Työsuhdeoptioiden verotus

Korvaa ohjeet:
dnro 1259/31/2006, 18.9.2006 siihen tehtyine muutoksineen, 
dnro 994/31/2010, 20.10.2010,
Verotiedote 2/2001 työsuhdeoptiota koskevilta osin,
Verohallinnon kannanotto A91/200/2013

Työsuhdeoptiolla tarkoitetaan työsuhteeseen perustuvaa oikeutta saada tai hankkia yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan sopimuksen tai muun sitoumuksen perusteella. Tässä ohjeessa käsitellään työsuhdeoptioiden verotusta palkansaajan tuloverotuksessa, työnantajan ennakkoperinnässä ja elinkeinotulon verotuksessa, varainsiirtoverotuksessa sekä perintö- ja lahjaverotuksessa. Ohje korvaa vuonna 2006 annetun samannimisen Verohallituksen ohjeen siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

1 Yleistä työsuhdeoptiosta

1.1 Keskeisiä käsitteitä

Optio-oikeudella (optiolla) tarkoitetaan oikeutta saada tai ostaa kohde-etuus ennalta määrätyin ehdoin. Osakeoptiossa option kohde-etuus on osake. Keskeisiä optio-oikeuteen liittyviä ehtoja ovat osakkeen hankinta-ajankohta ja hankintahinta.

Optiosta saatu etu perustuu siihen, että optio antaa mahdollisuuden hankkia kohde-etuuden sen käypää arvoa alempaan hintaan. Jos optio on luovutuskelpoinen ja sillä on jälkimarkkinat, optiota voidaan hyödyntää myös myymällä optio.

Työsuhdeoptiolla tarkoitetaan työsuhteen perusteella saatua optio-oikeutta. Tuloverolain (1535/1992, TVL) 66 §:n 3 momentissa on työsuhdeoption määritelmä, jonka mukaisesti ratkaistaan, sovelletaanko optiojärjestelyyn työsuhdeoption verotusta koskevia tuloverolain säännöksiä. Työsuhdeoption määritelmää on käsitelty yksityiskohtaisesti jäljempänä kohdassa 1.3.

Työsuhdeoption elinkaareen liittyvät tyypillisesti muun muassa seuraavat vaiheet:

• lupaus option myöntämisestä (promise)
• optioiden saaminen/merkitseminen (grant)
• ansaintajakso (vesting period)
• ansaintahetki (vesting)
• käyttäminen (exercise)
• rajoitusjakso (restriction period).

Päätöksen työsuhdeoptioiden antamisesta tekee osakeyhtiössä lähtökohtaisesti yhtiökokous. Yhtiökokous voi myös antaa hallitukselle valtuutuksen päättää työsuhdeoptioiden antamisesta. Tämän jälkeen palkansaajalla on määrättynä aikana oikeus merkitä optioita. Optio-ohjelman ehtoihin saattaa myös sisältyä ansaintajakso, jonka aikana palkansaajalle asetetaan tiettyjä ehtoja, joiden täyttäminen ratkaisee hänen saamiensa optioiden määrän.

Optio-ohjelman ehdoissa määritellään tietty ajankohta, josta alkaen palkansaaja saa käyttää merkitsemiään työsuhdeoptioita. Tämän ajankohdan jälkeen palkansaaja voi merkitä osakkeita ja mahdollisesti myös luovuttaa työsuhdeoptioita. Merkittyihin osakkeisiin saattaa liittyä rajoitusjakso, jonka aikana palkansaaja ei saa luovuttaa osakkeita. Optio-ohjelman ehdoista riippuen palkansaaja saattaa myös menettää merkitsemänsä osakkeet, jos hänen työsuhteensa päättyy rajoitusjakson aikana.

Työsuhdeoptiot ovat yksi keino palkita ja sitouttaa yrityksen palveluksessa olevia henkilöitä. Työsuhdeoptioita saanut henkilö tulee osakeomistuksen myötä yrityksen omistajien tapaan osalliseksi yrityksen arvonnoususta ja samalla myös yritystoiminnan riskeistä.

Yrityksen henkilöstölle suunnatut osakeoptiot ovat olleet kansainvälisesti tunnettu palkkausmuoto jo useiden vuosikymmenten ajan. Suomessa ensimmäiset henkilöstölle ja yritysjohdolle suunnatut optiolainat laskettiin liikkeelle vuonna 1989. Työsuhdeoptiojärjestelyt alkoivat kuitenkin yleistyä vasta 1990-luvun aikana.

1.2 Työsuhdeoption verotusta koskevien säännösten muutokset

Työsuhdeoptioiden verotuksesta on säädetty laissa vuodesta 1993 alkaen. Tällöin työsuhdeoption verotusta koskevat säännökset otettiin kyseisenä vuonna voimaantulleeseen nykyiseen tuloverolakiin. Tätä ennen voimassaolleessa tulo- ja varallisuusverolaissa (1240/1988) oli säädetty ainoastaan työsuhdeannin verotuksesta.

Työsuhdeoptioiden verotusta koskevia säännöksiä on tuloverolain voimaantulon jälkeen muutettu useita kertoja. Vuoden 1995 alusta alkaen tuloverolain 66 §:ään lisättiin työsuhdeoptiosta saadun edun verotusajankohdan määräytymistä koskeva säännös (laki 1465/1994). Vuoden 1997 aikana tuloverolain 66 §:ään lisättiin työsuhdeoptioiden lahjoittamista ja muuta luovuttamista koskeva säännös (laki 584/1997). Vuoden 2001 alusta tuloverolain 77 §:ään lisättiin ulkomaantyöskentelyn ajalta kertyneen työsuhdeoption verovapauden edellytyksiä koskeva säännös (laki 1165/2000).

1.3 Tuloverolain työsuhdeoption määritelmä

Työsuhdeoptioiden verotuksesta säädetään tuloverolain 66 §:n 3 momentissa. Kyseinen lainkohta kuuluu nykymuodossaan seuraavasti:

Tuloverolaki 66 § 3 momentti: Veronalaista ansiotuloa on myös etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta saada tai hankkia yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan vaihtovelkakirjalainan, optiolainan, optio-oikeuden tai muun näihin rinnastettavan sopimuksen tai sitoumuksen perusteella (työsuhdeoptio). Edun arvoksi katsotaan osakkeen tai osuuden käypä arvo sillä hetkellä, kun työsuhdeoptiota käytetään, vähennettynä verovelvollisen osakkeesta tai osuudesta ja työsuhdeoptiosta yhteensä maksamalla hinnalla. Etu katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona työsuhdeoptiota käytetään. Työsuhdeoptiota katsotaan käytettävän, kun verovelvollinen saa tai hankkii sen kohteena olevat osakkeet tai osuudet. Työsuhdeoption käyttämiseen rinnastetaan sen luovutus. Tällöin edun arvoksi katsotaan työsuhdeoption luovutushinta vähennettynä luovuttajan maksamalla hinnalla. Työsuhdeoption perusteella saatua etua pidetään työsuhdeoption alkuperäisen saajan veronalaisena ansiotulona siinäkin tapauksessa, että hän on luopunut oikeudestaan lahjoittamalla työsuhdeoption edelleen tai muutoin luovuttanut työsuhdeoption intressipiirissään olevalle taholle. Näitä luovutuksia ei pidetä työsuhdeoption käyttämisenä.

Työsuhdeoption määritelmä on lain sanamuodon perusteella laaja. Lainkohdan perusteella työsuhdeoptiona pidetään työsuhteeseen perustuvaa etua saada tai hankkia yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan sopimuksen tai sitoumuksen perusteella. Lain esitöissä on myös nimenomaisesti todettu, että työsuhdeoption käsite on säännöstä tulkittaessa ymmärrettävä laajasti (HE 175/1994 vp). Säännöstä on myös oikeus- ja verotuskäytännössä tulkittu laajasti (katso esimerkiksi KHO:2009:8 ja KHO:2014:66).

Tuloverolain 66 §:n 3 momentissa on esimerkkeinä työsuhdeoptiosta mainittu vaihtovelkakirjalainaan, optiolainaan ja optio-oikeuteen perustuvat järjestelyt. Työsuhdeoptioksi voidaan näiden lisäksi katsoa esimerkiksi erilaiset osakepalkkiojärjestelyt ja rajoitettuihin osakkeisiin perustuvat järjestelyt. Esimerkkejä erilaisista työsuhdeoptiojärjestelyistä on jäljempänä ohjeen kohdassa 1.4.

Ensimmäinen keskeinen edellytys tuloverolain 66 §:n 3 momentin soveltamiselle on se, että järjestelyssä on mahdollisuus saada tai hankkia osakkeita. Jos tällaista mahdollisuutta ei ole, säännös ei sovellu. Tämän vuoksi esimerkiksi synteettiset optiot jäävät säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Osakkeita ei tarvitse saada palkansaajan työnantajalta eikä osakkeiden tarvitse olla sen yhtiön osakkeita, johon palkansaaja on työsuhteessa. Työsuhdeoptiota koskevaa säännöstä voidaan siten soveltaa esimerkiksi silloin, kun tytäryhtiön palveluksessa olevat palkansaajat saavat optiojärjestelyn perusteella oikeuden merkitä konsernin emoyhtiön osakkeita.

Toinen keskeinen edellytys työsuhdeoptiota koskevan säännöksen soveltumiselle on se, että etu on saatu työsuhteen perusteella. Tätä ei ratkaista yksin sen perusteella, onko option tai osakkeen antanut verovelvollisen oma työnantaja, vaan sen perusteella, johtuuko edun saaminen työskentelystä kyseisen työnantajan palveluksessa. Jos etua ei ole saatu työsuhteen perusteella, kyseessä ei ole työsuhdeoptio. Poikkeus tähän ovat toimitusjohtajalle sekä hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenelle annetut edut, joihin säännöstä sovelletaan, vaikka mainitut henkilöt eivät ole työsuhteessa (katso kohta 2.1 jäljempänä).

Tuloverolain 66 §:n 3 momentin soveltamisalaa ei ole rajattu tietyssä oikeudellisessa muodossa toteutettuun järjestelyyn. Lainkohdassa tarkoitettu työsuhdeoptiojärjestely voidaan siten toteuttaa paitsi osakeyhtiölain (624/2006) 10 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja erityisiä oikeuksia antamalla, niin myös muulla tavalla. Työsuhdeoptiona voidaan pitää esimerkiksi merkintäoikeuksien antamista, jos osakkeiden merkintäaika on huomattavan pitkä (KHO:2009:8). Myös erilaiset holdingyhtiötä käyttäen toteutetut järjestelyt ovat pääsääntöisesti laissa tarkoitettuja työsuhdeoptioita (KHO:2014:66).

Tuloverolain 66 §:ssä on työsuhdeoptiota koskevien säännösten ohella säännökset työsuhdeannin verotuksesta. Säännökset ovat lainkohdan 1 ja 2 momenteissa. Niitä ei sovelleta työsuhdeoptioon. Työsuhdeanti eroaa työsuhdeoptiosta muun muassa siinä, miten palkansaajan järjestelystä saama etu muodostuu. Työsuhdeannissa palkansaajan saama etu perustuu siihen, että osakkeita myydään antihetken käypää hintaa alempaan hintaan. Työsuhdeoptiossa etu puolestaan perustuu optio-oikeuden antamisen jälkeiseen arvonnousuun.

Tietyissä tilanteissa saattaa kuitenkin olla epäselvää, sovelletaanko järjestelyyn työsuhdeantia vai työsuhdeoptiota koskevia säännöksiä. Tätä asiaa on käsitelty korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO:2009:8 (KHO 26.1.2009 taltio 163). Ratkaisun lyhennelmä on seuraavan sisältöinen:

KHO:2009:8 (KHO 26.1.2009 taltio 163)
Henkilökohtaisen tulon verotus - Työsuhdeoptio - Avainhenkilö - Veronalainen etu - Oikeus merkitä yhtiön uusia osakkeita

A Oyj:n tarkoituksena oli tarjota B:lle ja yhtiön muille avainhenkilöille mahdollisuus merkitä yhtiön osakkeita. Merkittävien osakkeiden määrä määräytyisi avainhenkilölle kullekin mittausajanjaksolle asetettujen tavoitteiden toteutumisen perusteella. Mittausjaksot päättyisivät 31.12.2008, 31.12.2009 ja 31.12.2010. Osakkeita olisi mahdollisuus merkitä aina mittausjakson päätyttyä. Järjestelyssä olisi mahdollista käyttää uusien osakkeiden ohella myös jo olemassa olevia osakkeita. Mittausjaksojen päättyessä vuosina 2008−2010 käytettävä osakkeiden merkintähinta määrättiin osakeantipäätöksessä, jonka yhtiö teki vuonna 2008. Merkintähinta oli tätä osakeantipäätöstä edeltäneen kalenterikuukauden ajalta laskettu keskimääräinen hinta.

Kun kysymyksessä olevan järjestelyn tarkoituksena oli, että yrityksen avainhenkilöt voivat hyötyä yhtiön osakkeiden arvonnoususta merkitsemällä yhtiön osakkeita tulevaisuudessa merkintähetken käypää hintaa alempaan hintaan, järjestelyä oli pidettävä työsuhteeseen perustuvana tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuna työsuhdeoptiona eikä saman lainkohdan 1 momentissa tarkoitettuna oikeutena. B:n merkitessä A Oyj:n osakkeita hänelle katsottiin syntyvän veronalainen etu, jos osakkeiden käypä arvo merkintähetkellä ylittää käytetyn merkintähinnan. B:n ansiotulona verotettavaksi eduksi katsottiin osakkeen käypä arvo sillä hetkellä, kun hän merkitsee osakkeet vähennettynä hänen osakkeesta maksamallaan hinnalla. Etuus verotetaan sen verovuoden tulona, jona B merkitsee osakkeet. Etuuden verotuksellisen käsittelyn kannalta ei ole merkitystä sillä, käytetäänkö järjestelyssä uusien osakkeiden sijasta jo olemassa olevia osakkeita.

Ennakkoratkaisu vuosille 2008−2009.

Tuloverolaki 66 § 3 momentti

Ratkaisussa työsuhteeseen perustuvaa etua ei annettu osakeyhtiölain 10 luvun 1 §:ssä tarkoitettua optio- tai muuta erityistä oikeutta käyttäen, vaan osakeannin muodossa. Tämä toteutettiin määrittelemällä osakkeen merkintähinta ja -aika niin, että merkintään oikeutetut saattoivat höytyä osakeantipäätöksen jälkeisestä osakkeen arvonnoususta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kun kysymyksessä olevan järjestelyn tarkoituksena oli, että yrityksen avainhenkilöt voivat hyötyä yhtiön osakkeiden arvonnoususta merkitsemällä yhtiön osakkeita tulevaisuudessa merkintähetken käypää hintaa alempaan hintaan, järjestelyä oli pidettävä työsuhteeseen perustuvana tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuna työsuhdeoptiona eikä saman lainkohdan 1 momentissa tarkoitettuna oikeutena.

Ratkaisun perusteella palkansaajalle osakkeen muodossa annettua etua on pidettävä työsuhdeoptiona silloin, kun palkansaajalla on mahdollisuus hyötyä osakkeen arvonnoususta. Tämä on tyypillisesti mahdollista silloin, kun merkintähintana käytetään kannustinjärjestelmän alkamisajankohdan perusteella määriteltyä osakkeen käypää arvoa, mutta kannustinjärjestelmän alkamisajankohdan (merkintähinnan määrittämisen ajankohta) ja merkintäajan päättymisen välinen aika on useamman kuukauden mittainen tai tätä pidempi.

Osakkeen arvonnoususta hyötyminen on tyypillisesti mahdollista silloin, kun kannustinjärjestelmän ehdoissa on etukäteen määritelty palkansaajan järjestelyssä saamien osakkeiden lukumäärä tai perusteet järjestelmän perusteella mahdollisesti saatavien osakkeiden lukumäärälle. Työsuhdeoptiosta ei sen sijaan ole kysymys esimerkiksi sellaisessa tulospalkkiojärjestelmässä, jossa palkansaajalle annetaan ennalta määritellyn euromäärän tai ennalta määriteltyjen perusteiden mukaisesti määräytyvän euromäärän arvosta osakkeita.

Osakeyhtiölain 10 luvussa tarkoitettua optio- tai muuta erityistä oikeutta (esimerkiksi osakeoptio, vaihtovelkakirjalaina ja optiolaina) käyttäen toteutetussa työsuhdeoptiojärjestelyssä optio on verotuksessa saatu sinä ajankohtana, jona palkansaaja on merkinnyt erityisen oikeuden. Sama periaate soveltuu myös vastaaviin ulkomaisiin järjestelyihin. Osakepalkkiojärjestelyissä tai rajoitettua osakeoikeutta taikka muuta vastaavaa järjestelyä käyttäen toteutetuissa työsuhdeoptiojärjestelyissä optiot on saatu sinä ajankohtana, jona palkansaaja on antanut suostumuksensa järjestelyyn liittymiselle.

1.4 Esimerkkejä työsuhdeoptiosta

Seuraavana on mainittu esimerkkejä eräistä järjestelyistä, jotka voidaan katsoa tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitetuksi työsuhdeoptioksi. On kuitenkin tärkeä huomata, että yksittäisen kannustinjärjestelmän nimestä ei voi suoraan tehdä päätelmiä sen verokohtelusta. Jokaisen kannustinjärjestelmän verokohtelu on ratkaistava tapauskohtaisesti kyseisen järjestelyn ehtojen perusteella.

Osakeoptio

Osakeoptiolla (Share Option, Stock Option) tarkoitetaan palkansaajalle annettua osakeyhtiölain 10 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua erityistä oikeutta, jonka haltijalla on oikeus (ei velvollisuutta) merkitä osakkeita ennalta määrättyyn hintaan (optio-oikeus). Merkintähinta voi vastata osakkeen käypää arvoa optioiden myöntämishetkellä taikka olla tätä alempi tai korkeampi hinta. Optio-oikeuksia voidaan antaa ilmaiseksi tai maksua vastaan. Optio-oikeus ei tuota osakkeenomistajan oikeuksia ennen osakkeiden merkintää. Optio-oikeudet voidaan hakea julkisen kaupankäynnin kohteeksi, jolloin niille muodostuu jälkimarkkinat.

Osakepalkkio

Osakepalkkiojärjestelyssä (Share Award, Stock Award) palkansaajalle annetaan oikeus saada tietty määrä osakkeita ilmaiseksi ennalta määrätyn ajanjakson kuluttua. Osakkeiden saaminen edellyttää yleensä etukäteen asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Ylimmän johdon osalta tavoitteiden saavuttamista voidaan mitata esimerkiksi tilinpäätöksen tunnuslukujen perustella.

Järjestelyyn kuuluvilla palkansaajilla ei ole osakkeenomistajan oikeuksia ennen osakkeiden merkintää. Osakepalkkiona saatuihin osakkeisiin voi liittyä luovutusrajoituksia.

Osakepalkkiojärjestely toteutetaan usein sillä tavoin, että osa palkansaajan järjestelyn perusteella saamista osakkeista myydään välittömästi osakkeiden saamisen jälkeen osakepalkkiosta menevien verojen kattamiseksi. Tällaisessa järjestelyssä sekä palkansaajan saamien että verojen kattamiseksi myytyjen osakkeiden arvo on työsuhdeoptioetua. Jos osakepalkkiojärjestelyn ehdoissa määrätään, että verot katetaan työnantajan maksamalla erillisellä rahasuorituksella, tällainen rahasuoritus on tavallista rahapalkkaa.

Rajoitettu osake

Rajoitetulla osakkeella (Restricted Stock, Restricted Stock Award) tarkoitetaan järjestelyä, jossa palkansaajalle annetaan osakkeita, joihin liittyy erilaisia rajoituksia ja palautusvelvollisuus. Rajoitukset ovat voimassa määrätyn ajan. Rajoituksia ovat tyypillisesti muun muassa kielto myydä tai muutoin luovuttaa osakkeita rajoitusjakson aikana. Yleensä palkansaaja menettää osakkeet myös silloin, jos hän siirtyy pois kyseisen työnantajan palveluksesta. Palkansaajalla on siten määrättynä aikana riski osakkeiden menettämisestä. Osakkeisiin liittyy yleensä jo luovutusrajoitusten aikana osakkeenomistajan oikeuksia, esimerkiksi äänioikeus yhtiökokouksessa ja osinko-oikeus.

Rajoitetun osakkeen saamiseen voi liittyä tiettyjä suoriutumisehtoja, jolloin siitä voidaan käyttää nimitystä Performance Share. Palkansaajan suoriutumista voidaan mitata esimerkiksi liikevaihdon, tuloksen tai tunnuslukujen kuten osakekohtaisen tuloksen (EPS) perusteella.

