Johdannaisten verotus

Korvaa ohjeen:
Optiot, termiinit ja muut johdannaissopimukset; Voimassaolo: Vuodesta 2016 alkaen 
Warrantti ja sertifikaatti; Voimassaolo: Vuodesta 2016 alkaen

Tässä ohjeessa käsitellään johdannaisten verotusta tuloverolain mukaan. Ohje korvaa aikaisemman diaarisoimattoman ohjeen Optiot, termiinit ja muut johdannaissopimukset sekä diaarisoimattoman ohjeen Warrantti ja sertifikaatti.

1 Yleistä

Tässä ohjeessa käsitellään tuloverolain (1535/1992, TVL) mukaan verotettavia johdannaissopimuksia, joilla käydään kauppaa säännellyillä markkinoilla (Laki kaupankäynnistä rahoitusvälineillä 748/2012). Säänneltyjä markkinoita ovat pörssi tai sitä muussa ETA-valtiossa vastaavan markkinoiden ylläpitäjän ylläpitämä monenkeskinen kaupankäyntimenettely.

Yllä tarkoitettuja johdannaissopimuksia ovat optiot, termiinit tai muut johdannaissopimukset, joiden kohde-etuutena on esimerkiksi arvopaperi, valuutta, korko, tuotto, hyödyke, toinen johdannaissopimus, rahoitusmarkkinoihin liittyvä indeksi tai muu tunnusluku ja joka voidaan toteuttaa luovuttamalla kohde-etuus tai tilittämällä sen nettoarvo. Johdannaissopimuksia ovat myös luottoriskin siirtoon tarkoitettua johdannaissopimukset ja hinnanerosopimukset.

Ohjeessa käsitellään tavanomaisimpien johdannaissopimusten (optiot ja termiinit) lisäksi myös hinnanerosopimusten verotusta sekä warranttien ja arvopaperimuotoisten johdannaisten eli sertifikaattien verotusta tuloverolain mukaan. Tässä ohjeessa ei käsitellä lainkaan TVL 66 §:n 3 momentin mukaisten työsuhdeoptioiden verotusta. Niiden verotuksesta on annettu oma ohjeensa Työsuhdeoptioiden verotus.

Muita kuin säännellyllä markkinalla kaupattavia johdannaissopimuksia ovat kaikki pörssin ulkopuolella tehdyt johdannaissopimukset sekä kaikki muissa kuin ETA-valtioissa pörssin kaupankäynnin kohteena ovat johdannaissopimukset. Näiden verotusta käsitellään ainoastaan hyvin lyhyesti ohjeen lopussa.

2 Optiot

2.1 Yleistä optioista

Optiolla tarkoitetaan sopimusta, jolla option saaja saa option asettajalta oikeuden ostaa (osto-optio) tai myydä (myyntioptio) sovitusta lunastushinnasta tietyn määrän arvopapereita tai muita option perustana olevia hyödykkeitä. Luovutus sovitaan tapahtuvaksi joko tiettynä ajankohtana tulevaisuudessa tai tietyn ajanjakson kuluessa. Option saaja eli haltija maksaa vastikkeen (preemio) saamastaan oikeudesta.

Myyntioption haltijalla on oikeus (mutta ei velvollisuutta) myydä option kohde-etuus option asettajalle ennalta sovittuun lunastushintaan tai saada indeksin osoittama suoritus. Myyntioption asettaja on vastiketta (preemio) vastaan sitoutunut option haltijan vaatimuksesta ostamaan option kohde-etuuden sovittuun lunastushintaan tai suorittamaan vastaavan arvon rahassa (kohde-etuuden lunastushinta - kohde-etuuden markkinahinta).

Osto-option haltijalla on oikeus ostaa option kohde-etuus ennalta sovittuun lunastushintaan tai saada indeksin osoittama suoritus. Osto-option asettaja on vastiketta vastaan sitoutunut option haltijan vaatimuksesta myymään option kohde-etuuden tai suorittamaan vastaavan arvon rahassa (kohde-etuuden markkinahinta - kohde-etuuden lunastushinta).

Option perustana (kohde-etuutena) voi olla mikä tahansa hyödyke, jonka hinta vaihtelee ajan kuluessa. Option kohteena voi olla myös oikeus saada tietyn arvopaperijoukon, esimerkiksi osakekorin, hintojen muutoksia kuvaavan indeksin mukaan laskettava suoritus (indeksioptio).

