Korkomenot ja pääomatuloista tehtävien vähennysten vähentämisjärjestys

Vähennysjärjestelmä

Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän korkomenot vähennetään yleensä pääomatuloista. Jos pääomatuloja ei ole tai ne eivät riitä vähennysten tekemiseen, ansiotulosta suoritettavista veroista vähennetään eräin rajoituksin pääomatulon tuloveroprosentin (30 %) mukainen osuus pääomatulolajin alijäämästä.

Korkojen vähentäminen vuodesta 2012 alkaen

Korkojen vähentämistä koskevia tuloverolain säännöksiä on muutettu vuoden 2012 alusta alkaen tuloverolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta annetulla lailla (1515/2011). Muutokset koskevat lähinnä asuntovelan korkojen vähentämistä.

Kiinteistö

Kiinteistöt eivät muodosta omaa kiinteistötulolähdettä. Muiden kuin maatalous- ja elinkeinotulolähteeseen kuuluvien kiinteistöjen hankintaan tai rakentamiseen liittyvien korkojen vähennysoikeudesta ei ole säädetty erikseen. Kiinteistöön kohdistuvien korkojen vähennyskelpoisuuden ratkaisee lainan käyttötarkoitus. Lainan korot ovat vähennyskelpoisia, jos kyseessä on asuntolaina tai tulonhankkimislaina.

Verotusyhtymä

Verotusyhtymä ei ole erillinen verovelvollinen. Verotusyhtymä ei voi vähentää korkoja omasta tulostaan. Korot vähennetään osakkaiden pääomatuloista (ks. jäljempää Verotusyhtymään kohdistuvat korot).

Koron käsite

Koron laskeminen

Korko lasketaan korkoprosentin, ajan ja velkapääoman perusteella. Korkolaissa (633/1982) säädetään rahavelalle maksettavasta korosta.

Oikeuskäytäntöä

Koroksi on verotuksessa katsottu myös muun nimisiä suorituksia. Tällöin niiden suuruus yleensä on määräytynyt koron laskemisessa noudatettavien periaatteiden mukaan. Ennen vuotta 1993 syntynyttä oikeuskäytäntöä voidaan käyttää apuna tulkittaessa koron käsitettä. Sen sijaan koron vähennyskelpoisuus määräytyy nykyisten TVL 58 §:n ja 58 a §:n mukaan.

Koroksi on katsottu luotollisesta shekkitilistä maksettu provisio (KHO 1970 II 532), vekselilimiittiprovisio ja luotollisen shekkitilin korko (KHO 1976/4459). Samoin koroksi on katsottu kauppaliikkeen luottotilistä tilinhoitomaksuna suoritettu määrä (KHO 1973 II 571) ja velan maksun viivästymisen vuoksi suoritettu viivästyskorko (KHO 1973 II 570). Peritty yli- tai lisäkorko on myös korkoa. Jos verovelalle on myönnetty lykkäystä, on lykkäysajalta suoritettu korko myös luonteeltaan korkoa.

Aravakorvaus

Verovelvollinen voi vapautua aravasäännösten luovutus- ja käyttörajoituksista, jos hän maksaa ns. aravalainan kokonaan takaisin ja korvaa aravalainan alhaisesta korosta saadun hyödyn. Koska korvaus ei täytä koron tunnusmerkkejä, korvausta ei voi vähentää korkona (KHO 1991 B 535, vrt. KHO 1989/2456).

Osa kauppahintaa

Ostaja voi suorittaa kauppakirjan ehtojen mukaan korkoa niille maksuerille, jotka ovat erääntyneet ennen kauppakirjan allekirjoituspäivää (esim. rakennusaikaiset korot). Tällaiset koron nimellä suoritetut erät eivät ole korkoja, vaan niitä pidetään kauppahinnan osana (KHO 1976/403 ja KHO 1990 B 548). Samoin pidetään kauppahinnan osana korkoja, jotka kohdistuvat kauppakirjan allekirjoitusta edeltävään aikaan, ja joiden suorittamisvelvollisuudesta kauppaehtojen mukaan myyjä on vapautettu (KHO 1988 B 560).

Oikeuskäytännössä on myös vahingonkorvaukseen perustuvaa korkoa pidetty kauppahinnan oikaisueränä eikä korkona, kun myyjä oli sitoutunut vastaamaan vireillä olevan oikeudenkäynnin mahdollisesta taloudellisesta rasituksesta (KHO 1988 B 561). Sitä vastoin kauppakirjan teon jälkeen erääntyville suorituksille maksettua korkoa pidetään korkona (KHO 1973 II 570).