Rajoitettuja osakkeita käyttäen toteutettua kannustinjärjestelmä pidetään työsuhdeoptiona, jos järjestelmään perustavat osakkeet kirjataan palkansaajan arvo-osuustilille tai muutoin luovutetaan palkansaajan nimiin ennen kuin hän on lopullisesti ansainnut osakkeiden omistusoikeuden. Kysymys ei sen sijaan ole työsuhdeoptiosta, jos palkansaajalle luovutettuihin osakkeisiin liittyy pelkästään ehto, jonka perusteella hän menettää osakkeiden omistusoikeuden, jos hänen työsuhteensa osakkeet antaneeseen työnantajaan päättyy ennen ehdoissa määrättyä ajankohtaa.

Työsuhdeoptiona voidaan pitää sellaista myös sellaista kannustinjärjestelmää, jossa palkansaajalle annettuihin osakkeisiin liittyvät varallisuuspitoiset oikeudet (esimerkiksi osinko-oikeus) ja hallinnoimisoikeudet (esimerkiksi äänioikeus yhtiökokouksessa) ovat ennen rajoitusjakson päättymistä olennaisesti osakeyhtiölain olettamasäännösten mukaisia oikeuksia suppeammat.

Rajoitettu osakeoikeus

Rajoitetulla osakeoikeudella tai osakeosuudella (Restricted Stock Unit, RSU) tarkoitetaan rajoitetun osakkeen kaltaista järjestelyä, jossa palkansaajalle ei anneta heti järjestelyn alussa osakkeita, vaan ainoastaan sitoumus osakkeiden antamiseen (”osaketodistus”) tietyin ehdoin myöhempänä ajankohtana. Rajoitettu osakeoikeus on tyypillisesti työsuhdeoptio.

Vaihtovelkakirjalaina

Vaihtovelkalainalla tarkoitetaan tyypillisesti joukkovelkakirjalainaa, jonka ehtojen mukaan lainanantajalla on oikeus osakemerkinnässä vaihtaa saamisensa kokonaan tai osittain yhtiön osakkeisiin. Vaihtovelkakirjalainassa on siten kyse velan, optio-oikeuden ja kuittausehdon yhdistelmästä.

Kannustinjärjestelmän toteuttamisessa vaihtovelkakirjalainaa voidaan hyödyntää siten, että palkansaaja antaa työnantajalleen rahalainan, jonka velkapääoman hän voi määrätyin ehdoin vaihtaa työnantajan osakkeisiin.

Nykyisessä osakeyhtiölaissa ei ole vaihtovelkakirjalainaa koskevia erityissäännöksiä, toisin kuin kumotussa vuoden 1978 osakeyhtiölaissa (734/1978). Tämä ei kuitenkaan estä vaihtovelkakirjalainan käyttöä kannustinjärjestelmissä. Nykyisen osakeyhtiölain systematiikassa vaihtovelkakirjalaina on osakeyhtiölain 10 luvun 1 §:ssä tarkoitettu erityinen oikeus.

Optiolaina

Optiolainalla tarkoitetaan tyypillisesti lainajärjestelyä, jossa lainanantaja saa oikeuden paitsi velkapääoman takaisinmaksuun, niin myös lainanottajan osakkeiden merkintään oikeuttavia optio-oikeuksia. Optiolainassa optio-oikeudet ovat irrotettavissa velasta eikä optio-oikeudella tapahtuvan osakemerkinnän merkintähintavelkaa tarvitse siten kuitata optiolainaan perustuvalla saamisella.

Kannustinjärjestelmän toteuttamisessa optiolainaa voidaan hyödyntää siten, että palkansaaja antaa työnantajalleen rahalainan, jota vastaan hän saa oikeuden lainan takaisinmaksuun ja optio-oikeuksia.

Nykyisessä osakeyhtiölaissa ei ole myöskään optiolainaa koskevia erityissäännöksiä, toisin kuin kumotussa vuoden 1978 osakeyhtiölaissa. Tämä ei kuitenkaan estä optiolainan hyödyntämistä kannustinjärjestelmässä. Nykyisen osakeyhtiölain systematiikassa optiolaina on osakeyhtiölain 10 luvun 1 §:ssä tarkoitettu erityinen oikeus.

Holdingyhtiöjärjestely

Holdingyhtiön muodossa toteutettua osakkeisiin oikeuttavaa kannustinjärjestelmää käsitellään korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO:2014:66 perusteella työsuhdeoptiona silloin, kun järjestelyn tarkoituksena on ansiotulon verotuksen kiertäminen. Ratkaisun perusteella veron kiertämisen tarkoituksessa toteutettuna holdingyhtiöjärjestelmänä pidetään ainakin sellaisia järjestelyjä, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

• Palkansaajan yksin tai yhdessä muiden palkansaajien kanssa välillisesti tai välittömästi omistama holdingyhtiö hankkii hänen työnantajansa tai samaan konserniin kuuluvan yhtiön osakkeita.
• Järjestelyyn osalliseksi pääseminen on perustunut työsuhteeseen taikka toimitusjohtajana tai hallituksen jäsenenä toimimiseen.
• Työnantaja tai samaan konserniin kuuluva toinen yhtiö rahoittaa järjestelyä tai muutoin osallistuu rahoituksen järjestämiseen siten, että rahoitusta voidaan pitää työntekijöiden näkökulmasta edullisena.
• Osakassopimuksessa tai muussa sopimuksessa on järjestelyä koskevia työsuhdeoptiolle ominaisia ehtoja taikka muutoin on ilmeistä, että järjestely muistuttaa ehdoiltaan työsuhdeoptiota. Tällainen ehto on esimerkiksi osakkeiden luovutusrajoitus.
• Järjestelyn tarkoituksena on järjestelyyn osallistuvien henkilöiden kannustaminen, sitouttaminen tai palkitseminen ja järjestelyssä on mahdollisuus hyötyä osakkeiden arvonnoususta.

Edellä mainitut tunnusmerkit täyttävissä järjestelyissä on ratkaisun KHO:2014:66 perusteella tavoitteena osakkeenomistajan ansiotuloverotuksen välttäminen verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Myös edellä kuvattua järjestelyä muistuttavassa, mutta siitä jossain määrin poikkeavassa järjestelyssä voi olla kysymys työsuhdeoptiosta.

Jos edellä kuvatut edellytykset täyttävään holdingyhtiöjärjestelyyn ei liity mahdollisuutta saada tai hankkia osakkeita, vaan järjestelyyn perustuva etu saadaan rahana, kysymys ei ole tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitetusta työsuhdeoptiosta. Holdingyhtiöjärjestelystä saatu etu on ratkaisun KHO:2014:66 perusteella myös tällaisessa tilanteessa veronalaista ansiotuloa.

1.5 Synteettinen optio

Synteettisellä optiolla (Stock/Share Appreciation Right, SAR, Phantom Option) tarkoitetaan järjestelyä, jossa palkansaaja saa oikeuden työnantajayhtiön osakekurssin mukaan määräytyvään rahasuoritukseen. Palkansaajalle annetaan optio-oikeus, jonka perusteella hän ei ole kuitenkaan oikeutettu merkitsemään option kohde-etuutena olevia osakkeita option toteutushintaan, vaan hän saa toteutushinnan ja toteuttamishetken mukaisen osakkeen arvon erotuksen rahana (nettoarvon tilitys). Synteettinen optio -nimityksen sijaan tällaisesta järjestelystä saatetaan myös käyttää myös muita nimityksiä kuten ”osakeperusteinen bonus” tai ”palkitsemisjärjestelmä”.

Käytännössä synteettisessä optiossa on siis kyse rahasuorituksesta, jonka suuruus määräytyy työnantajayhtiön osakekurssin kehityksen perusteella. Esimerkiksi kahden vuoden kuluttua synteettisen option antamisesta työnantaja maksaa järjestelyssä mukana olevalle palkansaajalle yhtiön osakkeen arvon nousua vastaavan rahamäärän. Tässä suhteessa synteettinen optio poikkeaa bonuksista ja tantiemeista, joiden suuruus määräytyy yhtiön tuloksen perusteella.

Synteettinen optio ei oikeuta osakemerkintään. Tämän vuoksi synteettiseen optioon ei sovelleta tuloverolain 66 §:n 3 momentin työsuhdeoptiota koskevia säännöksiä. Tuloverolaissa ei ole synteettisen option verotusta koskevia erityissäännöksiä. Synteettiseen optioon sovelletaan siten tuloverolain ja ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) yleisiä rahapalkan verotusta ja ennakkoperintää koskevia säännöksiä. Synteettisestä optiosta saatu etu on siten veronalaista ansiotuloa ja työnantajalta saatua palkkaa (TVL 61 § 1 momentti ja EPL 13 § 1 momentti). Etu katsotaan rahasuorituksen maksuhetkellä palkkatuloksi.

Synteettisestä optiosta saatu etu on palkansaajan rahapalkkaa, joten siitä on toimitettava ennakonpidätys ja annettava vuosi-ilmoitus (EPL 9 § 1 momentti). Synteettisestä optiosta maksettavat työnantajan ja palkansaajan maksut kuitenkin poikkeavat rahapalkasta normaalisti maksettavista maksuista (katso kohta 4 jäljempänä).

Oikeus synteettiseen optioon voi olla luovutettavissa. Jos palkansaaja myy oikeutensa, kyse on edelleen työnantajalta saadusta työsuhteeseen perustuvasta edusta. Synteettisen option luovutushinta on siten palkansaajan veronalaista palkkaa, josta työnantajan on toimitettava ennakonpidätys ja annettava vuosi-ilmoitus.

Palkansaajalle saatetaan antaa samanaikaisesti sekä synteettinen optio että niin sanottu normaali osakkeiden merkitsemiseen tai saamiseen oikeuttava osakeoptio, joista toisen käyttäminen sulkee toisen vaihtoehdon pois. Jos palkansaaja valitsee osakemerkinnän, järjestely katsotaan tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitetuksi työsuhdeoptioksi. Muussa tapauksessa kyseessä on synteettinen optio.

2 Työsuhdeoptio palkansaajan tuloverotuksessa

2.1 Optiosta saatu etu on veronalaista ansiotuloa

Tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan työsuhdeoptiosta saatu etu on veronalaista ansiotuloa. Ennakkoperintälain 13 §:n 3 momentin mukaan työsuhdeoptiosta saatu etu katsotaan palkaksi. Työsuhdeoptiosta saatua etua käsitellään kuten luontoisetua.

Tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan työsuhdeoptio on työsuhteen perusteella saatu etu. Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että myös yhtiön toimitusjohtaja ja hallituksen jäsenet, jotka eivät ole työoikeudellisessa työsuhteessa yhtiöön, voivat saada työsuhdeoptiona verotettavan edun (KHO 20.5.1997 taltio 1221). Samaa periaatetta sovelletaan myös hallintoneuvoston jäseniin. Edun arvo on myös näissä tilanteissa luonteeltaan palkkatuloa.

Jos optio-oikeuksia annetaan vastikkeetta tai alihintaan muulle kuin työsuhteessa olevalle tai edellä mainitussa asemassa olevalle henkilölle, kyseessä ei ole tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu työsuhdeoptio. Esimerkiksi yhtiön alihankkijana toimivalle yrittäjälle annettuun etuun ei siten sovelleta työsuhdeoptiota koskevia säännöksiä. Jos tällainen etu on sovittua vastiketta työsuorituksesta, edun arvo on työkorvausta. Muutoin kyseessä on muu veronalainen ansiotulo.

Työsuhdeoptiota saatetaan käyttää vasta sen jälkeen, kun työskentely edun antaneen työnantajan palveluksessa on päättynyt. Optio-oikeutta voidaan käyttää esimerkiksi palkansaajan eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Työsuhteen päättymisen jälkeen käytetystä työsuhdeoptiosta saatu etu on katsottu oikeuskäytännössä palkaksi, koska työsuhdeoptiosta on sovittu osana henkilön palkkausta (KHO 8.5.2001 taltio 1000). Samaa periaatetta sovelletaan myös silloin, kun henkilö on jäänyt työttömäksi tai vaihtanut toisen työnantajan palveluksen.

Optio-oikeus voi säilyä palkansaajan kuoleman jälkeen. Tällöin perilliset saavat edun samoilla ehdoilla kuin perinnönjättäjäkin olisi saanut. Kuolinvuonna kuolinpesään sovelletaan niitä tuloverolain säännöksiä, joita vainajaankin olisi sovellettu (TVL 17 § 1 momentti). Jos optio-oikeutta käytetään alkuperäisen optio-oikeuden saajan kuoleman jälkeen, kuolinpesän kuolinvuonna saama tulo on palkkaa. Jos kuolinpesä käyttää optioita kuolinvuoden jälkeen, niistä saatu etu on kuolinpesän pääomatuloa (KHO 4.7.2005 taltio 1710). Jako-osuutena kuolinpesästä saadun option käyttämisestä saatu tulo on pääomatuloa myös kuolinvuoden verotuksessa.

2.2 Työsuhdeoption käyttäminen

2.2.1 Osakemerkintä tai optioiden luovutus

Tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan työsuhdeoptiota katsotaan käytettävän, kun verovelvollinen saa tai hankkii sen kohteena olevat osakkeet tai osuudet. Käyttöpäiväksi katsotaan se päivä, jona osakkeet merkitään, vaikka niiden merkintä ostajan arvo-osuustilille tapahtuisi myöhemmin. Merkitystä ei ole myöskään sillä, milloin yhtiön hallitus hyväksyy merkinnän.

Työsuhdeoption käyttämiseen rinnastetaan tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan työsuhdeoption luovutus. Työsuhdeoption käyttöpäiväksi katsotaan tällaisessa tilanteessa kaupantekopäivä.

2.2.2 Optioiden lahjoittaminen tai muu luovutus intressipiiriin kuuluvalle

Tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan työsuhdeoption käyttämistä ei ole optio-oikeuden lahjoittaminen. Laissa ei ole millään tavoin rajattu lahjoituksen saajaa. Lahjoittamista ei siten pidetä työsuhdeoption käyttämisenä, vaikka optio lahjoitettaisiin muulle kuin palkansaajan lähipiirissä olevalle henkilölle. Lahjoittamisena voidaan pitää lähtökohtaisesti kaikkia tilanteita, joissa optiot luovutetaan vastikkeesta, joka on enintään 3/4 osakkeiden käyvästä arvosta. Alkuperäistä optio-oikeuden saajaa verotetaan optiosta saadusta edusta, kun lahjoituksen saaja käyttää optio-oikeutta (optioiden saajan lahjaverotusta on käsitelty jäljempänä kohdassa 10.2).

Työsuhdeoptioiden käyttämistä ei ole tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan myynti tai muu luovutus työsuhdeoption haltijan intressipiirissä olevalle taholle. Tällainen taho voi olla luonnollinen tai juridinen henkilö. Intressipiirin kuuluvaksi luonnolliseksi henkilöksi voidaan katsoa esimerkiksi palkansaajan puoliso, palkansaajaan alenevassa tai ylenevässä polvessa oleva henkilö taikka muu palkansaajalle läheinen henkilö kuten avopuoliso. Intressipiiriin kuuluvaksi juridiseksi henkilöksi voidaan katsoa esimerkiksi palkansaajan tai tämän intressipiiriin kuuluvan henkilön omistama osake- tai henkilöyhtiö.

Työsuhdeoption luovuttamisesta intressipiirin kuuluvalle taholle ei siis aiheudu veroseuraamuksia luovutushetkellä. Työsuhdeoptiosta saadun edun arvo on alkuperäisen option saajan veronalaista ansiotuloa silloin, kun intressipiiriin kuuluva merkitsee osakkeita tai osuuksia taikka luovuttaa option vastikkeellisesti edelleen muulle kuin palkansaajan intressipiiriin kuuluvalle taholle.

Jos työsuhdeoptio on luovutettu palkansaajan intressipiiriin kuluvalle yhtiölle, palkansaaja saattaa ennen option käyttämistä luovuttaa kyseisen yhtiön osakkeita tai osuuksia muulle kuin intressipiiriinsä kuuluvalle taholle. Työsuhdeoption käyttämisestä on kysymys siinä vaiheessa, kun intressipiiriin kuuluvan yhtiön osakkeista tai osuuksista on luovutettu muulle kuin intressipiiriin kuuluvalle taholle niin suuri osuus, että yhtiötä ei voida enää pitää palkansaajan intressipiiriin kuuluvana. Optiosta saadun edun arvo verotetaan tällöin alkuperäisen optionsaajan ansiotulona. Jos luovutuksen kohteena olevien osakkeiden tai osuuksien arvo muodostuu muustakin kuin työsuhdeoptiosta, optioista saatu kauppahinta on niiden käypää hintaa vastaavalta osin palkansaajan työsuhdeoptiosta saamaa etua.

2.2.3 Optioiden luovuttaminen tasinkona avioero-osituksessa

Työsuhdeoptiot saattavat optiojärjestelyn ehdoista riippuen olla luovutettavissa tasinkona avioero-osituksessa. Jos palkansaaja luovuttaa optioita tasinkona, arvioitavaksi tulee, miten tasinkona luovutettuja optioita käsitellään verotuksessa.

Optioiden lahjoittamista ja intressipiiriin kuuluvalle luovuttamista koskevan sääntelyn (laki 584/1997) esitöistä ilmenee, että säännöksen tarkoituksena on estää lahjoituksin tai muulla tavalla tapahtuva ansiotulon veron kiertäminen (HE 61/1997 vp).

Kun otetaan huomioon sääntelyn tarkoitus, sitä on tulkittava niin, että entisen puolison ei voida katsoa kuuluvan säännöksessä tarkoitettuun intressipiiriin. Avioero-osituksessa ei myöskään sen luonteen vuoksi voida lähtökohtaisesti katsoa olevan kyse veron kiertämisestä. Ositusta ei siten ole perusteltua pitää sellaisena luovutuksena, joka säilyttäisi ja lykkäisi verotuksen alkuperäiselle optionsaajalle vasta myöhemmin tapahtuvalla optioiden käyttöhetkellä. Tulkintaa tukee myös se, että myöskään palkansaajan kuolemaa ei ole oikeuskäytännössä pidetty intressipiiriluovutuksena (KHO 4.7.2005 taltio 1710). Optioiden luovutusta avioero-osituksessa voidaan siten pitää normaalina option luovutuksena ja käyttämisenä.

Optioiden luovuttaminen osituksessa avioliittolain (234/1929, AL) 35 §:n mukaisena tasinkona katsotaan edellä mainituin perustein rinnastuvan optioiden käyttämiseen. Tämän vuoksi avioero-osituksessa tasinkona luovutettujen optioiden käypä arvo ositushetkellä on optiot luovuttavan palkansaajan veronalaista ansiotuloa. Jos optiosta on maksettu vastiketta, se vähennetään veronalaisen edun arvosta.

Jos avioero-osituksessa luovutetun tasingon määrä ylittää avioliittolain 35 §:n mukaisen tasingon määrän, ylittävää määrää on pidettävä lahjana. Tällaisessa tilanteessa osa tasinkona annetuista optioista katsotaan edellä mainitusta poiketen lahjoitetuksi ja osa muutoin luovutetuksi. Lahjoitettujen optioiden osuus on työsuhdeoptioiden osuutta tasingon kokonaismäärästä vastaava osuus avioliittolain 35 §:n mukaisen tasingon ylittävän tasingon määrästä. Lahjoitettujen optioiden osuuteen sovelletaan aina intressipiiriluovutusta koskevia säännöksiä.

Tuloverolain 46 §:n 2 momentissa on erityissäännös osituksessa saadun omaisuuden omistusajan ja hankinta-ajankohdan määräytymisestä. Sen mukaan, jos luovutettu omaisuus on saatu osituksessa, omistusaika ja hankintameno lasketaan ositussaantoa edeltäneestä saannosta. Option tasinkona luovuttaneen puolison ansiotulona verotetun työsuhdeoptioedun määrä voidaan Verohallinnon käsityksen mukaan lukea optioiden hankintamenoon option luovuttaneen puolison verotuksessa. Tämä määrä muodostaa yhdessä optiosta maksetun vastikkeen kanssa option hankintamenon option tasinkona saaneen puolison verotuksessa. Kun option osituksessa saanut puoliso luovuttaa option tai merkitsee sen perusteella osakkeita, option hankintamenoksi katsotaan hänen entisen puolisonsa ansiotulona verotetun edun määrä ja tämän mahdollisesti optiosta maksama merkintähinta.

Tuloverolain 45 §:n 2 momentin mukaan luovutuksena ei pidetä osakeyhtiölain (734/1978) 5 luvun 1 §:ssä mainitun vaihtovelkakirjan vaihtamista yhtiön osakkeisiin eikä siinä mainittuun optiolainaan liittyvän osakkeiden merkintäoikeuden käyttämistä. Tällaista osaketta luovutettaessa omistusaika lasketaan vaihtovelkakirjan tai osakkeiden merkintäoikeuden saannosta. Kyseistä säännöstä on verotuskäytännössä sovellettu myös optiolainaan liittymättömään optio-oikeuteen.

