Laskutuspalveluyritysten ja niiden käyttäjien verotuskysymyksiä

Tässä ohjeessa käsitellään erilaisia laskutuspalveluyrityksiin ja niiden käyttäjiin liittyviä verotuskysymyksiä. Kannanottoa on päivitetty, koska suoritusten ilmoittaminen on muuttunut. Vuonna 2019 maksetut suoritukset ilmoitetaan Verohallinnolle annettavan vuosi-ilmoituksen sijaan tulorekisteriin. Palkkatulojen ilmoittamista on ohjeistettu tulorekisteri.fi-sivuilla. Vuonna 2018 maksetut suoritukset ilmoitetaan aiemman kannanoton (dnro A17/200/2018) mukaisesti.

1 Johdanto

Markkinoilla toimii erilaisia yrityksiä, joiden kautta työn suorittajat voivat laskuttaa asiakkaitaan perustamatta omaa yritystä. Yleensä tällaiset yritykset hoitavat työn suorittajan puolesta myös erilaisia lakisääteisiä, esimerkiksi verotusta koskevia velvoitteita. Nämä yritykset käyttävät tarjoamastaan palvelusta erilaisia nimityksiä kuten laskutuspalvelu, laskutuskanava tai palkkiopalvelu. Tässä ohjeessa näistä yrityksistä käytetään yleisnimitystä laskutuspalveluyritys.

Laskutuspalveluyrityksellä tarkoitetaan tässä ohjeessa palveluntarjoajaa, jonka kanssa työn suorittaja sopii työn laskuttamisesta omilta asiakkailtaan. Laskutuspalveluyritys hoitaa palkkiota vastaan työn suorittajan vero- ja muita lakisääteisiä velvoitteita ja välittää asiakkaan työstä maksaman korvauksen edelleen työn suorittajalle joko palkkana tai työkorvauksena. Laskutuspalveluyritykset ovat oikeudelliselta muodoltaan yleensä osakeyhtiöitä tai osuuskuntia. Tässä ohjeessa tarkoitettuja laskutuspalveluyrityksiä eivät ole sellaiset palveluntarjoajat, jotka hoitavat työn tilanneen asiakkaan puolesta tälle kuuluvia työnantajavelvollisuuksia ja työn tilanneen asiakkaan ja työn suorittajan välillä on sovittu työsuhteesta.

Työn tekevästä ja laskutuspalveluyritystä käyttävästä henkilöstä käytetään tässä ohjeessa nimitystä työn suorittaja. Vakiintuneesti heitä kutsutaan myös itsensätyöllistäjiksi tai kevytyrittäjiksi. Tässä ohjeessa työn suorittajilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka ovat joko sopineet työsuhteesta laskutuspalveluyritykseen verotusta koskevien velvoitteiden hoitamiseksi (jäljempänä muodollinen työsuhde), tai jotka luonnollisina henkilöinä harjoittavat tulonhankkimistoimintaa ilman y-tunnusta.

Laskutuspalveluyrityksiä käyttävän työn suorittajan asema työntekijänä tai yrittäjänä määritellään eri laeissa eri tavalla. Tämän vuoksi esimerkiksi työeläkelainsäädännössä ja verotuksessa laskutuspalveluyrityksiä käyttäviä henkilöitä voidaan pitää toisistaan poikkeavasti joko palkansaajina tai yrittäjinä. Työ- ja sosiaalivakuutuslainsäädännössä laskutuspalveluyrityksiä käyttäviä henkilöitä pidetään yrittäjinä, jos he tekevät ansiotyötä olematta työsopimuslain tarkoittamassa työsuhteessa.

Verotuksessa laskutuspalveluyritys ja työn suorittaja voivat kuitenkin aina sopia työsuhteen muodostumisesta, jolloin laskutuspalveluyritys on työn suorittajan muodollinen työnantaja. Tällainen työsuhde ei vastaa työsopimuslaissa tarkoitettua työsuhdetta, koska laskutuspalveluyritys ei esimerkiksi johda ja valvo työn suorittajan tekemää työtä, kuten työnantaja normaalisti tekee. Laskutuspalveluyritys ei myöskään hanki työn suorittajan asiakkaita, se ei tee työtä koskevia sopimuksia, eikä se sovi työtä koskevasta veloituksesta työn suorittajan asiakkaiden kanssa.

