Verohallinnon ohje Suomen ja Yhdysvaltain välistä verotietojen vaihtoa koskevan FATCA-sopimuksen soveltamiseksi

Tämä ohje on tulkinta- ja soveltamisohje verotusmenettelystä annetun lain 17 a §:lle ja sen 2 momentin perusteella tehdylle Verohallinnon päätökselle (A38/200/2015). Tässä ohjeessa Verohallinto siis ohjeistaa Suomen ja Yhdysvaltain välisen FATCA-sopimuksen soveltamista Suomessa.

Ohjeen on tarkoitus auttaa finanssilaitoksia sekä niiden neuvonantajia ja palveluntarjoajia FATCAan liittyvissä huolellisuusmenettely- ja raportointivelvoitteissaan. Ohjeesta ilmenevät myös tiedot, jotka finanssilaitoksen asiakkaan on annettava finanssilaitokselle sen lakisääteisten velvoitteidensa täyttämiseksi.

Ohje korvaa ohjeen A32/200/2016 Ohjeessa ei ole muutettu finanssilaitoksen velvoitteita, vaan siinä on täsmennetty eräitä aiemman ohjeen kohtia.

Ohjeessa on huomioitu uusi rahanpesulaki ja aiempien tilien yhdysvaltalaisen verotunnisteen keräämiseen liittyvä Yhdysvaltain verohallinnon (IRS) tiedotteessaan 2017-46 myöntämä jatkoaika. Lisäksi ohjeessa on täsmennetty sijoitusyksikön käsitettä vastaamaan Verohallinnon ohjeen ns. DAC2-direktiivin voimaanpanolain sekä verotusmenettelylain 17 b, c ja d §:n soveltamiseksi sijoitusyksikön käsitettä ja tämän vuoksi ohjeeseen on lisätty finanssivarojen määritelmä. Ohjeessa on myös eräitä muita täsmennyksiä, jotka on tehty asian selkeyttämiseksi, eivätkä ne muuta aiemman ohjeen sisältöä.

1 Tausta

Ohjeen tarkoitus

Suomi on tehnyt Yhdysvaltain kanssa ns. FATCA-sopimuksen (SopS 25/2015) (jäljempänä myös ”sopimus”). Sopimuksen tavoite ja tarkoitus ilmenevät hallituksen esityksestä (HE 301/2014 vp.). Sopimuksen mukaan suomalaisten finanssilaitosten on tutkittava ja tunnistettava, onko tilinhaltijalla (jäljempänä asiayhteydestä riippuen myös ”asiakas”) Yhdysvaltoihin viittaavia tunnusmerkkejä ja tarvittaessa ilmoitettava Verohallinnolle vuosi-ilmoituksella määriteltyjen yhdysvaltalaisten henkilöiden tiedot sopimuksessa sovitussa laajuudessa. Tiedot oli ensimmäistä kertaa ilmoitettava 30.4.2015.

Tämä ohje on tulkinta- ja soveltamisohje verotusmenettelystä annetun lain (jäljempänä myös VML) 17 a §:lle ja sen 2 momentin perusteella tehdylle Verohallinnon päätökselle (A38/200/2015). Tässä ohjeessa Verohallinto siis ohjeistaa Suomen ja Yhdysvaltain välisen FATCA-sopimuksen soveltamista Suomessa. Tämä ohje korvaa 26.4.2016 annetun ohjeen A32/200/2016.

Ohjeen on tarkoitus auttaa finanssilaitoksia sekä niiden neuvonantajia ja palveluntarjoajia FATCAan liittyvissä huolellisuusmenettely- ja raportointivelvoitteissaan. Ohjeesta ilmenee myös tiedot, jotka finanssilaitoksen asiakkaan on annettava finanssilaitokselle sen lakisääteisten velvoitteidensa täyttämiseksi.

Verohallinto on antanut vuosi-ilmoitusta koskevan jatkuvapäivitteisen teknisen soveltamisohjeen (katso Vuosi-ilmoitus). Tässä ohjeessa määritellään tarkemmin, kuka on ilmoitusvelvollinen, kenen tapahtumia on ilmoitettava ja mitä tietoja on vuosi-ilmoituksella ilmoitettava.

Ohje antaa tulkinta- ja soveltamisohjeita sopimuksen tilanteisiin, joissa Suomen Verohallinto on toimivaltainen. Saadakseen sopimuksessa mainitut edut finanssilaitoksen on lisäksi noudatettava sopimuksen 4.1 artiklan c-e kohtien vaatimuksia. Näiltä osin, esimerkiksi finanssilaitosten rekisteröitymisestä IRS:n FATCA-rekisteriin, virallisesta ohjeistuksesta vastaa ko. asiassa toimivaltainen Yhdysvaltain viranomainen tai taho.  

Sopimuksen sallimat kansalliset optiot

Verohallinto voi antaa verotusmenettelylain 17 a §:n 2 momenttiin perustuen tarkempia sopimuksen soveltamisalaa kaventavia määräyksiä. Lain mukaan niin sanottujen kansallisten optioiden käyttämisen sallimisesta Suomessa siis määrää Verohallinto. Määräystä annettaessa Verohallinnon on hallituksen esityksen mukaan otettava huomioon tiedonhankkimisesta ja -antamisesta johtuvat hallinnolliset rasitteet sekä tietojen vaihdon kansainvälinen kehitys, jotta tietoa hankittaessa ja lähetettäessä sovelletaan mahdollisimman yhdenmukaisia menettelytapoja. Kansainvälisellä kehityksellä tarkoitetaan tässä yhteydessä erityisesti OECD:n Common Reporting Standardia ja Euroopan Unionin virka-apudirektiiviä DAC2:a (niin sanottua EU-FATCAa).

Sopimuksen 4 artiklan 7 kappaleessa on kansallinen optio, jonka mukaan Suomi voi sopimusta toteuttaessaan, sopimuksen tai sen liitteiden määritelmien estämättä, käyttää ja sallia suomalaisten finanssilaitosten käyttää asiaa koskevissa Yhdysvaltojen säännöksissä olevaa määritelmää sopimuksessa olevan vastaavan määritelmän sijasta, edellyttäen että tällainen soveltaminen ei tee tyhjäksi sopimuksen tarkoitusta.

Lisäksi sopimuksessa on kansallinen optio, jonka mukaan Suomi voi sallia finanssilaitosten käyttää ns. kynnysarvoja huolellisuusmenettelyvelvoitteissaan eli tilinhaltijoiden tutkimisessa, ja tunnistamisessa sekä mahdollisessa raportoinnissa (sopimuksen liitteen I osaston 1 kohta C sekä osaston II kohta A, osaston III kohta A, osaston IV kohta A ja osaston V kohta A).

Vuodesta 2016 alkaen kynnysarvoja voidaan käyttää, hallituksen esityksen tarkoittamalla tavalla, vain siinä laajuudessa kuin ne eivät ole ristiriidassa CRS:n ja DAC2:n vaatimusten kanssa. Muita sopimuksessa mainittuja kynnysarvoja oli sallittua käyttää tämän ohjeen luvussa 5 kuvatusti vuosien 2014 ja 2015 osalta.

Suomalaisten finanssilaitosten sallitaan käyttää laajasti Yhdysvaltain asiaa koskevissa kansallisissa säännöksissä olevia määritelmiä. Rajoituksena määritelmien käyttämiselle on, etteivät ne ole ristiriidassa sopimuksen Suomea koskevien velvoitteiden hoitamisen kanssa eivätkä ne estä sopimuksen tarkoituksen toteutumista ja että hallituksen esityksen kansallisten optioiden käyttämistä koskevat edellä esitetyt vaatimukset täyttyvät. Verohallinto on tässä ohjeessa ottanut huomioon ne Yhdysvaltain kansallisissa säännöksissä olevat määritelmät, joita suomalainen finanssilaitos voi sopimuksen 4 artiklan 7 kohdan mukaan käyttää sopimusvelvoitteita täyttäessään.

Suomessa sopimuksen edellä mainittujen kansallisten optioiden käyttö on sallittu siten ja siinä laajuudessa kuin tässä ohjeessa on todettu. Mikäli finanssilaitos katsoo, että ohjeessa mainittujen lisäksi Yhdysvaltain kansallisissa säännöksissä on jokin määritelmä, jota se haluaa soveltaa, on sen saatava soveltamiseen lupa Verohallinnolta.

Finanssilaitosten on toiminnassaan huomioitava FATCA-sopimuksen ja sen voimaanpanolain vaatimus yhdysvaltalaisten asiakkaiden verotunnisteen keräämisestä. Finanssilaitosten on uusien tilinhaltijoiden lisäksi kerättävä kaikkien aiempien tilien haltijoiden verotunnisteet viimeistään vuonna 2017.

IRS on antanut yhdysvaltalaisiin verotunnisteisiin liittyen tiedotteen 2017-46, jossa tiedotteessa mainittujen ehtojen täyttyessä yhdysvaltalaisen verotunnisteen keräämiseen on lisäaikaa vuoteen 2019 asti. Verohallinto sallii VML 17 a §:n 2 momentin nojalla suomalaisen finanssilaitoksen soveltaa tätä IRS:n ohjetta tämän ohjeen luvussa 5.7. Verotunnisteet (TIN) mainitulla tavalla.

Uusien FATCA-sopimusten ehtojen soveltaminen Suomessa

FATCA-sopimuksen 7 artiklan mukaan Suomi voi allekirjoittamansa sopimuksen 4 artiklan ja liitteen I ehtojen sijaan soveltaa toisen valtion FATCA-sopimuksen edullisempia ehtoja. Edellytyksenä on, että kyseinen sopimus on allekirjoitettu Suomen FATCA-sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Päätöksen siitä, sallitaanko näissä uusissa sopimuksessa olevien edullisempien ehtojen käyttö Suomessa, tekee toimivaltainen viranomainen, lain mukaan käytännössä Verohallinto.

7 artiklaa on sovellettava hallituksen esityksessä edellä kansallisten optioiden yhteydessä mainitun periaatteen mukaisesti. Verohallinto on 7 artiklaa tässä ohjeessa soveltaessaan ottanut huomioon tiedonhankkimisesta ja -antamisesta johtuvat hallinnolliset rasitteet sekä tietojenvaihdon kansainvälisen kehityksen.

Edellä mainittua periaatetta noudattaen finanssilaitos voi jaksossa 5.13. kuvatusti käsitellä 1.7.2014 ja 31.12.2014 välisenä aikana tulleita uusia yksikköasiakkaita sopimuksesta poiketen aiempien tilien haltijoina, kuten uudemmissa FATCA-sopimuksissa sekä IRS:n tiedotteessa 2014-33 on sallittu.

Common Reporting Standard (CRS) ja DAC2

Common Reporting Standard on OECD:n FATCAn pohjalta kehittämä maailmanlaajuinen tietojenvaihtostandardi, joka hyvin pitkälle vastaa FATCAa niin huolellisuusmenettelyn kuin raportoitavien tietojen osalta. Suomi on kymmenien muiden valtioiden kanssa sitoutunut aloittamaan CRS:n mukaisen vuosittaisen tietojenvaihdon vuonna 2017, jolloin vaihdetaan sopimusvaltioiden kesken vuoden 2016 tiedot. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta (www.finlex.fi). 

DAC2 on Euroopan unionin direktiiviin 2014/107/EU perustuva direktiivin 2011/16/EU (direktiivi hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla) muutos, jonka myötä EU-jäsenmaat aloittavat keskinäisen CRS:n sisällön mukaisen vuosittaisen tietojenvaihdon vuonna 2017, jolloin vaihdetaan vuoden 2016 tiedot (poikkeuksena Itävalta, joka aloittaa tietojenvaihdon vuonna 2018).
Direktiivin voimaansaattamislaki (www.finlex.fi)
EU:n direktiivi 2014/107 (eur-lex.europa.eu/).

Verohallinto ohjeistaa CRS:ää ja DAC2:a erillisellä tulkinta- ja soveltamisohjeella.

2 FATCA-määritelmiä

FATCA-sopimuksessa on määritelty sopimuksessa ja voimaansaattamislaissa käytettäviä käsitteitä. Sopimus mahdollistaa Yhdysvaltojen kansallisen lainsäädännön ja ohjeistuksen hyödyntämisen käsitteiden määrittelyssä siinä määrin kuin se kansallisessa voimaansaattamislainsäädännössä on sallittu. Voimaansaattamislaissa on annettu Verohallinnolle mahdollisuus antaa tarkempia määräyksiä siitä, missä laajuudessa sopimuksessa mainitun lisäksi sallitaan Yhdysvaltojen säännöstön käyttäminen Suomessa. 

Verohallinto on tässä ohjeessa ottanut huomioon Yhdysvaltojen asiaa koskevissa säännöksissä olevat ja yhteisesti toimivaltaisten viranomaisten välillä sovitut käsitteiden tarkemmat määritelmät, joita finanssilaitos voi Suomessa käyttää. Ohjeessa on myös tilanteita, joissa voidaan soveltaa sopimuksen 3 artiklan sallimalla tavalla Suomen verolainsäädännön määritelmiä.

2.1 Sopimuksen 1 artiklan määritelmät (suora lainaus sopimuksesta)

a) "Yhdysvallat" tarkoittaa Amerikan yhdysvaltoja, mukaan lukien sen osavaltiot mutta ei sen territorioita. Viittaus Yhdysvaltojen "osavaltioon" käsittää District of Columbian.

b) "Yhdysvaltojen territorio" tarkoittaa Yhdysvaltojen Samoaa, Pohjois-Mariaanien yhteisöä, Guamia, Puerto Ricon yhteisöä tai Amerikan Neitsytsaaria

c) IRS" tarkoittaa Amerikan Internal Revenue Servicea.

d) "Suomi" tarkoittaa Suomen tasavaltaa.

e) Kumppanilainkäyttöalue" tarkoittaa lainkäyttöaluetta, jolla on voimassa sopimus Yhdysvaltojen kanssa FATCA:n toteuttamisen mahdollistamisesta. IRS julkaisee listan, joka tunnistaa kaikki kumppanilainkäyttöalueet.

f) "Toimivaltainen viranomainen" tarkoittaa:

(1) Yhdysvaltojen osalta Secretary of the Treasury’ä tai hänen delegaattiansa; ja

(2) Suomen osalta valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa.

g) "Finanssilaitos" tarkoittaa säilytyslaitosta, talletuslaitosta, sijoitusyksikköä tai määriteltyä vakuutusyhtiötä.

h) "Säilytyslaitos" tarkoittaa yksikköä, joka olennaisena osana liiketoimintaansa pitää finanssivaroja toisten lukuun. Yksikkö pitää finanssivaroja toisten lukuun olennaisena osana liiketoimintaansa, jos varojen pitämisestä ja siihen liittyvistä finanssipalveluista johtuva yksikön bruttotulo on tai ylittää 20 prosenttia yksikön bruttotulosta seuraavista lyhempänä aikana:

(i)    kolmevuotisjakso, joka päättyy 31 päivänä joulukuuta (tai kalenterivuodesta poikkeavan tilikauden viimeisenä päivänä) ennen vuotta, jona asia ratkaistaan; tai
 
(ii)    jakso, jonka yksikkö on ollut olemassa.

i) "Talletuslaitos" tarkoittaa yksikköä, joka vastaanottaa talletuksia säännönmukaisen pankki- tai samanlaisen liiketoiminnan puitteissa.

j) "Sijoitusyksikkö" tarkoittaa yksikköä, joka harjoittaa liiketoimintana (tai jota hoitaa yksikkö, joka harjoittaa liiketoimintana) yhtä tai useampaa seuraavista toiminnoista tai toimenpiteistä asiakasta varten tai asiakkaan puolesta:

(1) kaupankäynti rahamarkkinainstrumenteilla (shekki, velkakirja, talletustodistus, johdannainen jne.); ulkomaan valuutalla; valuutta-, korko- ja indeksi-instrumenteilla; siirrettävillä arvopapereilla; tai kaupankäynti hyödykefutuureilla;
(2) yksilöllinen ja kollektiivinen salkunhoito; tai
(3) muu varojen tai rahan sijoittaminen, hoito tai hallinnointi muiden henkilöiden puolesta.

Tämä 1(j) alakohta on tulkittava tavalla, joka vastaa Rahoitusalan toimintaryhmän (FATF) suosituksessa "finanssilaitoksen" määritelmästä käytettyjä samanlaisia ilmaisuja.

k) "Määritelty vakuutusyhtiö" tarkoittaa yksikköä, joka on vakuutusyhtiö (tai vakuutusyhtiön holdingyhtiö), joka antaa käteisarvovakuutussopimuksia (Cash Value Insurance Contract) tai elinkorkosopimuksia (Annuity Contract) tai on velvollinen suorittamaan maksuja niihin liittyen.

l) "Suomalainen finanssilaitos" tarkoittaa (i) Suomessa asuvaa finanssilaitosta, pois lukien tällaisen finanssilaitoksen Suomen ulkopuolella sijaitseva sivukonttori, ja (ii) sellaisen finanssilaitoksen sivukonttori, joka ei asu Suomessa, jos tämä sivukonttori sijaitsee Suomessa.

m) "Kumppanilainkäyttöalueen finanssilaitos" tarkoittaa (i) kumppanilainkäyttöalueelle sijoittautunutta finanssilaitosta, pois lukien tällaisen finanssilaitoksen sivukonttori, joka sijaitsee kumppanilainkäyttöalueen ulkopuolella, ja (ii) sellaisen finanssilaitoksen sivukonttori, joka ei ole sijoittautunut kumppanilainkäyttöalueelle, jos sivukonttori sijaitsee kumppanilainkäyttöalueella.

n) "Raportoiva finanssilaitos" tarkoittaa, asiayhteyden mukaan, raportoivaa suomalaista finanssilaitosta tai raportoivaa yhdysvaltalaista finanssilaitosta.

o) "Raportoiva suomalainen finanssilaitos" tarkoittaa suomalaista finanssilaitosta, joka ei ole ei-raportoiva suomalainen finanssilaitos.

p) "Raportoiva yhdysvaltalainen finanssilaitos" tarkoittaa (i) Yhdysvalloissa asuvaa finanssilaitosta, pois lukien tällaisen finanssilaitoksen sivukonttori, joka sijaitsee Yhdysvaltojen ulkopuolella, ja (ii) sellaisen finanssilaitoksen sivukonttori, joka ei asu Yhdysvalloissa, jos tämä sivukonttori sijaitsee Yhdysvalloissa, edellyttäen, että finanssilaitos tai sivukonttori kontrolloi, vastaanottaa tai säilyttää tuloa, josta pitää vaihtaa tietoja tämän Sopimuksen 2 artiklan (2)(b) alakohdan perusteella.

q) "Ei-raportoiva suomalainen finanssilaitos" tarkoittaa suomalaista finanssilaitosta tai muuta Suomessa asuvaa yksikköä, joka kuvataan Liitteessä II ei-raportoivaksi suomalaiseksi finanssilaitokseksi tai joka muutoin täyttää vaatimukset voimassa olevia verosäännöksiä noudattavaksi katsottavana ulkomaisena finanssilaitoksena (deemed-compliant foreign financial institution) tai vapautettuna tosiasiallisena etuuden omistajana (exempt beneficial owner) asiaa koskevien Yhdysvaltojen säännösten mukaan (U.S. Treasury Regulations).

r) "Ei-osallistujafinanssilaitos" tarkoittaa ulkomaista ei-osallistujafinanssilaitosta, niin kuin ilmaisu määritellään asiaa koskevissa Yhdysvaltojen säännöksissä, mutta ilmaisu ei käsitä suomalaista finanssilaitosta tai muun kumppanilainkäyttöalueen finanssilaitosta, joka on muu kuin finanssilaitos, jota käsitellään ei-osallistujafinanssilaitoksena tämän sopimuksen 5 artiklan 2(b) alakohdan tai Yhdysvaltojen ja kumppanilainkäyttöalueen välisen sopimuksen vastaavan määräyksen perusteella.

s) "Finanssitili" tarkoittaa finanssilaitoksen ylläpitämää tiliä ja käsittää:

(1) sellaisen yksikön osalta, joka on finanssilaitos yksinomaan sen vuoksi, että se on sijoitusyksikkö, omapääoma- tai velkaosuudet (muut kuin osuudet, joilla käydään säännöllisesti kauppaa vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla) finanssilaitoksesta;

(2) sellaisen finanssilaitoksen osalta, jota ei kuvata tämän artiklan 1(s)(1) alakohdassa, omapääoma- tai velkaosuudet finanssilaitoksesta (muut kuin osuudet, joilla käydään säännöllisesti kauppaa vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla), jos (i) tai omapääoma- tai velkaosuuden arvo välittömästi tai välillisesti määräytyy pääasiassa sellaisten varojen perusteella, joista syntyy yhdysvaltalaisesta lähteestä olevia veronalaisia maksuja, ja (ii) osuuksien luokka perustettiin tämän Sopimuksen mukaisen raportoinnin välttämiseksi; ja

(3) finanssilaitoksen antamat tai ylläpitämät käteisarvovakuutussopimukset ja elinkorkosopimukset, muut kuin ei-sijoitussidonnaiset, ei-siirrettävissä olevat välittömät elinkorot, jotka annetaan luonnolliselle henkilölle ja jotka laskevat raha-arvon eläke- tai työkyvyttömyysetuudelle, joka annetaan sellaisen tilin perusteella, joka jää Liitteessä II olevan finanssitilin määritelmän ulkopuolelle. Edellä olevan estämättä ilmaisu "finanssitili" ei käsitä tiliä, joka jää finanssitilin Liitteessä II olevan määritelmän ulkopuolelle. Tätä Sopimusta sovellettaessa osuuksilla "käydään säännöllisesti kauppaa", jos kaupankäynti osuuksilla on volyymiltaan jatkuvasti merkittävä, ja "vakiintuneet arvopaperimarkkinat" tarkoittaa pörssiä, jonka markkinoiden sijaintipaikan julkisen vallan viranomainen on virallisesti hyväksynyt ja jota se valvoo ja jossa vaihdettujen osakkeiden vuosittainen arvo on merkittävä. Tätä 1(s) alakohtaa sovellettaessa osuudella finanssilaitoksesta ei "käydä kauppaa säännöllisesti" ja sitä on käsiteltävä finanssitilinä, jos osuuden haltija (muu kuin välittäjänä toimiva finanssilaitos) on rekisteröity tällaisen finanssilaitoksen tileihin. Edellistä virkettä ei sovelleta osuuksiin, jotka on ensin rekisteröity tällaisen finanssilaitoksen tileihin ennen 1 päivää heinäkuuta 2014, ja niiden osuuksien osalta, jotka on ensin rekisteröity tällaisen finanssilaitoksen tileihin 1 päivänä heinäkuuta 2014 tai sen jälkeen, finanssilaitoksen ei edellytetä soveltavan edellistä virkettä ennen 1 päivää tammikuuta 2016.

t) "Talletustili" käsittää yritys-, shekki-, säästö-, määräaikais- tai säästökassatilin, tai tilin, josta on todisteena talletus-, säästökassa-, sijoitus- tai velkasertifikaatti tai -asiakirja tai muu samanlainen asiakirja, ja jota finanssilaitos ylläpitää säännönmukaisen pankki- tai samanlaisen liiketoiminnan rajoissa. Talletustili käsittää myös määrän, joka vakuutusyhtiöllä on taatun investointisopimuksen tai koron maksamista tai hyvittämistä määrälle koskevan samanlaisen sopimuksen perusteella.

u) "Säilytystili" tarkoittaa tiliä (muu kuin vakuutussopimus tai elinkorkosopimus) sellaisen toisen henkilön hyväksi, jolla on sijoitusta varten pidettävä finanssi-instrumentti tai -sopimus (mukaan lukien seuraavat mutta näihin rajoittumatta: yhtiön osake tai osuus, joukkovelkakirjalaina, debentuuri tai muu velka-asiakirja, valuutta- tai hyödyketransaktio, luottoriskinvaihtosopimus, ei-finanssi-indeksipohjainen swap, nimellispääomasopimus, vakuutussopimus tai elinkorkosopimus ja optio tai muu johdannaisinstrumentti).

v) "Omapääomaosuus" tarkoittaa sellaisen yhtymän osalta, joka on finanssilaitos, joko pääoma- tai tulo-osuutta yhtymästä. Sellaisen trustin osalta, joka on finanssilaitos, omapääomaosuuden katsotaan olevan jokaisella henkilöllä, jota käsitellään koko trustin tai sen osan asettajana tai edunsaajana, tai jokaisella muulla luonnollisella henkilöllä, joka viime kädessä tosiasiallisesti kontrolloi trustia. Määriteltyä yhdysvaltalaista henkilöä on käsiteltävä ulkomaisen trustin edunsaajana, jos määritellyllä yhdysvaltalaisella henkilöllä on oikeus saada suoraan tai välillisesti (esimerkiksi nimellisomistajan kautta) pakollinen voitonjako tai hän voi suoraan tai välillisesti saada harkinnanvaraisen voitonjaon trustista.

w) "Vakuutussopimus" tarkoittaa sopimusta (muu kuin elinkorkosopimus), jonka mukaan vakuutuksenantaja suostuu maksamaan määrän, kun esiintyy määritelty vakuutustapahtuma, joka käsittää kuolemantapaus-, sairastumis-, onnettomuus-, vastuu- tai omaisuusriskin.

x) "Elinkorkosopimus" tarkoittaa sopimusta, jonka mukaan vakuutuksenantaja suostuu suorittamaan maksuja sellaisen jakson ajan, joka kokonaan tai osittain määräytyy yhden tai useamman luonnollisen henkilön elinajan odotteen perusteella. Ilmaisu käsittää myös sopimuksen, jonka katsotaan olevan elinkorkosopimus sen lainkäyttöalueen lain, säädöksen tai käytännön mukaan, jossa sopimus annettiin, ja jonka mukaan antaja suostuu suorittamaan maksuja vuosien pituisen määräajan aikana.

y) "Käteisarvovakuutussopimus" tarkoittaa vakuutussopimusta (muu kuin kahden vakuutusyhtiön välinen korvausta koskeva jälleenvakuutussopimus), jonka käteisarvo ylittää 50 000 dollaria.

z) "Käteisarvo" tarkoittaa suurempaa seuraavista:

(i)    määrä, jonka vakuutuksenottaja on oikeutettu saamaan sopimusta lunastettaessa tai lopetettaessa (määritettynä ilman vähennystä lunastukseen tai vakuutuslainaan liittyvän maksun osalta), ja

(ii)    määrä, jonka vakuutuksenottaja voi lainata sopimuksen perusteella tai sopimukseen liittyen. Edellä olevan estämättä ilmaisu "käteisarvo" ei käsitä määrää, joka on vakuutussopimuksen mukaan maksettava:

(1) henkilövahinko- tai sairausetuutena tai muuna etuutena, joka antaa korvauksen vakuutustapahtuman tapahtuessa syntyvästä taloudellisesta menetyksestä;
(2) aikaisemmin maksetun vakuutusmaksun palautuksena vakuutussopimuksen (muu kuin henkivakuutussopimus) mukaan sen johdosta, että vakuutus perutaan tai lopetetaan, riskialttius alenee vakuutussopimuksen voimassaoloaikana, tai palautuksena, joka syntyy, kun maksu määritetään uudelleen tiliöinti- tai muun samanlaisen virheen oikaisemisen johdosta; tai
(3) vakuutuksenottajalle osinkona kyseisen sopimuksen tai ryhmän vakuutuskannan kehittymisen perusteella.

aa) "Raportoitava tili" tarkoittaa, asiayhteyden mukaan, yhdysvaltalaista raportoitavaa tiliä tai suomalaista raportoitavaa tiliä.

bb) "Suomalainen raportoitava tili" tarkoittaa finanssitiliä, jota ylläpitää raportoiva yhdysvaltalainen
finanssilaitos, jos:

(i)    talletustilin osalta, tiliä pitää Suomessa asuva luonnollinen henkilö ja tällaiselle tilille maksetaan korkoa enemmän kuin 10 dollaria minä tahansa kalenterivuonna; tai

(ii)    muun finanssitilin kuin talletustilin osalta, tilinhaltija asuu Suomessa, mukaan lukien yksikkö, joka sertifioi olevansa verotuksellisesti Suomessa asuvaja jota koskien maksetaan tai hyvitetään yhdysvaltalaisesta lähteestä olevaa tuloa, joka on U.S. Internal Revenue Coden alaotsikko A:n 3 luvun tai alaotsikko F:n 61 luvun mukaan raportoitavaa.

cc) "Yhdysvaltalainen raportoitava tili" tarkoittaa finanssitiliä, jota ylläpitää raportoiva suomalainen finanssilaitos ja jota pitää yksi tai useampi määritelty yhdysvaltalainen henkilö tai ei-yhdysvaltalainen yksikkö, jossa on yksi tai useampi kontrolloiva henkilö, joka on määritelty yhdysvaltalainen henkilö. Edellä olevan estämättä tiliä ei ole käsiteltävä yhdysvaltalaisena raportoitavana tilinä, jos tiliä ei tunnisteta yhdysvaltalaiseksi raportoitavaksi tiliksi Liitteessä I olevan huolellisuusmenettelyn (due diligence procedures) soveltamisen jälkeen.

dd) "Tilinhaltija" tarkoittaa henkilöä, jonka tiliä ylläpitävä finanssilaitos on listannut tai tunnistanut finanssitilin haltijaksi. Henkilöä, muuta kuin finanssilaitosta, joka pitää finanssitiliä toisen henkilön hyväksi tai lukuun asiamiehenä, säilytyksenhoitajana, nimellisomistajana, allekirjoittajana, sijoitusneuvojana tai välittäjänä, ei käsitellä tilinhaltijana tätä Sopimusta sovellettaessa, ja tätä toista henkilöä käsitellään tilinhaltijana. Välittömästi edeltävää virkettä sovellettaessa ilmaisu "finanssilaitos" ei käsitä Yhdysvaltojen territoriossa organisoitua tai muodostettua finanssilaitosta. Käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen osalta tilinhaltija on jokainen henkilö, joka on oikeutettu saamaan käteisarvon tai muuttamaan sopimuksen edunsaajan. Jos kukaan ei voi saada käteisarvoa tai vaihtaa edunsaajaa, tilinhaltija on jokainen henkilö, joka on sopimuksessa nimetty omistajaksi, ja jokainen henkilö, jolla sopimusehtojen mukaan on kiistaton oikeus maksuun. Käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen erääntyessä tilinhaltijana käsitellään jokaista henkilöä, joka on sopimuksen perusteella oikeutettu saamaan maksun.

ee) "Yhdysvaltalainen henkilö" tarkoittaa Yhdysvaltojen kansalaista tai Yhdysvalloissa asuvaa luonnollista henkilöä, yhtymää tai yhtiötä, joka on organisoitu Yhdysvalloissa tai Yhdysvaltojen tai sen osavaltion lainsäädännön mukaan, trustia, jos (i) Yhdysvalloissa olevalla tuomioistuimella olisi sovellettavan lainsäädännön mukaan valta antaa määräyksiä tai tuomioita melkein kaikissa trustin hallinnointia koskevissa asioissa, ja (ii) yhdellä tai useammalla yhdysvaltalaisella henkilöllä on valta kontrolloida kaikkia trustin olennaisia päätöksiä, taikka sellaisen vainajan kuolinpesää, joka on Yhdysvaltojen kansalainen tai Yhdysvalloissa asuva. Tätä 1(ee) alakohtaa on tulkittava U.S. Internal Revenue Coden mukaisesti.

ff) "Määritelty yhdysvaltalainen henkilö" tarkoittaa yhdysvaltalaista henkilöä, joka on muu kuin (i) yhtiö, jonka osakkeilla käydään säännöllisesti kauppaa yksillä tai useammilla vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla, (ii) yhtiö, joka on saman laajennetun lähiyhtiöryhmän jäsen, niin kuin se määritellään U.S. Internal Revenue Coden 1471(e)(2) pykälässä klausuulissa (i) kuvattuna yhtiönä, (iii) Yhdysvallat tai sen kokonaan omistama laitos tai väline, (iv) Yhdysvaltojen osavaltio, Yhdysvaltojen territorio, jonkin edellä mainitun valtiollinen osa, tai yhden tai useamman edellä mainitun kokonaan omistama laitos tai väline, (v) organisaatio, joka on vapautettu verotuksesta U.S. Internal Revenue Coden 501(a) pykälän mukaan tai yksilöllinen eläkesuunnitelma niin kuin se määritellään U.S. Internal Revenue Coden 7701(a)(37) pykälässä, (vi) pankki, niin kuin se määritellään U.S. Internal Revenue Coden 581 pykälässä, (vii) kiinteistösijoitustrusti niin kuin se määritellään U.S. Internal Revenue Coden 856 pykälässä, (viii) säännelty sijoitusyhtiö niin kuin se määritellään U.S. Internal Revenue Coden 851 pykälässä tai yksikkö, joka on rekisteröity Yhdysvaltojen Securities Exchange Commission’n Yhdysvaltojen vuoden 1940 Investment Company Act:n (15 U.S.C. 80a-64) mukaan, (ix) yleinen trustirahasto niin kuin se määritellään U.S. Internal Revenue Coden 584(a) pykälässä, (x) trusti, joka on vapautettu verosta U.S. Internal Revenue Coden 664(c) pykälän mukaan tai joka kuvataan sen 4947(a)(1) pykälässä, (xi) arvopaperi-, hyödyke- tai johdannaisinstrumenttikauppias (mukaan lukien nimellispääomasopimukset, futuurit, termiinit ja optiot), joka on rekisteröity sellaisena Yhdysvaltojen tai jonkin sen osavaltion lainsäädännön mukaan, (xii) välittäjä niin kuin se määritellään U.S. Internal Revenue Coden 6045(c) pykälässä, tai (xiii) verovapaa trusti sellaisen suunnitelman mukaan, joka kuvataan U.S. Internal Revenue Coden 403(b) tai 457(g) pykälässä.

gg) "Yksikkö" tarkoittaa oikeushenkilöä tai oikeudellista järjestelyä, kuten trustia.

hh) "Ei-yhdysvaltalainen yksikkö" tarkoittaa yksikköä, joka ei ole yhdysvaltalainen henkilö.

ii) "Yhdysvaltalaisesta lähteestä oleva pidätyksenalainen maksu" tarkoittaa korko- (mukaan lukien mahdollinen alkuperäinen liikkeellelaskualennus), osinko-, vuokra-, palkka-, preemio-, elinkorko-, korvaus-, hyvitys ja palkkiosuoritusta ja muita kiinteitä tai määritettävissä olevia vuotuisia tai jaksottaisia voittoja ja tuloja, jos tällainen suoritus tapahtuu Yhdysvalloissa olevista lähteistä. Edellä olevasta poiketen yhdysvaltalaisesta lähteestä oleva pidätyksenalainen maksu ei käsitä suoritusta, jota ei käsitellä pidätyksenalaisena suorituksena asiaa koskevissa Yhdysvaltojen säännöksissä.

jj) Yksikkö on toisen yksikön "lähiyksikkö", jos joko toinen yksikkö kontrolloi toista yksikköä tai kaksi yksikköä ovat yhteisen kontrollin alaiset. Tätä sovellettaessa kontrolli käsittää sellaisen välittömän tai välillisen omistuksen yksikön äänivallasta tai arvosta, joka ylittää 50 prosenttia. Edellä olevan estämättä Suomi voi käsitellä yksikköä toisen yksikön ei-lähiyksikkönä, jos kaksi yksikköä eivät ole saman laajennetun lähiyhtiöryhmän jäseniä, niin kuin se määritellään U.S. Internal Revenue Coden 1471(e)(2) pykälässä.

kk) "Yhdysvaltalainen TIN" tarkoittaa Yhdysvaltojen liittovaltion verovelvollisen tunnistenumeroa.

ll) "Suomalainen TIN" tarkoittaa suomalaista verovelvollisen tunnistenumeroa.

mm) "Kontrolloivat henkilöt" tarkoittaa jotakin yksikköä kontrolloivia luonnollisia henkilöitä. Trustin osalta ilmaisu tarkoittaa asettajaa, trustinhoitajia, suojelijaa (jos sellainen on), edunsaajia tai edunsaajaryhmää ja jokaista muuta luonnollista henkilöä, joka viime kädessä tosiasiallisesti kontrolloi trustia, ja muun oikeudellisen järjestelyn kuin trustin osalta ilmaisu tarkoittaa vastaavassa tai samanlaisessa asemassa olevia henkilöitä. Ilmaisua "kontrolloivat henkilöt" on tulkittava Rahoitusalan toimintaryhmän (FATF) suosituksien kanssa yhdenmukaisella tavalla.

