Työnantajan ottamat vapaaehtoiset eläkevakuutukset

Ohje on päivitettävänä.

Vuoden 2010 alussa tuli voimaan laki sidotusta pitkäaikaissäästämisestä (1183/2009). Samaan aikaan tuloverolakia (TVL) muutettiin niin, että eläkevakuutusten lisäksi myös muihin pitkäaikaissäästämissopimuksiin maksetut maksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia (1251/2009). Pitkäaikaissäästämissopimuksia voivat kuitenkin tehdä vain luonnolliset henkilöt. Työnantajat voivat edelleen järjestää työntekijöilleen lisäeläketurvaa eläkevakuutusten avulla. Kollektiivinen lisäeläketurva voidaan järjestää myös eläkesäätiössä tai –kassassa (L maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa 173/2009).

Verovelvollisten itsensä ottamien eläkevakuutusten maksujen vähennyskelpoisuuden edellytykset muuttuivat eräiltä osin. Vakuutetun oman ja työnantajan ottaman vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen ehdot ovat pitkälti yhdenmukaiset. Vähennyskelpoisuuden edellytykset ovat myös työnantajan maksaman vakuutusmaksun verovapauden edellytyksiä. Tästä johtuen myös työnantajan 18.9.2009 tai sen jälkeen ottamien vakuutusten vanhuuseläkkeen alkamisikää koskeva vaatimus nousee työeläkkeen alkamisikään ja takaisinmaksuaika pitenee 10 – 6 vuoteen. Ennen tuota päivämäärää otettuihin vakuutuksiin sovelletaan edelleen kahden vuoden eläkeaikaa. Samoin eläkkeen alkamisikä säilyy vakuutuksen ottohetkellä voimassa olleen lainsäädännön mukaisena.

Kollektiivisten eläkevakuutusten verotukseen ei tullut muutoksia.

PS-sopimukseen sijoitetut varat voi siirtää palveluntarjoajalta toiselle. Samoin eläkevakuutuksen vakuutussäästö (takaisinostoarvo) voi olla siirrettävissä. Tällöin myös työnantaja voi veroseuraamuksitta siirtää eläkevakuutuksen vakuutuslaitoksesta toiseen.

1 Yksilölliset eläkevakuutukset

Työnantajan ottaman vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksuista on palkkaa vain kalenterivuoden aikana maksettujen maksujen 8 500 euroa ylittävä osa. Esim. jos työnantaja maksaa vakuutusmaksua 10 000 euroa, 1 500 euroa on vakuutetun työntekijän palkkaa. Jos useampi työnantaja maksaa saman palkansaajan vakuutusmaksuja, ne lasketaan verotusta toimitettaessa yhteen, ja 8 500 euron yli menevä määrä verotetaan palkkana.

Työnantajan ottaman vakuutuksen verokohteluun ei vaikuta se, että vakuutus on kertamaksullinen. Jos kertamaksu ylittää 8 500 euroa, ylimenevä maksun osa on palkkaa myös tässä tilanteessa.

Työnantajan ottamiin yksilölliseen eläkevakuutuksiin sovelletaan koko vakuutusajan vakuutuksen ottohetkellä voimassa ollutta eläkkeen alkamisikää. Ne ovat:

Jos vapaaehtoisen vanhuuseläkkeen alkamisikä on näitä rajoja alhaisempi, eläkevakuutusmaksu on kokonaisuudessaan palkkaa.

TVL:ssä säädetty 8 500 euron verovapausraja koskee vain työnantajan ottaman vakuutuksen maksuja. Jos työnantaja maksaa palkansaajan ottaman eläkevakuutuksen maksuja, maksun määrä on kokonaan palkkaa.

Työntekijä ei saa vähentää palkaksi katsottua määrää verotuksessaan.

1.1 Vakuutus palkan vaihtoehtona

Jos vakuutuksen ottamisella korvataan palkanmaksua, työnantajan maksama vakuutusmaksu on kokonaan palkkaa. Palkansaaja ei tässäkään tilanteessa saa vähentää verotuksessaan työnantajan maksamaa vakuutusmaksua.

Vakuutusmaksu on kokonaan palkkaa myös silloin, kun työntekijä suostuu alentamaan sovittua rahapalkkaansa vakuutusedun saadakseen.