Tässä ohjeessa käsitellään erilaisia esiinnousseita verotuskysymyksiä, jotka liittyvät laskutuspalveluyrityksiin ja niitä käyttäviin työn suorittajiin. Laskutuspalveluyrityksistä on käsitelty myös Verohallinnon ohjeissa Rakentamiseen liittyvä tiedonantovelvollisuus ja kannanotossa Laskutuspalveluyritysten maksamat matkakustannusten korvaukset ennakkoperinnässä ja tuloverotuksessa.

2 Yleistä laskutuspalveluyritysten toiminnasta

Laskutuspalveluyritykset toimivat erilaisilla toimintamalleilla. Tyypillisesti laskutuspalveluyritys ja työn suorittaja sopivat muodollisesta työsuhteesta, jolloin laskutuspalveluyritys välittää asiakkaan maksaman korvauksen työn suorittajalle palkkana. Työn suorittaja ja laskutuspalveluyritys voivat tehdä myös laskutussopimuksen, jonka perusteella laskutuspalveluyritys välittää asiakkaan maksaman korvauksen työn suorittajalle työkorvauksena.

Työn suorittaja vastaa itse asiakashankinnasta ja työn suorittamisesta. Asiakkaat voivat olla luonnollisia henkilöitä, kotitalouksia, yrityksiä tai yhtymiä. Työn suorittaja sopii asiakkaansa kanssa toimeksiannon ehdoista ja työstä maksettavasta korvauksesta. Työn suorittaja laskuttaa asiakasta laskutuspalveluyrityksen kautta ja asiakas maksaa laskun työn suorittajan sijaan laskutuspalveluyritykselle. Laskutuspalveluyritys välittää siten asiakkaan maksaman korvauksen edelleen työn suorittajalle.

Laskutuspalveluyrityksen työn suorittajalle edelleen välittämä korvaus on verotuksessa palkkaa, jos laskutuspalveluyritys ja työn suorittaja ovat sopineet muodollisesta työsuhteesta. Tällaisessa tilanteessa laskutuspalveluyritykselle kuuluvat verotuksessa normaalit työnantajavelvollisuudet, joita ovat ennakonpidätyksen toimittaminen palkasta, työnantajan sairausvakuutusmaksun maksaminen ja suoritusten ilmoittaminen tulorekisteriin. Jos muodollisesta työsuhteesta ei ole sovittu, laskutuspalveluyrityksen työn suorittajalle maksama suoritus on työkorvausta, josta laskutuspalveluyrityksen on toimitettava ennakonpidätys ja ilmoitettava tulo tulorekisteriin, jos työn suorittaja ei ole ennakkoperintärekisterissä.

Työstä palkkana tai työkorvauksena maksettavan korvauksen lisäksi laskutuspalveluyritykset saattavat maksaa työn suorittajalle erilaisia matkakustannusten korvauksia kuten kilometrikorvauksia ja päivärahoja. Näistä on kerrottu tarkemmin Verohallinnon kannanotossa Laskutuspalveluyritysten maksamat matkakustannusten korvaukset ennakkoperinnässä ja tuloverotuksessa.

3 Henkilökohtaiset palkkiot

Ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 13 §:n 1 momentin 2 kohdassa on luettelo henkilökohtaiseen työhön perustuvista suorituksista, joita pidetään palkkana, vaikka maksajan ja saajan välille ei syntyisi työsuhdetta. Tällaisia palkkiota ovat kokouspalkkio, henkilökohtainen luento- ja esitelmäpalkkio, hallintoelimen jäsenyydestä saatu palkkio, toimitusjohtajan palkkio, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen nostama palkka sekä luottamustoimesta saatu korvaus.

Henkilökohtaisen palkkion työnantajavelvoitteita ei voi siirtää laskutuspalveluyritykselle, vaikka sen ja työn suorittajan välillä olisi sovittu työsuhteesta. Työn suorittajan asiakkaalla on siten esimerkiksi velvollisuus toimittaa suorituksesta ennakonpidätys. Työnantajan sairausvakuutusmaksua ei kuitenkaan tarvitse maksaa työsuhteeseen perustumattomasta luento- ja esitelmäpalkkiosta, kokouspalkkiosta ja hallintoelimen jäsenyydestä maksetusta palkkiosta, jos palkkion perusteella ei henkilöön sovellettavien työeläkelakien mukaan tarvitse maksaa työntekijän eläkemaksua (laki työnantajan sairausvakuutusmaksusta (771/2016, TaSavaL) 5 § 3 momentti ja sairausvakuutuslaki 11 luku 2 § 4 momentti 8 kohta). Työntekijän eläkemaksua ei tarvitse maksaa esimerkiksi silloin, kun yksittäistä palkkiota ei ole saatu työsuhteessa.