Suomessa kontrolloivan henkilön määritelmä tulkitaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä (503/2008) (jäljempänä myös rahanpesulaki) annetun lain kanssa yhdenmukaisella tavalla.

2.2 Eräitä muita tärkeitä käsitteitä

Finanssilaitosten on sopimusvelvoitteita täyttäessään tunnettava sopimuksessa määritellyn lisäksi eräitä keskeisiä uusia käsitteitä. Sopimuksessa muutoin määrittelemättömät käsitteet määritellään Suomessa ottaen huomioon käsitteiden asiayhteys ja sopimuksen tavoitteet. Käsitteet määritellään tässä ohjeessa pääasiallisesti asiaa käsittelevässä kohdassa. Tässä jaksossa on Suomessa käytettävät määritelmät niille käsitteille, joita ei muutoin tässä ohjeessa määritellä.

2.2.1 Aiempi tili ja uusi tili

Aiempi tili

Aiempi tili tarkoittaa raportoivan finanssilaitoksen 30.6.2014 ylläpitämää finanssitiliä.

Uusi tili

Uusi tili tarkoittaa 1.7.2014 sen jälkeen avattua, raportoivan finanssilaitoksen ylläpitämää finanssitiliä.

2.2.2 Kynnysarvo (Threshold)

FATCA-sopimuksen liite I sisältää eri tilityyppeihin liittyviä dollarimääräisiä kynnysarvoja, joiden alle jääviin tileihin finanssilaitoksen ei niin päättäessään tarvitse kohdistaa sopimuksen mukaista huolellisuusmenettelyä tilinhaltijan tutkimiseksi ja tunnistamiseksi ja mahdolliseksi raportoimiseksi. Kynnysarvot ovat kansallinen optio ja sopimusvaltio voi itse päättää, sallitaanko kynnysarvojen käyttö. Suomessa finanssilaitos voi niin päättäessään käyttää sopimuksen liitteessä I olevia kynnysarvoja vuosilta 2014 ja 2015. Dollarimääräisiä kynnysarvoja käydään tarkemmin läpi tässä ohjeessa kunkin tilityypin kohdalla.

2.2.3 Lähiyksiköt (Related Entities)

Lähiyksikköjä käsittelevillä säännöksillä on merkitystä erityisesti ns. kynnysarvoja laskettaessa ja niissä tilanteissa, joissa lähiyksikköryhmässä on ei-osallistujafinanssilaitoksia. Jos suomalaisella finanssilaitoksella on lähiyksikköjä sellaisella lainkäyttöalueella, jossa ne eivät voi noudattaa Yhdysvaltojen FATCA-säännöksiä, suomalaisen finanssilaitoksen pitää käsitellä lähiyksikköjä ei-osallistujafinanssilaitoksina ja täyttää näiden osalta sopimuksen 4 artiklan velvoitteet. 

FATCAa sovellettaessa yksikköä pidetään toisen yksikön lähiyksikkönä, jos jompikumpi yksikkö kontrolloi toista tai nämä kaksi yksikköä ovat yhteisen kontrollin alaiset.

Tässä yhteydessä kontrolli tarkoittaa välitöntä tai välillistä yli 50 prosentin omistusta yksikön äänivallasta ja arvosta.

Lähiyksikköryhmän jäsenenä oleva yksikkö ei ole finanssilaitos, jos

• yksikkö ei ylläpidä finanssitilejä (pois lukien lähiyksikköryhmän jäsenten ylläpitämät tilit)
• yksiköllä ei ole tiliä, jolla on lähdeveron pidättämisestä vastaavalta taholta saatuja pidätyksenalaisia maksusuorituksia yhdysvaltalaisesta lähteestä, eikä yksikkö saa lähdeveron pidättämisestä vastaavalta taholta pidätyksenalaisia maksusuorituksia yhdysvaltalaisesta lähteestä
• yksikkö ei suorita yhdysvaltalaisesta lähteestä olevia pidätyksenalaisia maksuja muille kuin saman lähiyksikköryhmän jäsenille, jotka eivät ole rajoitettuja finanssilaitoksia eivätkä rajoitettuja sivuliikkeitä
• yksikkö ei ole sopinut raportoivansa sponsorina tai sopinut muuten toimivansa asiamiehenä finanssilaitoksen (mukaan lukien lähiyksikköryhmän jäsen) puolesta sopimukseen nähden.

Sijoitusyksikköä ei pidetä lähiyksikkönä, jos ryhmän jäsen on sijoittanut siihen alkupääoman ja:

• alkupääoman sijoittanut ryhmän jäsen harjoittaa liiketoimintana alkupääoman sijoittamista sijoitusyksiköille, jotka se aikoo myydä lähiyksikköryhmään kuulumattomille sijoittajille;
• sijoitusyksikkö perustetaan sen liiketoiminnan puitteissa;
• yli 50 prosentin pääomaosuutta sijoitusyksikön osuuksien kokonaisarvosta ei ole tarkoitus pitää kolmea vuotta pidempään hankintapäivästä laskettuna; ja
• yli kolme vuotta pidetyn pääomaosuuden arvo on vähemmän kuin 50 prosenttia sijoitusyksikön osuuksien kokonaisarvosta.

2.2.4 Ei-osallistujafinanssilaitokset (Nonparticipating FIs)

Ei-osallistujafinanssilaitos on finanssilaitos, joka ei noudata FATCAa. Tämä noudattamatta jättäminen muodostuu, jos:

• finanssilaitos sijaitsee lainkäyttöalueella, jolla ei ole hallitustenvälistä sopimusta Yhdysvaltojen kanssa eikä finanssilaitos ole tehnyt FATCA-sopimusta IRS:n kanssa, tai;
• finanssilaitos laiminlyö sopimuksen 4 artiklan mukaisia finanssilaitoksia koskevia velvoitteita eikä tällaista huomattavaa noudattamatta jättämistä ole kehotuksesta huolimatta korjattu sopimuksen 5.2 artiklan mukaisen menettelyn seurauksena vaaditussa ajassa. Tällöin IRS käsittelee finanssilaitosta ei-osallistuvana finanssilaitoksena.

2.2.5 Ulkomaiset (muut kuin yhdysvaltalaiset) ei-finanssiyksiköt (Nonfinancial foreign entities, NFFEs)

FATCA-sopimus edellyttää, että raportoiva suomalainen finanssilaitos tutkii ja tunnistaa tiettyjen yksikkötilien osalta, onko yksiköllä sopimuksessa tarkoitettua kontrolloivaa yhdysvaltalaista henkilöä. Kontrolloivat henkilöt on tunnistettava ns. passiivisten ulkomaisten ei-finanssiyksiköiden osalta. 

Yksikkötilejä tutkiessaan ja tunnistaessaan finanssilaitoksen on tunnettava sopimuksen mukaiset käsitteet finanssilaitos, aktiivinen ei-finanssiyksikkö ja passiivinen tulo. Ulkomainen ei-finanssiyksikkö on jokainen ei-yhdysvaltalainen yksikkö, jota ei käsitellä finanssilaitoksena. Ulkomaiset ei-finanssiyksiköt ovat joko aktiivisia ulkomaisia ei-finanssiyksikköjä tai passiivisia ulkomaisia ei-finanssiyksikköjä. Suomalaisen finanssilaitoksen on ratkaistava, onko kyseessä aktiivinen vai passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö, Suomen säännösten perusteella riippumatta tilinhaltijan sijaintivaltiosta.

Suomessa yksikköasiakkaiden osalta ei ole välttämätöntä aina määritellä, onko tilinhaltijayksikkö passiivinen vai aktiivinen ei-finanssiyksikkö, mikäli finanssilaitos pystyy muutoin osoittamaan, ettei kyse ole raportoitavasta tilistä. Finanssilaitos voi osoittaa sen, ettei kyse ole raportoitavasta tilistä esimerkiksi selvittämällä, ettei ei-finanssiyksiköllä ole kontrolloivia henkilöitä tai etteivät sitä kontrolloivat henkilöt ole sopimuksessa määriteltyjä yhdysvaltalaisia henkilöitä.
Käytännössä usein voi olla kuitenkin yksinkertaisempaa määritellä ensin yksikön FATCA-status ja vasta sen jälkeen tutkia tarvittaessa mahdollisten kontrolloivien henkilöiden FATCA-statukset. Yksikköasiakkaiden tunnistamista varten yksiköt voidaan tutkimisvaiheessa luokitella esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:

• onko yksikkö, jolla on sopimuksen mukainen tili, finanssilaitos; jos ei 
• onko yksikkö aktiivinen; jos ei niin
• yksikkö on passiivinen, jolloin on selvitettävä, onko yksiköllä kontrolloivia henkilöitä; jos on
• kontrolloivien henkilöiden FATCA-status on aina tunnistettava

FATCA-statuksella tarkoitetaan tässä ohjeessa sitä, mihin sopimuksessa mainittuun luokkaan tilinhaltija tunnistetaan kuuluvaksi. Luokkia ovat esimerkiksi finanssilaitos, ei-raportoiva finanssilaitos, aktiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö, passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö, ei-osallistujafinanssilaitos, määritelty yhdysvaltalainen henkilö (yksikkö, luonnollinen henkilö ja kontrolloiva henkilö).

2.2.6 Aktiivinen ulkomainen (muu kuin yhdysvaltalainen) ei-finanssiyksikkö (Active NFFE)

Ulkomainen ei-finanssiyksikkö määritellään aktiiviseksi ulkomaiseksi ei-finanssiyksiköksi, jos se täyttää yhden seuraavista kriteereistä:

• Vähemmän kuin 50 prosenttia ulkomaisen ei-finanssiyksikön bruttotuloista edelliseltä kalenterivuodelta tai muulta asianmukaiselta raportointijaksolta on passiivituloa ja vähemmän kuin 50 prosenttia ulkomaisella ei-finanssiyksiköllä edellisen kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson aikana olevista varoista on varoja, jotka tuottavat passiivituloa tai joita pidetään passiivitulon tuottamiseksi.
• Ulkomaisen ei-finanssiyksikön osakkeilla käydään säännöllisesti kauppaa vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla tai ulkomainen ei-finanssiyksikkö on lähiyksikkö sellaiselle yksikölle, jonka osakkeilla käydään kauppaa vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla. (Ks. jakso 3.8, mitä tässä yhteydessä tarkoitetaan säännöllisellä kaupankäynnillä arvopaperimarkkinoilla.)
• Ulkomainen ei-finanssiyksikkö on organisoitu Yhdysvaltain territoriossa ja kaikki maksunsaajan omistajat ovat tässä Yhdysvaltain territoriossa asuvia. (Yhdysvaltain territorion määritelmä on sopimuksen 1(1)(b) artiklassa.)
•  Ulkomainen ei-finanssiyksikkö on muun kuin Yhdysvaltain hallitus, tämän muun kuin Yhdysvaltain hallituksen (joka käsittää osavaltion, provinssin, piirikunnan tai kunnan) valtiollinen osa tai tämän muun kuin Yhdysvaltain hallituksen tehtävää suorittava julkinen toimielin tai sen valtiollinen osa, Yhdysvaltain territorion hallitus, kansainvälinen järjestö, setelinanto-oikeuden omaava muu kuin Yhdysvaltain keskuspankki, tai yksikkö, joka on kokonaan yhden tai useamman edellä olevan omistama.
• Käytännössä kaikki ulkomaisen ei-finanssiyksikön toiminta koostuu yhden tai useamman tytäryhtiön ulkona olevan osakekannan omistamisesta (kokonaan tai osittain) ja rahoituksen ja palvelujen tarjoamisesta yhdelle tai useammalle tytäryhtiölle, jotka harjoittavat muuta kauppa- tai liiketoimintaa kuin finanssilaitostoimintaa. Yksikköä ei kuitenkaan määritellä aktiiviseksi ulkomaiseksi ei-finanssiyksiköksi, jos se toimii rahastona, kuten yksityisenä pääomarahastona, riskipääomarahastona, lainapääomaa käyttävänä (leveraged buyout tms.) rahastona tai sijoitusvälineenä, jonka tarkoitus on hankkia tai rahoittaa yhtiöitä ja sitten omistaa osuuksia näistä yhtiöistä pääomavaroina sijoitustarkoituksessa. Tällöin yksikköä pidetään passiivisena ulkomaisena ei-finanssiyksikkönä (huom. Suomessa rahastot ovat yleensä sijoitusyksiköitä ja siten finanssilaitoksia. Muiden maiden osalta luokittelu tapahtuu kansallisen säännöstön perusteella).
• Ulkomainen ei-finanssiyksikkö, joka ei vielä harjoita eikä se ole aiemminkaan harjoittanut liiketoimintaa, vaan se sijoittaa pääomaa varoihin tarkoituksenaan harjoittaa muuta liiketoimintaa kuin finanssilaitostoimintaa, edellyttäen, ettei ulkomainen ei-finanssiyksikkö täytä tätä poikkeusta 24 kuukautta ulkomaisen ei-finanssiyksikön perustamisen jälkeen.
• Ulkomainen ei-finanssiyksikkö ei ole ollut finanssilaitos viiteen vuoteen ja on realisoimassa varansa tai organisoitumassa uudelleen tarkoituksenaan jatkaa tai aloittaa uudelleen muun liiketoiminnan kuin finanssilaitostoiminnan harjoittaminen.
• Ulkomainen ei-finanssiyksikkö tekee pääasiallisesti rahoitus- ja suojaustransaktioita lähiyksiköiden kanssa tai niitä varten, eikä se tarjoa rahoitus- tai suojauspalveluja muille. Edellytyksenä lisäksi on, etteivät lähiyksiköt ole finanssilaitoksia ja lähiyksiköiden ryhmä harjoittaa pääasiallisesti muuta liiketoimintaa kuin finanssilaitostoimintaa.
• Ulkomainen ei-finanssiyksikkö on "poikkeuksen saanut ulkomainen ei-finanssiyksikkö" sellaisena kuin se kuvataan U.S. Treasury Regulations:ssa (1.1472–1(c)(1) ja 1.1472-1T(c)(1)); tai
• Ulkomainen ei-finanssiyksikkö täyttää kaikki seuraavat vaatimukset:
  • Se on perustettu ja toimii asuinpaikkansa lainkäyttöalueella yksinomaan uskonnollisessa, tieteellisessä, taiteellisessa, kasvatuksellisessa, kulttuuri-, urheilu- tai hyväntekeväisyystarkoituksessa tai se on perustettu ja toimii asuinpaikkansa lainkäyttöalueella ja on ammattijärjestö, elinkeinojärjestö, kauppakamari, työväen järjestö, maan- tai puutarhanviljelyjärjestö, kansalaisjärjestö tai järjestö, jota toimii yksinomaan sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi.
  • Se on vapautettu tuloverosta asuinmaassaan (tuloverolain 21 §:n, 21 a-b §:n ja 22 §:n mukaiset suomalaiset osittain verovapaat yhteisöt eivät täytä tätä vaatimusta, koska niitä ei ole kokonaan vapautettu tuloverosta);
  • Sillä ei ole osakkaita tai jäseniä, joilla on omistusoikeutta tai muuta oikeutta sen tuloihin tai varoihin;
  • Yksikön asuinmaan sovellettavat lait tai yksikön perustamisasiakirjat eivät salli yksikön tulojen tai varojen jakamista yksityishenkilölle tai muulle kuin yleishyödylliselle (hyväntekeväisyys) yksikölle tai käyttöä niiden hyödyksi muutoin kuin yksikön yleishyödylliseen (hyväntekeväisyys) toimintaa hoidettaessa tai maksettaessa kohtuullinen korvaus suoritetuista palveluista tai maksuna, joka on käypä markkina-arvo yksikön ostamasta omaisuudesta; ja
  • Yksikön asuinmaan sovellettavat lait tai yksikön perustamisasiakirjat edellyttävät, että yksikön selvitystilassa tai yksikköä purettaessa kaikki sen varat jaetaan julkisen vallan yksikölle tai muulle voittoa tavoittelemattomalle organisaatiolle tai ne palautuvat yksikön asuinmaan julkiselle vallalle tai asuinmaan valtiolliselle osalle.

2.2.7 Sopimuksessa tarkoitettu passiivinen tulo

Passiivisen tulon määritelmää käytetään finanssilaitoksen tunnistaessa, onko sen asiakkaana oleva muu yksikkö kuin finanssilaitos aktiivinen vai passiivinen.

Suomessa passiivisen tulon määritelmä perustuu tässä yhteydessä Yhdysvaltojen FATCAa koskevan säännöstön passiivisen tulon määritelmään jäljempänä mainitussa laajuudessa. Määritelmässä mainittujen tulojen, kuten osinkojen, korkojen ja luovutusvoittojen määrittelemisessä käytetään Suomen verolainsäädännön ao. tulon vakiintunutta määritelmää.

Käsite passiivinen tulo tarkoittaa Suomessa tässä yhteydessä osuutta bruttotulosta, joka koostuu seuraavista:

1. Osingot, mukaan lukien sijaisosingot ja muut osingoksi Suomessa katsottavat erät
2. Korot ja korkoa vastaavat tulot (mukaan lukien voitto-osuudet yhtymistä) 
3. Vuokra- ja rojaltitulot, pois lukien vuokra- ja rojaltitulot, jotka ovat ainakin osittain peräisin ulkomaisen ei-finanssiyksikön työntekijöiden aktiivisesti harjoittamasta kaupasta tai liiketoiminnasta
4. Elinkorot
5. Edellä kohdissa 1 – 4 olevaan tuottoon oikeuttavan omaisuuden myynnistä tai vaihtamisesta muodostuvat voitot, 
6. Edellä kohdissa 1 – 4 olevaan tuottoon oikeuttavien hyödykkeiden transaktioista saatavat tulot (mukaan lukien futuurit, termiinit ja muut samankaltaisista transaktioista saatavat tulot), 
7. Valuuttakurssivoitot
8. Nettotulo nimellispääomasopimuksista
9. Nettotulo swapeista
10. Käteisarvovakuutussopimuksen perusteella saadut rahamäärät

Edellä mainitusta poiketen passiivista tuloa ei ole passiiviseen tuloon oikeuttavaa omaisuutta säännöllisesti välittävän yksikön tulo transaktiosta, joka kuuluu kyseisen kauppiaan säännönmukaiseen kaupankäyntiin tai liiketoimintaan arvopaperikauppiaana (huom. yleensä arvopaperivälittäjä on Suomessa finanssilaitos).

Suomen verolainsäädännön mukainen konserniavustus, muut suomalaisen yksikön luonteeltaan vastikkeetta, muuna kuin pääomasijoituksena saamat erät tai pääomasuorituksen luonteiset erät, kuten esimerkiksi henkilöstörahaston saamat henkilöstörahastoerät ja niiden lisäosat, eivät vaikuta yksikön luokitteluun aktiiviseksi tai passiiviseksi. Muutoin passiivinen yksikkö ei muutu tällaisen suorituksen vuoksi aktiiviseksi eikä muutoin aktiivista yksikköä katsota vain näiden suoritusten vuoksi passiiviseksi. Asunto-osakeyhtiön ja keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön saamat yhtiövastikkeet ja muut vastaavankaltaiset suoritukset eivät sisälly passiivisen tulon määritelmään. Suomalaiset asunto-osakeyhtiöt ovat sen vuoksi yleensä aktiivisia ei-finanssiyksiköitä.

2.2.8 Kontrolloiva henkilö

Kontrolloivan henkilön sopimuksen mukainen määritelmä on jaksossa 2.1.

Kontrolloivan henkilön määritelmä tulkitaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (444/2007) (jäljempänä myös rahanpesulaki) kanssa yhdenmukaisella tavalla. Luonnollisella henkilöllä katsotaan olevan kontrolli yksiköstä eli määräysvalta, kun hänellä on:

1. enemmän kuin 25 prosenttia osakkeiden tai osuuksien tuottamasta äänimäärästä ja tämä äänimäärä perustuu omistukseen, jäsenyyteen, yhtiöjärjestykseen, yhtiösopimukseen tai niihin verrattaviin sääntöihin taikka muuhun sopimukseen; tai
2. oikeus nimittää tai erottaa enemmistö jäsenistä yrityksen tai yhteisön hallituksessa tai siihen verrattavassa toimielimessä taikka toimielimessä, jolla on vastaava oikeus, ja tämä oikeus perustuu samoihin seikkoihin kuin 1 kohdassa tarkoitettu äänimäärä.

Trustin osalta ilmaisu tarkoittaa asettajaa, trustinhoitajia, suojelijaa (jos sellainen on), edunsaajia tai edunsaajaryhmää ja jokaista muuta luonnollista henkilöä, joka viime kädessä tosiasiallisesti kontrolloi trustia, ja muun oikeudellisen järjestelyn kuin trustin osalta ilmaisu tarkoittaa vastaavassa tai samanlaisessa asemassa olevia henkilöitä. Näitä on aina käsiteltävä kontrolloivina henkilöinä. Ulkomaisen trustin kontrolloivan henkilön määritelmää on käytettävä myös muiden vastaavien oikeudellisten järjestelyiden kontrolloivia henkilöitä määriteltäessä.

Ei-yhdysvaltalaisen yksikön yhdysvaltalainen luonnollinen kontrolloiva henkilö on FATCAssa tarkoitettu määritelty yhdysvaltalainen henkilö ja kyseisen yksikön tili on raportoitava kontrolloivalla henkilöllä.

2.2.9 Poikkeuksen saanut ulkomainen (muu kuin yhdysvaltalainen) ei-finanssiyksikkö (Excepted nonfinancial foreign entity, Excepted NFFE)

Yksikkö, jota ei pidetä ulkomaisena finanssilaitoksena (ks. sopimuksen liitteen I VI osaston 4.j kohta). Poikkeuksen saaneita ulkomaisia ei-finanssiyksiköitä ovat muun muassa julkisesti listatut yhtiöt ja niiden tytäryhtiöt sekä aktiiviset ulkomaiset ei-finanssiyksiköt. U.S. Treasury Regulations 1.1472-1(c)(1) määrittelee täsmällisesti poikkeuksen saaneen ulkomaisen ei-finanssiyksikön.

2.2.10 U.S. Treasury Regulationsin mukaiset luokitukset yksiköille, jotka on katsottu verosäännöksiä noudattavaksi katsottaviksi ulkomaisiksi (muu kuin yhdysvaltalainen) finanssilaitoksiksi (deemed-compliant FFI)

Finanssilaitoksen on eräissä tilanteissa tunnettava Yhdysvaltain asiaa koskevien säännösten, U.S. Treasury Regulationsin, mukaiset luokitukset tutkiessaan ja tunnistaessaan asiakkainaan olevia muita finanssilaitoksia (vrt. HE 301/2014 s. 59-60 ja sopimuksen liite I, IV.D.3). Suomalaisen finanssilaitoksen on myös ilmoitettava oma FATCA-statuksensa, kun se on toisen finanssilaitoksen asiakkaana. U.S Treasury Regulationsin mukaisten luokitusten tuntemisesta on tällöin hyötyä.

Rekisteröidyn suomalaisen ja muun malli 1 valtiossa sijaitsevan finanssilaitoksen FATCA-status on lähtökohtaisesti ”raportoiva malli 1 ulkomainen finanssilaitos” (vrt. mm. IRS:n lomakkeen W-8-BEN-E ”Reporting Model 1 FFI”). Suomalaisen ja muun malli 1 valtiossa sijaitsevan sopimuksen liitteen II mukaisen vapautetun tosiasiallisen etuuden omistajan ja voimassa olevia verosäännöksiä noudattavaksi katsottavan ulkomaisen finanssilaitoksen FATCA-status on ”ei-raportoiva ulkomainen finanssilaitos” (vrt. mm. IRS:n lomakkeen W-8-BEN-E ”Nonreporting IGA FFI”). 

Mikäli yksikkö sijaitsee muualla kuin sopimusvaltiossa, ratkaistaan sen FATCA-status Yhdysvaltojen lainsäädännön perusteella. U.S. Treasury Regulationsin osaston 1.1471-5(f) mukaiset luokitukset ovat sen vuoksi tarpeellisia tilanteissa, joissa suomalainen finanssilaitos tunnistaa asiakkaanaan olevia sellaisia ulkomaisia finanssilaitoksia, jotka sijaitsevat sellaisilla lainkäyttöalueilla, jotka eivät ole tehneet malli 1 mukaista sopimusta Yhdysvaltojen kanssa. 

U.S. Treasury Regulationsin osaston 1.1471-5(f) mukaan “deemed-compliant FFI” sisältää seuraavat ryhmät: “registered deemed-compliant FFI”, “certified deemed-compliant FFI” ja joissakin tilanteissa “owner-documented FFI”. 

Edellä mainitut ryhmät sisältävät seuraavia yksiköitä:

Registered deemed-compliant FFIs:

• finanssilaitokset, joilla on paikallinen asiakaspohja (local FFIs) (section 1.1471-5(f)(1)(i)(A));
• ulkomaisen osallistujafinanssilaitosryhmän ei-raportoivat jäsenet (nonreporting members of participating FFI groups) (section 1.1471 5(f)(1)(i)(B));
• kvalifioidut yhteissijoitusvälineet (qualified collective investment vehicles) (section 1.1471 5(f)(1)(i)(C));
• rajoitetut rahastot (restricted funds) (section 1.1471-5(f)(1)(i)(D));
• kvalifioidut luottokorttien liikkeellelaskijat (qualified credit card issuers) (section 1.1471-5(f)(1)(i)(E)); and
• sponsoroidut sijoitusyksiköt ja kontrolloidut ulkomaiset yhteisöt (väliyhteisöt) (sponsored in-vestment entities ja controlled foreign corporations) (section 1.1471-5(f)(1)(i)(F)).

Certified deemed-compliant FFIs:

• paikallispankit (nonregistering local banks) (section 1.1471-5(f)(2)(i));
• finanssilaitokset, joilla on vain vähäarvoisia tilejä (financial institutions with only low value accounts) (section 1.1471-5(f)(2)(ii)); ja
• sponsoroitu harvojen omistuksessa oleva sijoitusväline (sponsored, closely held investment vehicles) (section 1.1471 5(f)(2)(iii)).

Edellä mainittujen yksiköiden määritelmät vastaavat sopimuksen liitteen II vastaavien yksiköiden määritelmiä.

Owner-documented FFIs (Omistajan dokumentoimat ulkomaiset (muu kuin yhdysvaltalainen) finanssilaitokset) (1.1471-5(f) (3)) 
Omistajan dokumentoima finanssilaitos -luokittelua on yleensä tarkoitus soveltaa vain harvojen omistuksessa oleviin passiivisiin sijoitusvälineisiin, jotka ovat sijoitusyksiköitä, jos sopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttäminen olisi yksikön koko huomioon ottaen raskasta. Omistajan dokumentoiman finanssilaitoksen täytyy antaa vaadittu dokumentaatio ja suostua ilmoittamaan sille toiselle finanssilaitokselle, joka huolehtii raportoinnista omistajan dokumentoiman finanssilaitoksen puolesta, jos olosuhteissa tapahtuu muutos.

Omistajan dokumentoiman finanssilaitoksen pitää täyttää seuraavat vaatimukset:

• Finanssilaitos ei saa ylläpitää tiliä mitään ei-osallistujafinanssilaitosta varten;
• Finanssilaitos ei saa olla sellaisen lähiyksikköryhmän omistama eikä jäsen, jolla on finanssilaitos, joka on talletuslaitos, säilytyslaitos tai spesifioitu vakuutusyhtiö.

