Sairausvakuutusmaksut kansainvälisissä työskentelytilanteissa

Ohje liittyy kokonaisuuteen: Palkkatulojen verotus, Kansainvälinen verotus

---

Ohjeessa käsitellään vakuuttamista, vakuutetun sairausvakuutusmaksua ja työnantajan sairausvakuutusmaksua kansainvälisissä työskentelytilanteissa. Ohjeessa käsitellään sekä ulkomailta Suomeen tulevien työntekijöiden että Suomesta ulkomaille lähtevien työntekijöiden sairausvakuuttamista ja sairausvakuutusmaksuja.

Ohjeeseen on päivitetty vuoden 2024 sairausvakuutusmaksujen maksuprosentit. Lisäksi ohjeeseen on tehty pieniä teknisiä tarkistuksia.

1 Johdanto 

Sairausvakuutuslaissa (1224/2004, SVL) ja laissa asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa (16/2019) säädetään vakuutetun sairausvakuutusmaksusta (sv-maksu) ja työnantajan sairausvakuutusmaksusta. Vakuutetun sairausvakuutusmaksun muodostavat sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu (sh-maksu) sekä sairausvakuutuksen päivärahamaksu (pr-maksu). Työnantaja on velvollinen suorittamaan työnantajan sairausvakuutusmaksun siten kuin laissa työnantajan sairausvakuutusmaksusta (771/2016, TaSavaL) säädetään.

Työntekijä ja työnantaja maksavat sairausvakuutusmaksujen lisäksi myös muita sosiaalivakuutusmaksuja. Eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut sekä tapaturmavakuutusmaksu voivat määräytyä eri tavalla kuin sairausvakuutusmaksut.

2 Sovellettavat säännökset 

Työntekijän ja työnantajan sairausvakuutusmaksujen ja muiden sosiaalivakuutusmaksujen määräytymiseen vaikuttavat sisäisen lainsäädäntömme lisäksi EU:n sosiaaliturva-asetus (EY) N:o 883/2004 ja sen täytäntöönpanoasetus (EY) N:o 987/2009 sekä kansainväliset sosiaaliturvasopimukset. Maksujen osalta on merkitystä, tapahtuuko työskentely Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen (EU/ETA) alueella, sosiaaliturvasopimusmaassa vai muissa maissa.

EU/ETA-alueella työskenneltäessä kaikki maksut maksetaan vain yhteen maahan. Sosiaaliturvasopimusmaassa työskenneltäessä määräytyy kunkin vakuutuksen (eläke-, tapaturma-, työttömyys ja sairausvakuutus) maksun maksumaa sen mukaan, mitä etuuksia sopimus koskee, jolloin mm. eläkemaksut ja sairausvakuutusmaksut voi joutua maksamaan eri maihin.  Muissa kuin EU/ETA-alueen maissa työskenneltäessä noudatetaan molempien maiden sisäisiä säännöksiä, jolloin maksut voi joutua maksamaan molempiin maihin.

EU-maita ovat Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovenia, Slovakia, Suomi, Tanska, Tsekki, Unkari ja Viro.

ETA-maita ovat Islanti, Norja ja Liechtenstein. Sveitsin kanssa on erityinen sopimus sosiaaliturva-asetuksen soveltamisesta.

Jos työntekijän sosiaaliturva kuuluu järjestää ulkomaan järjestelmän mukaisesti, vakuutukset ja työnantajamaksut on hoidettava kyseiseen maahan kyseisen maan järjestelmän mukaisesti. Sosiaaliturvaa koskevien sisäisten lakien, sosiaaliturva-asetuksen ja -sopimusten ja toisaalta verolakien ja verosopimusten erot aiheuttavat toisinaan tilanteita, joissa tulo verotetaan Suomessa, mutta sen perusteella ei esimerkiksi määrätä vakuutetun sairausvakuutusmaksua. Vastaavasti on mahdollista, että sairausvakuutusmaksu on suoritettava Suomessa, mutta verotusoikeus tuloon kuuluu toiselle valtiolle.

Suomessa sairausvakuutusmaksuja, eläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja ja tapaturmavakuutusmaksua koskevat säännökset kuuluvat Eläketurvakeskuksen, Kelan, Työttömyysvakuutusrahaston ja Tapaturmavakuutuslaitosten toimialaan. Vakuuttamisesta on kerrottu tarkemmin näiden organisaatioiden ohjeissa.