1.2 Työnantaja irtisanoo vakuutuksen

Vakuutusehtojen mukaan voi olla mahdollista, että työnantajan ottama eläkevakuutus voidaan irtisanoa (takaisinostaa), vaikka TVL 54 d.2 §:n 2 kohdassa mainitut vakuutetun elämäntilanteeseen liittyvät edellytykset eivät toteutuisikaan (työttömyys, työkyvyttömyys, osatyökyvyttömyys, puolison kuolema ja avioero). Takaisinostoarvo on työnantajayrityksen veronalaista elinkeinotuloa.

Jos työnantajan palkansaajalle ottama eläkevakuutus takaisinostetaan, vakuutusyhtiö maksaa suorituksen vakuutuksen omistajalle, työnantajalle.  Jos työnantaja maksaa suorituksen tai osan siitä edelleen palkansaajalle, ei kysymyksessä enää ole vakuutusperusteinen suoritus vaan palkka. Myös siinä tapauksessa, että työnantaja ohjaa vakuutusyhtiön maksamaan takaisinostoarvon tai osan siitä suoraan työntekijälle, siirrettävä määrä on palkkaa.

1.3 Vakuutuksen omistusoikeuden siirto

TVL 54 d.4 §:n 2 kohtaa ei sovelleta työnantajan ottamiin eläkevakuutuksiin. Näin ollen työnantaja voi luovuttaa eläkevakuutuksen esim. toiselle työnantajalle tai vakuutetulle työntekijälle. Luovutushetkellä työntekijä ei saa veronalaista tuloa.

Työnantajan ottama vakuutus kuuluu aina ansiotuloverotuksen piiriin vaikka vakuutuksen omistusoikeus siirtyy työntekijälle. Jos palkansaaja jatkaa siirretyn vakuutuksen maksujen maksamista, hän ei saa vähentää niitä omassa verotuksessaan. Tämä johtuu siitä, että vähennyskelpoisia ovat vain verovelvollisen tai hänen puolisonsa ottaman vakuutuksen maksut.

Jos taas palkansaajan ottaman vakuutuksen omistusoikeus siirretään työnantajalle, ja työnantaja jatkaa vakuutusmaksujen maksamista, maksu on palkkaa koko määrältään. 8 500 euron verovapaa osuus koskee vain työnantajan ottaman vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksuja. Eläke on pääomatuloa, koska se maksetaan verovelvollisen ottaman vakuutuksen perusteella.

Jos vakuutuksen omistusoikeus siirretään suoraan työnantajalta toiselle, siirto ei vaikuta eläkkeen verotukseen eikä maksujen palkanluontoisuuteen. Työntekijä ei saa siirtohetkellä veronalaista etua. Työsuhteen päättyessä työnantaja saattaa siirtää vakuutuksen omistusoikeuden työntekijälle, joka myöhemmin siirtää sen uudelle työnanajalle. Tällöin on epäselvää, voidaanko vakuutusta edelleen pitää työnantajan ottamana, ts. voiko uusi työnantaja maksaa veroseuraamuksitta vakuutusmaksua 8 500 € vuodessa.

1.4 Yksilölliseen eläkevakuutukseen liittyvä kuolemanvaravakuutus

Myös työnantajan ottamaan eläkevakuutukseen liittyy useimmiten kuolemanvaravakuutus. Aikaisemmin kuolemanvarakorvaus oli verovapaata samoin perustein kuin itse otetun vakuutuksen korvaus. 18.9.2009 ja sen jälkeen otetun kuolemanvaravakuutuksen perusteella maksettu korvaus on vakuutetun työntekijän edunsaajille veronalaista pääomatuloa eläkevakuutuksen säästömäärään asti. Yli menevä osa on tuloverotuksessa lähiomaisille verovapaata. Perintöverotuksessa säästömäärän tuloveron vähentämisen jälkeen jäävä nettosumma on kokonaisuudessaan veronalaista. Myös säästömäärän ylimenevä osa on perintöveron alaista, mutta siihen sovelletaan perintöverotuksen vapaaosia (35 000 €). Korvauksen maksaja (vakuutusyhtiö) antaa Verohallinnolle ilmoituksen perintöverotusta varten.

Kuolemanvaravakuutuksen vakuutusmaksu ei ole työntekijän veronalaista tuloa. Sen ei tarvitse sisältyä eläkevakuutusmaksuja koskevaan 8 500 euron verovapaaseen määrään.