Finanssilaitoksen, joka toteuttaa velvoitteita sijoitusyksikön puolesta, pitää suostua ilmoittamaan määritellyistä yhdysvaltalaisista henkilöistä vaaditut tiedot, mutta sen ei tarvitse raportoida omistajan dokumentoiman yksikön sellaisesta välillisestä omistajasta, joka hallitsee sen osuutta ulkomaisen osallistujafinanssilaitoksen, mallin 1 mukaisen finanssilaitoksen, voimassa olevia verosäännöksiä noudattavaksi katsotun ulkomaisen finanssilaitoksen (muu kuin omistajan dokumentoima ulkomainen finanssilaitos), yksikön, joka on yhdysvaltalainen henkilö, vapautetun tosiasiallisen etuuden omistajan tai poikkeuksen saaneen ulkomaisen ei-finanssiyksikön kautta.

2.2.11 Sopimuksen käsite ”ulkomainen”

Sopimuksessa ja tässä ohjeessa käsitteellä ulkomainen tarkoitetaan muuta kuin yhdysvaltalaista. Esimerkiksi ulkomainen finanssilaitos tarkoittaa muualla kuin Yhdysvalloissa sijaitsevaa finanssilaitosta, siis myös suomalaista finanssilaitosta.

2.2.12 Finanssivarojen käsite

FATCAn finanssivarojen käsite on Suomessa sisällöltään sama kuin CRS:n ja DAC2:n finanssivarojen käsite.

Finanssivaroilla tarkoitetaan kaikkia varoja, joita voidaan pitää finanssilaitoksen ylläpitämällä tilillä.

Finanssivaroihin sisältyvät arvopaperi (esimerkiksi yhtiön osake, yhtymäosuus tai todellinen etuuden omistajuus laajalti omistetussa tai julkisen kaupankäynnin kohteena olevassa yhtymässä tai trustissa; velkakirja, joukkovelkakirja, debentuuri tai muu velka-asiakirja), yhtymäosuus, hyödyke, swap-sopimus (esimerkiksi koronvaihtosopimukset, valuutanvaihtosopimukset, viitekoronvaihtosopimukset, enimmäis- ja vähimmäiskorkojen vaihtosopimukset, hyödykkeisiin perustuvat vaihtosopimukset, osakkeenvaihtosopimukset, osakeindeksien vaihtosopimukset ja samankaltaiset sopimukset), vakuutussopimus tai elinkorkosopimus tai muu osuus (mukaan lukien futuuri- tai termiinisopimus tai optio) arvopaperista, yhtymäosuudesta, hyödykkeestä, vaihtosopimuksesta, vakuutussopimuksesta tai elinkorkosopimuksesta. Finanssivaroihin eivät kuitenkaan sisälly velaton suora osuus kiinteästä omaisuudesta tai hyödykkeet, jotka ovat aineellisia tuotteita, kuten vehnä.

Finanssivaroina pidetään yleensä siirtokelpoisia velkakirjalainoja, joilla käydään kauppaa säännellyillä markkinoilla tai OTC-markkinoilla ja joita jaetaan finanssilaitosten kautta ja pidetään niissä, sekä kiinteistörahaston osuuksia tai osakkeita. Finanssivaroina ei sen sijaan yleensä pidetä suomalaisen asunto-osakeyhtiön tai keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeita, vaan ne rinnastetaan tässä yhteydessä suoraan osuuteen kiinteästä omaisuudesta.

3 Finanssilaitokset

3.1 Johdanto

Suomen ja Yhdysvaltojen välisessä FATCA-sopimuksessa (myöhemmin myös ”sopimus”) oleva käsite ulkomainen finanssilaitos (Foreign Financial Institution, FFI), tulee Yhdysvaltojen kansallisesta säännöstöstä. Sitä sovelletaan ei-yhdysvaltalaisiin yksiköihin (Entity), jotka täyttävät finanssilaitoksen määritelmän. Suomessa velvoitteet koskevat niitä, jotka ovat sopimuksessa ja lainsäädännössä tarkoitettuja suomalaisia finanssilaitoksia. Toisin sanoen velvoitteiden edellytyksenä on se, että kyse on yksiköstä, yksikkö on suomalainen ja yksikön toiminta täyttää finanssilaitoksen tunnusmerkit.

Suomessa yksikkö voi esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla määritellä, onko se raportoiva finanssilaitos:

1. Onko kyseessä sopimuksen tarkoittama yksikkö?
2. Sijaitseeko yksikkö Suomessa?
3. Onko yksikkö finanssilaitos?
4. Onko kyse sopimuksen liitteellä II mainitusta ei-raportoivasta finanssilaitoksesta (Non-Reporting Financial Institution)?

Sopimuksen mukaan yksikkö tarkoittaa oikeushenkilöä tai oikeudellista järjestelyä. Määritelmä on laaja. Käytännössä sen ulkopuolelle rajautuu ainoastaan luonnolliset henkilöt. Suomalainen on sopimuksen mukaan suomalainen finanssilaitos tai muu Suomessa asuva yksikkö (ks. jakso 2.2).

Sopimuksen mukaan suomalaisia yksiköitä pidetään finanssilaitoksina, jos ne kuuluvat yhteen tai useampaan seuraavista luokista:

• Säilytyslaitos – jakso 3.3.1
• Talletuslaitos – jakso 3.3.2
• Sijoitusyksikkö – jakso 3.3.3
• Määritelty vakuutusyhtiö – jakso 3.3.4

Jokaisella finanssilaitosluokalla on kriteerit, jotka täytettyään yksikkö luokitellaan tietyn kategorian finanssilaitokseksi. Yksikkö voi täyttää myös useamman kategorian kriteerit. Jos yksikkö ei täytä finanssilaitoksen määritelmää, sitä pidetään ulkomaisena ei-finanssiyksikkönä (Nonfinancial Foreign Entity, NFFE, ks. jakso 2.2.5)

Pääsääntönä sopimuksessa ja laissa on, että kaikkien suomalaisten finanssilaitosten on täytettävä sopimuksessa määrätyt asiakkaidensa tunnistamis- ja raportointivelvoitteet. Sopimuksen liitteellä II on sovittu eräitä poikkeuksia näihin suomalaisten finanssilaitosten velvoitteisiin (ks. jakso 3.4). Poikkeuksen soveltaminen edellyttää, että finanssilaitos täyttää kaikki liitteen ao. kohdan vaatimukset. Finanssilaitoksella on näyttö- ja selvitysvelvollisuus niiden täyttymisestä. 

Sopimuksen mukaan suomalainen finanssilaitos luokitellaan joko raportoivaksi suomalaiseksi finanssilaitokseksi (Reporting Finnish Financial Institution) tai ei-raportoivaksi suomalaiseksi finanssilaitokseksi (Non-Reporting Finnish Financial Institution). Niin kauan kuin suomalaiset finanssilaitokset noudattavat Suomen lainsäädäntöä ja täyttävät sopimuksen 4 artiklan 1 kohdan velvoitteet, ne katsotaan osallistujafinanssilaitoksiksi. 

3.2 Suomalaiset finanssilaitokset

Sopimusta sovelletaan suomalaisiin finanssilaitoksiin. Sopimuksen mukaan suomalainen finanssilaitos on Suomessa asuva finanssilaitos ja muualla asuvan finanssilaitoksen Suomessa sijaitseva sivuliike, mukaan lukien Yhdysvalloissa asuvan finanssilaitoksen Suomessa sijaitseva sivuliike.

Finanssilaitoksen asuin- ja sijaintivaltion määrittäminen ja finanssilaitoksen toteaminen suomalaiseksi on pääsääntöisesti ongelmatonta. Joissakin tapauksissa se ei ole kuitenkaan itsestään selvää. Tällöin Verohallinto määrittää finanssilaitoksen aseman sen valtion sopimuksen mukaan, missä valtiossa finanssilaitoksen verotuksellinen asuinpaikka on. Jos finanssilaitoksen verotuksellinen asuinpaikka on Suomi, Verohallinto pitää finanssilaitosta Suomen sopimuksen piiriin kuuluvana. 

Tässä yhteydessä verotuksellinen asuinpaikka Suomessa tarkoittaa seuraavaa:

• Yhtiö on perustettu Suomessa.
• Ulkomainen yhtiö, joka harjoittaa toimintaa Suomessa täällä olevan kiinteän toimipaikan kautta 
• Yksikkö, joka on johdettu tai valvottu Suomessa esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:
  • trustit ja muut vastaavat järjestelyt katsotaan tässä yhteydessä suomalaisiksi, jos joku trustinhoitaja tai asettaja tai muu vastaavassa asemassa oleva on Suomessa asuva henkilö
  • yhtymät, joita johtaa tai valvoo Suomessa asuva henkilö

Jos yksiköllä on asuinpaikka Suomen lisäksi toisessa valtiossa, yksikön on sovellettava Suomen lainsäädäntöä Suomessa pidettyjen raportoitavien tilien osalta.

Tytäryhtiöt ja sivuliikkeet

Raportoivana suomalaisena finanssilaitoksena pidetään ei-suomalaisen yksikön (mukaan lukien yhdysvaltalainen yksikkö) tytäryhtiötä tai sivuliikettä, joka harjoittaa liiketoimintaa Suomessa säilytyslaitoksena, talletuslaitoksena, sijoitusyksikkönä tai määriteltynä vakuutusyhtiönä. 

Suomessa asuvien finanssilaitosten muualla kuin Suomessa sijaitsevat tytäryhtiöt ja sivuliikkeet eivät kuulu Suomen sopimuksen alaan eikä niitä pidetä suomalaisina finanssilaitoksina. Näitä yksiköitä koskevat sen lainkäyttöalueen säännöt, jolla yksiköt sijaitsevat. Jos nämä tytäryhtiöt tai sivuliikkeet kuitenkin toimivat tilin esittelijöinä ja kyseistä tiliä pitää ja ylläpitää suomalainen finanssilaitos, tiliä pidetään suomalaisen finanssilaitoksen tilinä ja se on siten Suomen sopimuksen piirissä.

3.3 Sopimuksen finanssilaitosluokat

3.3.1 Säilytyslaitos

Säilytyslaitos on yksikkö, joka pitää varoja toisten lukuun olennaisena osana Suomessa harjoittamaansa liiketoimintaa. Olennainen osuus tarkoittaa tässä yhteydessä, että varojen pitämisestä toisten lukuun ja siihen liittyvistä finanssipalveluista johtuva yksikön bruttotulo on vähintään 20 prosenttia yksikön bruttotulosta joko sen viimeiseltä kolmelta tilikaudelta tai siitä alkaen, kun yksikkö aloitti liiketoiminnan.

Uuden toimintaa aloittavan yksikön, jolla ei ole toimintahistoriaa määritysajankohtana, katsotaan hallitsevan rahavaroja toisten lukuun olennaisena osana liiketoimintaansa, jos yksikkö odottaa saavuttavansa bruttotulokynnysarvon ennakoitujen tehtäviensä, varojensa ja työntekijöidensä perusteella. Asianmukaista huomiota on kiinnitettävä siihen tarkoitukseen tai tehtäviin, joihin yksiköllä on lupa tai jotka on säännelty.

Liitännäispalveluja ovat kaikki palvelut, jotka välittömästi liittyvät laitoksen harjoittamaan varojen hallintaan muiden puolesta ja jotka käsittävät

• säilytyksen, tilin ylläpitämisen ja siirtomaksut;
• toimeenpano- ja hinnoitteluprovision ja maksut arvopaperitransaktioista;
• tulon, joka saadaan luoton myöntämisestä asiakkaille;
• tulon, joka saadaan hinnanerosopimuksista ja rahavarojen osto- ja myyntihinnan erosta; ja 
• maksut taloudellisten neuvonta-, selvitys- (clearance) ja toteutuspalvelujen (settlement) antamisesta.

Säilytyslaitoksia ovat tyypillisesti esimerkiksi arvopaperivälittäjät, meklarit, säilytysyhteisöt, clearingorganisaatiot ja muut sellaiset toimijat, joiden nimissä on kolmannen tahon varoja. 

Mikäli yksikön toimintaan ei kuulu asiakkaiden varojen pitäminen, ei se yleensä ole säilytyslaitos. Esimerkiksi arvopaperivälittäjät, jotka pelkästään toteuttavat arvopaperien osto- ja myyntitoimeksiantoja tai saavat ja välittävät tällaisia toimeksiantoja toisille vastaavanlaisille meklareille, eivät lähtökohtaisesti ole säilytyslaitoksia. Ne ovat kuitenkin usein sijoitusyksiköitä ja siten laissa tarkoitettuja finanssilaitoksia (ks. jakso 3.3.3). Myöskään vakuutusmeklarit eivät yleensä hallitse varoja asiakkaiden puolesta eikä niitä siten lähtökohtaisesti pidetä säilytyslaitoksina.

3.3.2 Talletuslaitos

Talletuslaitos on sopimuksen mukaan yksikkö, joka vastaanottaa talletuksia säännönmukaisen pankki- tai samanlaisen liiketoiminnan puitteissa. Sen, onko kyseessä sopimuksessa tarkoitettu talletuslaitos, ratkaisee aina yksikön tosiasiallinen toiminta eikä Verohallinnon ohjeessa voida sen vuoksi antaa tyhjentävää listausta suomalaisista lain tarkoittamista talletuslaitoksista. Lähtökohtaisesti kuitenkin Suomessa luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (610/2014) tarkoitettu luottolaitos ja ulkomaisen luottolaitoksen sivuliike ovat sopimuksessa tarkoitettuja talletuslaitoksia. Lisäksi mikä tahansa muu yksikkö, joka liike- tai ammattitoimintana vastaanottaa talletuksia Suomessa laissa kuvatulla tavalla, on laissa tarkoitettu talletuslaitos riippumatta siitä, onko se luottolaitostoiminnasta annetun lain mukainen luottolaitos. Esimerkiksi ennalta ladattavia maksukortteja tai sähköistä ns. e-rahaa liikkeelle laskeva yksikkö on usein talletuslaitos.

Toisaalta yksiköt, jotka yksinomaan tarjoavat varoihin perustuvia rahoituspalveluja tai vastaanottavat talletuksia yksinomaan henkilöiltä vakuutena tai panttina omaisuuden myynnin tai vuokrauksen, omaisuudella turvatun lainan tai samanlaisen rahoitusjärjestelyn johdosta, joka on tehty tällaisen yksikön ja yksikköön talletuksen tekevän henkilön välillä, eivät ole talletuslaitoksia. Myöskään esimerkiksi vakuutusmeklarit eivät yleensä ole laissa tarkoitettuja talletuslaitoksia

3.3.3 Sijoitusyksikkö

Sijoitusyksiköitä ovat sekä liiketoimintanaan sijoituspalveluita kolmannelle taholle tarjoavat yksiköt että sellaiset sijoitustoimintaa harjoittavat yksiköt, joita johtaa tai joiden varoja hoitaa finanssilaitos.

Sijoitusyksikkö on ensinnäkin yksikkö, joka harjoittaa liiketoimintanaan yhtä tai useampaa seuraavista toiminnoista asiakasta (esimerkiksi tilinhaltijaa) varten tai asiakkaan puolesta:

• kaupankäynti rahamarkkinainstrumenteilla (shekit, velkakirjat, talletustodistukset, johdannaiset jne.); valuutanvaihto; korkokanta- ja indeksi-instrumentit; siirtokelpoisten arvopaperien ja hyödykefutuurien kauppa;
• yksilöllinen ja kollektiivinen salkunhoito;
• muu varojen tai rahan sijoittaminen, hoito tai hallinnointi muiden henkilöiden lukuun.

Tässä yhteydessä sijoitusyksikön katsotaan harjoittavan yllämainittuja toimintoja liiketoimintanaan, jos yksikön bruttotuloista vähintään 50 prosenttia saadaan näistä toiminnoista seuraavista lyhyemmän aikana:

• sen vuoden viimeisenä päivänä päättyvä kolmivuotiskausi, joka edeltää vuotta, jona määritys tehdään; tai
• ajanjakso, jonka aikana yksikkö on ollut olemassa.

Tässä yhteydessä sijoitusyksikön katsotaan harjoittavan yllämainittuja toimintoja liiketoimintanaan, jos yksikön bruttotuloista vähintään 50 prosenttia saadaan näistä toiminnoista seuraavista lyhyemmän aikana:

Sijoitusyksikkö määritelmän tulkinnassa hyödynnetään Rahoitusalan toimintaryhmän (FATF) suosituksessa olevaa finanssilaitoksen määritelmää. Suomessa kaikkien, jotka ovat rahanpesulain soveltamisalaan kuuluvia toimijoita, on syytä selvittää, missä laajuudessa FATCA-velvoitteet koskevat heitä. Käytännössä kaikki ko. lain 2 §:n toimijat, jotka tarjoavat edellä kuvattuja toimintoja asiakasta varten tai asiakkaan puolesta, ovat aina sopimuksessa määriteltyjä finanssilaitoksia, mikäli yksikön näistä toiminnoista saama bruttotulo on vähintään 50 prosenttia yksikön bruttotulosta.

Toisaalta sijoitusyksikkö on myös sellainen yksikkö, jonka bruttotulo on saatu pääasiallisesti finanssivarojen sijoittamisesta, uudelleensijoittamisesta tai niillä käytävästä kaupasta, ja jota johtaa tai jonka varoja hoitaa finanssilaitos.

Sijoitustoimintaa harjoittava yksiköt (muu kuin talletuslaitos, säilytyslaitos tai määritelty vakuutusyhtiö), jotka eivät ole rahanpesulain soveltamisalaan kuuluvia toimijoita, ovat sijoitusyksiköitä yleensä vain, mikäli niitä johtaa tai niiden varoja hoitaa toinen finanssilaitos. Sellainen yksikkö, joka ei tarjoa sijoitustoimintaan liittyviä palveluja kolmannelle taholle, voi siis yleensä varmistaa sen, onko se finanssilaitos, seuraavilla kysymyksillä:

1. Onko bruttotuloista vähintään 50 prosenttia finanssivaroista saatua tuloa?
   • Jos ei ole, yksikkö ei ole finanssilaitos
2. Johtaako tai hallinnoiko yksikköä jokin finanssilaitos?
   • Jos johtaa tai hallinnoi, yksikkö on finanssilaitos (edellyttäen, että vastaus kohtaan 1 on kyllä)
3. Onko yksikön varoja luovutettu sopimuksella tai muutoin jonkin finanssilaitoksen itsenäisesti hoidettavaksi?
   • Jos on, yksikkö on finanssilaitos (edellyttäen, että vastaus kohtaan 1 on kyllä)
4. Tekeekö yksikkö itse päätökset sijoituksistaan?
   • Jos tekee eikä sitä johda tai hallinnoi jokin finanssilaitos (vrt. kohta 2), eikä se ole luovuttanut varojaan kolmannelle taholle itsenäisesti hoidettavaksi (vrt. kohta 3), yksikkö ei ole finanssilaitos, vaikka sen bruttotulot koostuisivat kokonaan passiivisesta tulosta (vrt. kohta 1).

Johtamisella ja varojen hoitamisella tässä yhteydessä tarkoitetaan yksikön johtamista tai sitä, että varoja on luovutettu toisen itsenäisesti hoidettavaksi. Se, että yksikkö sijoitustoiminnassaan käyttää asiantuntijapalveluita tai on tehnyt konsultoivia omaisuudenhoitosopimuksia eri finanssilaitosten kanssa, jotka yksikön johdon johtamana ja valvonnassa hoitavat yksikön sijoitustoiminnan varoja, ei tee sijoitustoimintaa harjoittavasta yksiköstä yleensä sopimuksessa tarkoitettua sijoitusyksikköä.

Seuraavat yksiköt täyttävät yleensä sijoitusyksikön määritelmän:

• finanssivarojen sijoittamista, uudelleensijoittamista tai niillä käytävää kauppaa varten perustettu yhteissijoitusväline
• sijoitusrahasto, pörssinoteerattu rahasto, ns. Private Equity -rahasto, hedgerahasto, ns. Venture Capital -rahasto, ns. Leveraged Buy Out -rahasto
• muu pääomasijoitusrahasto tai muu vastaava sijoitustoimintaa varten perustettu yksikkö

Suomalaiset holdingyhtiöt ovat yleensä aktiivisia ei-finanssiyksiköitä eivätkä siis sijoitusyksiköitä. Edellytyksenä on, että niiden toiminta koostuu yhden tai useamman tytäryhtiön ulkona olevan osakekannan omistamisesta (kokonaan tai osittain) ja rahoituksen tai palvelujen tarjoamisesta yhdelle tai useammalle tytäryhtiölle, jotka harjoittavat muuta kuin finanssilaitostoimintaa (ks. jakso 2.2.6). Esimerkki aktiivisesta ei-finanssiyksiköstä on luonnollisen henkilön omistama holdingyhtiö, joka omistaa tuotannollista toimintaa harjoittavan (eli muuta kuin finanssilaitostoimintaa harjoittavan) osakeyhtiön.

Muut holdingyhtiöt ja konsernien ns. varainhoitokeskukset tyypillisesti täyttävät sijoitusyksikön määritelmän ja ovat siten finanssilaitoksia. Varainhoitokeskuksia ovat esimerkiksi konsernien yksiköt, jotka hoitavat keskitetysti konsernivarojen hallintaa. Mikäli tällainen holdingyhtiö tai konsernin varainhoitokeskus täyttää sopimuksen liitteen I luvun VI.(B) alakohdan i) määritelmän edellytykset, on se ei-finanssiyksikkö, vaikka se muutoin täyttäisikin finanssilaitoksen määritelmän. 

Sijoitusyksikkö, jonka varat koostuvat pääasiallisesti suorista ei-velkaosuuksista kiinteään omaisuuteen, ei ole sijoitusyksikkö, vaikka niitä johtaisi tai kiinteää omaisuutta hoitaisi finanssilaitos. Esimerkiksi asunto-osakeyhtiöt eivät tyypillisesti ole sijoitusyksiköitä. Yksikön oikeudellisella muodolla ei ole asian ratkaisemisen kannalta merkitystä, vaan esimerkiksi kiinteään omaisuuteen sijoittava rahasto edellytykset täyttäessään ei ole sijoitusyksikkö. Luonnollinen henkilö ei ole sijoitusyksikkö, vaikka sillä olisikin edellä kuvattua sijoitustoimintaa.

Suorat sijoitukset suomalaisen asunto-osakeyhtiön ja keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeisiin rinnastetaan yleensä suoriksi kiinteän omaisuuden varoiksi. Sen sijaan sijoitus niin sanottuun ei-keskinäiseen kiinteistöosakeyhtiön osakkeisiin tai esimerkiksi sijoitus rahastoon, joka sijoittaa kiinteistöosakeyhtiöön, ei ole suora sijoitus kiinteään omaisuuteen.

Edellä mainittua sijoitusyksikön määritelmää sovelletaan kaikkiin Suomessa sijaitseviin oikeushenkilöihin tai oikeudellisiin järjestelyihin, kuten trusteihin.

3.3.4 Määritelty vakuutusyhtiö

Määritelty vakuutusyhtiö on yksikkö, joka on vakuutusyhtiö, joka antaa käteisarvovakuutussopimuksia (Cash Value Insurance Contract) tai elinkorkosopimuksia (Annuity Contract), tai on velvollinen suorittamaan maksuja niihin liittyen. Suomessa määriteltyjä vakuutusyhtiöitä voivat olla esimerkiksi vakuutusyhtiölaissa (1062/1979) tarkoitettu vakuutusyhtiö, työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa (354/1997) tarkoitettu työeläkevakuutusyhtiö, vakuutusyhdistyslaissa (1250/1987) tarkoitettu vakuutusyhdistys tai ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa (398/1995) tarkoitettu ulkomaisen vakuutusyhtiön sivuliike, mikäli ne antavat laissa tarkoitettuja käteisarvovakuutussopimuksia tai elinkorkosopimuksia.

Vakuutusyhtiöt, jotka tarjoavat vain yleisvakuutusta tai riskihenkivakuutusta sekä jälleenvakuutusyhtiöt, jotka tarjoavat vain vahingonkorvausjällenvakuutussopimuksia, eivät ole tämän määritelmän mukaan finanssilaitoksia. Vakuutusmeklarit ovat yleensä osa maksuketjua eikä heitä tämän vuoksi pitäisi luokitella määritellyksi vakuutusyhtiöksi, koska he eivät ole velvollisia suorittamaan maksuja vakuutus- tai elinkorkosopimuksen ehtojen perusteella.

Määritelty vakuutusyhtiö voi käsittää sekä vakuutusyhtiön että sen holdingyhtiön. Itse holdingyhtiö on kuitenkin määritelty vakuutusyhtiö vain, jos se laskee liikkeelle käteisarvovakuutussopimuksia tai elinkorkosopimuksia tai on velvollinen suorittamaan maksuja niiden osalta.

3.4. Sopimuksen liitteen II mukaiset yksiköt, joita käsitellään ei-raportoivina suomalaisina finanssilaitoksina

Sopimuksen liitteessä II on sovittu, että siinä mainittuja yksiköitä kohdellaan ei-raportoivina suomalaisina finanssilaitoksina. Mikäli yksikkö täyttää liitteessä mainitut edellytykset, ei sillä ole FATCA-raportointivelvollisuutta. Finanssilaitoksella on selvitys- ja näyttövelvollisuus liitteen II mukaisten soveltamisedellytysten täyttämisestä.

Finanssilaitoksen ei ole pakko käyttää liitteen II mukaisia vapautuksia, vaan suomalaiset yksiköt voivat halutessaan hyödyntää niitä. Mikäli liitteen II mukainen ei-raportoiva finanssilaitos rekisteröityy IRS:n ylläpitämään rekisteriin ja saa GIIN-tunnuksen, on sen annettava Suomessa FATCA-vuosi-ilmoitus. Tällainen ei-raportoiva finanssilaitos voi yleensä antaa ns. 0-ilmoituksen. Liitteen II mukaisia ei-raportoivia suomalaisia finanssilaitoksia ovat liitteessä luetellut vapautetut etuuden omistajat ja yksiköt, jotka on katsottu verosäännöksiä noudattavaksi katsottaviksi ulkomaisiksi finanssilaitoksiksi (deemed-compliant foreign financial institution).

3.4.1 Vapautetut tosiasialliset etuuden omistajat (Exempt Beneficial owners)

Tällaisilla yksiköillä ei ole ylläpitämiään tilejä koskevia raportointi- tai rekisteröintivaatimuksia eikä raportoivan suomalaisen finanssilaitoksen edellytetä tutkivan tai raportoivan vapautettujen tosiasiallisten etuuden omistajien pitämiä tilejä.

Vapautetut tosiasialliset etuuden omistajat ovat seuraaviin luokkiin kuuluvia yksiköitä:

• Sopimuksen liitteessä II kuvattu suomalainen julkisen vallan yksikkö
• Suomen Pankki
• Kansainväliset järjestöt
• Eräät eläkerahastot
• Vapautettujen tosiasiallisten edunsaajien kokonaan omistamat yksiköt

Suomalaisten vapautettujen tosiasiallisten etuuden omistajien ei tarvitse rekisteröityä IRS:n ylläpitämään rekisteriin GIIN-tunnistetta varten.

A. Julkinen valta ja sen yksiköt

Suomen valtio ja Suomen valtiollinen osa (mukaan lukien kunnat) sekä näiden yksin tai yhdessä kokonaan omistama yksiköt ovat ei-raportoivia finanssilaitoksia ja niitä käsitellään vapautettuina tosiasiallisina etuuden omistajina.

B. Suomen Pankki

Suomen Pankki ja kaikki sen kokonaan omistamat yksiköt ovat ei-raportoivia finanssilaitoksia ja niitä käsitellään vapautettuina tosiasiallisina etuuden omistajina.

C. Kansainväliset järjestöt

Kansainvälinen järjestö tai sen kokonaan omistamat yksiköt ovat ei-raportoivia finanssilaitoksia ja niitä käsitellään vapautettuina tosiasiallisina etuuden omistajina.

D. Rahastot, jotka täyttävät vaatimukset tosiasiallisina etuuden omistajina

FATCA-sopimuksen liite II sisältää neljä rahastokategoriaa, joiden mukaisia yksiköitä on käsiteltävä ei-raportoivina suomalaisina finanssilaitoksina ja vapautettuina tosiasiallisina etuuden omistajina. 

Selvyyden vuoksi todettakoon, että FATCAn osalta eläkerahasto-käsitettä tulkitaan Suomessa sopimuksessa ja Yhdysvaltojen asiaa käsittelevässä lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla. Käsitteen sisältö voi osin poiketa Suomessa muussa yhteydessä käytettävästä eläkerahaston käsitteestä.

Eläkerahastoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkia niitä oikeushenkilöitä tai oikeudellisia järjestelyjä, jotka täyttävät ko. rahastokategorian edellytykset. Eläkerahastoilla ei siis tarkoiteta vain tiettyjä yhtiömuotoja. Esimerkiksi keskinäinen yhtiö voi tässä yhteydessä olla rahasto, joka täyttää vaatimukset tosiasiallisena etuuden omistajana riippumatta siitä, pidetäänkö sitä muutoin varsinaisena rahastona. Vapautuksen edellytyksenä on sopimuksen liitteen II ao. kohtien edellytysten täyttäminen. Lakisääteisiä työeläkevakuutuksia Suomessa tarjoavat työeläkelaitokset täyttävät yleensä jäljempänä olevan kohdan E. Eläkerahastot jonkin kategorian vaatimukset. Ne ovat siten sopimuksenmukaisia vaatimukset täyttäviä tosiasiallisia etuuden omistajia.

E. Eläkerahastot

E.1 Verosopimuksen mukaan vaatimukset täyttävä eläkerahasto

Sopimuksen liitteen II II.A kappaletta sovelletaan Suomen ja Yhdysvaltojen välisessä tuloverosopimuksessa (SopS 2/1991) mainittuihin rahastoihin. Näillä rahastoilla ei ole raportointivelvoitteita eikä suomalaisten raportoivien finanssilaitosten edellytetä tutkivan tai raportoivan tällaisten eläkejärjestelmien tai muiden eläkejärjestelyjen pitämiä tilejä.

Verosopimuksen mukaan vaatimukset täyttäväksi eläkerahastoksi katsotaan yksikkö, joka:

• on sijoittautunut Suomeen
• on Suomen ja Yhdysvaltojen välisen tuloverosopimuksen mukaan oikeutettu etuihin mahdollisista tuloista Yhdysvalloista olevista lähteistä Suomessa asuvana
• täyttää kaikki sovellettavat etuuksien rajoituksia koskevat vaatimukset
• toimii pääasiallisesti eläke-etuuksien hallinnoimiseksi tai antamiseksi

Sopimuksen liitteen II II.A kappale kattaa suomalaiset lakisääteiset eläkelaitokset, mutta yhtiömuotoisista eläkelaitoksista kuitenkin ainoastaan keskinäiset vakuutusyhtiöt. 

E.2 Laajan osallistumisen eläkerahasto

Laajan osallistumisen eläkerahastot katsotaan ei-raportoiviksi finanssilaitoksiksi ja vapautetuiksi tosiasiallisiksi etuuden omistajiksi. Laajan osallistumisen eläkerahasto määritellään sopimuksen liitteen II II.B kappaleessa. Sellaiseksi katsotaan rahasto, mukaan lukien eläkevakuutusyhtiö (riippumatta siitä, onko se organisoitu keskinäiseksi eläkevakuutusyhtiöksi tai ei), joka

• on sijoittautunut Suomeen ja joka
• antaa eläke-, työkyvyttömyys- tai kuolintapausetuuksia tai mitä tahansa niiden yhdistelmiä edunsaajille, jotka ovat yhden tai useamman työnantajan nykyisiä tai entisiä työntekijöitä (tai näiden työntekijöiden nimittämiä henkilöitä)

Lisäedellytyksenä on, että 

• rahastolla ei ole ainoatakaan edunsaajaa, jolla on oikeus enempään kuin viiteen prosenttiin rahaston varoista
• rahasto on julkisen vallan sääntelemä ja antaa vuosittain tietoraportin edunsaajistaan Verohallinnolle; ja
• rahasto täyttää ainakin yhden seuraavista vaatimuksista:
  • Rahasto on yleisesti vapaa Suomessa sijoitustulosta kannettavasta verosta Suomen lainsäädännön mukaan sen statuksen perusteella, joka sillä on eläkejärjestelynä;
  • Rahasto saa vähintään 50 prosenttia kokonaismaksuistaan (muut kuin varojen siirrot muista suunnitelmista), sitä rahoittavilta työnantajilta;
  • Jaot tai nostot rahastosta sallitaan vain niiden erityisten tapahtumien sattuessa, jotka liittyvät eläköitymiseen, työkyvyttömyyteen tai kuolemaan (paitsi jaot siirtoina muille eläkerahastoille), tai rangaistuksia sovelletaan jakoihin tai nostoihin, jotka suoritetaan ennen näitä erityisiä tapahtumia; tai
  • Työntekijöiden eläkemaksuja (muut kuin eräät sallitut muodostamismaksut) rahastoon on rajoitettu työntekijän ansiotulon perusteella tai ne eivät voi vuosittain ylittää 50 000 dollaria soveltaen FATCA-sopimuksen liitteessä I esitettyjä sääntöjä tilien yhdistämisestä ja valuutanmuunnosta.

