Ammatillisten perhekotien verotus

Tässä ohjeessa käsitellään elinkeinotoimintaa harjoittavien ammatillisten perhekotien tuloverotusta ja ennakkoperintää. Ohje koskee ammatillisia perhekoteja riippumatta siitä, ovatko ammatilliseen perhekotiin sijoitetut henkilöt lapsia vai esimerkiksi vanhuksia, vaikka jäljempänä ohjeessa puhutaankin pelkästään sijoitetuista lapsista ja perhekotivanhemmista.

Ohjeessa keskitytään ammatillisista perhekodeista lähinnä osakeyhtiömuotoisiin perhekoteihin, mutta ohjetta sovelletaan soveltuvin osin myös muussa yritysmuodossa, kuten avoimen tai kommandiittiyhtiön muodossa taikka yksityisenä elinkeinonharjoittajana harjoitettuun perhekotitoimintaan. Ohjeessa ei käsitellä kunnallisten ja yksityisten perhepäivähoitajien, perhehoitajien, omaishoitajien, perhehoitolaitosten eikä ryhmäkotien verotusta.

Perhehoitolaitoksessa tai ryhmäkodissa työntekijät ja heidän perheenjäsenensä eivät asu sijoitettujen henkilöiden kanssa samassa taloudessa, vaan laitos on heidän työpaikkansa. Tässä ohjeessa ei käsitellä perhehoitolaitoksiin tai ryhmäkoteihin liittyviä verotuskysymyksiä.

Muiden kuin elinkeinotoimintaa harjoittavien perhehoitajien, perhekotien ja perhepäivähoitajien verotuksesta on kerrottu Verohallinnon kannanotossa Perhepäivähoitajien menot ja Verohallinnon ohjeessa Perhehoitajan verotus.

Ohjetta on päivitetty ammatillisten perhekotien valvontaan liittyvän sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain (741/2023) säätämisen vuoksi. Lisäksi ohjeeseen on tehty joitakin täsmennyksiä ja ohjeen rakennetta on selkeytetty.

1 Ammatillinen perhekoti

Ammatillinen perhehoito on perhehoitoa, jota annetaan sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain perusteella ammatillisessa perhekodissa. Ammatillisessa perhekodissa vanhemmat, heidän biologiset lapsensa ja perhehoitoon sijoitetut henkilöt – lapset tai myös esimerkiksi vanhukset – elävät samassa taloudessa kodinomaisissa olosuhteissa. Toimintaa harjoitetaan ammattimaisesti ostopalvelusopimuksen perusteella.

Perhekotitoiminta on hyvinvointialueiden rahoittamaa luvanvaraista toimintaa, josta on säädetty sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain lisäksi perhehoitolaissa (263/2015). Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 5 §:n mukaan sosiaali- ja terveyspalveluja saa tuottaa lähtökohtaisesti vain palveluntuottaja, joka on lain 11 §:ssä tarkoitetussa Valviran ylläpitämässä valtakunnallisessa palveluntuottajien rekisterissä (Soteri) ja jonka palveluyksikkö on rekisterissä lain 21 §:n mukaisesti.

Ammatillisessa perhekodissa saadaan hoitaa samanaikaisesti enintään seitsemää henkilöä, jos perhekodissa annettavasta hoidosta, kasvatuksesta tai muusta huolenpidosta vastaa vähintään kaksi hoitopaikassa asuvaa henkilöä, joista ainakin yhdellä on perhehoitolain 6 §:n 1 momentissa ja yhdellä 3 momentissa säädetty kelpoisuus. Samassa taloudessa asuvat alle kouluikäiset lapset ja muut erityistä hoitoa tai huolenpitoa vaativat henkilöt lasketaan mukaan enimmäismäärään (perhehoitolain 8 §).

2 Ammatillisen perhekotitoiminnan verotuksesta

2.1 Yleistä

Ammatillisten perhekotien toimintaan vaikuttavat sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain ja perhehoitolain lisäksi yhtiölainsäädäntö, kirjanpitolaki ja verolait. Ammatillisen perhekodin pitäminen on elinkeinotoimintaa, jota verotetaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968, EVL) mukaisesti.

Kirjanpidon eräänä keskeisenä tehtävänä on pitää erillään yrityksen ja yrittäjän varat, velat, tulot ja menot. Yritysmuodosta ja toimialasta riippumatta omistajan yksityismenot eivät saa jäädä rasittamaan yhtiön tulosta. Perhekotitoiminnassa monet kulut liittyvät sekä perhekotiyrittäjien yksityistalouteen että elinkeinotoimintaan (sijoitettuihin lapsiin), joten tositteiden sisältöön on syytä kiinnittää erityistä huomiota, jotta perheenjäsenten yksityiset hankinnat voidaan pitää erillään elinkeinotoimintaan kohdistuvista hankinnoista.

Ammatilliseen perhekotitoimintaan liittyy rajanvetotilanteita esimerkiksi yksityiskäytön ja elinkeinotoimintaan liittyvien menojen välillä sekä perhekodin omistajien saamien luontoisetujen arvostamisessa. Jäljempänä tässä ohjeessa tarkastellaan tällaisia tilanteita tarkemmin.

Toimintaa aloitettaessa on tärkeää perehtyä vero.fi-sivustolla oleviin elinkeinotoimintaa koskeviin ohjeisiin. Sivustolta löytyvät tarvittavat ohjeet yrityksen perustamiseen, Verohallinnon rekistereihin ilmoittautumiseen ja ennakkoveron hakemiseen. Sivustolla on kerrottu myös elinkeinotoiminnan lopettamisen edellyttämistä toimenpiteistä.

2.2 Perhekodin elinkeinotoiminnan veronalaiset tulot

EVL 4 §:n mukaan veronalaisia elinkeinotuloja ovat elinkeinotoiminnassa rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot. Perhekotitoiminnassa perhekotiyrityksen veronalaiset tulot muodostuvat lähinnä hyvinvointialueilta saaduista korvauksista. Myös yhtiön osakkaat saattavat maksaa perhekodille esimerkiksi tilavuokria tai muita vastaavia suorituksia.

2.3 Perhekodin elinkeinotoiminnan vähennyskelpoiset menot

Elinkeinotoimintaan kohdistuvat tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset ovat EVL 7 §:n mukaan vähennyskelpoisia elinkeinotoiminnan veronalaisista tuloista.

Yrityksen omistajien tai heidän perheenjäsentensä elantomenot eivät ole elinkeinotulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneita menoja eivätkä siten elinkeinotoiminnan verotuksessa vähennyskelpoisia. Perhekodin omistajien ja heidän perheenjäsentensä yksityismenoja ei tästä syystä voi vähentää elinkeinotoiminnan kuluina.