3 EU:n sosiaaliturva-asetukset 

EU-asetusten määräykset syrjäyttävät niiden kanssa ristiriidassa olevat kansallisen lain säännökset. Jos ulkomaille lähtevä työntekijä kuuluu EU-säännösten perusteella Suomen sosiaaliturvaan, hänen osaltaan maksetaan tuolta ajalta myös sosiaalivakuutusmaksut Suomeen. Vastaavasti, jos työntekijä kuuluu työskentelyvaltion sosiaaliturvaan, sosiaalivakuutusmaksuja ei makseta Suomeen, vaan työskentelyvaltioon, jos siellä vastaavia maksuja peritään.

EU:n sosiaaliturva-asetus 883/04 (niin sanottu perusasetus) tuli voimaan 1.5.2010. Sitä sovelletaan myös ETA-maiden alueella ja Sveitsissä. Halutessaan henkilö voi pyytää, että hänen sovelletaan uusien asetusten mukaista lainsäädäntöä.

EU:n sosiaaliturva-asetuksen vakuuttamista koskevissa säännöksissä määritellään, minkä jäsenvaltion lainsäädännön piiriin jäsenvaltioiden välillä liikkuvat työntekijät ja virkamiehet sekä itsenäiset ammatinharjoittajat eli yrittäjät kuuluvat. Perusasetuksessa on myös määritelty, minkä jäsenvaltion lainsäädäntöä sovelletaan työelämän ulkopuolella oleviin henkilöihin.

3.1 Pääsääntönä työskentelyvaltio 

Pääsääntönä EU:n sosiaaliturva-asetuksessa on työskentelyvaltioperiaate. Tästä työntekovaltioperiaatteesta johtuu, että jos Suomessa asuva työskentelee ulkomailla muutoin kuin suomalaisen työnantajan lähettämänä, hän kuuluu yleensä työntekovaltion vakuutukseen eikä ole velvollinen maksamaan kyseisestä työstä saadun palkan perusteella sairausvakuutusmaksuja Suomessa.

Lähetetty työntekijä säilyy kuitenkin vakuutettuna lähettäjävaltiossa. Lähetetty työntekijä on henkilö, jonka Suomessa toimiva työnantaja lähettää ulkomaille tilapäisesti, enintään 24 kuukauden pituiseksi ajaksi, työskentelemään tämän työnantajan lukuun. Työtä pidetään lähettävän työnantajan lukuun tehtynä, kun työ tehdään kyseiselle työnantajalle ja työntekijän ja työnantajan välillä säilyy kiinteä yhteys koko ulkomaantyöskentelyn ajan. Työntekijä on lähetetty myös, jos hänet palkataan toiseen valtioon lähettämistä varten. Sitä vastoin työntekovaltiosta paikalta palkattua työntekijää ei pidetä lähetettynä.

Lähettäjävaltion ja työskentelyvaltion viranomaiset voivat keskenään sopia erilaisista poikkeuksista vakuutussääntöihin. Lähetetty työntekijä voi poikkeusluvalla säilyä lähtövaltion vakuutuksessa esimerkiksi viisi vuotta. Lähettävä työnantaja ja työntekijä hakevat yhdessä lähetetyn työntekijän todistusta (A1-todistus).

Osa EU-maista on tehnyt keskenään rajat ylittävää etätyötä koskevan sopimuksen, joka tulee voimaan 1.7.2023. Etätyösopimuksen mukaan etä- ja läsnätyötä kahdessa EU-maassa tekevä työntekijä voidaan tietyin edellytyksin vakuuttaa oman asuinmaan sijaan työnantajan kotimaassa. Lue lisää etätyösopimuksesta Eläketurvakeskuksen tiedotteesta EU-sopimus etätyöstä.

3.2 Työskentely useassa valtiossa 

Kahdessa tai useammassa maassa saman tai eri työnantajien palveluksessa työskentelevillä tarkoitetaan työntekijöitä, jotka toistuvasti vaihtavat työskentelyvaltiota. Tällaisia työntekijöitä voivat olla esimerkiksi asentajat, autonkuljettajat ja taiteilijat. Myös he kuuluvat vain yhden maan sosiaaliturvaan kerrallaan liikkuessaan maasta toiseen. Se, minkä maan sosiaaliturvaan henkilö kuuluu, ratkeaa näissä tilanteissa yleensä sen perusteella, harjoittaako hän huomattavaa osaa toiminnastaan asuinvaltiossaan vai ei.