E.3 Suppean osallistumisen eläkerahasto

Suppean osallistumisen eläkerahastot katsotaan ei-raportoiviksi finanssilaitoksiksi ja vapautetuiksi tosiasiallisiksi etuuden omistajiksi. Suppean osallistumisen eläkerahasto määritellään sopimuksen liitteen II II.C kappaleessa. Sellaiseksi katsotaan rahasto, joka

• on sijoittautunut Suomeen
• antaa eläke-, työkyvyttömyys- tai kuolintapausetuuksia edunsaajille, jotka ovat yhden tai useamman työnantajan nykyisiä tai entisiä työntekijöitä (tai näiden työntekijöiden nimittämiä henkilöitä) tehdyn työn vastikkeena, edellyttäen että
  • Rahastossa on vähemmän kuin 50 osallistujaa;
  • Rahastoa rahoittaa yksi tai useampi työnantaja, jotka eivät ole sijoitusyksiköitä tai passiivisia ulkomaisia ei-finanssiyksiköitä;
  • Työnantaja- ja työntekijämaksuja rahastoon (muut kuin varainsiirrot verosopimuksen mukaan vaatimukset täyttävistä eläketileiltä) on rajoitettu työntekijän ansiotulon ja korvauksen perusteella;
  • Ne osallistujat, jotka eivät asu Suomessa, eivät ole oikeutetut enempään kuin 20 prosenttiin rahaston varoista; ja 
  • Rahasto on julkisen vallan sääntelemä ja raportoi vuosittain edunsaajistaan Verohallinnolle.

E.4 Vapautetun tosiasiallisen etuuden omistajan eläkerahasto

Vapautetun tosiasiallisen etuuden omistajan eläkerahastot katsotaan ei-raportoiviksi finanssilaitoksiksi ja vapautetuiksi tosiasiallisiksi etuuden omistajiksi. Tällainen eläkerahasto määritellään sopimuksen liitteen 2 II.D kappaleessa. Vapautetun tosiasiallisen etuuden omistajan eläkerahastoksi katsotaan rahasto, joka

• on sijoittautunut Suomeen ja joka
• antaa eläke-, työkyvyttömyys- tai kuolintapausetuuksia edunsaajille tai osallistujille, jotka 
  • ovat vapautetun tosiasiallisen etuuden omistajan nykyisiä tai entisiä työntekijöitä (tai näiden työntekijöiden nimittämiä henkilöitä); tai jotka
  • eivät ole nykyisiä tai entisiä työntekijöitä

jos näille edunsaajille tai osallistujille suoritetut etuudet ovat vastiketta vapautetulle tosiasialliselle etuuden omistajalle tehdystä henkilökohtaisesta työstä.

E.5 Vapautettujen tosiasiallisten etuuden omistajien kokonaan omistama sijoitusyksikkö

Vapautettujen tosiasiallisten etuuden omistajien kokonaan omistamat sijoitusyksiköt katsotaan ei-raportoiviksi finanssilaitoksiksi ja vapautetuiksi tosiasiallisiksi etuuden omistajiksi. Tällainen sijoitusyksikkö määritellään sopimuksen liitteen II II.E kappaleessa. Vapautettujen tosiasiallisten etuuden omistajien kokonaan omistamaksi sijoitusyksiköksi katsotaan yksikkö, joka

• on suomalainen finanssilaitos yksinomaan sen vuoksi, että se on sijoitusyksikkö, edellyttäen että jokainen yksikön pääomaosuuden suora omistaja on vapautettu tosiasiallinen etuuden omistaja, ja jokainen tällaisen yksikön velkaosuuden suora omistaja on joko 
  • talletuslaitos (tällaiselle yksikölle annetun lainan osalta); tai
  • vapautettu tosiasiallinen etuuden omistaja

3.4.2 Yksiköt, jotka on katsottu verosäännöksiä noudattaviksi katsottaviksi ulkomaisiksi (muu kuin yhdysvaltalainen) finanssilaitoksiksi (Deemed-Compliant Foreign Financial Institution)

Jäljempänä tässä jaksossa kuvatut finanssilaitokset ovat suomalaisia finanssilaitoksia, joita käsitellään voimassa olevia verosäännöksiä noudattaviksi katsottavina ulkomaisina finanssilaitoksina ja joiden ei yleensä tarvitse raportoida asiakastilejä. Sopimuksen liitteessä II on sovittu voimassa olevia verosäännöksiä noudattaviksi katsottaviksi eräät pienet ja toimialaltaan rajoitetut finanssilaitokset sekä finanssilaitokset, joiden asiakkaisiin Yhdysvallat ei ole katsonut liittyvän erityistä veroriskiä. Näihin kategorioihin kuuluvien finanssilaitosten on toiminnassaan otettava huomioon jäljempänä määritellysti asiakkaidensa tutkimis-, tunnistamis- ja raportointivaatimukset.

Mikäli finanssilaitos on rekisteröitynyt IRS:n ylläpitämään FATCA-rekisteriin, on sen annettava Suomessa Verohallinnolle vuosi-ilmoitus, vaikka sillä ei olisi raportoitavia tilejä. Vuosi-ilmoitus on tällöin ns. nollailmoitus, jolla rekisteröitynyt finanssilaitos vahvistaa, ettei sillä ole raportoitavia tilejä.

Jäljempänä kuvattujen finanssilaitoskategorioiden määritelmät poikkeavat CRS:n ja DAC2:n ei-raportoivien finanssilaitosten määritelmistä. Tämän vuoksi finanssilaitoksen, joka katsoo täyttävänsä jäljempänä olevat vaatimukset, on huolellisesti selvitettävä, koskevatko CRS:n ja DAC2:n asiakkaiden tutkimis-, tunnistamis- ja raportointivelvoitteet sitä. Verohallinto ohjeistaa CRS:n ja DAC2:n soveltamista erillisellä ohjeella.

A. Pienet tai toimialaltaan rajoitetut finanssilaitokset, jotka täyttävät vaatimukset voimassa olevia verosäännöksiä noudattaviksi katsottavina ulkomaisina finanssilaitoksina

Jäljempänä tämän jakson kohdissa A.1 – A.4 kuvatut finanssilaitokset ovat ei-raportoivia suomalaisia finanssilaitoksia, joita käsitellään voimassa olevia verosäännöksiä noudattaviksi katsottavina ulkomaisina finanssilaitoksina.

A.1 Finanssilaitos, jolla on paikallinen asiakaspohja (Liite II, III.A)

Finanssilaitosta pidetään paikallisen asiakaspohjan finanssilaitoksena, jos se täyttää kaikki alla listatut kymmenen kriteeriä. Finanssilaitoksen pitää itse arvioida, täyttääkö se nämä kriteerit, ja ylläpitää asianmukaisia merkintöjä arvionsa tueksi.

• Sillä on toimilupa ja se on säännelty finanssilaitoksena Suomen lainsäädännön mukaan
• Sillä ei saa olla kiinteää liiketoiminnan paikkaa Suomen ulkopuolella. Kiinteäksi liiketoiminnan paikaksi ei tässä yhteydessä katsota paikkaa, jota ei mainosteta yleisölle ja josta finanssilaitos suorittaa yksinomaan hallinnollisia tukitoimintoja
• Se ei saa etsiä asiakkaita tai tilinhaltijoita Suomen ulkopuolelta. Tällaiseksi toiminnaksi ei katsota yksinomaan
  • verkkosivustoa, edellyttäen, että verkkosivusto ei erityisesti mainitse, että finanssilaitos tarjoaa finanssitilejä tai palveluja muualla asuville, eikä muutoin ole suunnattu yhdysvaltalaisille asiakkaille tai tilinhaltijoille tai etsi heitä, tai
  • mainostamista painetussa mediassa tai radio- tai TV-asemalla, joka jakelee tai lähettää pääasiassa Suomen sisällä mutta satunnaisesti muissakin maissa, edellyttäen että mainonta ei erityisesti ilmoita, että finanssilaitos tarjoaa finanssitilejä tai palveluja muualla asuville eikä muutoin ole suunnattu yhdysvaltalaisille asiakkaille tai tilinhaltijoille tai etsi heitä
• Sen pitää olla Suomen lainsäädännön mukaan velvollinen tunnistamaan maassa asuvat tilinhaltijat joko tietojen raportoimiseksi tai veron pidättämiseksi maassa asuvien pitämien finanssitilien osalta tai Suomen rahanpesun estämistä koskevien huolellisuusvaatimusten täyttämiseksi
• Vähintään 98 prosenttia (arvon mukaan) finanssilaitoksen ylläpitämistä finanssitileistä pitää olla Suomessa tai Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvien (mukaan lukien ne, jotka ovat yksiköitä) pitämiä
• 1.7.2014 alkaen tai sitä ennen finanssilaitoksella pitää olla sopimuksen liitteessä I esitetyn mukaiset toimintaperiaatteet ja menettelyt estämään se, että finanssilaitos antaa finanssitilin jollekin ei-osallistujafinanssilaitokselle, ja valvomaan sitä, avaako tai ylläpitääkö finanssilaitos finanssitiliä jollekin määritellylle yhdysvaltalaiselle henkilölle, joka ei asu Suomessa (mukaan lukien yhdysvaltalainen henkilö, joka asui Suomessa, kun finanssitili avattiin, mutta lakkaa myöhemmin olemasta Suomessa asuva), tai passiiviselle ulkomaiselle ei-finanssiyksikölle, jossa on kontrolloivia henkilöitä, jotka ovat Yhdysvalloissa asuvia tai Yhdysvaltojen kansalaisia, jotka eivät asu Suomessa
• Tällaisten toimintaperiaatteiden ja menettelyjen pitää määrätä, että jos tunnistetaan finanssitili, jota pitää määritelty yhdysvaltalainen henkilö, joka ei asu Suomessa, tai passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö, jossa on kontrolloivia henkilöitä, jotka ovat Yhdysvalloissa asuvia, tai Yhdysvaltojen kansalaisia, jotka eivät asu Suomessa, finanssilaitoksen pitää raportoida tällainen finanssitili, niin kuin sen pitäisi tehdä, jos se olisi raportoiva suomalainen finanssilaitos (mukaan lukien noudattamalla IRS:n FATCA-rekisteröintisivulla olevia sovellettavia rekisteröintivaatimuksia), tai sulkea tällainen finanssitili
• Sellaisen aiemman tilin osalta, jota pitää luonnollinen henkilö, joka ei asu Suomessa, tai yksikkö, finanssilaitoksen pitää tutkia nämä tilit aiempiin tileihin sovellettavien sopimuksen liitteessä I esitettyjen menettelyjen mukaisesti yhdysvaltalaisen raportoitavan tilin tai ei-osallistujafinanssilaitoksen pitämän finanssitilin tunnistamiseksi ja raportoida tällainen finanssitili, niin kuin edellytettäisiin, jos finanssilaitos olisi raportoiva suomalainen finanssilaitos (mukaan lukien noudattamalla IRS:n FATCA-rekisteröintiverkkosivulla olevia sovellettavia rekisteröintivaatimuksia) tai sulkea tällainen finanssitili
• Finanssilaitoksen jokaisen sellaisen lähiyksikön, joka on finanssilaitos, pitää olla muodostettu tai organisoitu Suomessa ja, lukuun ottamatta jokaista lähiyksikköä, joka on sopimuksen liitteen II osaston II kappaleissa A–D kuvattu eläkerahasto, täyttää tässä A kappaleessa esitetyt edellytykset; ja
• Finanssilaitoksella ei saa olla toiminta-periaatteita tai käytäntöjä, jotka ovat syrjiviä finanssitilien avaamista tai ylläpitämistä vastaan niiden luonnollisten henkilöiden osalta, jotka ovat määriteltyjä yhdysvaltalaisia henkilöitä ja Suomessa asuvia.

A.2 Paikallispankki (Liite II, III.B)

Paikallispankiksi katsotaan finanssilaitos, joka täyttää seuraavat edellytykset

• Finanssilaitos toimii yksinomaan (ja se on saanut toimiluvan ja sitä säännellään Suomen lakien mukaan) (a) pankkina tai (b) luottoyhdistyksenä tai samanlaisena osuuskuntamuotoisena luotto-organisaationa, joka toimii ilman voittoa
• Finanssilaitoksen liiketoiminta on pääasiassa talletusten vastaanottamista ja lainojen myöntämistä, pankin osalta, vähittäisasiakkaille, jotka eivät ole lähiasiakkaita, ja, osuuskassan tai samanlaisen osuuskunta-muotoisen luotto-organisaation osalta, jäsenille, edellyttäen, ettei yhdelläkään jäsenellä ole viittä prosenttia suurempaa osuutta tällaisesta osuuskassasta tai osuuskuntamuotoisesta luotto-organisaatiosta
• Finanssilaitos täyttää edellisen kohdan A.1 kiinteää liiketoiminnan paikkaa ja asiakkaiden ulkomailta etsimistä koskevat vaatimukset. Jälkimmäisen osalta edellytetään lisäksi, että finanssilaitoksen verkkosivu ei salli finanssitilin avaamista
• Finanssilaitoksella ei ole enempää kuin 175 miljoonaa dollaria varoina taseessaan ja finanssilaitoksella ja kaikilla lähiyksiköillä yhdessä ei ole enempää kuin 500 miljoonaa dollaria kokonaisvaroina niiden konsolidoiduissa tai yhdistetyissä taseissa; ja
• Jokaisen lähiyksikön pitää olla muodostettu tai organisoitu Suomessa, ja jokaisen lähiyksikön, joka on finanssilaitos, poikkeuksena lähiyksikkö, joka on sopimuksen liitteen II osaston II kappaleissa A–D kuvattu eläkerahasto, tai finanssilaitos, jolla on vain osaston III kappaleessa C kuvattuja vähäarvoisia tilejä, pitää täyttää yllä olevat, tässä kohdassa A.2. esitetyt edellytykset.

A.3 Finanssilaitos, jolla on vain vähäarvoisia tilejä (Liite II, III.C)

Suomalainen finanssilaitos, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset

• Finanssilaitos ei ole sijoitusyksikkö
• Finanssilaitoksen tai minkään lähiyksikön ylläpitämän finanssitilin saldo tai arvo ei ylitä 50 000 dollaria, soveltaen sopimuksen liitteessä I esitettyjä sääntöjä tilien yhdistämisestä ja valuutanmuunnosta; ja
• Finanssilaitoksella ei ole enempää kuin 50 miljoonaa dollaria varoina taseessaan ja finanssilaitoksella ja kaikilla lähiyksiköillä yhdessä ei ole enempää kuin 50 miljoonaa dollaria kokonaisvaroina niiden konsolidoiduissa tai yhdistetyissä taseissa

A.4 Kvalifioitu luottokorttien liikkeellelaskija (Liite II, III.D)

Suomalainen finanssilaitos, joka täyttää seuraavat edellytykset

• Finanssilaitos on finanssilaitos yksinomaan sen vuoksi, että se on luottokorttien liikkeellelaskija, joka vastaanottaa talletuksia vain, kun asiakas suorittaa erääntyneen debetsaldon ylittävän maksun kortin osalta eikä liikamaksua palauteta asiakkaalle välittömästi; ja
• 1.7.2014 alkaen tai sitä ennen finanssilaitos toteuttaa toimintaperiaatteet ja menettelyt joko estääkseen 50 000 dollaria suuremman asiakastalletuksen tai varmistaakseen, että jokainen 50 000 dollaria suurempi asiakastalletus, soveltaen kummassakin tapauksessa sopimuksen liitteessä I esitettyjä sääntöjä tilien yhdistämisestä ja valuutanmuunnosta, palautetaan asiakkaalle 60 päivän kuluessa. Tätä sovellettaessa asiakastalletus ei viittaa saataviin riidanalaisten maksujen osalta, mutta käsittää saatavat, jotka ovat seurausta tavarapalautuksista.

Nämä ehdot ja edellytykset soveltuvat myös muihin korttien ja sähköisen rahan liikkeellelaskijoihin.

B. Sijoitusyksiköt, jotka täyttävät vaatimukset voimassa olevia verosäännöksiä noudattaviksi katsottavina ulkomaisina finanssilaitoksina ja muita erityissääntöjä (Liite II, IV)

Jäljempänä kohdissa B.1 – B.4 kuvatut finanssilaitokset ovat ei-raportoivia suomalaisia finanssilaitoksia, joita käsitellään voimassa olevia verosäännöksiä noudattaviksi katsottavina ulkomaisina finanssilaitoksina.

B.1 Sponsoroitu sijoitusyksikkö ja kontrolloitu ulkomainen yhteisö (väliyhteisö) (Liite II, IV.A)

Sponsoroitu sijoitusyksikkö on tässä jaksossa kuvattu finanssilaitos, jolla on jäljempänä kuvatut edellytykset täyttävä sponsoroiva yksikkö (sponsori).

Sponsoroitu sijoitusyksikkö on yksikkö, joka on tehnyt sponsorin kanssa sopimuksen siitä, että sponsori huolehtii sponsoroidun sijoitusyksikön huolellisuusmenettelyä ja raportointia koskevista velvoitteista. Sponsori (tyypillisesti rahastonhoitaja) on valtuus hoitaa sponsoroitua finanssilaitosta (tyypillisesti rahasto tai alirahasto, joka on sijoitusyksikkö) ja tehdä sopimuksia sponsoroidun finanssilaitoksen puolesta. Sponsorin täytyy rekisteröityä IRS:ään sponsoroivana yksikkönä ja, milloin sponsoroidulla yksiköllä on raportoitavia tilejä, rekisteröidä jokainen rahasto tai alirahasto (siirtymäsäännösten mukaan vuoden 2016 loppuun mennessä), jota se hoitaa sponsoroituna yksikkönä.

Sponsorin täytyy huolehtia FATCA-velvoitteiden noudattamisesta sponsoroitujen rahastojen puolesta. Tähän sisältyy esimerkiksi tilien tunnistaminen ja dokumentointi. Sponsorin täytyy varmistaa, että sen hoitamien rahastojen uudet sijoittajat dokumentoidaan asianmukaisesti FATCAa varten. 

Sponsorina toimiva rahastoyhtiö voi luokitella tilin uudeksi tai aiemmaksi tiliksi sen perusteella, onko tili uusi tai aiempi sille itselleen. Luokittelua ei siten tarvitse tehdä jokaiselle sponsoroidulle rahastolle erikseen tilanteissa, jossa sama tilinhaltija sijoittaa useampaan kuin yhteen saman sponsorin hallinnoimaan rahastoon. Edellytyksenä on se, että sillä itsellään on kaikki sopimuksen edellyttämät tunnistetiedot ja se muutoin noudattaa vaadittuja tunnistamismenettelyitä. 

Sponsorin on myös huolehdittava ilmoittamisesta Verohallinnolle.

Sponsori-sponsoroitu -tilanteissa oikeudellinen vastuu vaadittujen huolellisuusmenettelyjen ja raportointien huolehtimisesta säilyy sponsoroidulla yksiköllä. Sponsoroidun yksikön on siis varmistettava, että esimerkiksi verotarkastusta ja muuta velvoitteiden noudattamisen valvontaa varten esitetään tarvittava dokumentaatio ja muu tieto. Käytännössä sponsoroidun yksikön esittämis- ja selvitysvelvoitteet voivat realisoitua esimerkiksi tilanteissa, joissa sponsori ei ole suomalainen yksikkö.

Finanssilaitos on sponsoroitu sijoitusyksikkö, jos se

• on Suomeen sijoittautunut sijoitusyksikkö
• ei ole kvalifioitu välittäjä, veron pidättävä ulkomainen yhtymä tai veron pidättävä ulkomainen trusti; ja
• on sopinut jonkun yksikön kanssa, että yksikkö toimii finanssilaitoksen sponsorina

Finanssilaitos on sponsoroitu kontrolloitu ulkomainen yhteisö (väliyhteisö), jos

• finanssilaitos on Suomen lakien mukaan organisoitu kontrolloitu ulkomainen väliyhteisö, joka
  • ei ole kvalifioitu välittäjä, veron pidättävä ulkomainen yhtymä tai veron pidättävä ulkomainen trusti
• finanssilaitos on kokonaan, suoraan tai välillisesti, sellaisen raportoivan yhdysvaltalaisen finanssilaitoksen omistama, joka suostuu toimimaan tai edellyttää finanssilaitoksen kumppanuusyhtiön toimivan sponsorina finanssilaitoksen osalta; ja
• finanssilaitoksella on sponsorin kanssa yhteinen sähköinen tilijärjestelmä, jonka ansiosta sponsori voi tunnistaa kaikki finanssilaitoksen tilinhaltijat ja maksunsaajat ja saada pääsyn kaikkiin finanssilaitoksen ylläpitämiin tili- ja asiakastietoihin mukaan lukien (mutta rajoittumatta näihin) asiakastunnistetiedot, asiakasdokumentaatio, tilisaldo ja kaikki tilinhaltijalle tai maksunsaajalle suoritetut maksut.

Sponsorin on täytettävä seuraavat edellytykset:

• Sponsori on valtuutettu toimimaan finanssilaitoksen puolesta (kuten rahastonhoitajana, trustinhoitajana, yritysjohtajana tai johtavana partnerina) täyttääkseen sovellettavat rekisteröintivaatimukset IRS:n FATCA-rekisteröintiverkkosivulla;
• Sponsori on rekisteröitynyt sponsoroivana yksikkönä IRS:ään sen FATCA-rekisteröintiverkkosivulla;
• Jos sponsori tunnistaa finanssilaitoksen osalta yhdysvaltalaisia raportoitavia tilejä, sponsori rekisteröi finanssilaitoksen IRS:n FATCA-rekisteröintiverkkosivulla olevien sovellettavien rekisteröintivaatimusten mukaan 31.12.2016 tai sitä ennen ja ajankohtana tai sitä ennen, joka on 90 päivää sen jälkeen kun tällainen yhdysvaltalainen raportoitava tili ensin tunnistetaan, sen mukaan kumpi on myöhemmin;
• Sponsori suostuu suorittamaan finanssilaitoksen puolesta kaikki huolellisuutta, veron pidättämistä ja raportointia koskevat ja muut vaatimukset, jotka finanssilaitoksen olisi edellytetty suorittavan, jos se olisi raportoiva suomalainen finanssilaitos;
• Sponsori identifioi finanssilaitoksen ja sisällyttää finanssilaitoksen GIIN-tunnisteen kaikkeen raportointiin, joka on saatettu loppuun finanssilaitoksen puolesta; ja
• Sponsori ei ole antanut kumota statustaan sponsorina.

Sponsoroitujen offshore-rahastojen raportointi

Rahastonhoitaja voi toimia käytännössä monilla lainkäyttöalueilla sijaitsevien rahastojen puolesta. Sponsorina toimiessaan rahastonhoitajan on toimittava sponsoroitujen rahastojen joukon puolesta riippumattomasti kunkin sellaisen veroviranomaisen osalta, jossa rahastojen kotipaikka on. Suomalaisen sponsorin on rahastojen osalta otettava huomioon sopimuksenmukainen asuinpaikan määritelmä. Ulkomaille rekisteröidyn offshore-rahaston on annettava vuosi-ilmoitus Suomeen aina, mikäli sen asuinpaikka on Suomessa. Käytännössä offshore-rahastojen osalta vuosi-ilmoitusvelvollisuus Suomeen tulee esimerkiksi tilanteissa, joissa sitä johdetaan tai valvotaan Suomessa.

B.2 Sponsoroitu harvojen omistuksessa oleva sijoitusväline (Sponsored, Closely Held Investment Vehicle) (Liite II, IV.B)

Suomalainen finanssilaitos, joka täyttää seuraavat edellytykset

• Finanssilaitos on finanssilaitos yksinomaan sen vuoksi, että se on sijoitusyksikkö eikä se ole kvalifioitu välittäjä, veron pidättävä ulkomainen yhtymä tai veron pidättävä ulkomainen trusti
• Sponsori on raportoiva yhdysvaltalainen finanssilaitos, raportoiva mallin 1 mukainen ulkomainen finanssilaitos tai ulkomainen osallistujafinanssilaitos, valtuutettu toimimaan finanssilaitoksen puolesta (kuten ammattijohtajana, trustinhoitajana tai johtavana partnerina) ja suostuu suorittamaan finanssilaitoksen puolesta kaikki huolellisuutta, veron pidättämistä ja raportointia koskevat ja muut vaatimukset, jotka finanssilaitoksen olisi edellytetty suorittavan, jos se olisi raportoiva suomalainen finanssilaitos;
• Finanssilaitos ei esittäydy sijoitusvälineenä ei-lähiosapuolille;
• Kaksikymmentä tai sitä pienempi määrä luonnollisia henkilöitä omistaa kaikki velka-osuudet ja pääomaosuudet finanssilaitoksesta (jättäen ottamatta huomioon velkaosuudet, jotka omistavat ulkomaiset osallistujafinanssilaitokset ja voimassa olevia verosäännöksiä noudattavaksi katsottavat ulkomaiset finanssilaitokset, ja pääomaosuudet, jotka omistaa yksikkö, jos tämä yksikkö omistaa 100 prosenttia pääomaosuuksista finanssilaitoksesta ja on itse tässä sopimuskohdassa kuvattu sponsoroitu finanssilaitos); ja
• Sponsori täyttää seuraavat edellytykset:
  • Sponsori on rekisteröitynyt sponsorina IRS:ään sen FATCA-rekisteröintiverkkosivulla; 
  • Sponsori suostuu suorittamaan finanssilaitoksen puolesta kaikki huolellisuutta, veron pidättämistä ja raportointia koskevat ja muut vaatimukset, jotka finanssilaitoksen olisi edellytetty suorittavan, jos se olisi raportoiva suomalainen finanssilaitos, ja säilyttää finanssilaitoksen osalta kerätyn dokumentaation kuuden vuoden ajan;
  • Sponsori identifioi finanssilaitoksen kaikessa raportoinnissa, joka on saatettu loppuun finanssilaitoksen puolesta; ja 
  • Sponsori ei ole antanut kumota statustaan sponsorina.

B.3 Sijoitusneuvojat ja sijoitustoiminnan hoitajat (Investment Advisors and Investment Managers) (Liite II, IV.C)

Suomeen sijoittautunut sijoitusyksikkö, joka on finanssilaitos yksinomaan sen vuoksi, että

• se antaa sijoitusneuvoja tai hoitaa salkkuja, ja toimii asiakkaan puolesta finanssilaitokseen (muu kuin ei-osallistujafinanssilaitos), asiakkaan nimissä talletettujen varojen sijoittamisen, hoitamisen tai hallinnoinnin osalta.

B.4 Yhteissijoitusväline (Collective Investment Vehicle) (Liite II, IV.D)

Yhteissijoitusvälineet-kategoria on helpotus sijoitusyksiköille, jotka omistetaan yksinomaan ulkomaisten, ei-yhdysvaltalaisten osallistujafinanssilaitosten kautta tai jotka omistaa suoraan sellaiset suuret institutionaaliset sijoittajat, joita FATCA-veronpidätys tai -raportointi ei tyypillisesti koske. 

Edellytyksenä on, että

• sijoitusyksikkö on sijoittautunut Suomeen
• sitä säännellään yhteissijoitusvälineenä
• kaikkia osuuksia yhteissijoitusvälineestä (mukaan lukien 50 000 dollaria suuremmat velkaosuudet) hallitsee yksi tai useampi vapautettu tosiasiallinen etuuden omistaja, liitteen I osaston VI alakohdassa B(4) kuvatut aktiiviset ulkomaiset ei-finanssiyksiköt, sopimuksessa määritellyt yhdysvaltalaiset henkilöt, jotka eivät ole määriteltyjä yhdysvaltalaisia henkilöitä, tai finanssilaitokset, jotka eivät ole ei-osallistujafinanssilaitoksia, tai niitä hallitaan näiden kautta.

4 Finanssitilit (financial accounts)

Finanssitili on finanssilaitoksen ylläpitämä tili. Finanssitilit jaetaan viiteen luokkaan:

• Talletustilit (jakso 4.3)
• Säilytystilit (jakso 4.4)
• Käteisarvovakuutussopimukset (jakso 4.5)
• Elinkorkosopimukset (jakso 4.6)
• Omapääoma- ja velkaosuudet (jakso 4.7)

Kussakin luokassa on poikkeuksia ja vapautuksia, joista mainitaan kunkin tilityypin käsittelyn yhteydessä.

4.1 Johdanto

Sopimuksen mukaan raportoivien suomalaisten finanssilaitosten pitää vuosittain antaa Verohallinnolle tietoja määriteltyjen yhdysvaltalaisten henkilöiden pitämistä tileistä. Sopimuksessa näihin viitataan raportoitavina yhdysvaltalaisina tileinä.

Finanssilaitoksen, ellei se ole vapautettu eli ei-raportoiva suomalainen finanssilaitos, täytyy tunnistaa:

• ylläpitääkö se tilejä
• ylläpidettyjen tilien tyyppi, ja 
• ovatko näiden tilien haltijat määriteltyjä yhdysvaltalaisia henkilöitä tai passiivisen ulkomaisen ei-finanssiyksikön kontrolloivia henkilöitä.

Finanssitili on raportoitava yhdysvaltalainen tili, jos sen tilinhaltijana on yksi tai useampi määritelty yhdysvaltalainen henkilö tai passiivinen ulkomainen (muu kuin yhdysvaltalainen) yksikkö, jolla on yksi tai useampi määritelty yhdysvaltalainen henkilö kontrolloivana henkilönä. Mikäli tilinhaltija tai tilinhaltijana olevan ei-yhdysvaltalaisen yksikön kontrolloivat henkilöt lakkaavat olemasta määriteltyjä yhdysvaltalaisia henkilöjä, finanssitili lakkaa olemasta raportoitava yhdysvaltalainen tili.

Sopimusta sovellettaessa tilin käsite on määritelty laajasti ja se voi käsittää tuotteita tai velvoitteita, joita ei normaalisti pidettäisi tilinä joko Suomen muussa lainsäädännössä tai päivittäisessä käytössä. Finanssitili-käsite kattaa esimerkiksi kaikki käteisarvovakuutussopimukset (riippumatta sopimuksen pääoma- tai takaisinostoarvosta), elinkorkosopimukset sekä omapääoma- ja velkaosuudet.

Jos finanssilaitos toimii vain arvopaperivälittäjänä, joka pelkästään toteuttaa arvopaperien osto- ja myyntitoimeksiantoja, tai saa ja välittää tällaisia toimeksiantoja toisille vastaavanlaisille välittäjille, finanssilaitoksen ei edellytetä käsittelevän tätä toimintaa varten perustamiaan puitteita finanssitilinä. Tilinhoitajana toimiva finanssilaitos on silloin vastuussa huolellisuusmenettelyn suorittamisesta ja raportoinnista.

Finanssilaitosten ylläpitämät tilit

”Ylläpidetty” tarkoittaa kunkin tilityypin kohdalla seuraavaa:

• Talletustiliä ylläpitää finanssilaitos, joka on velvollinen suorittamaan maksuja tilin osalta.
• Säilytystiliä ylläpitää finanssilaitos, joka pitää säilytyksessä tilillä olevia varoja tilinhaltijaa varten.
• Vakuutussopimusta tai elinkorkosopimusta ylläpitää finanssilaitos, joka on velvollinen suorittamaan maksuja sopimukseen liittyen.
• Pääoma- tai velkaosuutta finanssilaitoksesta, jos tämä pääoma- tai velkaosuus muodostaa tilin, käsitellään niin kuin sitä ylläpitäisi tämä finanssilaitos, jos tämä finanssilaitos on sijoitusyksikkö.

