Bonusten verotus

I Erilaiset bonus- ja vastaavat hyvitykset hyvityksen saajan tuloverotuksessa

Nykyään yritykset tarjoavat bonuksen nimellä erilaisia asiakashyvityksiä. Esim. kulutustavaroiden kauppaa harjoittavat eri kauppaketjut tarjoavat ns. kanta-asiakkaiksi ilmoittautuneille asiakkailleen näiden ostojen määrän perusteella bonuksen tai vastaavan nimellä rahanarvoisen hyvityksen. Myös eri lentoyhtiöt tarjoavat asiakkailleen etuja maksullisten lentojen perusteella. Vastaavanlaisia etujärjestelmiä on myös eri hotelliketjuilla. Lisäksi on annettu ns. bonusosakkeita.

1. Yksityistalouteen liittyvät hyvitykset

Luonnollisen henkilön (palkansaajan jne.) verotuksessa ostohyvityksenä, etuseteleinä, bonuksena tai jonkun muun suorituksen nimisenä saatu asiakashyvitys on lähtökohtaisesti henkilön verovapaata tuloa.

Tällaisesta hyvityksestä on kysymys silloin, kun esim. kulutusosuuskunta jakaa jäsenilleen hyvityksiä näiden tekemien ja itse maksamien yksityistalouden ostojen perusteella.

Silloin kun asiakas on itse maksanut ostokset, joiden perusteella edut myönnetään, tuloverotukseen liittyviä ongelmia ei synny. Etuja voidaan tällöin asiakkaan kannalta pitää jälkikäteen saatuina alennuksina. Tilanne on toinen tapauksissa, joissa etujen perusteena olevat ostot on maksanut joku muu kuin asiakas itse, esimerkiksi työnantaja työntekijän puolesta.

Eri lentoyhtiöillä on käytössään ohjelmia, joissa asiakas saa ohjelmassa sovittujen maksullisten lentojen ja muiden hankintojen jälkeen ilmaisen matkan tai muun matkaan liittyvän edun. Kansainväliset ja kotimaiset hotelliketjut käyttävät järjestelmää, jossa asiakas saa sääntöjen mukaisten maksullisten yöpymisten jälkeen ilmaisen yöpymisen. Jo pelkän jäsenyyden perusteella asiakas saattaa saada majoitusyhtiöltä muita etuja, kuten ilmaisia aterioita ja erilaisia alennuksia.

Työnantaja on voinut edellyttää esimerkiksi henkilökunnalle annetuin sisäisin ohjein, että työntekijä luovuttaa työnantajan maksamista matkoista, majoituksista ja muista ostoista kertyneet etupisteet myöhemmin tehtävien työmatkojen hyväksi. Mikäli ilmaislento tai -majoitus käytetään työmatkaan, työntekijälle ei synny veronalaista etua.

Jos palkansaaja saa työnantajan maksamista matkoista kertyneet etupisteet yksityiskäyttöönsä, työntekijälle syntyy tuloverotuksessa palkaksi katsottava etu. Myös työnantajan kustantamien yöpymisten perusteella saatu ilmainen majoitus vapaa-aikana katsotaan palkaksi.

Työntekijälle annetut palkaksi katsottavat etuudet työnantajan on ilmoitettava vuosi-ilmoituksellaan. Toisaalta työntekijän on ilmoitettava tällaiset edut omassa veroilmoituksessaan. Työntekijän on ilmoitettava työnantajalleen yksityiskäyttöönsä saamiensa bonusten perusteella käyttämänsä edut silloin, jos työnantajalla ei ole ollut mahdollisuutta saada tietoa bonusten kertymisestä tai niiden käyttämisestä.

2. Elinkeinotoimintaan, maatilatalouden harjoittamiseen tai muuhun tulonhankkimistoimintaan liittyvät hyvitykset

Elinkeinotoimintaan, maatilatalouden harjoittamiseen tai muuhun tulonhankkimistoimintaan liittyvä asiakashyvitys on hyvityksen saajan veronalaista tuloa.

Tässä tarkoitettu asiakashyvitys käsitellään hyvityksen saajan verotuksessa esim. ostojen ja myyntien oikaisueränä. Se otetaan huomioon verotuksessa asianomaiseen toimintaan liittyvänä veronalaisena tulona. Veronalaisuus johtuu siitä, että tuohon tulonhankkimistoimintaan liittyvät suoritukset on voitu edun saajan verotuksessa vähentää tuon toiminnan tuottamasta tulosta.

3. Pankkitalletuksiin liittyvät hyvitykset

Myös jotkut pankit ovat myöntäneet asiakkailleen bonukseksi kutsuttuja hyvityksiä. Pankin myöntämien asiakashyvitysten verotuskäsittelystä on ollut käytännössä epäselvyyttä.