Osamaksukaupan korko

Osamaksukaupasta annetun lain (91/1966) 1.3 §:n mukaan osamaksuerällä ei tarkoiteta ostajan erikseen maksettavaa korkoa. Jotta tällaista korkoa voitaisiin pitää verotuksessa korkona edellytetään, että osamaksusopimuksessa on sovittu koron suorittamisesta osamaksuhinnasta erikseen. Edellytyksenä on, että korko on laskettu kulloinkin maksamatta olevan pääoman, sovitun korkoprosentin ja tosiasiallisen maksuajan mukaan (mm. KHO 1984 II 588).

Ostajan erikseen maksettavana korkona on oikeuskäytännössä pidetty korkoa, joka laskutettiin siten, että pääomaerästä ja korko- ja kuluerästä laadittiin eri laskut (KHO 1977 II 643). Ostajan erikseen maksettavana on myös pidetty edellä mainitulla tavalla laskettua korkoa, joka osamaksusopimukseen otetun maininnan mukaan suoritettiin eri tapauksissa seuraavasti: 1. Erilliset pienenevät korkoerät maksettiin kunkin pääomaerän yhteydessä. 2. Korko maksettiin yhtenä tai useampana eränä ennen pääomaeriä. 3. Erilliset pienenevät korkoerät laskettiin yhteen ja yhteismäärä jaettiin tasasuuruisiksi eriksi ja perittiin kunkin osamaksuerän yhteydessä erillisinä erinä (KHO 1978 II 651). Kolmannen vaihtoehdon mukainen on myös ratkaisu KHO 1981/3217. Osamaksusopimuksen mukaan suoritettaviin maksueriin sisällytettyä korkoa ei sitä vastoin ole katsottu erikseen maksettavaksi koroksi, vaan osamaksuhinnaksi (KHO 1968 II 633).

Jotta osamaksukaupan korko voitaisiin katsoa verotuksessa koroksi on edellytyksenä näin ollen, että korko osamaksusopimuksen mukaan on laskettu kulloinkin maksamatta olevan pääoman, sovitun korkoprosentin ja tosiasiallisen maksuajan mukaan. Lisäksi edellytetään, että korko on peritty edellä mainituilla tavoilla erikseen joko erillisinä erinä pääomaerien yhteydessä tai laatimalla korosta eri lasku. Merkitystä ei ole sillä, että myyjä on pidättänyt omistusoikeuden siihen asti, kun kauppahinta on maksettu. Osamaksukauppaan liittyvän koron yhteydessä on myös otettava huomioon VML 28 §:n säännökset. Tämä voi tulla kysymykseen, jos suoritettua korkoa ei voida pitää kohtuullisena varsinkin niissä tapauksissa, joissa osamaksulisää ei ole erikseen peritty.

Veronlisäys, viivekorko ja jäännösveron korko

Veronlisäys ja viivekorko eivät ole tuloverotuksessa vähennyskelpoisia (L veronlisäyksestä ja viivekorosta 10 §). Myöskään jäännösveron korko ei ole tuloverotuksessa vähennyskelpoinen (VML 46 §).

Verotilin viivästyskorko ei ole tuloverotuksessa vähennyskelpoinen (VerotiliL 32.3 §).

Lainan liitännäiskulut

Lainan liitännäiskuluja ovat esimerkiksi luotonvarausprovisio ja toimitusmaksu. Näitä kuluja ei pidetä korkona. Niiden vähennyskelpoisuus on tutkittava tulonhankkimiskuluja koskevien säännösten mukaisesti (KHO 1989 B 523, KHO 1993/605 ja KHO 1993/693).

Tulonhankkimisvelka

Jos velka kohdistuu TVL 58.1 §:n 3 kohdassa tarkoitettuun veronalaisen tulon hankkimiseen (tulonhankkimisvelka) ovat myös siihen liittyvät liitännäiskulut vähennyskelpoisia tulonhankkimiskuluja.

Myös yhden vuokrattavan huoneiston hankintaan otettu velka on tulonhankkimisvelkaa.