Kahdessa tai useammassa EU-maassa työskentelevä työntekijä kuuluu asuinvaltionsa sosiaaliturvaan, jos hän tekee siellä huomattavan osan työstään. Tällä tarkoitetaan sitä, että määrällisesti merkittävä osa (vähintään 25 %) kaikesta työstä tapahtuu siellä. Huomattavan osan määrittelyssä otetaan huomioon viitteellisinä perusteina työntekijän työaika ja/tai palkka.

Jos työstä huomattavaa osaa ei tehdä asuinvaltiossa, sovellettavaksi tulee joko työntekijän asuinvaltion lainsäädäntö tai työnantajan taikka työnantajien kotipaikan lainsäädäntö riippuen siitä, minkä maalaisille työnantajille työtä tehdään. Käytännössä A1-todistuksella todennetaan, missä valtiossa henkilö on vakuutettu.

3.2.1 Merimiehet 

Merimiehiin sovelletaan lippusääntöä eli he kuuluvat sen maan sosiaaliturvan piiriin, jonka lipun alla työskentelyalus on. Jos henkilö työskentelee merimiehenä toisen EU/ETA-maan lippua käyttävällä aluksella, hän kuuluu pääsääntöisesti kyseisen maan sosiaaliturvan piiriin, vaikka hän asuisi vakinaisesti Suomessa. Toisen EU/ETA-maan lipun alla purjehtivalla aluksella työskentelevän henkilön tulee aina ilmoittaa työskentelystään Kelalle. 

Jos työntekijän asuinvaltio ja palkan maksavan yrityksen kotipaikka ovat sama EU/ETA-maa, mutta työskentely tapahtuu jonkin toisen maan lippua käyttävällä aluksella, kumoutuu lippusääntö. Tällöin työntekijä kuuluu asuinvaltionsa sosiaaliturvan piiriin. Näissä tilanteissa tulee Eläketurvakeskukselta hakea todistus A1, joka osoittaa, että työntekijä kuuluu Suomen sosiaaliturvaan ulkomaisella laivalla työskentelyn ajan.

Jos henkilö työskentelee säännöllisesti aluksilla, jotka liikennöivät kahden eri lipun alla tai hän merimiestyönsä lisäksi työskentelee työntekijänä tai yrittäjänä Suomessa tai jossakin muussa maassa, tulee hänen ottaa yhteyttä Eläketurvakeskukseen.

3.2.2 Lentohenkilökunta 

Lentohenkilöstön kotiasema on määritelty asetuksessa (ETY) N:o 3922/91 lentotoiminnan harjoittajan miehistön jäsenelle nimeämäksi paikaksi, jossa miehistön jäsen tavallisesti aloittaa ja lopettaa työjakson tai peräkkäisen työjaksojen sarjan, ja jossa lentotoiminnanharjoittaja ei tavallisesti vastaa hänen majoituksestaan. Lentohenkilökunnan jäsenille tulee hakea A1-todistus esimerkiksi tilanteissa, joissa kotiasema on eri maassa kuin missä henkilö asuu.

EU/ETA-alueella työskentelevien lentohenkilökuntaan kuuluvien työntekijöiden sosiaaliturva järjestetään nykyään siinä jäsenvaltiossa, jossa heidän kotiasemansa sijaitsee.

3.2.3 Virkamiehet 

Valtion ja julkisyhteisön palveluksessa toiseen EU/ETA-maahan lähetetyt säilyvät lähtövaltiossa vakuutettuina riippumatta työskentelyn kestosta (A1-todistus).

3.2.4 Brexit 

Britannian eroaminen EU:sta vaikuttaa ulkomaantyön vakuuttamiseen, muun muassa A1-todistusten voimassaoloon. Britannian ero EU:sta tuli voimaan 1.2.2020. Erosopimuksen myötä alkoi vuoden 2020 loppuun kestänyt siirtymäkausi, jonka aikana jatkettiin EU:n sosiaaliturva-asetuksen sääntöjen soveltamista.