2 Kollektiiviset eläkevakuutukset

Kollektiivisella lisäeläketurvalla tarkoitetaan työnantajan työntekijöistä koostuvalle henkilöpiirille järjestämää vapaaehtoista lisäeläketurvaa, jonka henkilöpiiri on määritelty ryhmittäin työalan tai muun siihen verrattavan perusteen mukaan siten, ettei se tosiasiassa kohdistu nimettyihin tai muutoin yksilöllisesti määrättyihin henkilöihin. Kollektiivisena lisäeläketurvana ei pidetä järjestelyä, joka on tarkoitettu koskemaan vain yhtä työnantajan palveluksessa olevaa henkilöä kerrallaan (TVL 96 a §). Kollektiivisuus edellyttää lisäksi että samaan eläkeryhmään kuuluvien etuudet määräytyvät samoin perustein.  Myös eläkkeen alkamisiän on määräydyttävä yhtenäisin perustein. Työntekijöillä voi olla oikeus lykätä oman eläkkeensä alkamisaikaa, varhentaminen yksilöllisin perustein ei ole mahdollista.

Kollektiivinen eläkevakuutus voidaan järjestää henkivakuutusyhtiössä, eläkesäätiössä tai eläkekassassa.

Kollektiiviset lisäeläkejärjestelyt ovat joko etuus- tai maksuperusteisia. Maksuperusteisella lisäeläketurvalla tarkoitetaan lisäeläketurvaa, jossa etuudet määräytyvät suoritettujen vakuutusmaksujen ja vakuutusmaksujen sijoittamisesta saadun nettotuoton perusteella. Etuusperusteisella lisäeläketurvalla tarkoitetaan lisäeläketurvaa, jossa vakuutusmaksut määräytyvät ryhmälle tavoiteltavan etukäteen määritellyn etuuden perusteella.

Uudemmat kollektiiviset lisäeläkejärjestelyt ovat tyypillisesti maksuperusteisia. Työnantajat käyttävät maksuperusteisia järjestelyjä erityisesti työntekijöiden kannustamiseen ja sitouttamiseen. Etuusperusteisilla järjestelyillä työnantajat ovat tyypillisesti hoitaneet yrityksensä eläkepolitiikkaa. Niiden avulla työnantajat esimerkiksi hoitavat työsuhteiden ehtoina velvoittavia eläkelupauksia.

Työntekijöiden eläketurvaa voi parantaa myös lakisääteisillä lisäeläkevakuutuksilla. Näillä tarkoitetaan TEL-lisäeläkejärjestelyjä, jotka on rekisteröity Eläketurvakeskuksessa. Rekisteröinnillä lisäeläkevakuutus saatetaan työntekijäin eläkelain alaiseksi ja siihen sovelletaan soveltuvin osin tuon lain säännöksiä (TEL 11.1 § (1057/1997)). Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Eläketurvakeskus antavat tarkemmat määräykset ja ohjeet vakuutusten ehdoista. STM on mm. 15.12.2004 antanut asetuksen työntekijäin eläkelain 11 §:ssä tarkoitettujen vapaaehtoisten lisäetujen rekisteröimisehdoista (1150/2004).

Nämä järjestelyt suljettiin 1.1.2001 voimaan tulleella lailla työntekijäin eläkelain 11 §:n muuttamisesta (654/2000). Tämä tarkoittaa sitä, että uusia järjestelyjä ei voi tehdä työeläkeyhtiöihin eikä vanhoihin järjestelyihin liittää uusia työntekijöitä.

Käytännössä työnantajat järjestävät nykyisin uusille työntekijäryhmille kollektiivista lisäeläketurvaa lähes yksinomaan henkivakuutusyhtiöiden kollektiivisilla lisäeläkevakuutuksilla (ryhmäeläkevakuutus).