Elantomenoilla tarkoitetaan verotuksessa erilaisia elämisestä johtuvia menoja. Elantomenoja ovat asumisesta, vaatteista, ruokailusta, lasten hoidosta, vapaa-ajan vietosta ja harrastuksista johtuvat menot sekä muut niihin rinnastuvat menot. Tavaran tai palvelun hankintameno on tyypillisesti elantomenoa, jos kyseinen tavara tai palvelu olisi hankittu ilman verovelvollisen harjoittamaa tulonhankkimistoimintaakin. Esimerkiksi tavanomaisista siisteistä vaatteista johtuvat menot ovat tästä syystä elantomenoja, vaikka vaatteita käytetään myös työssä.

Yksityistalouteen kohdistuva osuus menoista pitää erottaa yrityksen elinkeinotoimintaan liittyvistä menoista. Erityisen tärkeää on heti yritystoiminnan aloittamisesta lähtien laatia selkeät muistiinpanot hankinnoista ja selvitys hankintojen käytöstä elinkeinotoiminnassa. Erityisesti perhekotitoiminnassa tositteisiin on syytä merkitä, mitä on hankittu, kenelle ja mihin tarkoitukseen.

Jos riittävää selvitystä hyödykkeen elinkeinotoiminnan käytöstä ei esitetä, yksityismenojen osuus arvioidaan verotusta toimitettaessa. Osakeyhtiössä yhtiön maksamista yksityismenoista muodostuu peiteltyä osinkoa osakkaille (katso tarkemmin luku 7). Jos toimintaa harjoitetaan muussa kuin osakeyhtiömuodossa, lisätään arvioitu vähennyskelvottomien yksityismenojen määrä elinkeinotuloon.

Jäljempänä luvuissa 3–6 on käsitelty tarkemmin eräitä menoja, joita ammatillisen perhekodin toimintaan yleensä liittyy.

3 Perhekodin toimitilojen menot

Perhekotitoimintaa voidaan harjoittaa joko toimintaa harjoittavan yhtiön omistamissa tiloissa taikka osakkailta tai ulkopuolisilta vuokratuissa tiloissa. Lapset sijoitetaan perhekoteihin kodinomaisiin olosuhteisiin ja perhekotivanhemmat asuvat samassa taloudessa lasten kanssa. Perhekodin toimitilat jakautuvat perhekotilasten, perhekotivanhempien ja perhekotivanhempien omien lasten yksinomaisessa käytössä oleviin tiloihin ja yhteiskäytössä oleviin tiloihin.

Perhekotitoimintaa harjoittavan yrityksen omistamiin toimitiloihin kohdistuvat menot vähennetään elinkeinotoiminnan tulosta, mutta vain siltä osin kuin ne kohdistuvat elinkeinotoimintaan. Samaa periaatetta noudatetaan myös silloin, kun toimitilat elinkeinotoiminnan käyttöön on vuokrattu perhekodin omistajilta, näiden lähipiiriin kuuluvalta yhtiöltä tai ulkopuoliselta taholta.

Jos perhekotitoimintaa harjoittavan yhtiön osakas omistaa perhekotitoiminnan käytössä olevan kiinteistön tai asunnon ja yhtiö vuokraa toimintaan tarvittavat tilat osakkaalta, vuokratuista tiloista tulee maksaa käypä vuokra. Yhtiön osakas voi tällöin omassa verotuksessaan vähentää saamastaan vuokratulosta asunnon tai kiinteistön vuosikulut (rakennuksen poiston, vakuutukset, kiinteistöveron, kunnossapitomenot ja lämmitys-, sähkö-, ja jätehuoltomenot) vuokrattua osaa vastaavalta osalta.   

Jos yhtiö on maksanut koko perhekotikiinteistön tai -asunnon kulut, muodostuu osakkaalle hänen ja hänen perheenjäsentensä yksinomaisessa käytössä olevista tiloista veronalainen etu. Etua verotetaan asuntoetuna, jos sitä on käsitelty sellaisena kirjanpidossa ja se on sellaisena ilmoitettu myös tulorekisteriin. Tällöin myös osakkaan ja hänen perheensä käytettävissä oleviin tiloihin kohdistuva osuus kuluista on perhekodin vähennyskelpoista elinkeinotoiminnan kulua. Asuntoedun laskemista on käsitelty jäljempänä luvussa 5.3.2.

Jos osakeyhtiö ei ole käsitellyt osakkaiden yksinomaisessa käytössä olevista tiloista näille muodostunutta etua kirjanpidossaan ja tulorekisteri-ilmoituksilla asuntoetuna tai ei ole perinyt tiloista käypää vuokraa, etua pidetään osakasaseman perusteella saatuna ja edun arvo verotetaan osakkaalla verotusmenettelystä annetun lain (18.12.1995/1558, VML) 29 §:n mukaisesti peiteltynä osinkona. Lisäksi yhtiön verotuksessaan aiheettomasti vähentämät menot lisätään yhtiön veronalaiseen tuloon. Peiteltyä osinkoa on käsitelty tarkemmin luvussa 7.

Silloin kun avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö ei ole käsitellyt yhtiömiestensä yksinomaisessa käytössä olevista tiloista näille muodostunutta etua kirjanpidossaan ja antamillaan tulorekisteri-ilmoituksilla asuntoetuna tai ei ole perinyt tiloista käypää vuokraa, kysymyksessä on yksityiskäyttö (EVL 51 b §:n 3 momentti). Yksityiskäyttöä vastaava osuus perhekodin kirjanpidossaan vähentämistä toimitilamenoista lisätään yhtymän veronalaiseen tuloon. Yksityiskäytöstä ei muodostu yhtiömiehelle erillistä veronalaista etua.

Kun perhekotitoimintaa harjoitetaan yksityisenä elinkeinonharjoittajana (toiminimellä), on huomattava, että kyseessä ei ole omistajastaan erillinen oikeushenkilö. Siten elinkeinonharjoittaja ei voi maksaa itselleen vuokraa eikä antaa itselleen myöskään asunto- tai muita luontoisetuja. Jos elinkeinonharjoittaja käyttää perhekotitoimintansa kirjanpidossa olevaa kiinteistöä yksityistarkoituksiin, yksityiskäyttöä vastaava osuus kiinteistön kuluista ja poistosta lisätään yksityiskäyttönä hänen elinkeinotoiminnan tuloonsa (EVL 51 b §:n 1 momentti).

4 Perhekodin ajoneuvokulut

Pelkästään perhekotitoimintaan liittyvät ajoneuvojen menot voidaan vähentää elinkeinotoiminnan tulosta. Perhekodin omistamien tai vuokraaminen autojen ja muiden kulkuvälineiden käytöstä on syytä pitää tarkkaa ajopäiväkirjaa.

Perhekotitoiminnan luonteesta ja tavoitteesta elää normaalia perheen arkea johtuu, että myös erilaisista perhekotitoimintaan liittyvistä asiointimatkoista johtuneet auton menot voidaan perhekotitoimintaan liittyvinä menoina vähentää elinkeinotoiminnan tulosta (esimerkiksi kaupassa käynnit tai sijoitettujen lasten vuoksi tehdyt käynnit harrastuksiin, lääkäriin tai apteekkiin). Jos matka liittyy sijoitettuun lapseen, sen menot voidaan vähentää kokonaan myös vaikka matkalla olisi ollut mukana myös perhekotiyrittäjien omia lapsia. Sen sijaan pelkästään perhekotiyrittäjien ja heidän omien lastensa asioiden hoitamiseksi tehdyistä matkoista aiheutuneet kuluteivät ole perhekotitoiminnan tulosta vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja.