Finanssilaitos voi ylläpitää useampia kuin yhtä tyyppiä olevia tilejä. Esimerkiksi talletuslaitos voi myös ylläpitää säilytystilejä samoin kuin talletustilejä.

Finanssilaitoksen asiakkaan käyttäessä harkinta-aikana peruutusoikeuttaan ja lopettaessaan tilin, katsotaan finanssitili luoduksi ja tilin raportoitava arvo on sen sulkemishetken arvo.

Raportoitavat tilit

Tili on yhdysvaltalainen raportoitava tili, jos sitä pitää yksi tai useampi määritelty yhdysvaltalainen henkilö tai ei-yhdysvaltalainen yksikkö, jossa on yksi tai useampi määritelty yhdysvaltalainen kontrolloiva henkilö. Vuosina 2015 ja 2016 raportoitava tili on myös tili, jonka haltija on ei-osallistujafinanssilaitos.

Niiden raportoivien finanssilaitosten, joilla ei ole raportoitavia tilejä, on kuitenkin vahvistettava tämä vuosi-ilmoituksella Verohallinnolle antamalla ns. nollailmoitus (ks. jakso 7.4).

Luvussa 5 käydään läpi asianmukaista huolellisuusmenettelyä, jota finanssilaitoksen tai kolmannen osapuolen finanssilaitoksen puolesta pitää raportoitavien tilien tunnistamiseksi noudattaa.

Jos finanssilaitos ulkoistaa huolellisuusmenettelyyn ja raportointiin liittyvät velvoitteet kolmannelle osapuolelle, säilyy vastuu näistä velvoitteista kuitenkin finanssilaitoksella.

Tili lakkaa olemasta raportoitava tili

Jos raportoitavan yhdysvaltalaisen tilin haltija tai tilinhaltijana olevan ei-yhdysvaltalaisen yksikön kontrolloivat henkilöt lakkaavat olemasta määriteltyjä yhdysvaltalaisia henkilöitä, finanssitili lakkaa olemasta raportoitava yhdysvaltalainen tili.

Mikäli tilinhaltija tai mainitut kontrolloivat henkilöt ovat määriteltyjä yhdysvaltalaisia henkilöitä minä tahansa raportointijakson aikana, finanssitili on raportoitava yhdysvaltalainen tili kyseisenä raportointijaksona. Mikäli tilinhaltijalla on olosuhteiden muuttumisen seurauksena useampia statuksia raportointijakson aikana eikä finanssilaitos pysty tarkastamaan niitä (esimerkiksi tilinhaltijan osoite on vaihtunut kerran tai useampia kertoja) valmistautuessaan antamaan vuosi-ilmoitusta Verohallinnolle, finanssilaitoksen on pidettävä finanssitiliä joka tapauksessa raportoitavana yhdysvaltalaisena tilinä eikä määritellä statusta raportointijakson loppuhetken perusteella.

Käytännössä siis tili, joka on ollut jonakin vuonna raportoitava tili, säilyy raportoitavana siihen asti, kunnes joko tilinhaltija lakkaa olemasta määritelty yhdysvaltalainen henkilö tai tili lopetetaan. Raportoitava tili, jonka tilinhaltija on kokonaan lopettanut tai siirtänyt kalenterivuoden aikana, on raportoitava lopettamisvuoden osalta. Muutoin ilmoitusvelvollisuuden ratkaisee vuoden lopun tilanne. Jos siis vuoden lopussa tilinhaltija tai kontrolloivat henkilöt eivät ole enää määriteltyjä yhdysvaltalaisia henkilöitä, ei tiliä tarvitse raportoida, vaikka tilinhaltija tai kontrolloivat henkilöt olisivatkin aiemmin olleet määriteltyjä yhdysvaltalaisia henkilöitä.

4.2 Tilinhaltijat

Suomessa tilinhaltija on yleensä FATCAssa sama kuin mitä yksityisoikeudellisesti ymmärretään tilinhaltijalla. Tunnistaessaan tilinhaltijaa finanssilaitoksen voi kuitenkin olla eräissä tilanteissa tarpeen ottaa huomioon tilityyppi sekä se, missä ominaisuudessa tiliä pidetään.

Muiden henkilöiden kuin finanssilaitoksen pitämät tilit

Henkilöä, joka on muu kuin finanssilaitos, ja joka pitää tiliä toisen henkilön hyväksi 

• asiamiehenä (agent), 
• tilinhoitajana/säilytyksenhoitajana (custodian), 
• nimettynä edustajana (nominee), 
• allekirjoittajana (signatory), 
• sijoitusneuvojana (investment adviser) tai 
• välittäjänä (intermediary)

ei käsitellä tällaisen tilin haltijana sopimusta sovellettaessa. Tällöin henkilö, jonka puolesta tiliä pidetään, on tilinhaltija.

Jos finanssilaitos, kuten säilytyslaitos, pitää tiliä toisen henkilön hyväksi (mukaan lukien vapautetut tosiasialliset etuuden omistajat ja voimassa olevia verosäännöksiä noudattavaksi katsottavat finanssilaitokset), finanssilaitosta pidetään tilinhaltijana eikä henkilöä, jonka hyväksi tiliä on pidetty.

Yhteistilit

Jos tiliä pidetään yhteisesti, sen koko saldo tai arvo on luettava kuuluvaksi kaikille tilin yhteishaltijoille. Tätä sääntöä sovelletaan sekä yhdistämis- että raportointitarkoituksiin.

Jos tiliä pitävät yhteisesti luonnollinen henkilö ja yksikkö, finanssilaitoksen on sovellettava erikseen sekä luonnolliseen henkilöön että yksikköön asianmukaisen huolellisuusmenettelyn vaatimuksia tämän tilin osalta.

Käteisarvovakuutussopimukset ja elinkorkosopimukset (Cash Value Insurance Contracts and Annuity Contracts)

Vakuutus- tai elinkorkosopimusta pitää jokainen henkilö, jolla on oikeus saada käyttää sopimuksen arvo (esimerkiksi lainan, noston, takaisinoston kautta tai muuten) tai jolla on sopimuksen mukaan mahdollisuus vaihtaa edunsaaja.

Jos kukaan ei voi käyttää sopimuksen arvoa tai muuttaa edunsaajaa, tilinhaltijoita ovat kaikki sopimuksessa omistajaksi nimetyt henkilöt ja kaikki henkilöt, jotka ovat sopimusehtojen perusteella oikeutetut saamaan tulevan maksun. Kun velvoite suorittaa maksu sopimuksen perusteella muuttuu pysyväksi, jokainen maksun saantiin oikeutettu henkilö on tilinhaltija.

Edunsaajaa, jota ei ole peruuttamattomasti määrätty (peruuttamaton edunsaajamääräys, edunsaajasitoumus), vaan vakuutuksenottaja voi vaihtaa edunsaajan ennen etuuden realisoitumista, ei pidetä tässä tarkoituksessa tilinhaltijana. Esimerkiksi säästöhenkivakuutuksessa, jossa vakuutuksenottaja on nimennyt edunsaajan kuolintapauksen varalle, ei tällainen ehdollinen edunsaaja ole raportoitava tilinhaltija vakuutuksen säästöaikana.

Mikäli vakuutuksessa on vakuutuksenottajan lisäksi määrätty peruuttamaton edunsaaja, on tällainen edunsaaja tilinhaltija. Esimerkiksi, jos vakuutuksenottajana oleva työnantaja tekee sopimuksessa tarkoitetun eläkevakuutussopimuksen, jossa on nimetty (vaihtokelvoton) edunsaaja, on tämä edunsaaja sopimuksessa tarkoitettu tilinhaltija. Tällöin siis ennen eläkkeen maksun aloittamista sekä vakuutuksenottajana oleva työnantaja että edunsaajana oleva työntekijä ovat sopimuksen tarkoittamia edunsaajia. Jos etuus on ehdollinen tai työnantaja voi yksipuolisesti vaihtaa edunsaajaa, tällöin työntekijää ei pidetä tilinhaltijana ennen etuuden realisoitumista.

Säästöhenkivakuutukset, joissa on useampi edunsaaja

Jos kaksi tai useampia henkilöitä (esimerkiksi puolisot) ottavat yhteisiä käteisarvohenkivakuutussopimuksia, joissa useampi osapuoli on vakuutettu ja edunsaajana ovat eloonjääneet osapuolet, käsitellään kaikkia tilinhaltijoina.

Yksikkötilin haltijat

Yksikkötili voi olla raportoitava yhdysvaltalainen tili, jos joko yksikkö on määritelty yhdysvaltalainen henkilö tai yksikkö on ei-yhdysvaltalainen yksikkö, jossa on yksi tai useampi yhdysvaltalainen kontrolloiva henkilö. Yksikön itsessään katsotaan asuvan siellä, missä sillä on verotuksellinen kotipaikka, ja perussäännöt ulkomaisen ei-finanssiyksikön asuinpaikan määrittämiseksi ovat samat kuin finanssilaitoksella (jakso 2.2). Yksikön verotuksellinen asuinvaltio on pääsääntöisesti siellä, missä se on perustettu ja/tai mistä sitä keskeisiltä osin johdetaan ja valvotaan.

Raportoitava yksikkö voi kuitenkin olla myös verotuksellinen läpivirtausyksikkö (yhtymä, trusti, säätiö jne.). Yksikköä pidetään raportointimielessä valtiossa asuvana, vaikka yksikköä ei kyseisen valtion tai lainkäyttöalueen säännösten mukaan pidetä siellä verovelvollisena.

4.3 Talletustili (Depository Account)

Talletustili on sopimuksen mukaan yritys-, shekki-, säästö-, määräaikais- tai säästökassatili tai tili, josta on todisteena talletus-, säästökassa-, sijoitus- tai velkatodistus tai -asiakirja tai muu samanlainen asiakirja, ja jota finanssilaitos ylläpitää säännönmukaisen pankki- tai samanlaisen liiketoiminnan rajoissa.

Tilin ei tarvitse olla korkoa tuottava tili. Talletustili käsittää pankki- tai samanlaista liiketoimintaa harjoittavan luottokorttiyhtiön antaman luottokortin kreditsaldon (kreditsaldo ei käsitä kreditsaldoja kiistanalaisten veloitusten osalta, mutta käsittää kreditsaldot, jotka ovat tulosta ostojen palautuksista).

Sopimuksen liitteen II kohdassa III.D on poikkeussääntö, jonka edellytykset täyttäessään luottokorttien liikkeellelaskija voidaan katsoa ei-raportoivaksi suomalaiseksi finanssilaitokseksi eikä liikkeellelaskijan luottokortteja pidetä talletustileinä. Kyseisen sopimuskohdan mukaan luottokortteja ei pidetä talletustileinä, jos yksinomaan luottokortin liikkeellelaskijana toimiva finanssilaitos toteuttaa toimintaperiaatteet ja menettelyt, joilla estetään 50 000 dollaria suuremmat asiakastalletukset tai varmistetaan, että jokainen 50 000 dollaria suurempi asiakastalletus palautetaan asiakkaalle 60 päivän kuluessa. Lisäksi luottokortteihin voidaan soveltaa sopimuksen liitteellä I olevia kynnysarvoja samalla tavalla kuin talletustileihin yleensä (ks. jakso 5.10.1).

Talletustilin määritelmä käsittää myös määrän, jota vakuutusyhtiö pitää hallussaan koron maksamista tai hyvittämistä koskevan sopimuksen perusteella. Määrät, joita vakuutusyhtiö pitää hallussaan odottaen maksua käteisarvovakuutussopimuksen osalta voimassaoloajan loputtua, eivät muodosta talletustiliä.

4.4 Säilytystili (Custodial Account)

Säilytystili on tili tai muu järjestely (muu kuin vakuutussopimus tai elinkorkosopimus), joka on tehty sijoittamista varten pidetyn finanssi-instrumentin, –sopimuksen tai sijoituksen hallitsemiseksi toisen henkilön hyväksi.

Sijoittamista varten pidettävien varojen käsite on tässä yhteydessä laaja. Käytännössä varojen käsitteen piiriin on tarkoitettu kuuluvan kaikki varat, joita voidaan pitää finanssilaitoksen ylläpitämällä tilillä pois lukien suorat sijoitukset kiinteään omaisuuteen. Varoiksi katsotaan muun muassa seuraavat:

• yhtiön osake tai osuus
• joukkovelkakirjalaina, debentuuri tai muu velka-asiakirja
• valuutta- tai hyödyketransaktio
• luottoriskinvaihtosopimus
• ei-finanssi-indeksipohjainen swap
• nimellispääomasopimus 
• vakuutussopimus tai elinkorkosopimus
• mikä tahansa optio tai
• muu vakioitu tai vakioimaton johdannaisinstrumentti

Säilytystili muodostuu myös tilanteissa, joissa finanssilaitos hallinnoi esimerkiksi johdannaisia vastapuolena olevan asiakkaan lukuun. Hallinnoinnilla tarkoitetaan muun muassa johdannaisposition avaamista, sulkemista, toteuttamista tai suojaamista asiakkaan puolesta. Lisäksi hallinnointi muodostuu tilanteessa, jossa finanssilaitos vaatii, säilyttää tai hallinnoi positioon liittyviä vakuuksia asiakkaan puolesta. Raportointi ja palkkio missä muodossa tahansa ovat merkkejä johdannaisten hallinnoinnista asiakkaan puolesta.

Säilytystiliä ei yleensä muodostu, mikäli finanssilaitoksen rooli on pelkästään johdannaissopimuksen tai muun sopimuksen vastapuolena toimiminen.

Käteisarvovakuutussopimusta tai elinkorkosopimusta ei pidetä säilytystilinä, mutta ne voivat olla säilytystilillä pidettyjä varoja. Vakuutuksenantajan tulee tarvittaessa ilmoittaa säilytyslaitokselle käteisarvovakuutussopimuksen pääoma/takaisinostoarvo säilytyslaitoksen raportointia varten.

Säilytystilin osalta on huomattava, että siltä on raportoitava tilille maksettujen tuottojen lisäksi myös tilillä säilytettyjen varojen perusteella muualle kuin kyseiselle tilille maksetut tuotot. Esimerkiksi säilytystilillä säilytettyjen osakkeiden luovutushinnat ja osingot on raportoitava säilytystilin perusteella maksettuina tuottoina, vaikka ne maksettaisiin tilinhaltijan talletustilille. Talletustililtä on raportoitava ainoastaan sille maksetut ja hyvitetyt korot.

4.5 Käteisarvovakuutussopimus (Cash Value Insurance Contract)

Vakuutussopimus on sopimus, jonka mukaan vakuutuksenantaja suostuu suorittamaan maksuja määritellyn tapahtuman sattuessa. Tapahtumat käsittävät kuolemantapaus-, sairastumis-, onnettomuus-, vastuu- ja omaisuusriskin. Elinkorkosopimusta ei pidetä vakuutussopimuksena.

Käteisarvovakuutussopimus on vakuutussopimus, jonka käteisarvo ylittää 50 000 dollaria.

Käteisarvovakuutussopimus ei käsitä:

• kahden vakuutusyhtiön välisiä jälleenvakuutussopimuksia; 
• sellaisia henkivakuutuksia, joilla ei ole käteisarvoa eikä muuta säästövakuutuselementtiä. Vakuutusmaksujen palautukset, jotka johtuvat vakuutuksen peruuttamisesta tai lopettamisesta, vakuutusmäärän alennuksesta tai virheen korjauksesta erääntyneeseen vakuutusmaksuun ja vakuutetun bonukseen liittyen, eivät myöskään tee vakuutuksesta sopimuksen tarkoittamaa käteisarvovakuutussopimusta.

Henkivakuutuksessa sovittua korvausta, joka maksetaan henkilön kuollessa, ei oteta huomioon vakuutussopimuksen käteisarvoa 31.12. määritettäessä.

Vakuutuksen realisoituminen ja vakuutukseen liittyvien korvausten maksaminen eivät muodosta uutta tiliä, vaan tilin katsotaan säilyvän samana käteisarvovakuutussopimuksena, ellei vakuutuksessa tapahdu olosuhteiden muutosta.

4.6 Elinkorkosopimus (Annuity Contract)

Elinkorkosopimus on sopimus, jonka mukaan vakuutuksenantaja suostuu suorittamaan maksuja ajanjaksolta, joka määräytyy kokonaan tai osittain yhden tai useamman luonnollisen henkilön elinajan odotteen mukaan. Elinkorkosopimukseksi katsotaan myös sopimus, jonka katsotaan olevan elinkorkosopimus sen lainkäyttöalueen lain, säädöksen tai käytännön mukaan, jossa sopimus annettiin, ja jonka mukaan antaja suostuu suorittamaan maksuja vuosien pituisen määräajan aikana.

Sopimuksen liitteellä II kohdassa V mainittuja vapautettuja eläketilejä tai kahden vakuutusyhtiön välisiä elinkorkosopimusten jälleenvakuutuksia ei pidetä elinkorkosopimuksena.

4.7 Pääoma- tai velkaosuudet finanssitileinä

Pääoma- ja velkaosuudet (muut kuin säännönmukaisesti kaupankäynnin kohteena olevat osuudet) ovat tilejä niiden yksiköiden osalta, jotka ovat sijoitusyksiköitä yksinomaan sen vuoksi, koska:

• yksikön bruttotulo johtuu sijoittamisesta tai jälleensijoittamisesta finanssivaroihin tai kaupankäynnistä niillä ja niitä hoitaa finanssilaitos, mukaan lukien toinen sijoitusyksikkö, tai
• yksikkö toimii tai esiintyy yhteissijoitusvälineenä, sijoitusrahastona (mutual fund), pörssilistattuna rahastona (exchange traded fund), pääomasijoitusrahastona (private equity fund), hedge fundina, riskipääomarahastona (venture capital fund), lainarahoitteisena yritysostorahastona (leveraged buyout fund) tai muuna samanlaisena sijoitusvälineenä, joka on perustettu sijoitusstrategianaan sijoittaminen, jälleensijoittaminen finanssivaroihin tai kaupankäynti niillä.

Sellaisen yhtymän osalta, joka on finanssilaitos, ilmaisu pääomaosuus tarkoittaa joko pääoma- tai tulo-osuutta yhtymästä.

Sellaisen trustin osalta, joka on finanssilaitos, pääomaosuus tarkoittaa osuutta, jota hallitsee joko koko trustin tai sen osuuden asettajana tai edunsaajana käsitelty henkilö tai muu luonnollinen henkilö, joka viime kädessä tosiasiallisesti kontrolloi trustia. Määriteltyä yhdysvaltalaista henkilöä pitää käsitellä trustin edunsaajana, jos tämä henkilö on oikeutettu saamaan suoraan tai epäsuorasti pakollisen tai harkinnanvaraisen voitonjaon trustista.

Talletuslaitosten, säilytyslaitosten, määriteltyjen vakuutusyhtiöiden ja sijoitusyksiköiden, jotka ovat varainhoitajia, sijoitusneuvojia tai muita samanlaisia yksiköitä, on sopimuksen mukaisesti raportoitava ainoastaan ne pääoma- ja velkaosuudet, jotka on luotu sopimuksen mukaisen raportoinnin välttämiseksi.

Sopimus rajoittaa raportoinnin ulkopuolelle lisäksi ne pääoma- ja velkaosuudet, joilla käydään säännöllisesti kauppaa vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla. Pääoma- tai velkaosuutta pidetään "säännöllisen kaupankäynnin kohteena olevana", jos se on listattu hyväksytyssä arvopaperipörssissä. Yksinomaan listautuminen ei ole riittävä osoitus säännöllisen kaupankäynnin kohteena olemisesta, vaan listautumisen tarkoituksena on oltava nimenomaisesti se, että sijoitusväline on yleisen kaupankäynnin kohteena. Finanssilaitoksen ei kuitenkaan edellytetä tarkistavan vuosittain, onko pääoma- tai velkaosuuksilla käyty kauppaa.

4.8 Pääoma- tai velkaosuus rahoituskonsernin holdingyhtiöstä tai varainhoitokeskuksesta

Yhdysvaltain lainsäädännössä on jaksossa 4.7 mainittujen tilanteiden lisäksi rahoituskonsernin holdingyhtiöitä ja varainhoitokeskuksia koskeva säännös, jota kyseiset toimijat voivat Suomessa halutessaan soveltaa. Säännöksen mukaan muu kuin säännönmukaisen kaupankäynnin kohteena oleva pääoma- tai velkaosuus holdingyhtiöstä tai varainhoitokeskuksesta on tili vain, jos:

• Sen lähiyksiköihin kuuluu yksi tai useampi sijoitusyksikkö tai passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö ja näiden sijoitusyksiköiden tai passiivisten ulkomaisten ei-finanssiyksiköiden saama tulo on 50 prosenttia tai enemmän lähiyksikköryhmän ansaitsemasta kokonaistulosta
• Lunastus- tai eläköitymismäärä tai osuudelle ansaittu tuotto määritetään, suoraan tai välillisesti, ensisijaisesti yhden tai useamman sijoitusyksikön perusteella tai yhden tai useamman passiivisen ulkomaisen ei-finanssiyksikön perusteella, jotka ovat yksikön lähiyksikköryhmän jäseniä;
• Osuuden arvo määritetään suoraan tai välillisesti ensisijaisesti niiden varojen perusteella, jotka tuottavat (tai voisivat tuottaa) veronpidätyksen alaisia maksuja; tai
• Osuus lasketaan liikkeelle pääasiallisesti Yhdysvaltain raportointi- tai veronpidätysvaatimusten välttämiseksi

4.9 Finanssitilien ulkopuolelle jäävät tilit

Sopimuksen liitteellä II on eräitä tuotteita, jotka on hyväksytty vähäriskisiksi (todennäköisyys veron välttämiselle on vähäinen), eikä niitä siis ole käsiteltävä yhdysvaltalaisina raportoitavina tileinä.

Sopimus mahdollistaa sen, että vähäriskisiksi katsottavien tuotteiden listaa päivitetään joko lisäämällä listalle uusia vähäriskisiksi katsottavia tuotteita tai listalta poistetaan tuotteita, joita ei enää pidetä vähäriskisinä. Päivittäminen edellyttää sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäistä sopimista. Poikkeusten soveltumisen edellytyksenä on, että tilit täyttävät kaikki ko. kohdassa olevat vaatimukset.

Jaksot 4.10-4.15 tarkentavat tunnistettuja suomalaisia tilejä, joita ei pidetä finanssitileinä ja jotka sisältyvät sopimuksen liitteelle II.

4.10 Eräät säästötilit

Eläketili (Liite II, V.A.1)

Suomessa ylläpidetty eläketili, joka täyttää seuraavat edellytykset Suomen lainsäädännön mukaan:

• Tili on sääntelyn alainen henkilökohtaisena eläketilinä tai se on osa rekisteröityä tai säänneltyä eläkesuunnitelmaa eläke-etuuksien antamiseksi (mukaan lukien työkyvyttömyys- ja kuolemantapausetuudet);
• Tilin verokohtelu on edullinen (esim. maksut tilille, jotka muutoin olisivat Suomen lainsäädännön mukaan veronalaisia, ovat vähennyskelpoisia tai jätetään tilinhaltijan bruttotulon ulkopuolelle tai verotetaan alennetulla verokannalla tai tililtä tulevan sijoitustulon verotusta lykätään tai sitä verotetaan alennetulla verokannalla);
• Tilin osalta edellytetään vuosittaista tietojen raportointia Suomen veroviranomaisille;
• Nostojen ehtona on erityisen eläkeiän saavuttaminen, työkyvyttömyys tai kuolema, tai ennen näitä erityisiä tapahtumia tehtyihin nostoihin sovelletaan rangaistuksia; ja
• Joko (i) vuosimaksut on rajoitettu 50 000 dollariin tai vähempään tai (ii) tilille elinaikana suoritettavat enimmäismaksut on rajoitettu 1 000 000 dollarin tai vähempään, soveltaen kussakin tapauksissa liitteessä I esitettyjä sääntöjä tilien yhdistämisestä ja valuutanmuunnosta.

Ei-eläkesäästötilit (Liite II, V.A.2)

Suomessa ylläpidetty tili (muu kuin vakuutus- tai elinkorkosopimus), joka täyttää seuraavat edellytykset Suomen lainsäädännön mukaan:

• Tili on sääntelyn alainen säästämisvälineenä muuhun tarkoitukseen kuin eläkkeeseen;
• Tilin verokohtelu on edullinen (esim. maksut tilille, jotka muutoin olisivat Suomen lakien mukaan veronalaisia, ovat vähennyskelpoisia tai jätetään tilinhaltijan bruttotulon ulkopuolelle tai verotetaan alennetulla verokannalla tai tililtä tulevan sijoitustulon verotus lykätään tai tulo verotetaan alennetulla verokannalla);
• Nostojen ehtona on säästötilin tarkoitukseen liittyvien erityisten kriteerien täyttäminen (esimerkiksi koulutus- tai lääketieteellisten etuuksien antaminen) tai ennen näiden kriteerien täyttymistä tehtyihin nostoihin sovelletaan rangaistuksia; ja
• Vuosimaksut on rajoitettu 50 000 dollariin tai vähempään, soveltaen kussakin tapauksissa sopimukseen liitteessä I esitettyjä sääntöjä tilien yhdistämisestä ja valuutanmuunnosta.

4.11 Eräät kuolemanvaravakuutussopimukset (Liite II, V.B)

Suomessa ylläpidetty henkivakuutussopimus, jonka kattama jakso loppuu ennen kuin vakuutettu luonnollinen henkilö saavuttaa 90 vuoden iän, edellyttäen, että sopimus täyttää seuraavat edellytykset:

• Jaksottaiset vakuutusmaksut, jotka eivät ajan myötä alene, on maksettava ainakin vuosittain sen ajanjakson ajan, jonka sopimus on voimassa, tai siihen asti kun vakuutettu saavuttaa 90 vuoden iän, sen mukaan kumpi on lyhyempi;
• Sopimuksella ei ole sellaista sopimuksellista arvoa, jonka joku henkilö voi saada (nostolla, lainalla tai muuten) ilman sopimuksen irtisanomista;
• Sopimusta peruttaessa tai lopetettaessa maksettava määrä (muu kuin kuolemantapausetuus) ei voi ylittää sopimuksesta maksettuja kokonaisvakuutusmaksuja, vähennettynä kuolemantapaus-, sairaus- ja kuluveloitusten summalla (olipa ne tosiasiallisesti määrätty tai ei) sopimuksen voimassaolojaksolta tai -jaksoilta ja ennen sopimuksen perumista tai irtisanomista maksetuilla määrillä; ja
• Siirronsaaja ei pidä sopimusta arvon vuoksi.

4.12 Kuolinpesän pitämä tili (Liite II, V.C)

Suomessa ylläpidetty tili, jota pitää yksinomaan kuolinpesä. Edellytyksenä on kopio vainajan testamentista tai kuolintodistuksesta. Suomalaisen henkilön osalta riittävänä pidetään myös Väestörekisterikeskuksesta saatua tietoa henkilön kuolemasta.

Tätä vapautusta on tulkittava samalla tavalla kuin Suomessa voimassa oleva rahanpesulainsäädäntö (AML) ja muu finanssilaitoksia koskeva asiakkaiden tutkimis- ja tunnistamissäännöstö (KYC) edellyttää. Toisin sanoen, finanssilaitoksen on tutkittava ja tunnistettava kuolinpesän edunsaajat siinä vaiheessa, kun muu säännöstö sitä edellyttää. Suomen verolainsäädännön mukaisesti jakamattoman kuolinpesän tiliä käsitellään yksikkötilinä, joka on tutkittava, tunnistettava ja raportoitava yksikkötiliä koskevien vaatimusten mukaisesti.

Kun finanssilaitos on tunnistanut kuolinpesän osakkaat, kyseessä on FATCA-sopimuksen tarkoittama olosuhteiden muutos (tilin edunsaajat muuttuvat). Kyse ei ole enää vapautetusta yksinomaan kuolinpesän pitämästä tilistä, vaan FATCA-sopimuksen mukaisesta finanssitilistä.  Käytännössä siis silloin, kun finanssilaitoksen on kerättävä kuolinpesän osakkaiden tiedot muun lainsäädännön velvoittamana, on sen noudatettava asiakkaan tutkimis- ja tunnistamismenettelyn osalta olosuhteiden muutostilanteita koskevia menettelyjä. Finanssilaitos voi niin valitessaan täyttää tutkimis- ja tunnistamisvelvoitteensa myös aiemman tilin osalta pyytämällä asiakkaalta muun lainsäädännön vaatimien tietojen keräämisen yhteydessä FATCAn edellyttämät tiedot kuolinpesän osakkaista (yleensä lisätietona osakkaan verotuksen asuinvaltio, verotunniste ja tieto, onko osakas Yhdysvaltain kansalainen).

Ohjeistuksen voidaan näiltä osin katsoa olleen tulkinnanvarainen ja epäselvä ennen Verohallinnon 26.4.2016 antamaa ohjetta. Tämän vuoksi finanssilaitokset voivat käsitellä ennen ohjeen antamista olleita jakamattoman kuolinpesän tilejä finanssitilien ulkopuolella olevina tileinä.

4.13 Sulkutilit (Escrow accounts) (Liite II, V.D)

Suomessa ylläpidetty tili, joka on luotu jonkin seuraavan tapahtuman yhteydessä:

• Tuomioistuimen määräys tai tuomio.
• Kiinteän tai irtaimen omaisuuden myynti, vaihto tai vuokraus, edellyttäen, että tili täyttää seuraavat edellytykset:
  • Tili rahoitetaan yksinomaan käsirahalla, talletuksella, joka on määrältään sopiva turvaamaan transaktioon suoraan liittyvän velvoitteen, tai samanlaisella maksulla, tai se rahoitetaan rahoitusvaroilla, jotka talletetaan tilille omaisuuden myynnin, vaihdon tai vuokrauksen yhteydessä;
  • Tili on perustettu ja sitä käytetään yksinomaan varmistamaan ostajan velvollisuus maksaa omaisuuden ostohinta, myyjän velvollisuus maksaa jokin ehdollinen velvoite tai vuokralleantajan tai -ottajan velvollisuus maksaa kaikki vuokrattuun omaisuuteen liittyvät vahingot niin kuin vuokrasopimuksessa on sovittu;
  • Tilin varat, niille ansaittu tulo mukaan lukien, maksetaan tai muutoin jaetaan ostajan, myyjän, vuokralleantajan tai -ottajan hyväksi (mukaan lukien tällaisen henkilön velvollisuuden täyttämiseksi), kun omaisuus myydään, vaihdetaan tai luovutetaan tai vuokrasopimus irtisanotaan;
  • Tili ei ole marginaali- tai muu samanlainen tili, joka on perustettu finanssivarallisuuden myynnin tai vaihdon yhteydessä; ja
  • Tiliä ei ole yhdistetty luottokorttitiliin.
• Kiinteällä omaisuudella turvatun lainan myöntävän finanssilaitoksen velvollisuus varata osa maksusta yksinomaan mahdollistamaan kiinteään omaisuuteen myöhemmin liittyvien verojen tai vakuutuksen maksaminen.
• Finanssilaitoksen velvollisuus yksinomaan mahdollistaa verojen maksaminen myöhempänä ajankohtana.

4.14 Kumppanilainkäyttöalueen tilit (Liite II, V.E)

Suomessa ylläpidetty ja Yhdysvaltojen ja toisen kumppanilainkäyttöalueen välisen FATCA:n toteuttamisen mahdollistavan sopimuksen mukaan finanssitilin määritelmän ulkopuolelle jätetty tili, edellyttäen että tiliä koskevat samat vaatimukset ja valvonta tämän toisen kumppanilainkäyttöalueen lainsäädännön mukaan niin kuin tili olisi luotu tällä kumppanilainkäyttöalueella ja sitä ylläpitäisi kumppanilainkäyttöalueen finanssilaitos tällä kumppanilainkäyttöalueella.