Osituksessa saatujen osakkeiden työsuhdeoptioluonne katkeaa ositukseen. Niihin ei siten enää osituksen jälkeen sovelleta työsuhdeoptiota koskevia säännöksiä, vaan niitä verotetaan kuten muitakin työsuhteeseen perustumattomia optioita. Entisen puolison osituksessa saamilla optioilla tapahtuvaa osakemerkintää ei tämän vuoksi pidetä tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuna optioiden käyttämisenä. Vasta optioilla merkittyjen osakkeiden luovutusta verotetaan entisen puolison pääomatulona.

Avioliittolain 85 §:n perusteella ositus voidaan toimittaa heti avioeron tultua vireille käräjäoikeudessa. Tämän vuoksi on mahdollista, että puolisoiden välillä toimitetaan ositus jo ennen avioeron vahvistamista. On myös mahdollista, että avioerohakemus raukeaa osituksen tekemisen jälkeen (AL 25–26 §). Ennen avioeron vahvistumista puolisoiden katsotaan kuuluvan samaan intressipiiriin. Option luovutus tasinkona ennen eron vahvistamista tehdyssä osituksessa on tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu luovutus palkansaajan intressipiiriin kuuluvalle taholle. Optiosta saatu etu verotetaan tällöin option saaneen palkansaajan veronalaisena ansiotulona hänen puolisonsa käyttäessä optiota.

2.2.4 Optioiden luovuttaminen tasinkona jäämistöosituksessa

Ositus voi tulla toimitettavaksi myös perittävän kuoleman jälkeen (AL 85 § 1 momentti). Työsuhteen perusteella saatujen optioiden työsuhdeoptioluonteen voidaan katsoa lakkaavan optiot saaneen palkansaajan kuolemaan. Tämän vuoksi jäämistöosituksessa ei tapahdu tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettua työsuhdeoptioiden käyttämisen rinnastuvaa luovuttamista palkansaajan kuolinpesän luovuttaessa optioita tasinkona eloonjääneelle puolisolle. Sen sijaan eloonjääneen puolison luovuttaessa työsuhteen perusteella saamiaan optioita ensiksi kuolleen perilliselle, kysymys on luovutuksesta intressipiiriin kuuluvalle taholle.

2.2.5 Työsuhdeoption panttaus

Optio-oikeus saatetaan pantata. Optio-oikeuden käyttämistä ei ole oikeuden panttaaminen, koska omistusoikeus ei siirry panttauksessa (KVL 147/1999).

2.2.6 Yritysjärjestelyt

Palkansaaja saattaa luovuttaa työsuhdeoptionsa elinkeinotulon verottamisesta annetussa lain (360/1968, EVL) 52 a §:ssä tarkoitetussa sulautumisessa, 52 c §:ssä tarkoitetussa jakautumisessa tai 52 f §:ssä tarkoitetussa osakevaihdossa. Tällaista luovutusta pidetään pääsääntöisesti työsuhdeoption käyttäytymisenä.

Poikkeus edellä mainittuun pääsääntöön on tilanne, jossa palkansaaja saa luovuttamistaan työsuhdeoptioista vastikkeena vastaanottavan tai osakkeet hankkivan yhtiön optioita. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa KVL 128/2000 on katsottu, että työsuhdeoptioiden luovuttamista sulautumisessa ei pidetä työsuhdeoption käyttämisenä, jos optiot vaihdetaan ehdoiltaan samanlaisiin vastaanottavan yhtiön optioihin. Osakevaihdon osalta vastaa periaate on todettu keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa KVL 29/2002, jossa optioiden vaihtoa ehdoiltaan samanlaisiin hankkivan yhtiön optioihin ei pidetty luovutuksena. Ratkaisusta ilmeneviä periaatteita voidaan soveltaa myös jakautumisen yhteydessä saatuihin ehdoiltaan samanlaisiin optioihin, koska jakautuminen on sulautumisen tapaan yleisseuraanto, jossa sovelletaan jatkuvuuden periaatetta

2.2.7 Optio-ohjelman ehtojen muuttaminen

Jos optio-ohjelman ehtoja muutetaan ennen optioiden käyttöajan alkamista, palkaksi katsottavan edun arvo määritellään uusien ehtojen mukaan. Ehtojen muuttaminen ei ole optio-oikeuden käyttämistä, eikä siitä aiheudu veroseuraamuksia palkansaajalle. Kuuden kuukauden sääntöä sovellettaessa työskentelyajat otetaan huomioon optio-oikeuden alkuperäisestä merkitsemisajankohdasta alkaen.

2.2.8 Holdingyhtiöjärjestelystä saatu tulo

Holdingyhtiön avulla toteutettuihin osakeperusteisiin kannustinjärjestelmiin sovelletaan pääsääntöisesti työsuhdeoption verotusta koskevia säännöksiä silloin, kun palkansaaja voi saada järjestelyssä osakkeita. Muutoin kuin osakkeiden muodossa järjestelystä saatu etu on tuloverolain 61 §:n 2 momentin perusteella veronalaista ansiotuloa. Holdingyhtiöjärjestelystä saatu etu on siten pääsääntöisesti veronalaista ansiotuloa riippumatta siitä, missä muodossa etu saadaan (KHO:2014:66 ja kohta 1.5 edellä).

Holdingyhtiön muodossa toteutettua työsuhdeoptiota katsotaan käytettävän siinä vaiheessa, kun työnantajayhtiön osake siirtyy holdingyhtiöltä palkansaajan omistukseen osakeyhtiölain 20 luvussa tarkoitetun osakeyhtiön purkamisen taikka osakeyhtiölain 16 luvussa tarkoitetun sulautumisen tai muun järjestelyn seurauksena. Palkansaajan holdingyhtiöjärjestelystä rahana saamat osingot ja muut suoritukset ovat veronalaista ansiotulona niiden maksuhetkellä.

2.3 Optiosta saadun edun arvostaminen

2.3.1 Osakemerkintä

Työsuhdeoptiosta saadun edun arvostamisesta säädetään tuloverolain 66 §:n 3 momentissa. Jos palkansaaja käyttää optio-oikeuttaan merkitsemällä osakkeita tai osuuksia, edun arvoksi katsotaan osakkeen tai osuuden käypä hinta vähennettynä palkansaajan osakkeesta tai osuudesta ja työsuhdeoptiosta yhteensä maksamalla hinnalla. Etu arvostetaan käyttöhetken tilanteen mukaan.

Pörssissä tai muulla säännellyllä markkinalla noteeratun osakkeen (julkisesti noteerattu osake) käypänä arvona voidaan käyttää osakkeen merkintäpäivän keskikurssia, joka saadaan jakamalla kyseisen osakkeen päivän kokonaisvaihto kauppojen lukumäärällä. Muun kuin säännellyllä markkinalla noteeratun osakkeen (muu kuin julkisesti noteerattu osake) käypä arvo määritetään muun selvityksen puuttuessa Verohallinnon ohjeessa ”Varojen arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa” esitetyllä tavalla.

Työsuhdeoptiota saatetaan käyttää ajankohtana, jolloin kaupankäynti markkinapaikalla on keskeytyksissä. Tällainen tilanne on kyseessä esimerkiksi silloin, kun osake merkintään ilta-aikaan pörssin sulkeuduttua. Näissä tilanteissa osakkeen käypä arvo määritetään seuraavan kaupankäyntipäivän keskikurssin mukaisesti.

Osakkeet voidaan merkitä ja myydä edelleen välittömästi yhtenä kokonaisuutena (niin sanottu cashless exercise). Tällöin osakkeen käypänä hintana pidetään sitä hintaa, jolla osake osakemerkinnän jälkeen välittömästi myydään (KHO:2004:80/KHO 27.8.2004 taltio 2012).

Työsuhdeoptiossa on kyse työnantajan maksamasta palkasta. Työsuhdeoptiosta saadun edun arvoon eivät tämän vuoksi vaikuta palkansaajan mahdollisten kolmansien tahojen kanssa tekemät sopimukset (KVL 147/1999).

Optioedun saaja saattaa pyrkiä suojautumaan osakkeiden tai optioiden arvonmuutoksilta johdannaissopimuksen avulla. Optioedun saajan pankkiiriliikkeen kanssa tekemällä termiinisopimuksella ei ole katsottu olevan vaikutusta siihen edun arvoon, jota tuloverolain 66 §:ssä 3 momentissa tarkoitetaan (KHO:2003:35/KHO 19.6.2003 taltio 1504). Myöskään muunlaista johdannaissopimusta ei oteta huomioon etua arvostettaessa.

2.3.2 Optio-oikeuden myyminen

Palkansaajalla saattaa työsuhdeoptio-ohjelman ehdoista riippuen olla oikeus työsuhdeoptioiden myymiseen. Optio-oikeudet saatetaan tällöin hakea julkisen kaupankäynnin kohteeksi. Optio-oikeudet saatetaan myydä myös julkisen kaupankäynnin ulkopuolella. Optio-oikeuden myynti muulle kuin palkansaajan intressipiirissä olevalle taholle rinnastuu työsuhdeoption käyttämiseen (katso kohta 2.2.1 edellä). Optio-oikeuden myynnistä saadun edun arvoksi katsotaan tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan työsuhdeoption luovutushinta vähennettynä luovuttajan maksamalla hinnalla.

Työsuhdeoption käyttämiseen ei sovelleta luovutusvoittoa koskevia säännöksiä. Työsuhdeoptiosta saadun edun arvoa laskettaessa ei siten voida vähentää esimerkiksi hankintameno-olettamaa. Luovutusvoittoa koskevat säännöksiä sovelletaan, kun palkansaaja myy työsuhdeoptiolla hankkimansa osakkeet edelleen (katso kohta 2.6 jäljempänä).

2.3.3 Henkilöstöantia koskevaa alennusta ei sovelleta

Työsuhdeoptiosta saatu etu on kokonaisuudessaan veronalaista ansiotuloa. Tuloverolain 66 §:n 1 momentissa tarkoitettua henkilöstölle suunnattua osakeantia koskevaa 10 prosentin alennusta ei sovelleta, vaikka työsuhdeoption saisi koko henkilökunta.

2.3.4 Luovutusrajoitusten vaikutukset

Työsuhdeoption perusteella saatuihin osakkeisiin voi liittyä luovutusrajoituksia, joiden vuoksi palkansaaja ei voi luovuttaa osakkeita niiden merkintää seuraavalla rajoitusjaksolla (niin sanottu restriction period). Korkein hallinto-oikeus on käsitellyt pörssissä noteeratun yhtiön osakkeen luovutusrajoitusten merkitystä vuosikirjaratkaisussaan KHO:2011:91 (KHO 9.11.2011 taltio 3256). Ratkaisun lyhennelmä kuuluu seuraavasti:

KHO:2011:91 (KHO 9.1.2011 taltio 3256)
Henkilökohtaisen tulon verotus - Osakepalkkio - Osakepalkkion arvostamisajankohta - Käypä arvo - Luovutusrajoitus - Osakkeiden kurssilasku

A oli työskennellyt julkisesti noteeratun B Oyj:n palveluksessa. Hän oli ollut osallisena yhtiön osakepalkkiojärjestelmissä, joissa palkkioiden maksaminen oli perustunut asetettujen taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseen. A:lle oli maksettu osakepalkkiojärjestelmien mukaisia palkkioita vuosina 2006 ja 2007. Palkkioihin oli sisältynyt sekä yhtiön osakkeita että rahaa. Saatuihin osakkeisiin oli liittynyt luovutusrajoitus, jonka mukaan osakkeita ei saanut luovuttaa kahden vuoden kuluessa ansaintajakson päättymisestä, jollei yhtiön hallitus antanut lupaa osakkeiden luovuttamiseen aikaisemmin. A:n saamien osakkeiden osakekurssi oli laskenut huomattavasti ennen luovutusrajoitusten päättymistä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaisesta osakkeiden saamishetken arvostamisajankohdasta ja niiden arvostamisesta tuon hetken käypään arvoon ei ollut perusteita poiketa luovutusrajoitusten ja osakkeiden kurssilaskun johdosta.

Verovuodet 2006 ja 2007.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perusteella työsuhdeoptiosta saadun edun arvo määritetään mahdollisista luovutusrajoituksista huolimatta sen ajankohdan mukaisesti, jona verovelvollinen saa tai hankkii osakkeet. Etu arvostetaan siten luovutusrajoitusten estämättä osakkeiden merkintähetken mukaiseen arvoon.

Ennen kyseistä ratkaisua työsuhdeoptiosta saadun edun arvo voitiin erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa arvostaa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 27.8.2002 taltio 1959 mukaisesti luovutusrajoitusten päättymisajankohdan arvon mukaisesti. Kyseisessä ratkaisussa työntekijät saivat 14.2.2000 merkitä osakkeita, joihin liittyi optiolainan ehtojen mukaan luovutusrajoitus 15.12.2000 asti. Yhtiö oli listautunut pörssiin ja yleisölle 1.3.2000 alkaneessa annissa käytetty hinta oli ollut 13 euroa. Osakkeen arvo oli vuoden loppuun mennessä laskenut 4–5 euroon. Osakkeen arvon alentuminen oli siten lyhyellä aikavälillä yli 60 prosenttia. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että näissä oloissa työsuhdeoptioon perustuvan edun käyväksi arvoksi katsottiin osakkeen pörssiarvo luovutuskiellon päättyessä. Ratkaisusta ilmenevää oikeusohjetta voidaan jatkossa soveltaa listautumisantien yhteydessä silloin, kun osakkeen arvo on olennaisesti alentunut ennen luovutusrajoitusten päättymistä.

2.3.5 Lykkääväehtoiset osakeperusteiset kannustinjärjestelmät

Osakeperusteisen kannustinjärjestelmän ehtoihin saattaa sisältyä lykkäävä ehto, jonka mukaan työnantaja lykkää yksipuolisesti järjestelmän perusteella ansaittujen osakkeiden luovuttamista palkansaajalle niiden ansaitsemista myöhempään ajankohtaan (mandatory deferred compensation plan). Palkansaajalla saattaa myös olla oikeus valita ennen kannustinjärjestelmään liittymistä, että työnantaja lykkää osakkeiden luovuttamista niiden ansaintahetkeä myöhempään ajankohtaan (voluntary deferred compensation plan). Lykkääväehtoisiin järjestelmiin kuuluu muun muassa rajoitettu osakeoikeus (Restricted Stock Unit, RSU) -järjestelmä.

Palkansaaja ei saa lykkääväehtoisessa osakeperusteisessa kannustinjärjestelmässä ansaitsemiaan osakkeita heti omistukseensa. Hän ei siten ole oikeutettu osinkoon eikä voi käyttää muitakaan osakkeisiin perustuvia oikeuksia. Järjestelmän ehdoista riippuen palkansaaja saattaa menettää oikeutensa osakkeisiin, jos hänen työsuhteensa edun antaneeseen työnantajaan päättyy ennen kuin osakkeet on luovutettu hänelle.

Lykkääväehtoinen osakeperusteinen kannustinjärjestelmä on tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu työsuhdeoptio, jos palkansaaja on järjestelyn ehdoissa määritellyn ajanjakson päätyttyä oikeutettu ehdoissa määritellyin perustein määräytyvään osakemäärään. Jos palkkion ansaitsemisen ehdot ovat tällaisessa järjestelyssä täyttyneet, mutta palkansaaja ei ole saanut omistukseensa osakkeita, työsuhdeoptiosta saadun edun verotus lykkääntyy osakkeiden saamisajankohtaan. Palkansaajan saaman veronalaisen edun arvo määräytyy tällöin sen hetken mukaisesti, jona lykkäävä ehto täyttyy. Tämä ei välttämättä ole sama ajankohta kuin se, jolloin osakkeet merkitään palkansaajan arvo-osuustilille.

2.3.6 Purkavaehtoiset osakeperusteiset kannustinjärjestelmät

2.3.6.1 Purkavan ehdon laajuuden merkitys

Osakeperusteisen kannustinjärjestelmän ehtoihin voi sisältyä purkava ehto, jonka mukaan palkansaaja menettää tietyssä tilanteessa hänelle kannustinjärjestelmän perusteella luovutetut osakkeet. Tällaisen purkavan ehdon vaikutus verotukseen riippuu siitä, millä edellytyksillä palkansaaja menettää hänelle luovutetut osakkeet.

2.3.6.2 Työsuhteen päättymistä koskeva purkava ehto

Purkava ehto saattaa koskea ainoastaan työsuhteen päättymistä. Tällaisessa kannustinjärjestelmässä osakkeet luovutetaan palkansaajalle siinä vaiheessa, kun palkansaaja on täyttänyt järjestelmän ehdoissa määritellyt osakkeiden ansaitsemisen edellytykset. Kannustinjärjestelmän ehdoissa määrätään kuitenkin siitä, että palkansaaja menettää ansaitsemansa osakkeet, jos hänen ja osakkeet antaneen työnantajan välinen työsuhde päätyy ennen ehdoissa määrättyä ajankohtaa. Vastaavanlainen purkava ehto saattaa liittyä myös osakeoption muodossa toteutettuun kannustinjärjestelmään.

Tällainen purkavaehtoinen kannustinjärjestelmä on tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu työsuhdeoptio, jos osakkeiden luovuttamista edeltää ansaintajakso, joka mahdollistaa sen, että palkansaaja voi hyötyä osakkeen arvonnoususta. Työsuhdeoptiota käytetään tällaisessa järjestelyssä siinä vaiheessa, kun osakkeet luovutetaan palkansaajalle. Edun arvo määritetään kyseisen ajankohdan mukaisesti eikä osakkeiden myöhempiä arvonmuutoksia oteta huomioon (katso kohta 2.3.4 edellä).

Jos palkansaaja joutuu työsuhteen päättymistä koskevan purkavan ehdon vuoksi palauttamaan hänelle jo annetut osakkeet, palkansaajan verotusta oikaistaan hänen vaatimuksestaan sen verovuoden osalta, jona häntä on edusta verotettu (laki verotusmenettelystä (1558/1995, VML) 61 ja 63 §). Kyse on tällöin siitä verovuodesta, jonka aikana palkansaaja on saanut tai hankkinut osakkeet.

Jos palkansaaja on saanut osakkeiden lisäksi rahasuorituksen ennakonpidätyksen suorittamista varten ja hän joutuu palauttamaan myös sen, palkansaajan veronalaisesta tulosta vähennetään myös rahasuorituksen osuus. Jos palkansaaja ei joudu palauttamaan rahasuoritusta, verotusta ei sen osalta oikaista.

Jos palkansaajalle on maksettu osakkeiden perusteella osinkoa, palkansaaja saattaa joutua palauttamaan myös saamansa osingon. Tällöin on oikaistava myös niiden verovuosien verotusta, joiden tulona osinko on verotettu.

2.3.6.3 Osakkeiden ansaitsemista koskeva purkava ehto

Purkava ehto voidaan muotoilla niin, että osakkeet luovutetaan palkansaajalle rajoitetulla omistusoikeudella jo ennen kuin palkansaaja on täyttänyt niiden lopullisen ansaitsemisen edellytykset. Ansaitsemisen edellytyksenä saattaa olla esimerkiksi määrätty osakekurssin nousu tai tulostavoitteiden saavuttaminen. Tällaisena järjestelmänä voidaan pitää esimerkiksi rajoitettujen osakkeiden (Restricted Stock Award, RSA) avulla toteutettua kannustinjärjestelmää.

Jos palkansaajalle luovutettujen osakkeiden lopulliselle ansaitsemiselle on kannustinjärjestelmän ehdoissa määrätty myös muita edellytyksiä kuin pelkkä työsuhteen jatkuminen edun antaneeseen työnantajaan, kyseessä on tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu työsuhdeoptioetu. Palkansaajan katsotaan tällaisessa järjestelyssä saaneen osakkeet vasta siinä vaiheessa, kun osakkeiden lopullisen ansaitsemisen edellytykset ovat täyttyneet. Tämä ajankohta on tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu optioiden käyttämisen ajankohta.

Pelkkä työsuhteen jatkumista koskeva purkava ehto, luovutusrajoitus tai osakkeiden panttaus ei yksistään lykkää verotusta (katso kohta 2.3.6.2 edellä).

2.3.7 Osakkeiden splittaus

Osakkeiden splittauksella tarkoitetaan osakepääomaa muuttamatta tapahtuvaa yhtiön osakkeiden lukumäärän lisäämistä jakamalla osake pienempiin yksiköihin eli useampaan osakkeeseen. Splittauksen yhteydessä työsuhdeoption perusteella merkittävissä olevien osakkeiden määrää ja osakkeen merkintähintaa muutetaan yleensä vastaavassa suhteessa.

Jos palkansaaja on alkujaan maksanut työsuhdeoptiosta vastiketta, yksittäiseen osakkeeseen kohdistuva osuus vastikkeesta muuttuu vastaavassa suhteessa kuin osakkeiden lukumäärä.

