Kioskiliiketoiminnan harjoittajat: ohjaus arvonlisäveron vähennysoikeudesta

Verohallinto on lähettänyt ohjauskirjeen kioskiliiketoiminnan harjoittajille 17.1.2024.

Tämä ohjaus koskee kioskiliiketoimintaa harjoittavien toimijoiden arvonlisäveron vähennysoikeutta. Kioskiliiketoimintaa harjoittavien toimijoiden on otettava tämä ohjaus huomioon omassa toiminnassaan tilikaudesta 2024 alkaen.

Viimeaikaisessa oikeuskäytännössä on otettu kantaa kioskiliiketoiminnan arvonlisäveron vähennysoikeuteen. Oikeuskäytännön perusteella Verohallinto katsoo, että arvonlisäverollisen ja arvonlisäverottoman liikevaihdon suhdetta voidaan kioskiliiketoiminnassa pitää parhaimpana jakoperusteena, kun määritellään yleiskuluina pidettävien hankintojen arvonlisäveron vähennysoikeutta. Jos kioskiliiketoiminnan harjoittaja on käyttänyt yleiskulujen jakoperusteena arvonlisäverollisen ja arvonlisäverottoman liikevaihdon suhdetta, kirje ei edellytä toimenpiteitä.

Kioskiliiketoiminnan harjoittajilla on sekä arvonlisäverollista että arvonlisäverotonta toimintaa

Kioskiliiketoiminnassa arvonlisäverollista myyntiä on esimerkiksi tavara-, elintarvike-, tupakka- ja alkoholituotteiden sekä lehtien ja kirjojen myynti. Kioskiliiketoiminnassa arvonlisäverotonta myyntiä on esimerkiksi veikkaustuotteiden, arpojen ja maksuvälineiden välittäminen.

Arvonlisäverotonta toimintaa varten tehtyjen hankintojen arvonlisävero ei ole vähennyskelpoinen

Kioskiliiketoiminnan harjoittaja voi vähentää tekemiensä hankintojen arvonlisäveron, kun hankinnat kohdistuvat suoraan ja välittömästi arvonlisäverollisten tavaroiden ja palveluiden myyntiin. Kioskiliiketoiminnan harjoittaja voi siten vähentää  esimerkiksi myymiensä elintarviketuotteiden ostohinnan arvonlisäveron.

Kun hankinnat kohdistuvat suoraan ja välittömästi arvonlisäverottomaan tavaroiden ja palveluiden myyntiin, kioskiliiketoiminnan harjoittaja ei voi vähentää tekemiensä hankintojen arvonlisäveroa. Kioskiliiketoiminnan harjoittaja ei siten voi vähentää sellaisten hankintojen arvonlisäveroa, jotka kohdistuvat suoraan ja välittömästi esimerkiksi veikkaustuotteiden, arpojen ja maksuvälineiden välittämiseen.

Arvonlisäveroton toiminta rajoittaa yleiskulujen arvonlisäveron vähennysoikeutta

Yleiskulut muodostuvat sellaisista hankinnoista, jotka palvelevat kioskiliiketoimintaa kokonaisuudessaan. Kioskiliiketoiminnan yleiskuluina voidaan pitää esimerkiksi kiinteistön vuokra-, siivous-, toimistotarvike-, puhelin-, vartiointi- ja sähkökuluja.

Kioskiliiketoiminnan yleiskulujen vähennysoikeus määräytyy sen perusteella, missä suhteessa yleiskuluina pidettävien hankintojen voidaan katsoa kohdistuvan arvonlisäverolliseen tai arvonlisäverottomaan myyntiin. Yleiskulut ovat vähennyskelpoisia arvonlisäverotuksessa ainoastaan siltä osin, kuin ne kohdistuvat arvonlisäverolliseen myyntiin.

Vähennysoikeuden laajuuden selvittämiseksi yhtiön on määriteltävä yleiskulujen vähennysoikeuden jakoperuste, jonka perusteella voidaan laskea yleiskulujen vähennykseen oikeuttava ja vähennykseen oikeuttamaton osuus.

Yleiskulujen vähennyskelpoinen osuus lasketaan arvonlisäverollisen ja arvonlisäverottoman liikevaihdon suhteessa

Yleiskulujen jakoperusteen pitää olla sellainen, että se kuvaa hankintojen kohdistumista arvonlisäverolliseen ja arvonlisäverottomaan myyntiin parhaalla mahdollisella tavalla. Verohallinnon näkemyksen mukaan kioskiliiketoiminnassa tällainen jakotapa on arvonlisäverollisen ja arvonlisäverottoman myynnin eli liikevaihdon perusteella määritelty jakoperuste.

Yleiskulujen vähennyskelpoinen osuus lasketaan siten, että arvonlisäverollisena eränä  käsitellään yhtiön arvonlisäverollinen tavara- ja palvelumyynti. Arvonlisäverottomana eränä käsitellään yhtiön arvonlisäveroton myynti, kuten veikkaustuotteiden, arpojen ja maksuvälineiden välittäminen.

Yhtiön on otettava tämä ohjaus huomioon arvonlisäverotuksessaan tilikaudesta 2024 alkaen ja annettava tarvittaessa korvaavat arvonlisäveroilmoitukset tilikaudelta 2024 OmaVerossa. Lisätietoa arvonlisäveroilmoituksen korjaamisesta saa osoitteesta vero.fi/alv.

Sovelletut oikeusohjeet:

Arvonlisäverolaki 102 §, 117 § ja 189 §