4.15 Käyttämättömät tilit

Suomalainen finanssilaitos voi soveltaa olemassa olevia normaaleja toimintamenettelyjään luokitellakseen tilin käyttämättömäksi. Jos normaalit toimintamenettelyt eivät ole sovellettavissa, suomalainen finanssilaitos voi luokitella tilin sopimusta sovellettaessa käyttämättömäksi, jos:

• tilillä ei ole ollut toimintaa kuluneina kolmena vuotena,
• tilinhaltija ei ole ottanut yhteyttä finanssilaitokseen tämän tai toisen tilin osalta kuluneina kuutena vuotena,
• tiliä ei ole linkitetty aktiiviseen samalle tilinhaltijalle kuuluvaan tiliin.

Suomalaisen finanssilaitoksen pitäisi luokitella tili sen olemassa olevan dokumentaation perusteella, joka sillä jo on hallussaan tilinhaltijasta. Jos dokumentaatio osoittaa käyttämättömän tilin raportoitavaksi tiliksi, suomalaisen finanssilaitoksen tulee raportoida tili vuosi-ilmoituksella siitä huolimatta, että tilinhaltijaan ei ole ollut mitään yhteyttä. Jos finanssilaitos on sulkenut käyttämättömän tilin ja siirtänyt asiakkaan varat muualle finanssilaitokseen säilöön, tällöin finanssilaitoksella ei katsota olevan raportoitavaa asiakkaan tiliä. Tällaisen suljetun tilin “uudelleenaktivointi” katsotaan uuden tilin avaamiseksi. Finanssilaitoksen on tällöin vahvistettava tilinhaltijan status niin kuin kyseessä olisi mikä tahansa uusi tili.

Tili ei ole käyttämätön, jos:

• tili ei normaalien toimintamenettelyjen mukaan ole käyttämätön.
• tilinhaltija ottaa finanssilaitokseen yhteyttä tästä tilistä tai jostain toisesta tilistä, jota tilinhaltija pitää tässä finanssilaitoksessa
• tilinhaltija käyttää käyttämätöntä tiliä tai jotain toista tilinhaltijan tässä finanssilaitoksessa olevaa tiliä.

5 Asianmukainen huolellisuusmenettely (due diligence)

5.1 Yleistä huolellisuusmenettelystä

Huolellisuusvaatimukset, joita finanssilaitoksen on noudatettava tutkiessaan ja tunnistaessaan onko tili raportoitava tili, on määritelty sopimuksen liitteessä I. Yleisinä periaatteina voidaan mainita seuraavat:

1. Tiliä käsitellään raportoitavana tilinä siitä päivästä alkaen, jona se on tunnistettu raportoitavaksi tiliksi huolellisuusmenettelyjen mukaisesti, ja ellei toisin säädetä, raportoitavaa tiliä koskevat tiedot on raportoiva vuosi-ilmoituksella vuosittain sitä vuotta seuraavana kalenterivuonna, johon tiedot liittyvät.
2. Tilin saldo tai arvo on määritettävä kalenterivuoden viimeisen päivän mukaan.
3. Jos tilin saldo tai arvoraja on määritettävä kalenterivuoden viimeisen päivän mukaan, asianomainen saldo tai arvo on määritettävä sen raportointijakson viimeisen päivän mukaan, joka loppuu kyseisen kalenterivuoden päättyessä tai kuluessa.
4. Raportoivat finanssilaitokset voivat Suomessa käyttää palveluntarjoajia täyttämään sille asetetut vuosi-ilmoitus- ja huolellisuusvelvoitteet, mutta vastuu velvoitteiden hoitamisesta on aina finanssilaitoksella itsellään.
5. Finanssilaitos voi Suomessa soveltaa uusia tilejä koskevia huolellisuusmenettelyjä aiempiin tileihin ja suuriarvoisia tilejä koskevia huolellisuusmenettelyjä vähäarvoisiin tileihin. Kuitenkin aiempiin tileihin muutoin sovellettavia sääntöjä sovelletaan edelleen.
6. Finanssilaitos voi niin itse valitessaan käyttää huolellisuusmenettelyyn liittyviä kansallisesti päätettäviä optioita siinä laajuudessa, kun Verohallinto on tässä ohjeessa tai muutoin sallinut. Finanssilaitoksen on tällöin täytettävä kaikki ko. option soveltamisen menettelyvaatimukset.
7. Finanssilaitos voi soveltaa huolellisuusmenettelyssään sopimuksen 4 artiklan 7 kappaleen mukaisesti Yhdysvaltojen asiaa koskevia säännöksiä siinä laajuudessa, kun Verohallinto on tässä ohjeessa tai muutoin sallinut.
8. Finanssilaitos voi soveltaa huolellisuusmenettelyssään sopimuksen 7 artiklan mukaisesti toisen valtion sopimukseen sisältyviä edullisempia ehtoja siinä laajuudessa, kun Verohallinto on tässä ohjeessa tai muutoin sallinut.

5.2 Kynnysarvojen soveltamisesta

Verotusmenettelylain 17 a §:n 2 momentin mukaan Verohallinto antaa tarkempia määräyksiä, joiden mukaan raportoivat suomalaiset finanssilaitokset voivat käyttää FATCA-sopimuksen liitteen I osaston 1 kohdan C sekä osaston II kohdan A, osaston III kohdan A, osaston IV kohdan A ja osaston V kohdan A mukaisesti Amerikan yhdysvaltojen asiaa koskevissa säännöksissä kuvattua menettelyä tai määritelmiä. Lisäksi Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä FATCA-sopimuksen huolellisuusmenettelyn soveltamisesta. Edellä mainitut sopimuskohdat liittyvät ns. kynnysarvoihin. Suomessa finanssilaitos voi käyttää jäljempänä kussakin tilityyppikohdassa kuvattuja kynnysarvoja vuosilta 2014 ja 2015.

Hallituksen esityksen mukaan Verohallinnon on otettava huomioon kynnysarvojen osalta tietojenvaihdon kansainvälinen kehitys. Tavoitteena hallituksen esityksen mukaan ovat mahdollisimman yhdenmukaiset menettelytavat tietojenhankinnassa ja tietoja lähetettäessä. Käytännössä siis vuodesta 2016 eteenpäin myös Suomessa tullaan noudattamaan FATCAn osalta tulevien Common Reporting Standardin ja EU:n direktiivin 2014/107 (DAC2) mukaisten ao. tilityyppien kynnysarvoja. 

Vuodesta 2016 alkaen kynnysarvoja voidaan käyttää, hallituksen esityksen tarkoittamalla tavalla, vain siinä laajuudessa kuin ne eivät ole ristiriidassa CRS:n ja DAC2:n vaatimusten kanssa. Finanssilaitoksen on tämän vuoksi tutkittava kaikki aiemmat tilinhaltijat CRS:n ja DAC2:n vaatimusten mukaisesti myös FATCAn osalta 31.12.2017 mennessä. Käytännössä siis finanssilaitoksen on esimerkiksi luonnollisen henkilön aiemman tilin osalta tutkittava kaikki tilit eikä se voi jättää tutkimatta, tunnistamatta ja raportoimatta myöskään tilejä, joiden saldo on alle 50 000 USD. Alle 50 000 USD:n tilien osalta tutkimis- ja tunnistamismenettely on tehtävä CRS:n ja DAC2:n vaatimassa laajuudessa 31.12.2017 mennessä, jos finanssilaitos on vuosina 2014 ja 2015 soveltanut kynnysarvoja. Tili on raportoitava siitä vuodesta lähtien, kun se on tunnistettu raportoitavaksi.

5.3 Hyväksyttävä asiakirjanäyttö

Sopimuksen mukaan hyväksyttäväksi asiakirjanäytöksi katsotaan:

1. Asuinpaikkatodistus, jonka on antanut sen valtion veroviranomainen, jolla maksunsaaja väittää asuvansa. Suomessa asuinpaikkatodistuksella tarkoitetaan Verohallinnon antamaa todistusta verovelvollisuudesta.
2. Luonnollisen henkilön osalta voimassa oleva viranomaisen antama virallinen henkilöllisyystodistus (passi tai henkilökortti) tai muu viranomaisen antama todistus henkilöllisyydestä, kuten suomalainen ajokortti. 
3. Yksikön osalta virallinen dokumentaatio, jonka on antanut siihen oikeutettu julkisen vallan toimielin (esimerkiksi hallitus tai sen virasto, kuten Patentti- ja rekisterihallitus, tai kunta) ja johon sisältyy yksikön nimi ja pääkonttoriosoite joko lainkäyttöalueella (tai Yhdysvaltojen territoriossa), jolla se väittää asuvansa, tai lainkäyttöalueella (tai Yhdysvaltojen territoriossa), jolla se muodostettiin tai organisoitiin.
4. Sellaisen finanssitilin osalta, jota ylläpidetään lainkäyttöalueella, jolla on rahanpesun estämistä koskevat säännöt, jotka IRS on hyväksynyt QI-sopimuksen (sellaisena kuin se kuvataan asiaa koskevissa Yhdysvaltojen säännöksissä) yhteydessä, jokin asiakirjoista, muu kuin Form W-8 tai W-9, joihin viitataan lainkäyttöalueen QI-sopimuksen liitteessä luonnollisten henkilöiden tai yksiköiden tunnistamisen osalta.
5. Tilinpäätös, kolmannen osapuolen luottoraportti, konkurssihakemus tai U.S. Securities and Exchange Commission:in raportti.

Sopimuksen mukaan finanssilaitos voi eräissä tilanteissa perustaa yksikköasiakkaidensa statuksen määrittämisen julkisesti saatavilla oleviin tai finanssilaitoksen hallussa oleviin muihin tietoihin. Mikäli finanssilaitos voi näillä tiedoilla osoittaa, ettei kyseessä ole raportoitava tili, täyttyy sopimuksessa kuvattu huolellisuusmenettelyvelvoite. Finanssilaitos voi siis muun dokumentoidun ja luotettavan selvityksen perusteella osoittaa, että tilinhaltija on esimerkiksi osallistuva finanssilaitos, ei-raportoiva suomalainen finanssilaitos tai aktiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö. 

5.4 Dokumenttien hyödyntäminen useamman tilin osalta

Dokumentaation edellytetään tukevan kunkin pidetyn tilin statusta. Finanssilaitos voi käyttää asiakkaan aiemman tilin avaamisen yhteydessä saatua dokumentaatiota, jos asiakas avaa uuden tilin samassa finanssilaitoksessa.

Finanssilaitos voi asiakasta tunnistaessaan käyttää dokumentaatiota, jonka asiakas on antanut sellaisen tilin osalta, jota pidetään saman finanssilaitoksen toisessa sivuliikepaikassa tai finanssilaitoksen lähiyksikön sivuliikepaikassa, jos:

• finanssilaitos käsittelee kaikkia saman dokumentaation jakavia tilejä yhtenä ainoana tilinä tai velvoitteina, ja
• finanssilaitos ja toinen sivuliikepaikka tai lähiyksikkö ovat osa universaalia tilijärjestelmää, joka käyttää asiakastunnistetta, jota voidaan käyttää asiakkaan kaikkien muiden tilien järjestelmälliseen hakemiseen.

Vastuu tiedon oikeellisuudesta on aina finanssilaitoksella ja sen pitää aina pyydettäessä pystyä esittämään Verohallinnolle ilmoitetun statuksen kannalta tarpeellinen ja asianmukainen dokumentaatio.

5.5 Asiakirjanäytön säilyttäminen

Finanssilaitoksen tai asianmukaisen huolellisuusmenettelyn sen puolesta suorittavan kolmannen osapuolen pitää säilyttää tilinhaltijan statuksen selvittämiseksi käytetyt asiakirjat kuuden vuoden ajan sen vuoden päättymisen jälkeen, jona status selvitettiin.

5.6 Tilien yhdistäminen (Aggregation)

Finanssilaitoksen tulee tietyissä tilanteissa ottaa huomioon sopimuksen liitteen I tilien yhdistämissäännöt sen tunnistamiseksi, ovatko tilit raportoitavia ja ovatko ne vähäarvoisia vai suuriarvoisia tilejä.

Milloin yhdistämissääntöjä sovelletaan?

Yhdistämistä edellytetään, jos finanssilaitos on päättänyt soveltaa raportoitavien tilien osalta sopimuksen liitteen I mukaisia kynnysarvoja siten kuin ne on tässä ohjeessa tarkemmin määritelty. Yhdistämissääntöjä sovelletaan myös määritettäessä, onko kyseessä suuriarvoinen tili sekä olosuhteiden muutostilanteissa.

Finanssilaitoksen edellytetään yhdistävän kaikki sen tai sen lähiyksikön pitämät tilit siltä osin kuin finanssilaitoksen tietokonejärjestelmät linkittävät tilit jonkin tietoelementin perusteella, esimerkiksi asiakasnumeron tai verotunnisteen.

Jos tilit voidaan linkittää jollain tietoelementillä ja saldojen yksityiskohdat ovat saatavilla, mutta järjestelmä ei ilmoita tilien yhdistettyä saldoa, finanssilaitoksen tulee yhdistää tilit.

Finanssilaitoksen tulee kuitenkin yhdistää ainoastaan saman tilinhaltijan pitämät tilit. Kaikki luonnollisen henkilön tai yksikön pitämät tilit on yhdistettävä. Jos luonnollisella henkilöllä on tili omissa nimissään ja hän on myös yksikön kontrolloiva henkilö, luonnollisen henkilön tiliä ja kyseisen yksikön tiliä ei yhdistetä. Jos tuote on vapautettu eikä sitä täten pidetä finanssitilinä, sitä ei tarvitse lukea mukaan yhdistämismenettelyyn.

Jos tilit ovat muussa valuutassa kuin Yhdysvaltain dollareina, kynnysarvot täytyy muuntaa valuutaksi, jossa tilit ovat ennen kynnysarvojen soveltumisen määrittämistä. Tämä pitää tehdä käyttämällä raportoinnin kohdevuoden 31.12. julkaistua avistakurssia tai, vakuutus- tai elinkorkosopimuksen osalta, viimeisimmän sopimusvuosipäivän tietoa. Suljettujen tilien osalta käytettävä avistakurssi on tilin sulkemispäivän kurssi.

Yhdistämissäännöt ja lähiyksiköt (Related Entities)

Jos tietokonejärjestelmä linkittää tilejä lähiyksiköiden välillä niiden sijaintipaikasta riippumatta, finanssilaitoksen on yhdistettävä tilit määritellessään sitä, soveltuuko jokin raportoinnin kynnysarvoista. Kun finanssilaitos on suorittanut kynnysarvomäärittelyn, se on kuitenkin vastuussa vain pitämiensä raportoitavien tilien raportoinnista.

Sponsoroitujen rahastojen yhdistäminen

Monien rahastojen sponsori toimii rahastojen puolesta ja huolehtii niiden osalta myös FATCA-velvoitteiden täyttämisestä. Lopullinen vastuu velvoitteiden täyttämisessä säilyy kuitenkin sponsoroidulla finanssilaitoksella.
 
Yhdistämistä edellytetään niiden saman sponsorointiryhmän rahastojen osalta, joilla on sama sponsori, jos sponsori tai sen palveluntarjoaja käyttää samaa tietokonejärjestelmää tilien linkitykseen.

Käytännössä sponsori (tyypillisesti rahastonhoitaja) käyttää palveluntarjoajaa (siirtoasiamiestä) tilinhaltijoiden (rahaston sijoittajat) asiakassuhteiden hoitamiseen. Jos sama sponsori käyttää eri palveluntarjoajia, järjestelmät eivät ehkä linkitä informaatiota palveluntarjoajien välillä ja yhdistämistä edellytetään vain palveluntarjoajan (siirtoasiamies) tasolla.

Jos sponsori esimerkiksi hoitaa kaikki asiakassuhteet yhden ainoan siirtoasiamiehen kautta, yhdistämisen pitäisi tapahtua sponsorin tasolla (siltä osin kuin järjestelmä linkittää tilit).

Jos sponsorilla on kaksi rahastojen ryhmää, joista kumpikin käyttää eri siirtoasiamiestä, käytännössä yhdistäminen on mahdollista vain rahastoryhmä-/siirtoasiamies-tasolla, koska asiakassuhde pidetään sillä tasolla. Sponsori yhdistää rahastot siirtoasiamiehen tasolla (siltä osin kuin järjestelmä linkittää tilit).

5.7 Verotunnisteet (TIN)

Mikäli tilinhaltija on yhdysvaltalainen henkilö, finanssilaitoksen on selvitettävä tilinhaltijan yhdysvaltalainen verotunniste (U.S. Federal Taxpayer Identifying Number, TIN). Finanssilaitoksen on hankittava aiemman tilin haltijan TIN 1.1.2017 mennessä.

IRS:n tiedotteessaan 2017-46 antaman ohjeen edellytysten täyttyessä suomalaisella finanssilaitoksella on lisäaikaa vuoden 2019 loppuun asti yhdysvaltalaisen verotunnisteen saamiseksi. Finanssilaitos voi näiden tilien osalta vuosilta 2017-2019 annettavilla FATCA-vuosi-ilmoituksilla ilmoittaa yhdysvaltalaisen verotunnisteen sijaan teknisen soveltamisohjeen (katso Vuosi-ilmoitus) mukaisen tiedon. Edellytykset yhdysvaltalaisen verotunnisteen saamisen lykkäämiselle ovat seuraavat.

1. Kyse on aiemmasta tilistä eli ennen 1.7.2014 avatusta tilistä
2. Finanssilaitos saa ja ilmoittaa FATCA-vuosi-ilmoituksella tilinhaltijan tai kontrolloivan henkilön syntymäajan
3. Finanssilaitos kysyy vuosittain tilinhaltijaltaan yhdysvaltalaista verotunnistetta
4. Finanssilaitos suorittaa sähköisen arkistotietohaun koskien puuttuvia yhdysvaltalaisia vero-tunnisteita ennen raportointia vuodelta 2017.

Ilmoittaessaan tilihaltijan tai kontrolloivan henkilön yhdysvaltalaisen verotunnisteen sijaan teknisen soveltamisohjeen mukaisen tiedon finanssilaitoksen katsotaan vakuuttavan täyttäneensä edellä mainitut tiedotteen ehdot. Finanssilaitoksen ei siis ole muissa tilanteissa sallittua jättää ilmoittamatta yhdysvaltalaista verotunnistetta. Yhdysvaltalainen verotunniste on lain ja FATCA-sopimuksen mukainen pakollinen tieto. Poikkeuksena tästä ovat passiiviset ei-finanssiyksiköt, joilla ei ole yh-dysvaltalaista verotunnistetta. Näiden osalta FATCA-vuosi-ilmoituksen verotunniste-elementissä ilmoitetaan yhdysvaltalaisen verotunnisteen sijaan teknisen soveltamisohjeen mukaiset tiedot.

Finanssilaitoksen on saatava tilinhaltijalta tilinhalijan itsensä antama, TIN:in sisältävä todistus (esimerkiksi IRS:n W-9-lomake ”Request for Taxpayer Identification Number and Certification” tai muu samankaltainen lomake, ks. luku 6 Itse annettu todistus) niiltä luonnollisilta henkilöiltä, jotka on tunnistettu Yhdysvalloissa asuviksi ja joiden uusi tili tunnistetaan raportoitavaksi tiliksi 1.7.2014 alkaen. Finanssilaitos voi luottaa tilinhaltijan antaman verotunnisteen oikeellisuuteen, ellei finanssilaitos tiedä tai sillä ole syytä epäillä, että verotunniste ei ole oikea.

5.8 Olosuhteiden muutos

Olosuhteiden muutos käsittää minkä tahansa informaation muutoksen tai lisäyksen tilinhaltijan tilin osalta (mukaan lukien tilinhaltijan lisäys, korvaaminen tai muu tilinhaltijan muutos) tai tällaiseen tiliin liittyvän minkä tahansa informaation muutoksen tai lisäyksen. 

Olosuhteen muutoksella on merkitystä vain, jos informaation muutos tai lisäys vaikuttaa tilinhaltijan statukseen sopimusta sovellettaessa eli jos muutos osoittaa, että hän joko on yhdysvaltalainen henkilö tai ei enää ole yhdysvaltalainen henkilö. Tässä yhteydessä merkitystä siis on niillä muutoksilla, jotka ovat sopimuksessa tarkoitettuja Yhdysvaltoihin viittaavia tunnusmerkkejä.

Jos olosuhteissa tapahtuu edellisessä kappaleessa kuvattu muutos, joka aiheuttaa sen, että finanssilaitos tietää tai sen on syytä tietää alkuperäisen itse annetun todistuksen olevan virheellinen tai epäluotettava, finanssilaitos ei voi enää luottaa alkuperäiseen itse annettuun todistukseen. Finanssilaitoksen pitää tällöin saada tilinhaltijalta uusi itse annettu todistus, joka selvittää, onko tilinhaltija määritelty yhdysvaltalainen henkilö. Olosuhteiden muuttuessa finanssilaitoksen pitää todentaa tilinhaltijan tosiasiallinen status niin, että se voi tarvittaessa ilmoittaa tilin seuraavalla vuosi-ilmoituksella. Tili on raportoitava siihen saakka, kunnes finanssilaitos voi luotettavasti osoittaa, ettei tilinhaltija ole määritelty yhdysvaltalainen henkilö.

Mikäli tilinhaltijalla on useita tilejä tai aiemman tilin haltija avaa uuden tilin, on yhden tilin olosuhdemuutokset otettava huomioon myös tilinhaltijan muiden tilien osalta siinä laajuudessa kuin sopimuksen tilien yhdistämissäännöt edellyttävät.

5.9 Eri tilityyppejä koskevat huolellisuusmenettelyt

Tilin tutkimiseen ja tunnistamiseen sovellettavat täsmälliset huolellisuusmenettelysäännökset riippuvat siitä, mikä sopimuksen liitteellä I luokiteltu tilityyppi on kulloinkin kyseessä. Liite I jakaa tilit noudatettavan huolellisuusmenettelyn osalta neljään luokkaan:

• Aiemmat henkilötilit
• Uudet henkilötilit
• Aiemmat yksikkötilit
• Uudet yksikkötilit

5.10 Aiemmat henkilötilit

Aiempi henkilötili tarkoittaa raportoivan finanssilaitoksen 30.6.2014 ylläpitämää luonnollisen henkilön finanssitiliä. Aiemmat tilit kuuluvat yhteen neljästä luokasta tilin saldosta tai arvosta riippuen. Nämä ovat:

• Kynnysarvon vapauttamat tilit
• Käteisarvovakuutussopimukset tai elinkorkosopimukset, joita ei voida myydä Yhdysvalloissa asuville
• Vähäarvoiset tilit
• Suuriarvoiset tilit

Aiempien henkilötilien huolellisuusmenettelyyn liittyvät vähimmäisvaatimukset riippuvat siitä, mihin edellä mainituista luokista asiakkaan tilit kuuluvat. Finanssilaitos voi aina noudattaa suuriarvoisiin tileihin sovellettavaa huolellisuusmenettelyä ja pääsääntö on, että tilit tutkitaan ja tunnistetaan saldoista ja arvoista riippumatta. Kynnysarvot ovat siis optio.

5.10.1 Aiempien henkilötilien kynnysarvovapautukset

Finanssilaitos voi niin valitessaan soveltaa Suomessa vuosien 2014 ja 2015 osalta sopimuksen liitteellä I mainittuja kynnysarvovapautuksia. Valintaa voidaan soveltaa kaikkiin tileihin tai selvästi tunnistettavissa olevaan tiliryhmään, kuten toimialan mukaiset tilit tai tilit sen sijaintipaikan mukaan.

Seuraavia tilejä ei tarvitse tutkia, tunnistaa tai raportoida Verohallinnolle, jos finanssilaitos itse päättää käyttää kynnysarvopoikkeusta:

• Talletustilit, joiden saldo tai arvo on 50 000 USD tai vähemmän.
• Luonnollisen henkilön aiemmat tilit, joiden saldo ei ylitä 50 000 USD 30.6.2014, paitsi jos tilistä tulee suuriarvoinen tili 31.12.2015 tai minä tahansa sitä seuraavana vuonna.
• Luonnollisen henkilön aiemmat tilit, jotka katsotaan käteisarvovakuutussopimuksiksi tai elinkorkosopimuksiksi, joiden saldo tai arvo on 250 000 USD tai vähemmän 30.6.2014, paitsi jos tilistä tulee suuriarvoinen tili 31.12.2015 tai minä tahansa sitä seuraavana vuonna.

Jos finanssilaitos ei tee valintaa kynnysarvovapauksien soveltamiseksi, sen pitää tutkia kaikki luonnollisen henkilön aiemmat tilit.

Vuodesta 2016 eteenpäin finanssilaitoksen tulee kynnysarvojen osalta ottaa huomioon tässä ohjeessa mainitulla tavalla Common Reporting Standardin ja DAC2:n huolellisuusmenettelyvaatimukset. Näihin vaatimuksiin ei henkilötilien osalta sisälly kynnysarvoja.

5.10.2 Käteisarvovakuutussopimukset tai elinkorkosopimukset, joita ei voida myydä Yhdysvalloissa asuville

Aiempia käteisarvovakuutussopimuksia tai elinkorkosopimuksia, joita ei voida myydä Yhdysvalloissa asuville Yhdysvaltain tai Suomen lakien tai säädösrajoitusten vuoksi, ei tarvitse tutkia, tunnistaa tai raportoida.

Tämä poikkeus soveltuu vain, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

• Finanssilaitoksen käteisarvovakuutussopimuksia ja elinkorkosopimuksia ei voida myydä Yhdysvaltoihin ilman oikeudellista tai säännöksiin perustuvaa lupaa, ja
• Suomen lainsäädäntö vaatii raportointia tai veronpidätystä näiden tuotteiden osalta.

5.10.3 Vähäarvoiset tilit

Vähäarvoisia luonnollisen henkilön aiempia tilejä ovat tilit, joiden saldo tai arvo ylittää 50 000 USD tai käteisarvovakuutussopimusten tai elinkorkosopimusten osalta 250 000 USD, mutta ei ylitä 1 000 000 USD.

Niiden vähäarvoisten tilien osalta, joita ei ole muuten tunnistettu raportoitaviksi tileiksi, vähimmäisvaatimuksena on sähköinen arkistotietohaku. Haun avulla varmistetaan, ettei asiakkaalla ole jäljempänä kuvattuja Yhdysvaltoihin viittaavia tunnusmerkkejä. Sellaisten luonnollisen henkilön aiempien tilien, jotka ovat vähäarvoisia tilejä 30.6.2014, tutkiminen pitää tehdä 30.6.2016 mennessä. Raportoitaviksi tunnistetut aiemmat vähäarvoiset tilit ovat raportoitavia siitä vuodesta alkaen, jona ne tunnistetaan sellaisiksi.

Sähköinen arkistotietohaku

Finanssilaitoksen pitää tutkia ylläpitämänsä sähköisesti hakukelpoinen tieto seuraavien Yhdysvaltoihin viittaavien tunnusmerkkien osalta:

• Tilinhaltijan tunnistaminen Yhdysvaltain kansalaiseksi tai Yhdysvalloissa asuvaksi.
• Yksiselitteinen maininta yhdysvaltalaisesta syntymäpaikasta.
• Nykyinen yhdysvaltalainen postiosoite tai kotipaikkaosoite (mukaan lukien yhdysvaltalainen postilokero-osoite).
• Voimassa oleva yhdysvaltalainen puhelinnumero.
• Pysyväisohjeet varojen siirrosta Yhdysvalloissa ylläpidetylle tilille.
• Nykyisin voimassa oleva asianajovaltakirja tai allekirjoitusvaltuus myönnettynä henkilölle, jolla on yhdysvaltalainen osoite.
• Postinsäilytysohje tai c/o-osoite Yhdysvalloissa, jos raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa ei ole muuta osoitetta tilinhaltijalle. Sellaisen aiemman henkilötilin osalta, joka on vähäarvoinen tili, c/o-osoitetta Yhdysvaltojen ulkopuolella tai postinsäilytysohjetta ei ole käsiteltävä Yhdysvaltoihin viittaavana tunnusmerkkinä.

Mikäli sähköisessä haussa löydetään edellä lueteltuja tunnusmerkkejä, tili on raportoitava tili, ellei

• finanssilaitos saa asiakkaalta uuden asiakkaan huolellisuusmenettelyn yhteydessä kuvattua itse annettua todistusta kohtuullisessa ajassa (90 päivää), joka osoittaa, ettei kyse ole raportoitavasta tilistä tai
• finanssilaitoksella ole asiakirjanäyttöä, josta käy ilmi, ettei kyse ole raportoitavasta tilistä.

Mikäli sähköisessä haussa ei löydetä mitään edellä lueteltuja tunnusmerkkejä, finanssilaitoksen on tehtävä jatkoselvityksiä vain, jos olosuhteissa tapahtuu muutos tai tili muuttuu suuriarvoiseksi tiliksi (ks. jakso 5.10.4). Olosuhteiden muutos edellyttää jatkoselvityksiä, jos tiliin sen seurauksena liittyy yksi tai useampi Yhdysvaltoihin viittaava tunnusmerkki.

Jos tilinhaltijalla on olosuhteiden muutoksen seurauksena yksi tai useampi Yhdysvaltoihin viittaava tunnusmerkki, tilistä tulee raportoitava, ellei finanssilaitos pysty luotettavasti osoittamaan, ettei tili ole tunnusmerkeistä huolimatta raportoitava tili (ks. seuraava kappale ”Yhdysvaltoihin viittaavista tunnusmerkeistä”).

Yhdysvaltoihin viittaavista tunnusmerkeistä

Jos tilinhaltija on todisteiden mukaan Yhdysvaltain kansalainen tai Yhdysvalloissa asuva tai tilinhaltijan syntymäpaikka on Yhdysvalloissa, tili on raportoitava.  Poikkeuksen muodostavat tilanteet, joissa finanssilaitos saa tilinhaltijalta todistuksen, joka osoittaa, ettei tilinhaltija ole Yhdysvaltain kansalainen eikä verotuksellisesti Yhdysvalloissa asuva. Tämän lisäksi finanssilaitoksella on oltava asiakirjoihin perustuva näyttö siitä, ettei kyse ole raportoitavasta tilistä (esim. passi tai muu viranomaisen antama todistus tai kopio tilinhaltijan Yhdysvaltain kansalaisuuden menetystä koskevasta todistuksesta tai luotettava muu selvitys syystä, jonka vuoksi tilinhaltijalla ei ole tällaista todistusta, tai syystä, jonka vuoksi tilinhaltija ei saanut Yhdysvaltain kansalaisuutta syntyessään).

Jos tilinhaltijan

• nykyinen osoite on yhdysvaltalainen postiosoite ja/tai nykyinen vakinaisen kotipaikan osoite Yhdysvalloissa,
• tilinhaltijalla on yhdysvaltalainen puhelinnumero tai
• tilinhaltijalla on olemassa olevat pysyväisohjeet varojen siirrosta Yhdysvalloissa ylläpidetylle tilille

tili on raportoitava. Poikkeuksen muodostavat tilanteet, joissa finanssilaitos saa tilihaltijalta todistuksen, joka osoittaa, ettei tilinhaltija ole Yhdysvaltain kansalainen eikä verotuksellisesti Yhdysvalloissa asuva. Tämän lisäksi finanssilaitoksella on oltava asiakirjoihin perustuva näyttö, ettei tilinhaltija ole Yhdysvaltain kansalainen ja hänen verotuksen asuinvaltio on muu kuin Yhdysvallat.

Jos tilillä on voimassa oleva asianajovaltakirja tai allekirjoitusvaltuus myönnettynä henkilölle, jolla on yhdysvaltalainen osoite, tili on raportoitava. Poikkeuksen muodostavat tilanteet, joissa finanssilaitos saa tilihaltijalta todistuksen, joka osoittaa, ettei tilinhaltija ole Yhdysvaltain kansalainen eikä verotuksellisesti Yhdysvalloissa asuva tai finanssilaitoksella on asiakirjoihin perustuva näyttö, ettei tilinhaltija ole Yhdysvaltain kansalainen ja hänen verotuksen asuinvaltio on muu kuin Yhdysvallat.