2.1 Vakuutettuna oleva ryhmä

Vakuutettuna oleva ryhmä voidaan määritellä esimerkiksi työntekijän asemaan, ammattiin, toimialaan, toimipaikkaan, työsuhteen alkamiseen, syntymäaikaan, työnantajan järjestämään muuhun eläketurvaan tai toiminnan siirtymiseen perustuvaan jakoon. Samaan kollektiiviseen järjestelyyn voi kuulua useita eläkeryhmiä (esim. eläkeryhmä 1: johtajat; eläkeryhmä 2: osastopäälliköt jne.). Vakuutettava ryhmä voi olla suljettu. Suljettu ryhmä tarkoittaa, että vakuutukseen ei oteta enää uusia henkilöitä. Kukin eläkeryhmä nimetään siten, ettei se tosiasiassa kohdistu nimettyihin tai muutoin yksilöllisesti määrättyihin henkilöihin.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä vakuutuksen tosiasialliseen kollektiivisuuteen, jos vakuutuksen piiriin kuuluu ainoastaan osakkaita ja heidän lähipiiriinsä kuuluvia henkilöitä. Ryhmän henkilöpiiri voi muodostua myös osakkaista, jos he objektiivisesti arvioiden muodostavat kollektiivisen ryhmän.

Jos vakuutettuna on johtoryhmä, voidaan edellyttää, että yrityksellä on riittävät päätökset ja perustelut johtoryhmän pysyvyydestä ja jäsenten valitsemisesta siihen esim. organisatorisen aseman perusteella.

Kollektiivisen eläkevakuutuksen henkilöpiiri voi vaihdella vakuutuksen voimassaoloaikana. Ryhmään kuuluvia henkilöitä jää eläkkeelle ja uusia tulee vakuutuksen piiriin. Työnantajissa tapahtuneiden muutosten (esim. sulautuminen, jakautuminen, liikkeen luovutus, konsernin sisäinen siirto) johdosta työntekijöiden lukumäärä eläkejärjestelyssä voi muuttua. Ryhmä voi supistua koskemaan vain yhtä henkilöä. Alun perin useamman henkilön muodostamalle ryhmälle otetun vakuutuksen luonne ei muutu, vaikka se olosuhteiden muututtua koskisi vain yhtä henkilöä.

Yritysostojen, rahoitusjärjestelyjen ja muiden vastaavien seikkojen johdosta työnantajat vakuuttavat työntekijänsä useassa eri vakuutusyhtiössä. Tällaisten järjestelyjen seurauksena työnantajalla voi sama ryhmä olla jaettuna kahdesta eri vakuutusyhtiöstä otetussa vakuutuksessa. Jos toiseen vakuutukseen kuuluu useita henkilöitä ja toiseen vain yksi ja vakuutukset ovat sisällöltään sekä ryhmämäärittelyltään identtiset, niin järjestely täyttää kollektiivisen vakuutuksen edellytykset ja molempia vakuutuksia on pidettävä kollektiivisina eläkejärjestelyinä.

Lain yhden hengen ryhmät kieltävä säännös koskee vain 1.1.2005 jälkeen tehtyjä kollektiivisia järjestelyjä. Vanhempiin järjestelyihin sovelletaan edelleen lain (772/2004) voimaan tullessa sovellettuja säännöksiä. Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että vakuutusyhtiössä ryhmävakuutuksen nimellä otettua vakuutusta, joka kerrallaan koski vain yhtä henkilöä, oli pidettävä yksilöllisenä vakuutuksena (KHO 2003:18). KHO antoi vuonna 2004 asian lopullisesti selventävän ratkaisun (KHO 11.6.2004 T 1422, ei julkaistu).

Rekisteröityihin lisäetuihin ei ole voinut tulla uusia vakuutettuja 1.1.2001 jälkeen, joten uudet säännökset eivät voi tulla sovellettavaksi. Koska TEL-lisäeläkejärjestelyt kuuluvat työeläkejärjestelmään, niihin ei Verohallinnon käsityksen mukaan myöskään sovelleta edellä esitettyä oikeuskäytäntöä. Näin ollen Eläketurvakeskuksen hyväksymiin ryhmiin sovelletaan kollektiivisia eläkevakuutuksia koskevia vanhoja säännöksiä.

2.1.1 Kollektiivinen eläkevakuutus konserneissa

Kollektiivista lisäeläkejärjestelyä on tarkasteltava kokonaisuutena. Työnantajat ja konsernit toteuttavat käytännössä eläkepolitiikkansa mukaiset lisäeläkejärjestelyt usealla eri tavalla. Konserniin rinnastettavia ovat muut kiinteästi samaan ryhmittymään kuuluvat työnantajat esim. järjestöt.  Eläkejärjestely voidaan teknisesti toteuttaa yhdellä tai useammalla vakuutuksella. Vakuutus on kollektiivinen riippumatta siitä onko järjestely toteutettu yhdellä tai useammalla vakuutuksella, kun järjestelyn piiriin kuuluvat henkilöt muodostavat edellä tarkoitetun objektiivisen ryhmän. Kahden yhtiön, joilla kummallakin on kollektiiviset eläkevakuutukset eri vakuutusyhtiöissä, sulautuessa yhdeksi yhtiöksi, vakuutukset voivat edelleen jatkua erillisinä vakuutuksina.