Jos yhtiömuodossa harjoitettavan ammatillisen perhekodin osakas omistaa itse perhekotitoiminnassa käytetyn ajoneuvon, hän voi laskuttaa perhekodin toimintaan liittyvistä ajoistaan yhtiöltä kilometrikorvauksia ajopäiväkirjan tai muun luotettavan selvityksen perusteella. Sen sijaan yksityisenä elinkeinonharjoittajana (toiminimellä) toimintaa harjoittava ei voi maksaa itselleen verovapaita kilometrikorvauksia. Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi kuitenkin tietyin edellytyksin tehdä niin sanotun lisävähennyksen, jos hän on tehnyt yksityisvaroihin kuuluvalla autollaan elinkeinotoimintaan liittyviä matkoja (katso tarkemmin Verohallinnon ohje Liikkeen- ja ammatinharjoittajien sekä maataloudenharjoittajien matkakustannusten vähentäminen, luku 5).

Ajoista pidettävä ajopäiväkirja voi olla manuaalinen tai elektroninen. Ajopäiväkirjasta pitää näkyä päivittäin ajettu kilometrimäärä eriteltynä työ- ja yksityisajojen osuuteen. Yksityisajoista riittää pelkkä kilometrimäärä. Elinkeinotoiminnan ajoista ajopäiväkirjaan on lisäksi merkittävä:

• ajon alkamis- ja päättymisajankohta
• ajon alkamis- ja päättymispaikka, tarvittaessa ajoreitti
• matkamittarin lukema ajon alkaessa ja päättyessä, matkan pituus
• ajon tarkoitus
• auton käyttäjä sekä
• se, ketkä kulloinkin ovat olleet matkalla mukana.

5 Perhekodin maksamat palkat ja edut

5.1 Palkka perhekodin työntekijöille ja omistajille

Palkalla tarkoitetaan ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 13 §:n 1 momentin mukaan kaikenlaatuista palkkaa, palkkiota, etuutta ja korvausta, joka saadaan työ- tai virkasuhteessa. Palkkaa ovat myös samassa lainkohdassa erikseen mainitut henkilökohtaiset palkkiot kuten osakeyhtiön hallituksen jäsenyydestä maksettu palkkio.

Perhekodilla voi olla palveluksessaan työntekijöitä. Heille maksettu palkka on työntekijöiden veronalaista ansiotuloa ja perhekotiyritykselle vähennyskelpoista menoa (tuloverolain (1535/1992) 61 §:n 1 momentti ja EVL 8 §:n 1 momentin 4 kohta). Yrityksen on toimitettava palkoista ennakonpidätys, maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu sekä ilmoitettava palkat tulorekisteriin.

Osake- tai henkilöyhtiömuotoinen (avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö) perhekoti on omistajastaan erillinen oikeushenkilö, joten se voi maksaa palkkaa myös omistajalleen. Yhtiön maksama palkka on omistajalle veronalaista ansiotuloa ja yhtiölle vähennyskelpoista menoa vastaavasti kuin ulkopuoliselle työntekijälle maksettu palkka.

Perhekotitoimintaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana (toiminimellä) harjoitettaessa on huomattava, että yksityinen elinkeinonharjoittaja ei voi maksaa palkkaa itselleen. Lisäksi on huomattava, että yksityisen elinkeinonharjoittajan  vähennyskelpoisena tulonhankkimismenona ei pidetä verovelvollisen puolison eikä verovuonna alle 14-vuotiaan lapsen tai muun perheenjäsenen palkkoja, eläkkeitä tai muita etuuksia (EVL 16 §:n 1 momentin 1 kohta). Toiminnassa mukana olevalle puolisolle ei yleensä ole tarvetta maksaa palkkaa, koska puolisoiden harjoittaessa yhdessä perhekotitoimintaa tulo jaetaan verotuksessa puolisoiden kesken (TVL 14 §:n 1 ja 2 momentit).

Yllä mainittua puolisolle maksetun palkan vähennyskelvottomuutta koskevaa säännöstä sovelletaan myös sellaisiin avopuolisoihin, jotka tuloverotuksessa rinnastetaan aviopuolisoihin. Tällaisia ovat avioliitonomaisissa olosuhteissa verovuonna yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta jatkuvasti eläneet henkilöt, jotka aikaisemmin ovat olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi (TVL 7 §:n 3 momentti).

5.2 Luontoisedut perhekodin ulkopuolisille työntekijöille

Luontoisedulla tarkoitetaan työnantajan palkansaajalle tehdystä työstä muuna kuin rahana suorittamaa korvausta. Luontoisetu on työntekijän veronalaista palkkaa, josta edun antaneen työnantajan on lähtökohtaisesti toimitettava ennakonpidätys. Palkansaajan verotuksessa luontoisetu on veronalaista ansiotuloa (TVL 64 §:n 1 momentti ja EPL 13 §:n 3 momentti) ja arvioidaan käypään arvoon. Verohallinto määrää vuosittain luontoisetujen käypien arvojen laskentaperusteet Verohallinnon päätöksessä luontoisetujen laskentaperusteista (jäljempänä luontoisetupäätös).

Työntekijöille annettavien luontoisetujen verotuksesta on kerrottu tarkemmin erillisessä ohjeessa Luontoisedut verotuksessa. Esimerkiksi perhekodin ulkopuolisen työntekijän saamaan ravintoetuun sovelletaan tavanomaisen ravintoedun arvoa alentamattomana.

5.3 Luontois- ja muut edut perhekodin omistajille

5.3.1 Yleistä perhekodin omistajien saamista eduista

Perhekodin yhteisistä asumis-, ruoka- ja muista vastaavista menoista on erotettava perhekodissa asuvien yrittäjien omat elantomenot. Yhtiömuodossa toimivassa perhekodissa tämä voidaan hoitaa käsittelemällä nämä menoerät osakkaille annettuina veronalaisina luontois- tai muina etuina, jolloin menot ovat yhtiölle palkkamenoina vähennyskelpoisia. Vaihtoehtoisesti yhtiö voi laskuttaa maksamansa menot osakkailta, jolloin etua ei synny. Etua ei synny myöskään silloin, jos kirjanpitoon alun perinkin kirjataan vain elinkeinotoimintaan kuuluva osuus yhteisistä menoista.

Veronalaista etua ei synny myöskään yksityisenä elinkeinonharjoittajana (toiminimellä) toimittaessa silloin, jos kirjanpitoon alun perinkin kirjataan vain elinkeinotoimintaan kuuluva osuus yhteisistä menoista. Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei voi antaa itselleen luontoisetuja. Jos elinkeinonharjoittajan kirjanpitoon kirjattuihin menoihin sisältyy yrittäjän ja hänen perheensä elantomenoja, niiden osuus on tuloutettava veroilmoituksella yksityiskäytön osuutena elinkeinotoiminnan tuloksi.