Edellä mainittua voidaan soveltaa myös suuriarvoisten tilien huolellisuusmenettelyssä.

5.10.4 Suuriarvoiset tilit

Suuriarvoisia luonnollisen henkilön aiempia tilejä ovat tilit, joiden yhteenlaskettu saldo tai arvo ylittää 1 000 000 USD 30.6.2014 tai 31.12.2015 tai 31.12. jonakin seuraavana vuonna. Saldo tai arvo on luonnollisen henkilön kaikkien tilien yhteenlaskettu saldo tai arvo.

Suuriarvoisiin luonnollisen henkilön aiempiin tileihin sovelletaan tässä jaksossa kuvattavaa vähäarvoisia tilejä laajempaa tutkimismenettelyä (sopimuksen liite I, osasto II, D kappale) Yhdysvaltoihin viittaavien tunnusmerkkien toteamiseksi ja varmistamiseksi.

Tutkimismenettely niiden tilien osalta, jotka olivat suuriarvoisia 30.6.2014, on tehtävä 30.6.2015 mennessä. Jos tili tämän tutkimisen perusteella on tunnistettu yhdysvaltalaiseksi raportoitavaksi tiliksi viimeistään 31.12.2014, raportoivan finanssilaitoksen pitää antaa tilistä vuosi-ilmoituksella vaaditut tiedot vuodelta 2014 ja vuosittain sen jälkeen. Jos tili tunnistetaan yhdysvaltalaiseksi raportoitavaksi tiliksi aikavälillä 1.1.2015-30.6.2015, raportoivan finanssilaitoksen ei tarvitse raportoida tietoja tilistä vuodelta 2014, mutta sen pitää raportoida tiedot tilistä vuosittain vuodesta 2015 eteenpäin. Jos tili on suuriarvoinen 31.12.2015 tai sen jälkeen, on tili tutkittava seuraavan vuoden kesäkuun loppuun mennessä.

Finanssilaitoksen ei tarvitse myöhempinä vuosina tehdä samalle suuriarvoiselle tilille laajennettua tutkimismenettelyä uudelleen lukuun ottamatta kyselyä asiakasvastaavalle. Toisin sanoen arkistotietohakuja ei tarvitse tehdä vuosittain. Poikkeuksen muodostavat tilit, joissa tapahtuu olosuhteiden muutos.

Sähköinen arkistotietohaku

Finanssilaitoksen pitää tutkia suuriarvoisista tileistä ylläpitämänsä sähköisesti hakukelpoinen tieto Yhdysvaltoihin viittaavien tunnusmerkkien osalta samalla tavalla kuin vähäarvoisten tilien osalta.

Paperiarkistohaku

Finanssilaitokselta ei edellytetä paperilla olevien tietojen hakua, jos finanssilaitoksen sähköisesti hakukelpoisiin tietokantoihin sisältyy tiedot edellä mainituista Yhdysvaltoihin viittaavista tunnusmerkeistä (vrt. sopimuksen liitteen I osasto II, D.3 alakohta ”Poikkeus, jos tietokannat sisältävät riittävät tiedot”). Jos sähköiset tietokannat eivät poimi kaikkia näitä tietoja, raportoivan finanssilaitoksen pitää suuriarvoisen tilin osalta tutkia myös asiakkaan nykyinen kantatiedosto (master file). Siltä osin kuin ne eivät sisälly asiakkaan nykyiseen kantatiedostoon, finanssilaitoksen on tutkittava seuraavat tiliin liittyvät ja raportoivan suomalaisen finanssilaitoksen viimeisten viiden vuoden aikana hankkimat asiakirjat Yhdysvaltoihin viittaavien tunnusmerkkien osalta:

• Viimeisin tilin osalta kerätty asiakirjanäyttö;
• viimeisin tilinavaamissopimus tai -dokumentaatio;
• finanssilaitoksen AML/KYC-menettelyä tai muita sääntelytarkoituksia varten hankkima viimeisin dokumentaatio;
• nykyisin voimassa oleva asianajovaltakirja tai allekirjoitusvaltuus; ja
• nykyisin voimassa olevat varojen siirtoa koskevat pysyväisohjeet.

Jos aiempi henkilötili ei ole suuriarvoinen tili 30.6.2014, mutta muuttuu suuriarvoiseksi tiliksi 31.12.2015 tai jonakin myöhempänä kalenterivuonna, raportoivan finanssilaitoksen pitää saattaa tiliä koskeva laajennettu tutkimismenettely loppuun kuudessa kuukaudessa sen kalenterivuoden viimeisen päivän jälkeen, jona tili muuttuu suuriarvoiseksi tiliksi. Jos tili tämän tutkimisen perusteella tunnistetaan yhdysvaltalaiseksi raportoitavaksi tiliksi, raportoivan finanssilaitoksen pitää antaa tilistä vuosi-ilmoituksella vaaditut tiedot vuosittain siitä vuodesta alkaen, jona tili tunnistetaan yhdysvaltalaiseksi raportoitavaksi tiliksi siihen asti, kunnes tilinhaltija lakkaa olemasta määritelty yhdysvaltalainen henkilö.

Asiakasvastaavalle (Relationship Manager) vuosittain tehtävä tosiasiallista tietoa koskeva kysely

Asiakkaiden tunnistamisessa on edellä kuvattujen arkistohakujen lisäksi hyödynnettävä asiakasvastaavalla olevaa muuta tietoa. Jos asiakasvastaavalla on tieto siitä, että tilinhaltija on määritelty yhdysvaltalainen henkilö eikä tilinhaltija osoita tietoa virheelliseksi, on tili raportoitava riippumatta siitä, löytyykö edellä kuvatuissa arkistohauissa Yhdysvaltoihin viittaavia tunnusmerkkejä. 

Asiakasvastaava on jokainen henkilö, joka on finanssilaitoksen virkailija tai muu työntekijä, jolle on pysyvästi osoitettu vastuu erityisistä tilinhaltijoista ja joka neuvoo tilinhaltijoita heidän tiliensä osalta ja tarjoaa finanssituotteita ja -palveluita sekä niihin liittyvää muuta neuvontaa ja apua.

Asiakasvastaavalle on tehtävä tosiasiallista tietoa koskeva kysely vain tilanteissa, joissa asiakkaalla on suuriarvoisia tilejä (tilien yhteenlaskettu saldo tai arvo ylittää 1 000 000 USD). Mikäli asiakkaalla on suuriarvoisia tilejä, on kaikille asiakasvastaaville tehtävä kysely, vaikka asiakasvastaava hoitaisi vain osaa asiakkaan tileistä.

Finanssilaitoksen pitää myös varmistaa, että sillä on menettely, joka tallentaa kaikki luonnollisen henkilön suuriarvoista tiliä koskevat asiakasvastaavan tietoon tulleet olosuhteiden muutokset. Finanssilaitoksen on myös varmistettava, että asiakasvastaava osaa tunnistaa sellaiset tilin olosuhteissa tapahtuneet muutokset, joilla on vaikutusta tilinhaltijan verostatukseen.

5.10.5 Aiempien tilien haltijoiden uudet tilit

Uudella tilillä tarkoitetaan yleensä uuden asiakkaan tiliä. Jos aiemman tilin haltija haluaa avata uuden tilin samassa finanssilaitoksessa, ei finanssilaitoksen tarvitse tunnistaa asiakasta (uudestaan) niin kauan kuin:

• asiakas on jo tunnistettu asianmukaisessa huolellisuusmenettelyssä; ja
• uusi tili linkittyy olemassa oleviin tunnistettuihin tileihin.

Finanssilaitoksen pitää ottaa huomioon edellä kuvatut, aiempien tilien huolellisuusmenettelyt myös aiemman tilinhaltijan uuden tilin osalta.

5.11 Uudet henkilötilit

Uusi henkilötili tarkoittaa raportoivan finanssilaitoksen ylläpitämää luonnollisen henkilön finanssitiliä, joka on avattu 1.7.2014 tai sen jälkeen.

Uusien henkilötilien huolellisuusmenettelyyn liittyvät vähimmäisvaatimukset kuvataan tässä jaksossa. Kynnysarvot ovat aina optioita finanssilaitoksille.

5.11.1 Uusien henkilötilien kynnysarvovapautukset

Finanssilaitos voi niin valitessaan soveltaa Suomessa vuosien 2014 ja 2015 osalta sopimuksen liitteellä I mainittuja uusia henkilötilejä koskevia kynnysarvovapautuksia. Valintaa voidaan soveltaa kaikkiin tileihin tai selvästi tunnistettavissa olevaan tiliryhmään, kuten toimialan mukaiset tilit tai tilit sen sijaintipaikan mukaan.

Seuraavia tilejä ei tilinavauksen yhteydessä tarvitse tutkia, tunnistaa tai raportoida Verohallinnolle, jos finanssilaitos itse päättää käyttää kynnysarvovapautusta:

• Talletustilit, joiden saldo tai arvo on 50 000 USD tai vähemmän.
• Käteisarvovakuutussopimukset, joiden saldo tai arvo on 50 000 USD tai vähemmän 31.12.

Jos finanssilaitos ei tee valintaa kynnysarvovapauksien soveltamiseksi, sen pitää tutkia kaikki luonnollisen henkilön uudet tilit. Lisäksi, mikäli tilin kynnysarvo ylittyy minä tahansa myöhempänä vuonna (31.12. arvo), on tili tutkittava uutena tilinä.

Vuodesta 2016 eteenpäin finanssilaitoksen tulee kynnysarvojen osalta ottaa huomioon tässä ohjeessa mainitulla tavalla Common Reporting Standardin ja huolellisuusmenettelyvaatimukset. Näihin vaatimuksiin ei henkilötilien osalta sisälly kynnysarvoja, vaan finanssilaitoksen on tutkittava ja tunnistettava kaikki uusien tilien haltijat.

5.11.2 Uusien henkilötilien tunnistaminen

Muiden kuin jaksossa 5.4.1 kuvattujen kynnysarvovapautettujen henkilötilien osalta finanssilaitoksen on tehtävä asianmukainen huolellisuusmenettely tilinhaltijan verostatuksen määrittämiseksi seuraavasti:

• vaadittava tilinhaltijalta itse annettu todistus siitä, onko tilinhaltijan verotuksellinen kotipaikka Yhdysvalloissa (ks. luku 6 Itse annettu todistus); ja
• vahvistettava itse annetun todistuksen oikeellisuus sen tiedon perusteella, jonka finanssilaitos hankkii tilin avaamisen yhteydessä mukaan lukien AML/KYC-menettelyä varten hankittu dokumentointi.

Mikäli tilinhaltija on Yhdysvaltain kansalainen tai Yhdysvalloissa verotuksellisesti asuva, tili on raportoitava. Tätä sovellettaessa Yhdysvaltain kansalaisella katsotaan olevan verotuksellinen kotipaikka Yhdysvalloissa, vaikka hänellä on verotuksellinen kotipaikka myös toisessa maassa. Esimerkiksi Yhdysvaltain kansalaisella, joka on Suomessa yleisesti verovelvollinen, on tässä yhteydessä verotuksessa kaksi asuinvaltiota, Yhdysvallat ja Suomi.
Mikäli finanssilaitos ei saa tilinhaltijalta kattavaa itse annettua todistusta, on tili raportoitava. Finanssilaitos voi kuitenkin itse annetun todistuksen puutteista huolimatta osoittaa muulla dokumentoidulla luotettavalla selvityksellä, ettei kyseessä ole raportoitava tili.

Tilit pitää tunnistaa tilinavauksen yhteydessä mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään siten, kuin rahanpesun estämistä ja asiakkaan henkilöllisyyden tarkistamista koskeva muu lainsäädäntö edellyttää. Mikäli finanssilaitos on käyttänyt kynnysarvoja, on tunnistaminen tehtävä 90 päivän kuluessa kynnysarvon ylityttyä.

Ryhmäkäteisarvovakuutussopimukset tai ryhmäelinkorkosopimukset (Group Cash Value Insurance Contracts, Annuity Contracts)

Suomalainen finanssilaitos voi käsitellä jäljempänä esitetyt vaatimukset täyttävää ryhmäkäteisarvovakuutussopimusta tai ryhmäelinkorkosopimusta ei-yhdysvaltalaisena tilinä, kuten Yhdysvaltain kansallinen lainsäädäntö sallii, siihen päivään asti, jona jokin määrä on maksettava työntekijälle/todistuksenhaltijalle (certificate holder) tai edunsaajalle, edellyttäen, että finanssilaitos hankkii työnantajalta todistuksen, ettei kukaan työntekijä/todistuksenhaltija (tilinhaltija) ole yhdysvaltalainen henkilö. 

Finanssilaitoksen ei edellytetä tutkivan sitä, onko työnantajan finanssilaitokselle antamaa todistusta varten keräämä tili-informaatio tilinhaltijan statuksen määrittämiseksi (edunsaajina olevien työntekijöiden osalta) epäluotettava tai virheellinen, mikäli:

• ryhmäkäteisarvovakuutussopimus tai ryhmäelinkorkosopimus on laskettu liikkeeseen työnantajalle ja se kattaa 25 tai sitä useampia työntekijöitä/todistuksenhaltijoita; ja
• työntekijät/todistuksenhaltijat ovat oikeutetut saamaan sopimuksen arvon; ja nimeämään edunsaajat työntekijän kuollessa maksettavan edun osalta; ja
• työntekijälle/todistuksenhaltijalle tai edunsaajalle maksettava yhteissumma ei ylitä 1 000 000 USD.

Käteisarvovakuutuksen (Cash Value Insurance Contract), joka on henkivakuutussopimus (Life Insurance Contract), edunsaajien pitämät tilit

Finanssilaitos voi käsitellä edunsaajana (muu kuin omistaja) olevaa luonnollista henkilöä, joka saa vakuutuksenkorvauksen vakuutetun kuollessa, ei-yhdysvaltalaisena henkilönä ja käsitellä tällaista tiliä ei-yhdysvaltalaisena tilinä, kuten Yhdysvaltain kansallinen lainsäädäntö sallii. Mikäli finanssilaitos tietää tai sen on syytä tietää, että määräyksen mukainen peruuttamaton edunsaaja on yhdysvaltalainen henkilö, tili on raportoitava.

5.12 Aiemmat yksikkötilit

Aiempi yksikkötili tarkoittaa raportoivan finanssilaitoksen 30.6.2014 ylläpitämää juridisen henkilön finanssitiliä.

5.12.1 Aiempien yksikkötilien kynnysarvovapautukset

Finanssilaitos voi niin valitessaan soveltaa Suomessa vuosien 2014 ja 2015 osalta sopimuksen liitteellä I mainittuja aiempia yksikkötilejä koskevia kynnysarvovapautuksia. Valintaa voidaan soveltaa kaikkiin tileihin tai selvästi tunnistettavissa olevaan tiliryhmään, kuten toimialan mukaiset tilit tai tilit sen sijaintipaikan mukaan.

Seuraavia tilejä ei tarvitse tutkia, tunnistaa tai raportoida Verohallinnolle, jos finanssilaitos itse päättää käyttää kynnysarvopoikkeusta:

• tilit, joiden saldo tai arvo ei 30.6.2014 ylittänyt 250 000 USD kuitenkin vain siihen asti, kunnes saldo tai arvo ylittää 1 000 000 USD

Sellaisten aiempien yksikkötilien tutkiminen, joiden saldo tai arvo ylitti 250 000 USD 30.6.2014, pitää tehdä viimeistään 30.6.2016. 

Sellaisten aiempien yksikkötilien tutkiminen, joiden saldo tai arvo ei ylittänyt 250 000 USD 30.6.2014, mutta ylittää 1 000 000 dollaria 31.12.2015 tai jonakin myöhempänä vuonna, pitää tehdä seuraavan vuoden kesäkuun loppuun mennessä.

1.1.2016 alkaen finanssilaitoksen tulee kynnysarvojen osalta ottaa huomioon tässä ohjeessa mainitulla tavalla Common Reporting Standardin ja DAC2:n huolellisuusmenettelyvaatimukset. Näiden vaatimusten mukaan tili on tutkittava ja tunnistettava, kun sen saldo tai arvo ylittää 250 000 USD. Käytännössä aiemmat yksikkötilit on siis jatkossa tunnistettava aina, jos niiden saldo 31.12.2016 tai jonkun sitä seuraavan vuoden lopussa ylittää 250 000 USD.

5.12.2 Aiempien yksikkötilien tutkimismenettely
Raportoivan finanssilaitoksen pitää tutkia ja tunnistaa, onko tilinhaltija

• finanssilaitos,
• ei-osallistujafinanssilaitos,
• määritelty yhdysvaltalainen henkilö tai
• passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi määritelty yhdysvaltalainen kontrolloiva luonnollinen henkilö

Yksikön tunnistaminen finanssilaitokseksi

Finanssilaitoksen on tunnistettava, onko yksikkö finanssilaitos. Se, onko yksikkö finanssilaitos, ratkaistaan yksikön sijaintivaltion lainsäädännön perusteella tai, mikäli kyse ei ole sopimusvaltiossa sijaitsevasta yksiköstä, Yhdysvaltain säännösten perusteella. Sen on tutkittava sääntely- tai asiakassuhdetarkoituksia varten säilytetyt tiedot (mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevan menettelyn mukaisesti kerätyt tiedot) sen määrittämiseksi, osoittavatko ne tilinhaltijan olevan finanssilaitos.

Jos tiedot osoittavat, että tilinhaltija on finanssilaitos, tai raportoiva finanssilaitos todentaa tilinhaltijan GIIN-tunnisteen IRS:n julkaisemalta listalta, tili ei ole yhdysvaltalainen raportoitava tili.

Jos yksikkö on sopimuksen liitteessä II mainittu finanssilaitos, mukaan lukien ei-raportoivat finanssilaitokset, tili ei ole raportoitava tili. Yksiköllä voi kuitenkin olla joitakin raportointivelvoitteita, jos yksikkö on ei-osallistujafinanssilaitos. Sen tulkinta, onko yksikkö sopimuksessa tarkoitettu finanssilaitos, tapahtuu yksikön sijaintivaltion sopimuksen ja sopimuksen sijaintivaltiossa tehtävän kansallisen tulkinnan perusteella. Finanssilaitos voi tunnistaa ei-raportoivan finanssilaitoksen yksikön antamalla todistuksella tai muulla luotettavalla dokumentoidulla selvityksellä.

Jos yksikkö on yhdysvaltalainen finanssilaitos, tili ei ole raportoitava, edellyttäen että finanssilaitos sisältyy sopimuksen 1 artiklan ff kohdan poikkeuslistaukseen määritellyistä yhdysvaltalaisista henkilöistä.

Yksikön tunnistaminen ei-osallistujafinanssilaitokseksi

Jos tilinhaltija on muu finanssilaitos kuin suomalainen tai muusta FATCA-sopimuksen tehneestä valtiosta oleva finanssilaitos, sitä pitää käsitellä ei-osallistujafinanssilaitoksena, ellei

• yksikkö toimita itse annettua todistusta, jossa se vahvistaa olevansa sertifioitu voimassa olevia verosäännöksiä noudattavaksi katsottu finanssilaitos, vapautettu tosiasiallinen etuuden omistaja tai poikkeuksen saanut finanssilaitos tai
• finanssilaitos käytettävissään olevien tietojen perusteella pysty todentamaan yksikön olevan verosäännöksiä noudattavaksi katsottu finanssilaitos, vapautettu tosiasiallinen etuuden omistaja tai poikkeuksen saanut finanssilaitos tai
• raportoiva finanssilaitos pysty, esimerkiksi GIIN-tunnisteellaan, vahvistamaan olevansa osallistujafinanssilaitos tai rekisteröity voimassa olevia verosäännöksiä noudattavaksi katsottu finanssilaitos

Suomalaisesta tai muussa FATCA-sopimuksen tehneessä valtiossa sijaitsevasta finanssilaitoksesta voi tulla ei-osallistujafinanssilaitos, jos IRS pitää sitä sellaisena huomattavan noudattamatta jättämisen seurauksena.

Jos tilinhaltija on ei-osallistujafinanssilaitos, raportoivan finanssilaitoksen on vuosi-ilmoituksella ilmoitettava sille suoritetut maksut vuosilta 2015 ja 2016.

Yksikön tunnistaminen määritellyksi yhdysvaltalaiseksi henkilöksi

Finanssilaitoksen on tunnistettava, onko tilinhaltija määritelty yhdysvaltalainen henkilö. Sen on tutkittava sääntely- tai asiakassuhdetarkoituksia varten säilytetyt tiedot (mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevan menettelyn mukaisesti kerätyt tiedot) sen määrittämiseksi, osoittavatko ne tilinhaltijan olevan yhdysvaltalainen henkilö. Tutkimismenettely tehdään edellä kuvatusti käyttäen sähköistä ja paperista arkistotietohakua. Yksiköt, jotka ovat yhdysvaltalaisia, niillä on kiinteä toimipaikka Yhdysvalloissa tai ovat muuten asettautuneet Yhdysvaltoihin, ovat yhdysvaltalaisia henkilöitä. Muun ohessa yksikön yhdysvaltalainen perustamispaikka osoittaa tilinhaltijan olevan yhdysvaltalainen henkilö. Sopimuksen 1 artiklan kohtaan ff sisältyy lista poikkeuksista määriteltyjen yhdysvaltalaisten henkilöiden osalta.

Jos tiedot osoittavat, että tilinhaltija on yhdysvaltalainen henkilö, tili on raportoitava, paitsi jos finanssilaitos saa tilinhaltijalta itse annetun todistuksen tai finanssilaitos hallussaan olevien tai julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella riittävällä tavalla määritellä, ettei tilinhaltija ole määritelty yhdysvaltalainen henkilö.

Yksikön tunnistaminen ulkomaiseksi (muu kuin yhdysvaltalainen) ei-finanssiyksiköksi

Jos yksikkötilinhaltija ei ole yhdysvaltalainen henkilö eikä finanssilaitos, finanssilaitoksen pitää tutkia, onko yksikkö passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö ja ovatko jotkut tällaisen yksikön kontrolloivista henkilöistä yhdysvaltalaisia luonnollisia henkilöitä.

Yksikkö on passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö, ellei se ole aktiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö (ks. jakso 2.2.6). Finanssilaitoksen pitää hankkia tilinhaltijalta itse annettu todistus sen määrittelemiseksi, onko yksikkö passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö. Finanssilaitos voi määritellä yksikön statuksen myös hyödyntämällä hallussaan olevaa tai julkisesti saatavilla olevaa luotettavaa tietoa.

Yksikön kontrolloivien henkilöiden tunnistamiseksi finanssilaitos voi luottaa informaatioon, jonka finanssilaitos on kerännyt ja säilyttänyt AML/KYC-menettelyn mukaisesti.

Sen määrittelemiseksi, ovatko passiivisen ulkomaisen ei-finanssiyksikön kontrolloivat henkilöt yhdysvaltalaisia, finanssilaitokset voivat luottaa:

• Informaatioon, joka on kerätty ja säilytetty AML/KYC-menettelyn mukaisesti, kun kyseessä on yhden tai useamman passiivisen ulkomaisen ei-finanssiyksikön pitämä tili, jonka saldo ei ylitä 1 000 000 USD.
• Itse annettuun todistukseen tilinhaltijalta tai kontrolloivalta henkilöltä, jos on kyseessä yhden tai useamman passiivisen ulkomaisen ei-finanssiyksikön pitämä tili, jonka saldo ylittää 1 000 000 USD.

Suomessa finanssilaitos voi osoittaa sen, ettei kyse ole raportoitavasta tilistä, näyttämällä vähintään yhden seuraavista:

• yksikkö on aktiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö,
• yksiköllä ei ole kontrolloivia henkilöitä tai
• kontrolloivat henkilöt eivät ole yhdysvaltalaisia luonnollisia henkilöitä

Finanssilaitoksen ei siis tarvitse tutkia muita tunnusmerkkejä, mikäli se osoittaa, että vähintään yksi edellä mainituista edellytyksistä täyttyy.

5.13 Uudet yksikkötilit

Uusi yksikkötili tarkoittaa raportoivan finanssilaitoksen ylläpitämää juridisen henkilön finanssitiliä, joka on avattu 1.7.2014 tai sen jälkeen.

Suomessa on sopimuksesta poiketen sallittua käyttää 1.7.2014 ja 31.12.2014 välisenä aikana avattujen uusien yksikkötilien osalta ns. vaihtoehtoista huolellisuusmenettelyä.

IRS:n tiedotteen 2014-33 (Further Guidance on the Implementation of FATCA and Related Withholding Provisions) sekä kesäkuussa 2014 päivitetyn FATCA-mallisopimuksen (Model 1) liitteen I pykälän (Section) VI.H. kohdan mukaan finanssilaitokset voivat halutessaan kohdella 1.7.2014 ja 31.12.2014 välisenä aikana avattavia yksikkötilejä aiempina yksikkötileinä ja soveltaa niihin tietyin rajoituksin aiempia yksikkötilejä koskevia huolellisuusmenettelyjä ja tunnistamisen määräaikoja (mallisopimuksen liitteen I pykälää IV pykälän V sijaan). Vaikka suoranaista tunnistamisvelvoitetta ei joidenkin tilien osalta vielä olisikaan, raportointivelvollisuus esimerkiksi vuoden 2014 tiedoista säilyy kaikkien niiden tilien (myös 1.7-31.12.2014 avattavien yksikkötilien) osalta, jotka finanssilaitos on tavalla tai toisella ja syystä tai toisesta tunnistanut raportoitaviksi tileiksi.

Suomen ja Yhdysvaltain väliseen FATCA-sopimukseen ei sisälly yllämainittua vaihtoehtoista menettelyä. Suomalaiset finanssilaitokset voivat halutessaan soveltaa vaihtoehtoista huolellisuusmenettelyä 1.7.2014 ja 31.12.2014 välisenä aikana avattujen yksikkötilien osalta. Poikkeusta sovellettaessa on kuitenkin otettava huomioon, että tällä aikavälillä avattuihin yksikkötileihin ei sovelleta aiempia tilejä koskevaa 250 000 dollarin poikkeusta tutkimiseen, tunnistamiseen ja raportointiin. Toisin sanoen, vaihtoehtoinen huolellisuusmenettely pitää olla tehtynä edellä mainitulla aikavälillä avattujen yksikkötilien osalta 30.6.2016 mennessä tilin saldosta riippumatta.

5.13.1 Uusien yksikkötilien kynnysarvovapautukset

Yksikön uusiin tileihin ei kohdistu kynnysarvovapautuksia, joten yhdistämis- tai valuutanmuuntosääntöjä ei tarvitse soveltaa.

Edellisestä poiketen, finanssilaitoksen ylläpitäessä luottokorttitilejä niitä ei tarvitse tutkia, tunnistaa tai raportoida, jos finanssilaitoksella on toimintatavat tai menettelyt, jotka estävät luottosaldon 50 000 USD:n ylityksen.

5.13.2 Uusien yksikkötilien tunnistaminen

Finanssilaitoksen on uusien yksikkötilien osalta tunnistettava, onko tilinhaltija:

• yhdysvaltalainen henkilö ja mikäli on, onko se
  • määritelty yhdysvaltalainen henkilö vai
  • sopimuksen 1 artiklan kohdassa ff mainittu yksikkö
• suomalainen tai muussa FATCA-sopimusvaltiossa sijaitseva finanssilaitos;
• osallistujafinanssilaitos, voimassa olevia verosäännöksiä noudattavaksi katsottava ulkomainen finanssilaitos, vapautettu tosiasiallinen etuuden omistaja tai poikkeuksen saanut finanssilaitos, niin kuin käsitteet määritellään asiaa koskevissa U.S. Treasury Regulations:ssa;
• ei-osallistujafinanssilaitos; vai
• aktiivinen tai passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö.

Yksikön uudet tilit ovat raportoitavia, jos tilinhaltija on:

• määritelty yhdysvaltalainen henkilö; tai
• passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi yhdysvaltalainen kontrolloiva luonnollinen henkilö.

Jos tilinhaltija on joku jäljempänä luetelluista, tili ei ole raportoitava yhdysvaltalainen tili:

• yhdysvaltalainen henkilö, joka on muu kuin määritelty yhdysvaltalainen henkilö;
• suomalainen tai muussa FATCA-sopimusvaltiossa sijaitseva finanssilaitos;
• osallistujafinanssilaitos, voimassa olevia verosäännöksiä noudattavaksi katsottava ulkomainen finanssilaitos, vapautettu tosiasiallinen etuuden omistaja tai poikkeuksen saanut finanssilaitos, niin kuin ilmaisut määritellään asiaa koskevissa U.S. Treasury Regulations:ssa;
• aktiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö; tai
• passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö, jossa yksikään kontrolloivista henkilöistä ei ole yhdysvaltalainen luonnollinen henkilö.

Tilit pitää tunnistaa tilinavauksen yhteydessä mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään siten, kuin rahanpesun estämistä ja asiakkaan henkilöllisyyden tarkistamista koskeva muu lainsäädäntö edellyttää.

Yksikön tunnistaminen finanssilaitokseksi

Finanssilaitos voi tunnistaa yksikön finanssilaitokseksi GIIN-tunnisteella, yksikön antamalla todistuksella tai muulla luotettavalla dokumentoidulla selvityksellä. Jos finanssilaitos perustaa tunnistamisen GIIN-tunnisteeseen, sen on varmistettava tunnuksen olemassaolo ja tila IRS:n rekisteröityneiden finanssilaitosten listalta.

Mikäli finanssilaitoksella on omaa tietoa tai julkisesti saatavilla olevaa tietoa, jolla voidaan luotettavasti osoittaa yksikön olevan aktiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö, osallistuva ulkomainen finanssilaitos tai suomalainen tai muussa FATCA-sopimusvaltiossa sijaitseva finanssilaitos, ei finanssilaitoksen tarvitse pyytää tilinhaltijalta erillistä todistusta. Finanssilaitos on vastuussa tietojen ja tilinhaltijan statuksen oikeellisuudesta perustaessaan tunnistamisen näihin tietoihin.

Kaikissa muissa tapauksissa finanssilaitoksen pitää hankkia tilinhaltijalta itse annettu todistus tilinhaltijan statuksen selvittämiseksi.

Yksikön tunnistaminen ei-osallistujafinanssilaitokseksi

Jos tilinhaltija on muu finanssilaitos kuin suomalainen tai muusta FATCA-sopimuksen tehneestä valtiosta oleva finanssilaitos, sitä pitää käsitellä ei-osallistujafinanssilaitoksena, ellei

• yksikkö toimita itse annettua todistusta, jossa se vahvistaa olevansa sertifioitu voimassa olevia verosäännöksiä noudattavaksi katsottu finanssilaitos, vapautettu tosiasiallinen etuuden omistaja tai poikkeuksen saanut finanssilaitos tai
• finanssilaitos käytettävissään olevien tietojen perusteella pysty todentamaan yksikön olevan verosäännöksiä noudattavaksi katsottu finanssilaitos, vapautettu tosiasiallinen etuuden omistaja tai poikkeuksen saanut finanssilaitos tai
• raportoiva finanssilaitos pysty, esimerkiksi GIIN-tunnisteellaan, vahvistamaan olevansa osallistujafinanssilaitos tai rekisteröity voimassa olevia verosäännöksiä noudattavaksi katsottu finanssilaitos

Suomalaisesta tai muussa FATCA-sopimuksen tehneessä valtiossa sijaitsevasta finanssilaitoksesta voi tulla ei-osallistujafinanssilaitos, jos IRS pitää sitä sellaisena huomattavan noudattamatta jättämisen seurauksena.

Vuodesta 2017 alkaen ei-osallistujafinanssilaitoksille maksettuja suorituksia ja tilejä ei tarvitse ilmoittaa Suomen Verohallinnolle FATCA-vuosi-ilmoituksella.