Option vakioinnilla tarkoitetaan sitä, että sopimuksessa määritellään etukäteen option perustana oleva hyödyke, option voimassaoloaika ja lunastushinta. Sen sijaan option hinta vaihtelee kysynnän ja tarjonnan mukaan.

2.2 Tiliaseman sulkeminen

Option haltija tai asettaja ei voi luovuttaa edelleen eikä ostaa takaisin optiota sen voimassaoloaikana. Esimerkiksi option haltija voi sulkea asemansa asettamalla ostamansa option kanssa identtisen option markkinahintaan. Jos tiliaseman sulkemisajankohtana saatu preemio eroaa ostoajankohtana maksetusta preemiosta, toimenpiteestä syntyy joko voittoa tai tappiota.

2.3 Option lunastaminen

Option toteutusta kutsutaan lunastukseksi. Jos kysymyksessä on esimerkiksi osakeoptio, osto-option haltija on oikeutettu lunastamaan option kohteena olevat osakkeet sopimuksen mukaiseen lunastushintaan. Tällöin hän saa voittoa, jos option kohteen markkina-arvo on korkeampi kuin lunastushinta. Jos lunastushinta on hyödykkeen markkina-arvoa korkeampi, osto-optiolla ei ole reaaliarvoa. Tällöin optio raukeaa ja ostajalle aiheutuu maksamansa preemion suuruinen tappio.

Optio voidaan toteuttaa myös nettoarvon tilityksenä. Esimerkiksi indeksioptio toteutetaan päättymispäivänä automaattisesti nettoarvon tilityksenä, jossa verrataan option päättymisindeksiä lunastushintaan.

2.4 Option verotus tuloverolain mukaan

Tuloverolaissa ei ole optiosta saadun tulon verottamisesta erityisiä säännöksiä. Option luovutukseen sovelletaan kuitenkin keskusverolautakunnan ratkaisun mukaan tuloverolain luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä (KVL 231/1989).

Option asettajan saama preemio on hänen veronalaista tuloaan sinä verovuonna, jonka aikana preemio on ollut hänen nostettavissaan. Option asettajan saamaa preemiota pidetään omaisuuden luovutuksesta saatuna tulona, josta voidaan vähentää hankintameno-olettama (KHO 9.9.1999 taltio 2410).

Jos osakeoptio toteutetaan lunastamalla option kohde-etuutena olevat osakkeet, optiosta saatu tai maksettu preemio kaupankäyntikuluineen on osakkeiden hankintahinnan osa (KHO:2012:69). Myyntioption haltijan osalta menetellään vastaavasti: Option perusteella myydyn hyödykkeen luovutushintana pidetään optioehtojen mukaista luovutushintaa, josta vähennetään myydyn hyödykkeen hankintameno ja siihen liittyvänä menona optiosta maksettu preemio. Vaihtoehtoisesti luovutushinnasta voidaan vähentää hankintameno-olettama.

Indeksioption haltijan saamaa lunastushinnan ja markkinahinnan välistä erotusta vastaava positiivinen suoritus otetaan huomioon option luovutushintana ja hänen suorittamansa preemio hankintamenona hänen luovutusvoittoaan laskettaessa. Luovutusvoitto on option tilitysvuoden tuloa.

Luovutusvoittoa koskevia säännöksiä sovelletaan myös option sulkemistilanteessa, jolloin voiton määräksi muodostuu maksetun ja saadun preemion välinen erotus.

Yllä mainitut periaatteet eivät koske optioiden verottamista elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968, EVL) mukaan. Jos option asettajaa verotetaan EVL:n mukaan, option asettajan saama preemio on tietyin edellytyksin veronalaista tuloa vasta sinä verovuonna, jona optiosopimus suljetaan, toteutetaan tai raukeaa. Jos optio lunastetaan hankkimalla kohde-etuutena oleva hyödyke, sen hankintamenoa oikaistaan säännösten mukaan preemion määrällä.

2.5 Option raukeamisesta aiheutunut tappio

Luovutustappio voidaan TVL 50 §:n mukaan vähentää omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuonna sitä mukaa kuin voittoa kertyy. Säännöksen mukaan luovutustappioon rinnastetaan myös sellaisen johdannaissopimuksen raukeaminen tai siitä aiheutunut tappio, jolla käydään kauppaa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla. Optio, jota ei sen voimassaoloaikana lunasteta, raukeaa eli lakkaa olemasta päättymispäivänä.

