osinkoa koskevien säännösten mukaisesti.
Luovutusvoittona verottamisen edellytysten täyttymistä tarkastellaan verovelvolliskohtaisesti. Jos edellytykset täyttyvät esimerkiksi eri aikoina ja eri yhteyksissä tehtyjen sijoitusten vuoksi vain joidenkin osakkaiden osalta, varojenjako verotetaan näille osakkeille jaettujen varojen osalta luovutusvoittona ja muiden osakkeiden osalta osinkona.
Kun varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta verotetaan luovutuksena, vähennetään saatujen varojen määrästä ko. osakkeen hankintameno, enintään kuitenkin saatujen varojen määrä. Osakkeen hankintameno pienenee varojen jaosta vähennetyllä määrällä.
Jos verovelvollinen pyytäessään verokorttia varojen jakoa varten esittää selvityksen siitä, että varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta tulee verottaa luovutusvoittona, Verohallinto antaa asiakkaalle verokortin varojenjakoa varten. Verovelvollinen voi esittää verokortin varoja jakavalle yhtiölle, jolloin yhtiö toimittaa ennakonpidätyksen verokortin mukaisesti.
Jaettaessa vapaan oman pääoman rahastosta pääomasijoituksena kertyneitä varoja verovuosina 2014 ja 2015 jaetaan palautukset kahteen eri ryhmään. Ennen 1.1.2014 tehtyjen sijoitusten osalta merkitystä ei ole sijoituksentekoajankohdalla. Sillä ei ole myöskään merkitystä kuka on tehnyt sijoituksen jakajayhtiöön. 1.1.2014 ja sen jälkeen tehtyjen sijoitusten osalta sijoituksen tulee olla osakkeenomistajan tekemä, tapahtua 10 vuoden kuluessa sijoituksen tekemisestä ja verovelvollisen tulee esittää luotettava selvitys pääomasijoituksen edellytysten täyttymisestä. Siirtymäsäännöksiä ei sovelleta enää verovuonna 2016.
Osakeyhtiö voi palauttaa sidottua omaa pääomaa osakkailleen lunastamalla näiltä omia osakkeitaan. Osakkeiden lunastusta verotetaan luovutusvoittoa koskevien säännösten mukaan, ellei lunastuksen ole katsottava tapahtuvan osingosta menevän veron välttämiseksi.
Sidottua omaa pääomaa voidaan palauttaa osakkaalle myös ilman, että osakas luopuu osakkeistaan, esimerkiksi alentamalla ylikurssirahastoa. Palautettava määrä on osakkaalle osakkeiden luovutushintaan rinnastettavaa tuloa, jollei sitä pidetä peiteltynä osinkona.
Sidotun oman pääoman palautuksesta syntyvää luovutusvoittoa laskettaessa palautuksesta vähennetään osakkeen hankintamenoa sama euromäärä kuin palautuksena saadaan, ei kuitenkaan enempää kuin osakkeen hankintameno. Kun osake myöhemmin luovutetaan sitä osaa osakkeen hankintamenosta, joka on vähennetty ylikurssirahaston tai muun sijoitetun oman pääoman palautuksesta, ei voida vähentää. Kunkin osakkeen hankintamenoa pienennetään sille maksetun pääomanpalautuksen määrällä. Jos osakkeelle maksettava pääomanpalautus ylittää osakkeella pääomanpalautushetkellä olevan hankintamenon, ylimenevä osa on verovuoden luovutusvoittoa.
Vaihtovelkakirjalaina, optiolaina ja optio-oikeus
Vaihtovelkakirja on osakeyhtiön liikkeeseen laskema velkakirja, jonka haltijalla on oikeus vaihtaa velkakirja yhtiön osakkeisiin tai vaatia velkakirjan lunastusta (lainan takaisinmaksua) laina-ajan päätyttyä. Optiolaina on osakeyhtiön ottama velkakirjalaina, johon lainaosan lisäksi liittyy oikeus merkitä yhtiön osakkeita. Optio-oikeus on yleensä irrotettavissa velkakirjasta ja se voidaan luovuttaa erikseen. Osakeyhtiö voi antaa optio-oikeuksia myös ilman lainaosaa.
Vaihtovelkakirjan hankintamenoa on vaihtovelkakirjan merkintähinta tai muu vaihtovelkakirjasta maksettu hankintameno mahdollisine kuluineen. Jos verovelvollinen on merkinnyt vaihtovelkakirjat omistamiensa yhtiön osakkeiden perusteella, osaakaan osakkeiden hankintamenosta ei katsota vaihtovelkakirjojen hankintamenoksi (tuloverolain 47 §:n 3 momentti). Vaihtovelkakirjan vaihtamista sen liikkeeseen laskeneen yhtiön osakkeisiin ei pidetä verotuksessa luovutuksena, eikä siitä synny luovutusvoittoa tai –tappiota (tuloverolain 45 §:n 2 momentti). Velkakirjojen hankintameno luetaan niillä merkittyjen osakkeiden hankintamenoksi. Vaihtovelkakirjalla merkittyjen osakkeiden hankinta-ajaksi katsotaan vaihtovelkakirjan hankinta-aika. Jos vaihtovelkakirja on merkitty aiemmin omistettujen osakkeiden perusteella, vaihtovelkakirjalla merkityt osakkeet katsotaan hankituiksi silloin, kun aiemmin omistetut osakkeet oli hankittu.
