Sivullisilmoittajan laiminlyöntimaksu maksupalveluntarjoajien rajat ylittävistä maksuista

Tämä ohje käsittelee verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 22 a §:n mukaisten laiminlyöntimaksujen määräämisen perusteita maksupalveluntarjoajien tiedonantovelvoitteista rajat ylittävistä maksuista.

Tätä ohjetta sovelletaan niihin raportointijaksoihin (kalenterivuosineljännes), jotka ovat päättyneet ohjeen voimassaoloaikana. 

1 Tiedonantovelvollisuus, jonka perusteella laiminlyöntimaksuja määrätään

Rajat ylittäviä maksuja koskevan tiedonantovelvoitteen päätavoitteena on torjua veropetoksia erityisesti arvonlisäverotuksessa. Tiedonantovelvollisuus on asetettu sääntelyssä määritetyille maksupalveluntarjoajille kuten maksulaitoksille, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoille sekä luottolaitoksille.

Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain (768/2016) 29 §:n 7 momentin mukaisesti rajat ylittäviä maksuja koskevasta maksupalveluntarjoajien tiedonantovelvollisuudesta annetussa laissa (659/2023) tarkoitetun maksupalveluntarjoajan on sen Suomessa tarjoamien maksupalveluiden osalta annettava Verohallinnolle mainitussa laissa säädetyt tiedot rajat ylittävistä maksuista. Tiedonantovelvollisista, rajat ylittävistä maksuista ja niistä annettavista tiedoista, ilmoittamisajankohdasta, tietojen säilytysvelvollisuudesta ja tiedonanto- ja säilytysvelvollisuuden rajauksista säädetään mainitussa laissa.

Käytännössä tiedonantovelvollisia ovat sellaiset maksupalveluntarjoajat, jotka tarjoavat samalle maksunsaajalle maksupalveluja yli 25 rajat ylittävän maksun osalta saman kalenterivuosineljänneksen aikana.

Tiedonantovelvollisuutta koskevaa sääntelyä sovelletaan ensimmäisen kerran vuonna 2024. Tiedonantovelvollisten tulee antaa vaaditut tiedot sähköisesti kalenterivuosineljänneksittäin kunkin neljännestä seuraavan kalenterikuukauden loppuun mennessä. Verohallinto toimittaa tiedonantovelvollisilta saamansa tiedot komission ylläpitämään keskusrekisteriin, jonne jäsenvaltioiden petoksia torjuvilla viranomaisilla tulee olemaan pääsy. 

Laki ei sisällä säännöksiä lykkäyksen myöntämisestä tietojen antamiseen.

Laiminlyöntimaksu voidaan määrätä sekä raportointi- että huolellisuusvelvoitteen laiminlyönnistä.  Laiminlyöntimaksu on ilmoitus- ja tietovirtakohtainen.

2 Laiminlyöntimaksun perusteena olevat säännökset

Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 29 §:n 7 momentin mukaan tiedonanto- ja säilytysvelvollisuuden laiminlyöntiin sovelletaan, mitä verotusmenettelystä annetun lain 22 a §:ssä säädetään laiminlyöntimaksusta.

Verotusmenettelystä annetun lain 22 a §:n 1 momentin mukaan tiedonantovelvolliselle voidaan määrätä enintään 2 000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu, jos

1. tiedonantovelvollisuuden tai muun tämän luvun mukaisen velvoitteen täyttämiseksi annettavassa ilmoituksessa, muussa tiedossa tai asiakirjassa taikka noudatettavassa menettelyssä on vähäinen puutteellisuus tai virhe eikä tiedonantovelvollinen ole noudattanut todistettavasti lähetettyä kehotusta sen korjaamiseksi;
2. tiedonantovelvollinen on ilman pätevää syytä antanut ilmoituksen, tiedon tai asiakirjan myöhässä; taikka
3. tiedonantovelvollinen on antanut tiedot muulla tavalla kuin laissa säädetään tai Verohallinto määrää.

Verotusmenettelystä annetun lain 22 a §:n 2 momentin mukaan, jos tiedonantovelvollinen on antanut tiedonantovelvollisuuden tai muun tämän luvun mukaisen velvoitteen täyttämiseksi annettavan ilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan taikka suorittanut vaaditun menettelyn olennaisesti puutteellisena tai virheellisenä taikka antanut tai suorittanut ne vasta todistettavasti lähetetyn kehotuksen jälkeen, tiedonantovelvolliselle voidaan määrätä enintään 5 000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu.

Verotusmenettelystä annetun lain 22 a §:n 3 momentin mukaan, jos tiedonantovelvollinen on tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän ilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan taikka ei ole lainkaan antanut ilmoitusta tai on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt olennaisesti muun tämän luvun mukaisen velvoitteen osittain tai kokonaan, tiedonantovelvolliselle voidaan määrätä enintään 15 000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu.

Edelleen verotusmenettelystä annetun lain 22 a §:n mukaan laiminlyöntimaksua määrättäessä otetaan huomioon myös tiedonantovelvollisen annettavien tietojen määrä. Laiminlyöntimaksu määrätään täysin sadoin euroin eli pienin määrättävä maksu on 100 euroa

Laiminlyöntimaksua ei määrätä luonnolliselle henkilölle tai kuolinpesälle, ellei kyse ole elinkeinotoimintaan taikka maa- tai metsätalouteen liittyvästä tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä. Laiminlyöntimaksu ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen meno.

Maksuunpannulle ja maksettavaksi erääntyneelle maksamattomalle laiminlyöntimaksulle peritään veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain 5 a §:n mukaista viivästyskorkoa. Viivästyskorko lasketaan päätöksellä määrättyä eräpäivää seuraavasta päivästä maksun suorittamispäivään. Maksamattomalle laiminlyöntimaksulle perittävä viivästyskorko ei ole tuloverotuksessa vähennyskelpoinen.