Vuodesta 2016 alkaen syntyneet luovutustappiot vähennetään kaikista pääomatuloista. Jos verovelvollisella ei ole lainkaan pääomatuloja tai pääomatuloja on vähemmän kuin vähennettäviä luovutustappioita, vähentämättä jäänyt tappio siirtyy vähennettäväksi seuraaville viidelle vuodelle. Luovutustappion perusteella ei voi saada alijäämähyvitystä ansiotulojen verotuksessa. Muutos koskee vasta vuonna 2016 tai sen jälkeen syntyneitä tappioita. Vuoden 2015 verotuksessa sovelletaan siten vielä vanhoja säännöksiä, joiden mukaan luovutustappion voi vähentää vain luovutusvoitoista.

3 Termiinit

3.1 Yleistä termiineistä

Termiinillä tarkoitetaan kauppasopimusta, jossa kaupantekohetkellä sovittu suoritus on maksettava tiettynä määräpäivänä. Termiinit eroavat optioista siinä suhteessa, että ne velvoittavat molempia osapuolia, kun taas optiot velvoittavat vain option asettajaa. Termiinisopimusten eräs alalaji ovat futuurit.

Termiinin kohteena voi olla mikä tahansa hyödyke, jonka hinta vaihtelee kysynnän ja tarjonnan mukaan. Termiinin kohteena voi olla myös tietyn hyödykkeen tai hyödykejoukon hintakehitystä seuraava indeksi.

Termiinin vakioinnilla tarkoitetaan sitä, että termiinin erääntymishinnasta ja -päivästä sovitaan termiinisopimuksessa.

Termiinikaupasta sovittaessa ei makseta rahasuorituksia. Suoritusvelvollisuus ja sitä vastaava saamisoikeus syntyvät vasta termiinin erääntymispäivänä sen perusteella, mikä termiinin kohteena olevan hyödykkeen markkinahinta on kyseisenä päivänä. Termiinin ostaja saa myyjän suorituksen hyväkseen silloin, kun sovittu erääntymishinta on markkinahintaa alempi. Jos sovittu hinta on markkinahintaa korkeampi, myyjä saa ostajan suorituksen hyväkseen.

3.2 Termiinien verotus tuloverolain mukaan

Termiinistä saatavan tulon verotusta koskee TVL 45 §:n 3 momentti. Säännöksen mukaan termiinisopimuksesta syntynyt voitto rinnastetaan omaisuuden luovutusvoittoon, jos termiinisopimuksella käydään kauppaa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla. Luovutusvoittoa laskettaessa ei kuitenkaan saa vähentää TVL 46 §:n 1 momentissa tarkoitettua hankintameno-olettamaa. Hankintameno-olettaman vähentämiskielto perustuu siihen, että termiinisopimuksella ei ole hankintamenoa.

Muista kuin yllä mainituista termiineistä syntyvä voitto on veronalaista pääomatuloa, eikä siihen sovelleta luovutusvoittoa koskevia säännöksiä (KHO 11.4.2005 taltio 802).

3.3 Termiinistä aiheutunut tappio

Luovutustappioon rinnastetaan TVL 50 §:n 3 momentin 1) kohdan mukaan sellaisen johdannaissopimuksen raukeaminen tai siitä aiheutunut tappio, jolla käydään kauppaa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla.

Muista kuin yllä mainituista termiineistä syntyvä tappio on vähennyskelvoton menetys, eikä siihen sovelleta luovutustappiota koskevia säännöksiä (KHO 1995-B-522). Myös nettoarvon tilityksestä aiheutunut tappio on vähennyskelvoton meno.

Vakioimattomasta termiinistä aiheutunut tappio on kuitenkin katsottu TVL 50 §:n mukaiseksi vähennyskelpoiseksi luovutustappioksi, kun kyseessä on ollut kohde-etuutena olleiden osakkeiden luovutus (KHO:2003:35).

4 Hinnanerosopimukset (CFD)

4.1 Yleistä hinnanerosopimuksista

Hinnaerosopimus (Contract for Difference, CFD) on sopimus, jonka hinnanmuutos vastaa sen kohdeinstrumentin kurssin kehitystä. CFD on avoin sopimus, joka ei eräänny tai raukea eikä niillä ole ennalta sovittua hintaa erääntymispäivälle. CFD-instrumenteilla käytäessä kauppaa hakijan vastapuolena sopimuksessa on CFD-kaupankäynnin välittäjä, kuten esimerkiksi pankki. Kaupankäynti ei tapahdu julkisesti listatuilla markkinoilla.