Osaa yhtiömuotoisessa perhekodissa työskentelevän omistajan saamista eduista voidaan käsitellä verotuksessa samalla tavoin kuin ulkopuolisille työntekijöille annettavia tavanomaisia luontoisetuja ja osaa pidetään muuna veronalaisena etuna tai tulona (joko ansiotulona tai peiteltynä osinkona).

Perhekodin omistajan saamien etujen verokohtelua arvioitaessa on otettava huomioon perhekotitoiminnan luonne. Samanaikainen työskentely ja asuminen perhekodissa aiheuttavat sen, että kaikkia luontoisetupäätöksen mukaisia tavanomaisia luontoisetuja (esimerkiksi ravintoetua) koskevia määräyksiä ei voida sellaisenaan soveltaa.

Yhtiöllä on omistajalle annetusta luontoisedusta samat velvoitteet kuin muillekin henkilöille annetuista luontoiseduista. Luontoisedun arvosta on muun muassa toimitettava ennakonpidätys ja annettava ilmoitukset tulorekisteriin. Edellytyksenä edun luontoisetuna verottamiselle on aina, että etua on asianmukaisesti käsitelty perhekodin kirjanpidossa ja tulorekisteri-ilmoituksilla luontoisetuna.

Jos yhtiön omistajalle annettua etua ei ole käsitelty edellä mainitulla tavalla, edun käypä arvo on osakeyhtiön osakkaalle peiteltyä osinkoa (katso jäljempänä luku 7). Avoimessa yhtiössä ja kommandiittiyhtiössä osakkaan saamasta edusta aiheutuneet ja perhekodin kirjanpidossa vähennetyt menot lisätään yhtymän veronalaiseen tuloon. Yksityisenä elinkeinonharjoittajana (toiminimellä) toimivan perhekodin kirjanpidossa vähennetyt edusta aiheutuneet menot lisätään elinkeinotoiminnan tuloon.

Perhekodin omistajan omien lasten saamien etujen verokohtelussa on otettava huomioon, että lapsen vanhemmat ovat vastuussa oman lapsensa elatuksesta (laki lapsen elatuksesta (704/1975) 1 ja 2 §). Tästä syystä omistajan omien lasten saamat edut ovat perhekodin omistavan vanhemman saamaa veronalaista etua. Myös perhekodin omistajan täysi-ikäisen lapsen saamat edut verotetaan perhekodin omistajan tulona. Poikkeuksena tähän on tilanne, jossa perhekodin omistajan lapsi tosiasiallisesti työskentelee perhekodin palveluksessa työsuhteessa. Tällöin lapsen saamat edut ovat hänen veronalaista palkkatuloaan (katso edellä luku 5.2).

Seuraavissa luvuissa 5.3.2–5.3.6 on käsitelty erikseen eräitä perhekotien omistajille annettuihin luontois- ja muihin etuihin liittyviä kysymyksiä.

5.3.2 Asuntoetu ja sähkönkäyttöetu

Perhekotiyhtiön omistajalle muodostuu veronalainen asuntoetu, kun hän tai hänen perheenjäsenensä (puoliso tai oma lapsi) asuu yhtiön omistamassa tai muutoin hallitsemassa asunnossa. Viimeksi mainitusta on kysymys esimerkiksi silloin, kun perhekotiyhtiö on vuokrannut toiminnassaan käytettävän asunnon käyttöönsä.

Asuntoetua verotetaan koko siltä ajalta, jona asunto on perhekodin omistajan tai hänen perheenjäsenensä käytettävissä, vaikka he eivät tosiasiallisesti oleskelisi koko tätä aikaa asunnossa. Asunnosta muodostuu veronalainen etu esimerkiksi sellaiselta kuukauden ajanjaksolta, jonka palkansaaja on perheensä kanssa yhtäjaksoisesti lomamatkalla.

Asuntoedun arvo määritetään laskemalla ensin koko asunnolle luontoisetupäätöksen määräysten mukainen luontoisetuarvo kuukaudessa. Tämän jälkeen selvitetään omistajan ja hänen perheenjäsentensä käytössä oleva osuus asunnosta. Veronalaisen luontoisedun määrä saadaan kertomalla koko asunnon luontoisetuarvo oman käytön / yksityiskäytön osuudella.

Osakkaan ja hänen perheenjäsentensä käytössä oleviin tiloihin luetaan yksinomaan heidän käytössään olevien tilojen pinta-ala. Tällaisina tiloina ei pidetä yksinomaan elinkeinotoiminnan käytössä olevia tiloja, esimerkiksi sijoitettujen lasten makuuhuoneita ja toimistotiloja eikä myöskään yhteiskäytössä olevia tiloja, esimerkiksi olohuonetta, keittiötä ja wc- ja kylpyhuonetiloja.  

Perhekodin omistajien rajoittamattomasta sähkönkäyttöoikeudesta saama etu määritetään myös edellä kuvatulla tavalla pinta-alojen suhteessa.

Perhekodin omistajien ja heidän perheenjäsentensä tämän luvun mukaisesti lasketun asuntoedun arvossa ei ole mukana kalusteiden ja sisustuselementtien käypää arvoa (ks. kaluste-edun laskemisesta seuraava luku 5.3.3).

5.3.3 Kaluste-etu

Verohallinnon luontoisetupäätöksen mukaisella asuntoedun arvolla tarkoitetaan kalustamattoman asunnon arvoa. Jos työnantaja tarjoaa palkansaajalle kalustetun luontoisetuasunnon, myös kalusteista syntyy erillinen veronalainen etu. Etu arvostetaan käypään arvoonsa.

Yksinomaan perhekodin omistajien ja heidän perheenjäsentensä käytössä oleviin tiloihin hankittujen kalusteiden ja erityisen arvokkaiden sisustuselementtien (taulut, koristepatsaat ja -veistokset, matot, ryijyt, jne.) kustannukset ovat lähtökohtaisesti perhekodin elinkeinotulosta vähennyskelvottomia elantomenoja. Jos perhekotiyhtiö on maksanut nämä kustannukset, yhtiön on lähtökohtaisesti laskutettava ne omistajiltaan, jolloin omistajien ja heidän perheenjäsentensä yksityismenot eivät jää rasittamaan yrityksen kirjanpitoa.

Jos perhekotiyhtiö ei laskuta omistajiltaan yksinomaan heidän käytettävissään oleviin tiloihin hankittujen kalusteiden ja sisustuselementtien kustannuksia, muodostuu niistä yhtiön osakkaille erillinen veronalainen etu. Etua pidetään luontoisetuna, jos se on sellaisena yhtiön kirjanpidossa käsitelty ja ilmoitettu asianmukaisesti tulorekisteri-ilmoituksilla luontoisetuna. Muussa tapauksessa kalusteista ja sisustuselementeistä syntyvää veronalaista etua käsitellään verotuksessa kuten edellä luvussa 5.3.1 on todettu.