4 Palkan ja työkorvauksen kerryttäminen

Osa laskutuspalveluyrityksistä tarjoaa työn suorittajalle mahdollisuutta kerryttää palkkasummaa useammasta laskusta, jolloin palkka maksetaan vasta myöhemmin työn suorittajan haluamana ajankohtana.

Tuloverolain (1535/1992, TVL) 110 §:n mukaan tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan. EPL 11 §:n mukaan ennakonpidätys toimitetaan siten, että suorituksen maksaja vähentää ennakonpidätysprosentin mukaan lasketun määrän rahana maksettavasta määrästä suorituksen yhteydessä tai merkitessään sitä tilille asianomaisen hyväksi. Ennakonpidätys palkasta toimitetaan verokortin mukaisesti palkkakausittain, joka voi olla esimerkiksi kuukausi, kaksi viikkoa, viikko tai päivä (EPA 4 §).

Laskutuspalveluyrityksen on toimitettava maksamastaan palkasta ennakonpidätys. Ennakonpidätys on toimitettava, kun laskutuspalveluyritys maksaa palkan työn suorittajalle. Jos työn suorittaja voi itse päättää, nostaako hän palkan heti vai kerryttääkö hän sitä useammalta laskulta, kyse on niin sanotusta palkan disponoinnista. Tällaisessa tilanteessa työn suorittaja on saanut palkan hyväkseen EPL 11 §:n mukaisesti jo silloin, kun laskutuspalveluyritys olisi voinut maksaa palkan hänelle. Tämän vuoksi laskutuspalveluyrityksen on toimitettava ennakonpidätys jo silloin, kun palkka on nostettavissa, vaikka palkka maksettaisiin työn suorittajan toiveesta vasta myöhemmin. Sama koskee työkorvausta. Laskutuspalveluyrityksen on toimitettava ennakonpidätys työkorvauksesta jo silloin, kun työkorvaus on nostettavissa, ellei työn suorittajaa ole merkitty ennakkoperintärekisteriin.

5 Laskutuspalveluyrityksen perimän palkkion vähentäminen 

Laskutuspalveluyritystä käyttävä työn suorittaja sopii laskutuspalveluyrityksen kanssa joko työsuhteesta tai solmii laskutussopimuksen. Molemmissa tilanteissa työn suorittaja sopii itsenäisesti asiakkaiden kanssa omasta palkkiostaan. Laskutuspalveluyritykset puolestaan perivät työn suorittajilta tarjoamistaan palveluista prosenttiperusteisen tai euromääräisen palvelumaksun, palkkion tms. (myöhemmin palkkio).

Työnantajan on toimitettava maksamastaan palkasta ennakonpidätys. Samoin työkorvauksen maksajan on toimitettava työkorvauksesta ennakonpidätys, jos saajaa ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin.

Ennen ennakonpidätyksen toimittamista työnantaja voi vähentää palkan määrästä työstä välittömästi johtuvat kustannukset (EPL 15 §). Tällaisia välittömästi työstä johtuvia kustannuksia ovat työvälineistä sekä valmistus- ja tarveaineista aiheutuneet menot, matka- ja edustusmenot sekä muut palkansaajalle työn suorittamisesta välittömästi aiheutuneet menot. Laskutuspalveluyrityksen perimä palkkio ei ole EPL 15 §:ssä tarkoitettu työstä välittömästi aiheutunut meno, eikä sitä siten voi vähentää ennen ennakonpidätyksen toimittamista. EPL 15 § koskee lisäksi vain palkansaajia, joten sitä ei voida soveltaa milloinkaan työkorvausta maksettaessa.

TVL 95 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan verovelvollinen saa vähentää palkkatulostaan palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot siltä osin kuin niiden yhteismäärä ylittää tulonhankkimisvähennyksen määrän (750 euroa vuonna 2019). Myös työkorvauksen saaja voi vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneet menot (TVL 29 §). Laskutuspalveluyrityksen tarjoamistaan palveluista työn suorittajilta perimä palkkio on työn suorittajan tulonhankkimiseen liittyvä meno, jota hän voi vaatia vähennettäväksi omassa tuloverotuksessaan.