2.3.8 Holdingyhtiöjärjestelystä saadun edun määrä

Tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuna työsuhdeoptiona tai muutoin ansiotulona verotettavasta holdingyhtiöjärjestelystä saatua veronalaista ansiotuloa on muun muassa järjestelyssä mukana olevan palkansaajan holdingyhtiöstä saama osinko ja muu varojenjako. Veronalaista ansiotuloa on niin ikään palkansaajan holdingyhtiöjärjestelyn purkamisesta saama etu.

Holdingyhtiöjärjestely voidaan purkaa osakeyhtiölain 20 luvussa tarkoitetun purkamisen tai saman 16 luvussa tarkoitetun sulautumisen taikka muun yritysjärjestelyn avulla. Purkamisessa veronalaista ansiotuloa on jako-osana saadun omaisuuden käypä arvo vähennettynä palkansaajan yhtiöön sijoittamalla määrällä. Vastaavasti sulautumisessa veronalaista ansiotulotuloa on sulautumisvastikkeen käypä arvo vähennettynä palkansaajan yhtiöön sijoittamalla määrällä. Samoja periaatteita sovelletaan myös muulla tavoin purettuun järjestelyyn. Esimerkiksi palkansaajan osakevaihdossa saama vastike vähennettynä hänen järjestelyyn sijoittamallaan määrällä on hänen veronalaista ansiotuloaan.

Holdingyhtiö tai sen osakkeenomistaja voi myös lunastaa palkansaajan omistamat holdingyhtiön osakkeet. Veronalaista ansiotuloa on tällaisessa tilanteessa palkansaajan lunastushintana saama määrä vähennettynä hänen järjestelyyn sijoittamalla määrällä. Samalla tavoin verotetaan myös muussa muodossa tapahtuvaa sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston sekä osakepääoman tai muun sidotun oman pääoman jakamista.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO:2014:66 perusteella palkansaajan ansiotuloverotuksen piiriin kuuluvasta holdingyhtiöjärjestelystä saama veronalainen etu on aina koko määrältään veronalaista ansiotuloa. Sillä, onko palkansaaja sijoittanut järjestelyyn omia varojaan, ei siis ole vaikutusta verotettavan tulon tulolajiin.

2.4 Vähennykset palkansaajan verotuksessa

2.4.1 Työsuhdeoption käyttämisestä tai suojaamisesta aiheutuneet kustannukset

Työsuhdeoptioon voi liittyä osakkeiden merkintähinnan ohella myös muita kustannuksia. Silloin, kun palkansaajalle aiheutuu kustannuksia työsuhdeoption käyttämisestä, kyse on ansiotulon hankkimisesta aiheutuneesta menosta, joka vähennetään esitetyn selvityksen perusteella palkansaajan verotusta toimitettaessa (TVL 29 ja 95 §). Tällainen työsuhdeoption käyttämisestä johtuva meno voi olla esimerkiksi palkansaajan maksama välittäjän palkkio tai varainsiirtovero.

Muita kuin työsuhdeoption käyttämisestä johtuvia työsuhdeoptioon liittyvä menoja ei voida vähentää ansiotulon hankinnasta johtuneina kuluina. Ansiotulosta vähennyskelvottomiksi on katsottu muun muassa työsuhdeoptioiden suojaamisesta aiheutuneet kulut. Esimerkiksi termiinijärjestelystä aiheutuneet tappiot ovat vähennyskelpoisia vain luovutustappioina (KHO:2003:35). Samoin ansiotulosta vähennyskelvottomaksi on katsottu työnantajasta riippumattoman luottolaitoksen kanssa tehdyn optiojärjestelyn perusteella maksettu määrä. Myös tällaiseen järjestelyyn on sovellettu luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä (KVL 147/1999).

2.4.2 Tappio työsuhdeoption myynnistä tai raukeamisesta

Jos palkansaaja on hankkinut optio-oikeudet vastikkeellisesti ja hän myy optio-oikeudet maksamaansa vastiketta alempaan hintaan tai antaa niiden raueta, järjestely voi muodostua palkansaajan näkökulmasta tappiolliseksi. Järjestelystä aiheutuneet tappiot voidaan tällöin vähentää tuloverolain 95 §:ssä tarkoitettuna tulonhankkimiskuluna (KHO:1997:33/KHO 24.4.1997 taltio 985). Jos optio-oikeudet on myyty, ansiotulosta vähennettävä määrä on optio-oikeuden myyntihinnan ja optio-oikeudesta maksetun vastikkeen välinen erotus. Jos optio-oikeus on rauennut arvottomana, ansiotulosta vähennettävä määrä on optio-oikeudesta maksetun vastikkeen määrä.

2.4.3 Viran puolesta tehtävät vähennykset

Työsuhdeoptiosta saatu etu on palkkaa (EPL 13 § 3 momentti). Työsuhdeoptiosta saadun edun perusteella myönnetään siten palkansaajan verotusta toimitettaessa tulonhankkimisvähennys sekä kunnallisverotuksen ansiotulovähennys ja valtionverotuksen työtulovähennys (TVL 95 §, 105 a § ja 125 §).

2.4.4 Holdingyhtiöjärjestelystä aiheutuneet tappiot

Tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuna työsuhdeoptiona tai muutoin ansiotulona verotettava holdingyhtiöjärjestely voi olla kokonaisuutena arvioiden tappiollinen järjestelyyn osallistuvalle palkansaajalle. Tällainen tilanne on kyseessä silloin, kun järjestelyn päätyttyä todetaan, että palkansaaja on sijoittanut järjestelyyn enemmän omia varojaan kuin hän saa järjestelystä koko sen voimassaoloaikana saanut. Palkansaaja voi vähentää tällaisen tappion tulonhankkimiskuluna ansiotuloistaan.

2.5 Tulontasaus

Työsuhdeoptiosta saatu etu katsotaan tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan sen verovuoden tuloksi, jona työsuhdeoptiota käytetään. Edun arvon määräytymisen perusteena on osakkeen käypä arvo sillä hetkellä, kun työsuhdeoptiota käytetään. Työsuhdeoption käyttämisestä syntyvä etu määräytyy osakkeen hinnan vaihtelun mukaan. Etua ei siten voida pitää tuloverolain 128 §:ssä tarkoitettuna kahdelta tai useammalta vuodelta kertyneenä kertatulona, minkä vuoksi tulontasauksen edellytykset eivät täyty (KHO:2002:59/KHO 26.9.2002 taltio 2288).

2.6 Työsuhdeoption perusteella merkittyjen osakkeiden myyminen

Kun palkansaaja myy työsuhdeoption perusteella hankkimansa osakkeet edelleen, sovelletaan luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä (TVL 45–47 ja 50 §). Osakkeiden myynnistä saatu luovutusvoitto on veronalaista pääomatuloa. Luovutusvoiton määrä lasketaan vähentämällä luovutushinnasta osakkeiden hankintameno, joka on osakkeista ja optio-oikeudesta maksetun hinnan sekä palkkana verotetun määrän summa. Myös se optioedun osa, joka on ollut tuloverolain 77 §:n nojalla verovapaata tuloa, luetaan osakkeiden hankintamenoon (KHO 18.3.2003 taltio 575). Luovutusvoittoa laskettaessa voidaan soveltaa hankintameno-olettamaa.

Jos palkansaaja myy osakkeet niiden hankintamenoa alempaan hintaan, syntyy luovutustappio. Luovutustappio vähennetään vain omaisuuden luovutusvoitoista verovuonna ja viitenä seuraavana vuotena sitä mukaa kuin voittoa kertyy (TVL 50 §).

3 Työsuhdeoptio ennakkoperinnässä

3.1 Ennakonpidätyksen toimittaminen

Työsuhdeoptiosta saatu etu on palkkaa (EPL 13 § 3 momentti). Työnantajan on tämän vuoksi toimitettava työsuhdeoptiosta saadun edun arvosta ennakonpidätys (EPL 9 § 1 momentti). Ennakonpidätys on toimitettava, vaikka palkansaaja olisi hakenut optiosta saamaansa tuloa varten ennakkoverot tai maksanut ennakon täydennysmaksua. Jotta ennakonpidätys voitaisiin toimittaa, työnantajan on seurattava sitä, milloin palkansaaja käyttää työsuhdeoptiota.

Ennakkoperintäasetuksen (1124/1996, EPA) 9 §:n mukaan ennakonpidätys muuna kuin rahana maksettavasta, satunnaisesta suorituksesta toimitetaan kalenterivuoden aikana joko lisäämällä edun arvo sen myöntämistä lähinnä seuraavan maksukauden palkkaan tai jakamalla edun arvo tasasuuriin eriin kalenterivuoden jäljellä oleville palkanmaksukuukausille. Ensimmäinen vaihtoehto on käytännöllinen silloin, kun saatu etu on pieni ja ennakonpidätys saadaan kerralla toimitettua. Sen sijaan euromäärältään suuret edut on ennakkoperinnän vastaavuusvaatimuksesta johtuen jaettava loppuvuoden palkanmaksuihin.

Ennakonpidätys toimitetaan vähentämällä kokonaispalkan perusteella laskettu ennakonpidätys palkansaajan rahapalkasta. Pidätys toimitetaan, kun rahapalkka maksetaan tai merkitään saajan tilille. Myös säännöllisesti toistuvat luontoisedut otetaan huomioon kunkin palkkakauden pidätystä toimitettaessa (EPL 11 § ja EPA 9 §).

Tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuna työsuhdeoptiona tai muutoin ansiotulona verotettavasta holdingyhtiöjärjestelystä saatu etu on työsuhteeseen perustuva etu, joten se on palkkaa palkansaajan verotuksessa ja ennakkoperinnässä (työsuhdeoptiosta saatu etu on lisäksi säädetty erikseen palkaksi EPL 13 §:n 3 momentissa). Holdingyhtiöjärjestelystä saatu tulo on siten veronalaista palkkatuloa, josta järjestelyssä mukana olevan palkansaajan työnantajan on toimitettava ennakonpidätys. Ennakonpidätysvelvollisuus on sillä työnantajalla, jonka palveluksessa palkansaaja oli järjestelyyn liittyessään.

3.2 Työntekijän eläke- ja työttömyysvakuusmaksu

Palkansaajalle maksettavasta palkasta peritään pääsääntöisesti työntekijän eläkemaksu ja työttömyysvakuutusmaksu (työntekijän eläkelaki (395/2006, TyEL) 152 § ja laki työttömyysetuuksien rahoituksesta (1998/555) 19 ja 19 a §). Molemmat maksut lasketaan rahapalkan ja tavanomaisten luontoisetujen yhteismäärästä (bruttopalkka) ja vähennetään nettopalkasta. Työsuhdeoptiosta ja synteettisestä optiosta saadusta tulosta näitä maksuja ei peritä (TyEL 70 § 3 momentti 3–5 kohta sekä laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 19 § 2 momentti 3–5 kohta).

Työsuhdeoptiosta saatu veronalainen etu saattaa olla arvoltaan niin suuri, että palkansaajan koko rahapalkka on pidätettävä ennakonpidätyksenä. Tällöin palkansaajalle ei jää lainkaan rahana maksettavaa palkkaa, josta voitaisiin periä työntekijän eläkevakuutusmaksu tai työttömyysvakuutusmaksu.

Työnantajan ja työntekijän eläkevakuutusmaksu voidaan tällaisessa tilanteessa periä esimerkiksi siten, että palkansaaja maksaa työnantajalle työntekijän eläke- ja työttömyysvakuutusmaksun määrän. Jos työnantaja ei peri maksuja palkansaajalta, työntekijän maksujen osuus katsotaan palkansaajan veronalaiseksi palkaksi, sillä työnantaja on joka tapauksessa velvollinen suorittaman maksut (TyEL 152 § 2 momentti ja laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 21 §). Palkansaajalla on tällöin oikeus vähentää palkaksi katsottu työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksu verotuksessaan (TVL 96 §).

Työntekijän eläkemaksu ja työttömyysvakuutusmaksu ovat palkansaajan lakisääteisiä maksuja. Työntekijän eläkemaksu voidaan jättää perimättä silloin, kun palkansaajalla ei ole rahapalkkaa lainkaan (Eläketurvakeskuksen yleiskirje A 65/93). Jos palkansaajalla on rahapalkka, tätä ohjetta ei voitane soveltaa. Verotuksessa voidaan siten muun selvityksen puuttuessa lähteä siitä olettamasta, että työnantaja on maksanut palkansaajan puolesta tämän osuuden eläkevakuutusmaksusta, jos työntekijän maksuosuutta ei ole optioedusta toimitettavan ennakonpidätyksen vuoksi voitu periä tämän rahapalkasta.

3.3 Optio-oikeuden käyttämiseen liittyvät kustannukset ennakkoperinnässä

Työsuhdeoption käyttämisestä saattaa aiheutua palkansaajalle kustannuksia. Tällaisia kustannuksia voivat olla esimerkiksi välittäjän palkkio ja varainsiirtovero (katso kohta 2.4.1 edellä).

Ennakkoperintälain 15 §:n 1 momentin mukaan työnantaja voi palkansaajan vaatimuksesta vähentää työstä välittömästi aiheutuneiden kustannusten osuuden ennen ennakonpidätyksen toimittamista. Tällaisia kustannuksia ovat työvälineistä sekä valmistus- ja tarveaineista aiheutuneet menot, matka- ja edustusmenot sekä muut palkansaajalle työn suorittamisesta välittömästi aiheutuneet menot. Välittäjän palkkio ei ole luonteeltaan työn suorittamisesta aiheutunut kustannus, joten työnantaja ei saa vähentää sitä ennen ennakonpidätyksen toimittamista.

Varainsiirtoveron suorittaminen on ensisijaisesti ostajan velvollisuus. Jos työsuhdeoption myyjä joutuu suorittamaan veron esimerkiksi ulkomaisen ostajan kanssa tehdyn sopimuksen perusteella, veron määrää voidaan pitää myyntihinnan oikaisueränä. Se voidaan siten vähentää optioedun määrästä ennen ennakonpidätyksen toimittamista.

Työsuhdeoption suojaamisesta ja muista palkansaajan ja kolmannen osapuolen välisistä järjestelyistä johtuvat kustannukset eivät ole optioon välittömästi kohdistuvia kuluja (KHO:2003:35 ja KVL 147/1999). Työnantaja ei tämän vuoksi voi vähentää niiden osuutta ennen ennakonpidätyksen toimittamista.

3.4 Ennakonpidätysvelvollisuus konsernissa

Työsuhdeoptio-oikeus on yleensä sidottu työsuhteen jatkumiseen. Konsernin sisällä oikeus kuitenkin useimmiten säilyy, vaikka palkansaaja siirtyy toisen samaan konserniin kuuluvaan yrityksen palvelukseen. Tällaisessa tilanteessa etu katsotaan saaduksi siltä yritykseltä, jonka palveluksessa palkansaaja oli merkitessään optio-oikeuden (työsuhdeoption antanut työnantaja). Viimeksi mainitulla yrityksellä on siten työnantajan vaihtumisesta huolimatta normaalit työsuhdeoptiosta johtuvat työnantajan velvollisuudet. Tämä tarkoittaa velvollisuutta toimittaa ennakonpidätys sekä velvollisuutta antaa vuosi- ja kausiveroilmoitus (katso tarkemmin kohdat 3.1–3.3 edellä ja 6 jäljempänä).

Työsuhdeoptiojärjestely saatetaan toteuttaa myös siten, että optio-oikeuden antaa toinen samaan konserniin kuuluva yhtiö. Tytäryhtiön työntekijät saavat esimerkiksi merkitä emoyhtiön osakkeita. Etu katsotaan myös tällaisessa tilanteessa saaduksi siltä yritykseltä, jonka palveluksessa palkansaaja oli merkitessään optio-oikeuden. Tällä yrityksellä on siten normaalit työsuhdeoptiosta johtuvat työnantajan velvollisuudet.

Palkansaaja saatetaan siirtää yrityskaupassa tai yritysjärjestelyssä toisen työnantajan palvelukseen niin sanottuna vanhana työntekijänä. Tällaisessa tilanteessa myös työsuhdeoptiota koskevat työnantajavelvollisuudet siirtyvät lähtökohtaisesti uudelle työnantajalle.

Jos palkansaaja muutoin siirtyy konsernin ulkopuolisen työnantajan palvelukseen, mutta saa pitää optio-oikeudet, työsuhdeoptiosta johtuvat työnantajavelvollisuudet eivät koske uutta työnantajaa. Työsuhdeoptioedun antaneella työnantajalla on sen sijaan työsuhteen päättymisen jälkeenkin normaalit työnantajavelvoitteet. Jos vanha työnantaja ei maksa palkansaajalle rahapalkkaa, kyseeseen tulee kuitenkin käytännössä ainoastaan kausivero- ja vuosi-ilmoituksen antaminen.

Kansainvälisiä tilanteita koskevia työnantajavelvoitteita on käsitelty yksityiskohtaisemmin jäljempänä kohdassa 5.8.

3.5 Palkansaajan menettely verovuoden aikana

Työsuhdeoption käyttämisestä saattaa seurata se, että palkansaajan kannattaa hakea muutosta verokorttiinsa. Verokortin ennakonpidätysprosentissa ei ole automaattisesti huomioitu työsuhdeoptiosta saadun tulon vaikutusta. Tämä saattaa johtaa siihen, että koko rahapalkka kuluu ennakonpidätyksen toimittamiseen tai ennakonpidätyksen määrä jää liian pieneksi. Jos toimitetun ennakonpidätyksen määrä jää liian pieneksi, palkansaaja saattaa joutua maksamaan jäännösveroa ja jäännösveron korkoa.

Työsuhdeoptiosta saatu etu on palkkaa, joten se on ensisijaisesti ennakonpidätyksen alaista tuloa. Työsuhdeoptiosta ei voida määrätä ennakkoveroa viranomaisaloitteisesti, joten Verohallinto voi määrätä palkansaajalle optioedusta ennakkoveron vain silloin, kun hän sitä itse pyytää (EPL 23 §). Näin voidaan menetellä, vaikka rahapalkka riittäisi ennakonpidätyksen täysimääräiseen toimittamiseen. Jos optioedun saajalle lasketaan samaan aikaan muutosverokortti, verokortin tulorajoja määriteltäessä on huomattava, että työnantaja on velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen koko maksamansa palkan määrästä, siis myös optioedun arvosta. Verokortin tulorajat määritellään tämän mukaisesti.

Palkansaaja voi välttyä jäännösveroilta myös maksamalla oma-aloitteisesti ennakon täydennysmaksua (EPL 2 § 2 momentti). Ennakontäydennysmaksu, joka on maksettu viimeistään kuukautta ennen verotuksen päättymistä, otetaan automaattisesti huomioon verojen suorituksena (VML 34 §).

Työnantaja toimittaa työsuhdeoptiosta saadusta edusta ennakonpidätyksen verokortin mukaisesti myös silloin, kun palkansaaja on hakenut ennakkoverojen määräämistä tai maksanut ennakontäydennysmaksua (katso kohta 3.1 edellä).

Jäännösverolle peritään korkoa, jonka määrä on porrastettu. Jäännösveron korko on Suomen pankin vahvistama viitekorko vähennettynä kahdella prosenttiyksiköllä, kuitenkin vähintään 0,5 prosenttia. Tätä korkoa sovelletaan 10.000 euroon saakka. Jos jäännösveron määrä on tätä suurempi, ylimenevästä osasta perittävä korko on viitekorko lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä (VML 43 §).

Korko lasketaan verovuotta seuraavan helmikuun 1. päivästä jäännösveron ensimmäiseen eräpäivään. Jos palkansaaja maksaa ennakon täydennysmaksua, tämä maksu pienentää myös jäännösveron korkoa. Luonnolliselta henkilöltä ei peritä koko laskettua korkoa, vaan ainoastaan 20 euron ylittävä osuus (VML 44 §).

4 Työsuhdeoptiosta maksettavat palkan sivukulut

4.1 Vakuutetun sairausvakuutusmaksu

Sairausvakuutuslain (1224/2004, SVL) 18 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan Suomessa vakuutettu henkilö on velvollinen suorittamaan vakuutetun sairausvakuutusmaksun, joka koostuu päiväraha- ja sairaanhoitomaksusta. Päivärahamaksu määrätään vakuutetun veronalaisen palkkatulon ja työtulon perusteella ja sairaanhoitomaksu kunnallisverotuksen verotettavan tulon perusteella (SVL 18 luku 14 § 1 momentti ja 18 luku 15 § 1 momentti).

Sairausvakuutuksen päivärahamaksun perusteena olevaa palkkatuloa on sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 3–5 momentin mukainen palkka (SVL 18 luku 15 § 2 momentti). Lainkohdassa tarkoitettuna palkkana pidetään muun muassa ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua ennakonpidätyksen alaista palkkaa.