Ryhmän voivat muodostaa myös samaan konserniin kuuluvien eri yhtiöiden työntekijät, vaikka kustakin yhtiöstä olisi vakuutuksen piirissä vain yksi henkilö (KHO 2008/3238). Kysymyksessä oli kollektiivinen vakuutus, vaikka jokainen konserniyhtiö maksoi oman toimitusjohtajansa vakuutusosuuteen kohdistuvat vakuutusmaksut.

2.2 Etuudet

Samaan eläkejärjestelyyn kuuluville eri työntekijäryhmille voidaan järjestää erilainen eläketurva. Henkilöpiiri jaetaan tällöin eläkeryhmiin, joiden muodostamisessa noudatetaan edellä mainittuja periaatteita. Samaan eläkeryhmään kuuluvilla pitää olla samoin perustein määräytyvä lisäeläketurva.

Etuusperusteisissa lisäeläkejärjestelyissä samaan ryhmään kuuluvien työntekijöiden eläketavoitteet määräytyvät yhtäläisin perustein. Yhtäläinen tavoiteperuste voi olla esimerkiksi eläketavoiteprosentti palkasta, eläkkeen määrä euroina tai  kokonaiseläkkeen määrä. Ryhmään kuuluvia eri työntekijöitä koskevat vakuutusmaksut vaihtelevat. Esimerkiksi lähellä eläkeikää olevien maksut ovat yleensä suurempia kuin nuorempien, joiden osalta maksuaika on pitempi. Lisäksi lisäeläkkeellä kompensoitavaan kokonaiseläkkeen osaan vaikuttaa ryhmään kuuluvien työntekijöiden aikaisemmin karttunut eläketurva.

Maksuperusteisissa lisäeläkejärjestelyissä samaan ryhmään kuuluvien työntekijöiden vakuutusmaksu jaetaan vakuutettujen kesken yhtäläisin perustein. Yhtäläinen vakuutusmaksun jakomalli voi olla esimerkiksi tasajako, palkkojen suhteessa (esimerkiksi 30 % palkasta vastaava määrä), tai muu ryhmään kuuluvia työntekijöitä yhtäläisesti kohteleva jakomalli. Jakomallin tulee kohdella kaikkia ryhmään kuuluvia yhtäläisin perustein, koska muutoin lisäeläke ei olisi kollektiivinen vaan yksilöllinen. Ryhmään kuuluville työntekijöille kohdistettava vakuutusmaksu voi olla erisuuruinen, kunhan vakuutusmaksun jakoperuste on kollektiivinen.

Oikeuskäytännön mukaan vakuutus, jossa työnantajan maksuosuus määräytyy kaikkien vakuutettujen työntekijöiden osalta samoin perustein, on TVL 96 a.2 §:ssä tarkoitettu  kollektiivinen eläkevakuutus, vaikka työntekijät saivat päättää omasta maksuosuudestaan TVL 96 a.1 §:ssä mainituissa rajoissa (KHO 2010/95).

2.3 Kieltäytymisoikeus

Eläkeryhmään kuulumisen edellytykset täyttävällä henkilöllä on oikeus vakuutusta otettaessa ja työsuhteen alkaessa kieltäytyä vakuutuksesta. Samoin henkilöllä, joka täyttää eläkeryhmään kuulumisen edellytykset myöhemmin, on oikeus kieltäytyä vakuutuksesta.  Sen sijaan vakuutuksen voimassa ollessa työntekijä ei voi kieltäytyä ilman perusteltua syytä. Tällainen syy voi olla esimerkiksi se, että järjestelyyn lisätään työntekijän maksuosuus.

Kysymyksessä on kollektiivinen eläkevakuutus, vaikka kieltäytymisistä johtuen kaikki ryhmämäärittelyn piiriin kuuluvat henkilöt eivät olisikaan järjestelyn piirissä.