Kalusteista saadun edun arvoon luetaan kokonaisuudessaan niiden kalusteiden ja sisustuselementtien arvo, jotka ovat yksinomaan perhekodin omistajien tai heidän perheenjäsentensä käytössä.

Kalusteiden ja sisustuselementtien käypä arvo määritetään Verohallinnon luontoiseduista antaman ohjeen luvussa 12.1 esitetyn periaatteen mukaisesti. Edun käypää arvoa laskettaessa otetaan yleensä huomioon hyödykkeen hankintameno, mahdolliset edun antamisesta johtuvat juoksevat kustannukset, poistot ja sitoutuneen pääoman korko sekä arvioitu käyttöaika. Poiston määräksi voidaan tällöin katsoa työnantajan kirjanpidossa tekemän poiston määrä. Jos perhekoti on vuokrannut perhekodin omistajien ja heidän perheenjäsentensä käytössä olevien tilojen kalusteet ja sisustuselementit, edun käypä arvo on kalusteista maksettu käypä vuokra.

Yllä mainitulla tavalla laskettu kalusteiden arvo muodostaa perhekotiyhtiön osakkaiden yhteensä saaman veronalaisen kaluste-edun. Edun arvo jaetaan perhekodissa työskentelevien osakkaiden kesken tasan ja verotetaan luontoisetuna.  

5.3.4 Autoetu

Jos perhekotitoimintaa harjoittavan yhtiön osakas käyttää yhtiön autoa yksityisajoihinsa, siitä on joko maksettava yhtiölle käypä korvaus tai syntyvää etua on käsiteltävä asianmukaisesti perhekodin kirjanpidossa ja tulorekisteri-ilmoituksilla luontoisetuna. Luontoisedun muodostuminen edellyttää perhekodissa työskentelyä. Perhekotiyhtiössä työskentelevälle osakkaalle muodostuu veronalainen luontoisetu (autoetu), jos hän tai hänen perheenjäsenensä saa käyttää yhtiön omistamaa henkilö- tai pakettiautoa yksityistalouden ajoihin. Jos autoa käytetään ainoastaan työajoihin, autosta ei muodostu luontoisetua.

Jos auton käyttöoikeus annetaan yksin sellaiselle perhekotiyhtiön osakkaan perheenjäsenelle, joka ei lainkaan työskentele perhekodissa, auton käyttöoikeutta ei voida pitää kyseisen henkilön luontoisetupäätöksessä tarkoitettuna luontoisetuna. Näissä tapauksissa auton käytöstä syntyvää veronalaista etua käsitellään verotuksessa kuten edellä kohdassa 5.3.1 on todettu.

Autoedun muodostumista tarkastellaan kunkin auton osalta erikseen. Jos perhekodin omistaja esimerkiksi käyttää useita perhekodin omistamia autoja yksityistalouden ajoihin, muodostuu näistä kaikista veronalainen luontoisetu.

Yksityistalouden ajoina pidetään muun muassa pelkästään perhekotiyhtiön osakkaan omien lasten kuljettamista. Perhekotiin sijoitettujen lasten kuljettaminen näiden menoihin ei ole yksityistalouden ajoa, vaan työajoa. Jos autolla kuljetaan samaan aikaan yhteisiin menoihin sekä perhekotiin sijoitettuja lapsia että perhekodin omistajan omia lapsia, pidetään ajoa kokonaan työajona (katso myös edellä luku 4).

5.3.5 Puhelinetu

Perhekotiyhtiön osakkaalle muodostuu veronalainen luontoisetu (puhelinetu), jos hän saa käyttöönsä perhekodin kustantaman puhelimen, jota käytetään myös muiden kuin työhön liittyvien puheluiden soittamiseen. Muita kuin työhön liittyviä puheluita ovat esimerkiksi puhelut omille lapsille. Työhön liittyviä puheluita ovat puolestaan muun muassa puhelut perhekotiin sijoitetuille lapsille. Osakkaalle muodostuu veronalainen etu myös silloin, kun hänen perheenjäsenensä saa käyttöön perhekodin kustantaman puhelimen.

Puhelimen käytöstä syntyneestä edusta on joko maksettava yhtiölle käypä korvaus tai syntyvää etua on käsiteltävä asianmukaisesti perhekodin  kirjanpidossa ja tulorekisteri-ilmoituksilla luontoisetuna.

Perhekotiyhtiön osakkaiden ja heidän lastensa omistamien puhelinten menot eivät ole yhtiön verotuksessa vähennyskelpoisia menoja. Jos perhekotiyhtiö maksaa perhekodin osakkaiden ja heidän lastensa omistamien puhelinliittymien laskut, kysymyksessä ei ole puhelinetu vaan yksityismenojen korvaaminen. Jos tällaisia yksityismenoja on kirjattu yhtiön kuluksi, eikä niitä ole laskutettu osakkailta, puhelimen käytöstä muodostunutta veronalaista etua käsitellään verotuksessa kuten edellä luvussa 5.3.1 on todettu.

5.3.6 Perhekodin omistajien ja heidän omien lastensa ruokailusta syntyvä etu

Perhekotiyhtiön on lähtökohtaisesti veloitettava osakkaalta hänen ja hänen perheenjäsentensä ruoat tosiasiallisten yhtiön kirjanpitoon kirjattujen, heistä aiheutuneiden ravintokustannusten suuruisena. Tällöin perhekodin omistajille ei muodostu ruokailusta lainkaan veronalaista etua. Veronalaista etua ruokailusta ei synny myöskään silloin, jos omistajat maksavat omat ja perheenjäsentensä ruokamenot omista rahoistaan. Molemmissa tapauksissa perhekodin kirjanpidossa on ruokamenoina vain perhekotitoimintaan liittyvät ravintokustannukset.

Perhekotiyhtiön osakkaalle muodostuu ruokailusta veronalainen etu silloin, kun hän ja hänen perheenjäsenensä ruokailevat perhekodin kustannuksella ilmaiseksi tai käypää arvoa alempaa hintaan. Etu muodostuu kaikista perhekodin kustantamista ilmaisista tai käypää arvoa alempaan hintaan saaduista ruoista (aamiainen, lounas, päivällinen, illallinen, välipalat, iltapalat).

Perhekotiyhtiön osakkaisiin ei voida soveltaa Verohallinnon luontoisetupäätöksen laitosruokailua koskevaa määräystä (12 §), koska perhekoti ei ole päätöksessä tarkoitettu laitos. Heihin ei voida soveltaa myöskään luontoisetupäätöksessä mainittua tavanomaista ravintoetua koskevia määräyksiä. Tavanomaisella ravintoedulla tarkoitetaan järjestelyä, jossa työnantaja tarjoaa palkansaajalle aterian käypää alempaan hintaan tai täysin vastikkeetta

• työnantajan ylläpitämässä omassa työpaikkaruokalassa
• muun ruokalanpitäjän ylläpitämässä työpaikkaruokalassa tai
• niin sanottuna sopimusruokailuna.