Jos optiolainaan liittyvä optio-oikeus käytetään osakemerkintään tai luovutetaan velkakirjasta erikseen, optiolainan hankintameno on jaettava velkakirjan ja optio-oikeuden kesken. Optiolainan korko on yleensä normaalia lainaa alempi sen vuoksi, että lainaan liittyy optio-oikeus. Velkakirjan hankintameno määritetään (vastaavan, mutta optio-oikeudettoman lainan) käyvän koron ja lainaehtojen perusteella velkakirjan hankintahetkellä. Optio-oikeuden hankintameno saadaan vähentämällä velkakirjan hankintameno optiolainan merkintähinnasta tai muusta hankintamenosta. Jos optio-oikeus on saatu aiemman osakkeenomistuksen perusteella, osaakaan aiempien osakkeiden hankintamenosta ei katsota optio-oikeuden hankintamenoksi. Optio-oikeus katsotaan kuitenkin tällöin saaduksi silloin, kun aiemmin omistetut osakkeet on hankittu. Optio-oikeuden käyttämistä osakemerkintään ei pidetä luovutuksena, eikä siitä synny luovutusvoittoa tai – tappiota. Merkittyjen osakkeiden hankintamenona pidetään option hankintahinnan ja maksetun merkintähinnan yhteismäärää. Osakkeiden hankinta-ajankohdaksi katsotaan optio-oikeuden hankinta-ajankohta.
Työsuhteen perusteella saatua vaihtovelkakirjalainaa, optiolainaa ja optio-oikeutta koskee erityissääntely, jonka mukaan merkintäoikeuden käyttämisestä ja luovutuksesta saatu etu on palkkatuloa (tuloverolain 66 §).
Joukkovelkakirjat
Joukkovelkakirjoja tai joukkolainoja voivat laskea liikkeelle valtiot, muut julkisyhteisöt sekä yksityiset yritykset. Yleiseen liikkeeseen lasketut vaihdantakelpoiset joukkolainat ovat pääsääntöisesti sellaista arvopaperiomaisuutta, jonka luovutuksiin ja arvonmenetyksiin sovelletaan luovutusvoiton ja luovutustappion verotussäännöksiä.
Joukkovelkakirjalainalle maksetaan yleensä korkoa tai indeksihyvitystä. Indeksihyvityksen maksaminen riippuu yleensä jonkin viitteellisen kohde-etuuden, kuten osakkeiden arvonmuutosta kuvaavan osakeindeksin tai korkokannan muutoksesta. Korosta tai indeksihyvityksestä tulee periä korkotulon lähdevero, jos lainan liikkeeseenlaskija (velallinen) on kotimainen yhteisö. Jos liikkeeseenlaskija on ulkomainen, korko, indeksihyvitys ja muulla nimellä maksettu tuotto on normaalissa tuloverotuksessa verotettavaa tuloa. Verovelvollisen on ilmoitettava veroilmoituksessaan korot, indeksihyvitykset ja muut tuotot, joista ei ole peritty korkotulon lähdeveroa Suomessa. Joukkovelkakirjalainan luovutuksesta voi sen lisäksi syntyä myös luovutusvoittoa tai –tappiota lainan markkina-arvon muutosten johdosta.
Esimerkki: Antti on merkinnyt Yhtiö Oyj:n liikkeelle laskemaa korollista joukkovelkakirjalainaa 100 000 eurolla vuonna 2006. Laina-aika päättyy 2011, jolloin lainan nimellisarvo 100 000 euroa maksetaan takaisin. Antti myy lainan sitä ennen jälkimarkkinoilla vuonna 2009. Antti saa myyntihintana 102 000 euroa, josta 700 euroa on lainalle myyntipäivään mennessä kertynyttä erääntymätöntä korkoa (ns. jälkimarkkinahyvitystä).
Antille syntyy joukkovelkakirjalainan myynnistä luovutusvoittoa 1 300 euroa (102 000 euroa – 100 000 euroa – 700 euroa = 1 300 euroa).
Antin joukkovelkakirjalainan myynnin yhteydessä saama jälkimarkkinahyvitys verotetaan muuna pääomatulona vuonna 2009.
Esimerkki: Bertta ostaa vuonna 2009 jälkimarkkinoilta Yhtiö Oyj:n vuonna 2006 liikkeelle laskeman korollisen, nimellisarvoltaan 100 000 euron joukkovelkakirjan 102 000 eurolla. Bertan maksamasta ostohinnasta 700 euroa on lainalle ostopäivään mennessä kertynyttä erääntymätöntä korkoa (ns. jälkimarkkinahyvitystä). Laina-aika päättyy 2011, jolloin lainan nimellisarvo 100 000 euroa maksetaan takaisin. Bertta pitää joukkovelkakirjalainan laina-ajan päättymiseen saakka, jolloin hänelle maksetaan sen pääoma 100 000 euroa takaisin.
Bertalle syntyy joukkovelkakirjalainasta luovutustappiota 1 300 euroa (100 000 euroa – 101 300 euroa = - 1 300 euroa) vuonna 2011. Bertan joukkovelkakirjalainan oston yhteydessä maksama jälkimarkkinahyvitys 700 euroa vähennetään hänen pääomatulostaan vuonna 2009.
