Eläkevakuutukset uudessa verojärjestelmässä

Verohallinnon ohje Dnro 218/31/2010, 24.3.2010 Työnantajan ottamat vapaaehtoiset eläkevakuutukset korvaa työnantajan ottamien eläkevakuutusten osalta tämän ohjeen.

Verohallinnon ohje Dnro 361/32/2010, 31.5.2010 Pitkäaikaissäästämissopimuksen ja vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen verotus korvaa vapaaehtoisia yksilöllisiä eläkevakuutuksia koskevilta osilta tämän ohjeen.

Pakollisen eläketurvan verotukseen ei muutoksia

Työnantaja on velvollinen järjestämään työntekijöiden eläketurvan. Vuoden 2005 alussa voimaan tullut tuloverolain muutos (TVL 772/2004) ei vaikuta pakollisen eläketurvan (TEL, LEL, TaEL jne.) verotukseen. Eläke on edelleen veronalaista ansiotuloa. Työntekijän eläkemaksu on verotuksessa vähennyskelpoinen ansiotulosta. Tätä maksua ei voi siirtää puolison verotuksessa vähennettäväksi. Työnantajan maksamat näiden eläkkeiden maksut eivät vaikuta palkansaajan verotukseen.

Pakollisten eläkevakuutusten maksut

Ansiotulosta vähennetään edelleen:

• YEL/MYEL – eläkkeen maksut, jollei vähennetty elinkeinotoiminnan tai maatalouden  tulolähteessä
• YEL/MYEL rekisteröidyn lisäeläketurvan maksut
• työntekijän eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut
• kollektiivisen lisäeläketurvan työntekijän maksuosuus

Puolisoiden pakolliset YEL ja MYEL -eläkevakuutukset

Pakollisen YEL ja MYEL-eläkevakuutuksen maksut, joita ei ole vähennetty elinkeinotoiminnan tai maatalouden tulolähteessä, vähennetään edelleen sen puolison ansiotulosta, joka on vaatinut vähennystä.  Vaatimus on esitettävä ennen verotuksen päättymistä. Näin menetellään myös lakisääteisen YEL/MYEL rekisteröidyn lisäeläketurvan maksuja vähennettäessä. Sama koskee vastaavaa ulkomaista eläkevakuutusta. Muun kollektiivisen eläkevakuutuksen maksuosuutta ei enää voi siirtää puolisolle

Ansiotulona verotettavat eläkkeet

Ansiotulona verotetaan edelleen seuraaviin vakuutuksiin perustuvat eläkkeet:

• pakolliset vakuutukset (TEL; LEL; VEL jne.),
• rekisteröidyt YEL/MYEL- lisäeläkkeet,
• kollektiiviset eläkevakuutukset,
• työnantajan ottamat vapaaehtoiset yksilölliset eläkevakuutukset,
• kertamaksulliset ja
• muut kuin omat ja puolison ottamat eläkevakuutukset.

Siirtyminen pääomatuloverotukseen koskee verovelvollisen ja hänen puolisonsa ottamien vapaaehtoisten yksilöllisten eläkevakuutusten verotusta.

Mikä on vapaaehtoinen eläkevakuutus

 Pakollista eläketurvaa voidaan täydentää vapaaehtoisilla eläkevakuutuksilla.

Vapaaehtoisena eläkevakuutuksena pidetään sellaista

• vanhuuseläkevakuutusta,
• perhe-eläkevakuutusta,
• sekä tällaiseen vakuutukseen liittyvää työkyvyttömyyseläkevakuutusta ja
• työttömyyseläkevakuutusta,

johon perustuva eläke on tarkoitettu maksettavaksi toistuvina erinä puolivuosittain tai lyhyemmin väliajoin vakuutetun jäljellä olevan eliniän tai vähintään kahden vuoden ajan (TVL 34a.3 §).

Tällä määrittelyllä on merkitystä, koska vapaaehtoisen eläkkeen vakuutusmaksut ovat jäljempänä esitetyin rajoituksin vähennyskelpoisia verotuksessa. Sen sijaan esim. henkivakuutuksen maksut eivät ole vähennyskelpoisia.  On kuitenkin huomattava, että jos eläkevakuutus takaisinostetaan TVL 54d.2 §:ssä mainituissa tilanteissa (esim. pysyvä työkyvyttömyys tai avioero), kysymyksessä on edelleen eläkevakuutus. Vakuutusmaksujen vähennyskelpoisuus ei muutu takautuvasti.

Uudistuksen pääkohdat

Vapaaehtoisten eläkevakuutusten maksujen vähennysoikeutta on muutettu 1990-luvulla useaan otteeseen. Vuoden 2005 alusta voimaan tullut muutos kumoaa vanhat säännökset  tietyn siirtymäkauden kuluessa kokonaan.

Verovelvollisen itselleen tai puolisolleen ottamien vapaaehtoisten yksilöllisten eläkevakuutusten verotus siirtyy pääomatuloverotuksen piiriin (kollektiiviset vakuutukset, ks. sivu 11). Tämä koskee sekä vakuutusmaksujen vähentä-mistä että eläkkeen verottamista. Vähennyskelpoisuuden edellytyksenä oleva vanhuuseläkkeen alkamisikä nousee 60 vuodesta 62 vuoteen.

Uudessa järjestelmässä vakuutusmaksut ovat joko kokonaan vähennyskelpoisia tai vähennyskelvottomia.

Eläkevakuutuksen rahoittamiseen otetun lainan korot eivät ole vähennyskelpoisia (TVL 58 §).

Työnantajan palkansaajalle ottamien eläkevakuutusten perusteella maksettu eläke on edelleen veronalaista ansiotuloa. Eläkevakuutusmaksujen palkaksi katsottava määrä muuttuu eikä palkansaajalla ole enää oikeutta vähentää omassa verotuksessaan palkkana verotettavia vakuutusmaksuja.

Yksityishenkilön ottama vakuutus

Vakuutusmaksujen vähentäminen

Henkilön itselleen ottaman vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen  maksut saa vähentää pääomatuloista. Näin menetellään myös silloin, kun vakuutuksen on ottanut puoliso. Maksut vähentää aina vakuutettuna oleva puoliso siinäkin tapauksessa, että vakuutusmaksun on tosiasiassa maksanut hänen puolisonsa.

