Esimerkkejä viranomaisille luovutettavien asiakirjojen hinnoittelusta
- Voimassaolo
- Toistaiseksi
Sosiaalihuollon viranomaiset saavat asiakirjat maksutta seuraavien säännösten perusteella:
- laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) 20 §
- laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (734/1992) 14 a §.
Terveydenhuollon viranomaiset saavat asiakirjat maksutta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (734/1992) annetun lain 14 a §:n perusteella.
Kela saa asiakirjat maksutta seuraavien säännösten perusteella:
- kansaneläkelain (568/2007) 85 ja 86 §
- eri etuuksia koskevat erityissäännökset
- Kelalla ja sen muutoksenhakuelimellä on pääsääntöisesti oikeus saada tiedot maksutta. Jos pyydetyt tiedot tarvitaan tietyssä muodossa ja siitä aiheutuu tietojen luovuttajalle olennaisia lisäkustannuksia, on kustannukset kuitenkin korvattava. Tämä koskee lähinnä tietopalvelusta sähköisessä muodossa annettavia tietoja.
Eläke- ja vahinkovakuutuslaitos, Eläketurvakeskus ja Valtiokonttori saavat asiakirjat maksutta seuraavien säännösten perusteella:
- työntekijän eläkelain (395/2006) 202 §
- yrittäjän eläkelain (1272/2006) 146 §
- maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) 138 §
- valtion eläkelain (1295/2006) 154 §
- tapaturmavakuutuslain (608/1948) 64 b §
- kunnallisen eläkelain (549/2003) 144 §
- Vakuutuslaitoksella, ETK:lla ja Valtiokonttorilla on pääasiassa oikeus saada tiedot maksutta. Jos tiedot tarvitaan tietyssä muodossa ja siitä aiheutuu tietojen luovuttajalle olennaisia lisäkustannuksia, kustannukset on kuitenkin korvattava. Tämä koskee lähinnä tietopalvelusta sähköisessä muodossa annettavia tietoja.
Ulosottoviranomainen saa asiakirjat maksutta ulosottokaaren (705/2007) 64 §:n perusteella.
Poliisi ja syyttäjä saavat asiakirjat maksutta seuraavien säännösten perusteella:
- poliisilain (493/1995) 35 § (poliisilain 872/2011 4 luvun 2 §, uusi poliisilaki tulee voimaan 1.1.2014)
- laki syyttäjälaitoksesta (439/2011) 25 §
Digi- ja väestötietovirasto saa asiakirjat maksutta holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 90 §:n perusteella.
- Pääsääntönä on tietojen maksuttomuus (vaikka maksuttomuudesta ei nimenomaisesti säädetä laissa). Kohtuullinen maksu voidaan periä, jos tiedon tai selvityksen antamisesta aiheutuu olennaisia kustannuksia tai merkittävää lisätyötä.
- Olennaiset kustannukset ja merkittävä lisätyö tarkoittavat, että pyydetyt tiedot eivät ole saatavissa normaalein menettelyin diaarin tai muun arkiston avulla. Käytännössä Verohallinto ei peri maksua tietojen antamisesta Digi- ja väestötietovirastolle
Sivu on viimeksi päivitetty 28.6.2013