Joukkolaina voi olla pääomaturvattu, jolloin sijoittaja saa aina lainan pääomamäärän takaisin (ellei lainan velallinen ole maksukyvytön). Laina voi olla myös ilman pääomaturvaa esimerkiksi niin, että pääoman takaisinmaksu osittain tai kokonaankin riippuu lainan viitteenä olevien sijoituskohteiden arvonmuutoksista. Jos lainan pääomaa ei tällöin makseta takaisin ja kyseinen joukkolaina on luonteeltaan arvopaperi, aiheutuva arvonmenetys on saadaan vähentää luovutustappion tapaan arvopaperin lopullisena arvonmenetyksenä.
Säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena olevat optiot ja termiiinit
Optioihin ja termiineihin, joilla käydään kauppaa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllämarkkinalla, sovelletaan luovutusvoittoverotusta koskevia säännöksiä. Luovutustappioon rinnastetaan säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena option raukeamisesta syntyvä tappio. Option haltijan saama lunastushinnan ja markkinahinnan erotus katsotaan option luovutushinnaksi ja hänen optiosta suorittamansa preemio katsotaan hankintamenoksi. Option sulkemistilanteessa pidetään hankintamenona maksettua preemiota ja luovutushintana saatua preemiota.
Säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena olevasta termiinisopimuksesta syntynyt voitto tai tappio rinnastetaan omaisuuden luovutusvoittoon tai –tappioon. Voittoa laskettaessa ei kuitenkaan vähennetä hankintameno-olettamaa (20 tai 40 %).
Säännellyt markkinat kattavat Suomen lisäksi ETA-alueen maiden säännellyt markkinat
Muut johdannaissopimukset
Muihin johdannaissopimuksiin kuin säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteena oleviin optioihin ja termiineihin ei sovelleta luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä. Muusta johdannaissopimuksesta saatu voitto on veronalaista pääomatuloa, mutta tappio tai menetys ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen. Tällaisia muita johdannaissopimuksia ovat esimerkiksi erilaiset OTC-johdannaiset, joiden kohde-etuutena voi olla arvopaperi, korko, valuutta tai hyödyke, CFD-tuotteet (hinnanerosopimukset) sekä Euroopan talousalueen ulkopuolisella markkinalla kaupankäynnin ja selvityksen kohteena olevat johdannaissopimukset.
Eräät yritysjärjestelyt ja luovutusvoiton verotus
Osakkeiden vaihtamista toisen yhtiön osakkeisiin pidetään lähtökohtaisesti luovutuksena (vaihtona), jonka johdosta syntyy luovutusvoitto tai –tappio. Sulautumisen (fuusio), jakautumisen ja osakevaihdon johdosta tapahtuvaa osakkeiden vaihtumista toisen yhtiön osakkeisiin ei kuitenkaan pidetä veronalaisena luovutuksena, jos kyseinen yritysjärjestely täyttää tuloverolaissa ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 – 52 g §:ssä säädetyt erityiset edellytykset. Edellytykset liittyvät muun muassa yritysjärjestelyn yhteydessä maksettavan rahavastikkeen määrään. Yritysjärjestelyn johdosta ei tällöin ei siis synny veronalaista luovutusvoittoa eikä vähennyskelpoista luovutustappiota. Yritysjärjestelyä edeltävien osakkeiden hankintameno jaetaan yritysjärjestelyssä saatavien osakkeiden hankintamenoksi. Yritysjärjestelyssä saatujen osakkeiden omistusaika lasketaan samasta ajankohdasta kuin yritysjärjestelyä edeltävien osakkeiden omistusaika. Osakevastikkeen sijasta tai sen lisäksi rahana saatava vastike on kuitenkin aina veronalaista tuloa.
Sulautuminen (fuusio)
Sulautumisessa sulautuvan yhtiön varat ja velat siirtyvät ilman selvitysmenettelyä vastaanottavalle yhtiölle ja sulautuva yhtiö purkautuu. Sulautuvan yhtiön osakkaat saavat sulautumisvastikkeena vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai rahavastiketta.
Sulautumisen yhteydessä saatuun rahavastikkeeseen sovelletaan luovutusvoiton verotussäännöksiä
Jakautuminen
Jakautumisessa jakautuvan yhtiön varat ja velat siirtyvät ilman selvitysmenettelyä kahdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle ja jakautuva yhtiö purkautuu. 1.1.2007 alkaen jakautuminen voi tapahtua myös osittaisjakautumisena siten, että myös jakautuva yhtiö jatkaa toimintaansa.
Jakautuvan yhtiön osakkaat saavat jakautumisvastikkeena vastaanottavien yhtiöiden osakkeita tai rahavastiketta.
Verotuksessa jakautuvan yhtiön osakkeen hankintameno jaetaan jakautumisessa saataville vastaanottavien yhtiöiden osakkeille samassa suhteessa kuin jakautuvan yhtiön nettovarallisuutta siirtyy vastaanottaville yhtiöille. Jos kuitenkin on ilmeistä, että vastaanottaville yhtiöille siirtyvien nettovarallisuuksien suhde poikkeaa olennaisesti vastaanottavien yhtiöiden osakkeiden käypien arvojen suhteesta, hankintamenon jakoperusteena käytetään osakkeiden käypien arvojen suhdetta.