Puolison käsite on määritelty TVL 7 §:ssä. Rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain (950/2001) 8.4 §:n mukaan laissa tai asetuksessa olevaa säännöstä, joka koskee aviopuolisoa, sovelletaan myös tässä laissa tarkoitettuun parisuhteen osapuoleen.

Verotuksessa vähennyskelpoisia ovat vain itselle tai puolisolle otetun eläkevakuutuksen maksut.  Esim. kummilapselle tai avopuolisolle, jota ei verotuksessa käsitellä puolisona, otetun eläkevakuutuksen maksut eivät ole vähennyskelpoisia. Näiden vakuutusten perusteella maksettava eläke verotetaan ansiotulona.

Vähennysoikeuden edellytyksenä oleva vanhuuseläkkeen alkamisikä nousee 60 vuodesta 62 vuoteen. Samalla edellytetään, että vakuutusta ei vakuutusehtojen mukaan voi takaisinostaa ennen tuota ikää muilla kuin TVL 54d.2 §:ssä mainituilla perusteilla (ks. jäljempänä Vakuutuksen takaisinosto).

Vakuutusmaksuja saa vähentää enintään 5 000 euroa vuodessa. Jos työnantaja on verovuonna maksanut palkansaajalle ottamansa yksilöllisen eläkevakuutuksen maksuja, palkansaajan vähennysoikeus alenee 2 500 euroon. Työnantajan maksaman maksun määrää ei ole mitenkään määritelty, joten pienikin maksu alentaa palkansaajan vähennysoikeuden. Toisaalta vähennysoikeus ei pienene, vaikka työnantajan ottama vakuutus on voimassa, jos työnantaja ei jonakin vuonna ole maksanut vakuutusmaksuja. Myöskään työnantajan jo loppuun maksettu vakuutus ei vaikuta palkansaajan vähennysoikeuteen.

Työnantajan maksama kollektiivisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksu ei pienennä palkansaajan  yksilöllisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksun vähennysoikeutta.

Molemmat puolisot saavat vähentää omien vakuutustensa maksuja 5000 euron määrään asti. Maksut saa vähentää vakuutettuna oleva puoliso. Maksun vähentäminen toisen puolison tulosta ei enää ole mahdollista. Sen sijaan vähentämättä jäänyt erityinen alijäämähyvitys siirretään puolisolle.

Selvitystä kokonaiseläketurvasta ei enää tarvita, koska eläketurvan taso ei vaikuta vakuutusmaksujen vähennysoikeuteen.

Ulkomaisesta vakuutusyhtiöstä otettu vakuutus

Muusta kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvasta tai siellä kiinteän toimipaikan omaavasta vakuutuslaitoksesta otetun eläkevakuutuksen maksut eivät ole vähennyskelpoisia (TVL 54.4 §). Euroopan talousalueella tarkoitetaan  ETA – maita, joita ovat EY-maat sekä Norja, Islanti ja Liechtenstein. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta silloin kun Suomeen muuttaa henkilö, joka ei ole ollut Suomeen yleisesti verovelvollinen edeltäneiden viiden vuoden aikana. Tällainen henkilö saa vähentää vakuutusmaksut yleisten säännösten mukaan muuttovuonna ja kolmena sitä seuraavana vuonna. Edellytyksenä on lisäksi, että vakuutus on otettu vähintään vuotta ennen Suomeen muuttoa.

Erityinen alijäämähyvitys ja pääomatulolajin tappio

Jos vähennystä ei voida tehdä vakuutetun pääomatuloista, 28 % vähennyskelpoisesta vähentämättä jääneestä, määrästä vähennetään ansiotulosta menevästä verosta erityisenä alijäämähyvityksenä. Laissa ei ole säädetty tälle vähennykselle euromääräistä enimmäismäärää. Yläraja voidaan laskea erityisen alijäämähyvityksen määritelmän mukaan. Nykyisellä verokannalla enimmäismäärä on 1 400 euroa (28 % 5 000 eurosta). Jos vakuutetulla on myös työnantajan ottama ja maksama yksilöllinen eläkevakuutus, pienenee myös erityisen alijäämähyvityksen enimmäismäärä 700 euroon.

Erityinen alijäämähyvitys vähennetään ensisijaisesti valtiolle suoritettavasta tuloverosta. Se vähennetään muiden tuloverosta tehtävien vähennysten, esim. asuntolainan koroista saatavan alijäämähyvityksen jälkeen. Jos erityinen alijäämähyvitys ylittää ansiotulosta maksettavan tuloveron määrän, se vähennetään kunnallisverosta, vakuutetun sairausvakuutusmaksusta ja kirkollisverosta näiden verojen suhteessa.

Jos vakuutetun verojen määrä ei riitä erityisen alijäämähyvityksen täysimääräiseen vähentämiseen, vähentämättä jäänyt määrä siirretään vähennettäväksi puolison verosta. Siirto tehdään verotusta toimitettaessa ilman vakuutetun vaatimusta. Puolisolle siirrettävää erityisen alijäämähyvityksen määrää ei ole mitenkään rajoitettu. Esim. henkilö, jolla ei ole itsellään pääomatuloja, voi saada omasta vakuutusmaksustaan 1 400 euron hyvityksen. Jos hänen puolisollaan ei ole lainkaan tuloja, hänelle voi siirtyä erityistä alijäämähyvitystä toiset 1 400 euroa. Henkilö voi siis enimmillään saada 2 800 euron suuruisen erityisen alijäämähyvityksen.

Jos puolisonkaan verot eivät riitä erityisen alijäämähyvityksen vähentämiseen, vakuutusmaksu jää tältä osin vähentämättä, sillä vakuutusmaksujen perusteella ei vahvisteta pääomatulolajin tappiota.

60 %:n vähennysoikeus poistuu

Vanhassa vähennysjärjestelmässä vakuutusmaksuista sai eräissä tapauksissa vähentää vain 60 %. Uudessa järjestelmässä ei ole vastaavaa osittaista vähennysoikeutta. Siinä ei myöskään rajoiteta vähennysoikeutta kokonaiseläketurvan perusteella.  Näin ollen, jos vähennysoikeutta aikaisemmin rajoitettiin eläketason perusteella, vakuutettu voi jatkossa vähentää vakuutusmaksuja täysimääräisenä 5 000 euroon asti. Jos taas vähennysoikeuden rajoitus on johtunut liian aikaisesta eläkkeen alkamisiästä, vakuutettu ei vuodesta 2006  alkaen saa vähentää maksuja lainkaan. Ikärajoja koskevaa 5 vuoden siirtymäaikaa ei sovelleta, koska eläkkeen alkamisikä on jo ennen uusien säännösten voimaantuloa ollut säädettyä alhaisempi.