Veronalaisia hyvityksiä voivat olla koronluonteisina pidettävät hyvitykset eli esimerkiksi pankkitalletusten keskisaldon tai sijoitusrahastoon tehdyn sijoituksen perusteella myönnettävät hyvitykset. Kyseessä katsotaan näissä tapauksissa olevan varallisuuden kerryttämä pääomatulo. Esimerkiksi luonnollisen henkilön veronalaista tuloa ei ole tuloverolain 33 §:n 2 momentissa tarkoitetulle tilille tehdylle talletukselle maksettu korko edellyttäen, että tilin vuotuinen korko on enintään 2 prosenttia.

Pankit ovat jakaneet myös muita kuin koronluonteisina pidettäviä etuja. Esimerkiksi pankit ovat antaneet asiakkailleen erilaisia keskittämisetuja pankin palveluiden käyttämisen perusteella. Tällainen bonus rinnastetaan esim. kauppaliikkeiden kanta-asiakkailleen näiden tekemien ostosten perusteella myöntämiin hyvityksiin. Pankkipalvelujen käyttämisen perusteella myönnettäviin hyvityksiin sovelletaan edellä 1 ja 2 kohdassa esitettyjä periaatteita riippuen siitä, liittyykö tuo etu 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla yksityistalouteen vai liittyykö se 2 kohdassa tarkoitettuun tulonhankkimistoimintaan.

II Ns. bonus-osakkeiden hankintahinta ja hankinta-aika

Käytännössä on esiintynyt järjestelyjä, joissa valtio on myynyt omistamiaan yhtiön osakkeita sijoittajille. Esimerkiksi myydessään omistamiaan X Oy:n osakkeita vuonna 1999 valtio tarjosi yleisömyynnissä yksityishenkilöille bonusedun siten, että ostaja sai kutakin kymmentä osaketta kohti vuoden omistuksen jälkeen yhden lisäosakkeen ilman eri veloitusta. Tällaisessa järjestelyssä osakekauppaan liittyy ehdollinen oikeus bonusosakkeen saantiin. Bonusosake saadaan valtiolta, joka myy omistamiaan osakkeita, eikä siltä yhtiöltä, jonka osakkeista on kysymys.

Verohallituksen käsityksen mukaan edellä tarkoitettu bonusosake voidaan katsoa hankituksi vastikkeellisesti. Bonusosakkeen saantoaika luetaan alkuperäisten osakkeiden hankintahetkestä.

Bonusosakkeen hankintameno määräytyy sen hinnan perusteella, mikä bonusosakkeeseen oikeuttavista osakkeista niitä hankittaessa on maksettu. Yhden osakkeen hankintameno lasketaan jakamalla kymmenestä osakkeesta maksettu hinta yhdellätoista. Näin laskettua hankintamenoa käytetään laskettaessa sekä alunperin hankittujen osakkeiden että niiden nojalla saadun bonusosakkeen luovutuksesta syntyvää luovutusvoittoa tai -tappiota. Hankintameno-olettamaa käytetään, jos se on osakkeen todellista hankintamenoa suurempi.

Kysymyksessä olevassa järjestelyssä osakkeen ostaja saa bonusosakkeen osakkeiden ostosopimuksen perusteella, kun ehtona oleva omistusaika on täyttynyt. TVL 47.3 §, jonka mukaan verovelvollisen aikaisemmin omistamien osakkeiden hankintamenoa ei oteta huomioon niiden perusteella merkityn osakkeen hankintamenoa laskettaessa, ei näin ollen tule sovellettavaksi.

Yllä esitetty bonusosakkeiden verotusta koskeva tulkinta soveltuu myös muihin vastaaviin järjestelyihin. Huomattava kuitenkin on, että käytännössä esiintyvät järjestelyt voivat poiketa toisistaan ja tämän vuoksi järjestelyn verokohtelu joudutaan ratkaisemaan kunkin tapauksen osalta erikseen. Edellä kuvattua bonusosakkeita koskevaa menettelyä sovelletaan ulkomaisen yhtiön osakkeiden ja näiden osakkeiden perusteella saatujen bonusosakkeiden luovutukseen siinä tapauksessa, että muut järjestelyyn liittyvät seikat vastaavat edellä kuvattua tilannetta.

Kun myyjä luovuttaa ehdon täytyttyä bonusosakkeen, siitä ei ole suoritettava varainsiirtoveroa, koska osakkeiden saaja ei tässä yhteydessä maksa saamistaan bonusosakkeista vastiketta.

Lisätietoja:
Apulaisjohtaja Anneli Kukkonen
Ylitarkastaja Sirpa Kaipainen