Esimerkki: Antti on toukokuun 2005 lopussa omistanut 10 kappaletta Yhtiö Oyj:n osakkeita, joiden hankintameno on ollut 6,90 euroa per osake. Yhtiö Oyj jakautui 30.6.2005 (uudeksi) Yhtiö Oyj:ksi ja Uusyhtiö Oyj:ksi siten, että yhtä (vanhaa) Yhtiö Oyj:n osaketta vastaan sai yhden (uuden) Yhtiö Oyj:n ja yhden Uusyhtiö Oyj:n osakkeen.
(Uudelle) Yhtiö Oyj:lle siirtyi 90 prosenttia ja Uusyhtiö Oyj:lle 10 prosenttia (vanhan) Yhtiö Oyj:n nettovarallisuudesta. Jakautumisen tapahduttua (uuden) Yhtiö Oyj:n osakkeen käypä arvo oli 5 euroa / osake ja Uusyhtiö Oyj:n osakkeen käypä arvo samoin 5 euroa / osake.
Tässä tapauksessa (uudelle) Yhtiö Oyj:lle ja Uusyhtiö Oyj:lle siirtyneiden nettovarallisuuksien suhde poikkesi olennaisesti (uuden) Yhtiö Oyj:n ja Uusyhtiö Oyj:n osakkeiden käypien arvojen suhteesta, joten hankintamenon jakoperusteena käytetään osakkeiden käypien arvojen suhdetta (1:1).
Jakautumisen jälkeen Antin omistaman (uuden) Yhtiö Oyj:n osakkeen hankintameno on 3,45 euroa / osake (6,90 : 2) ja Uusyhtiö Oyj:n osakkeen hankintameno samoin 3,45 euroa / osake (6,90 : 2).
Jakautumistilanteessa yhtiö selvittää yleensä osakkeenomistajilleen ne perusteet ja jakosuhteen, joilla jakautuvan yhtiön osakkeen hankintameno jaetaan vastaanottavien yhtiöiden osakkeiden hankintamenoksi.
Jakautumisen yhteydessä saatuun rahavastikkeeseen sovelletaan luovutusvoiton verotussäännöksiä.
Osakevaihto ja sen jälkeinen maastamuuttovero
Osakevaihdossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen yhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien tuottamasta äänimäärästä ja antaa toisen yhtiön osakkeenomistajille vastikkeena liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeitaan tai rahavastiketta. Verovuodesta 2007 alkaen osakevaihtona pidetään myös järjestelyä, jossa osakeyhtiöllä jo on enemmän kuin puolet äänimäärästä toisessa yhtiössä ja osakeyhtiö hankkii lisää toisen yhtiön osakkeita.
Osakevaihdossa luovutetun osakkeen hankintameno jaetaan vastikkeena saatavien osakkeiden hankintamenoksi.
Osakevaihto on verovapaa vain, jos molemmat siihen osalliset yhtiöt ovat EVL 52.2 §:ssä säädetyt edellytykset täyttäviä, Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioissa asuvia yhtiöitä, tai ETA-alueen yhtiö (KHO:2012:93), joka täyttää EU-tuomioistuimen tuomiossa C-48/11 asettamat edellytykset.
Osakevaihtoon liittyy maastamuuttovero. Jos osakevaihdossa osakkeita saanut luonnollinen henkilö Suomen lainsäädännön tai kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan siirtyy asuvaksi muussa valtiossa kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ennen kuin viisi vuotta on kulunut sen verovuoden päättymisestä, jonka aikana osakevaihto on tapahtunut, määrä, joka olisi ollut veronalaista tuloa, jos siihen ei olisi sovellettu osakevaihtoa koskevaa säännöstä, luetaan sen verovuoden tuloksi, jona henkilö siirtyy muualla kuin Euroopan talousalueella sijaitsevassa valtiossa asuvaksi. Sama koskee tilannetta, jossa luonnollinen henkilö on osakevaihdon jälkeen siirtynyt toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa asuvaksi ja henkilö tuon valtion kansallisen lainsäädännön tai valtion solmiman kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan siirtyy asuvaksi muussa valtiossa kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ennen kuin viisi vuotta on kulunut sen verovuoden päättymisestä, jonka aikana osakevaihto on tapahtunut.
Jos luonnollinen henkilö luovuttaa osakevaihdossa saamiaan osakkeita asuessaan toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ja luovuttaminen tapahtuu ennen kuin viisi vuotta on kulunut sen verovuoden päättymisestä, jonka aikana osakevaihto on tapahtunut, näitä luovutettuja osakkeita vastaava määrä, joka olisi ollut veronalaista tuloa, jos osakevaihtoon ei olisi osakevaihtoa koskevaa säännöstä, luetaan sen verovuoden tuloksi, jona vastikeosakkeiden luovutus tapahtui.
Osakevaihdon jälkeistä maastapoistumisverotusta koskevaa muutosta sovelletaan ensimmäisen kerran vuoden 2012 verotusta toimitettaessa. Muutosta ei sovelleta ennen vuotta 2009 tehtyihin osakevaihtoihin. Viiden vuoden määräaikaa sovelletaan vain niihin osakevaihtoihin, jotka ovat tapahtuneet lain voimaantulopäivänä 15.5.2012 tai sen jälkeen. Sitä ennen on ollut voimassa aikaisempi maastamuuttoverosäännös.