Eläkkeen verotus

Oman ja puolison ottaman vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen perusteella maksettu eläke verotetaan pääomatulona. Tämä koskee 6.5.2004 tai sen jälkeen otettuja vakuutuksia. Koko eläke verotetaan pääomatulona, vaikka maksuja olisi vuonna 2004 vähennetty ansiotulosta.

Ennen  6.5.2004 otettujen  vakuutusten perusteella voi kertyä sekä ansio- että pääomatuloksi katsottavaa eläkettä. Ansiotuloa on eläke, joka maksetaan  ansiotulosta  vähennettyjen vakuutusmaksujen ja niiden tuoton perusteella.  Muilta osin eläke on pääomatuloa. Vakuutusyhtiöiden käytännöt eläkkeen maksussa vaihtelevat. On esim. mahdollista, että ansiotuloa oleva eläke maksetaan ensin. Voidaan menetellä myös niin, että molempia eläkelajeja maksetaan samanaikaisesti.  Vakuutusyhtiöt ilmoittavat vuosi-ilmoituksillaan eläkkeen tulolajin.

Eläkkeen alkamisiän siirtäminen

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan verosäännökset eivät rajoita osapuolten oikeutta aikaistaa ennen lain voimaantuloa kertyneestä säästöstä maksettavan eläkkeen maksamista. Esim. ikävälillä 58 – 65 maksettavaksi sovittu eläke voidaan nostaa ikävälillä 58 – 61 ja lain voimaantulon jälkeen kertyneestä säästöstä maksettava eläke nostetaan ikävuosina 62 – 65.

Jos vakuutus on otettu ennen 6.5.2004,  viimeistään vuonna 2005 maksettujen maksujen ja niiden tuoton perusteella maksettu ansiotuloa oleva eläke voidaan maksaa vakuutusta otettaessa voimassa olleesta eläkkeen alkamisiästä alkaen. Eduskuntakäsittelyssä lakiin lisättiin eläkkeen alkamisikää koskeva viiden vuoden siirtymäaika. Näin ollen myös vuosina 2006 – 2009 kertyneen säästön perusteella maksettava pääomatuloa oleva eläke voidaan maksaa em aikaisemmasta ajankohdasta alkaen. 62 vuoden eläkeikää sovelletaan vasta vuodesta 2010 kertyvästä säästöstä maksettavaan eläkkeeseen. Menettelyn edellytyksenä on, että eläkettä maksetaan vähintään kahden vuoden aikana, eikä eläkkeen määrä nouse minään aikana yli alkuperäisen peruseläketurvan enimmäistason. Tällä on merkitystä erityisesti silloin, kun vakuutusmaksuja on vähennetty kokonaiseläketurvasta annetun selvityksen perusteella.

Jos vakuutus on otettu 6.5.2004 tai sen jälkeen, sovelletaan koko vakuutussäästöön 62 vuoden eläkeikää.

Perhe-eläke

Perhe-eläke, jossa eläkkeen saajana on vakuutetun rintaperillinen, puoliso tai tämän rintaperillinen, verotetaan pääomatulona tai ansiotulona samoin perustein kuin vakuutetun itsensä saama eläke (TVL 34a.1 §).

Käytössä on myös riskivakuutuksen tyyppinen perhe-eläkevakuutus. Siinä maksuja ei rahastoida, joten eläkkeen jakoa ansio- ja pääomatuloeläkkeeseen ei voi tehdä edellä esitetyllä tavalla. Jos tämäntyyppisen perhe-eläkevakuutuksen maksuja on vähennetty sekä ansio- että pääomatulosta, eläke jaetaan ansiotulo- ja pääomatuloeläkkeeseen voimaantulosäännöksen 6 momentin mukaan arvioimalla.

Vakuutuksen takaisinosto

Vakuutusmaksujen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on, että eläkevakuutusta ei voida takaisinostaa muilla vakuutetun olosuhteisiin liittyvällä perusteella kuin vakuutetun vähintään vuoden kestäneen työttömyyden tai pysyvän työkyvyttömyyden, puolison kuoleman tai avioeron perusteella (TVL 54d.2 §). Nämä seikat ovat jo aikaisemmin olleet vakuutusyhtiöiden ehdoissa takaisinoston edellytyksinä. Ennen 1.1.2005 otetuissa vakuutuksissa takaisinostoperuste voi olla myös vakuutetun puolison työttömyys (voimaantulosäännöksen 11 mom., TVL 1233/2004). Vähennysoikeus koskee myös vuoden 2009 jälkeistä aikaa. Eläkettä ei myöskään veroteta korotettuna, jos se takasinostetaan mainitun syyn perusteella.

Veronalaista pääomatuloa on eläkevakuutuksen perusteella maksettavan eläkkeen lisäksi myös  muu vakuutussuoritus (TVL 34a.1 §).  Tällainen muu vakuutussuoritus on esim. eläkkeen takaisinostoarvo. Jos takaisinostoarvo perustuu sekä ansio- että pääomatulosta vähennettyihin maksuihin, takaisinostoarvo jaetaan ansio- ja pääomatulo-osuuteen vakuutussäästöjen suhteessa. Tässä tapauksessa ei ole kysymys eläkkeestä, joka on maksettu  TVL 34a §:n edellyttämällä tavalla vähintään kahden vuoden aikana. Tämän vuoksi ansiotulo-osuus ei ole eläketuloa vaan muuta ansiotuloa. Siitä ei esim. saa eläketulovähennystä.

Vakuutetun olosuhteisiin liittyvän muun perusteen nojalla takaisinostettuun vakuutukseen sovelletaan TVL 34a §:n korotussäännöstä. Esim. jos 1.1.2005 jälkeen  otettu eläkevakuutus voidaan vakuutusehtojen mukaan takaisinostaa puolison työttömyyden perusteella, vakuutusmaksu ei ole vähennyskelpoi-nen. Jos maksut on  kuitenkin vähennetty verotuksessa,  maksetun määrän pääomatulona verotettava osa luetaan vakuutuksen ottajan tuloksi 50 prosentilla korotettuna. Ansiotulo-osuutta ei koroteta.