3.2.4.1 Siirtymäaikana alkanut työskentely 

Siirtymäkauden aikana 1.2.2020 – 31.12.2020 Britanniaan lähtevälle lähetetylle työntekijälle voitiin antaa edelleen hakemuksesta A1-todistus ja Britanniasta Suomeen lähetetylle työntekijälle oli voitu myöntää A1-todistus.

Ennen 1.1.2021 myönnetyt A1-todistukset ovat voimassa normaalisti siihen saakka kuin ne on myönnetty. Jos todistus on haettu ja myönnetty ajalle, joka jatkuu 1.1.2021 jälkeen, on se voimassa A1-todistuksella merkityn ajan. Todistusta voidaan hakea myös takautuvasti. Jotta A1-todistus voi olla voimassa 1.1.2021 jälkeen, tulee henkilön tilanteeseen soveltua erosopimus sekä hänen olla edelleen rajat ylittävässä tilanteessa.

3.2.4.2 1.1.2021 tai sen jälkeen alkanut työskentely 

EU ja Britannia ovat solmineet kauppa- ja yhteistyösopimuksen, jota sovelletaan 1.1.2021 alkaen. Sopimuksen perusteella Suomesta Britanniaan ja Britanniasta Suomeen lähetetty työntekijä voi tietyin edellytyksin kuulua edelleen lähtömaansa sosiaaliturvaan 24 kuukauden ajan (edellyttää lähetetyn työntekijän todistuksen A1 hakemista). Lue lisää lähetetyn työntekijän todistuksesta Eläketurvakeskuksen sivuilta Brexit ja ulkomaantyö.

Jos Britanniasta Suomeen tulevalla työntekijällä on voimassa oleva A1-todistus Britanniasta, hänelle ei määrätä Suomessa sairausvakuutusmaksua.

4 Sosiaaliturvaa koskevat sopimukset 

Jos työntekijän sosiaaliturva kuuluu järjestää ulkomaan järjestelmän mukaisesti, vakuutukset ja työnantajamaksut on hoidettava kyseiseen maahan kyseisen maan järjestelmän mukaisesti.

Sosiaaliturvaa koskevien sisäisten lakien, sosiaaliturva-asetuksen ja - sopimusten ja toisaalta verolakien ja verosopimusten erot aiheuttavat toisinaan tilanteita, joissa tulo verotetaan Suomessa, mutta sen perusteella ei esimerkiksi määrätä vakuutetun sairausvakuutusmaksua. Vastaavasti on mahdollista, että sairausvakuutusmaksu on suoritettava Suomessa, mutta verotusoikeus tuloon kuuluu toiselle valtiolle.

Suomella on kahdenkeskinen sosiaaliturvasopimus seuraavien muiden kuin EU/ETA-maiden kanssa: Amerikan Yhdysvallat, Australia, Chile, Etelä-Korea, Intia, Israel, Kanada (lisäksi erillinen sopimus Quebecin kanssa) ja Kiina. Kaikki sopimukset eivät kuitenkaan koske sairausvakuutusta, jolloin esimerkiksi eläkevakuutus ja sairausvakuutusmaksu voidaan joutua maksamaan eri maihin. Vain Amerikan Yhdysvaltojen, Quebecin ja Israelin sopimukset koskevat vakuutetun sairausvakuutusmaksua ja työnantajan sairausvakuutusmaksua. Muiden sopimusmaiden osalta menetellään näiden maksujen osalta samoin kuin sopimuksettomien maiden kanssa.

Sopimuksissakin on pääperiaatteena, että henkilö kuuluu työskentelyvaltion sosiaaliturvaan. Lähetetyt työntekijät voivat kuulua määräajan lähtömaan sosiaaliturvaan, mutta maksimiajat vaihtelevat sopimuksittain. Sopimuksissa on myös muun muassa virkamiehiä ja matkustavaa henkilökuntaa koskevia erikoismääräyksiä. Tarkempia tietoja sairausvakuutusmaksuista saa Kansaneläkelaitokselta ja eläkevakuutusmaksuista Eläketurvakeskukselta. 

Suomen ja Japanin välillä on tullut voimaan sosiaaliturvasopimus 1.2.2022. Lue lisää ETK:n tiedote. Sopimus koske työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja, mutta ei sairausvakuutusmakuja. Vaikka Japanista Suomeen tulevalla työntekijällä on lähetetyn työntekijän todistus Japanista, hänelle määrätään Suomessa sairausvakuutusmaksu Suomen lainsäädännön mukaisesti.