Osakevaihdon yhteydessä saatuun rahavastikkeeseen sovelletaan luovutusvoiton verotussäännöksiä.
Rahasto-osuuden vaihto
Samassa sijoitusrahastossa voi olla tuotto-osuuksia ja kasvuosuuksia. Tuotto-osuuden vaihto saman rahaston kasvuosuuteen tai päinvastoin ei ole luovutus, eikä aiheuta luovutusvoiton verotusta.
Sen sijaan rahasto-osuuden vaihto toisen rahaston rahasto-osuudeksi on luovutus, vaikka molemmat rahastot olisivat saman rahastoyhtiön hallinnoimia. Rahaston vaihdon johdosta lasketaan luovutusvoitto tai –tappio. Näin tehdään silloinkin, kun rahaa ei nosteta vaihdon yhteydessä, vaan rahasto-osuuksien lunastushinta käytetään suoraan toisen rahaston osuuksien merkintään.
Arvopaperien luovutusjärjestys
Jos verovelvollinen luovuttaa vain osan omistamistaan samanlaisista arvopapereista, esimerkiksi saman yhtiön samanlajisista osakkeista, luovutusvoiton laskemiseksi on ratkaistava, mitkä osakkeet hänen on katsottava luovuttaneen. Luovutusjärjestys voi vaikuttaa voiton tai tappion määrään, jos eri osakkeiden hankintameno on eri suuruinen.
Jos arvopaperit voidaan yksilöidä, verovelvollinen voi itse päättää arvopapereiden luovutusjärjestyksestä eli mitkä yksilöidyt arvopaperit hän luovuttaa. Verovelvollinen voi esimerkiksi luovuttaa tietyt numeroidut osakkeet, jos osakkeista on numeroitu osakekirja tai ne on numeroitu osakeluettelossa. Luovutusvoitto tai – tappio lasketaan tällöin vähentämällä osakkeen luovutushinnasta nimenomaan tuon yksittäisen osakkeen hankintameno.
Arvo-osuusjärjestelmään kuuluvia arvo-osuuksia ei yksilöidä numeroilla tai muilla tunnisteilla siten, että verovelvollinen voisi luovuttaa määräämänsä yksittäisen arvo-osuuden useimmista saman yhtiön samanlajisista arvo-osuuksista. Arvo-osuuksien luovutusjärjestyksestä on säädetty, että arvo-osuudet tiettyyn omaisuuteen katsotaan luovutetuiksi siinä järjestyksessä kuin ne on saatu, jollei verovelvollinen muuta näytä (tuloverolain 47 §:n 4 momentti). Kyseessä on ns. First In – First Out –periaate eli FiFo -periaate.
Esimerkki: Antilla on eri aikoina hankittuja, arvo-osuusjärjestelmään kuuluvia Yhtiö Oyj:n osakkeita seuraavasti:
vuonna 2001 1 000 osaketta, osto, hankintahinta 25,50 € / osake
vuonna 2003 500 osaketta, perintö, perintöverotusarvo 14,00 € / osake
vuonna 2005 1 000 osaketta, osto, hankintahinta 14,70 € / osake
Antti myy vuonna 2008 2 000 osaketta hintaan 17,00 € osake. Hänen katsotaan luovuttavan
1 000 kappaletta vuonna 2001 hankittuja osakkeita; (1 000 * 17,00) = 17 000 € - (1 000 * 25,50 €=) 25 500 € = luovutustappio 8 500 €;
500 kappaletta vuonna 2003 hankittuja osakkeita; (500 * 17,00=) 8 500 € - (500 * 14,00 €=) 7 000 € = luovutusvoitto 1 500 €; sekä
500 kappaletta vuonna 2005 hankittuja osakkeita; (500 * 17,00 =) 8 500 € .- (500 * 14,70 €=) 7 350 € = luovutusvoitto 1 150 €.
Verotuskäytännössä FiFo -periaatteen mukaisesta luovutusjärjestyksestä ei ole poikettu sillä perusteella, että verovelvollinen on ilmoittanut hänen tarkoituksensa olleen luovuttaa tietyt arvo-osuudet. Jos verovelvollinen on hankkinut saman yhtiön samoja arvo-osuuksia eri arvo-osuustileilleen hän on kuitenkin voinut osoittaa luovuttaneensa tietyllä tilillä olleita arvo-osuuksia. FiFo-periaatetta sovelletaan siis arvo-osuustilikohtaisesti.
Esimerkki: Antti on ostanut vuonna 1999 100 kappaletta Yhtiö Oyj:n osakkeita hintaan 5 euroa / osake. Osakkeet on ostettu arvo-osuustilille 1, jossa ne ovat jatkuvasti olleet.
Antti on avannut vuonna 2005 toisen arvo-osuustilin (arvo-osuustili 2) ja ostaa sinne 300 Yhtiö Oyj:n osaketta hintaan 10 euroa / osake. Osakkeet ovat olleet jatkuvasti arvo-osuustilillä 2.