Tuloverolaissa on rajoitettu takaisinosto-oikeutta vain vakuutetun olosuhteisiin liittyvillä  perusteilla. Takaisinosto voi perustua myös muihin syihin. Vakuutuslainsäädännön mukaan vakuutuksen ottajalla  on oikeus takaisinostoon myös silloin kun vakuutusyhtiö muuttaa yksipuolisesti vakuutusehtoja tai vakuutuskanta siirretään toiseen vakuutusyhtiöön. Tällöin takaisinostoon ei sovelleta korotussäännöstä.

Vakuutussuorituksen korottaminen

Jos vakuutukseen perustuva eläke maksetaan lyhyempänä kuin kahden vuoden aikana, pääomatulona verotettava määrä luetaan tuloksi 50 prosentilla korotettuna (TVL 34a.4 §). Samoin menetellään, jos eläke tai muu suoritus maksetaan takaisinostosta säädettyjen edellytysten vastaisesti. Korotusta ei määrätä, jos vakuutettu osoittaa, että tuon vakuutuksen maksuja ei ole vähennetty Suomen verotuksessa. Tällainen tilanne on esim. silloin, kun vakuutettu on vakuutusmaksuja maksettaessa ollut rajoitetusti verovelvollinen Suomeen, eikä ole saanut tehdä eläkevakuutusmaksuvähennystä (TVL 107.1 §). TVL 107.1 § kumottiin 1.1.2005 alkaen. Näin ollen esim. Suomeen muuttava henkilö saa vähentää eläkevakuutusmaksut jo muuttovuonna. Samoin Suomesta muuttava saa vähennyksen muuttovuodelta.

Milloin muutosta aletaan soveltaa

Lainmuutos tuli voimaan vuoden 2005 alussa. Ennen 6.5.2004 otettuihin vapaaehtoisiin yksilöllisiin vakuutuksiin sovelletaan kuitenkin vuoden 2005 verotuksessa kaikkia ennen uudistuksen voimaantuloa sovellettuja maksujen vähentämistä koskevia säännöksiä. Esim. maksut voi vielä siirtää puolisolle. Myöskään työnantajan maksamat yksilöllisen eläkevakuutuksen maksut eivät vielä alenna vanhan vakuutuskannan maksujen vähennysoikeutta. Lain voimaan tullessa voimassa olleita vähennyskelpoisuuden edellytyksenä olevia vanhuuseläkkeen alkamisikiä sovelletaan näiden vakuutusten osalta viiden vuoden ajan, siis vielä vuodelta 2009 toimitettavassa verotuksessa. 6.5.2004 tai sen jälkeen otettuihin vakuutuksiin sovelletaan jo vuonna 2005 uusia säännöksiä. Vakuutus katsotaan otetuksi vasta kun sen maksuja on alettu maksaa.  Näiden uusien vakuutusten maksujen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on jo vuonna 2004, että vanhuuseläke alkaa aikaisintaan vakuutetun täytettyä  62 vuotta.

Jos henkilöllä on vuonna 2005 sekä vanhoja ansiotulosta vähennettäviä että uusia pääomatuloverotukseen kuuluvia yksilöllisen eläkevakuutuksen maksuja, hän saa vähentää niitä täysimääräisenä yhteensä enintään 8 500 €. Ensisijaisesti vähennetään vanhan vakuutuksen maksut. Vanhan vakuutuksen maksuihin sovelletaan lisäksi 60 %:n vähennysoikeutta koskevia säännöksiä. Näin ollen vähennyksen enimmäismäärä on 13 500 euroa.

Silloin kun vakuutusmaksun vähennysoikeus edellyttää kokonaiseläketurvan selvittämistä, verovelvollinen saa vuonna 2005 vähentää enintään sen määrän, jonka hän olisi voinut vähentää verovuonna 2004. Uusia selvityksiä ei siis ole tarkoitus tehdä enää vuonna 2005. Vain jos selvityksessä on ollut virhe, se voidaan korjata vielä vuonna 2005.

Vuoden 2006 alusta uusia säännöksiä eläkkeen alkamisikää lukuun ottamatta sovelletaan kaikkiin vapaaehtoisiin, yksilöllisiin eläkevakuutuksiin.

Yhteenveto vapaaehtoisten, yksilöllisten eläkevakuutusten vakuutusmaksujen vähentämisestä eri vuosina

Oma ja työnantajan ottama vakuutus vuonna 2005

Palkansaajan omaan, ennen 6.5.2004 ottamaan vakuutukseen sovelletaan vuonna 2005 vanhoja säännöksiä kaikilta osin. Työnantajan ottamaan vapaaehtoisen yksilöllisen vakuutukseen ei liity vastaavanlaista siirtymäkautta. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että työnantajan ottaman vakuutuksen maksusta on palkkaa 8 500 euron ylittävä osa. Palkansaaja saa vähentää ansiotulostaan oman vakuutuksensa vakuutusmaksuja nykyisten enimmäismäärien rajoissa. Työnantajan maksamat vakuutusmaksut eivät siis vielä pienennä palkansaajan omaa vähennysoikeutta (voimaantulosäännöksen 2 mom.).

Jos palkansaajan oma vakuutus on otettu 6.5.2004 tai sen jälkeen, työnantajan maksama vakuutusmaksu pienentää palkansaajan oman vakuutusmaksun vähennyskelpoisen enimmäismäärän 2 500 euroon.

Vuodesta 2006 työnantajan maksama yksilöllisen eläkevakuutuksen maksu pienentää kaikkien palkansaajan omien vakuutusten maksujen vähennysoikeutta.

Työnantajan ottamat vapaaehtoiset vakuutukset

Yksilölliset eläkevakuutukset

Työnantajan ottaman vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksuista on palkkaa vain vuoden aikana maksettujen maksujen 8 500 euroa ylittävä osa. Esim. jos työnantaja maksaa vakuutusmaksua 10 000 euroa, 1 500 euroa on vakuutetun työntekijän palkkaa. Kokonaiseläketurvan taso ei enää vaikuta siihen, pidetäänkö työnantajan maksamaa vakuutusmaksua palkkana.

Jos useampi työnantaja maksaa saman palkansaajan vakuutusmaksuja, ne lasketaan verotusta toimitettaessa  yhteen, ja 8 500 euron yli menevä määrä verotetaan palkkana.

Työnantajan ottaman vakuutuksen verokohteluun ei vaikuta se, että vakuutus on kertamaksullinen. Jos kertamaksu ylittää 8 500 euroa, ylimenevä maksun osa on palkkaa myös tässä tilanteessa.

Uutta 62 vuoden vanhuuseläkkeen alkamisikää sovelletaan työnantajan 6.5.2004 tai sen jälkeen ottamiin vakuutuksiin 1.1.2005 alkaen. Toisin kuin omien vakuutusten osalta laissa ei ole säännöstä korotetun ikärajan soveltamisesta jo vuonna 2004, joten työnantajan ottamassa yksilöllisessä eläkevakuutuksessa ikäraja voisi tuolloin olla alhaisempikin. Ennen 6.5.2004 otetuissa vakuutuksissa säilyvät lain voimaantullessa sovelletut ikärajat, esim. 55, 58 ja 60 vuotta. Jos vanhuuseläkkeen alkamisikä on näitä rajoja alhaisempi, vakuutusmaksu on kokonaisuudessaan palkkaa.

TVL:ssä säädetty 8 500 euron verovapausraja koskee vain työnantajan ottaman vakuutuksen maksuja. Jos työnantaja maksaa palkansaajan ottaman eläkevakuutuksen maksuja, maksun määrä on kokonaan palkkaa.

Työntekijä ei enää saa vähentää palkaksi katsottua  määrää omassa verotuksessaan.

Vakuutus palkan vaihtoehtona

Jos vakuutuksen ottamisella korvataan palkanmaksua, työnantajan maksama vakuutusmaksu on kokonaan palkkaa. Palkansaaja ei tässäkään tilanteessa saa vähentää verotuksessaan työnantajan maksamaa vakuutusmaksua. Omistajayrittäjät, katso jäljempänä.

Työnantaja takaisinostaa vakuutuksen

Jos työnantaja takaisinostaa palkansaajalle ottamansa eläkevakuutuksen, vakuutusyhtiö maksaa suorituksen vakuutuksen omistajalle, työnantajalle.  Jos työnantaja maksaa suorituksen tai osan siitä edelleen palkansaajalle, ei kysymyksessä enää ole vakuutusperusteinen suoritus vaan palkka.

Vakuutuksen omistusoikeuden siirto

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan eläkevakuutusten eriytettyyn verotukseen soveltuu huonosti, että eläkkeen verolaji voisi muuttua. Tämän vuoksi esimerkiksi työnantajan ottama vakuutus kuuluu ehdotuksen mukaan ansiotuloverotuksen piiriin vaikka vakuutuksen omistusoikeus siirtyy työntekijälle. Jos palkansaaja jatkaa siirretyn vakuutuksen maksujen maksamista, hän ei saa vähentää niitä omassa verotuksessaan. Tämä johtuu siitä, että vähennyskelpoisia ovat vain verovelvollisen tai hänen puolisonsa ottaman vakuutuksen maksut.

Jos taas palkansaajan ottaman vakuutuksen omistusoikeus siirretään työnantajalle, ja työnantaja jatkaa vakuutusmaksujen maksamista, maksu on palkkaa koko määrältään. 8 500 euron verovapaa osuus koskee vain työnantajan ottaman vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksuja. Eläke on pääomatuloa, koska se maksetaan verovelvollisen ottaman vakuutuksen perusteella.

Jos vakuutuksen omistusoikeus siirretään työnantajalta toiselle, siirto ei vaikuta eläkkeen verotukseen eikä maksujen palkanluontoisuuteen. Työntekijä ei saa siirtohetkellä veronalaista etua.

Kollektiiviset eläkevakuutukset

Kollektiivisella lisäeläketurvalla tarkoitetaan työnantajan työntekijöistä koostuvalle henkilöpiirille järjestämää vapaaehtoista lisäeläketurvaa, jonka henkilöpiiri on määritelty ryhmittäin työalan tai muun siihen verrattavan perusteen mukaan siten, ettei se tosiasiassa kohdistu nimettyihin tai muutoin yksilöllisesti määrättyihin henkilöihin. Myös YEL:n tai MYEL:n piiriin kuuluva henkilö voidaan liittää kollektiiviseen eläkevakuutukseen. Kollektiivisena lisäeläketurvana ei pidetä järjestelyä, joka on tarkoitettu koskemaan vain yhtä työnantajan palveluksessa olevaa henkilöä kerrallaan (TVL 96a.2 §). Kollektiivinen eläkevakuutus voidaan järjestää henkivakuutusyhtiössä, eläkesäätiössä tai eläkekassassa.

Työntekijöiden eläketurvaa voi parantaa myös lakisääteisillä lisäeläkevakuutuksilla. Näillä tarkoitetaan TEL-lisäeläkejärjestelyjä, jotka on rekisteröity Eläketurvakeskuksessa. Rekisteröinnillä lisäeläkevakuutus saatetaan työntekijäin eläkelain alaiseksi ja siihen sovelletaan soveltuvin osin tuon lain säännöksiä (TEL 11.1 § (1057/1997)). Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Eläketurvakeskus antavat tarkemmat määräykset ja ohjeet vakuutusten ehdoista. STM on mm. 15.12.2004 antanut asetuksen työntekijäin eläkelain 11 §:ssä tarkoitettujen vapaaehtoisten lisäetujen rekisteröimisehdoista (1150/2004).

Nämä järjestelyt suljettiin 1.1.2001 voimaan tulleella lailla työntekijäin eläkelain 11 §:n muuttamisesta (654/2000). Tämä tarkoittaa sitä, että uusia järjestelyjä ei voi tehdä työeläkeyhtiöihin eikä vanhoihin järjestelyihin liittää uusia työntekijöitä.

Käytännössä työnantajat järjestävät nykyisin uusille työntekijäryhmille kollektiivista lisäeläketurvaa lähes yksinomaan henkivakuutusyhtiöiden kollektiivisilla lisäeläkevakuutuksilla.

Vakuutettuna oleva ryhmä

Vakuutettuna oleva ryhmä voidaan määritellä esimerkiksi työntekijän asemaan, ammattiin, toimialaan, toimipaikkaan, työsuhteen alkamiseen, syntymäaikaan, työnantajan järjestämään muuhun eläketurvaan tai toiminnan siirtymiseen perustuvaan jakoon. Samaan kollektiiviseen järjestelyyn voi kuulua useita eläkeryhmiä (esim. eläkeryhmä 1: johtajat; eläkeryhmä 2: osastopäälliköt jne.). Vakuutettava ryhmä voi olla suljettu. Suljettu ryhmä tarkoittaa, että vakuutukseen ei oteta enää uusia henkilöitä. Kukin eläkeryhmä nimetään siten, ettei se tosiasiassa kohdistu nimettyihin tai muutoin yksilöllisesti määrättyihin henkilöihin.

Kollektiivisen eläkevakuutuksen henkilöpiiri voi vaihdella vakuutuksen voimassaoloaikana. Ryhmään kuuluvia henkilöitä jää eläkkeelle ja uusia tulee vakuutuksen piiriin. Työnantajissa tapahtuneiden muutosten (esim. sulautuminen, jakautuminen, liikkeen luovutus, konsernin sisäinen siirto) johdosta työntekijöiden lukumäärä eläkejärjestelyssä voi muuttua. Ryhmä voi supistua koskemaan vain yhtä henkilöä. Alun perin useamman henkilön muodostamalle ryhmälle otetun vakuutuksen luonne ei muutu, vaikka se olosuhteiden muututtua koskisi vain yhtä henkilöä.

Kollektiivista lisäeläkejärjestelyä on tarkasteltava kokonaisuutena. Työnantajat ja konsernit toteuttavat käytännössä eläkepolitiikkansa mukaiset lisäeläkejärjestelyt usealla eri tavalla. Konserniin rinnastettavia ovat muut kiinteästi samaan ryhmittymään kuuluvat työnantajat esim. järjestöt.  Eläkejärjestely voidaan teknisesti toteuttaa yhdellä tai useammalla vakuutuksella. Vakuutus on kollektiivinen riippumatta siitä onko järjestely toteutettu yhdellä tai useammalla vakuutuksella, kun järjestelyn piiriin kuuluvat henkilöt muodostavat edellä tarkoitetun objektiivisen ryhmän. Kahden yhtiön, joilla kummallakin on kollektiiviset eläkevakuutukset eri vakuutusyhtiöissä, sulautuessa yhdeksi yhtiöksi, vakuutukset voivat edelleen jatkua erillisinä vakuutuksina.

Yritysostojen, rahoitusjärjestelyjen ja muiden vastaavien seikkojen johdosta työnantajat vakuuttavat työntekijänsä useassa eri vakuutusyhtiössä. Tällaisten järjestelyjen seurauksena työnantajalla voi sama ryhmä olla jaettuna kahdesta eri vakuutusyhtiöstä otetussa vakuutuksessa. Jos toiseen vakuutukseen kuuluu useita henkilöitä ja toiseen vain yksi ja vakuutukset ovat sisällöltään sekä ryhmämäärittelyltään identtiset, niin järjestely täyttää kollektiivisen vakuutuksen edellytykset ja molempia vakuutuksia on pidettävä kollektiivisina eläkejärjestelyinä.

Käytännössä konsernissa emoyhtiön ottamaan vakuutukseen voidaan liittää saman ryhmämäärittelyn piiriin kuuluvia tytäryhtiöiden palveluksessa olevia henkilöitä. Esimerkiksi järjestelyyn voi kuulua useita emoyhtiön palveluksessa olevia, mutta  tytäryhtiöstä yksi henkilö, esim. toimitusjohtaja. TVL 96a.2 §:n mukaan kollektiivisena lisäeläketurvana ei pidetä järjestelyä, joka on tarkoitettu koskemaan vain yhtä työnantajan palveluksessa olevaa henkilöä kerrallaan. Edellä esitetyssä tilanteessa kysymyksessä on kuitenkin ryhmälle otettu vakuutus. Verohallituksen käsityksen mukaan vakuutusta voidaan pitää kollektiivisena eläkevakuutuksena myös niiden työntekijöiden osalta, jotka ovat järjestelyssä mukana ainoina tietyn konserniyhtiön työntekijöinä (Konserniyhtiöistä työnantajana ks. KHO 1999/2836).

Lain yhden hengen ryhmät kieltävä säännös koskee vain uusia kollektiivisia järjestelyjä. Vanhoihin järjestelyihin sovelletaan edelleen lain voimaan tullessa sovellettuja säännöksiä. Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että vakuutusyhtiössä ryhmävakuutuksen nimellä otettua vakuutusta, joka kerrallaan koski vain yhtä henkilöä, oli pidettävä yksilöllisenä vakuutuksena (KHO 2003:18). KHO antoi vuonna 2004 asian lopullisesti selventävän ratkaisun (KHO 11.6.2004 T 1422, ei julkaistu). Verohallituksen ohjeissa ja aikaisemmassa oikeuskäytännössä oli hyväksytty myös yhden hengen ryhmät, joissa kollektiivisuus toteutui pitemmällä aikavälillä. KHO:n muuttamaa uutta oikeuskäytäntöä ei voida soveltaa takautuvasti, joten KHO:n omaksumaa kantaa sovelletaan aikaisintaan vuodelta 2004 toimitettavassa verotuksessa.

Rekisteröityihin lisäetuihin ei ole voinut tulla uusia vakuutettuja 1.1.2001 jälkeen, joten uudet säännökset eivät voi tulla sovellettavaksi. Koska TEL-lisäeläkejärjestelyt kuuluvat työeläkejärjestelmään, niihin ei Verohallituksen käsityksen mukaan myöskään sovelleta edellä esitettyä oikeuskäytäntöä. Näin ollen Eläketurvakeskuksen hyväksymiin ryhmiin sovelletaan kollektiivisia eläkevakuutuksia koskevia vanhoja säännöksiä.

Etuudet

Samaan eläkejärjestelyyn kuuluville eri työntekijäryhmille voidaan järjestää erilainen eläketurva. Henkilöpiiri jaetaan tällöin eläkeryhmiin, joiden muodostamisessa noudatetaan edellä mainittuja periaatteita. Samaan eläkeryhmään kuuluvilla pitää olla samoin perustein määräytyvä lisäeläketurva.

Tuloverolaissa ei ole määritelty alinta vanhuuseläkkeen alkamisikää tilanteessa, jossa työnantaja maksaa vakuutusmaksun kokonaan. Kollektiivisissa eläkevakuutuksissa on tähän asti käytetty TEL- lisäetukartan mukaista 55 vuoden alinta eläkeikää ja 66 %:n eläkkeen enimmäistasoa vakiintuneesta ansiosta. Eläkesäännösten muututtua tähän perusteeseen ei enää verolainsäädännössä viitata. Tarkoitus kuitenkin on, että vanhuuseläkkeen alkamisikä ei muuttuisi.

Vuoden 2005 työeläkeuudistuksen yhteydessä lakisääteisestä eläkkeestä poistettiin eläkepalkan käsite. Kokonaiseläkkeen taso voi nousta aiempaa korkeammaksi. Toisaalta elinaikakerroin pienentää tulevia eläkkeitä. Eläkkeistä poistettiin kiinteä tavoite-eläkeprosentti. 

Jos vakuutetulta palkansaajalta peritään omia maksuosuuksia, palkansaajan maksuosuuden vähennysoikeuden edellytyksenä on, että vanhuuseläke alkaa aikaisintaan vakuutetun täytettyä 60 vuotta.

Kollektiiviset vakuutukset palkansaajan verotuksessa

Työnantajan kollektiivisesti järjestämän lisäeläketurvan vakuutusmaksut eivät ole palkkaa.

Jos vakuutettu palkansaaja maksaa itse osan kollektiivisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksusta, hän saa vähentää näitä maksuja ansiotulostaan korkeintaan 5 % kyseisen työnantajan maksaman palkan määrästä, kuitenkin enintään 5 000 euroa. Maksetulla palkalla tarkoitetaan myös luontoisetuja ja muita rahapalkan lisäksi tai sijaan annettuja veronalaisia etuja. Maksu ei ole vähennyskelpoinen siltä osin kuin se ylittää työnantajan maksaman vakuutusmaksun määrän. Vähennysoikeus on henkilökohtainen, sitä ei voi siirtää puolisolle. Maksujen perusteella ei vahvisteta tappiota. Kollektiivisen eläkevakuutuksen palkansaajan maksuosuuden vähennysoikeus ei pienennä vakuutetun yksilöllisen eläkevakuutuksen perusteella olevaa vähennysoikeutta.

Kollektiiviseen lisäeläkejärjestelyyn sovelletaan edelleen vanhoja säännöksiä niiden vakuutettujen osalta, jotka olivat vakuutettuina ennen 6.5.2004. Nämä vakuutetut saavat vähentää oman maksuosuutensa kokonaan, jos eläketurva on vastannut eduiltaan enintään rekisteröityä lisäeläketurvaa. Mainitun ajankohdan jälkeen järjestelyyn liitettyjen vakuutettujen osalta sovelletaan uusia säännöksiä. Oman maksuosuuden vähennysoikeutta rajoitetaan ja eläke saa alkaa aikaisintaan vakuutetun täytettyä 60 vuotta. Samaan kollektiiviseen eläkejärjestelyyn kuuluvien vakuutettujen omien maksuosuuksien vähennysoikeus voi siten olla erilainen. Samoin eri palkansaajien omat maksuosuudet voivat olla eri suuruisia.

Koko lisäeläkejärjestelyn siirto järjestelmästä toiseen, esim. rekisteröidystä lisäeläkejärjestelmästä kollektiiviseen ryhmäeläkevakuutukseen, ei estä siirtymäsäännöksen soveltamista. Vakuutettu ei menetä oman maksuosuutensa täysimääräistä vähennysoikeutta työnantajan ratkaisun vuoksi.  Siirto voi tapahtua myös vain yhden työntekijän osalta. Tällaisia tapauksia ovat esim. työntekijän siirtyminen vakuutuksesta tai ryhmästä toiseen saman työnantajan tai konsernin sisällä. Tällöin on tulkinnanvaraista, voidaanko työntekijän katsoa olleen järjestelyssä mukana ennen 6.5.2004, ts. määräytyykö hänen oman maksuosuutensa vähennysoikeus vanhojen vai uusien säännösten mukaan.

Työnantajan ottamien eläkevakuutusten perusteella maksettava eläkkeet ovat edelleen ansiotuloa.

Työnantajan ottamien vapaaehtoisten eläkevakuutusten maksujen verotus vuodesta 2005 alkaen

Työnantajan ulkomaisesta vakuutusyhtiöstä ottama vakuutus

Työnantajan muualta kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimivasta vakuutuslaitoksesta ottaman yksilöllisen eläkevakuutuksen maksut ovat palkkaa (TVL 68.2 §). Kyseisistä yhtiöistä otetun kollektiivisen eläkevakuutuksen maksuista työntekijän maksuosuus ei ole vähennyskelpoinen (TVL96a.3 §).  Säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta heti, jos vakuutettuna on ulkomailta Suomeen muuttanut henkilö, joka ei ole ollut yleisesti verovelvollinen Suomeen muuttamista edeltäneiden viiden vuoden aikana.  Tällaisen henkilön osalta yksilöllisen eläkevakuutuksen maksut ovat muuttovuonna ja kolmena sitä seuraavana vuonna palkkaa vain 8 500 euron ylittävältä osalta, jos vakuutus on otettu vähintään vuotta ennen Suomeen muuttoa. Kollektiivisen eläkevakuutuksen maksut ovat vähennyskelpoisia saman ajan ja samoin edellytyksin.

Jos vakuutus on työntekijän ottama, ja työnantaja alkaa Suomeen muuton jälkeen maksaa sen maksuja, maksut ovat koko määrästään palkkaa. Tämä johtuu siitä, että 8 500 euron verovapaa osuus  koskee vain työnantajan ottaman yksilöllisen eläkevakuutuksen maksuja

Omistajayrittäjät

Verovuoteen 2004 asti avoimen yhtiön yhtiömiesten ja kommandiittiyhtiön vastuunalaisten yhtiömiesten sekä ei TEL-vakuutetun osakeyhtiön osakkaan vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksut olivat yhtiön verotuksessa  vähennyskelpoisia TVL 96 §:ssä säädetyin rajoituksin (EVL 8.2 §). Nyt tämä säännös on kumottu. Se korvattiin TVL:n säännöksellä, jonka mukaan myös näihin henkilöihin sovelletaan mitä työnantajasta ja työntekijästä on säädetty. Säännöstä sovelletaan vain silloin, kun omistaja työskentelee yrityksessä. 

Vakuutusmaksun vähennysoikeutta yrityksen verotuksessa ei enää rajoiteta. Jos yrityksen tilikausi poikkeaa kalenterivuodesta ja päättyy vuonna 2005, yhtiö saa tuolta tilikaudelta vähentää sekä vuonna 2004 että vuonna 2005 maksettuja vakuutusmaksuja rajoituksetta

Vähennyskelvottomat maksut

Verotuksessa vähennyskelvottomia eläkevakuutusmaksuja ovat:

• kertamaksullisen eläkevakuutuksen maksu
• Euroopan talousalueen ulkopuolella toimivasta vakuutusyhtiöstä otetun eläkevakuutuksen maksut (poikkeuksena ulkomailta Suomeen muuttanut, TVL 96 a § 3 mom.)

Vuosi-ilmoitukset

Vakuutusyhtiöt

Vuoden 2004 verotuksessa kaikki vakuutusmaksut vähennetään ansiotulosta. Tämän vuoksi vuoden 2004 vuosi-ilmoitukseen ei tullut muutoksia.  Jos 6.5.2004 tai sen jälkeen otetusta vakuutuksesta on tehty kokonaiseläketurvaa koskeva selvitys, maksut ilmoitetaan vähennysoikeuden mukaan ryhmiteltynä, samalla tavoin kuin vanhemman vakuutuskannan maksut. Näiden uusien vakuutusten maksut ilmoitetaan vain, jos vanhuuseläke alkaa  aikaisintaan vakuutetun täytettyä 62 vuotta.

Vuodelta 2005 annettavissa vuosi-ilmoituksissa on eriteltävä ansiotulosta ja pääomatulosta vähennettävät vakuutusmaksut. Ansiotulosta vähennettävät maksut ilmoitetaan kuten vuonna 2004. Pääomatulosta vähennettäville maksuille varataan oma kohta. Vuoden 2006 vuosi-ilmoituksella ilmoitetaan vain pääomatulosta vähennettäviä maksuja, joten tietuekuvaus yksinkertaistuu.

Voimaantulosäännöksen 6 momentin mukaan vakuutusyhtiön on veroviranomaisen pyynnöstä esitettävä viimeistään 5.5.2004 otetun yksilöllisen vapaaehtoisen eläkevakuutuksen osalta tiedot vakuutussäästön määrästä, säästön karttumisesta sekä tästä säästöstä maksetuista eläkkeistä samoin kuin muut verotusta varten tarpeelliset tiedot. Tätä säännöstä sovelletaan yksittäistapauksiin, joissa vuosi-ilmoituksen tiedot eivät jostain erityissyystä ole riittäviä.

Ulkomaisilla vakuutusyhtiöillä ei aina ole valmiuksia antaa ilmoituksia Suomen verolainsäädännön edellyttämällä tavalla. Tämän vuoksi saatetaan joutua tilanteeseen, jossa jakoa ansiotulona ja pääomatulona verotettavaan eläkkeeseen ei voida tehdä vakuutusyhtiön ilmoitusten perusteella. Näissä tapauksissa jako tehdään arvioimalla (voimaantulosäännöksen 6 mom.) Perusteena voi käyttää esim. aikaa, jona vakuutusmaksuja on maksettu. Esim. jos vakuutusmaksuja on maksettu vuosina 1999 – 2008, siis kymmenen vuoden ajan, josta ajasta seitsemänä vuotena maksut vähennettiin ansiotulosta ja kolmena pääomatulosta, 7/10 maksetusta eläkkeestä verotetaan ansiotulona ja 3/10 pääomatulona. Tätä jakosuhdetta käytetään eläkkeeseen koko sen ajan, jona eläkettä maksetaan.

Työnantajat

Vuoden 2004 vuosi-ilmoitusmenettelyyn ei tullut muutoksia. Myös 6.5.2004 ja sen jälkeen otettujen yksilöllisten eläkevakuutusten maksujen palkaksi katsottava osa määräytyy samalla tavalla kuin vanhemman vakuutuskannan. Kollektiivisten eläkevakuutusten maksujen ilmoittamiseen ei myöskään tule muutoksia.

Vuodelta 2005 annettavissa vuosi-ilmoituksen saajakohtaisissa erittelyissä yksilöllisten vapaaehtoisten eläkevakuutusten osalta tarvitaan edelleen tieto maksetun vakuutusmaksun määrästä. Vuosi-ilmoituksen saajakohtaisen erittelyn (VEROH 7801) kohtaan 82 merkitään vakuutusmaksu kokonaisuudessaan. Jos maksun määrä on yli 8 500 €, työnantaja käsittelee yli menevän osan palkkana ja ilmoittaa sen vuosi-ilmoituksella muuna etuna kohdassa 40.

Kollektiivisten eläkevakuutusmaksujen työntekijän maksuosuuden vähennysoikeus muuttuu vain järjestelyissä, joihin työntekijä on liittynyt 6.5.2004 tai sen jälkeen. Näin ollen vanhojen ja uusien vakuutusten työntekijän maksuosuuksien ilmoittaminen on erilainen.

Vanhoissa kollektiivisissa vakuutuksissa maksuosuuden voi edelleen ilmoittaa kohdassa 16 yhdessä palkansaajan eläke- ja työttömyysvakuutusmaksun kanssa. Uusista kollektiivisista eläkevakuutuksista tarvitaan uutena tietona työnantajan maksuosuus (kohta 80). Työntekijän maksuosuus on ilmoitettava omana tietonaan kohdassa 81, sitä ei voi enää yhdistää muihin palkansaajalta perittyihin maksuihin.

Työnantajan kokonaan maksamia kollektiivisen eläkevakuutuksen maksuja ei ilmoiteta vuosi-ilmoituksella lainkaan.

Ylijohtaja   Mirjami Laitinen

Ylitarkastaja  Merja Hartikka-Simula