5 Ulkomailta Suomeen tuleva työntekijä

5.1 Työntekijän vakuuttaminen ja työnantajan sairausvakuutusmaksu

Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän sairausvakuuttaminen Suomessa perustuu joko maassa työskentelyyn tai asumiseen.

Ulkomailta Suomeen tuleva työntekijä, joka työskentelee Suomessa, tulee sairausvakuutetuksi heti maahan muutosta lukien, jos henkilö työskentelee Suomessa siten, että kuukausiansio on vähintään työttömyysturvalain peruspäivärahan määrä kuukausiansioksi muunnettuna (800,02 euroa vuonna 2023 ja vuonna 2024). Kuukausiansion määrään lasketaan saman kalenterikuukauden aikana saadut suoritukset ja tuloraja on saajakohtainen. Jos työskentelyä koskevat edellytykset eivät täyty, henkilöstä voi tulla Suomessa sairausvakuutettu, jos hän on muuttanut tänne vakinaisesti.

Ulkomailta tulleen työntekijän työ voi tilapäisesti vähentyä, keskeytyä ja päättyä. Jos hän on työskennellyt täällä vähintään kuusi kuukautta niin, että edellä kerrottu palkan määrää koskeva edellytys on täyttynyt, hän voi tämän jälkeen olla niin sanotun jälkisuojan perusteella Suomessa sairausvakuutettu kolmen kuukauden ajan, vaikka näiden kolmen kuukauden aikana palkka ei ylittäisi sille säädettyä vähimmäismäärää. Koska työntekijä on jälkisuojan aikanakin Suomessa sairausvakuutettu, on myös näiltä kuukausilta maksettava sairausvakuutusmaksu.

Jos työntekijällä on oltava ulkomaalaislain (301/2004) mukainen oleskelulupa, jälkisuoja-aika voi olla pitempikin kuin kolme kuukautta, koska jälkisuoja on voimassa enintään oleskeluluvan voimassaolon päättymiseen saakka.

Vakuutetuilta vuonna 2024 perittävä sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu on 0,51 prosenttia kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta ja muusta sairausvakuutuslaissa tarkoitetusta maksuperusteesta (VNA 1 §:n 1 momentti). Vuoden 2023 ja 2024 maksuprosentit löytyvät ohjeesta Sosiaalivakuutusmaksut. Palkansaajalta vuonna 2024 perittävä sairausvakuutuksen päivärahamaksu on 1,01 prosenttia palkkatulosta. Päivärahamaksua ei kuitenkaan peritä palkansaajilta, joiden vuotuisen palkka- ja yrittäjätulon yhteismäärä alittaa 16 499 euroa (SVL 18 luvun 15 §:n 3 momentti ja VNA 2 §:n 1 momentti). Jos palkka- ja yrittäjätulon yhteismäärä on 16 499 euroa tai enemmän, päivärahamaksu peritään myös rajan alittavasta tulonosasta.

Työnantajan sairausvakuutusmaksuista säännellään työnantajan sairausvakuutusmaksuista annetussa laissa (771/2016). Jos työntekijä on sairausvakuutuslain mukaan vakuutettu Suomessa, työnantajan on maksettava Verohallinnolle työnantajan sairausvakuutusmaksu. Ulkomainen työnantaja on velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksun kuitenkin vain silloin, jos sillä on Suomessa tuloveroverotuksen kiinteä toimipaikka, jonka lukuun vakuutettava työ tehdään.

Työntekijä voi saada tuloja useilta työnantajilta, eikä työnantajalla aina ole tietoa muista työnantajista ja näiden maksamista palkoista. Työnantajan ei katsota laiminlyöneen työntekijän päivärahamaksun perimistä, jos työnantaja ei ole voinut tietää, että työntekijän vuoden aikana saamat tulot ylittävät 16 499 euroa. Työnantajan ei myöskään katsota laiminlyöneen työntekijän sairaanhoitomaksun eikä työnantajan sairausvakuutusmaksun maksamista, jos sairausvakuuttamista koskeva tuloraja   on ylittynyt muiden työnantajien maksamien palkkojen vuoksi, eikä työnantajalla ole ollut tietoa näistä palkoista.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksu (päivärahamaksu ja sairaanhoitomaksu) sisältyy ennakonpidätysprosenttiin tai työnantajan on perittävä lähdeveron lisäksi vakuutetun sairausvakuutusmaksu. Silloin, kun maksujen perusteena on lähdeveron alainen tulo, työnantajan sairausvakuutusmaksu ja vakuutetun sairausvakuutusmaksu maksetaan määrästä, josta lähdeverovähennystä ei vielä ole tehty.