Perhekodin omistajien saamassa ruokailuedussa (mahdollisuus syödä lukuisia erilaisia itse valmistettuja aterioita vuorokaudessa tai hakea välipaloja suoraan jääkaapista) ei ole kysymys mistään edellä mainituista järjestelyistä. Etu ei ole rinnastettavissa myöskään luontoisetupäätöksessä tarkoitettuun täysihoitoetuun, vaikka ruokailu pääosin tapahtuu perhekodin tiloissa, joissa omistajat perheenjäsenineen myös asuvat. Perhekotitoiminnan erityisestä luonteesta johtuen ruokailusta muodostuvaa etua voidaan pitää luontoisetupäätöksessä tarkoitetun ravintoedun sijaan muuna veronalaisena luontoisetuna. 

Omistajien ja heidän perheenjäsentensä ruokailusta syntyvä veronalainen etu voidaan laskea kaavamaisesti kaikkien perhekodissa asuvien tai työskentelevien henkilöiden pääluvun mukaan määräytyvänä suhteellisena osuutena yhtiön kirjanpitoon ravintokuluiksi kirjatuista menoista. Perhekodin omistajien ja heidän lastensa saamista ruoista muodostuva etu jaetaan tasan puolisoiden kesken. Jos toinen puoliso työskentelee muualla kuin perhekodissa, katsotaan omistajien ja heidän lastensa saamista ruoista syntyvä etu kokonaan perhekodissa työskentelevän puolison saamaksi eduksi.

Ruokailusta syntyvää etua voidaan käsitellä verotuksessa muuna luontoisetuna, jos se käsitellään myös asianmukaisesti yhtiön kirjanpidossa ja tulorekisteri-ilmoituksilla muuna luontoisetuna. Edun arvoa alennetaan omistajien edusta yhtiölle maksamalla määrällä.

Edellä tarkoitettuina ravintokustannuksina ei pidetä esimerkiksi omistajien ravintola-, tupakka- tai alkoholikuluja. Tällaiset kulut eivät ole perhekodin elinkeinotoimintaan kuuluvia, eivätkä ne ole yhtiölle tai yksityiselle elinkeinonharjoittajalle vähennyskelpoisia. Osakeyhtiön kirjanpitoon kirjatut tämän tyyppiset kulut verotetaan omistajien saamana peiteltynä osinkona, jos niitä ei ole veloitettu osakkailta.  

5.4 Edut perhekotiin sijoitetuille lapsille ja perhekodin vierailijoille  

Perhekotiin sijoitettujen lasten saamista eduista ei muodostu veronalaista etua perhekodin omistajalle. Veronalaista etua ei muodostu myöskään perhekodin toimintaan tai sinne sijoitettuihin lapsiin liittyville henkilöille tarjotuista edusta. Esimerkiksi perhekodissa neuvottelemassa käyvälle kunnan työntekijälle järjestetystä kahvitarjoilusta tai perhekotiin sijoitetun lapsen koulukaverille tarjotusta ateriasta ei muodostu veronalaista etua. Näistä aiheutuneet menot ovat vähennyskelpoisia elinkeinotoiminnan menoja.

5.5 Edut muille henkilöille

Muille kuin edellä luvuissa 5.3 ja 5.4 tarkoitetuille henkilöille annetut satunnaiset edut ovat lähtökohtaisesti perhekodin omistajien elantokuluja, joita ei voi kirjata elinkenotoiminnan kirjanpitoon kuluina. Jos kirjanpitoon kirjattuja kuluja ei ole laskutettu omistajilta, muodostuu perhekodin muille henkilöille vastikkeettomasti antamien etujen arvosta pääsääntöisesti perhekodin omistajalle veronalaista etua.

Esimerkiksi perhekodissa satunnaisesti vierailevalle omistajan sisarukselle ja hänen perheelleen perhekodin raaka-aineista valmistetusta ja tarjotusta ateriasta muodostuu perhekodin omistajalle veronalainen etu, joka tulee käsitellä asianmukaisesti yhtiön kirjanpidossa ja tulorekisteri-ilmoituksilla. Edun käypä arvo määräytyy ja se lasketaan perhekodin kirjanpitoon kirjattujen ravintomenojen määrän perusteella (katso edellä luku 5.3.6).

6 Perhekodissa elämiseen liittyvät eräät muut menot

6.1 Kodin koneiden ja laitteiden hankinnasta aiheutuneet menot

Perhekotiin yhteiskäyttöön ja yhteisiin tiloihin hankittujen koneiden ja laitteiden (esimerkiksi televisio ja muu tavanomainen viihde-elektroniikka, kahvinkeitin, jääkaappi, pakastin, mikroaaltouuni, pesukone, kuivausrumpu, kuivauskaappi) menot ovat lähtökohtaisesti kokonaan elinkeinotoiminnan vähennyskelpoista menoa. Tällaisten perhekodin elinkeinotoiminnassa välttämättömien koneiden ja laitteiden yksityiskäytöstä ei synny verotettavaa etua, vaikka ne hyödyttävät myös perhekodin omistajia ja heidän omia lapsiaan.

Yksinomaan perhekotiyrittäjien ja heidän perheenjäsentensä yksityiskäytössä oleviin tiloihin hankittujen yllä mainittujen tavaroiden hankintamenot ovat lähtökohtaisesti elinkeinotoiminnan tulosta kokonaan vähennyskelvottomia menoja. Jos elinkeinotoiminnan kirjanpitoon on kirjattu tällaisia menoja, perhekotiyhtiön on laskutettava osakkailtaan muuhun kuin perhekotitoimintaan kohdistuvien koneiden ja laitteiden hankintamenot. Tällöin perhekotiyrittäjien ja heidän omien lastensa yksityismenot eivät jää rasittamaan yrityksen kirjanpitoa. Jos elinkeinotoiminnan kirjanpidossa on kuitenkin vähennetty tällaisia perhekotitoimintaan kohdistumattomia yksityismenoja, osakeyhtiössä yhtiön maksamista yksityismenoista muodostuu peiteltyä osinkoa (katso tarkemmin luku 7). Jos toimintaa harjoitetaan muussa kuin osakeyhtiömuodossa, lisätään vähennyskelvottomien yksityismenojen määrä elinkeinotuloon.

6.2 Kodin yleismenot

Kodissa asumiseen liittyvät välttämättömät yleismenot (esimerkiksi siivous- ja puhtaanapitotarvikkeista aiheutuneet menot, keittiötarvikkeiden menot, jne.) ovat luonteeltaan menoja, jotka hyödyttävät kaikkia taloudessa asuvia. Tästä huolimatta tällaisia menoja voidaan lähtökohtaisesti pitää kokonaisuudessaan perhekotitoiminnan vähennyskelpoisina menoina vastaavalla tavalla kuin edellä kohdassa 6.1 on todettu välttämättömistä koneista ja laitteista.