Antti myy vuonna 2008 100 Yhtiö Oyj:n osaketta hintaan 12 euroa / osake arvo-osuustililtä 2. Hänen katsotaan myyvän vuonna 2005 ostamiaan osakkeita, joiden hankintameno on 10 euroa / osake.
Osakkeiden siirto arvo-osuustililtä toiselle ei ole saanto eikä luovutus. Siirto arvo-osuustililtä toiselle ei aloita uutta omistusajan laskentaa. Siirrettyjen osakkeiden paikan luovutusjärjestyksessä vastaanottavalla arvo-osuustilillä määrää niiden hankinta-aika.
Esimerkki: Antti on ostanut vuonna 1999 100 kappaletta vuonna Yhtiö Oyj:n osakkeita hintaan 5 euroa / osake. Osakkeet on ostettu arvo-osuustilille 1.
Antilla on ollut toinenkin arvo-osuustili (arvo-osuustili 2), jonne hän on vuonna 2005 ostanut 300 Yhtiö Oyj:n osaketta hintaan 10 euroa / osake.
Antti on siirtänyt vuonna 2007 arvo-osuustilillä 1 olleet 100 Yhtiö Oyj:n osaketta (hankintahinta 5 euroa / osake) arvo-osuustilille 2.
Antti myy vuonna 2008 150 Yhtiö Oyj:n osaketta arvo-osuustililtä 2. Hänen katsotaan myyvän osakkeita seuraavasti:
100 osaketta, jotka hän on ostanut vuonna 1999 hintaan 5 euroa / osake; ja
50 osaketta, jotka hän on ostanut vuonna 2005 hintaan 10 euroa / osake.
Antille jää (arvo-osuustilille 2) 250 Yhtiö Oyj:n osaketta, jotka hän on ostanut vuonna 2005 hintaan 10 euroa / osake.
FiFo-periaatetta ei sovelleta arvo-osuuksien siirtoon arvo-osuustililtä toiselle, koska tilisiirto ei ole luovutus. Tilisiirto ei vaikuta samanlajisten arvo-osuuksien keskinäiseen luovutusjärjestykseen. Kun verovelvollinen siirtää arvo-osuustililtä toiselle vain osan samanlajisista arvo-osuuksista, hän ei voi verotukseen vaikuttavalla tavalla määrätä, että siirto koskee esimerkiksi tiettyyn hankintaerään kuuluvia arvo-osuuksia.
FiFo-periaatteen sisältöä on täsmennetty verovuodesta 2008 alkaen. Luovutusjärjestystä ratkaistaessa arvo-osuudet katsotaan saaduiksi samana ajankohtana, josta niiden omistusaika lasketaan luovutusvoiton verotuksessa (tuloverolain 47 §:n 4 momentti).
Siitä, miten omistusaika lasketaan eri tilanteissa, on kerrottu edellä kohdissa "omistusajan laskenta", "osakkeen omistusaika", "merkintäoikeuden luovutus", "split", "osakkeiden yhdistely (reverse split)", "bonus-osake", "osinkona saatu osake", "vaihtovelkakirjalaina, optiolaina ja optio-oikeus" sekä "eräät yritysjärjestelyt ja luovutusvoiton verotus". Seuraavassa kerrotaan omistusajan laskennasta vielä erikseen FiFo-periaatteen kannalta eräissä käytännössä tavallisissa tilanteissa.
Osakeannissa saadut osakkeet
Kun osakeannissa saadaan uusia osakkeita vanhan osakkeenomistuksen perusteella ja sen mukaisessa suhteessa, uudet osakkeet katsotaan saaduiksi samana ajankohtana kuin merkinnän perusteena olevat vanhat osakkeet. Ratkaistaessa vanhojen osakkeiden ja niiden perusteella merkittyjen uusien osakkeiden keskinäistä luovutusjärjestystä, vanhat osakkeet katsotaan luovutetuiksi ennen niiden perusteella merkittyjä uusia osakkeita.
Esimerkki: Antti on ostanut vuonna 1997 100 Yhtiö Oyj:n osaketta. Hän on ostanut vuonna 2000 50 Yhtiö Oyj:n osaketta lisää. Yhtiö Oyj on järjestänyt vuonna 2003 rahastoannin, jossa osakkeenomistajat saavat yhtä vanhaa osaketta kohden yhden uuden Yhtiö Oyj:n osakkeen ilmaiseksi. Osakeannin tapahtuessa Antilla on 150 Yhtiö Oyj:n osaketta. Antilla on ollut vain yksi arvo-osuustili. Hän saa vuonna 1997 ostamillaan 100 osakkeella 100 uutta osaketta ja vuonna 2000 ostamillaan 50 osakkeella 50 uutta osaketta.
Antti myy vuonna 2008 220 Yhtiö Oyj:n osaketta. Hänen katsotaan luovuttavan osakkeita seuraavassa järjestyksessä:
1) 100 osaketta, jotka hän on ostanut vuonna 1997;
2) 100 osaketta, jotka hän on saanut vuoden 2003 osakeannissa vuonna 1997 ostamiensa osakkeiden perusteella; sekä
3) 20 osaketta, jotka hän on ostanut vuonna 2000.