Hinnanerosopimuksen kohdeinstrumenttina voivat olla osakkeet, raaka-aineet tai esimerkiksi indeksit. CFD:n tuottama voitto tai tappio määräytyy samalla tavalla kuin jos sijoittaja omistaisi fyysisen kohdeinstrumentin eli tämän myynti- ja ostohinnan välisestä erotuksesta. CFD-sopimuksen arvo muuttuu 1:1 suhteessa kohteen arvonmuutoksen mukaan. CFD:n avulla sijoittaja voi käydä kauppaa sijoitusinstrumentilla omistamatta fyysisesti kauppakohdetta.

4.2 Hinnanerosopimusten verotus tuloverolain mukaan

Tuloverolaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä hinnanerosopimuksista, mutta niiden verotuskäytäntö on vakiintunut. Tällaisesta sopimuksesta kertyvä tulo on TVL 32 §:n mukaista pääomatuloa. Sopimuksesta koituva meno ei ole TVL 54 §:ssä tarkoitettu tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuva meno eikä myöskään tuloverolain 50 §:ssä tarkoitettuna luovutustappiona tai muuna luovutustappioon rinnastettavana tappiona vähennyskelpoinen (KHO:2010:74).

5 Warrantit

5.1 Yleistä warranteista

Warrantti on pankin tai pankkiiriliikkeen asettama arvopaperi, joka voi kohdistua esimerkiksi osakkeeseen, valuuttaan tai raaka-aineeseen. Yleisimpiä warranttityyppejä ovat osto- ja myyntiwarrantti. Ostowarrantti antaa oikeuden ostaa kohteen (esimerkiksi osakkeen) sovittuun hintaan warrantin päättymispäivänä. Myyntiwarrantti oikeuttaa myymään kohteen warrantin ehdoissa sovittuun hintaan.

Arvopaperimarkkinalain (746/2012) 2 luvun 1 §:ssä määritellään, mitkä ovat sellaisia arvopapereita, joihin lakia sovelletaan. Warranttia säännöksessä ei mainita. Warrantteja voitaneen kuitenkin pitää säännöksen 3. kohdassa tarkoitettuna arvopaperina, jos ne ovat vaihdantakelpoisia ja ne on listattu pörssissä useiden samansisältöisten arvopaperien kanssa, tai ne ovat listattavissa.

Warrantin arvo perustuu sen kohteena olevan osakkeen, muun arvopaperin tai etuuden arvoon. Pörssilistalle otetuilla arvo-osuusmuotoisilla warranteilla voidaan käydä kauppaa arvopaperipörssissä. Warrantin haltija voi siis myydä warrantin pörssissä ja saada siitä joko voittoa tai tappiota.

Jos warrantin haltija lunastaa warrantin sen voimassaolon (juoksuajan) päättymispäivänä, hän saa warrantin liikkeeseenlaskijalta ehtojen mukaisen suorituksen. Tavallisesti liikkeeseenlaskija maksaa warrantin nettoarvon rahana. Jos ehtojen mukainen suoritus olisi negatiivinen, warrantti raukeaa arvottomana.

Warrantin pörssiin listaamista varten pankin tai pankkiiriliikkeen on laadittava warrantista listalleottoesite. Listalleottoesitteessä (Komission asetus 809/2004, liitteen XII kohdat 4.1 ja 4.2) on mainittava muun muassa

• arvopaperin (tässä tapauksessa warrantin) liikkeeseenlaskijan ja haltijan oikeudet ja velvollisuudet sekä tieto siitä, miten oikeudet ja velvollisuudet toteutetaan
• muut arvopaperin ehdot
• riittävät ja olennaiset tiedot seikoista, joiden perusteella arvopaperin arvo määräytyy. Tällaisia ovat esimerkiksi tiedot arvopaperin arvoon vaikuttavasta muusta arvopaperista ja sen liikkeeseenlaskijasta taikka indeksistä tai muusta tunnusluvusta.

5.2 Warranttien verotus tuloverolain mukaan

Tuloverolaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä warranteista, mutta niiden verotuskäytäntö on vakiintunut. Verolainsäädännössä ei ole määritelty arvopaperin käsitettä.

Pörssissä listattujen vaihdantakelpoisten warranttien luovutukseen jälkimarkkinoilla sovelletaan vakiintuneen verotuskäytännön mukaan luovutusvoiton verotusta koskevia tuloverolain säännöksiä. Oikeuskäytännön mukaan luovutusvoiton verotusta voidaan soveltaa myös warrantteihin, jotka ovat siirtokelpoisia ja listattavissa julkisen kaupankäynnin kohteeksi (KHO:2013:117).