Lainan liitännäiskulut ovat joko pääomatulon tai ansiotulon tulonhankkimiskuluja, sen mukaan mihin ne kohdistuvat. Tulonhankkimisvelaksi katsotun lainan nostokulut katsottiin ansiotulosta vähennyskelpoiseksi tulonhankkimiskuluksi, kun verovelvollinen oli määrätty maksamaan työsopimuksen kilpailukieltolausekkeen rikkomisesta vahingonkorvausta ja hän oli ottanut lainan tämän korvauksen maksamiseksi (KVL 1994/216).

Asunto ja opintovelka

TVL 58.1 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen asunto- ja opintolainojen liitännäiskulut eivät ole luonteeltaan tulonhankkimiskuluja, eivätkä näin ollen ole verotuksessa vähennyskelpoisia.

Ns. muu velka

Jos kyseessä on ns. muu velka kuten esim. omassa käytössä olevan kesäasunnon hankintaan otettu velka, eivät liitännäiskulut ole verotuksessa vähennyskelpoisia.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että jos velka on otettu elantokustannuksena pidettävään tarkoitukseen, ei lainan liitännäiskuluja voida vähentää (KHO 1975 II 558). Vähennyskelpoiseksi ei myöskään ole katsottu tällaisen velan takauksen johdosta suoritettua takausprovisiota (KHO 1972 II 564).

Yritysosuuden hankkiminen

Tuloverolain 58.6 §:n tarkoitetuissa tapauksissa yrittäjäosakkaan avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön osuuden hankintaan käyttämän velan liitännäiskulut vähennetään osakkaan pääomatuloista tai ansiotuloista sen mukaan mihin ne kohdistuvat. Yhtymäosuuden hankintaan liittyvän velan korot vähennetään näissä tilanteissa TVL 58.6 §:n erityissäännöksen mukaan yhtymästä saadusta tulo-osuudesta.

Korkokattosopimukset

Vähennyskelpoisen koron nousulta suojaavasta korkokattosopimuksesta (ns. cap-sopimus) pankille maksettua korvausta ei ratkaisussa KHO 2007/2423, pidetty tulonhankkimisvelan korkona. Tapauksessa suojaus oli toteutettu ostamalla korko-optioita. Sen sijaan vähennyskelpoisen koron korkomarginaalin muutoksella toteutetun korkokattosopimuksen perusteella maksettu suoritus katsottiin ratkaisussa KVL 2007/26, olevan TVL 58.1 §:n mukaista vähennyskelpoista korkoa. Järjestelyssä ei suoritettu erillistä korvausta pankille, vaan velallisen maksamaan euriboriin sidottuun vähennyskelpoiseen korkoon sovellettiin korkeampaa marginaalia siltä ajalta, kun korkokattosopimus oli voimassa.

Tulonhankkimisvelan suojaamistarkoituksessa tehdyn korko-optiosopimuksen perusteella maksettu määrä voi tietyin edellytyksin olla pääomatulosta vähennyskelpoinen tulonhankkimismeno (KHO 2010:70).

Keskusverolautakunnan ratkaisussa KVL 2000/89 korko-optioilla toteutetusta korkokattosopimuksesta maksettuun määrään sovellettiin luovutusvoittoverotusta koskevia säännöksiä.

Kenen velkaa ja kuka vähentää korot

Pääsääntönä oman velan korot

Verovelvollisella on, laissa mainituin rajoituksin, oikeus vähentää pääomatuloistaan velkojensa korot (TVL 58.1 §). Verovelvollinen voi pääsääntöisesti vähentää vain oman velkansa korot. Poikkeuksena pääsääntöön ovat takaajan tai muun vakuuden asettajan korot, jotka on säädetty rajoitetusti vähennyskelpoisiksi TVL 58 a §:ssä (1170/98). Takaajan koroista ks. tarkemmin jäljempänä kohdasta Takausvelka.

Puolisoiden korot

Korkovähennys ei ole perhekohtainen vähennys. Kumpikin puoliso vähentää pääomatuloistaan oman velkansa korot. Korkoja ei voida siirtää vähennettäväksi toisen puolison pääomatuloista. Puolisoiden alijäämähyvityksen käsittelyssä on kuitenkin perhekohtaisia piirteitä.

Jos puolisoilla on yhteinen velka, josta he ovat yhteisvastuussa, se puoliso, joka on maksanut yhteisen velan korot vähentää ne verotuksessaan kokonaan. Jos maksaja ei ole selvillä tai puolisoiden vaatimukset ovat ristiriitaiset, vähennetään muun selvityksen puuttuessa kummaltakin puolisolta puolet korkojen määrästä. Verotuksessa puolisoina käsiteltävien avopuolisoiden (TVL 7.3 §) korkoja käsitellään kuten aviopuolisoiden korkoja.