Sairausvakuutusmaksujen lisäksi tulee maksettavaksi työeläkevakuutusmaksu (koskee 17-67 -vuotiaita), työttömyysvakuutusmaksu (koskee 18-64 -vuotiaita) ja tapaturmavakuutusmaksu. Samoin työntekijältä on mahdollisesti perittävä työntekijän eläke- ja työttömyysvakuutusmaksu. Työnantaja maksaa edellä mainitut maksut asianomaisille vakuutuslaitoksille.

Vakuutusmaksujen määräämistä voi rajoittaa Euroopan unionin sosiaaliturva-asetus 883/2004 ja Suomen solmimat sosiaaliturvasopimukset. Edellä selvitettyjä maksuja ei makseta, jos EU/ETA alueelta, Britanniasta tai Sveitsistä tuleva esittää asuinvaltiosta annetun A1-todistuksen tai sosiaaliturvasopimusmaasta annetun vastaavan todistuksen.

Suomalaisella kuljetusliikkeellä ja laiva- tai lentoyhtiöllä voi olla matkustavien työntekijöidensä osalta joskus maksuvelvollisuuksia silloinkin, kun ulkomailla asuva työskentelee ulkomailla. Silloin kun työntekijä kuuluu muun maan sosiaaliturvaan, on vakuutukset ja maksut hoidettava suoraan kyseiseen maahan sen järjestelmien mukaisesti.

Urheilijanpalkkiosta ei makseta työnantajan sairausvakuutusmaksua.

5.2 Sairausvakuutusmaksun korjaaminen 

Joskus voi aluksi näyttää siltä, että tänne työskentelemään tulleen henkilön kuukausiansio ei ylitä vaadittua määrää (800,02 euroa), jotta hänestä tulisi Suomessa vakuutettu työskentelyn perusteella eikä hän ole täällä vakuutettu myöskään asumisen perusteella. Tällöin palkasta ei peritä työntekijän sairausvakuutusmaksua eikä makseta työnantajan sairausvakuutusmaksua. Tilanne voi kuitenkin muuttua niin, että kuukausiansioedellytys täyttyy ja henkilö on Suomessa työskentelyn perusteella vakuutettu koko työskentelykuukaudelta.

Jos työnantaja ei ole perinyt työntekijältä sairausvakuutusmaksua suorituksesta, josta se olisi pitänyt periä, työnantaja voi korottaa perittävän lähdeveron määrää seuraavan tai /seuraavien suoritusten yhteydessä ja periä tällä tavoin perimättä jääneen sairausvakuutusmaksun (lähdeverolaki 8 § ja ennakkoperintälaki 19 §). Lähdeveron määrää voi kuitenkin korottaa enintään 10 %:lla ilman työntekijän suostumusta. Yleisesti verovelvollisella työntekijällä sairausvakuutusmaksu sisältyy ennakonpidätysprosenttiin.

Jos tilanne muuttuu niin, että työntekijästä tulee sairausvakuutettu eikä työnantaja ole perinyt sairausvakuutusmaksua takautuvasti, rajoitetusti verovelvollisen työntekijän tulee ilmoittaa tulo Verohallinnolle lähdeveron määräämistä varten. Tulon voi ilmoittaa lomakkeella 6220. Tulona ilmoitetaan vain tulo, josta sairausvakuutusmaksua ei ole peritty. Kuitenkin, jos kyseessä on ollut työnantajan laiminlyönti, perimättä jäänyt lähdevero/sairausvakuutusmaksu määrätään työnantajan maksettavaksi.

Työnantajan sairausvakuutusmaksun korjaamisesta ja ilmoittamisesta kerrotaan ohjeessa Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: kansainväliset tilanteet (kohta 3.6.3).