6 Työnantajan sairausvakuutusmaksun peruste 

Työnantajan sairausvakuutusmaksusta annetun lain 5 §:n mukaan työnantaja maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksun työntekijöille maksettavien palkkojen yhteismäärän perusteella. Palkalla tarkoitetaan muun muassa EPL 13 §:ssä tarkoitettua ennakonpidätyksen alaista palkkaa. Työsuhteessa työnantaja maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksun omista varoistaan.

Jos laskutuspalveluyritys ja työn suorittajat ovat sopineet muodollisesta työsuhteesta, laskutuspalveluyrityksellä on työnantajana velvollisuus maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksu. Työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteena on käytettävä työn suorittajan ja asiakkaan välillä sovittua palkkiota pois lukien laskutuspalveluyrityksen asiakkaalta perimä arvonlisävero. Työnantajan sairausvakuutusmaksun perustetta laskettaessa sovitusta palkkiosta ei voi vähentää työntekijän verotuksessa tehtäviä vähennyksiä (kuten laskutuspalveluyrityksen palkkiota).

Työnantajan sairausvakuutusmaksu ei ole EPL 15 §:ssä tarkoitettu työstä välittömästi aiheutunut meno, eikä sitä siten voi vähentää sovitusta palkkiosta ennen ennakonpidätyksen toimittamista. Tyypillisesti laskutuspalveluyritykset vähentävät työnantajan sairausvakuutusmaksun työn suorittajalle maksettavasta korvauksesta. Jos laskutuspalveluyritys veloittaa maksamansa työnantajan sairausvakuutusmaksun työn suorittajalta palkan maksun yhteydessä, veloitus on laskutuspalveluyritykselle veronalaista tuloa. Työn suorittajalta veloitettu maksu on vähennyskelpoinen kulu hänen tuloverotuksessaan (TVL 95 § 1 momentti 4 kohta).

7 Vakuutetun sairausvakuutusmaksun peruste ja ilmoittaminen

Vakuutetun sairausvakuutusmaksun muodostavat sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu sekä sairausvakuutuksen päivärahamaksu (sairausvakuutuslaki (1224/2004, SVL) 18 luku 4 § 2 momentti). Päivärahamaksu on työn suorittajan tuloverotuksessa vähennyskelpoinen, sairaanhoitomaksu ei.

Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu määrätään vakuutetun kunnallisverotuksen verotettavan tulon perusteella, ellei sairausvakuutuslaissa toisin määrätä (SVL 18 luku 14 §). Vuosina 2018-2019 vakuutetun sairausvakuutusmaksun sairaanhoitomaksu on palkka- ja työtulosta 0,00 prosenttia.

Sairausvakuutuksen päivärahamaksu määrätään vakuutetun veronalaisen palkkatulon ja työtulon perusteella, ellei sairausvakuutuslaissa toisin säädetä. Sairausvakuutuksen päivärahamaksun perusteena olevaa palkkatuloa on muun muassa EPL 13 §:ssä tarkoitettu ennakonpidätyksen alainen palkka. (SVL 18 luku 15 §)

Yrittäjän eläkelain (YEL) ja maatalousyrittäjän eläkelain (MyEL) mukaan vakuutetun työn suorittajan sairausvakuutusmaksun perusteena käytetään näiden lakien mukaan vahvistettua työtuloa (SVL 18 luku 14 § ja 15 §).

Eläkevakuutusyhtiöt ovat 1.5.2017 lukien linjanneet, että laskutuspalveluyritystä käyttävät työn suorittajat ovat yrittäjiä, joiden on vakuutettava itsensä yrittäjän eläkelakien mukaan, jos säädetyt edellytykset täyttyvät.

Koska työn suorittajien asemaa arvioidaan eri tavalla verotuksessa ja sosiaalivakuutuslainsäädännössä, on vakuutetun sairausvakuutusmaksun määräämisen kannalta tärkeää, että työn suorittajalle maksettu korvaus ja tieto työeläkemaksusta (TyEL, YEL, MyEL, ei vakuuttamisvelvollisuutta) ilmoitetaan tulorekisteriin oikein. Oikealla ilmoittamisella varmistetaan, että YEL-/MyEL-vakuutetulta työn suorittajalta ei peritä vakuutetun sairausvakuutusmaksua sekä palkan että vahvistetun työtulon perusteella.

Jos työn suorittaja on YEL-/MyEL-vakuutettu, vakuutetun sairausvakuutusmaksun perusteena käytetään yrittäjän työtulon määrää. Jos työn suorittaja ei ole vakuuttanut itseään YEL:n tai MyEL:n mukaan, vakuutetun sairausvakuutusmaksun perusteena käytetään työkorvauksen määrää.