Muiden kuin puolisoina käsiteltävien henkilöiden velan korot

Muiden kuin verotuksessa puolisoina käsiteltävien henkilöiden velan korot vähentää kukin velallinen itse.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että avopuolisoiden yhteisen lainan korot saa maksava avopuoliso vähentää kokonaan ( KHO 1992/85, ). Jos maksaja ei ole selvillä tai vaatimukset ovat ristiriitaiset on oikeuskäytännössä vähennetty, muun selvityksen puuttuessa, kummaltakin avopuolisolta puolet korkojen määrästä ( KHO 1990/3153).

Tapauksessa KHO 2008/352 täysi-ikäinen lapsi sai vähentää vakituisen asuntonsa hankintaan käytetyn lainan korot kokonaan, vaikka hänen isänsä on lainassa toisena yhteisvastuullisena velallisena. Asunto oli ostettu yksin lapsen nimiin ja lapsi oli maksanut lainan lyhennykset ja korot, joiden maksamisesta hän oli yhteisvelallisena vastuussa. Isän oli selvitetty sitoutuneen velalliseksi pankin vaatimuksesta lainan takaamiseen rinnastettavista syistä.

Verotuksessa puolisoina käsiteltävien henkilöiden ja muiden kahden henkilön lainan korkojen vähentäminen pääomatulosta ei eroa toisistaan. Sen sijaan alijäämähyvitystä koskevat perhekohtaiset säännökset eivät koske muita kuin verotuksessa puolisoina käsiteltäviä henkilöitä.

Verotusyhtymään kohdistuvat korot

Yhtymän osakkaat vähentävät yhtymän tuloon kohdistuvat korkomenot omassa verotuksessaan pääomatuloistaan. Jos verovelvolliset ovat yhdessä lainavaroin ostaneet esimerkiksi vuokrakiinteistön, joka verotuksessa katsotaan verotusyhtymäksi, voivat osakkaat vähentää korot omista pääomatuloistaan.
Yhtymänä hallittuun metsään kohdistuvat korot vähennetään osakkaan pääomatuloista.

Verotusyhtymän osakkaan yhtymän maatalouteen kohdistuvat korkomenot vähennetään osakkaan osuudesta yhtymän maatalouden puhtaasta tulosta tai tappiollisesta puhtaasta tulosta (TVL 15.3 §).

Kuolinpesän korot

Jos jakamattoman kuolinpesän osakas maksaa vainajan nimissä olleen velan koron, ei hän voi vähentää sitä omassa verotuksessaan, koska kyseessä ei ole hänen oman velkansa korko. Oikeuskäytännössä on katsottu, että verovelvollinen ei voinut vähentää vainajan velasta ennen perunkirjoituksen toimittamista suorittamiaan korkoja omasta tulostaan, vaikka hän oli ainoa perillinen (KHO 1985 II 589).

Leski saa kuitenkin vähentää korot sellaisesta kuolinpesän velasta, joka kohdistuu kuolinpesään kuuluvaan asuinhuoneistoon, jota leski käyttää vakituisena asuntonaan (KHO 1984 II 596).

Jos kuolinpesä on jaettu ja osakas on ottanut vastattavakseen kuolinpesän velkoja, hän saa vähentää perinnönjaon jälkeiseltä ajalta maksamansa koron.

Takaajan korot

Velkojen korkojen vähentämistä koskevan pääsäännön (TVL 58 §) mukaan verovelvollinen saa vähentää vain omasta velasta suorittamansa korot. Tuloverolain 58 a § (1170/98) sisältää poikkeuksen tähän pääsääntöön. Säännös on erityissäännös ja koskee vain takaajan ja muun vakuuden asettajan korkojen vähentämistä ja vain säännöksessä tarkemmin mainituissa tilanteissa. Sen mukaan takaajalla tai muun vakuuden asettajalla on oikeus vähentää sitoumuksensa perusteella suorittamansa velan tai sen suorittamista varten ottamansa velan korot, jotka ovat kertyneet siitä alkaen, kun velallinen on todettu maksukyvyttömäksi. Nämä korot ovat kuitenkin vähennyskelpoisia vain, jos alkuperäisellä velallisella olisi ollut oikeus niiden vähentämiseen elinkeinotoimintaan tai maatalouteen kohdistuvina korkoina. Takaaja ei näin ollen saa vähentää niitä korkoja, jotka alkuperäisellä velallisella kohdistuivat esimerkiksi asunnon hankkimiseen tai sellaiseen sijoitustoimintaan, jota ei voida pitää elinkeinotoimintana, vaan niin sanottuna tulonhankkimistoimintana.