Myynnin jälkeen Antille jää 80 Yhtiö Oyj:n osaketta, joista 30 on vuonna 2000 ostettuja osakkeita ja 50 niiden perusteella vuoden 2003 osakeannissa saatuja osakkeita.
Perintönä saadut osakkeet
Perintönä tai testamentilla saatujen osakkeiden omistusaika lasketaan perinnönjättäjän kuolemasta. Perinnönjaon toimittamisajankohta ei vaikuta omistusajan laskentaan, jos osakkeet saadaan perintöosuuden rajoissa tai testamenttimääräyksen perusteella.
Esimerkki: Bertta on ostanut vuonna 2006 100 Yhtiö Oyj:n osaketta arvo-osuustililleen.
Bertan isä on kuollut vuonna 2005. Hänen jäämistöönsä kuuluu 1 000 Yhtiö Oyj:n osaketta. Perinnönjako isän jälkeen on toimitettu vuonna 2007. Bertta on saanut perinnönjaossa itselleen 1 000 Yhtiö Oyj:n osaketta muiden perillisten saadessa vastaavasti muuta jäämistöön kuuluvaa omaisuutta.
Bertta siirtää perinnönjaon jälkeen perintönä saamansa Yhtiö Oyj:n osakkeet isän kuolinpesän arvo-osuustililtä omalle arvo-osuustililleen. Siirron jälkeen Bertalla on arvo-osuustilillään 1 100 Yhtiö Oyj:n osaketta.
Bertta myy vuonna 2008 200 Yhtiö Oyj:n osaketta. Hänen katsotaan myyvän isän jälkeen perintönä saamiaan osakkeita, joiden omistusaika lasketaan isän kuolemasta vuonna 2005.
Rahasto-osuuksien luovutusjärjestys
Sijoitusrahasto-osuudet eivät yleensä kuulu arvo-osuusjärjestelmään. Samanlajisten rahasto-osuuksien luovutukseen sovelletaan kuitenkin FiFo –periaatetta, ellei verovelvollinen muuta näytä. Rahastoyhtiön on pidettävä sijoitusrahasto-osuuksista rahasto-osuusrekisteriä, johon on merkittävä rahasto-osuudesta annetun osuustodistuksen tai rahasto-osuusmerkinnän järjestysnumero. Verovelvollinen voi pyytää rahastoyhtiötä lunastamaan määräämänsä yksilöidyn osuustodistuksen tarkoittamat tai määräämällään järjestysnumerolla hankitut rahasto-osuudet ja tällä tavoin poiketa FiFo-periaatteesta. Jos verovelvollinen ei ole yksilöinyt luovutettavia samanlajisia rahasto-osuuksia, sovelletaan FiFo –periaatetta. Jos rahasto-osuudet on liitetty arvo-osuusjärjestelmään niitä ei voida vastaavalla tavalla yksilöidä. Luovutusjärjestys määräytyy tällöin osakkeiden tapaan FiFo –periaatteen mukaan.
Pienet luovutukset
Eräät luovutusvoitot on erikseen säädetty verovapaiksi ja eräät luovutustappiot vähennyskelvottomiksi. Arvopapereiden luovutusten verotuksessa on merkitystä erityisesti pienten voittojen verovapaudella ja pienten tappioiden vähennyskelvottomuudella (tuloverolain 48 §:n 6 momentti).
Luovutusvoitto on verovapaa, jos kaiken verovuonna luovutetun omaisuuden luovutushinnat ovat yhteensä enintään 1 000 euroa. Vastaavasti luovutustappio on vähennyskelvoton, jos kaiken verovuonna luovutetun omaisuuden yhteenlasketut hankintamenot ovat enintään 1 000 euroa ja kaiken verovuonna luovutetun omaisuuden luovutushinnat ovat samalla yhteensä enintään 1 000 euroa.
Mainittuja eurorajoja sovellettaessa otetaan huomioon kaikenlaisen verovuonna luovutetun omaisuuden luovutushinnat ja hankintamenot (esimerkiksi kiinteistöjen, asunto-osakkeiden ja arvo-osuuksien luovutushinnat ja hankintamenot). Kuitenkaan ei oteta huomioon luovutushintoja tai hankintamenoja sellaisen omaisuuden luovutuksista, joka on säädetty erikseen verovapaaksi. Tällaisia omaisuuden luovutuksia ovat esimerkiksi oman vakituisen asunnon verovapaa luovutus ja verovapaa sukupolvenvaihdosluovutus. Myöskään tavanomaisen koti-irtaimiston tai muun siihen rinnastettavan henkilökohtaisen omaisuuden luovutuksia ei oteta huomioon.
Esimerkki: Antti myy vuonna 2009 Yhtiö Oy:n osakkeita 500 eurolla ja sijoitusrahasto Ceen rahasto-osuuksia 400 eurolla. Antti ei ole luovuttanut muuta omaisuutta vuonna 2009. Antti on aikoinaan ostanut Yhtiö Oy:n osakkeet 300 eurolla ja merkinnyt sijoitusrahasto Ceen rahasto-osuudet 500 eurolla.