6 Suomesta ulkomaille lähtevä työntekijä

6.1 Vakuutettu Suomessa 

Sairausvakuutuslain mukaan Suomessa vakuutettu on henkilö, joka työskentelee, toimii yrittäjänä tai asuu Suomessa asumisperusteista sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain mukaisesti. EU:n sosiaaliturva-asetus ja joidenkin valtioiden kanssa tehdyt sosiaaliturvasopimukset voivat rajoittaa maksun suorittamisvelvollisuutta. Sitä vastoin verosopimukset eivät vaikuta vakuutusmaksuihin. Sosiaaliturvalainsäädännön mukainen Suomessa asuminen voi erota tuloverolain tai verosopimusten mukaisesta Suomessa asumisesta.

Ulkomailla tilapäisesti oleskelevat vakuutetut ovat Suomessa asuvia, kun ulkomailla oleskelu kestää enintään kuusi kuukautta (laki asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa 6 §). Jos suomalainen työnantaja lähettää Suomessa asuvan henkilön työskentelemään ulkomaille muualle kuin EU/ETA-maahan tai sosiaaliturvasopimusmaahan kuutta kuukautta pidemmäksi ajaksi, työntekijä säilyy Suomessa asuvana Kelalle annettavalla ilmoituksella. Näin on myös silloin, kun henkilö lähetetään emo- tai tytäryhtiön palvelukseen.

Myös kansainvälisillä sosiaaliturvaa koskevilla sopimuksilla on joskus se vaikutus, että Suomesta ulkomaille lähetetty työntekijä säilyy Suomessa sairausvakuutettuna (ja asuvana) edellä tarkoitettua pidempäänkin.

Suomessa vakuutettuja ovat myös Suomen ulkomaanedustuksessa palvelevat lähetettyyn henkilöstöön kuuluvat henkilöt. Sama koskee välittömästi ennen palvelussuhteen alkamista Suomessa asunutta tai työskennellyttä henkilöä, joka työskentelee Suomen valtion palveluksessa ulkomailla tai on tällaisen henkilön yksityispalvelija. Jos suomalainen julkisyhteisö maksaa palkkaa ulkomailla työskentelevälle ulkomaan kansalaiselle, työntekijää voidaan pitää Suomessa asuvana esimerkiksi sillä perusteella, että hän on virkasuhteessa työnantajaan.

Ulkomaille lähtevällä työntekijällä on velvollisuus maksaa vakuutetun sairaanhoito- ja päivärahamaksu ja työnantajalla työnantajan sairausvakuutusmaksu, jos työntekijä on Suomessa vakuutettu. Jos henkilö työskentelee EU/ETA-maassa, hän on lähtökohtaisesti vakuutettu tässä maassa. Tästä periaatteesta poiketaan, jos henkilö on niin sanottu lähetetty työntekijä. Näissä tilanteissa työntekijä voi osoittaa Suomesta saadulla A1-todistuksella, että hän kuuluu Suomen sosiaaliturvaan, jolloin sairausvakuutusmaksut maksetaan Suomeen. A1-todistus koskee EU ja ETA-maita sekä Iso-Britanniaa ja Sveitsiä. Verotuskäytännössä on lähtökohtaisesti määrätty vakuutetun sairaanhoito- ja päivärahamaksu Suomessa yleisesti verovelvolliselle henkilölle, jos henkilöllä on Suomessa veronalaista palkkatuloa.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksu peritään myös rajoitetusti verovelvollisilta työntekijöiltä, jos he ovat Suomessa SVL:n mukaan vakuutettuja.

6.2 Vakuutetun sairausvakuutusmaksu 

Vakuutetun sairausvakuutusmaksun muodostavat sairaanhoitomaksu ja päivärahamaksu. Sairaanhoitomaksu määrätään kunnallisverotuksessa verotettavan tulon perusteella. Päivärahamaksu määrätään veronalaisen palkkatulon ja työtulon perusteella. Jos yleisesti verovelvollisen palkkaan soveltuu kuuden kuukauden sääntö, sairaanhoitomaksu ja päivärahamaksu määrätään vakuutuspalkasta.

Ennen ulkomaantyöskentelyn alkamista työnantajan ja työntekijän olisi sovittava työntekijän eläkelain (395/2006) tarkoittamasta vakuutuspalkasta. Sillä tarkoitetaan palkkaa, joka maksettaisiin Suomessa vastaavasta työstä. Vakuutuspalkan perusteella maksetaan lisäksi muun muassa työntekijän eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut. Vakuutuspalkan määrittämisestä saa tietoa Eläketurvakeskuksesta tai eläkevakuutuslaitoksista.