Sairausvakuutuslain 11 luvun 3 §:n 4 momentissa säädetään tietyistä eristä, joita ei kuitenkaan pidetä päivärahamaksun perusteena olevana palkkana. Kyseisen säännöksen 4 kohdan mukaan palkkana ei pidetä tuloverolain 66 §:ssä tarkoitettua työsuhdeoption käyttämisestä syntyvää etua tai sellaista työsuhteeseen perustuvaa suoritusta, joka määräytyy yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella (synteettinen optio).

Tuloverolain 66 §:ssä tarkoitetusta työsuhdeoptiosta ja synteettisestä optiosta saadusta edusta ei siten peritä päivärahamaksua. Työsuhdeoptiosta ja synteettisestä optiosta saadusta edusta peritään ainoastaan vakuutetun sairaanhoitomaksu, joka määrätään korotettuna (SVL 18 luku 14 § 1 momentti ja 18 luku 20 §). Vakuutetun sairausvakuutusmaksu sisältyy verokortin ennakonpidätysprosenttiin. Rajoitetusti verovelvollisen lähdeveroprosentti ei sisällä sairaanhoitomaksua.

4.2 Työnantajan sosiaaliturvamaksu

Työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain (1963/366, StmL) 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on velvollinen suorittamaan työnantajan sosiaaliturvamaksun, jos työntekijä on sairausvakuutuslain mukaan Suomessa vakuutettu. Työnantaja suorittaa työnantajan sosiaaliturvamaksun työntekijöille maksettavien palkkojen yhteismäärän perusteella. Palkalla tarkoitetaan muun ohessa ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua ennakonpidätyksen alaista palkkaa. Palkkana ei kuitenkaan pidetä sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentissa mainittuja eriä (StmL 4 §). Tuloverolain 66 §:ssä tarkoitetusta työsuhdeoptiosta samoin kuin synteettisestä optiosta saadusta tulosta ei siten makseta työnantajan sosiaaliturvamaksua.

4.3 Työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksu

Työsuhdeoptiosta ja synteettisestä optiosta saadusta tulosta ei makseta työntekijän tai työnantajan eläkevakuutusmaksua (TyEL 70 § 3 momentti 4 kohta ja 152 § 4 momentti). Työsuhdeoptiosta ja synteettisestä optiosta saadusta tulosta ei myöskään makseta palkansaajan tai työnantajan työttömyysvakuutusmaksua (laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 19 § 2 momentti 4 kohta ja 19 a § 2 momentti).

5 Kansainväliset tilanteet

5.1 Työsuhdeoptiosta saadun edun veronalaisuus

Tuloverolain säännösten mukaan Suomessa asuva henkilö (yleisesti verovelvollinen) on velvollinen suorittamaan Suomeen veroa Suomesta ja muualta saamastaan tulosta (TVL 9 § 1 momentti 1 kohta). Muualla kuin Suomessa asuva henkilö (rajoitetusti verovelvollinen) on velvollinen suorittamaan Suomeen veroa vain täältä saamastaan tulosta (TVL 9 § 1 momentti 2 kohta).

5.2 Suomessa veronalaisen edun määräytyminen

5.2.1 Kertymisperiaate jakoperusteena

Työsuhdeoptiosta saadun edun veronalaisuus määräytyy kansainvälisissä tilanteissa niin sanotun kertymisperiaatteen mukaisesti. Kertymisperiaate on vahvistettu useissa korkeimman hallinto-oikeuden ja keskusverolautakunnan ratkaisuissa. Kertymisperiaate ilmenee muun muassa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuista KHO 6.10.1998 taltio 2148, KHO:1998:56/KHO 14.10.1998 taltio 2199, KHO 21.10.1999 taltio 2836 ja KHO 20.4.2010 taltio 823 sekä keskusverolautakunnan ratkaisusta KVL 55/2001.

Kertymisperiaatetta on vakiintuneesti sovellettu verotuskäytännössä. On kuitenkin tärkeää huomata, että kertymisperiaatteen soveltaminen on muuttunut korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO:2013:93 myötä.

5.2.2 Kertymisperiaate ratkaisun KHO:2013:93 jälkeen

Korkein hallinto-oikeus on 16.5.2013 antamassaan vuosikirjaratkaisussa KHO:2013:93 muuttanut kantaansa kertymisperiaatteen soveltamiseen. Ratkaisun lyhennelmä kuuluu seuraavasti:

KHO:2013:93 (KHO 16.5.2013 taltio 1704)
Henkilökohtaisen tulon verotus - Suomen kansalainen - Paluu yleisesti verovelvolliseksi - Kolmen vuoden sääntö - Toinen muutto ulkomaille - Olennaiset siteet Suomeen - Työsuhdeoptio - Suomessa veronalainen optioetu - OECD:n malliverosopimuskommentaari

Suomen kansalainen A oli asunut ja työskennellyt ulkomailla vuodesta 1987 lukien. Vuodesta 2000 A oli työskennellyt X Oyj:n tytäryhtiön palveluksessa Italiassa 15.7.2003 saakka, jolloin hän muutti perheineen Suomeen, missä hän työskenteli X Oyj:n toisen tytäryhtiön palveluksessa 12.7.2004 saakka. A muutti perheineen Ranskaan 14.10.2004.

A oli puolisonsa kanssa ostanut 28.5.2003 Suomesta osakehuoneiston, joka oli ollut perheen vakituisena asuntona Suomessa asumisen ajan. A omisti Suomessa puolisonsa kanssa kyseisen, Ranskaan muuton jälkeen vuokralle annetun huoneiston lisäksi neljä muuta vuokralle annettua osakehuoneistoa, joista yksi oli myyty muuton jälkeen. Lisäksi A omisti Suomessa määräosuudet kahdesta tilasta. A ei kuulunut Suomen sosiaaliturvan piiriin 15.10.2004 lukien.

Koska A:lla oli Suomeen muuton jälkeen ollut varsinainen asunto ja koti Suomessa, A:sta oli tullut Suomessa yleisesti verovelvollinen. A:han voitiin siten soveltaa kolmen vuoden sääntöä hänen muutettuaan uudelleen ulkomaille. Kun A:lla oli verovuonna 2006 katsottava olleen olennaiset siteet Suomeen, hän oli verovuonna 2006 edelleen Suomessa yleisesti verovelvollinen.

Asuessaan ja työskennellessään Italiassa A oli saanut kahden X Oyj:n työsuhdeoptio-ohjelman mukaiset optio-oikeudet. Optio-oikeuksien ansainta-ajat olivat päättyneet 30.3.2003 ja 30.3.2004, jolloin optiot olivat tulleet optioehtojen mukaisesti vapaasti luovutettaviksi. A oli myynyt optio-oikeudet 1.3.2006.

A oli työskennellyt vuoden 2001 optio-ohjelman koko ajanjakson optioiden saamisesta ansainta-ajan päättymiseen Italiassa. Optio-ohjelman nojalla saatua etua oli pidettävä osana Italiassa tehdystä työstä maksettua kokonaiskorvausta ajalta, jolloin A oli ollut Suomessa rajoitetusti verovelvollinen. Kun kyseisestä optio-ohjelmasta saatua tuloa ei ollut tuloverolain 10 §:n 4 kohdan mukaan pidettävä osaksikaan Suomesta saatuna, tulosta ei ollut suoritettava veroa Suomessa.

Vuoden 2002 optio-ohjelmasta saadusta tulosta oli Suomessa veronalaista osuus, joka vastasi Suomessa työskennellyn ajan osuutta optiotodistusten saamisen ja optio-oikeuksien ansainta-ajan päättymisen välisestä ajasta. Verovuosi 2006. Äänestys 4–1.

Tuloverolaki 9 § 1 momentti, 10 § 4 kohta, 11 § 1 momentti, 66 § 3 momentti ja 77 § 1 ja 2 momentti

Suomen ja Italian välinen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehty sopimus 15 artikla 1 kappale

Suomen ja Ranskan välinen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehty sopimus 15 artikla 1 kappale

Ratkaisussa KHO:2013:93 työsuhdeoptioista saadun edun katsottiin kertyneen optioiden käyttöoikeuden saamisen edellyttämän työskentelyn ajalta. Työsuhdeoptioiden kertymisaika oli siis ajanjakso optioiden myöntämisestä (grant) niiden ansaintaan (vesting). Työsuhdeoptioista saatu etu ei ollut korkeimman hallinto-oikeuden mukaan Suomesta saatua tuloa siltä osin kuin palkansaaja oli tänä aikana rajoitetusti verovelvollinen.

Ratkaisussa KHO:2013:93 oli kyse työsuhdeoption kertymisajan määrittämisestä ainoastaan Suomen sisäistä lainsäädäntöä sovellettaessa. Ratkaisun lopputulosta kuitenkin perusteltiin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n malliverosopimuksen kommentaarin lausumilla. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon verojärjestelmän johdonmukaisuuden vaatimus, ratkaisusta ilmeneviä periaatteita on perusteltua soveltaa myös verosopimuksen rajoittaessa optiosta saadun edun verottamista.

Kertymisperiaatetta sovelletaan ratkaisun perusteella siten, että ensin määritetään työsuhdeoption kertymisaika eli aika työsuhdeoption myöntämisestä sen ansaitsemiseen tai työsuhteen päättymisen. Tämän jälkeen selvitetään, miltä osin kertymisajalta saatua palkkaa voidaan tuloverolain säännösten ja verosopimusten perusteella verottaa Suomessa. Vastaava osuus optiosta saadun edun arvosta on Suomessa veronalaista tuloa. Työsuhdeoptiosta saatu etu on toisin sanoen veronalaista tuloa siltä osin kuin sen kertymisajalta saatua palkkaa verotetaan Suomessa.

Ratkaisu KHO:2013:93 ei millään tavoin muuta työsuhdeoptiosta saadun edun arvostamista. Etu arvostetaan tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaisesti siinä vaiheessa, kun osake merkitään tai optio luovutetaan.

Ratkaisun KHO:2013:93 mukaista kertymisperiaatetta sovelletaan verovuoden 2013 verotusta toimitettaessa ja ratkaisun jälkeen toimitettavassa ennakkoperinnässä. Ratkaisun mukaista kertymisperiaatetta voidaan lisäksi palkansaajan tekemän oikaisuvaatimuksen perusteella soveltaa verotusmenettelystä annetun lain mukaisten muutoksenhakuaikojen puitteissa myös hänen verovuotta 2013 edeltävien verovuosien verotuksissaan.

5.2.3 Kertymisperiaate ennen ratkaisua KHO:2013:93

Ennen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua KHO:2013:93 verotuskäytännössä tarkasteltiin kertymisperiaatetta sovellettaessa ajanjaksoa työsuhdeoption myöntämisestä sen käyttämiseen tai työsuhteen päättymiseen.

Työsuhdeoptiosta saadun veronalaisen edun määrä laskettiin ennen ratkaisua KHO:2013:93 siten, että ensin määritettiin työsuhdeoption kertymisaika eli aika työsuhdeoption myöntämisestä sen käyttämiseen tai työsuhteen päättymiseen. Tämän jälkeen selvitettiin se, miltä osin kertymisajalta saatu palkka on Suomessa veronalaista tuloa. Vastaava osuus optiosta saadun edun arvosta oli Suomesta saatua tuloa. Työsuhdeoptiosta saatu etu oli toisin sanoen veronalaista tuloa siltä osin kuin kertymisajalta saatu palkka oli Suomessa veronalaista tuloa. Työskentelyajanjaksot Suomessa ja muissa valtioissa otettiin huomioon pitemmältä ajalta verrattuna ratkaisun KHO:2013:93 mukaiseen laskentatapaan.

5.3 Yleisen verovelvollisuuden ajalta kertynyt optioetu

5.3.1 Pääsääntönä veronalaisuus

Työsuhdeoptiosta saatu etu on pääsääntöisesti Suomessa veronalaista tuloa siltä osin kuin etu on kertynyt ajalta, jolloin palkansaaja on ollut Suomessa yleisesti verovelvollinen. Etu on tällöin veronalaista tuloa riippumatta siitä, onko se saatu Suomessa vai ulkomailla asuvalta työnantajalta ja perustuuko etu Suomessa vai ulkomailla tehtyyn työhön. Tästä pääsäännöstä poiketen yleisen verovelvollisuuden ajalta kertynyttä etu ei kuitenkin veroteta Suomessa kahdessa tilanteessa: etuun soveltuu niin sanottu kuuden kuukauden sääntö tai verosopimus estää edun verottamisen.

5.3.2 Kuuden kuukauden sääntö

5.3.2.1 Verovapauden edellytyksistä

Ulkomaantyöskentelystä saatu palkka voi olla verovapaata tuloa tuloverolain 77 §:ssä tarkoitetun niin sanotun kuuden kuukauden säännön perusteella. Verovapaus koskee tietyin edellytyksin myös työsuhdeoptiosta saatua tuloa.

Tuloverolain 77 §:n 1 momentin mukaan ulkomailla tehdystä työstä saatu palkka (ulkomaantyötulo) ei ole veronalaista tuloa, jos verovelvollisen oleskelu ulkomailla johtuu tästä työstä ja kestää yhtäjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta. Ulkomaantyötulona ei pidetä palkkaa, jota työskentelyvaltio Suomen ja tämän valtion välillä voimassa olevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen mukaan ei saa ensisijaisesti verottaa. Lainkohdan 2 momentin mukaan verovapaana ulkomaantyötulona pidetään 66 §:ssä tarkoitetusta työsuhteeseen perustuvasta edusta saatua tuloa, jos:

1. työskentelyvaltion ja Suomen välillä on voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus ja 66 §:ssä tarkoitettua tuloa verotetaan työskentelyvaltiossa palkkatulona ja
2. verovelvollinen esittää riittävän selvityksen siitä, että edellä tarkoitettu työsuhteeseen perustuva etu on saatettu työskentelyvaltion veroviranomaisen tietoon.

Palkansaaja saattaa ulkomaantyöskentelyn aikana työskennellä useassa eri valtiossa. Vaikka ulkomaantyöskentelyn kestoa arvioitaessa voidaan ottaa huomioon työskentelyajat eri valtioissa, kuuden kuukauden sääntöä voidaan soveltaa vain työskentelyyn niissä valtioissa, joiden osalta täyttyvät sekä kuuden kuukauden säännön soveltamisen yleiset edellytykset että työsuhdeoption verovapautta koskevat erityiset edellytykset.

Seuraavana tarkastellaan kuuden kuukauden säännön mukaisen verovapauden edellytyksiä. Niiden kaikkien on täytettävä, jotta etu on verovapaa.

5.3.2.2 Kuuden kuukauden säännön yleiset edellytykset täyttyvät

Työsuhdeoptiosta saadun edun verovapauden edellytyksenä on ensinnäkin se, että etu on kertynyt ajalta, jolta saatuun palkkaan soveltuu kuuden kuukauden sääntö. Toisin sanoen kuuden kuukauden säännön yleisten edellytysten on täytyttävä, jotta työsuhdeoptiosta saatu etu voisi olla verovapaa (VaVM 38/2002). Kuuden kuukauden säännön soveltumisen yleisiä edellytyksiä on selvitetty erillisissä Verohallinnon ohjeissa.

5.3.2.3 Verosopimusvaltiossa työskentely

Toinen edellytys työsuhdeoptiosta saadun edun verovapaudelle on, että Suomen ja työskentelyvaltion välillä on kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehty sopimus (verosopimus). Suppea verosopimus taikka tietojenvaihtoa tai säästötulojen verotusta koskeva sopimus ei ole lainkohdassa tarkoitettu verosopimus. Luettelo voimassaolevista verosopimuksista löytyy esimerkiksi Verohallinnon Internet-sivuilta, osoitteesta ”www.vero.fi”. Sopimustekstit löytyvät myös osoitteesta ”www.finlex.fi”.

5.3.2.4 Työskentelyvaltio verottaa palkkatulona

Kolmas edellytys verovapaudelle on se, että työskentelyvaltio verottaa työsuhdeoptiosta saatua etua palkkatulona. Lain esitöiden ja vakiintuneen verotuskäytännön perusteella riittävää on, että optioetua verotetaan ansiotulona erotuksena siitä, että etua verotettaisiin pääomatulona (VaVM 38/2000).

Useimmat valtiot verottavat työsuhdeoptiosta saatua tuloa palkkatulona. Tämän vuoksi palkansaajan ei yleensä ole tarvetta esittää veroilmoituksensa liitteenä tai muutoin erityistä selvitystä siitä, että etua verotetaan toisessa verosopimusvaltiossa ansiotulona. Verohallinto voi kuitenkin tarvittaessa pyytää palkansaajaa esittämään selvityksen siitä, että etua verotetaan työskentelyvaltiossa palkkatulona. Selvitys voi olla esimerkiksi työntekovaltion veroviranomaisen antama lausunto, ote paikallisen verohallinnon ohjeesta, asiantuntijan lausunto tai kopio verotuspäätöksestä.

Kuuden kuukauden säännön soveltuminen ei edellytä, että palkansaajaa olisi tosiasiallisesti verotettu työskentelyvaltiossa optioedusta. Edellä selostetut verovapauden edellytykset voivat siten täyttyä, vaikka työskentelyvaltio ei olisi lainkaan verottanut kyseistä työsuhdeoptiosta saatua etua, kunhan työskentelyvaltio yleensä verottaa työsuhdeoptiosta saatua etua palkkatulona.

5.3.2.5 Etu on saatettu työskentelyvaltion veroviranomaisen tietoon

Neljäs verovapauden edellytys on se, että verovelvollinen antaa riittävän selvityksen siitä, että työsuhdeoptioon perustuva etu on saatettu työskentelyvaltion veroviranomaisen tietoon. Tämä voidaan toteuttaa useilla eri tavoilla. Verovelvollinen voi esittää esimerkiksi työnantajansa antaman luettelon edun saajista ja työnantajan kirjallisen vakuutuksen siitä, että luettelo on annettu paikallisen veroviranomaisen tietoon. Selvitys voi olla myös esimerkiksi kansainvälisen tilintarkastusyhteisön antama sisällöltään vastaava selvitys. Palkansaajan on liitettävä selvitys Suomen esitäytettyyn veroilmoitukseen.

Selvityksestä on käytävä kaikissa tapauksissa ilmi se, että edusta kuhunkin asianomaiseen työskentelyvaltioon annettu tieto on riittävästi yksilöity. Yksilöimisen toteamiseksi voidaan selvitykseen liittää esimerkiksi englanninkielinen kopio kunkin työskentelyvaltion veroviranomaiselle annetusta asiakirjoista. Jotta yksilöintivaatimuksen voitaisiin katsoa täyttyvän, kunkin työskentelyvaltion veroviranomaiselle on tullut selvittää palkansaajan yksilöintitietojen lisäksi seuraavat seikat:

• mihin optio-ohjelmaan käytetyt työsuhdeoptiot perustuvat
• ajankohta, jona työsuhdeoptiot on saatu
• käytettyjen työsuhdeoptioiden määrä
• ajankohta, jona työsuhdeoptioita on käytetty
• onko työsuhdeoptiot käytetty osakkeita merkitsemällä vai optio-oikeuksia myymällä.

Tarvittaessa Verohallinto voi edellyttää, että edun ilmoittaminen työskentelyvaltion veroviranomaiselle selvitetään muulla luotettavalla tavalla. Tällainen selvitys voidaan antaa esimerkiksi esittämällä työskentelyvaltion veroviranomaisen antama todistus, jossa vahvistetaan, että työsuhdeoptio tullaan verottamaan työskentelyvaltiossa siellä tehtyä työskentelyä vastaavalta ajalta. Selvitys voi myös olla työskentelyvaltion verotusta koskeva verotuspäätös, josta ilmenee optioedun verottaminen.

Tuloverolain 77 §:n 2 momentin 2 kohdassa ei ole säädetty aikarajaa sille, missä ajassa optioetu on saatettava työskentelyvaltion veroviranomaisen tietoon, joten optioetu voidaan saattaa työskentelyvaltion veroviranomaisen tietoon vielä senkin jälkeen kun optioiden käyttövuoden verotus on toimitettu. Jos palkansaaja ilmoittaa jälkikäteen optioedun työskentelyvaltion veroviranomaiselle, hän voi tämän jälkeen pyytää oikaisuvaatimuksella Suomen verotuksen oikaisemista siten, että ulkomaan työskentelyn aikana kertyneeseen optioetuun sovelletaan kuuden kuukauden säännön verovapautta.

Kuuden kuukauden säännön verovapauden soveltaminen edellyttää kuitenkin kaikissa tapauksissa, että työsuhdeoptiosta saatu etu on saatettu työskentelyvaltion veroviranomaisen tietoon sellaisena ajankohtana, että ilmoitus edusta voidaan ottaa työskentelyvaltion lainsäädännön mukaan siellä tutkittavaksi. Jos optioetu ilmoitetaan työskentelyvaltion veroviranomaiselle niin myöhään, että ilmoitusta ei voida ottaa työskentelyvaltiossa tutkittavaksi, optioetua ei ole saatettu työskentelyvaltion veroviranomaisen tietoon tuloverolain 77 §:n 2 momentin 2 kohdan tarkoittamalla tavalla. Tällöin kuuden kuukauden säännön verovapaus ei sovellu optioetuun.