Aikaisemmassa oikeuskäytännössä on katsottu, että tilanteessa, jossa isä oli omavelkaisena takaajana tosiasiassa vastuussa maksukyvyttömän tyttärensä velasta, hän sai vähentää maksamansa korot (KHO 1970 II 540 vrt. KVL 1984/858). Samoin on katsottu, että verovelvollinen, joka perheineen oli omistanut osake-enemmistön sittemmin konkurssiin menneessä yhtiössä ja saanut siitä elantonsa, sai vähentää takaajana maksamiensa yhtiön velkojen korot ansiotoiminnan korkoina (KHO 1985 II 576). Vanhaa oikeuskäytäntöä apuna käytettäessä on lisäksi selvitettävä, että lainalla on TVL 58 §:ssä tai 58 a §:ssä tarkoitettu käyttötarkoitus.

Koron vähentämisvuosi

Korkomenot vähennetään sinä verovuonna, jona ne on maksettu (TVL 113 §).

Koron lisääminen velkapääomaan

Korko katsotaan maksetuksi myös niissä tapauksissa, joissa korko velkojan ja velallisen välillä tapahtuneen tilityksen jälkeen on lisätty velkapääomaan (KHO 1991/4577).

Opintotukilain (65/1994) 34 §:n mukaan opintolainan valtiontakauksen voimassaolon edellytyksenä on, että luottolaitos lisää puolivuosittain säännöksessä mainituin edellytyksin opintotukeen oikeuttavien lukukausien aikana opintolainaan opintovuoden aikana erääntyvät korot. Korko on siltä osin, kun se on lisätty pääomaan, vähennyskelpoinen tässäkin tilanteessa sinä vuonna, jona se on maksettu lainapääomaa lisäämällä.

Velkajärjestely

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) 25 §:n mukaan tuomioistuimen vahvistamassa maksuohjelmassa voidaan määrätä, että velallisen maksusuoritukset luetaan ensin velan pääoman ja vasta sen jälkeen velan korkojen lyhennykseksi.

Tässä järjestelyssä velan korkoa ei lisätä velan pääomaan. Verovelvollinen ei näin ollen voi vähentää kulloinkin maksamatta olevalle pääomalle laskettua korkoa verotuksessaan. Koska korko maksetaan vasta koko pääoman tultua maksetuksi, voidaan korko vähentää verotuksessa sitä mukaa kuin se maksetaan.

Etukäteen maksetut korot

Korko, joka on maksettu ennen aikaa, jolta se on laskettu, on vähennyskelpoinen vain siltä osin, kuin se kohdistuu verovuoteen ja sitä seuraavaan vuoteen (TVL 58.2 §). Esim. kahdelle verovuodelle ajoittuvan vekseliluoton etukäteen suoritettu korko samoin kuin tasaerä- eli annuiteettilainan korko mahtuvat vähennysoikeuden piiriin. Vähennyskelvottomaksi katsottua korkoa ei voida vähentää myöskään niinä myöhempinä verovuosina, joihin loppuosa koroista kohdistuu. TVL 58.2 §:ssä on kyse koron vähennyskelpoisuutta eikä jaksotusta koskevasta säännöksestä.

Selvitys maksusta

Pankit ja muut luotonantajat ovat velvollisia ilmoittamaan Verohallinnolle tiedot luonnollisille henkilöille antamistaan lainoista ja niille maksetuista koroista (VML 16.5 §). Tiedot ilmoitetaan vuosi-ilmoituksella. Tämän vuoksi verovelvollisen ei yleensä tarvitse esittää tositetta koron maksusta. Tosite voi olla tarpeen esittää esimerkiksi silloin, kun lainanantaja on toinen luonnollinen henkilö.

Vaadittaessa selvitystä koron maksusta, selvityksenä voidaan pitää korosta annettua kuittia tai sen oikeaksi todistettua jäljennöstä tahi muuta uskottavaa selvitystä siitä, että korko on suoritettu. Lisäksi on ilmoitettava velkojan nimi ja osoite.