Yksikön tilin haltijan tunnistaminen määritellyksi yhdysvaltalaiseksi henkilöksi

Jos finanssilaitos tunnistaa yksikön uuden tilin haltijan määritellyksi yhdysvaltalaiseksi henkilöksi, tili on raportoitava. Finanssilaitoksen pitää hankkia yksiköltä itse annettu todistus, joka sisältää yhdysvaltalaisen verotunnistenumeron (TIN).

Yksikön tunnistaminen ulkomaiseksi (muu kuin yhdysvaltalainen) ei-finanssiyksiköksi

Yksikkö on ulkomainen ei-finanssiyksikkö, mikäli se ei ole edellä kuvattu finanssilaitos eikä yhdysvaltalainen ei-finanssiyksikkö. Tällöin finanssilaitoksen pitää tutkia, onko yksikkö passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö ja ovatko jotkut tällaisen yksikön kontrolloivista henkilöistä yhdysvaltalaisia luonnollisia henkilöitä.

Yksikkö on passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö, ellei se ole aktiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö (ks. jakso 2.2.6). Finanssilaitoksen pitää yleensä hankkia tilinhaltijalta itse annettu todistus sen määrittelemiseksi, onko yksikkö passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö.

Finanssilaitoksen on tunnistettava yksikön kontrolloivat henkilöt AML/KYC-menettelyn mukaisesti. Finanssilaitoksen on saatava tilinhaltijalta tai kontrolloivalta henkilöltä itse annettu todistus sen määrittämiseksi, ovatko passiivisen ulkomaisen ei-finanssiyksikön kontrolloivat henkilöt Yhdysvaltain kansalaisia tai verotuksellisesti Yhdysvalloissa asuvia. Jos he ovat Yhdysvaltain kansalaisia tai Yhdysvalloissa asuvia, tiliä on käsiteltävä raportoitavana tilinä.

6 Itse annettu todistus (self certification)

6.1 Yleistä itse annetusta todistuksesta

Itse annettu todistus on tilinhaltijan finanssilaitokselle antama todistus, jonka avulla finanssilaitos saa tiedon tilinhaltijan statuksesta sekä muuta tietoa, joka on tarpeen finanssilaitokselle huolellisuusmenettelyä ja ilmoittamista koskevien velvoitteidensa täyttämiseksi.

Finanssilaitos voi käyttää itse annettua todistusta niiden tilinhaltijoiden osalta, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, seuraavasti:

• Selvittääkseen uuden henkilötilin haltijan verotuksellisen kotipaikan
• Hankkiakseen yhdysvaltalaisen TIN:in uuden henkilötilin haltijalta, joka verotuksellisesti asuu Yhdysvalloissa, tai
• Osoittaakseen, että luonnollinen henkilö ei tosiasiallisesti ole Yhdysvaltain kansalainen tai verotuksellisesti Yhdysvalloissa asuva, vaikka hänen pitämänsä vähä- tai suuriarvoisen aiemman henkilötilin osalta löytyy Yhdysvaltoihin viittaavia tunnusmerkkejä.

Itse annettua todistusta edellytetään yksiköiden osalta seuraavasti:

• Selvittääkseen yksikön statuksen, jos finanssilaitos ei voi hallussaan olevan tai julkisesti saatavilla olevan informaation perusteella kohtuudella määrittää, ettei tilinhaltija ole määritelty yhdysvaltalainen henkilö.
• Selvittääkseen sellaisen finanssilaitoksen statuksen, joka ei ole suomalainen finanssilaitos eikä kumppanilainkäyttöalueen finanssilaitos eikä status selviä IRS:n julkaisemalta listalta.
• Selvittääkseen, onko yksikkö passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö.
• Selvittääkseen passiivisen ulkomaisen ei-finanssiyksikön kontrolloivan henkilön verotuksellisen kotipaikan.

Itse annetulla todistuksella ei ole Suomessa täsmällistä muotovaatimusta. Oleellista on, että itse annettu todistus sisältää tilinhaltijan statuksen määrittelemiseksi tarvittavat tiedot, jotka tilinhaltija on dokumentoidusti itse oikeaksi todistanut (perinteisen allekirjoituksen lisäksi sähköinen allekirjoitus tai muu vastaava tilinhaltijan antama varmennus on tässä yhteydessä hyväksyttävä). Finanssilaitos voi käyttää IRS:n julkaisemia lomakkeita (kuten W-8 ja W-9 –lomakkeet), muita samanlaisia lomakkeita, omia joko tätä tai muuta tarkoitusta varten laatimiansa lomakkeita tai muuta dokumentoitua menettelyä, jolla tilinhaltijan status saadaan asianmukaisesti määriteltyä. Jotta finanssilaitos voi pitää tilinhaltijan antamia tietoja luotettavina, sen on myös varmistettava, että tilinhaltija ymmärtää, mitä tietoja hän on antamassa. Erityisen tärkeää varmistaminen on tilanteissa, joissa suomalaista asiakasta vaaditaan täyttämään vieraskielistä lomaketta (esim. W-8 tai W-9 -lomaketta) tai ulkomaista asiakasta täyttämään suomenkielistä lomaketta. Finanssilaitos saa neuvoa tilinhaltijaa itse annetun todistuksen täyttämisessä. Finanssilaitos saa siis neuvoa myös verotukseen liittyvissä kysymyksissä, kuten esimerkiksi, mitä verotuksen asuinvaltiolla tarkoitetaan. Finanssilaitos ei kuitenkaan saa neuvoa asiakastaan tarkoituksessa, jolla pyritään välttämään tai kiertämään raportointia.

Finanssilaitoksen on saatava itse annettu todistus uusien tilien osalta tilinavauksen yhteydessä. Se voi olla osa tilinavausdokumentaatiota, jonka finanssilaitos on hankkinut tilinavauksen yhteydessä, mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevan menettelyn mukaisesti kerätty dokumentaatio. Todistus on kuitenkin aina saatava 90 päivän kuluessa siitä, kun tili on avattu.

Itse annetun todistuksen oikeellisuutta ja luotettavuutta arvioidessaan finanssilaitoksen on hyödynnettävä muuta tilinhaltijasta esimerkiksi tilinavauksen yhteydessä saamaansa tietoa. Itse annettua todistusta ei voi käyttää, mikäli finanssilaitos tietää tai sillä on syy tietää, että todistus on virheellinen tai epäluotettava tai tilinhaltijan olosuhteissa on tapahtunut muutos, joka muuttaa tilinhaltijan statuksen. Finanssilaitoksen on tällöin 90 päivän kuluessa hankittava tilinhaltijalta uusi itse annettu todistus, josta ilmenee tilinhaltijan senhetkinen status. Itse annetussa todistuksessa tulisi myös olla vaatimus siitä, että tilinhaltija ilmoittaa finanssilaitokselle sellaisista olosuhteiden muutoksistaan, jotka vaikuttavat tilinhaltijan verotuksen asuinvaltion määrittämiseen.

Jos tilinhaltijalla on finanssilaitoksessa aiempia tilejä, joihin liittyen finanssilaitoksella on tilinhaltijaa koskevat tarvittavat tiedot tilinhaltijan statuksen määrittämiseksi, ei uutta itse annettua todistusta tarvita edellyttäen, että aiemmin saatu todistus ja tiedot ovat luotettavia ja paikkansapitäviä.

6.2 Itse annettu todistus ja henkilötilit

Uuden henkilötilin avauksessa tilinhaltijalta vaadittavat tiedot

Finanssilaitoksen on tilinavauksen yhteydessä saatava tilinhaltijalta edellä kuvatut riittävät tiedot sen määrittelemiseksi, onko tilinhaltija määritelty yhdysvaltalainen henkilö. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi seuraavat tiedot:

• nimi
• osoite asuinvaltiossa
• onko tilinhaltija määritelty yhdysvaltalainen henkilö ja erikseen kysyttynä, onko tilinhaltija Yhdysvaltain kansalainen
• verotuksen asuinvaltio(t), jos se on muu kuin Yhdysvallat
• yhdysvaltalainen TIN

Finanssilaitos voi esitäyttää asiakkaan puolesta tarvittavat tiedot. Tilinhaltijan on kuitenkin aina itse annettava tiedot siitä, mitkä ovat tilinhaltijan verotuksen asuinvaltiot. Lisäksi tilinhaltijan on itse varmistettava tilinavauksen yhteydessä itsestään annettujen tietojen oikeellisuus (ks. vaatimukset oikeellisuuden varmistamisesta jaksosta 6.1).

Itse annettu todistus luonnollisen henkilön aiempien tilien osalta

Finanssilaitos voi aina selvittää tilinhaltijan statuksen noudattamalla uuden tilin menettelyä. Finanssilaitoksen on hankittava aiempien tilien osalta itse annettu todistus, jos tilinhaltijan verotuksellinen status jää epäselväksi, tilinhaltijalta esimerkiksi löytyy Yhdysvaltoihin viittaavia tunnusmerkkejä. Itse annettua todistusta koskevat tällöin uuden tilin avausmenettelyä vastaavat vaatimukset. Jos finanssilaitos saa tilinhaltijalta todistuksen, joka vahvistaa, ettei tämä ole määritelty yhdysvaltalainen henkilö, ei tiliä tarvitse raportoida.

6.3 Itse annettu todistus ja yksikkötilit

Itse annettu todistus yksikön uusien tilien osalta

Finanssilaitoksen on saatava uuden yksikkötilin haltijalta itse annettu todistus, jos se ei muuten dokumentoidusti pysty tunnistamaan sitä, ettei kyseessä ole raportoitava tili. Itse annetusta todistuksesta on käytävä ilmi, onko tilinhaltija:

• määritelty yhdysvaltalainen henkilö.
• finanssilaitos, joka ei ole suomalainen finanssilaitos eikä kumppanilainkäyttöalueen finanssilaitos (osallistuva ulkomainen finanssilaitos, voimassa olevia verosäännöksiä noudattavaksi katsottu ulkomainen finanssilaitos, vapautettu tosiasiallinen etuuden omistaja, tai muuten poikkeuksen saanut ulkomainen finanssilaitos, niin kuin nämä ilmaisut määritellään asiaa koskevissa US Treasury Regulations -säännöksissä).
• passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö.

Passiivisten ulkomaisten ei-finanssiyksiköiden osalta finanssilaitoksen pitää tunnistaa kontrolloivat henkilöt ja saada itse annettu todistus tilinhaltijalta tai kontrolloivilta henkilöiltä määrittääkseen sen, ovatko he Yhdysvaltain kansalaisia tai verotuksellisesti Yhdysvalloissa asuvia.

Tämä määritys voidaan tehdä samalla tavalla kuin luonnollisen henkilön uusien tilien osalta on kuvattu.

Itse annettu todistus yksikön aiempien tilien osalta

Itse annettua todistusta edellytetään yksikön aiempien tilien osalta esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

• Yksikön tilinhaltija tunnistetaan määritellyksi yhdysvaltalaiseksi henkilöksi
  • Finanssilaitoksen edellytetään tällöin käsittelevän tiliä raportoitavana, paitsi jos se saa itse annetun todistuksen, joka osoittaa, ettei tilinhaltija ole määritelty yhdysvaltalainen henkilö.
• Yksikön tilinhaltija ei ole suomalainen finanssilaitos tai muussa FATCA-sopimusvaltiossa sijaitseva finanssilaitos eikä finanssilaitosta ole merkitty voimassaolevaan IRS:n ylläpitämään FATCA-rekisteriin
  • Itse annettua todistusta vaaditaan silloin sen tunnistamiseksi, onko yksikkö voimassa olevia verosäännöksiä noudattavaksi katsottu sertifioitu ulkomainen finanssilaitos, vapautettu tosiasiallinen etuuden omistaja tai poikkeuksen saanut ulkomainen finanssilaitos, niin kuin nämä ilmaisut määritellään asiaa koskevissa U.S. Treasury Regulations -säännöksissä.
• Yksikön tilinhaltija on passiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö
  • Finanssilaitoksen täytyy hankkia tilinhaltijalta itse annettu todistus sen statuksen selvittämiseksi, paitsi jos finanssilaitos voi muuten luotettavasti ja dokumentoidusti selvittää, että yksikkö on aktiivinen ulkomainen ei-finanssiyksikkö tai yksiköllä ei ole kontrolloivia henkilöitä tai kontrolloivat henkilöt eivät ole määriteltyjä yhdysvaltalaisia luonnollisia henkilöitä.

7 FATCA-vuosi-ilmoittaminen

Kun finanssilaitos on tunnistanut raportoitavat tilinsä tässä ohjeessa kuvattua menettelyä ja asianmukaista huolellisuutta noudattaen, tulee sen ilmoittaa raportoitavat tilit jäljempänä tässä luvussa kerrotulta osin vuosittain Verohallinnolle. Vuosi-ilmoituksen täsmällinen tietosisältö ilmenee Verohallinnon jatkuvapäivitteisestä teknisestä soveltamisohjeesta (katso Vuosi-ilmoitus).

FATCA-vuosi-ilmoitus perustuu teknisiltä osin Yhdysvaltain verohallinnon IRS:n julkaisemaan skeemaan, jota tekninen soveltamisohje täydentää ja täsmentää. Vuosi-ilmoitus tulee antaa käyttäen sähköistä Ilmoitin.fi-palvelua.

FATCA-vuosi-ilmoitus on annettava vuosittain tammikuun loppuun mennessä edelliseltä kalenterivuodelta.

7.1 Ilmoitettavat tiedot

Raportoitavasta tilistä ja sen haltijana toimivasta määritellystä yhdysvaltalaisesta henkilöstä sekä yksikön kaikista määritellyistä yhdysvaltalaisista kontrolloivista henkilöistä on ilmoitettava seuraavat tiedot:

1. Tilinhaltijan tai kontrolloivan henkilön nimi
2. Tilinhaltijan tai kontrolloivan henkilön osoite
3. Tilinhaltijan tai kontrolloivan henkilön yhdysvaltalainen verotunniste
4. Tilinumero tai sen puuttuessa vastaava tieto
5. Ilmoitusvelvollisen finanssilaitoksen nimi ja GIIN-tunnus
6. Tilin saldo tai arvo kalenterivuoden tai muun asianmukaisen ajanjakson lopussa, tai jos tili suljettiin tällaisen vuoden aikana, välittömästi ennen sulkemista.

Nämä tiedot on ilmoitettava vuodelta 2014 ja sen jälkeisiltä vuosilta vuosittain.

Säilytystilistä on edellä olevien 1–6 kohtien lisäksi ilmoitettava seuraavat tiedot kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointiajanjakson osalta:

• Tilille maksetun tai hyvitetyn koron kokonaisbruttomäärä
• Tilille maksetun tai hyvitetyn osingon kokonaisbruttomäärä
• Tilille maksetun tai hyvitetyn muun tulon kokonaisbruttomäärä
• Tilille maksettu tai hyvitetty kokonaisbruttotuotto omaisuuden myynnistä tai lunastuksesta.

Näitä tietoja ei ilmoiteta vielä vuodelta 2014, vaan ne ilmoitetaan ensimmäisen kerran vuodelta 2015. Omaisuuden myynnin ja lunastuksen kokonaisbruttotuotot ilmoitetaan kuitenkin ensimmäisen kerran vuodelta 2016.

Talletustilistä on edellä olevien 1–6 kohtien lisäksi ilmoitettava seuraavat tiedot:

• Tilille kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointikauden aikana suoritetun tai hyvitetyn koron kokonaisbruttomäärä.

Näitä tietoja ei ilmoiteta vielä vuodelta 2014, vaan ne ilmoitetaan ensimmäisen kerran vuodelta 2015.

Muista raportoitavista tileistä kuin säilytys- ja talletustileistä on edellä olevien 1–6 kohtien lisäksi ilmoitettava seuraavat tiedot:

• Tilille maksettu tai hyvitetty kokonaisbruttomäärä mukaan lukien tilinhaltijalle kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointikauden aikana suoritettujen lunastusmaksujen yhteismäärä.

Näitä tietoja ei ilmoiteta vielä vuodelta 2014, vaan ne ilmoitetaan ensimmäisen kerran vuodelta 2015.

Tilin lopetus ja siirto

Edellä olevien 1–5 kohtien lisäksi, jos tili on talletus- tai säilytystili, jonka tilinhaltija on kokonaan lopettanut tai siirtänyt kalenterivuoden aikana, on ilmoitettava määrä tai arvo, joka on nostettu tai siirretty tililtä sen lopetuksen tai siirron yhteydessä. Tarkoituksena on ilmoittaa määrä, joka nostettiin tililtä lopetusprosessin yhteydessä. On mahdollista, että tilin saldo alenee ennen nimenomaista lopetusajankohtaa, minkä vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista ilmoittaa lopetushetken saldoa. Tilin lopetuksen yhteydessä on hyväksyttävää, että finanssilaitos:

• rekisteröi saldon tai arvon viidessä liiketoimintapäivässä siitä, kun se saa tilinhaltijalta pyynnön tilin lopettamiseksi ja ilmoittaa tämän saldon tai;
• ilmoittaa muutoin liiketoiminnassaan käyttämänsä, lopettamista edeltävän ajankohdan, kuten edellisen kuukauden lopun, saldon tai arvon.

Kalenterivuoden aikana kokonaan takaisinostetun käteisarvovakuutussopimuksen osalta on ilmoitettava tilinhaltijalle tai nimetylle henkilölle tiliä suljettaessa maksettu kokonaismäärä.

7.2 Tarkemmin ilmoitettavista tiedoista

Osoite

Ilmoitettava tilinhaltijan osoite on ilmoitusvelvollisen finanssilaitoksen tiedossa oleva tilinhaltijan kotiosoite asuinvaltiossa. Jos finanssilaitoksen tiedossa ei ole tilinhaltijan kotiosoitetta, ilmoitetaan se osoite, jota finanssilaitos käyttää tilinhaltijalta postitus- tai muihin tarkoituksiin.

Passiivista ulkomaista ei-finanssiyksikköä kontrolloivien henkilöiden osalta ilmoitetaan kunkin raportoitavan kontrolloivan henkilön osoite.

Verotunnisteet (TIN)

Kun tilinhaltija on todettu yhdysvaltalaiseksi henkilöksi, finanssilaitoksella on useissa tilanteissa velvollisuus selvittää ja ilmoittaa tilinhaltijan yhdysvaltalainen verotunniste (U.S. Federal Taxpayer Identifying Number, TIN). Jos tilinhaltijalla on yhdysvaltalainen verotunniste, on sitä käytettävä aina raportoinnissa.

Luonnollisen henkilön aiempien raportoitavien tilien osalta TIN on annettava, jos se on raportoivan finanssilaitoksen tiedossa. Jos TIN ei ole raportoivan finanssilaitoksen tiedossa, ilmoitetaan tilinhaltijan suomalainen henkilötunnus tai sen puuttuessa ulkomainen verotunniste. TIN:in puuttuessa ilmoitetaan myös tilinhaltijan syntymäaika, jos se on finanssilaitoksen tiedossa. Ilmoitusvelvollisten finanssilaitosten on hankittava ja ilmoitettava TIN henkilön aiempien tilien osalta 1.1.2017 alkaen, ellei finanssilaitos täytä IRS:n tiedotteen 2017-46 aiemmin tässä ohjeessa mainittuja ehtoja. Ehtojen täyttyessä finanssilaitoksen on hankittava ja ilmoitettava yhdysvaltalainen verotunniste 1.1.2020 alkaen.

Ilmoitusvelvollisen finanssilaitoksen on saatava itse annettu, TIN:in sisältävä todistus (esimerkiksi IRS:n W-9-lomake ”Request for Taxpayer Identification Number and Certification” tai muu samankaltainen lomake) niiltä luonnollisilta henkilöiltä, jotka on tunnistettu Yhdysvalloissa asuviksi ja joiden uusi tili tunnistetaan raportoitavaksi tiliksi 1.7.2014 alkaen.

Jos edellä mainittu luonnollinen henkilö ei ilmoita TIN:iä tai osoita, ettei hän ole verovelvollinen Yhdysvalloissa, voimassaoleva tili on raportoitava. Finanssilaitos voi luottaa tilinhaltijan antaman verotunnisteen oikeellisuuteen, ellei finanssilaitos tiedä tai sillä ole syytä epäillä, että verotunniste ei ole oikea.

Finanssilaitos voi ilmoittaa sellaisen passiivisen ei-finanssiyksikön, jolla ei ole yhdysvaltalaista verotunnistetta, verotunnisteena teknisen soveltamisohjeen (katso Vuosi-ilmoitus) mukaisen tiedon.

Tilinumero tai muu vastaava tieto

Jos raportoitavalla tilillä on tilinumero, se pitää ilmoittaa. Tilinumerolla tarkoitetaan tässä yhteydessä perinteisesti pankkitilinumerona ymmärretyn tunnuksen lisäksi muun muassa vakuutussopimuksen numeroa ja muita raportoitavien tilien yksilöintiä varten luotuja yksilöllisiä tunnuksia.

Mikäli raportoitavalla tilillä ei ole yksilöllistä numerotunnistetta, ilmoitetaan sitä käyttötarkoitukseltaan vastaava yksilöintitunniste. Olennaista on, että raportoiva finanssilaitos pystyy tunnistamaan raportoitavan tilin myös tulevaisuudessa.

Niissä poikkeustilanteissa, joissa raportoitavalla tilillä ei ole minkäänlaista tunnistetta, on tili muulla tavoin riittävän yksilöidysti kuvailtava, jotta raportoiva finanssilaitos pystyy tunnistamaan raportoitavan tilin myös tulevaisuudessa.

Raportoitava tili on yleensä se finanssilaitoksen asiakkaalleen raportoinnissa käyttämä tili, joka sisältää asiakkaan tapahtumat ja kalenterivuoden lopun varallisuusarvon. Mikäli finanssilaitoksella on tämän lisäksi esimerkiksi omaa kirjanpitoaan tai muuta seurantaa varten aputilejä, ei niitä tarvitse ilmoittaa erikseen, mikäli yleensä raportoinnissa käytettävä tili sisältää kaikki vuosi-ilmoituksessa vaadittavat tiedot.

Tilin saldo tai arvo

Tilisaldo tai tilin arvo voidaan ilmoittaa euroissa tai tilinpitovaluutassa.

Talletustilin saldo tai arvo on 31.12. mukainen, paitsi jos tili lopetetaan sitä edeltävänä ajankohtana.

Muiden tilien osalta ilmoitettava saldo tai arvo on raportoitavan vuoden 31.12. mukainen, paitsi jos tili lopetetaan sitä edeltävänä ajankohtana. Jos tilin arvostaminen 31.12. ei ole mahdollista tai tavanomaista, on käytettävä sitä tilin tavanomaista arvostuskohtaa, joka on lähimpänä 31.12. Jos 31.12. osuu viikonlopulle tai pyhäpäivälle, käytettävä päivä on viimeinen arkipäivä ennen 31.12.

Tilin saldo tai arvostus on finanssilaitoksen tilinhaltijalle ilmoittamista varten laskema saldo tai arvo.

Pääomaosuuden ilmoitettava saldo on se arvo, jota finanssilaitoksen on käytettävä muussa säännöllisessä ilmoittamisessaan. Velkaosuuden saldo on sen pääoman arvo.

Käteisarvovakuutusten ja elinkorkosopimusten ilmoitettava saldo on finanssilaitoksen vakuutuksenottajalleen vuosittain tilin käteisarvona tai takaisinostoarvona ilmoittama määrä tai arvo, jonka finanssilaitos on laskenut 31.12. mukaan. Jos tili on yhä olemassa vuoden lopussa, on lisäksi ilmoitettava vakuutusvuoden aikana suoritettu määrä osittaisesta takaisinostosta.

Tilin saldosta tai arvosta ei vähennetä tilinhaltijalle tilin osalta liittyviä vastuita tai velvoitteita tai tilillä pidettyjä varoja. Siitä ei myöskään vähennetä maksuja, rangaistuksia tai muita veloituksia, joista tilinhaltija voi olla vastuussa tiliä lopetettaessa, siirrettäessä, takaisinostettaessa, selvitystilaan asetettaessa tai käteistä tililtä nostettaessa.

Mikäli tilin tai vakuutuksen arvo on negatiivinen, raportoidaan arvo nollana.

Yhteistilit

Yhteistilien osalta tilille kuuluvaksi katsotaan sen koko saldo tai arvo. Tämä luetaan kuuluvaksi jokaiselle tilinhaltijalle.

Jos yhteisesti pidetyn tilin saldo tai arvo on esimerkiksi 100 000 USD ja yksi tilinhaltijoista on määritelty yhdysvaltalainen henkilö, tälle henkilölle raportoitava saldo on 100 000 USD. Jos molemmat tilinhaltijat ovat määriteltyjä yhdysvaltalaisia henkilöitä, molempien osalta saldoksi raportoidaan 100 000 USD.

7.3 Ilmoittaminen ei-osallistujafinanssilaitoksista

Jos raportoiva finanssilaitos suorittaa maksuja ei-osallistujafinanssilaitokselle, sen edellytettiin sopimuksen mukaan ilmoittavan kunkin ei-osallistujafinanssilaitoksen nimi ja niille kullekin suoritettujen maksujen kokonaisarvo vuosilta 2015 ja 2016.

Ilmoitettavat maksut olivat:

1. Korko ei-yhdysvaltalaisesta lähteestä maksettuna ulkomaisen ei-osallistujafinanssilaitoksen pitämälle tilille
2. Osinko ei-yhdysvaltalaisesta lähteestä maksettuna osakeomistukselle, joka pidetään ulkomaisen ei-osallistujafinanssilaitoksen pitämällä tilillä
3. Maksut ulkomaiselle ei-osallistujafinanssilaitokselle (maksetaan finanssitilille tai sillä olevien varojen perusteella) sellaisen arvopaperien lainaustransaktion, myyntitakaisinostotransaktion, warrantin, futuurin, option, swapin tai samanlaisen transaktion yhteydessä, joka suoraan tai välillisesti riippuu koron tai osingon maksamisesta yhdysvaltalaisesta lähteestä tai määritetään sen perusteella; ja
4. Sellaiset ei-yhdysvaltalaisesta lähteestä olevat maksut ulkomaiselle ei-osallistujafinanssilaitokselle, jotka ovat käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen tuottoja tai hyötyjä.

Finanssilaitoksen katsotaan suorittaneen edellä mainittuja ilmoitettavia maksuja ei-osallistujafinanssilaitokselle, mikäli maksun saaja on ei-osallistujafinanssilaitos omaan lukuunsa tai omissa nimissään asiakkaansa lukuun. Sen sijaan ei-osallistujafinanssilaitosta ei katsota tässä yhteydessä maksunsaajaksi, mikäli ei-osallistujafinanssilaitos toimii tapahtumassa asiakkaan nimissä ja asiakkaan lukuun. 

Finanssilaitoksen ei katsota olevan maksajana tilanteissa, joissa sen asiakas maksaa itse omalta tililtä suorituksia ei-osallistujafinanssilaitoksen ylläpitämälle tilille.

7.4 Nollailmoitus

Raportoivan finanssilaitoksen on annettava vuosi-ilmoitus, vaikkei sillä olisi ollut ilmoitettavia asiakastilejä ja niihin liittyviä tapahtumia ilmoitettavana vuonna. Tällöin finanssilaitos antaa vuosi-ilmoituksen ns. nollailmoituksena. Nollailmoituksella finanssilaitos ilmoittaa ainoastaan vuosi-ilmoitusta sekä itseään yksilöivät tiedot sekä tiedon, ettei sillä ole raportoitavia tietoja. Ns. sponsoritilanteessa nollailmoituksella täytyy ilmoittaa myös sponsorin yksilöivät tiedot. TTarkempi tekninen ohjeistus nollailmoituksen antamisesta on Verohallinnon FATCA-vuosi-ilmoittamisen teknisessä soveltamisohjeessa (katso Vuosi-ilmoitus).

8 Seuraamukset ilmoittamisen virheistä ja sopimusvelvoitteiden laiminlyönneistä

Mikäli ilmoitusvelvollinen finanssilaitos laiminlyö kansalliseen vuosi-ilmoittamiseen liittyviä velvoitteitaan tai ilmoittaa virheellisiä tai puutteellisia tietoja, voidaan ilmoitusvelvolliselle määrätä verotusmenettelylain 22 a §:n mukainen laiminlyöntimaksu.

Jos Suomen Verohallinnolle ilmoitetaan suomalaisen finanssilaitoksen sopimuksen 4 artiklan velvoitteiden huomattavasta noudattamatta jättämisestä tai Verohallinto itse tunnistaa sellaisen, Verohallinnon on sopimuksen mukaan lisäksi ilmoitettava laiminlyönnistä Yhdysvaltain veroviranomaiselle IRS:lle.

Suomen Verohallinnon on myös otettava yhteys finanssilaitokseen ja varmistettava, että finanssilaitos korjaa laiminlyöntinsä ja varmistaa, ettei niitä esiinny jatkossa. Mikäli finanssilaitos ei korjaa huomattavia laiminlyöntejä vaaditussa ajassa, käsittelee IRS finanssilaitosta ei-osallistujafinanssilaitoksena. Mikäli finanssilaitos ei kehotuksesta huolimatta korjaa vähäisiä virheitään, voi Yhdysvallat katsoa ne huomattaviksi laiminlyönneiksi.

9 Sopimuksen velvoitteiden kiertämisen estäminen

Suomen on sopimuksen mukaan varmistettava, ettei finanssilaitoksilla ole käytäntöjä, joilla kierretään sopimuksen mukaista ilmoittamista. Tällä tarkoitetaan sitä, etteivät finanssilaitokset saa itse kehittää järjestelyjä, joiden yhtenä tarkoituksena on välttää tai kiertää yhdysvaltalaisten henkilöiden tilitietojen ilmoittamista Yhdysvaltoihin. Mikäli finanssilaitos havaitsee asiakkaallaan tällaisen järjestelyn, on asiakkaan tili raportoitava yhdysvaltalaisen asiakkaan tilinä.

10 Rekisteröinti

FATCA-sopimuksen 4.1.c artiklan mukaan suomalaisen finanssilaitoksen on rekisteröidyttävä IRS:n ylläpitämään ns. FATCA-rekisteriin saadakseen FATCA-sopimuksen mukaiset etuudet ja tullakseen kohdelluksi osallistuvana finanssilaitoksena. Rekisteröitymisen yhteydessä finanssilaitos saa GIIN-tunnisteen (Global Intermediary Identification Number). Rekisteröityminen ja GIIN-tunniste perustuvat Yhdysvaltain lainsäädäntöön ja sitä ylläpitää sekä ohjeistaa IRS. Rekisteröintiportaali sekä rekisteröitymistä koskevat ohjeet löytyvät IRS:n internet-sivuilta.

Suomen Verohallinto ei ole rekisteröitymisen osalta toimivaltainen. Mikäli Verohallinto havaitsee rekisteröitymisessä laiminlyöntejä, on sillä sopimuksen mukainen velvoite ilmoittaa laiminlyönnistä IRS:lle.

Seuraavantyyppisten suomalaisten yksiköiden ei edellytetä rekisteröityvän eikä niiden tulisi rekisteröityä:

• sopimuksen liitteen II mukaiset suomalaiset ei-raportoivat finanssilaitokset
• aktiiviset ja passiiviset suomalaiset ei-finanssiyksiköt.

Jos finanssilaitos on sopimuksen liitteen II mukainen finanssilaitos, (jolla on paikallinen asiakaspohja ja) jolla on joitakin yhdysvaltalaisia raportoitavia tilejä, on GIIN ilmoitettava vuosi-ilmoituksessa, minkä vuoksi finanssilaitoksen on edellä mainitusta poiketen rekisteröidyttävä.

Yksiköiden, jotka ovat raportoivia finanssilaitoksia ja myös toimivat sponsoreina toisten yksiköiden osalta, on rekisteröidyttävä erikseen kaikkien näiden roolien osalta. Sponsorin on rekisteröitävä sopimuksen vaatimukset täyttävät (vrt. kohta 3.4.2 B.1) sponsoroimansa yksiköt vuoden 2016 loppuun mennessä. Sponsoroitujen yksiköiden rekisteröityminen on ollut mahdollista marraskuusta 2015 alkaen.

erityisasiantuntija Kalle Hirvonen

ylitarkastaja Antti Kurikka