Työnantajan tarjoama henkilökunta-alennus

Veronalaiseksi tuloksi ei katsota tavanomaista ja kohtuullista henkilökunta-alennusta työnantajan tuottamista tai kaupan pitämistä tavaroista tai palveluksista (TVL 69.1 § 2 k.).

Muista kuin oman työnantajan valmistamista tai kaupan pitämistä tuotteista saatu alennus ei ole tämän säännöksen nojalla verovapaa. Säännös ei koske esim. työnantajan käyttöomaisuuden luovutusta henkilökunnalle alennettuun hintaan. Jos työnantaja luovuttaa käyttöomaisuuteen kuuluvan henkilöauton työntekijälleen käypää hintaa halvemmalla, käyvän hinnan ja suoritetun korvauksen välinen erotus katsotaan veronalaiseksi palkaksi.

Henkilökunta-alennuksena ei voida pitää järjestelyä, jossa työntekijä saa työnantajansa välityksellä alennuksen muusta kuin tämän valmistamasta tai kaupan pitämästä tuotteesta. Jos työnantaja esim. korvaa tuotteen alennetun hinnan ja käyvän hinnan välisen erotuksen rahana tai muulla tavoin alennuksen myöntäneelle yritykselle, korvaus katsotaan työnantajalta työsuhteen perusteella saaduksi palkaksi. Työntekijän oikeutta käyttää hyväkseen työnantajansa tavanomaisia asiakasalennuksia ei yleensä ole pidettävä veronalaisena etuna.

Verovapaa henkilökuntaetu oli kysymyksessä kun työnantaja (vakuutusyhtiö ja pankki) ei perinyt henkilökunnan lainoista luottovarausprovisiota, toimitusmaksua ja vakuudenhoitomaksua. Myös eräille asiakkaille oli annettu lainoja perimättä näitä maksuja (KHO 1995/4865 ja 1995/4866).

Henkilökunta-alennuksen tulee periaatteessa olla koko henkilökunnan käytettävissä.

Ks. myös Verovapaat henkilökuntaedut.

Alennuksen suuruus

Alennuksen kohtuullisuutta arvioitaessa sitä verrataan muille asiakkaille myönnettäviin alennuksiin tai, jollei tätä perustetta voida soveltaa, yrityksen omakustannushintaan. Henkilökunta-alennus ei yleensä voi olla näin määriteltyä alennusta suurempi, ellei tavara ole vioittunut, epäkuranttia tai sitä yleisesti myydä tähän hintaan.

Yleensä henkilökunta-alennus voi olla saman suuruinen kuin jälleenmyyjille tai parhaimmalle asiakkaalle annettu alennus, vaikka palkansaaja ei yksityishenkilönä muutoin tällaista alennusta saisikaan.

Euromääräisesti huomattavan suuren alennuksen kohtuullisuus arvostellaan tapauskohtaisesti siinäkin tapauksessa, että se vastaisi esim. tuotteen valmistajan jälleenmyyjille antamia alennuksia.

Sellaisten kulutushyödykkeiden osalta, joista esim. hintasäännöstelyn tai hinnanvahvistusmenettelyn vuoksi ei yleensä myönnetä alennuksia, etua on kuitenkin verrattava siihen alennukseen, jonka verovelvollinen voisi itse jatkuvasti enimmillään saada. Kohtuullisen alennuksen rajaa määriteltäessä merkitystä voi olla myös sillä, että hyöty tuotteista (esim. elintarvikkeista) saadusta alennuksesta selvästi säästää verovelvollisen välttämättömiä elinkustannuksia.

Tavanomaista suurempi alennus

Jos palkansaajalle työnantajan tuotteesta annettua alennusta on pidettävä tavanomaista suurempana, veronalaiseksi palkkatuloksi katsotaan myönnetyn alennuksen ja tavanomaisena pidettävän alennuksen välinen erotus.