Riittävänä selvityksenä voidaan pitää myös pankin koron maksusta antamaa tietokoneella valmistettua selvitystä, vaikka siitä puuttuisi allekirjoitus tai leima. Myös pankkiautomaatista saatua maksukuittia sekä pankin antamaa tiliotetta, josta ilmenee maksaja, maksun saaja, maksuaika ja suoritetun koron määrä, voidaan pitää riittävänä selvityksenä koron maksusta.

Verotuksessa tehtävän vähennyksen perusteeksi voidaan hyväksyä myös asiakkaan pankkiohjelmasta Internetin välityksellä itse tulostama tosite tai tiliote esimerkiksi silloin, kun pankin asiakas on siirtynyt kokonaan paperittomaan tosite/tiliotepalveluun. Itse tulostettu tosite voidaan hyväksyä verotuksessa, jollei ole erityistä syytä epäillä maksutapahtuman aitoutta tai tositteen luotettavuutta. Asiakkaan tulee varautua tarvittaessa esittämään alkuperäinen esim. pankista saatava tiliote tai tosite suoritetusta maksutapahtumasta.

Tositteet on säilytettävä viisi vuotta verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta lukien. Säilyttämisvelvollisuus ei kuitenkaan koske tositteita tiedoista, jotka veroviranomainen on merkinnyt esitäytettyyn veroilmoitukseen, eikä myöskään veroviranomaiselle toimitettua tositetta (VML 11 a §, 1079/2005).

Velan kohdistuminen

Selvitys velan kohdistumisesta

Korkoja käsitellään eri tavalla riippuen lainan käyttökohteesta. Verovelvollisen on selvitettävä, mihin tarkoitukseen velka on käytetty. Riittävänä näyttönä pidetään yleensä verovelvollisen itsensä antamaa selvitystä velan käyttötarkoituksesta.

Käyttökohteen muuttuminen

Jos velan käyttötarkoitus muuttuu, verovelvollisen on esitettävä selvitys velan uudesta käyttötarkoituksesta. Käyttötarkoitus voi muuttua esimerkiksi niin, että alun perin tiettyyn tarkoitukseen hankittu varallisuusesine siirretään toiseen käyttötarkoitukseen. Tällainen tilanne on kyseessä esimerkiksi silloin, kun omaan käyttöön velkavaroin hankittua kesähuvilaa ryhdytään pysyvästi vuokraamaan. Kulutusluotto muuttuu tällöin tulonhankkimisvelaksi.

Lainan käyttötarkoitus saattaa muuttua myös siten, että varallisuusesine, jonka hankinnan rahoittamiseen lainapääoma alun perin otettiin, myydään eikä myyntihintaa ei käytetä lainan takaisinmaksuun. Tällainen tilanne voi olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun verovelvollinen on hankkinut lainarahalla vuokrauskäyttöön yksiön, jonka hän myy. Lainaa ei kuitenkaan makseta takaisin myynnistä saaduilla varoilla, vaan ne käytetään purjeveneen hankintaan. Laina on tällöin muuttunut tulonhankkimisvelasta kulutusluotoksi.

Menetetty lainapääoma

Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään KHO 1979 II 590 katsonut, että konkurssiin päättyneestä liikkeen harjoittamisesta johtuneet velat liittyivät ansiotoimintaan. Päätöksen perusteluissa mainitaan, että velkapääoma oli elinkeinotoiminnassa lopullisesti menetetty, eikä sen voitu katsoa siirtyneen ko. yksityisen verovelvollisen muun toiminnan hyväksi. Verovuodesta 1993 alkaen ei ansiotoiminnan käsitettä enää ole. Velat, jotka on aikaisemmin katsottu ansiotoiminnan velaksi ovat vuodesta 1993 alkaen tulonhankkimisvelkaa.

Keskusverolautakunta on päätöksessään KVL 1993/92 katsonut, että verovelvollinen, joka oli ollut sittemmin konkurssiin menneen elinkeinotoimintaa harjoittaneen kommandiittiyhtiön ainoa vastuunalainen yhtiömies, sai vähentää pääomatuloistaan yhtiön purkautumisen jälkeen hänen vastattavikseen jäävien yhtiön elinkeinotoimintaan liittyneiden velkojen korot tulonhankkimisvelan korkoina. Em. kommandiittiyhtiön niiden velkojen pääomat, jotka yhtiön purkautuessa jäivät yhtiömiehen vastattaviksi, eivät olleet yhtiömiehen verotuksessa vähennyskelpoisia menoja (KHO 1993/3345, ks. myös KHO 2000/112).