Kieltäytyminen on tehtävä kirjallisesti. Kieltäytymisen on oltava ”aito” eikä kieltäytymisoikeutta keinotekoisesti käyttäen saa kiertää ryhmämäärittelyjä.

2.4 Eläkkeen alkamisikä

Jos vakuutuksessa on myös työntekijän maksuosuus, sellaisen vakuutetun, joka tulee mukaan järjestelyyn 6.5.2004 tai sen jälkeen, vanhuuseläke saa alkaa aikaisintaan vakuutetun täytettyä 60 vuotta. Muutoin maksu ei ole verotuksessa vähenyskelpoinen. Tästä seuraa, että ryhmään, jonka eläkeikä on alle 60 vuotta, ei kannata liittää uusia vakuutettuja em. ajankohdan jälkeen. Käytännössä asia ratkaistaan usein niin, että perustetaan uusi eläkeryhmä.

Jos työnantaja maksaa vakuutusmaksun kokonaan, eläkkeen alkamisikä voi olla alle 60 vuotta myös uusien vakuutettujen osalta.

Tuloverolaissa ei ole määritelty alinta vanhuuseläkkeen alkamisikää tilanteessa, jossa työnantaja maksaa vakuutusmaksun kokonaan. Kollektiivisissa eläkevakuutuksissa on aikaisemmin käytetty TEL- lisäetukartan mukaista 55 vuoden alinta eläkeikää ja 66 %:n eläkkeen enimmäistasoa vakiintuneesta ansiosta. Eläkesäännösten muututtua tähän perusteeseen ei enää verolainsäädännössä viitata. Tarkoitus kuitenkin on, että vanhuuseläkkeen alkamisikä ei muuttuisi.

2.5 Kollektiiviset vakuutukset palkansaajan verotuksessa

Työnantajan kollektiivisesti järjestämän lisäeläketurvan vakuutusmaksut eivät ole palkkaa.

Jos vakuutettu palkansaaja maksaa itse osan kollektiivisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksusta, hän saa vähentää näitä maksuja ansiotulostaan korkeintaan 5 % kyseisen työnantajan maksaman palkan määrästä, kuitenkin enintään 5 000 euroa. Maksetulla palkalla tarkoitetaan myös luontoisetuja ja muita rahapalkan lisäksi tai sijaan annettuja veronalaisia etuja. Maksu ei ole vähennyskelpoinen siltä osin kuin se ylittää työnantajan maksaman vakuutusmaksun määrän. Vähennysoikeus on henkilökohtainen, sitä ei voi siirtää puolisolle. Maksujen perusteella ei vahvisteta tappiota. Kollektiivisen eläkevakuutuksen palkansaajan maksuosuuden vähennysoikeus ei pienennä vakuutetun yksilöllisen eläkevakuutuksen perusteella olevaa vähennysoikeutta.

Kollektiiviseen lisäeläkejärjestelyyn sovelletaan edelleen vanhoja säännöksiä niiden vakuutettujen osalta, jotka olivat vakuutettuina ennen 6.5.2004. Nämä vakuutetut saavat vähentää oman maksuosuutensa kokonaan, jos eläketurva on vastannut eduiltaan enintään rekisteröityä lisäeläketurvaa. Mainitun ajankohdan jälkeen järjestelyyn liitettyjen vakuutettujen osalta sovelletaan uusia säännöksiä. Oman maksuosuuden vähennysoikeutta rajoitetaan ja eläke saa alkaa aikaisintaan vakuutetun täytettyä 60 vuotta. Samaan kollektiiviseen eläkejärjestelyyn kuuluvien vakuutettujen omien maksuosuuksien vähennysoikeus voi siten olla erilainen. Samoin eri palkansaajien omat maksuosuudet voivat olla eri suuruisia.

Koko lisäeläkejärjestelyn siirto järjestelmästä toiseen, esim. rekisteröidystä lisäeläkejärjestelmästä kollektiiviseen ryhmäeläkevakuutukseen, ei estä siirtymäsäännöksen soveltamista. Vakuutettu ei menetä oman maksuosuutensa täysimääräistä vähennysoikeutta työnantajan ratkaisun vuoksi.  Siirto voi tapahtua myös vain yhden työntekijän osalta. Tällaisia tapauksia ovat esim. työntekijän siirtyminen vakuutuksesta tai ryhmästä toiseen saman työnantajan tai konsernin sisällä. Tällöin on tulkinnanvaraista, voidaanko työntekijän katsoa olleen järjestelyssä mukana ennen 6.5.2004, ts. määräytyykö hänen oman maksuosuutensa vähennysoikeus vanhojen vai uusien säännösten mukaan.

