Poistot elinkeinoverotuksessa
Avainsanat:
- Antopäivä
- 22.3.2024
- Diaarinumero
- VH/315/00.01.00/2024
- Voimassaolo
- 22.3.2024 - Toistaiseksi
- Valtuutussäännös
- Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 §:n 2 momentti
- Korvaa ohjeen
- VH/1678/00.01.00/2023, 27.6.2023
Ohje liittyy kokonaisuuteen: Liikkeen- tai ammatinharjoittajan verotus, Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö
Ohjeessa käsitellään poistojen tekemistä käyttöomaisuudesta ja muusta omaisuudesta elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL, elinkeinoverolaki) mukaan. Muuta omaisuutta voi olla ainoastaan yhteisöjen tulolähdejaon poistamisen piiriin kuuluvilla yhteisöillä. Muun omaisuuden omaisuuslajia käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Eräiden yhteisöjen tulolähdejaon poistaminen.
Ohjetta sovelletaan soveltuvin osin myös henkilökohtaisen tulolähteen verotuksessa, koska tuloverolain (TVL) 114 §:n 1 momentin perusteella tuloverolain mukaisessa verotuksessa poistojen tekemiseen sovelletaan joitain poikkeuksia lukuun ottamatta elinkeinoverolain säännöksiä.
Ohjeen lukuja 4.3 (Hyllypoisto) ja 7.1 (Poistojen muuttaminen) on päivitetty, ja luvun 5.3 (Jälleenhankintavaraus) 3. kappaleeseen on lisätty viittaus korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen KHO 2024:10. Lisäksi ohjeen liitteen pitkävaikutteisia menoja koskevaa osaa on täsmennetty osakkeiden perusteella hallittuun liiketilaan ennen sen käyttöönottoa tehtyjen perusparannuksen menojen osalta.
Koneiden, kaluston ja muun niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden korotettuja poistoja verovuosina 2020-2025 käsitellään Verohallinnon ohjeessa Koneiden ja laitteiden korotetut poistot verovuosina 2020-2025.
Poistojen ilmoittamista tuloveroilmoituksella käsitellään veroilmoituksen täyttöohjeissa.
1 Johdanto
Poistoilla tarkoitetaan kuluvan käyttöomaisuuden ja tulonhankkimiskäytössä olevan muun omaisuuden sekä pitkävaikutteisten menojen hankintamenon jaksottamista kuluksi eri vuosille. Kirjanpidon poistot muodostavat pohjan verotuksen poistoille, koska kirjanpidossa vähennetty määrä vaikuttaa siihen, miten paljon poistoja verotuksessa voidaan vähentää.
Elinkeinoverolaissa käyttöomaisuuden ja muun omaisuuden hankintamenojen jaksottamisesta eri verovuosien kuluiksi säädetään EVL 30–45 a §:ssä. Lisäksi tiettyjen useamman verovuoden aikana tuloa kerryttävien menojen jaksottamisesta säädetään EVL 24 ja 25 §:ssä. EVL määrittää kunkin omaisuusryhmän poistomenetelmän ja vuosittaisen enimmäispoiston. TVL:n mukaisessa verotuksessa tulonhankinnassa käytettävien hyödykkeiden hankintamenon jaksottamiseen sovelletaan TVL 114 §:n mukaan soveltuvin osin elinkeinoverolain säännöksiä lukuun ottamatta EVL 33 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittamia pienhankintoja. Metsätalouden hankintamenot jaksotetaan kuitenkin henkilökohtaisessa tulolähteessä TVL 115 §:n mukaisesti.
EVL ei aseta velvollisuutta tehdä verotuksessa säännönmukaisia poistoja. Tämä tarkoittaa sitä, että kirjanpidossa tehdyt poistot voidaan jättää verotuksessa vähentämättä tai poistoja voidaan vähentää EVL:n mukaista enimmäismäärää pienempi määrä. Jonain verovuonna tehty alipoisto ei kuitenkaan lisää myöhempien verovuosien enimmäispoistoa.