Keskusverolautakunta on päätöksessään KVL 1993/310 katsonut, että ns. kahden asunnon loukkuun joutunut verovelvollinen sai vähentää pääomatuloistaan kummankin asunnon hankintaan otettujen velkojen korot asuntovelan korkoina vielä asuntojen myynnin jälkeenkin. Asuntovelaksi katsottiin myös se velka, jonka verovelvollinen oli joutunut ottamaan näiden asuntojen hankintaan otettujen velkojen maksamiseen. Päätöksen perusteluissa todetaan, että edellä mainittujen velkojen käyttötarkoitus ei ollut muuttunut velkojen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta.

Asunnon myynnin jälkeen jäävä alunperin asunnon hankintaan kohdistunut velka on asuntovelkaa vain siltä osin kuin velan käyttötarkoitus ei ole muuttunut.

Ensiasunto

Ensiasuntoon kohdistuvaksi velaksi ei katsota velkaa, joka jää jäljelle kun ensiasunto myydään ja tilalle hankitaan uusi asunto. Velka kohdistuu tällöin uuteen asuntoon ja on tavallista asuntovelkaa (ks. alijäämähyvityksestä).

Lainan vakuus

Lainan vakuus ei ratkaise lainan käyttökohdetta. Velan vakuutena voi olla esimerkiksi kiinnitys verovelvollisen vakituisena asuntona käyttämään omakotikiinteistöön. Kiinnitys omana asuntona käytettävään kiinteistöön ei tee lainasta asuntolainaa (KHO 1999/2035).

Laina koron tai pääoman maksuun

Jos verovelvollinen esim. taloudellisten vaikeuksien vuoksi joutuu ottamaan uutta lainaa vanhan lainan pääoman tai korkojen maksamista varten, voidaan pääsääntöisesti katsoa, että uuden lainan käyttötarkoitus on sama kuin vanhan lainankin, jonka pääoman tai korkojen maksuun laina on otettu (KVL 1993/310).

Yhdistelmälainat

Lainalla voi olla useita käyttötarkoituksia. Velan lyhennykset ja maksetut korot kohdistuvat koko lainaan. Korkojen vähentäminen määräytyy käyttötarkoitusten mukaisessa suhteessa.

Verovelvollinen voi vaihtaa yhdistelmälainansa useisiin lainoihin siten, että ne on eroteltu esim. käyttötarkoituksittain. Esim. yhdistetty auto- ja asuntolaina voidaan jakaa kahdeksi lainaksi, joista toinen on asunto- ja toinen autolaina. Näin otetut lainat käsitellään käyttötarkoituksiensa mukaisina lainoina. Lainojen pilkkominen on kuitenkin toteutettava niin, että alkuperäisen lainan velkapääoman jakamisessa noudatetaan alkuperäisen lainan käyttötarkoitusten mukaisia suhteita.

Pääomatulosta tehtävien vähennysten vähentämisjärjestys

Pääomatulosta vähennetään ensin luonnolliset vähennykset, jolloin saadaan puhdas pääomatulo. Luonnollisiin vähennyksiin rinnastetaan myös verotusyhtymän osakkaan osuus yhtymän muun toiminnan tappiollisesta puhtaasta tulosta. Kun puhtaasta pääomatulosta vähennetään elinkeino- ja maataloustulolähteen verovuoden tappio, verotusyhtymän maatalouden verovuoden tappio, korot sekä vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen ja pitkäaikaissäästämissopimuksen maksut (TVL 60.3 §), saadaan verovuoden pääomatulo (TVL 30.2 §).

Tuloverolaissa (TVL 59 §:ssä) tarkoitetut verovuoden tappiot vähennetään pääomatuloista ennen korkoja. Korot vähennetään siten, että ensin vähennetään asunto-, opinto- ja tulonhankkimisvelan korot. Ne ovat vähennysjärjestyksen suhteen keskenään samassa asemassa. Tämän jälkeen vähennetään ns. ensiasunnon hankintaan otetun asuntovelan korot (TVL 58.5 §).

Verotettava pääomatulo saadaan, kun verovuoden pääomatulosta vähennetään aikaisemmilta vuosilta vahvistetut pääomatulolajin tappiot (TVL 30.2 §).

Lue korkojen vähentämisestä pääomatuloista