Perhekotiin tilatuista sanoma- ja aikakausilehdistä, kirjoista, ääni- ja kuvatallenteista ja television maksukanavista aiheutuneet menot taas ovat lähtökohtaisesti vain osittain perhekotitoiminnan vähennyskelpoisia menoja. Vähennyskelpoinen osuus tällaisista menoista saadaan jakamalla kulujen määrä perhekodissa asuvien henkilöiden lukumäärällä ja kertomalla näin saatu määrä perhekotiin sijoitettujen lasten lukumäärällä.Myöskään erilaiset ulkopuolelta hankitut palvelut (esimerkiksi siivouspalvelut) eivät lähtökohtaisesti ole kokonaan perhekotitoiminnan elinkeinotulosta vähennyskelpoisia menoja. Vähennyskelpoista on ainoastaan perhekotitoiminnan käytössä oleviin tiloihin kohdistuva osuus tällaisista menoista.

Jotta yrityksen kirjanpitoa ei jäisi rasittamaan omistajien ja heidän perheenjäsentensä yksityismenoja, perhekotiyrityksen tulisi laskuttaa omistajiltaan muuhun kuin perhekotitoimintaan kohdistuva osuus yllä mainituista menoista. Jos elinkeinotoiminnan kirjanpidossa on kuitenkin vähennetty tällaisia yksityismenoja, osakeyhtiön maksamina niistä muodostuu peiteltyä osinkoa (katso tarkemmin luku 7). Jos toimintaa harjoitetaan muussa kuin osakeyhtiömuodossa, lisätään vähennyskelvottomien yksityismenojen määrä elinkeinotuloon.

Edellä mainitusta huolimatta sellaiset kodin yleismenot, jotka selvästi liittyvät yksinomaan perhekotiin sijoitettuihin lapsiin, voidaan riittävän selvityksen perusteella vähentää kokonaan elinkeinotoimintaan kohdistuvina perhekotiyrityksen elinkeinotulosta. Vastaavasti menot, jotka selvästi liittyvät yksinomaan perhekotiyrittäjiin ja heidän omiin lapsiinsa, eivät ole lainkaan perhekotiyrityksen elinkeinotulosta vähennyskelpoisia.

6.3 Harrastusten ja harrastusvälineiden menot

Perhekoteihin saatetaan hankkia monenlaisia harrastusvälineitä sekä perhekotilasten että perheen omien lasten käyttöön. Menojen vähentäminen elinkeinotoiminnassa edellyttää selvitystä harrastusvälineiden tarpeesta ja käytöstä. Pelkästään sijoitettujen lasten harrastuksiin liittyvät menot voidaan riittävän selvityksen perusteella vähentää kokonaan elinkeinotoimintaan kohdistuvina perhekotiyrityksen elinkeinotulosta. Perhekotiyhtiön osakkaiden ja perheen omien lasten harrastusmenot eivät ole perhekotitoiminnan tulosta vähennyskelpoisia.

Erityisesti arvoltaan merkittävistä harrastusvälineistä (esimerkiksi isot veneet, mikroautot, kilpahevoset, soittimet, kamerat) on oltava kirjanpidossa yksityiskohtainen selvitys siitä, kuka kyseisiä välineitä tosiasiallisesti käyttää sekä harrastuksen tasosta ja aktiivisuudesta (esimerkiksi mahdolliset soittotunnit, valokuvauskurssit, ohjastajalisenssit yms.). Kulujen vähennysoikeus verotuksessa ratkaistaan vallitsevien olosuhteiden ja selvityksen perusteella tapauskohtaisesti.

Jos harrastusvälineet ovat sekä sijoitettujen lasten että perheen omien lasten yhteisessä käytössä, ainoastaan perhekotilasten osuus kuluista on vähennyskelpoista yhtiön elinkeinotulosta. Vähennyskelpoinen ja vähennyskelvoton yksityiskäytön osuus kuluista erotetaan pääluvun mukaisesti. Vähennyskelpoinen osuus kuluista saadaan jakamalla kulujen määrä harrastusvälineitä käyttävien henkilöiden lukumäärällä ja kertomalla saatu määrä perhekotiin sijoitettujen samoja harrastusvälineitä käyttävien lasten lukumäärällä.

Perhekotiyrityksen on laskutettava omistajiltaan muuhun kuin perhekotitoimintaan kohdistuva osuus yllä mainituista menoista, jolloin omistajien ja heidän perheenjäsentensä yksityismenot eivät jää rasittamaan yrityksen kirjanpitoa. Jos elinkeinotoiminnan kirjanpidossa on kuitenkin vähennetty tällaisia yksityismenoja, osakeyhtiössä yhtiön maksamista tällaisista yksityismenoista muodostuu peiteltyä osinkoa (katso tarkemmin luku 7). Jos toimintaa harjoitetaan muussa kuin osakeyhtiömuodossa, lisätään vähennyskelvottomien yksityismenojen määrä elinkeinotuloon.

6.4  Loma-asunnon menot

Perhekodin omistajien itse omistaman loma-asunnon hankinta- ja käyttömenot ovat lähtökohtaisesti heidän vähennyskelvottomia elantomenojaan.  

Perhekotiyhtiön omistama vapaa-ajan asunto luetaan elinkeinotoiminnan varoihin, jos sitä käytetään yli 50-prosenttisesti yhtiön elinkeinotoiminnassa. Yhtiön kirjanpitoon kirjataan tällöin sekä vapaa-ajan asunnon hankintameno että käyttökustannukset. Menojen jakautuminen yksityis- ja elinkeinotoiminnan käyttöön voidaan osoittaa esimerkiksi vieraskirjalla, johon merkitään käyttäjäkohtainen selvitys ja käynnit loma-asunnolla. Perhekotiyhtiön omistajien ja heidän perheenjäsentensä yksityiskäyttöä vastaavaa osuutta ei vähennetä yhtiön elinkeinotulosta, vaan yhtiö perii sitä vastaavan korvauksen osakkailta.

Yhtiön omistaman loma-asunnon vähennyskelpoisen käytön ja vähennyskelvottoman yksityiskäytön osuudet kuluista erotetaan pääluvun mukaisesti. Vähennyskelpoinen osuus kuluista saadaan jakamalla kulujen määrä perhekodissa asuvien henkilöiden lukumäärällä ja kertomalla saatu määrä perhekotiin sijoitettujen lasten lukumäärällä. Muu osa kuluista on perhekodin omistajien vähennyskelvotonta elantomenoa. Vastaavaa periaatetta sovelletaan myös yhtiön ulkopuoliselta taholta vuokraaman loma-asunnon menoihin.

Jos elinkeinotoiminnan kirjanpidossa on kuitenkin vähennetty yksityiskäyttöön kohdistuvia menoja, osakeyhtiön maksamina niistä muodostuu peiteltyä osinkoa (katso tarkemmin luku 7). Jos toimintaa harjoitetaan muussa kuin osakeyhtiömuodossa, lisätään vähennyskelvottomien yksityismenojen määrä elinkeinotuloon.