8 Työntekijän työeläkemaksu ja vakuutetun sairausvakuutusmaksu verokortilla 

Palkansaaja tarvitsee palkan maksamista varten palkkatulon verokortin. Työkorvauksen saaja tarvitsee verokortin työkorvausta varten vain, jos häntä ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin.

Palkansaajalla vakuutetun sairausvakuutusmaksu sisältyy verokortin veroprosenttiin, eikä sitä pidätetä erikseen palkasta. Sen sijaan palkasta maksettavat työeläkemaksu ja työttömyysvakuutusmaksut peritään ennakonpidätyksen lisäksi. Verokortilla nämä maksut on huomioitu pidätysprosentissa ansiotuloista tehtävinä vähennyksinä.

Koska eläkevakuutusyhtiöt pitävät laskutuspalvelua käyttäviä työn suorittajia yrittäjinä, laskutuspalveluyritykset eivät peri palkasta työeläkemaksua. Jos kuitenkin työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut on huomioitu verokortilla vähennyksenä, veroprosentti voi jäädä liian alhaiseksi. Työn suorittaja voi pyytää verokorttia hakiessaan poistamaan työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut tai tehdä tämän itse OmaVerossa ilmoittamalla kohdassa "Tulot, joista ei peritä eläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja" sen palkan määrän, josta maksuja ei kuulu periä. Lisäksi koko vuoden palkan määrä on ilmoitettava kohdassa Palkat ja luontoisedut.

Myös mahdollinen kaksinkertainen vakuutetun sairausvakuutusmaksu on syytä poistaa verokortin ennakonpidätysprosentin laskennasta, jos työn suorittaja on YEL-/MyEL-vakuutettu:

a)    Työsuhteessa oleva työn suorittaja voi ilmoittaa verokorttia varten YEL-MyEL-työtulon määrän ja ansiotuloista tehtäviin vähennyksiin maksettujen YEL-/MyEL-vakuutusmaksujen määrän. Hänen on myös ilmoitettava laskutuspalveluyrityksen maksaman palkan määrän kohdassa  Palkat ja luontoisedut ja sen lisäksi kohdassa YEL- tai MYEL-vakuutetun yrittäjän palkat.

b)    Jos työn suorittaja on YEL-/MyEL-vakuutettu ja maksettu korvaus on työkorvausta, työn suorittaja voi ilmoittaa verokorttia varten YEL-/MyEL-työtulon määrän kohdassa YEL- tai MYEL-työtulot ja ansiotuloista tehtäviin vähennyksiin maksettujen YEL-/MyEL-vakuutusmaksujen määrän kohdassa YEL- tai MYEL-maksut tai muut pakolliset eläkevakuutusmaksut.

Jos työn suorittajalle maksettu korvaus on työkorvausta, mutta hän ei ole YEL-/MyEL-vakuutettu, työkorvausverokortilla vakuutetun sairausvakuutuksen laskentaperusteena käytetään työkorvauksen määrää.

9 Arvonlisäverotus

Arvonlisäverolain (1501/1993, AVL) 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle sen mukaan kuin arvonlisäverolaissa säädetään liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä. Lain 1 §:n 4 momentin mukaan myynnin ei katsota tapahtuvan liiketoiminnan muodossa, jos siitä saatu vastike on ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua palkkaa.

Jos laskutuspalveluyrityksen ja työn suorittajan välillä on sovittu muodollisesta työsuhteesta ja laskutuspalveluyritys myy loppuasiakkaalle arvonlisäverollista palvelua, laskutuspalveluyritys suorittaa arvonlisäveron valtiolle. Jos laskutuspalveluyritys ja työn suorittaja ovat sopineet, että laskutuspalveluyritys hoitaa työn suorittajan puolesta pelkän laskutuksen ilman työsuhdetta, myyjänä suhteessa asiakkaaseen on työn suorittaja.

Loppuasiakkaalle annetaan lasku, josta ilmenee, kuka on myyjä. Laskunantovelvollisuudesta ja laskumerkinnöistä löytyy lisätietoa Verohallinnon ohjeesta Laskutusvaatimukset arvonlisäverotuksessa.

Lisätietoa terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen edelleen myynnin arvonlisäverotuksessa löytyy Verohallinnon tiedotteesta KHO: Arvonlisäverottomien terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen edelleen myynti arvonlisäverotonta

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

ylitarkastaja Minna Palomäki