5.2.1 Warranttien myyminen pörssissä

Warrantin hankintamenoksi katsotaan luovuttajan warrantista maksama hinta ja häneltä mahdollisesti perityt kustannukset. Myynnistä aiheutuneet kulut voi vähentää voiton hankkimisesta aiheutuneina menoina. Vaihtoehtoisesti voi vähentää hankintameno-olettaman, jos se on verovelvolliselle edullisempi.

Arvo-osuusjärjestelmään liitetyt warrantit katsotaan luovutetuiksi siinä järjestyksessä kuin ne on hankittu.

5.2.2 Warranttien lunastaminen niiden voimassaolon päätyttyä

Kun warrantti lunastetaan, liikkeeseenlaskija voi maksaa suorituksen joko toimittamalla warrantin kohteena olevat arvopaperit warrantin haltijalle tai maksamalla suorituksen rahana. Käytännössä pörssissä listattuja warrantteja lunastettaessa suoritus on maksettu rahana.

Luovutusvoittoa laskettaessa nettoarvon tilityksenä saadun rahasuorituksen määrästä vähennetään joko warrantin hankintameno ja voiton hankkimisesta aiheutuneet menot, tai hankintameno-olettama, jos se on verovelvolliselle edullisempi.

5.2.3 Warrantista aiheutunut tappio

Jos pörssissä noteerattu ja vaihdantakelpoinen warrantti raukeaa arvottomana, sitä voidaan pitää TVL 50 §:n 3 momentin 2) kohdassa tarkoitettuna arvopaperin lopullisena arvonmenetyksenä.

Myös vaihdantakelpoisen ja listattavissa olevan warrantin raukeamista arvottomana voidaan pitää arvopaperin lopullisena arvonmenetyksenä, jos listattavissa olemisesta esitetään selvitys (KHO:2013:117).

6 Sertifikaatit

6.1 Yleistä sertifikaateista

Sertifikaatit ovat yleensä pörssissä noteerattuja arvopaperimuotoisia johdannaisia, joiden kohde-etuutena voi olla esimerkiksi osake, osakekori, indeksi tai raaka-aine. Sertifikaattien voimassaoloaika eli juoksuaika voi olla rajattu tai rajoittamaton (open end). Olennaisena erona warrantteihin on se, että sertifikaatin hinnanmuutokset seuraavat yleensä suoraan kohde-etuuden hinnanmuutoksia.

6.2 Sertifikaattien verotus tuloverolain mukaan

Tuloverolaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä sertifikaattien verotuksesta, eikä sertifikaateista ole myöskään oikeuskäytäntöä.

Verohallinto katsoo, että pörssinoteeratun, vaihdantakelpoisen sertifikaatin hankintameno määräytyy kuten muidenkin arvopapereiden hankintameno. Kun sertifikaatti luovutetaan jälkimarkkinoilla tai kun se juoksuajan päättyessä erääntyy, voittoja verotetaan luovutusvoittoja koskevien säännösten mukaisesti.

6.3 Sertifikaatista aiheutunut tappio

Jos yleiseen liikkeeseen laskettu pörssinoteerattu sertifikaatti menettää lopullisesti arvonsa esimerkiksi konkurssin seurauksena, sertifikaatin hankintameno voidaan vähentää luovutustappiona, koska kyse on arvopaperin lopullisesta arvonmenetyksestä.

Myös vaihdantakelpoisen ja listattavissa olevan sertifikaatin raukeamista arvottomana voidaan pitää warranttien tapaan arvopaperin lopullisena arvonmenetyksenä, jos listattavissa olemisesta esitetään selvitys (KHO:2013:117).

7 Muut johdannaissopimukset

Muiden kuin yllä käsiteltyjen johdannaisten verotuksesta  ei ole lain tasoisia erityissäännöksiä eikä korkeimman hallinto-oikeuden julkaistuja ratkaisuja. Muihin johdannaissopimuksiin ei sovelleta luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä. Tällaisesta muusta johdannaissopimuksesta saatu voitto on lähtökohtaisesti veronalaista pääomatuloa, eikä siitä aiheutunut tappio tai menetys ole verotuksessa vähennyskelpoinen.

Tällaisia muita johdannaissopimuksia ovat esimerkiksi erilaiset OTC-johdannaiset (over the counter), joiden kohde-etuutena voi olla arvopaperi, korko, valuutta tai hyödyke, sekä Euroopan talousalueen ulkopuolisella markkinalla kaupankäynnin ja selvityksen kohteena olevat johdannaissopimukset.

johtava veroasiantuntija Tero Määttä                                                            

ylitarkastaja Petri Manninen