3 Laiminlyöntimaksun määräytyminen ja suuruus eri tilanteissa

Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin osalta voidaan määrätä verotusmenettelylain 22 a §:n mukainen laiminlyöntimaksu.  Laiminlyöntimaksu voidaan määrätä myös tietojen säilyttämisvelvollisuuden laiminlyömisestä. 

Kyse on täysin uudesta tiedonantovelvoitteesta ja ensimmäisen raportointivuoden aikana laiminlyöntimaksun määrääminen perustuu tapauskohtaiseen harkintaan. Laiminlyöntimaksun suuruutta ja ylipäätään maksua määrättäessä huomioidaan erityisesti, että kyse on uudesta velvoitteesta. Raportointiin liittyvissä ongelmatilanteissa ja epäselvyyksissä kehotetaan olemaan Verohallintoon matalalla kynnyksellä yhteydessä.

Laiminlyöntimaksu määrätään erikseen jokaisesta puuttuvasta, olennaisesti virheellisestä tai myöhässä annetusta ilmoituksesta tai siitä, että Verohallinnon selvityspyyntöön ei ole saatu hyväksyttävää vastausta.  Laiminlyöntimaksun määräämisessä voidaan ottaa huomioon mm.  ilmoittajan laiminlyöntien ja puuttuvien saajaerittelyjen lukumäärä, onko ilmoittajaa kehotettu antamaan puuttuva vuosi-ilmoitus, annettavien tietojen taloudellinen arvo sekä ilmoituksen antamisajankohta. Laiminlyöntimaksu voidaan määrätä myös, jos vuosi-ilmoitusta ei anneta Verohallinnon määräämällä tiedonantotavalla.

Maksupalveluntarjoajien tiedonantovelvollisuutta koskevan lain mukainen raportointijakso on kalenterivuosineljännes ja tiedot on ilmoitettava Verohallinnolle kunkin kalenterivuosineljänneksen jälkeen. Mikäli saman kalenterivuoden aikana laiminlyöntejä havaitaan useamman raportointijakson osalta, laiminlyöntimaksuja voidaan määrätä erikseen kunkin yksittäisen kalenterivuosineljänneksen osalta annettavan ilmoituksen osalta. Laiminlyöntimaksu voidaan määrätä itsenäisesti erilaisten laiminlyöntien osalta. Tämä tarkoittaa, että erillinen laiminlyöntimaksu voidaan määrätä saman raportointikauden osalta esimerkiksi tietojen säilytysvelvollisuuden laiminlyönnistä sekä myöhässä annetuista ilmoituksista. 

Jos tiedonantovelvollinen on tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän ilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan taikka ei ole lainkaan antanut ilmoitusta tai on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt olennaisesti muun verotusmenettelylain 3 luvun mukaisen velvoitteen osittain tai kokonaan, laiminlyöntimaksun suuruus on enintään 15 000 euron suuruinen.               

Laiminlyöntimaksua voidaan kohtuullistaa tai se voidaan jättää kokonaan määräämättä perustellusta syystä. Perusteltuna syynä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että tiedonantovelvollisen laiminlyönti on olosuhteisiin nähden vähäinen.

Laiminlyöntimaksua voidaan myös korottaa. Laiminlyöntimaksujen määrää korotetaan esimerkiksi laiminlyöntien toistuessa. Maksupalveluntarjoajien tiedonantovelvollisuutta koskeva laiminlyönti on katsottava toistuvaksi, mikäli raportointihetkeä edeltävän vuoden tarkastelujakson aikana on tapahtunut aikaisempia vastaavia laiminlyöntejä. Tämä vuoden pituinen tarkastelujakso ei ole sidottu kalenterivuoteen.

Tietojen säilytysvelvollisuuden laiminlyöntiä koskeva laiminlyöntimaksu määrätään aina tapauskohtaisen kokonaisarvioinnin perusteella. Tämä laiminlyöntimaksu määrätään erillään kalenterivuosineljännesten osalta tapahtuviin ilmoitusten laiminlyönteihin nähden. Käytännössä maksun määrääminen edellyttää säilyttämisvelvollisuuden laiminlyönnin havaitsemista, mikä voidaan havaita esimerkiksi verotarkastuksella.

4 Menettely laiminlyöntimaksujen määräämisessä ja muutoksenhaku

Ennen laiminlyöntimaksun määräämistä sille, jolle laiminlyöntimaksu ollaan määräämässä, varataan aina tilaisuus tulla kuulluksi. Tiedonantovelvollinen voi tällöin esittää selvitystä tiedonantovelvollisuuden täyttämisen laiminlyöntiin johtaneesta syystä sekä esittää käsityksensä laiminlyöntimaksun määräämisestä ja laiminlyöntimaksun määrästä. Kun verohallinto kehottaa korjaamaan laiminlyönnin, kehotuskirjeessä tulee kertoa laiminlyöntimaksun määräämisestä. Laiminlyöntimaksu määrätään erillispäätöksellä.

Tiedonantovelvollinen ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö saavat hakea laiminlyöntimaksua koskevaan Verohallinnon päätökseen muutosta kirjallisella oikaisuvaatimuksella verotuksen oikaisulautakunnalta. Tiedonantovelvollisen on tehtävä oikaisuvaatimus 60 päivän kuluessa siitä, kun tiedonantovelvollinen on saanut tiedon Verohallinnon päätöksestä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön määräaika on 60 päivää päätöksen tekemisestä. Oikaisuvaatimus on toimitettava määräajassa Verohallinnolle.

pääjohtaja Markku Heikura

johtava asiantuntija Lauri Luukkonen