6.5 Matkojen kustannukset

6.5.1 Loma- ja muiden vapaa-ajan matkojen kustannukset

Perhekotiperheen loma-, konsertti-, teatteri- ym. matkoille osallistuvat usein perhekotivanhemmat sekä perheen omat ja sijoitetut lapset. Tällaisten matkojen perhekotivanhemmista, muista matkalla olleista työntekijöistä ja sijoituslapsista aiheutuneet kustannukset ovat kokonaan vähennyskelpoisia yhtiön elinkeinotoiminnan menoja. Muiden perheenjäsenten matkoista aiheutuneet kustannuksista eivät ole lainkaan vähennyskelpoisia yhtiön elinkeinotoiminnan tulosta. Ne ovat kokonaan perhekotivanhempien yksityisiä, vähennyskelvottomia elantomenoja.

Menojen jakautuminen yksityis- ja elinkeinotoiminnan käyttöön voidaan osoittaa esimerkiksi laatimalla matkoista selkeät yhteenvedot kustannuksineen, joista käy ilmi, ketkä kulloinkin ovat olleet matkoilla mukana ja mitkä ovat kunkin osallistujan todelliset kustannukset.

Jos elinkeinotoiminnan kirjanpidossa on vähennetty yksityiskäyttöön kohdistuvia menoja, osakeyhtiössä yhtiön maksamista yksityismenoista muodostuu peiteltyä osinkoa (katso tarkemmin luku 7). Jos toimintaa harjoitetaan muussa kuin osakeyhtiömuodossa, lisätään vähennyskelvottomien yksityismenojen määrä elinkeinotuloon.

6.5.2 Perhekotiyrityksen omistajan työmatkakustannusten korvaukset

Työnantaja voi korvata verovapaasti työntekijän tekemästä työmatkasta aiheutuneet kustannukset. Verovapaita matkakustannusten korvauksia ovat matkustamiskustannusten korvaus, päiväraha, ateriakorvaus ja majoittumiskorvaus (TVL 71 §:n 1 momentti). Työmatkakustannusten korvauksia on käsitelty yksityiskohtaisesti erillisessä Verohallinnon ohjeessa Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa.

Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei voi maksaa itselleen verovapaita työmatkakustannusten korvauksia. Yksityinen  elinkeinonharjoittaja voi kuitenkin tietyin edellytyksin tehdä niin sanotun lisävähennyksen, jos hän on tehnyt yksityisvaroihin kuuluvalla autollaan elinkeinotoimintaan liittyviä matkoja (katso tarkemmin Verohallinnon ohje Liikkeen- ja ammatinharjoittajien sekä maataloudenharjoittajien matkakustannusten vähentäminen, luku 5).

Perhekotiyhtiössä työskentelevälle osakkaalle tai yhtiömiehelle voidaan säädettyjen edellytysten täyttyessä maksaa verovapaita kustannusten korvauksia tehdyistä työmatkoista. Jos työmatka on tehty perhekotiyhtiön omistamalla autolla, työmatkasta ei kuitenkaan voida maksaa verovapaata kilometrikorvausta.

Verohallinto antaa vuosittain etukäteen tarkemmat määräykset verovapaiden matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä (TVL 73 §:n 1 momentti). Määräykset annetaan Verohallinnon päätöksessä verovapaista matkakustannusten korvauksista (niin sanottu kustannuskorvauspäätös).  

Perhekotiyhtiön osakkaan tai yhtiömiehen työmatkoina pidetään lähtökohtaisesti sellaisia perhekotitoimintaan liittyviä matkoja, joita ei olisi muutoin tehty. Siten erilaiset perhekodin arkeen liittyvät asiointimatkat voivat olla työmatkoja. Työmatkoina pidetään muun muassa perhekotiin sijoitettujen lasten harrastuksiin kuljettamisesta johtuneita matkoja. Tällaisia matkoja voidaan pitää työmatkoina myös, vaikka matkalla olisi mukana perhekodin omistajien omia lapsia.

Yksityistalouteen liittyvistä matkoista johtuvat kustannukset ovat vähennyskelvottomia elantomenoja. Tämän vuoksi myöskään yksityistalouteen liittyvistä matkoista maksetut korvaukset eivät ole verovapaata tuloa. Yksityistalouteen liittyviä matkoja ovat esimerkiksi pelkästään omien lasten harrastuksiin kuljettaminen.

6.6 Taskurahat ja vaatemenot

Perhekotiin sijoitetut lapset asuvat perhekodissa kodinomaisissa olosuhteissa ja yhtiön elinkeinotoiminnan menoina voidaan vähentää sijoituslasten normaalit elantomenot. Tällaisina menoina voidaan pitää myös muun muassa kohtuullista määrää sijoituslapsille annettua taskurahaa, vaaterahaa yms. suoritusta. Suoritusten kohtuullisuus ratkaistaan verotuksessa tapauskohtaisesti olosuhteiden ja annetun selvityksen perusteella.

Perhekotiyhtiön omistajien lasten vaatemenot ja heille maksettavat taskurahat ovat osakkaiden vähennyskelvottomia elantomenoja. Jos elinkeinotoiminnan kirjanpidossa on kuitenkin vähennetty tällaisia yksityiskäyttöön kohdistuvia menoja, osakeyhtiössä yhtiön maksamista yksityismenoista muodostuu peiteltyä osinkoa (katso tarkemmin luku 7). Jos toimintaa harjoitetaan muussa kuin osakeyhtiömuodossa, lisätään vähennyskelvottomien yksityismenojen määrä elinkeinotuloon.

7 Peitelty osinko osakeyhtiössä

Verotusmenettelystä annetun lain 29 §:n mukaan peitellyllä osingolla tarkoitetaan rahanarvoista etuutta, jonka osakeyhtiö antaa osakkaansa tai tämän omaisen hyväksi osakkuusaseman perusteella tavallisesta olennaisesti poikkeavan hinnoittelun johdosta tai vastikkeetta.

Tavanomaisesta olennaisesti poikkeavasta hinnoittelusta on kysymys myös silloin, kun yhtiön omistama hyödyke on ollut osakkaan käytössä maksutta tai alihintaan. Jos osakkaan yksityismenoja on vähennetty yhtiön kirjanpidossa eikä niitä vastaavaa osuutta ole peritty osakkaalta tai asianmukaisesti käsitelty kirjanpidossa ja tulorekisteri-ilmoituksilla luontoisetuna, osakkaan saaman edun arvo lisätään yhtiön tuloon ja verotetaan osakkaalla peiteltynä osingonjakona.

Yksityismenojen osuus määräytyy tapauskohtaisten olosuhteiden mukaisesti ja kirjanpidossa tehty selkeä dokumentointi menojen kohdistumisesta on verotusta toimitettaessa ensiarvoisen tärkeää yksityismenojen määrää ratkaistaessa. Tuloverolain 33 d §:n mukaan peitelty osinko on kokonaan veronalaista ansiotuloa. Peiteltyä osinkoa on käsitelty tarkemmin erillisessä Verohallinnon ohjeessa Peitelty osinko.

johtava veroasiantuntija Olavi Tuomi

johtava veroasiantuntija Nella Toivonen