Antin Yhtiö Oy:n osakkeiden luovutuksesta saama voitto (200 euroa) ei ole veronalaista tuloa, koska vuoden 2009 yhteenlasketut luovutushinnat (900 euroa) eivät ylitä 1 000 euroa. Antille sijoitusrahasto Ceen rahasto-osuuksien luovutuksesta syntyvä tappio (100 euroa) ei ole vähennyskelpoinen, koska vuoden 2009 yhteenlasketut luovutushinnat (900 euroa) eivät ylitä 1 000 euroa ja koska vuonna 2009 luovutetun omaisuuden yhteenlasketut hankintamenot eivät ylitä 1 000 euroa.
Jos Antti olisikin aikoinaan merkinnyt vuonna 2009 myymänsä Ceen rahasto-osuudet 750 eurolla, syntynyt tappio (tuolla merkintähinnalla 350 euroa) olisi vähennyskelpoinen, koska vuonna 2009 luovutetun omaisuuden yhteenlasketut hankintamenot (1 050 euroa) olisivat tuolloin yli 1 000 euroa. Yhtiö Oy:n osakkeiden luovutuksesta syntynyt voitto ei kuitenkaan olisi veronalainen, koska vuoden 2009 yhteenlasketut luovutushinnat (900 euroa) eivät ylitä 1 000 euroa. Antti saisi vähentää luovutustappion 350 euroa vuosien 2010-2012 veronalaisista luovutusvoitoistaan.
Luovutustappio ja sen vähentäminen
Luovutustappio syntyy, jos omaisuus luovutetaan vastikkeellisesti ja omaisuuden poistamattoman hankintamenon ja voiton hankkimisesta johtuneiden menojen yhteismäärä on suurempi kuin omaisuuden luovutushinta. Alihintaisessa luovutuksessa luovutustappio lasketaan jakamalla luovutus vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan ja vähentämällä luovutushinnasta vain vastikkeelliseen osaan kohdistuva osa omaisuuden hankintamenosta (ks. kohta Alihintainen luovutus).
Arvopaperin tai muun omaisuuden arvon aleneminen alle sen hankintahinnan ei sellaisenaan oikeuta tappiovähennykseen, ellei omaisuutta luovuteta. Luovutustappiona vähennetään kuitenkin sellainen arvopaperin arvonmenetys, jota voidaan pitää lopullisena konkurssin tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi (tuloverolain 50 §:n 3 momentti). Lopullinen arvonmenetys voi syntyä esimerkiksi silloin, kun osakeyhtiö menee konkurssiin ja pesänselvityksessä todetaan, että yhtiön varoista ei jää jako-osuutta osakkeenomistajille. Vähennyskelpoinen arvopaperin arvonmenetys syntyy myös, kun warrantti raukeaa arvottomana tai arvopaperiksi katsottavan joukkolainan pääoma menetetään. Luovutustappioon rinnastetaan vakioidun option raukeaminen ja vakioidusta termiinisopimuksesta johtuva tappio.
Muunlaiset menetykset, kuten yksityishenkilöiden välisestä lainanannosta syntyneet menetykset tai omaisuuden tuhoutuminen, eivät ole vähennyskelpoisia henkilöverotuksessa.
Sijoitusvakuutuksesta syntyy tappio, jos vakuutuksesta saatava suoritus (takaisinostoarvo) on alempi kuin maksetut vakuutusmaksut. Sijoitusvakuutuksesta syntynyt tappio ei ole vähennyskelpoinen, vaikka vakuutusmaksut olisivat olleet sijoitettuina arvopapereihin.
Pienistä luovutuksista syntynyt tappio ei ole vähennyskelpoinen (ks. kohta Pienet luovutukset.)
Vakituisen asunnon luovutuksesta syntynyt tappio ei ole vähennyskelpoinen, jos siitä saatu voitto olisi ollut verovapaa. Tavanomaisen koti-irtaimiston tai muun siihen rinnastettavan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetun omaisuuden (esimerkiksi oma auto tai vene) luovutustappio ei myöskään ole vähennyskelpoinen.
Luovutustappio voidaan vähentää myös muunlaisen omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta. Esimerkiksi arvopaperin luovutuksesta syntynyt tappio voidaan vähentää kiinteistön myynnistä syntyneestä voitosta. Luovutustappiota ei voida vähentää muusta tulosta kuin luovutusvoitosta, eikä sitä oteta huomioon pääomatulolajin alijäämää laskettaessa.
Kukin verovelvollinen voi vähentää vain omat luovutustappionsa. Verovelvollinen ei voi esimerkiksi vähentää puolisonsa omaisuuden luovutuksesta aiheutunutta tappiota. Jakamatonta kuolinpesää verotetaan erillisenä verovelvollisena jakamattomaan kuolinpesään kuuluvan omaisuuden luovutuksesta. Osakas ei voi vähentää verotuksessaan jakamattoman kuolinpesän luovutustappioita, eikä jakamaton kuolinpesä voi vähentää osakkaan luovutustappioita.
Keinotekoiset luovutustappiot, jotka on tehty muun omaisuuden luovutuksesta syntyvästä voitosta menevän veron välttämiseksi, eivät ole vähennyskelpoisia. Tästä voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun verovelvollinen myy osakkeet tappiolla ja ostaa samat (samanlajiset) osakkeet samana päivänä takaisin samaan tai lähes samaan hintaan. Jos tällaiselle edestakaiselle osakekaupalle ei selvitetä muuta todellista syytä kuin luovutustappion aikaansaaminen, luovutustappio ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen.