Luontois- ja henkilökuntaetujen hankkiminen kohdennetuilla maksuvälineillä

Työnantajan työntekijälle tarjoamiin luontois- ja henkilökuntaetuihin liittyy useissa tapauksissa verotuksellisia etuja. Edullinen verokohtelu voidaan eräissä tapauksissa saada myös niin sanottua kohdennettua maksuvälinettä käyttämällä. Kohdennettuja maksuvälineitä ovat tyypillisesti paperiset ja sähköiset arvosetelit, maksukortit sekä Internet- ja mobiilipalvelut. Tässä ohjeessa käsitellään niitä edellytyksiä, jotka maksuvälineen on täytettävä veroetujen saamiseksi. Muilta osin erilaisten luontois- ja henkilökuntaetujen verotusta on käsitelty omissa ohjeissaan.

1 Johdanto

Työnantajan työntekijälle tarjoamiin luontois- ja henkilökuntaetuihin liittyy verotuksellisia etuja verovapauden, edun arvostamisen tai alempien palkan sivukulujen muodossa. Luontois- ja henkilökuntaetujen antaminen on tämän vuoksi useissa tapauksissa työntekijän ja työnantajan näkökulmasta verotuksellisesti edullisempaa kuin rahapalkan maksaminen. Veroetuja liittyy muun muassa ravintoetuun sekä työntekijän omaehtoiseen liikunta- ja kulttuuritoimintaan.

Edullinen verokohtelu on eräissä tapauksissa mahdollista saada myös niin sanottua kohdennettua maksuvälinettä käyttämällä. Kohdennetulla maksuvälineellä tarkoitetaan sellaista maksuvälinettä, jonka käyttö on rajoitettu ainoastaan ennalta määrättyihin käyttökohteisiin. Kohdennettuja maksuvälineitä voivat olla esimerkiksi paperiset ja sähköiset arvosetelit, maksukortit sekä Internet- ja mobiilipalvelut. Suomen markkinoilla toimii tällä hetkellä useita yrityksiä, jotka markkinoivat omaa maksuvälinettään kohdennettuna maksuvälineenä.

Verohallinnon tietojen mukaan kaikki markkinoilla olevat maksuvälineet eivät välttämättä täytä kohdennettavuuden edellytyksiä. Tämän vuoksi Verohallinto on päättänyt antaa ohjeen siitä, mitä edellytyksiä maksuvälineen on täytettävä, jotta kyseessä on edullisen verokohtelun mahdollistava kohdennettu maksuväline. Ohjeen tarkoituksena on muun ohessa ehkäistä sellaiset tilanteet, joissa työnantajalle ja työntekijälle aiheutuu jälkikäteisiä veroseuraamuksia siitä, että maksuväline ei täytä kohdennettavuuden edellytyksiä. Muilta osin erilaisten luontois- ja henkilökuntaetujen verotusta on käsitelty omissa ohjeissaan. Tämä ohje täydentää kyseisiä ohjeita.

2 Työntekijälle annettu henkilökohtainen etu

Työnantajalta saatuja luontois- ja henkilökuntaetuja koskevia säännöksiä sovelletaan ainoastaan ennakkoperintälaissa (1118/1996, EPL) tarkoitetussa työ- tai virkasuhteessa oleville henkilöille annettuihin etuihin. Säännöksiä voidaan lisäksi tietyin edellytyksin soveltaa edun antaneessa yrityksessä työskentelevälle omistajalle ja ennakkoperintälain 13 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun henkilökohtaisen palkkion saajalle annettuun etuun. Eräitä henkilökuntaetuja on lisäksi mahdollista antaa työnantajan palveluksesta eläkkeellä jääneille henkilöille. Jäljempänä edun saaneesta henkilöstä käytetään pelkästään nimitystä työntekijä.

Etujen henkilökohtaisuuden vuoksi kohdennettu maksuväline on toteutettava niin, että etu on rajattu ainoastaan työntekijän käyttöön.

3 Verotuetut käyttökohteet

Tuloverolaissa (1535/1992, TVL) on säädetty niistä luontois- ja henkilökuntaeduista, joita antaessaan työnantaja voi hyödyntää kohdennettua maksuvälinettä. Kohdennettu maksuväline on nimensä mukaisesti tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan kyseisiin kohteisiin. Tämän vuoksi kohdennettu maksuväline on toteutettava niin, että sillä voidaan ostaa ainoastaan näitä palveluita. Kohdennettua maksuvälinettä voidaan käyttää seuraaviin tuloverolaissa mainittuihin luontois- ja henkilökuntaetuihin.

Työntekijän omaehtoisesta liikunta- ja kulttuuritoiminnasta säädetään tuloverolain 69 §:ssä. Lainkohdan 1 momentin 4 kohdan mukaan veronalaiseksi tuloksi ei katsota koko henkilökunnan tai työnantajan palveluksesta eläkkeellä olevien työnantajalta saamaa tavanomaista ja kohtuullista etua työnantajan järjestämästä virkistys- tai harrastustoiminnasta. Saman lainkohdan 5 momentin mukaan tällaisena etuna pidetään myös enintään 400 euron vuosittaista etua työnantajan tarjoamasta työntekijän omaehtoisesta liikunta- tai kulttuuritoiminnasta. Edellytyksenä on, että etu on ainoastaan työntekijän käytettävissä.

Ravintoetu on tuloverolain 64 §:ssä tarkoitettu veronalainen luontoisetu. Verohallinto vahvistaa vuosittain päätöksellään ravintoedun arvon laskentaperusteet kyseiselle verovuodelle. Päätöksen perusteella muun kuin sopimusruokailuun liittyvän ruokailulipukkeen muodossa tai muuta vastaavaa maksutapaa käyttäen järjestetyn edun arvo on tietyin edellytyksin 75 prosenttia lipukkeen nimellisarvosta.

Työsuhdematkalippuetu on osittain verovapaa luontoisetu, jonka verokohtelusta on säädetty erikseen tuloverolain 64 §:n 2 momentissa. Sen mukaan työnantajan työntekijälleen antama enintään 300 euron arvoinen joukkoliikenteen henkilökohtainen matkalippu asunnon ja työpaikan välistä matkaa varten on verovapaata tuloa. Lisäksi matkalippu on verovapaata tuloa 600 euroa ylittävältä osalta 3 400 euroon asti.

4 Kohdennettu maksuväline

4.1 Mukana olevat toimijat

Kohdennettujen maksuvälineiden käytössä on mukana useita eri toimijoita. Pääsääntöisesti mukana ovat ainakin työnantaja, työntekijä, maksuvälineen tarjoaja ja palveluntarjoaja.

Työnantaja on kohdennettua maksuvälinettä käytettäessä edun antaja. Työnantajalla on siten mahdolliset verotukseen liittyvät velvoitteet, esimerkiksi velvollisuus toimittaa ennakonpidätys, suorittaa työnantajan sosiaaliturvamaksu ja ilmoittaa etu vuosi-ilmoituksella.

Työntekijä on kohdennettua maksuvälinettä käytettäessä edun saaja. Työntekijää verotetaan siten mahdollisesta edun veronalaisesta osuudesta. Työntekijällä on myös velvoite huolehtia siitä, että mahdollinen veronalainen etu on ilmoitettu oikein hänen veroilmoituksellaan.

Maksuvälineen tarjoajalla tarkoitetaan sitä yritystä tai muuta toimijaa, joka järjestää ja toimittaa kohdennetun maksuvälineen. Markkinoilla toimii nykyisin useita maksuvälineen tarjoajia, jotka tarjoavat kohdennettuja maksuvälineitä.

Palveluntarjoajalla tarkoitetaan sitä yritystä tai muuta toimijaa, joka tuottaa työntekijän kohdennetulla maksuvälineellä hankkiman edun. Palvelutarjoajia voivat olla edun tyypistä riippuen esimerkiksi liikunta- ja kulttuuripalveluiden tarjoajat, ruokaravintolat sekä joukkoliikenteen harjoittajat.

4.2 Kohdennetun maksuvälineen käyttö

Kohdennetulla maksuvälineellä tarkoitetaan sellaista maksuvälinettä, jonka käyttö on rajoitettu ainoastaan ennalta määrättyihin käyttökohteisiin. Työntekijällä on mahdollisuus valita näiden käyttökohteiden joukosta se palveluntarjoaja, jolta hän hankkii kohdennettua maksuvälinettä vastaan luontois- tai henkilökuntaedun.

Kohdennettua maksuvälinettä käytettäessä työnantaja ostaa valitsemaltaan maksuvälineen tarjoajalta kohdennettuja maksuvälineitä luovutettavaksi työntekijälle. Maksuvälineen tarjoaja voi toimittaa maksuvälineet suoraan työntekijän käyttöön. Vaihtoehtoisesti maksuvälineet voidaan toimittaa ensin työnantajalle, joka toimittaa ne edelleen työntekijän käyttöön. Nämä kaikki toimenpiteet voidaan toteuttaa myös sähköisessä muodossa.

Työntekijä valitsee kohdennetun maksuvälineen käyttökohteiden joukosta sen palveluntarjoajan, jolta hän hankkii kohdennettua maksuvälinettä vastaan luontois- tai henkilökuntaedun. Kyseessä voi maksuvälineestä riippuen olla liikunta- tai kulttuuripalvelu, ateria taikka kuljetuspalvelu. Palveluntarjoaja saa maksuvälineen tarjoajalta korvauksen työntekijälle luovutetusta edusta. Korvaus on yleensä kohdennetun maksuvälineen nimellisarvo vähennettynä mahdollisella maksuvälineen tarjoajan saamalla palkkiolla.

4.3 Esimerkkejä kohdennetuista maksuvälineistä

4.3.1 Erilaisia toteuttamistapoja

Kohdennettu maksuväline voidaan toteuttaa useilla erilaisilla tavoilla. Seuraavassa on mainittu esimerkkejä maksuvälineistä, jotka voivat olla kohdennettuja maksuvälineitä. Näiden kaikkien osalta on olennaista huomata, että veroetujen saaminen edellyttää jäljempänä kohdassa 5 mainittujen edellytysten täyttymistä.

4.3.2 Arvoseteli

Arvosteli on pisimpään käytössä ollut ja edelleen varsin yleinen kohdennettu maksuväline. Arvosetelillä tarkoitetaan työnantajan maksuvälineen tarjoajalta ostamaa maksuvälinettä, jonka työnantaja luovuttaa työntekijän käyttöön. Työntekijä puolestaan luovuttaa palvelun oston yhteydessä arvostelin palveluntarjoajalle, joka luovuttaa sen edelleen maksuvälineen tarjoajalle vastiketta vastaan.

Arvosetelit ovat tyypillisesti kertakäyttöisiä paperisia maksuvälineitä. Käytössä on jo useiden vuosien ajan ollut myös sähköisessä muodossa olevia arvoseteleitä.

4.3.3 Maksukortti

Maksukortti on yksi tapa toteuttaa kohdennettu maksuväline. Maksukorttia käytettäessä työnantaja hankkii työntekijän käyttöön maksukortin, jolla työntekijä maksaa hankkimansa henkilökunta- tai luontoisedun. Tyypillisesti kyse on sirukortista, jolle ladattua saldoa työntekijä voi käyttää ainoastaan tiettyjen palvelujen hankintaan.

Maksukorttia käytettäessä on olennaista, että kortin käyttö on rajoitettu ainoastaan ennalta määrättyihin kohteisiin. Siten esimerkiksi työntekijälle luovutettua luottokorttia tai muuta vastaavaa yleisesti maksuvälineenä kelpaavaa korttia ei voida koskaan pitää kohdennettuna maksuvälineenä.

4.3.4 Internet-palvelu

Internet-palvelua voidaan hyödyntää kohdennetun maksuvälineen toteuttamisessa. Maksuvälineen tarjoaja perustaa tällöin Internet-sivuston, jonka kautta maksuvälineen tarjoajan sopimuskumppaniksi hyväksymä palveluntarjoaja voi myydä omia palveluitaan. Työnantaja voi ostaa maksuvälineen tarjoajalta työntekijäkohtaista saldoa, jota käyttäen työntekijä voi itse hankkia määrätyn luontois- tai henkilökuntaedun Internet-sivustolla palvelua myyvältä palveluntarjoajalta.

4.3.5 Mobiilipalvelu

Matkapuhelinta käyttäen toteutettu eli niin sanottuna mobiilipalveluna toteutettu maksamispalvelu voi myös olla kohdennettu maksuväline. Mobiilipalvelua käytettäessä työnantaja ostaa maksuvälineen tarjoajalta työntekijäkohtaista saldoa, jota käyttäen työntekijä voi hankkia määrätyn luontois- tai henkilökuntaedun. Maksutapahtuman yhteydessä työntekijä lähettää tekstiviestin palveluntarjoajan numeroon, jolloin työntekijä saa matkapuhelimeensa nimellään varustetun lipun- tai muun maksutositteen ja maksuvälineen tarjoaja veloittaa vastaavasti hänen työntekijäkohtaista saldoaan.

4.3.6 Veloitussopimus

Luontois- ja henkilökuntaetu voidaan toteuttaa myös niin, että työnantaja ja palveluntarjoaja tekevät keskenään sopimuksen siitä, että työntekijä voi käyttää palveluntarjoajan tarjoamia palveluita ja palveluntarjoaja laskuttaa käytöstä suoraan työnantajaa. Tällaisessa järjestelyssä ei ole mukana erillistä maksuvälineen tarjoajaa eikä varsinaista kohdennettua maksuvälinettä. Tässä ohjeessa ei siten käsitellä tarkemmin tällaisia järjestelyjä.

4.4 Rahana maksettu suoritus on aina palkkaa

Työnantajalta rahana saadut suoritukset ovat työntekijän veronalaista palkkatuloa, josta työnantajan on toimitettava ennakonpidätys (TVL 29 § ja 61 § sekä EPL 9.1 §). Poikkeus tästä ovat erikseen verovapaaksi säädetyt verovapaat matkakustannusten korvaukset ja muut ennakonpidätyksestä vapaaksi säädetyt työstä aiheutuneiden kustannusten korvaukset sekä eräät muut laissa erikseen verovapaaksi säädetyt erät (TVL 71.1 § ja TVL 75–77 §:t sekä EPL 15 §).

Kohdennetulla maksuvälineellä hankittavat palvelut ovat tyypillisesti sellaisia, että niistä maksettu vastike olisi työntekijän itse suorittamana tuloverolain 31 §:n 4 momentissa tarkoitettua vähennyskelvotonta elantomenoa. Työnantajan tällaisesta menoista suorittama korvaus ei ole verovapaata kustannusten korvausta, vaan veronalaista palkkatuloa.

Kohdennetusta maksuvälineestä ei edellä mainitun vuoksi ole kysymys silloin, kun työnantaja maksaa työntekijälle kuitteja vastaan korvausta hänen ostamistaan palveluista. Työnantajan maksama korvaus on tällaisessa tilanteessa kokonaisuudessaan työntekijän veronalaista palkkatuloa. Vastaava kanta on todettu muun muassa työntekijän omaehtoisen liikunta- ja kulttuuritoiminnan verovapautta koskevan sääntelyn esitöissä (HE 112/2008 vp, s. 17) ja Verohallinnon aikaisemmassa ohjeistuksessa (Työntekijän omaehtoinen liikunta- ja kulttuuritoiminta verovapaana etuna, Verohallinnon ohje dnro 1848/31/2008).

Kustannusten korvaus on työntekijän veronalaista palkkatuloa, vaikka korvauksen maksaisi työntekijälle jokin muu taho kuin työnantaja, esimerkiksi maksuvälineen tarjoaja. Minkäänlaiset järjestelyt, joissa työntekijälle maksetaan rahasuorituksia, eivät siten ole kohdennettuja maksuvälineitä. Työntekijälle rahana maksettu määrä on palkkaa, josta työnantajan on toimitettava ennakonpidätys, maksettava työnantajan sosiaaliturvamaksu ja annettava vuosi-ilmoitus. Poikkeuksena tästä on tietyin edellytyksin työnantajan järjestämästä työterveyshuollosta maksama korvaus.

5 Veroetujen saamisen edellytykset

5.1 Useita edellytyksiä

Kohdennetun maksuvälineen mahdollistamien veroetujen saaminen edellyttää tiettyjen maksuvälineen käyttöön liittyvien edellytysten täyttymistä. Maksuvälineen tarjoajan on huolehdittava näiden edellytysten täyttymisestä. Edellytykset liittyvät seuraaviin seikkoihin:

1. maksuvälineen henkilökohtaisuus ja käyttäjän tunnistaminen;
2. palveluntarjoajaa koskevien edellytysten varmistaminen; sekä
3. maksuvälineen käyttökohde.

Lisäksi on otettava huomioon, että maksuvälinettä ei saa vaihtaa rahaksi eikä sillä maksettaessa saa antaa rahaa takaisin.

Seuraavassa käsitellään yksityiskohtaisesti edellä mainittuja edellytyksiä. Kaikkien edellytysten on täytyttävä, jotta maksuvälinettä voidaan pitää veroetuihin oikeuttavana kohdennettuna maksuvälineenä.

5.2 Henkilökohtaisuus ja käyttäjän tunnistaminen

Kohdennetuilla maksuvälineillä verotuetut henkilökunta- ja luontoisedut on tarkoitettu ainoastaan työntekijän henkilökohtaiseen käyttöön. Tämän vuoksi kohdennetun maksuvälineen on oltava henkilökohtainen ja työntekijä on voitava tunnistaa maksuvälinettä käytettäessä.

Maksuvälineen henkilökohtaisuus voidaan toteuttaa useilla eri tavoilla. Valittavaan tapaan vaikuttaa erityisesti se, millaisesta kohdennetusta maksuvälineestä on kulloinkin kysymys. Jos kyse on esimerkiksi työntekijälle annetusta paperisesta arvosetelistä, työnantaja tai maksuvälineen tarjoaja voi merkitä seteliin työntekijän nimen, jota voidaan maksutapahtuman yhteydessä tarvittaessa verrata työntekijän henkilöllisyystodistukseen. Riittävänä voidaan pitää myös sitä, että työntekijä itse merkitsee nimensä paperiseen seteliin tai setelit yksilöidään numerosarjan perusteella.

Maksukorttia käytettäessä työntekijän tunnistamisessa voidaan käyttää henkilökohtaista tunnuslukua, jonka työntekijä syöttää maksupäätteeseen maksutapahtuman yhteydessä. Myös muunlaiset ratkaisut ovat mahdollisia.

Työntekijälle annetun edun arvo on koko määrältään työntekijän veronalaista palkkatuloa, jos etua voi käyttää muu henkilö kuin työntekijä itse, esimerkiksi työntekijän perheenjäsen. Samoin etu katsotaan työntekijän veronalaiseksi palkkatuloksi, jos työnantaja luovuttaa työntekijälle nimeämättömiä maksuvälineitä, joista työntekijää ei voida tunnistaa. Työnantajaa koskevat tällöin jäljempänä kohdassa 6.3 esitetyt velvoitteet.

Työntekijän omaehtoista liikunta- ja kulttuuritoimintaa tai asunnon ja työpaikan välisiä matkoja varten annettu kohdennettu maksuväline saatetaan vaihtaa ennen käyttöä palveluntarjoajan antamaksi sarjalipuksi. Jos kohdennetulla maksuvälineellä ostetaan paperinen sarjalippu, siinä on oltava työntekijän nimi. Vastaavasti sarjakortissa on oltava työntekijän nimi tai tunnusluku, jolla työntekijä voidaan tunnistaa.

5.3 Palveluntarjoajaa koskevien edellytysten varmistaminen

Laissa säädetyt veroedut on tarkoitettu ainoastaan tarkasti rajattuihin kohteisiin. Tämän vuoksi veroetujen saaminen edellyttää, että kohdennettua maksuvälinettä voidaan käyttää ainoastaan laissa säädetyt edellytykset täyttäviin käyttökohteisiin. Maksuvälineen tarjoajan on tästä syystä huolehdittava siitä, että seuraavat edellytykset täyttyvät ennen kuin maksuvälinettä voidaan käyttää yksittäisen palveluntarjoajan tarjoaman palvelun ostoon:

1. Maksuvälineen tarjoajan on ensinnäkin etukäteen varmistuttava siitä, että yksittäinen palveluntarjoaja täyttää laissa säädetyt edellytykset. Jos kyse on esimerkiksi työntekijän omaehtoisesta liikunta- ja kulttuuritoiminnasta, maksuvälineen tarjoajan on varmistuttava siitä, että palveluntarjoaja tarjoaa verovapaaksi eduksi katsottavaa liikunta- tai kulttuuripalvelua.
2. Toisekseen maksuvälineen tarjoajan on etukäteen ohjeistettava yksittäistä palveluntarjoajaa kohdennetun maksuvälineen käyttöä koskevista verotuksellisista seikoista. Tämä edellyttää muun muassa sitä, että maksuvälineen tarjoajan on ohjeistettava palveluntarjoajaa siitä, mitä palveluita maksuvälineellä voidaan maksaa ja mitä ei. Samoin maksuvälineen tarjoajan on ohjeistettava palveluntarjoajaa siinä, miten käyttäjän henkilöllisyys varmistetaan.
3. Maksuvälineen tarjoajan on kolmanneksi varmistuttava siitä, että yksittäinen palveluntarjoaja sitoutuu noudattamaan maksuvälineen tarjoajan antamia ohjeita. Tästä voidaan esimerkiksi ottaa maininta maksuvälineen tarjoajan ja palveluntarjoajan väliseen sopimukseen.

Maksuvälineen tarjoajan on suoritettava edellä mainitut toimenpiteet ennen kuin työntekijä käyttää kohdennettua maksuvälinettä palvelun ostamiseen kyseiseltä palveluntarjoajalta. Toimenpiteiden suorittaminen edellyttää käytännössä sitä, että maksuvälineen tarjoaja on tehnyt palveluntarjoajan kanssa sopimuksen ennen kuin työntekijä maksaa kohdennetulla maksuvälineellä palveluntarjoajalle.

5.4 Maksuvälineen käyttökohteet

5.4.1 Käytön rajoittaminen määrättyihin kohteisiin

Kohdennettuun maksuvälineeseen liittyvien veroetujen saamisen edellytyksenä on, että kohdennetulla maksuvälineellä voidaan ostaa ainoastaan veroedun piiriin kuuluvia palveluita. Tämä voidaan varmistaa esimerkiksi teknisten järjestelyjen tai ostotapahtuman yhteydessä suoritettavan tarkistuksen avulla. Viimeksi mainitussa tapauksessa edellytetään sitä, että palveluntarjoajan palveluksessa oleva kassahenkilö tulee maksuvälinettä käyttävän työntekijän toiminnasta riippumatta maksutapahtuman yhteydessä tietoiseksi siitä, että maksamisessa käytetään kohdennettua maksuvälinettä.

5.4.2 Tekniset käyttörajoitukset

Maksuvälineen käytön tekninen rajoittaminen toteutuu esimerkiksi silloin, kun korttimaksu suoritetaan käyttämällä sellaista erillistä maksupäätettä, jolla maksettaessa ei voida ostaa muuta kuin veroetuun oikeuttavia palveluita. Näin palvelun myyntitapahtuman yhteydessä varmistuu automaattisesti, että kohdennettua maksuvälinettä käytetään ainoastaan sallittuun kohteeseen.

Maksuvälineen käytön tekninen rajoittaminen voi tapahtua myös niin, että maksamisessa käytetään samaa maksupäätettä kuin muissakin maksuissa, mutta maksupääte tai kassajärjestelmä rajoittaa automaattisesti kortilla maksamisen sallittuun käyttökohteeseen. On olennaista huomata, että teknisen rajoituksen tulee perustua tuotekohtaiseen rajoitukseen. Pelkkä toimialakohtainen rajoitus ei riitä, koska sama palveluntarjoaja saattaa myydä sekä veroetuihin oikeuttavaa palvelua että muuta palvelua.

Internet-palveluissa tai matkapuhelimen kautta toimivissa maksuvälineissä käytön rajoittaminen voi tapahtua esimerkiksi niin, että työnantajan kustantamaa työntekijäkohtaista saldoa voidaan käyttää ainoastaan määrättyihin kohteisiin.

5.4.3 Ostotapahtuman yhteydessä tapahtuva tarkistus

Riittävänä rajoituksena voidaan pitää sitä, että kassajärjestelmä antaa maksutapahtuman yhteydessä palveluntarjoajan palveluksessa olevalle kassahenkilölle ilmoituksen siitä, että maksu suoritetaan pelkästään tietyn palvelun hankintaan tarkoitetulla kohdennetulla maksuvälineellä. Ilmoituksen sisällöllä ei ole yksiselitteistä muotoa, vaan olennaista on se, että palveluntarjoajan palveluksessa oleva kassahenkilö tulee tietoiseksi kohdennetun maksuvälineen käytöstä.

Pelkästään asiakkaan kuitille tulostuva ilmoitus kohdennetulla maksuvälineellä maksamisesta ei riitä, sillä olennaista on nimenomaan se, että kassahenkilö tulee maksutapahtuman yhteydessä tietoiseksi kohdennetun maksuvälineen käytöstä.

Maksuvälineen käytön rajoittaminen voidaan toteuttaa myös niin, että työntekijän on maksutapahtuman yhteydessä aina luovutettava maksuväline kassahenkilölle. Tällä tavoin palveluntarjoajan palveluksessa oleva henkilö tulee tietoiseksi, että maksu suoritetaan kohdennetulla maksuvälineellä. Maksuvälineestä on tällöin käytävä selkeästi ilmi, että kyse on ainoastaan tiettyyn tarkoitukseen kohdennetusta maksuvälineestä, eikä esimerkiksi yleisestä maksuvälineestä kuten pankki- tai luottokortista.

Pelkästään työntekijällä annettu ohjeistus ja sopimusvelvoite kertoa kassahenkilölle, että hän maksaa kohdennetulla maksuvälineellä, ei täytä kohdennettavuuden edellytyksiä. Siten esimerkiksi maksukorttia käytettäessä pelkkä työntekijälle asetettu velvoite kertoa määrätyn palvelun hankintaan tarkoitetulla maksuvälineellä maksamisesta tai kassahenkilölle asetettu velvoite kysyä mitä maksuvälinettä käytetään, ei ole riittävää. Maksamisen on oltava tällaisessa tilanteessa mahdollista vain niin, että kortti joudutaan antamaan tai muutoin esittämään kassahenkilölle.

5.5 Maksuvälinettä ei saa vaihtaa rahaksi

Maksuvälineiden on oltava sellaisia, että niitä ei voida muuttaa rahaksi. Maksuvälineestä ei saa myöskään antaa käyttäjälle rahaa takaisin, vaikka maksuvälineen nimellisarvo olisi suurempi kuin ostetun palvelun arvo.

6 Eri toimijoiden velvollisuudet

6.1 Maksuvälineen tarjoajan velvollisuudet

Jos maksuvälineen tarjoaja aikoo markkinoida maksuvälinettään edulliseen verokohteluun oikeuttavana kohdennettuna maksuvälineenä, maksuvälineen tarjoajan on ensinnäkin varmistuttava siitä, että hänen tarjoamansa maksuväline ja sopimuskumppaneina olevat palveluntarjoajat täyttävät edellä selostetut edellytykset (katso kohta 5). Maksuvälineen tarjoajan on toisekseen huolehdittava siitä, että palveluntarjoaja ja työnantaja saavat riittävät ohjeet kohdennetun maksuvälineen käytöstä.

6.2 Palveluntarjoajan velvollisuudet

Kohdennettua maksuvälineettä käytettäessä palveluntarjoajan on voitava varmistua siitä, että etua käyttää edun antajan nimeämä henkilö. Tämän vuoksi palveluntarjoajan on aina tunnistettava palvelun käyttäjä ja varmistettava riittävällä huolellisuudella käyttäjän henkilöllisyys. Käyttäjän henkilöllisyys voidaan varmistaa esimerkiksi henkilöllisyystodistuksella. Riittävänä voidaan pitää myös palveluntarjoajalle jäävään tositteeseen otettavaa allekirjoitusta ja maksukorttia käytettäessä henkilökohtaisen tunnusluvun käyttämistä. Palveluntarjoajan epäillessä väärinkäyttöä, henkilöllisyys on tällöinkin todistettava henkilöllisyystodistuksella.

Tarkastusvelvollisuuden on käytännössä sisällyttävä työnantajan ja maksuvälineen tarjoajan väliseen sopimukseen sekä kohdennettua maksuvälinettä tarjoavan yrityksen ja palveluntarjoajan väliseen sopimukseen ja toisaalta työntekijälle annettavaan ohjaukseen (katso jäljempänä kohdat 6.3 ja 7.3).

6.3 Työnantajan velvollisuudet

Työnantajan on huolehdittava siitä, että työntekijät saavat asianmukaisen ohjeistuksen kohdennetun maksuvälineen käytöstä. Työntekijää on esimerkiksi ohjeistettava siitä, minkä tyyppisiin palveluihin hänelle annettua maksuvälinettä saa käyttää. Jos työntekijälle annettu etu on veronalainen, työnantajaa koskevat lisäksi kohdan 7.2 velvollisuudet.

6.4 Työntekijän velvollisuudet

Työntekijän on käytettävä kohdennettua maksuvälinettä laissa säädettyjen edellytysten sekä mahdollisten työnantajan ja maksuvälineen tarjoajan antamien ohjeiden mukaisesti. Työntekijän on huolehdittava, että etu on merkitty oikein hänen esitäytetylle veroilmoitukselleen. Hänen on korjattava mahdolliset virheet veroilmoituksen tiedoissa.

7Jos kohdennettavuuden edellytykset eivät täyty

7.1 Veronalaisen edun määrä

Jos maksuväline ei täytä edellä selostettuja edellytyksiä, työntekijälle maksuvälinettä käyttäen annettu etu on työntekijän veronalaista palkkatuloa koko käyvästä arvostaan. Esimerkiksi työntekijälle annettu arvoseteli arvostetaan nimellisarvoonsa ja maksukortti mahdollisen korttipantin ja kortille ladatun saldon yhteenlaskettuun käypään arvoon.

7.2 Työnantajan velvollisuudet ja niiden laiminlyönnin seuraamukset

Työnantajan on toimitettava veronalaisen edun arvosta ennakonpidätys sekä ilmoitettava etu kausivero- ja vuosi-ilmoituksella (EPL 9.1 ja 32 §:t sekä laki verotusmenettelystä (1558/1995, VML) 15.1 §). Edun arvo on veronalaista palkkatuloa, joten siitä on suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksu ja maksettava vakuutetun sairausvakuutusmaksu (laki työnantajan sosiaaliturvamaksusta (366/1963, StmL) 4 § sekä sairausvakuutuslaki (1224/2004) 11:2, 11:14 ja 11:15).

Jos työnantaja ei ole toimittanut ennakonpidätystä tai suorittanut työnantajan sosiaaliturvamaksua, Verohallinnon on maksuunpantava toimittamatta jätetty ennakonpidätys ja maksamaton työnantajan sosiaaliturvamaksu työnantajalle (EPL 38 § ja StmL 10 §). Maksuunpantavalle ennakonpidätykselle ja työnantajan sosiaaliturvamaksulle voidaan määrätä veronkorotus (EPL 44 §).

Jos palkkatuloa olevaa etua ei ole ilmoitettu, seurauksena on kausiveroilmoituksen laiminlyöntimaksu. Myöhästymismaksua ei kuitenkaan määrätä, jos verolle määrätään ennakkoperintälaissa tarkoitettua veronkorotusta (verotililaki (604/2009, VTL) 9 §). Suorittamatta jätetylle verolle peritään verotilin viivästyskorkoa (VTL 32 §).

Jos palkkatuloa olevaa etua ei ole ilmoitettu vuosi-ilmoituksella, työnantajalle voidaan määrätä sivullisilmoittajan laiminlyöntimaksua (VML 22 a §).

7.3 Työntekijän velvollisuudet ja niiden laiminlyönnin seuraamukset

Työntekijän on tarkistettava esitäytetyn veroilmoituksen tiedot sekä korjattava mahdolliset virheet ja puutteet tiedoissa (VML 7.3 §). Työntekijän on siten varmistuttava muun ohessa siitä, että veronalaiseksi eduksi katsottavasta kohdennetusta maksuvälineestä saatu etu tulee oikein ilmoitetuksi veroilmoituksella.

Jos työntekijä ei ilmoita veronalaista etua olevaa etua veroilmoituksellaan, seurauksena voi olla veronkorotus (VML 32 §). Jos veronalaisesta edusta ei ole toimitettu ennakonpidätystä, työntekijän maksettavaksi tulevat jäännösverot korkoineen (VML 43 §).

8 Erityiset valvontatoimenpiteet

Vaikka mahdolliset valvontatoimenpiteet kohdistuvat pääasiassa maksuvälineen asianmukaisesta käytöstä vastaaviin tahoihin eli työnantajaan ja työntekijään, Verohallinto voi tarvittaessa kohdistaa valvontatoimenpiteitä myös maksuvälineen tarjoajaan (VML 19 §). Verohallinto voi siten muun muassa pyytää maksuvälineen tarjoajalta tietoja tämän tarjoamaa maksuvälinettä käyttävistä työnantajista tai työntekijöistä. Tämä voi olla tarpeen esimerkiksi silloin, jos kyseisen palveluntarjoajan maksuväline ei täytä kohdennettavuuden edellytyksiä.

9 Ohjeen soveltaminen

Ohjetta sovelletaan 1.1.2014 alkavien verovuosien verotuksessa ja kyseisen ajankohdan jälkeen toimitettavassa ennakkoperinnässä. Ennen ohjeen voimaantuloa annettuihin paperisiin arvoseteleihin ei Verohallinnon käsitykseen mukaan ole tarpeen merkitä työntekijän nimeä tai vastaavaa yksilöintietoa.

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

ylitarkastaja Janne Myllymäki