Kuuden kuukauden säännön soveltuminen ei viimeksi mainitussakaan tapauksessa edellytä sitä, että työskentelyvaltio tosiasiallisesti verottaa sinne jälkikäteen ilmoitetun optioedun. Riittävää on, että optioetu on saatettu työskentelyvaltion veroviranomaisen tietoon sellaisessa ajassa, että ilmoitus voidaan ottaa työskentelyvaltion lainsäädännön mukaan siellä tutkittavaksi, ja että muut kuuden kuukauden säännön soveltamisen edellytykset täyttyvät. Palkansaajaa voidaan tarvittaessa pyytää esittämään työskentelyvaltion veroviranomaisen antama todistus, josta ilmenee, että optioetu on ilmoitettu työskentelyvaltion veroviranomaiselle sellaisessa ajassa, että ilmoitus voidaan ottaa siellä tutkittavaksi.

5.3.2.6 Edun arvon jakaminen

Edellä selostettujen kuuden kuukauden säännön verovapauden edellytysten täyttyessä työsuhdeoptiosta saadun edun arvo jaetaan verovapaaseen ja veronalaisen osaan työskentelyaikojen suhteessa. Seuraava esimerkki havainnollistaa tätä asiaa:

Kuuden kuukauden säännön verovapaus saattaa soveltua ainoastaan osaan ulkomaantyöskentelyajasta. Tähän voi olla syynä esimerkiksi se, että palkansaaja oleskelee ulkomaantyöskentelyn aikana tietyllä ajanjaksolla Suomessa niin monena päivänä, että kyseiseltä ajanjaksolta saatu palkka on Suomessa veronalaista tuloa. Kuuden kuukauden säännön verovapautta ei sovelleta myöskään tällaiselta ajalta kertyneeseen työsuhdeoptioetuun.

5.3.2.7 Työnantajan vaihtuminen

Työsuhdeoptioiden kertymisaika päättyy, kun työskentely optiot antaneen työnantajan palveluksessa päättyy. Ratkaistaessa kuuden kuukauden säännön soveltumista työsuhdeoptiosta saatuun etuun konserni on kuitenkin oikeuskäytännössä rinnastettu yhteen työnantajaan (esimerkiksi KHO 21.10.1999 taltio 2836 ja KVL 57/2001). Kuuden kuukauden sääntö voi siten soveltua työsuhdeoptiosta saatuun etuun esimerkiksi silloin, kun Suomessa yleisesti verovelvollinen palkansaaja on saanut suomalaisen työnantajan palveluksessa Suomessa työskennellessään optioedun ja hän siirtyy edun kertymisaikana työskentelemään samaan konserniin kuuluvan ulkomaisen yhtiön palvelukseen ulkomaille.

Jos työnantaja vaihtuu konsernin ulkopuoliseen ja palkansaajan työsuhdeoptioetu säilyy, edun kertymisaika päättyy työsuhteen päättymiseen. Jos palkansaaja on edun kertymisaikana työskennellyt edun antaneen työnantajan palveluksessa vain Suomessa, kuuden kuukauden sääntö ei sovellu kyseiseen optioetuun. Työsuhdeoptiosta saatu etu on tällöin kokonaan veronalaista tuloa Suomessa, koska etu ei ole kertynyt ulkomaantyöskentelystä.

Palkansaaja saattaa saada optio-oikeuden ulkomailla työskennellessään. Optiojärjestelyn ehdoissa on voitu määrätä, että optio-oikeus säilyy, vaikka palkansaaja eroaa kyseisen yhtiön tai konsernin palveluksesta. Palkansaaja saattaa tällöin ulkomailla ollessaan erota yhtiön palveluksesta ja vasta Suomeen palattuaan käyttää optio-oikeuttaan. Jos tuloverolain 77 §:n 2 momentin mukaiset edellytykset täyttyvät, optioetua ei veroteta Suomessa, koska etu kertyy ulkomaantyöskentelystä, josta saatu palkka on ollut Suomessa verovapaata kuuden kuukauden säännön nojalla (KVL 55/2001).

On myös mahdollista, että palkansaaja on työskennellyt edun antaneen työnantajan palveluksessa sekä Suomessa että ulkomailla ja kuuden kuukauden sääntö soveltuu ulkomaantyöskentelyyn. Jos palkansaaja käyttää optio-oikeuttaan vasta siirryttyään konsernin ulkopuolisen työnantajan palvelukseen, Suomessa veronalainen osuus optioedusta saadaan jakamalla edun kokonaiskertymisajalla se aika, jona palkansaaja on tänä aikana työskennellyt Suomessa. Aika, jonka palkansaaja on ennen optio-oikeuden käyttämistä ollut ulkopuolisen työnantajan palveluksessa, ei vaikuta jakoon.

5.3.3 Verosopimustilanteet

5.3.3.1 Verosopimusten palkkatuloa koskevat määräykset

Vaikka yleisen verovelvollisuuden ajalta kertynyt työsuhdeoptioetu on lähtökohtaisesti Suomessa verotettavaa tuloa, verosopimus saattaa estää Suomea verottamasta yleisen verovelvollisuuden ajalta kertynyttä optioetua. Työsuhdeoptiosta saatuun etuun sovelletaan verosopimuksen palkkatuloa koskevia määräyksiä. Suomen tekemien verosopimusten mukaan yksityisestä palveluksesta saatua palkkatuloa voidaan yleensä verottaa ainoastaan henkilön verosopimuksen mukaisessa asuinvaltiossa. Jos työ on tehty toisessa valtiossa, myös kyseisellä valtiolla on tietyin edellytyksin oikeus verottaa palkkatuloa (OECD 15 artikla).

Palkkatulon verotusta koskevat määräykset poikkeavat toisistaan eri verosopimuksissa, minkä vuoksi verotusratkaisua tehtäessä on aina huomioitava kyseisen valtion kanssa tehdyn verosopimuksen määräykset. Erityisesti niin sanottu 183 päivän sääntö (mekaanikkosääntö) saattaa vaihdella eri verosopimuksissa.

5.3.3.2 Verosopimuksen mukaan toisessa valtiossa asuva yleisesti verovelvollinen

Verosopimus estää pääsääntöisesti Suomea verottamasta työsuhdeoptiosta saatua tuloa siltä osin kuin tulo on kertynyt sellaisen ulkomaantyöskentelyn ajalta, jolloin Suomessa yleisesti verovelvollinen henkilö oli verosopimuksen mukaan toisessa verosopimusvaltiossa asuva.

Yksi poikkeus edellä mainittuun pääsääntöön on tilanne, jossa työsuhdeoptio on kertynyt Suomessa työskentelyn ajalta. Suomessa yleisen verovelvollisuuden, mutta verosopimuksen mukaan toisessa valtiossa asumisen ajalta kertynyt työsuhdeoptioetu on Suomessa verotettavaa tuloa siltä osin kuin etu on saatu Suomessa asuvalta työnantajalta tai ulkomaisen työnantajan Suomessa sijaitsevalta kiinteältä toimipaikalta ja se on kertynyt Suomessa työskentelyn ajalta.

Suomessa verotettavaa tuloa on myös Suomessa yleisen verovelvollisuuden, mutta verosopimuksen mukaan toisessa valtiossa asumisen ajalta kertynyt ulkomaiselta työnantajalta saatu työsuhdeoptioetu, jonka kertymisaika ajoittuu ajanjaksolle, jolloin Suomella oli oikeus verottaa palkkaa Suomessa työskentelyn kestoon perustuen (183 päivää Suomessa työskentelyä 12 kuukauden tai kalenterivuoden aikana).

Eräissä Suomen tekemissä verosopimuksissa on erityisiä määräyksiä työvoiman vuokrauksesta. Nämä määräykset voivat antaa Suomelle oikeuden verottaa työsuhdeoption kertymisaikana Suomeen yleisesti verovelvollisen mutta verosopimuksen mukaan toisessa verosopimusvaltiossa asuneen palkansaajan työsuhdeoptiosta saamaa etua siltä osin kuin palkansaaja on ollut edun kertymisaikana vuokrattuna Suomessa asuvan työnteettäjän käyttöön.

Toisessa verosopimusvaltiossa asumisen ajalta kertynyt työsuhdeoptioetu voi olla edellä mainittujen tilanteiden lisäksi Suomessa verotettavaa tuloa myös silloin, kun verosopimuksessa on niin sanottu kolmen vuoden sääntö. Suomi voi tällöin verottaa yleisesti verovelvollista kansalaistaan hänen ulkomailta ja Suomesta saamastaan tulosta myös siltä ajalta, kun hän asuu verosopimuksen mukaan toisessa valtiossa. Työsuhdeoptiosta saatu etu on tällaisessa tilanteissa Suomessa verotettavaa tuloa, jos työskentelyyn ei soveltunut kuuden kuukauden sääntö.

5.3.3.3 Verosopimuksen mukaan Suomessa asuva yleisesti verovelvollinen

Verosopimus saattaa rajoittaa Suomen oikeutta verottaa työsuhdeoptiosta saatua etua myös silloin, kun etu on kertynyt ajalta jolloin palkansaaja on Suomessa yleisesti verovelvollinen ja verosopimuksen mukaan Suomessa asuva. Tällainen tilanne on mahdollinen, jos palkansaaja työskentelee toisessa valtiossa tässä valtiossa asuvalle työnantajalle tai oleskelee tässä valtiossa yli 183 päivän ajan työskennellessään muusta valtiosta olevalle työnantajalle tai jos tällä muusta valtiosta olevalla työnantajalla on kiinteä toimipaikka työntekovaltiossa. Tällöin työskentelyvaltiolla on oikeus verotta työsuhdeoptiosta saatua etua siltä osin kuin etu on kertynyt tässä valtiossa työskentelystä. Suomi on velvollinen poistamaan kaksinkertaisen verotuksen.

5.4 Rajoitetun verovelvollisuuden ajalta kertynyt optioetu

Rajoitetusti verovelvollinen on velvollinen suorittamaan Suomeen veroa ainoastaan täältä saamastaan tulosta. Tuloverolain 10 §:n 4 kohdan mukaan muulta kuin julkisyhteisöltä saatu palkkatulo on Suomesta saatua tuloa, jos työ, tehtävä tai palvelus on yksinomaan tai pääasiallisesti suoritettu Suomessa täällä olevan työn- tai toimeksiantajan lukuun. Suomalaisena työnantajana pidetään muun muassa suomalaista osakeyhtiötä ja ulkomaisen yhteisön Suomessa sijaitsevaa kiinteää toimipaikkaa.

Rajoitetun verovelvollisuuden ajalta kertynyt työsuhdeoptioetu on siis pääsääntöisesti Suomessa veronalaista tuloa ainoastaan siltä osin kuin etu on kertynyt ajalta jolloin palkansaaja työskenteli pääasiallisesti Suomessa täällä asuvan työnantajan lukuun (KHO:1998:56/KHO14.10.1998 taltio 2199).

Tuloverolain 10 §:n a) kohdan mukaan Suomesta saatua tuloa on muun ohessa palkkio, joka on saatu suomalaisen yhteisön tai yhtymän hallituksen tai siihen rinnastettavan muun hallintoelimen jäsenen tehtävästä. Tulo on tällaisessa tilanteessa Suomesta saatua, vaikka työtä ei tehdä lainkaan Suomessa. Säännöstä sovelletaan muun muassa hallintoelimen jäsenelle annettuun optioetuun.

Tuloverolain 10 §:n c) kohdan mukaan Suomesta saatua tuloa on myös palkkatulo, joka on saatu ulkomaiselta työnantajalta Suomessa tehdystä työstä silloin, kun ulkomainen vuokranantaja on vuokrannut työntekijän Suomessa olevalle työn teettäjälle. Useimmat Suomen tekemät verosopimukset kuitenkin estävät Suomea verottamasta ulkomailla asuvan vuokratyöntekijän saamaa tuloa. Jos sovellettavan verosopimuksen määräykset eivät estä verottamasta suomalaisen käyttäjäyrityksen palvelukseen vuokratulle rajoitetusti verovelvolliselle palkansaajalle maksettua palkkaa, työsuhdeoptiosta saatu katsotaan Suomessa työskentelyn ajalta Suomesta saaduksi tuloksi.

Rajat ylittävää työvoiman vuokrausta on käsitelty yksityiskohtaisemmin Verohallinnon ohjeessa ”Ulkomaiset vuokratyöntekijät ja Suomen verotus”.

5.5 Yleisesti verovelvollisena käytetty optio

5.5.1 Verotusmenettelystä annetun lain mukainen verotus

Yleisesti verovelvollisen palkansaajan työsuhdeoptiosta saama etu on Suomessa veronalaista tuloa siltä osin kuin se kertynyt yleisen verovelvollisuuden ajalta eikä kuuden kuukauden sääntö tai verosopimus estä verottamasta tuloa (katso kohta 5.3 edellä). Etu on lisäksi veronalaista tuloa siltä osin kuin se on kertynyt rajoitetun verovelvollisuuden ajalta ja kyse on Suomesta saadusta tulosta (katso kohta 5.4 edellä).

Yleisesti verovelvollisen työsuhdeoptiosta saamaa veronalaista etua verotetaan yleisesti verovelvollista koskevien säännösten mukaisesti riippumatta siitä, onko kyseessä yleisesti vai rajoitetusti verovelvollisena olemisen ajalta kertynyt etu.

5.5.2 Työsuhdeoptiot ja avainhenkilölain mukainen verotus

Ulkomailta Suomeen tuleva yleisesti verovelvollinen palkansaaja voi tiettyjen edellytysten täyttyessä hakeutua normaalin verotusmenettelystä annetun lain mukaisen verotuksen sijasta erityisen palkkatulon lähdeveron piiriin. Säännökset tästä ovat ulkomaisen palkansaajan lähdeverosta annetussa laissa (1551/1995) eli niin sanotussa avainhenkilölaissa. Lain soveltamisalan piiriin kuuluva palkansaaja maksaa Suomessa tehdystä työstä saamastaan palkasta tuloverolain säännösten mukaisen progressiivisen veron sijaan 35 prosentin suuruisen lähdeveron (avainhenkilölaki 3 §).

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 9.12.2011 taltio 3521 katsonut, että työsuhdeoptioedusta kertynyttä Suomessa veronalaista tuloa on pidettävä osana verovelvollisen ulkomailta tulevana palkansaajana saaman palkkatulon lähdeveron alaisen palkan kokonaismäärää silloin, kun etu on saatu Suomessa asuvalta työnantajalta.

Jos työsuhdeoptioita käytetään sinä aikana, kun palkansaajaan sovelletaan avainhenkilölakia, Suomessa veronalaista osuutta työsuhdeoptiosta saadusta edusta verotetaan progressiivisen verotuksen sijaan 35 prosentin lähdeverokannalla. Jos palkansaajaan on sovellettu työsuhdeoption kertymisaikana avainhenkilölakia, mutta hän käyttää työsuhdeoptioita vasta sen jälkeen, kun lain soveltaminen loppunut, avainhenkilölain mukaista lähdeverotusta ei miltään osin sovelleta työsuhdeoptiosta saatuun etuun.

Ratkaisussa KHO 9.12.2011 taltio 3521 ei ollut kysymys ennakonpidätyksen toimittamisesta tai lähdeveron perimisestä, joten ratkaisulla ei ole vaikutusta työnantajavelvoitteisiin. Jos etu on saatu ennen siirtymistä suomalaisen työnantajan palvelukseen, suomalaisella työnantajalla ei ole velvollisuutta periä lähdeveroa palkasta.

5.6 Rajoitetusti verovelvollisena käytetty optio

5.6.1 Lähdeveron periminen ja maksuunpano

Rajoitetusti verovelvollinen palkansaaja on velvollinen suorittamaan tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitetusta työsuhdeoptiosta saamastaan edusta veroa Suomeen siltä osin kuin optioetu on Suomesta saatua tuloa (katso kohta 5.4 edellä). Rajoitetusti verovelvollinen palkansaaja on lisäksi velvollinen suorittamaan veroa työsuhdeoptiosta saamastaan edusta siltä osin kuin etu on kertynyt yleisen verovelvollisuuden ajalta ja etu ei ole verovapaata tuloa kuuden kuukauden säännön nojalla eikä verosopimus estä tulon verottamista Suomessa (katso kohta 5.3 edellä).

Suomessa asuva työnantaja on velvollinen perimään rajoitetusti verovelvolliselle henkilölle Suomessa tehdystä työstä maksamastaan palkasta lähdeveron (LähdeVL 3 § 1 momentti ja 9 §). Työsuhdeoptiosta saatu etu on palkkaa, joten siitä on perittävä lähdevero. Lähdeveron määrä on 35 prosenttia (LähdeVL 7 § 1 kohta). Suomessa asuvaan työnantajaan rinnastetaan ulkomaisen työnantajan Suomessa sijaitseva kiinteä toimipaikka.

Jos työsuhdeoptio on saatu ulkomaisen konserniyhtiön tai muun ulkomaisen työnantajan palveluksessa ollessa, Suomessa asuvalla työnantajalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta periä lähdeveroa. Vastaavasti, jos palkansaaja on Suomessa asuvalta työnantajalta työsuhdeoption saatuaan siirtynyt samaan konserniin kuuluvan ulkomaisen yhtiön palvelukseen, lähdeveron perimisvelvollisuus ja työsuhdeoptiosta johtuvat työnantajavelvoitteet säilyvät Suomessa asuvalla työnantajalla.

Lähdeveron periminen ei ole kuitenkaan aina mahdollista. Tähän saattaa olla syynä esimerkiksi se, että palkansaaja on ennen työsuhdeoption käyttämistä siirtynyt toisen työnantajan (esimerkiksi samaan konserniin kuuluvan ulkomaisen yhtiön) palvelukseen tai palkansaajalle ei makseta rahapalkkaa. Tällaisessa tilanteessa Verohallinto maksuunpanee viranomaisaloitteisesti palkansaajalle lähdeveron (LähdeVL 16 § 2 momentti). Suomalaisella työnantajalla on kuitenkin aina vuosi-ilmoituksen antamisvelvollisuus.

5.6.2 Lähdeverosta tehtävät vähennykset

Työnantaja voi ennen lähdeveron perimistä vähentää 510 euron suuruisen lähdeverovähennyksen jokaista palkan kertymiskuukautta kohti. Alle kuukauden ajalta kertyneen tulon yhteismäärästä vähennetään 17 euroa päivältä. Vähennyksen tekemisen edellytyksenä on, että palkansaaja esittää palkan maksavalle työnantajalle lähdeverokortin, jolla on merkintä vähennyksen tekemisestä (LähdeVL 6 §). Jos Verohallinto maksuunpanee lähdeveron, vähennys huomioidaan maksuunpanoa tehtäessä.

Lähdeverovähennys voidaan tehdä koko siltä ajalta, jolta option Suomessa verotettava osa on kertynyt, mutta vain kertaalleen. Jos työsuhdeoptio on saatu suomalaisen yhteisön hallintoelimen jäsenyyden perusteella, työsuhdeoptiosta saadusta edusta ei voida tehdä lähdeverovähennystä.

Lähdevero on lopullinen vero, jota perittäessä ei voida lähtökohtaisesti tehdä muita vähennyksiä kuin edellä mainittu lähdeverovähennys. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin ratkaisussaan KHO 15.8.2006 taltio 1925 katsonut, että lähdevero työsuhdeoption käyttämisestä saadusta edusta lasketaan määrästä, josta on vähennetty edun käyttämisestä aiheutuneet kustannukset. Korkein hallinto-oikeus perusteli ratkaisuaan seuraavasti:

Kun TVL 66.3 §:n nojalla ansiotulona verotettavien erien verottamisesta rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain nojalla ei ole viimeksi mainitussa laissa erikseen säädetty, ei lain 6 §:ssä olevan vähennysten luettelon perusteella voida katsoa, että työsuhdeoption käytöstä saatu etu olisi määritelty rajoitetusti verovelvollisen verotuksen osalta toisin kuin tuloverolain nojalla toimitettavassa yleisesti verovelvollisen verotuksessa.

Ratkaisun lopputulos perustui siihen, että työsuhdeoptioiden käytöstä saatu etu on luonteeltaan luovutusvoittoa, mutta sitä verotetaan tuloverolain nimenomaisen säännöksen nojalla palkkana.