Työnantajan ottamien eläkevakuutusten perusteella maksettava eläkkeet ovat ansiotuloa.

2.6 Työnantajan ulkomaisesta vakuutusyhtiöstä ottama vakuutus

Työnantajan muualta kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimivasta vakuutuslaitoksesta ottaman yksilöllisen eläkevakuutuksen maksut ovat palkkaa (TVL 68.2 §). Kyseisistä yhtiöistä otetun kollektiivisen eläkevakuutuksen maksuista työntekijän maksuosuus ei ole vähennyskelpoinen (TVL96 a.3 §).  Säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta heti, jos vakuutettuna on ulkomailta Suomeen muuttanut henkilö, joka ei ole ollut yleisesti verovelvollinen Suomeen muuttamista edeltäneiden viiden vuoden aikana.  Tällaisen henkilön osalta yksilöllisen eläkevakuutuksen maksut ovat muuttovuonna ja kolmena sitä seuraavana vuonna palkkaa vain 8 500 euron ylittävältä osalta, jos vakuutus on otettu vähintään vuotta ennen Suomeen muuttoa. Kollektiivisen eläkevakuutuksen maksut ovat vähennyskelpoisia saman ajan ja samoin edellytyksin.

Jos vakuutus on työntekijän ottama, ja työnantaja alkaa Suomeen muuton jälkeen maksaa sen maksuja, maksut ovat koko määrästään palkkaa. Tämä johtuu siitä, että 8 500 euron verovapaa osuus koskee vain työnantajan ottaman yksilöllisen eläkevakuutuksen maksuja.

3 Omistajayrittäjät

Yhtiössä työskentelevälle avoimen yhtiön yhtiömiehelle ja kommandiittiyhtiön vastuunalaiselle yhtiömiehelle otettuun vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen sovelletaan samoja säännöksiä kuin työnantajan työntekijälle ottamaan vakuutukseen (TVL 54 d.2 §). Mainittuja säännöksiä sovelletaan myös osakeyhtiön sellaiselle osakkaalle otettuun vakuutukseen, jota ei TyEL 7 §:n mukaan pidetä työsuhteessa olevana.  

4 Vuosi-ilmoitukset

Vuosi-ilmoituksen saajakohtaisissa erittelyissä yksilöllisten vapaaehtoisten eläkevakuutusten osalta tarvitaan tieto maksetun vakuutusmaksun määrästä. Vuosi-ilmoituksen saajakohtaisen erittelyn (VEROH 7801) kohtaan 82 merkitään  vakuutusmaksu kokonaisuudessaan.  Jos maksun  määrä  on yli 8 500 €, työnantaja käsittelee yli menevän osan palkkana ja ilmoittaa sen vuosi-ilmoituksella myös muuna etuna kohdassa 40.

Kollektiivisten eläkevakuutusmaksujen työntekijän maksuosuuden vähennysoikeus on erilainen järjestelyissä, joihin työntekijä on liittynyt 6.5.2004 tai sen jälkeen. Näin ollen vanhojen ja uusien vakuutusten työntekijän maksuosuudet on ilmoitettava erikseen.

Vanhoissa kollektiivisissa vakuutuksissa työntekijän maksuosuus ilmoitetaan kohdassa 16 yhdessä palkansaajan eläke- ja työttömyysvakuutusmaksun kanssa. Uusista kollektiivisista eläkevakuutuksista tarvitaan myös tieto työnantajan maksuosuudesta (kohta 80). Työntekijän maksuosuus on ilmoitettava omana tietonaan kohdassa 81, sitä ei voi yhdistää muihin palkansaajalta perittyihin maksuihin.

Työnantajan kokonaan maksamia kollektiivisen eläkevakuutuksen maksuja ei ilmoiteta vuosi-ilmoituksella lainkaan.

Apulaisjohtaja  Erkki Laanterä

Ylitarkastaja  Merja Hartikka-Simula

Liite 1

Työnantajan ottamien vapaaehtoiseen eläketurvaan kohdistuvien vakuutusten maksujen verotus