Jos kuuden kuukauden säännön edellytykset täyttyvät, vakuutuspalkan perusteella maksetaan Verohallinnolle työntekijän sairausvakuutusmaksu eli niin sanottu minipidätys (sh-maksu ja pr-maksu) ja työnantajan sairausvakuutusmaksu. Jos vakuutuspalkka on alle 16 499 euroa vuodessa, ennakonpidätys toimitetaan pelkän sh-maksun suuruisena (Verohallinnon päätös ennakonpidätyksen toimittamistavoista ja määrästä). Verovuoden lopullisen päivärahamaksun määrään vaikuttavat kuitenkin myös verovuoden muut palkkatulot, joten päivärahamaksu voi tulla maksettavaksi, vaikka sitä ei ole peritty ennakonpidätystä toimitettaessa.

Jos työntekijälle ei ole vahvistettu vakuutuspalkkaa, päivärahamaksun, sairaanhoitomaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteena olevana palkkana pidetään TVL 77 §:ssä tarkoitetusta ulkomaantyöskentelystä saatua ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 13 §:ssä tarkoitettua ennakonpidätyksen alaista palkkaa.

Jos henkilö on rajoitetusti verovelvollinen, vakuutetun ansiotulon verottamiseen sovelletaan rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (627/1978, lähdeverolaki) lähdeveroa koskevia säännöksiä. Tällöin sairaanhoitomaksun ja päivärahamaksun määräytymisen ja suorittamisen perusteena olevana palkkana käytetään lähdeverolain 4 §:ssä tarkoitettua palkkaa. Jos kyseessä on Suomesta lähetetty työntekijä, joka on tullut rajoitetusti verovelvolliseksi, vaikka on edelleen vakuutettu Suomessa, maksuperusteena on poikkeuksellisesti vakuutuspalkka.

Jos työntekijä on vakuutettu kyseessä olevassa työssä YEL- tai MYEL-eläkejärjestelmässä (esimerkiksi yhtiön yrittäjäosakas), päivärahamaksun ja sairaanhoitomaksun perusteena käytetään edellä mainittujen eläkevakuutusten vahvistettua työtuloa myös ulkomailla työskennellessä. Näillä henkilöillä ei siis ole vakuutuspalkkaa. Maksajalla ei ole velvollisuutta toimittaa minipidätystä, jos lähetetyllä työntekijällä on vahvistettu YEL-työtulo. Maksaja voi kuitenkin vapaaehtoisesti toimittaa minipidätyksen YEL-työtulon perusteella.

6.3 Työnantajan sairausvakuutusmaksu

Työnantajan sairausvakuutusmaksusta annetun lain 4 §:n mukaan työnantaja on velvollinen suorittamaan työnantajan sairausvakuutusmaksun, jos työntekijä on SVL:n mukaan Suomessa vakuutettu.

Jos palkkaan soveltuu kuuden kuukauden sääntö, työnantajan sairausvakuutusmaksu suoritetaan vakuutuspalkan perusteella. Jos kuuden kuukauden sääntö ei sovellu, työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteena on ennakkoperintälain 13 §:n mukainen palkka, vaikka muun muassa eläkevakuutusmaksu maksetaan vakuutuspalkan mukaan. EPL 13 §:n mukainen palkka on sairausvakuutusmaksun perusteena myös silloin, kun vakuutuspalkasta ei ole sovittu.

Sairausvakuutusmaksun määräämiseen ei vaikuta se, että verosopimus estää Suomea verottamasta palkkaa.

Jos työntekijä on rajoitetusti verovelvollinen, maksuperuste on lähdeverolain mukainen palkka. Jos kyseessä on Suomesta lähetetty työntekijä, joka on tullut rajoitetusti verovelvolliseksi, vaikka on edelleen vakuutettu Suomessa, maksuperusteena on poikkeuksellisesti vakuutuspalkka.

Jos työntekijä on vakuutettu YEL- tai MYEL-eläkejärjestelmässä (esimerkiksi yhtiön yrittäjäosakas), työnantajan sairausvakuutusmaksu maksetaan sen mukaan, mikä olisi ennakkoperintälain ennakonpidätyksenalainen palkka. Tämä johtuu siitä, että näillä henkilöillä ei ole vakuutuspalkkaa.

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

ylitarkastaja Carola Bäckström