5.6.3 Verotusmenettelystä annetun lain mukainen verotus

Rajoitetusti verovelvollisen palkansaajan työsuhdeoptiosta saama tulo voidaan hänen vaatimuksestaan tietyin edellytyksin verottaa verotusmenettelystä annetun lain mukaisessa järjestyksessä. Verotusmenettelystä annetun lain mukaisen verotuksen edellytyksistä säädetään 1.1.2014 alkaen voimaantulleella lailla 887/2013 muutetussa rajoitetusti verovelvollisen verottamisesta annetun lain 13 §:ssä. Muutettuja säännöksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan mainitun lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

Verotusmenettelystä annetun lain mukaista verotusta voidaan soveltaa, jos palkansaaja asuu Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa taikka valtiossa tai alueella, jota koskee sopimus virka-avusta ja tietojenvaihdosta veroasioissa, tai jos palkansaaja on niin sanotussa tutkijadirektiivissä tarkoitetun oleskeluluvan haltija (LähdeVL 13 § 1 momentti 6 kohta).

Verotusmenettelystä annetun lain mukaista verotusta voidaan soveltaa sekä ennakkoperinnässä että verotusta toimitettaessa. Soveltaminen ennakkoperinnässä edellyttää, että rajoitetusti verovelvollinen palkansaaja hakee verotoimistosta rajoitetusti verovelvollisen verokortin ja toimittaa sen suorituksen maksajalle (LähdeVL 13 § 3 momentti). Verotusta toimitettaessa verotusmenettelystä annetun lain mukaista verotusta sovelletaan, jos sitä on sovellettu ennakkoperinnässä tai palkansaaja sitä vaatii (LähdeVL 13 § 4 momentti).

Ennen vuotta 2014 voimassaolleen lain 814/2008 mukaan verotusmenettelystä annetun lain mukaista verotusta voitiin soveltaa ainoastaan Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa asuvan tai tutkijadirektiivissä tarkoitetun rajoitetusti verovelvollisen vaatimuksesta hänen Suomesta saamansa ansiotuloon. Edellytyksenä tälle oli, että verovelvollisen verovuonna Suomesta saama puhdas ansiotulo on vähintään 75 prosenttia hänen Suomesta ja muualta verovuonna yhteensä saamastaan puhtaasta ansiotulosta. Lakia sovellettiin työsuhdeoptiosta saatuun etuun, jos optiota oli käytetty 31.12.2013 tai tätä ennen.

5.6.4 Sairausvakuutusmaksu ja työnantajan sosiaaliturvamaksu

Suomen sairausvakuutukseen kuuluvan henkilön on suoritettava sairaanhoitomaksusta ja päivärahamaksusta koostuva vakuutetun sairausvakuutusmaksu Suomeen. Työnantajan on puolestaan suoritettava Suomen sosiaaliturvaan kuuluvalle henkilölle maksamansa palkan perusteella työnantajan sosiaaliturvamaksu Suomeen.

Sairausvakuutusmaksu määrätään rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitetun palkan perusteella. Sairausvakuutusmaksu on siten suoritettava myös työsuhdeoptiosta saadun edun perusteella. Työsuhdeoptiosta saatua etua ei kuitenkaan lueta päivärahamaksun maksuperusteeseen. Tämän vuoksi työsuhdeoptiosta saadusta edusta on suoritettava ainoastaan sairaanhoitomaksu, joka määrätään korotettuna (SVL 18 luku 16 § ja 20 §).

Työnantajan sosiaaliturvamaksua ei määrätä työsuhdeoptiosta saadusta edusta (StmL 4 § 3 momentti ja SVL 11 luku 2 § 4 momentti).

Sairaanhoitomaksu on suoritettava silloin, kun rajoitetusti verovelvollinen palkansaaja on työsuhdeoptiota käyttäessään Suomen sosiaaliturvaan kuuluva. Option kertymisajan tilanteella ei siis ole merkitystä. Jos palkansaaja on optioedun antaneen työnantajan palveluksessa option käyttöhetkellä, työnantajan on perittävä sairausvakuutusmaksun määrä palkansaajalle maksamastaan rahapalkasta. Jos palkansaaja ei ole optioedun antaneen työnantajan palveluksessa, Verohallinto maksuunpanee sairaanhoitomaksun samassa yhteydessä lähdeveron kanssa.

Sairaanhoitomaksu määrätään rajoitetusti verovelvollisen palkansaajan bruttotulon perusteella. Kuuden kuukauden säännön mukainen verovapaus tai verosopimuksen määräykset eivät vaikuta sairaanhoitomaksun suorittamisvelvollisuuteen.

5.7 Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen

Kun Suomi on ollut ulkomaantyöskentelyn aikana Suomessa yleisesti verovelvollisen palkansaajan verosopimuksen mukainen asuinvaltio eikä kuuden kuukauden säännön verovapaus ole soveltunut ulkomaantyöskentelyyn, työsuhdeoption käyttämisestä saatu etu on Suomessa veronalaista tuloa myös siltä osin kuin optioetu on kertynyt ulkomaantyöskentelyn ajalta. Optiosta saatu etu on tällöin Suomessa veronalaista tuloa, vaikka palkansaaja ei ole työsuhdeoptioita käyttäessään yleisesti verovelvollinen tai verosopimuksen mukaan Suomessa asuva.

Jos myös työskentelyvaltio on edellä kuvatussa tilanteessa verottanut työsuhdeoptiosta saadun edun siellä työskentelyn ajalta kertyneeltä osalta, syntyy kaksinkertaista verotusta. Suomi on palkansaajan asuinvaltiona velvollinen poistamaan tällaisen kaksinkertaisen verotuksen.

Kaksinkertainen verotus poistetaan joko vapautusmenetelmällä tai hyvitysmenetelmällä. Käytettävä menetelmä riippuu verosopimuksen kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskevasta määräyksestä.

Vapautusmenetelmää sovellettaessa Suomen verosta vähennetään laskennallinen määrä. Vähennettävä määrä on ulkomaantulon suhteellista osuutta kokonaistulosta vastaava määrää Suomen verosta. Hyvitysmenetelmässä vähennetään Suomen verosta ulkomailla todellisuudessa maksettua veroa vastaava määrä. Vähennys ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin on ulkomaantulon suhteellista osuutta kokonaistulosta vastaava määrää Suomen verosta (hyvityksen enimmäismäärä). Kaksinkertaisen verotuksen poistamista on käsitelty tarkemmin erillisessä ohjeessa.

Jos Suomen ja työskentelyvaltion välillä ei ole voimassa olevaa verosopimusta, Suomi poistaa kaksinkertaisen verotuksen hyvitysmenetelmällä. Tällöin ulkomaisena verona otetaan huomioon vain vieraalle valtiolle maksettu vero, eikä osavaltion tai muun paikallisviranomaisen kantamia veroja hyvitetä (laki kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta (1552/1995) 2 §).

Se, että työskentelyvaltio määrittelee työsuhdeoptiosta saadun edun arvon eri tavalla kuin Suomi tai työsuhdeoptiosta saatu etu realisoituu veronalaiseksi tuloksi eri ajankohtana, ei poista Suomelta velvollisuutta poistaa kaksinkertaista verotusta siltä osin kuin verotus työntekovaltiossa on tapahtunut työntekovaltion lainsäädännön ja verosopimuksen mukaisesti.

Jos työskentelyvaltio on sen sijaan verottanut työsuhdeoptiosta saadusta edusta suuremman osan kuin on kertynyt työskentelyvaltiossa työskentelyn aikana, Suomi ei ole velvollinen poistamaan kaksinkertaista verotusta. Palkansaaja voi tällöin kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi hakea muutosta työskentelyvaltion verotukseen.

Jos kaksinkertaista verotusta uhkaa syntyä tai on syntynyt sen vuoksi, että Suomessa on ennen Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua KHO:2013:93 sovellettu erilaista laskutapaa verotusoikeuden jakautumiseen Suomen työskentelystä ja ulkomailla työskentelystä kertyneeseen osuuteen, kaksinkertainen verotus voidaan poistaa oikaisemalla Suomen verotusta. Tällöin Suomessa ja ulkomailla työskentelystä kertyneet osuudet määritetään edellä tämän ohjeen kohdissa 5.2–5.5 esitetyllä tavalla

5.8 Ulkomaantyöskentely ja työnantajan velvollisuudet

5.8.1 Työnantajan velvollisuuksien määräytyminen ulkomaantyöskentelyn yhteydessä

Yleensä optio-oikeus on sidottu työsuhteen jatkumiseen. Konsernin sisällä oikeus kuitenkin useimmiten säilyy, vaikka palkansaaja siirtyy toisen samaan konserniin kuuluvaan yrityksen palvelukseen. Tällaisessa tilanteessa etu katsotaan saaduksi siltä yritykseltä, jonka palveluksessa palkansaaja oli merkitessään optio-oikeuden.

Edellä mainitusta seuraa muun muassa se, että jos palkansaaja oli optio-oikeuden merkitessään konsernin ulkomaisen tytäryhtiön palveluksessa, mutta optio-oikeutta käyttäessään suomalaisen yhtiön palveluksessa, työnantajana pidetään edelleen ulkomaista tytäryhtiötä. Suomen lainsäädännön mukaiset työnantajavelvoitteet eivät tällöin koske työsuhdeoptiosta saatua etua. Siitä ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä eikä antaa kausivero- tai vuosi-ilmoitusta.

Päinvastaisessa tilanteessa eli silloin, kun palkansaaja on optio-oikeuden merkitessään Suomessa asuvan työnantajan palveluksessa, mutta optio-oikeutta käyttäessään ulkomaisen yhtiön palveluksessa, Suomessa asuvalla työnantajalla on työsuhdeoption osalta työnantajan velvollisuudet. Velvollisuuksia ei kuitenkaan ole siltä osin kuin työsuhdeoptiosta saatu etu on kertynyt rajoitetun verovelvollisuuden ajalta eikä etu ole Suomesta saatua tuloa. Suomessa asuvaan työnantajaan rinnastetaan myös ulkomaisen yrityksen Suomessa sijaitseva kiinteä toimipaikka.

Palkansaaja saattaa käyttää työsuhdeoptiota sellaisen ulkomaantyöskentelyn aikana, johon soveltuu kuuden kuukauden sääntö. Palkansaajalle maksettava rahapalkka on tällaisessa tilanteessa yleensä kokonaisuudessaan verovapaata tuloa, minkä vuoksi työnantaja ei ole velvollinen toimittamaan ennakonpidätystä, vaikka työsuhdeoptiosta saatu etu olisi osin veronalaista tuloa. Työnantajan on kuitenkin ilmoitettava etu kausivero- ja vuosi-ilmoituksella.

5.8.2 Kuuden kuukauden säännön soveltaminen ennakkoperinnässä

Työnantajan on pääsääntöisesti toimitettava työsuhdeoptiosta ennakonpidätys sekä ilmoitettava työsuhdeoptio kausivero- ja vuosi-ilmoituksella. Tällaisessa tilanteessa palkansaaja voi vaatia kuuden kuukauden säännön verovapauden soveltamista hänen verotustaan toimitettaessa. Vaatimus esitetään veroilmoituksen antamisen yhteydessä. Samalla palkansaaja antaa verovapauden edellytysten ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot.

Työnantaja voi kuitenkin tietyin edellytyksin soveltaa kuukauden sääntöä jo ennakkoperinnässä. Edellytyksenä tälle on, että työnantajalla on luotettava ja todisteellinen tieto siitä, että työsuhdeoptioetu ilmoitetaan työskentelyvaltion veroviranomaiselle ja että ilmoitus edusta voidaan ottaa työskentelyvaltion lainsäädännön mukaan siellä tutkittavaksi. Työnantajalla on luotettava tieto esimerkiksi silloin, kun työnantaja on järjestänyt palkansaajan puolesta veroilmoitusten antamisen työskentelyvaltioon. Työnantajan on tämän lisäksi oltava selvillä muiden kuuden kuukauden säännön soveltamisen edellytysten täyttymisestä.

Työnantajan on edellä mainitussa tapauksessa järjestettävä luotettava työskentelypäivien seuranta ja tarkistettava työsuhdeoptiota koskevaa vuosi-ilmoitusta antaessaan, että verovapauden edellytykset ovat täyttyneet. Jos tällöin havaintaan, että edellytykset eivät ole täyttyneet, työsuhdeoptio on ilmoitettava kausivero- ja vuosi-ilmoituksella kokonaisuudessaan veronalaisena palkkatulona.

Jos edellä mainitut edellytykset (etu työskentelyvaltion veroviranomaisen tiedossa ja muut kuuden kuukauden säännön edellytykset täyttyvät sekä työnantaja on toteuttanut seurannan ja tarkistuksen ennen vuosi-ilmoituksen antamista) kuuden kuukauden säännön soveltamiselle eivät täyty, työnantajan on toimitettava työsuhdeoptiosta saadusta edusta ennakonpidätys ja ilmoitettava etu veronalaisena tulona kausivero- ja vuosi-ilmoituksella. Palkansaaja voi tällöin vaatia verovapautta verotuksen toimittamisen yhteydessä ja esittää selvitystä verovapauden perusteista.

5.9 Synteettinen optio ja ulkomaantyöskentely

5.9.1 Synteettinen optio ja kertymisperiaate

Synteettisestä optiosta saatu etu on työsuhdeoptiota vastaavalla tavalla ajan kulumisen perusteella kertyvää palkkatuloa. Suomessa verotettava osuus synteettisestä optiosta saadusta edusta määritetään siten kertymisperiaatteen mukaisesti.

Kertymisperiaatetta sovelletaan synteettiseen optioon eri tavoin kuin tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuun työsuhdeoptioon, koska synteettisen option perusteella saatu etu on rahapalkkaa. Synteettisestä optiosta saadun edun katsotaan kertyneen synteettisen option myöntämisen ja siihen perustuvan rahasuorituksen maksamisen väliseltä ajalta.

5.9.2 Kuuden kuukauden sääntö

Synteettiseen optioon ei sovelleta työsuhdeoptiota koskevaa tuloverolain 77 §:n 2 momenttia, koska työsuhteen perusteella saatu synteettinen optio ei ole tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu työsuhdeoptio. Synteettisestä optiosta saatu etu on palkkaa, joten synteettisestä optiosta saatu etu on verovapaata tuloa, jos tuloverolain 77 §:n 1 momentissa olevat kuuden kuukauden säännön yleiset edellytykset täyttyvät. Synteettisestä optiosta saatu etu on tämän vuoksi verovapaa tuloa, jos se on kertynyt sellaista ajalta, jolta saatu palkka on kuuden kuukauden säännön yleisten edellytysten perusteella verovapaata tuloa.

5.9.3 Verosopimuksen vaikutus

Verosopimus saattaa kuuden kuukauden säännön ohella estää Suomea verottamasta synteettisestä optiosta saatua etua. Synteettisestä optiosta saatuun etuun sovelletaan verosopimuksen palkkatuloa koskevia määräyksiä (OECD 15 artikla). Verosopimus estää Suomea verottamasta synteettisestä optiosta saatu etua lähinnä silloin, kun palkansaaja on ollut edun kertymisaikana toisessa verosopimusvaltiossa asuva eikä työtä ole tehty Suomessa.

5.9.4 Rajoitetun verovelvollisuuden ajalta kertynyt etu

Rajoitetun verovelvollisuuden ajalta kertyneestä synteettisestä optiosta saatu etu on Suomessa verotettavaa tuloa, jos vastaavalta ajalta kertynyt palkka on Suomessa verotettavaa tuloa.

5.10 Vakuutuspalkka ja työsuhdeoptio

Ulkomailla tilapäisesti työskentelevän suomalaisen palkansaajan eläketurva järjestetään usein Suomessa. Palkansaajalle vahvistetaan tällöin ulkomaantyöskentelyn ajaksi niin sanottu vakuutuspalkka, joka vastaa Suomessa tehdystä vastaavasta työstä maksettua palkkaa (TyEL 72 § §).

Vakuutuspalkka korvaa ulkomaantyöskentelytilanteissa kunnallisverotuksessa verotettavan tulon sairaanhoitomaksun määräytymisperusteena ja palkan päivärahamaksun määräytymisperusteena silloin, kun ulkomailla työskentelyyn sovelletaan kuuden kuukauden säännön verovapautta. Vakuutuspalkka korvaa myös rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 4 §:n mukaisen palkan rajoitetusti verovelvollisen henkilön sairaanhoito- ja päivärahamaksun maksuperusteena (SVL 18 luku 18 §).

Vakuutuspalkka korvaa edellä luetellut erät myös työnantajan sosiaaliturvamaksun määräytymisperusteena (StmL 4 § 4 momentti).

Vakuutuspalkkaan luetaan vain sellaiset erät, jotka kartuttaisivat eläkettä työntekijän eläkelain 70 §:n mukaisesti. Työsuhdeoptiosta saatu etu ei ole lainkohdassa tarkoitettua eläkettä kerryttävää työansiota, joten sitä ei ole huomioitu vakuutuspalkassa. Tämän vuoksi vakuutuspalkka ei korvaa työsuhdeoptiosta saatua etua sairaanhoitomaksun määräytymisperusteena. Työsuhdeoptiosta saadun edun Suomessa veronalaisesta osuudesta on siten aina suoritettava sairaanhoitomaksu riippumatta siitä, onko henkilölle määritelty vakuutuspalkka vai ei. Sairaanhoitomaksu määrätään korotettuna (SVL 18 luku 20 §).

6 Työnantajan ilmoitusvelvollisuus

6.1 Kausiveroilmoitus

Ennakkoperintälain 32 §:n 1 momentin mukaan suorituksen maksajan on annettava Verohallinnolle ilmoitus maksamistaan palkoista ja muista suorituksista sekä niistä toimitetuista ennakonpidätyksistä kausiveroilmoituksella siten kuin verotililaissa säädetään. Ennakkoperintälain ilmoittamisvelvollisuutta koskevia säännöksiä sovelletaan myös rajoitetusti verovelvolliselle maksetun lähdeveron alaisen suorituksen ilmoittamiseen (LähdeVL 8 §).

Työsuhdeoptiosta saatu veronalainen etu on ilmoitettava kausiveroilmoituksella. Työsuhdeoptiosta saadun edun arvo ilmoitetaan kausiveroilmoituksen kohdassa 601 ja siitä toimitettu ennakonpidätys kohdassa 602.

Rajoitetusti verovelvollisen työsuhdeoptiosta saaman edun arvo ilmoitetaan kausiveroilmoituksen kohdassa 605 ja edusta peritty lähdevero kohdassa 606. Työsuhdeoptiosta saatua etua ei ilmoiteta kohdassa 609.

Kausiveroilmoituksen antamisesta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa ”Kausiveroilmoituksen yksityiskohtainen täyttöohje”.

6.2 Vuosi-ilmoitus

Työnantajan on ilmoitettava palkansaajalle maksamansa palkka ja muu suoritus vuosi-ilmoituksella (VML 15 § 1 momentti). Velvollisuutta antaa vuosi-ilmoitus on rajattu Verohallinnon yleisestä tiedonantovelvollisuudesta antamalla päätöksellä.

Työsuhdeoptiosta saatu etu ilmoitetaan ”Työnantajan ja suorituksen maksajan vuosi-ilmoituksella” (lomake 7801). Työsuhdeoptiosta saadun edun arvo ilmoitetaan kohdassa 35 (Työsuhdeoptio ja osakepalkkio). Edun arvoa ei sisällytetä kohdassa 14 (Rahapalkka) ilmoitettavaan määrään, eikä sitä myöskään ilmoiteta kohdassa 36 (Palkkaerät, jotka eivät kuulu sairausvakuutuksen päivärahamaksun perusteeseen).

Ulkomaantyöskentelyn ajalta kertynyt työsuhdeoptioetu ilmoitetaan vuosi-ilmoituksella vain siltä osin kuin etu on Suomessa veronalaista tuloa. Vakuutuspalkka ei korvaa työsuhdeoptiosta saatua etua sairaanhoitomaksua laskettaessa (katso kohta 5.10 edellä). Jos työsuhdeoptiosta saatu etu on kuuden kuukauden säännön perusteella verovapaa, etua ei ilmoiteta vuosi-ilmoituksella.

Rajoitetusti verovelvollisen saama työsuhdeoptioetu ilmoitetaan ”Rajoitetusti verovelvollisen vuosi-ilmoituksella (lomake 7809). Työsuhdeoptiosta saatu etu ilmoitetaan suorituslajilla AS (Suomessa tehtyyn työhön perustuva työsuhdeoptio ja osakepalkkio). Edun arvo merkitään kohtaan 20 (Luontoisedut).

Lisäohjeita vuosi-ilmoituksen antamiseen löytyy vuosi-ilmoitusten täyttöohjeista ”Täyttöohje - Työnantajan tai suorituksen maksajan vuosi-ilmoitus” sekä ”Täyttöohje - Vuosi-ilmoitus rajoitetusti verovelvollisille maksetuista suorituksista”.

7 Palkansaajan veroilmoitus

7.1 Yleisesti verovelvollinen

Työsuhdeoptiosta saatu etu on yleensä merkitty palkansaajan esitäytetylle veroilmoitukselle työnantajan antamien tietojen perusteella silloin, kun etu on saatu suomalaiselta työnantajalta. Palkansaajan tulee tarkistaa tiedot ja korjata mahdolliset virheellisyydet. Jos etu on saatu ulkomaiselta työnantajalta, palkansaajan on täydennettävä veroilmoitusta ilmoittamalla myös työsuhdeoptiosta saatu etu (VML 7 §).

Jos työsuhdeoption käyttämisestä saatu etu on ulkomaantyöskentelyn takia jaettu veronalaiseen ja verovapaaseen osaan, on suositeltavaa, että palkansaaja esittää laskelman siitä, miten etu jakautuu. Myös selvitys työskentelyvaltion veroviranomaiselle ilmoitetuista optioetua koskevista tiedoista on syytä liittää veroilmoitukseen. Tällöin on selvitettävä:

• mihin optio-ohjelmaan käytetyt työsuhdeoptiot perustuvat (esimerkiksi X Oyj, kesäkuu 2014)
• ajankohta, jona optio-oikeudet on saatu (päivämäärä, jona optio-oikeus on merkitty)
• käytettyjen työsuhdeoptioiden kappalemäärä
• ajankohta, jona työsuhdeoptiot on käytetty (osakemerkinnän tai optio-oikeuden myynnin päivämäärä)
• onko työsuhdeoptiot käytetty osakkeita merkitsemällä vai optio-oikeuksia myymällä.

Veroilmoitukseen liitettäväksi selvitykseksi soveltuu myös ulkomaan viranomaiselle annettu englanninkielinen ilmoitus, jossa on edellä mainitut tiedot.

7.2 Rajoitetusti verovelvollinen

Rajoitetusti verovelvollisen palkansaajan on ilmoitettava Suomessa veronalainen työsuhdeoptioetu veroilmoituksellaan. Jos rajoitetusti verovelvollinen palkansaaja ei ole saanut esitäytettyä veroilmoitusta, hänen on ilmoitettava etu Verohallinnon internet-sivuilta tulostettavissa olevalla tyhjällä veroilmoituslomakkeella.

8 Työsuhdeoptiosta johtuvien kulujen vähennyskelpoisuus työnantajan verotuksessa

8.1 Palkansaajalle luovutetut osakkeet

Osakeyhtiön verotuksessa ei omien osakkeiden luovutuksesta pääsääntöisesti synny veronalaista tuloa eikä vähennyskelpoista menoa. Kun yhtiö luovuttaa omia osakkeitaan työsuhteen perusteella henkilökunnalleen, yhtiölle voi kuitenkin syntyä vähennyskelpoinen meno elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 3 momentissa säädetyin edellytyksin.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 3 momentin perusteella työntekijöille luovutettujen osakkeiden hankinnasta suoritettu hinta on vähennyskelpoista, jos yhtiö on hankkinut osakkeet kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla tai muulla säännellyllä ja viranomaisen valvonnassa olevalla markkinalla. Vähennys on kuitenkin enintään osakkeiden antamis- tai merkintähetken käyvän arvon suuruinen. Jos osakkeiden käypä arvo on ennen niiden antamista laskenut hankinta-arvoon verrattuna, tämä arvon alentuminen ei ole vähennyskelpoista. Osakkeen saajan maksama merkintähinta vähennetään laskettaessa vähennyskelpoisen menon määrää.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 27 f §:n mukaan edellä tarkoitettu vähennyskelpoinen määrä vähennetään sinä verovuonna, jonka aikana osakkeet merkitään tai annetaan. Vastaavasti palkansaajan verotuksessa työsuhdeoptiosta saatu etu verotetaan, kun palkansaaja saa osakkeet tai käyttää oikeuttaan merkitä osakkeet.

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussa KHO 16.1.2012 taltio 35 katsonut, että yhtiön osakkeista suorittama määrä on vähennyskelpoista myös silloin, kun palkansaaja on luovuttanut optio-oikeutensa kolmannelle osapuolelle. Vähennys tehdään tällöinkin osakkeiden merkintävuoden verotuksessa.

KHO 16.1.2012 taltio 35
Elinkeinotulon verotus - Omien osakkeiden luovuttaminen - Työsuhdeoptiojärjestely - Menon vähennyskelpoisuus

Osakeyhtiön vähennyskelpoista menoa on elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 3 momentissa mainituin edellytyksin yhtiön optio-ohjelmien perusteella luovuttamien osakkeiden hankintameno, kun yhtiön työntekijä tai jokin kolmas taho, jolle yhtiön työntekijä on myynyt optio-oikeuden, merkitsee option perusteella yhtiön hallussa olevan osakkeen.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu vuosilta 2011 ja 2012 toimitettavia yhteisön tuloverotuksia varten.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 16 § 9 kohta ja 18 § 3 momentti

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 3 momentti koskee ainoastaan julkisessa kaupankäynnissä hankittuja osakkeita. Muu kuin julkisesti noteerattu yhtiö ei siten voi vähentää luovuttamiensa osakkeiden hankintamenoa.

Jos tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu työsuhdeoptio toteutetaan luovuttamalla palkansaajalle työnantajayhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita, yhtiölle ei synny vähennyskelpoista menoa (KVL 11/2008, ei muutosta KHO 22.12.08 taltio 3462). Osakkeiden hankintameno voidaan myös katsoa veron kiertämistä koskevien säännösten perusteella vähennyskelvottomaksi silloin, kun työnantajayhtiö tekee omilla osakkeilla edestakaisia kauppoja saadakseen osakkeista suoritetun määrän vähennyskelpoiseksi (HE 176/2008 vp, s. 32).

Konsernissa osakeperusteinen kannustinjärjestelmä saatetaan toteuttaa myös niin, että työnantajayhtiö luovuttaa palkansaajalle omistamiaan toisen konserniyhtiön osakkeita. Esimerkiksi pörssissä noteeratun osakeyhtiön tytäryhtiön palveluksessa olevalle palkansaajalle saatetaan luovuttaa pörssissä noteeratun emoyhtiön osakkeita. Toisen konserniyhtiön osakkeiden hankintameno on työnantajalle vähennyskelpoinen elinkeinotulon verottamisesta annetun lain yleisten säännösten mukaan sen 6 b §:ssä säädetyin rajoituksin (HE 176/2008 vp, s. 44).

8.2 Toiselle konserniyhtiölle suoritettu korvaus

Konserneissa työsuhdeoption antaminen saatetaan toteuttaa siten, että työsuhdeoptiona luovutetaan muun kuin palkansaajan työnantajayhtiön osakkeita. Tällöin etuuden omille työntekijöilleen antava yhtiö saattaa suorittaa korvausta sille yhtiölle, jonka osakkeita työntekijät saavat. Korkein hallinto-oikeus on ottanut tällaisen suorituksen vähennyskelpoisuuteen kantaa vuosikirjaratkaisussaan KHO:2007:29 (KHO 9.5.2007 taltio 1194). Ratkaisun lyhennelmä kuuluu seuraavasti:

KHO:2007:29 (KHO 9.5.2007 taltio 1194)
Elinkeinotulon verotus - Menon vähennyskelpoisuus - Työsuhdeoptio - Kansainvälinen optio-ohjelma - Takaisinveloitussopimus

A Oy kuului A-konserniin Yhdysvalloista olevan A Corp:n tytäryhtiönä. A-konsernin tytäryhtiöiden henkilöstöllä oli oikeus osallistua A Corp:n optio-ohjelmaan. Ohjelman mukaan työntekijöillä oli oikeus saada optioita, jotka oikeuttivat merkitsemään Yhdysvalloista olevan emoyhtiön liikkeelle laskemia uusia osakkeita hintaan, joka vastasi osakkeen markkinahintaa option antamispäivänä. Tytäryhtiöt, joiden palveluksessa optioiden saajat olivat, maksoivat emoyhtiölle optioiden kohdeosakkeen käyvän arvon optioiden käyttämishetkellä ja työntekijän osakkeesta maksaman merkintähinnan välisen erotuksen määrän emoyhtiön takaisinveloitussopimuksen nojalla tekemän veloituksen mukaisesti. Emoyhtiö A Corp:n tytäryhtiöltään A Oy:ltä näin veloittama määrä, joka vastasi A Oy:n työntekijöiden merkitsemien emoyhtiö A Corp:n osakkeiden käyvän arvon ja merkintähinnan erotusta, oli A Oy:n verotuksessa vähennyskelpoinen meno. Äänestys 4−1.

Ennakkoratkaisu vuosilta 2006−2008 toimitettavia yhteisön tuloverotuksia varten.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 § ja 8 §:n 1 momentin 4 kohta

Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussa, että suomalaisen tytäryhtiön ulkomaiselle emoyhtiölle maksama option käyttämishetken mukaisen osakkeen käyvän arvon ja palkansaajan osakkeesta maksaman merkintähinnan välinen erotus oli tytäryhtiön elinkeinotulosta vähennyskelpoista menoa. Emoyhtiö oli veloittanut tämän määrän tytäryhtiöltä, joten kysymyksessä oli tytäryhtiön verotuksessa tavanomainen, reaalisesti syntynyt meno, joka oli vähennyskelpoinen elinkeinoverolain yleisten säännösten mukaisesti. Ratkaisun perusteella tytäryhtiön emoyhtiölle suorittama korvaus tytäryhtiön työntekijöiden oikeudesta osallistua konsernin optio-ohjelmaan voi olla tytäryhtiölle vähennyskelpoista menoa.

Ratkaisussa KHO:2007:29 oli kysymys uusien osakkeiden luovuttamisesta suoritetusta korvauksesta. Vastaavanlainen yhtiön suorittama korvaus, jolla korvattiin toiselle yhtiölle olemassa olevien osakkeiden hankkimisesta aiheutuneita kustannuksia, on katsottu vähennyskelpoiseksi keskusverolautakunnan ratkaisussa KVL 66/2002 (ei muutosta KHO 5.6.2003 taltio 1398).

KVL 26/2002
Amerikkalaisen emoyhtiön suomalaisen tytäryhtiön henkilöstölle myönnettiin oikeus osallistua emoyhtiön kansainväliseen optio-ohjelmaan. Optio-ohjelma antoi siihen osallistuvalle työntekijälle oikeuden ostaa emoyhtiöltä tulevaisuudessa sen osakkeita tiettyyn ennalta määrättyyn hintaan. Konserniin kuuluvat tytäryhtiöt olivat sitoutuneet erillisillä sopimuksilla korvaamaan emoyhtiölle ne kustannukset, jotka sille aiheutuivat optio-ohjelmaan kuuluvien osakkeiden hankkimisesta. Emoyhtiö hankki työntekijöille myytävät omat osakkeensa ostamalla ne markkinahintaan ulkomaisesta pörssistä, mikä yleensä tapahtui option käyttämispäivänä. Kustannukset, jotka emoyhtiö veloitti tytäryhtiöiltä, saatiin, kun käytettyjen optioiden kohdeosakkeen käyvästä arvosta option käyttöhetkellä vähennettiin työntekijän osakkeesta maksama hinta ja näin saatu luku kerrottiin optio-ohjelman perusteella hankittujen osakkeiden lukumäärällä. Suomalaisen tytäryhtiön suorittamaa korvausta, joka vastasi edellä tarkoitettuja, kyseisen yhtiön työntekijöille annettujen optioiden käyttämisestä emoyhtiölle syntyneitä kustannuksia, pidettiin yhtiön verotuksessa vähennyskelpoisena elinkeinotoiminnan menona.

Ennakkoratkaisu vuosille 2002 - 2003. Äänestys 7−1.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 §, 8 § 1 momentti 4 kohta

Toiselle konserniyhtiölle maksetun korvauksen vähennyskelpoisuutta arvioitaessa on aina otettava huomioon myös konserniyhtiöiden välisissä liiketoimissa edellytettävä markkinaehtoperiaate. Vain omien työntekijöiden osuus toiselle konserniyhtiölle maksetusta korvauksesta voi siten olla vähennyskelpoista.

8.3 Synteettisestä optiosta aiheutuneet menot

Synteettinen optio toteutetaan palkansaajalle maksettavalla rahasuorituksella. Synteettisen option perusteella maksettu määrä on siten työnantajalle vähennyskelpoista palkkamenoa (EVL 8 § 1 momentti 4 k.).

9 Työsuhdeoptio varainsiirtoverotuksessa

Varainsiirtoverolain (931/1996, VSVL) 15 §:n 1 momentin mukaan arvopaperin omistusoikeuden luovutuksesta on luovutuksensaajan suoritettava veroa. Varainsiirtoverolaissa tarkoitettuja arvopapereita ovat muun ohessa osakkeet ja merkintäoikeudet. Arvopaperina pidetään myös arvopaperia vastaavaa arvo-osuutta (VSVL 17 §). Varainsiirtoveroa ei ole suoritettava ulkomaisen yhteisön liikkeeseen laskeman arvopaperin luovutuksesta (VSVL 18 § 1 momentti).

Varainsiirtoverolain 15 a §:n 1 momentin mukaan varainsiirtoveroa ei ole suoritettava luovutettaessa kiinteää rahavastiketta vastaan arvopapereita, jotka on otettu kaupankäynnin kohteeksi yleisölle avoimessa säännöllisesti toimivassa kaupankäynnissä kyseisessä lainkohdassa mainitulla markkinapaikalla. Verovapaus edellyttää lisäksi saman pykälän 2 ja 3 momenteissa tarkoitettujen edellytysten täyttymistä. Varainsiirtoverolain 15 a §:n 1–3 momenttien edellytysten täyttyessä verovapaus koskee niin lainkohdassa mainitulla markkinalla kuin sen ulkopuolella tapahtuneita kauppoja.

Varainsiirtoverolain 15 a §:n 4 momentin 3 kohdan mukaan kyseiseen pykälään perustuva verovapaus ei kuitenkaan koske luovutusta, jossa vastike muodostuu osittain tai kokonaan työpanoksesta. Näissä tilanteissa ei ole kyse taloudelliselta tai oikeudelliseltakaan luonteeltaan arvopaperikaupasta, vaan palkanmaksusta. Säännöksen soveltaminen ei edellytä työsuhdetta.

Osakeperusteisen kannustinjärjestelmän perusteella saatu optio-oikeus on osaketta koskeva merkintäoikeus. Se on siten varainsiirtoverolaissa tarkoitettu arvopaperi. Työsuhdeoption vastikkeellisesta luovutuksesta on tämän vuoksi lähtökohtaisesti suoritettava varainsiirtoveroa. Varainsiirtoverotuksen synnyttävä luovutus tapahtuu jo merkintäoikeuden antohetkellä, mutta luovutus on vastikkeen osalta ehdollinen. Mahdollisen vastikkeen määrä selviää vasta siinä vaiheessa, kun optiota käytetään.

Kun optio-oikeuden saanut palkansaaja merkitsee option perusteella osakkeita, hänelle syntyy varainsiirtoveron suorittamisvelvollisuus. Varainsiirtoverollisen luovutuksen kohteena oleva arvopaperi on optio-oikeus, joten siitä maksettavan varainsiirtoveron kannalta ei ole merkitystä sillä, saadaanko kannustinjärjestelmässä vanhoja tai uusia osakkeita. Option perusteella suoritettavan varainsiirtoveron perusteena oleva vastike on merkittyjen osakkeiden käypä arvo vähennettynä optio-oikeuden saajan osakkeesta maksamalla määrällä. Jos optio-oikeuden perusteella merkitään vanhoja osakkeita, varainsiirtoveron perusteena olevaan vastikkeeseen luetaan option arvon lisäksi myös osakkeesta merkintähintana maksettu vastike.

Kun palkansaaja luovuttaa optio-oikeudet, hänelle syntyy varainsiirtoveron suorittamisvelvollisuus. Varainsiirtoveron perusteena oleva vastike on tällaisessa tilanteessa optioiden luovutushinta.

Sillä seikalla, keneltä palkansaaja saa osakkeet, ei ole varainsiirtoveron suorittamisvelvollisuuden kannalta merkitystä. Esimerkiksi toiselta Suomessa asuvalta konserniyhtiötä saatujen osakkeiden perusteella on suoritettava varainsiirtoveroa, jos osakkeita annetaan vastikkeena työpanoksesta.

Varainsiirtoveron suorittamisvelvollisuus on optioedun saavalla palkansaajalla (VSVL 15 § 1 momentti). Työnantaja saattaa kuitenkin maksaa varainsiirtoveron palkansaajan puolesta. Työnantajan maksama varainsiirtovero katsotaan palkaksi. Palkansaajalla on kuitenkin oikeus vähentää palkaksi luettu varainsiirtovero ansiotulon hankkimisesta johtuneena kuluna.

10 Työsuhdeoptio perintö- ja lahjaverotuksessa

10.1 Perintöverotus

Työsuhdeoptioon perustuva oikeus voi optio-ohjelman ehdoista riippuen siirtyä perintönä perillisille. Tällöin perilliset saavat työsuhdeoptioon perustuvan edun samoilla ehdoilla kuin perinnönjättäjäkin olisi saanut. Optio-oikeus voi olla myös lahjoitettavissa. Perintönä tai lahjana siirtynyt työsuhdeoptio-oikeus arvostetaan Verohallinnon varojen arvostamisesta perintö- ja lahjaverotuksessa antamassa ohjeen mukaan seuraavasti.

Perintöverotuksessa työsuhdeoptiolla on varallisuusarvoa vain silloin, jos optio-oikeuden käyttöajanjakso on kuolinhetkellä meneillään tai jos optio-oikeus on kuolinhetkellä luovutettavissa kolmannelle.

Julkisesti noteeratut optiot arvostetaan kuolinhetken kurssiin. Julkisesti noteeraamattomat optiot, jotka oikeuttavat merkitsemään julkisesti noteerattuja osakkeita, arvostetaan kohdeosakkeen kuolinhetken kurssin perusteella. Noteeraamattomat optiot, jotka oikeuttavat merkitsemään pörssissä noteeraamattomia osakkeita, arvostetaan kohdeosakkeen kuolin- tai lahjoitushetken käyvän arvon perusteella. Optioihin optioehtojen mukaan mahdollisesti liittyvä osakkeen merkintähinta otetaan huomioon option arvoa pienentävänä tekijänä.

Perintötilanteessa työsuhdeoptioon kohdistuva laskennallinen tuloverovelka otetaan huomioon käypää arvoa vahvistettaessa samalla tavoin kuin muistakin perittävän kuoleman jälkeen realisoituvista ansiotuloista (esimerkiksi vasta kuoleman jälkeen maksettavasta bonuspalkkiosta) johtuvat tuloverot. Jos optio-oikeutta on käytetty optio-oikeuden saajan kuoleman jälkeen tämän kuolinvuoden aikana, kuolinpesän saamaa etua pidetään ansiotulona. Verokantana voidaan tällöin muun selvityksen puuttuessa käyttää 50 prosenttia. Jos kuolinpesä on käyttänyt työsuhdeoptiota kuolinvuoden jälkeen, työsuhdeoptiosta saatu etu on kuolinpesän pääomatuloa ja verokantana käytetään pääomatulon verokantaa (KHO 4.7.2005 taltio 1710). Jos optio-oikeutta ei ole perintöverotuksen toimittamishetkellä käytetty ja jos käyttöajanjakso ulottuu osittainkaan kuolinvuoden jälkeiselle vuodelle, vähennettävänä verokantana käytetään pääomatulon verokantaa.

10.2 Lahjaverotus

Työsuhdeoption lahjoittamisessa on kysymys veronalaisen lahjan antamisesta, vaikka optioiden käyttämisestä saatua tuloa verotetaan tuloverolain 66 §:n 3 momentin erityissäännöksen perusteella optiot lahjoittaneen palkansaajan tulona. Työsuhdeoption lahjajana saaneen henkilön on siten maksettava optiosta lahjaveroa (PerVL 18 §).

Kun optio-oikeus on lahjoitettu (ja se on siten luovutettavissa kolmannelle), optio-oikeudella on aina varallisuusarvoa.

Julkisesti noteeratut optiot arvostetaan lahjoitushetken kurssiin. Julkisesti noteeraamattomat optiot, jotka oikeuttavat merkitsemään julkisesti noteerattuja osakkeita, arvostetaan kohdeosakkeen lahjoitushetken kurssin perusteella. Noteeraamattomat optiot, jotka oikeuttavat merkitsemään pörssissä noteeraamattomia osakkeita, arvostetaan kohdeosakkeen lahjoitushetken käyvän arvon perusteella. Optioihin optioehtojen mukaan mahdollisesti liittyvä osakkeen merkintähinta otetaan huomioon option arvoa pienentävänä tekijänä.

Tilanteessa, jossa työsuhdeoptio on lahjoitettu, option käyttämisestä saatu etu verotetaan alkuperäisellä optio-oikeuden saajalla (lahjanantajalla). Tuloverotus ei siten kohdistu lahjansaajaan. Tämän vuoksi lahjansaajan lahjaverotuksessa ei vähennetä optioihin kohdistuvaa laskennallista tuloverovelkaa.
 

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

ylitarkastaja Janne Myllymäki