Käyttöomaisuuteen tai muun omaisuuden omaisuuslajiin kuuluvan maa-alueen, arvopaperin tai muun vastaavan kulumattoman omaisuuden hankintamenosta ei lähtökohtaisesti voida tehdä poistoja. Niiden veronalaiset luovutushinnat ja muut vastikkeet tuloutetaan ja hankintameno tai sen vähennyskelpoinen osa poistetaan sinä verovuonna, jona omaisuus on luovutettu, tuhoutunut, vahingoittunut tai lopullisesti menetetty, ellei hankintamenoa ole säädetty vähennyskelvottomaksi tai sen vähentämistä rajoitettu.
Kirjanpitolain (KPL) ja EVL:n poistosäännökset poikkeavat jonkin verran toisistaan. Tästä voi aiheutua eroja kirjanpidon ja verotuksen välille. Keskeisimmät poikkeamat liittyvät poistojen vähentämisen pakollisuuteen, verotuksen koneita ja kalustoa koskevaan menojäännösjärjestelmään ja kirjanpidon poistojen hyödykekohtaisuuteen, tilikauden pituuden vaikutukseen poistojen suuruuteen, luovutusvoittojen ja -tappioiden käsittelyyn sekä arvonalenemispoistojen vähentämiseen. Lisäksi kansainväliset tilinpäätösstandardit eroavat KPL:n ja EVL:n säännöksistä muun muassa omaisuuden uudelleenarvostamisen, arvonalenemisten vähentämisen ja poistoeron osalta.
2 Poistojen vähentämisen perusedellytykset
2.1 Hyödykkeen tulolähteen määrittäminen
EVL 53 §:ssä säädetään hyödykkeen kuulumisesta elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. EVL 53 §:n 1 momentin mukaan kiinteistö kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, jos sitä käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti elinkeinotoimintaa välittömästi tai välillisesti edistäviin tarkoituksiin, kuten tehdas-, työpaja-, liike- tai hallintotarkoituksiin taikka henkilökunnan asumis- tai sosiaalitarkoituksiin. Myös muut hyödykkeet kuin kiinteistöt kuuluvat EVL 53 §:n 2 momentin perusteella elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, jos niitä käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti elinkeinotoimintaa välittömästi tai välillisesti edistäviin tarkoituksiin.
EVL 12 §:n perusteella elinkeinotoiminnassa pysyvään käyttöön tarkoitetut maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet, kalustot ja muut esineet, patentit ja muut erikseen luovutettavissa olevat aineettomat oikeudet sekä soran- ja hiekanottopaikat, kaivokset, kivilouhokset, turvesuot ja muut sellaiset hyödykkeet ovat käyttöomaisuutta.
Jos kysymys on EVL 1 §:n 2 momentissa tarkoitetusta yhteisöstä, jolla ei voi olla henkilökohtaista tulolähdettä, elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvat EVL 53 §:n 3 momentin perusteella myös sellaiset kiinteistöt ja hyödykkeet, jotka eivät ole elinkeinotoiminnan tai maatalouden käytössä. Elinkeinotoiminnan tulolähteessä tällainen omaisuus kuuluu yleensä EVL 12 a §:n muun omaisuuden omaisuuslajiin. Hyödykkeen omaisuuslajin määräytymistä elinkeinotoiminnan tulolähteessä käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeen Eräiden yhteisöjen tulolähdejaon poistaminen (luku 3.1).
Jos hyödyke ei kuulu EVL 53 §:n 1, 2 tai 3 momentin perusteella elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, eikä se ole myöskään maatalouden käytössä, se kuuluu henkilökohtaiseen tulolähteeseen, jonka verotukseen sovelletaan TVL:n säännöksiä. Kiinteistön ja osakehuoneiston tulolähteen määräytymistä käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Kiinteistön ja osakehuoneiston tulolähde. Ohjeessa esitettyjä periaatteita voidaan soveltaa myös muihin hyödykkeisiin.
2.2 Oikeus poiston vähentämiseen
Poistojen tekeminen edellyttää, että verovelvollisen katsotaan omistavan hyödykkeen. Oikeus poistojen tekoon on lähtökohtaisesti sillä, joka omistaa hyödykkeen verovuoden lopussa. Omistusoikeus siirtyy yleensä kauppakirjan allekirjoituksella. Esisopimus, lunastusoikeus tai lunastusvelvollisuus ei oikeuta poikkeamaan tästä lähtökohdasta. Päätöksessä KHO 1987 B 528 oli kysymys esisopimuksesta, joka ei täyttänyt lain muotomääräyksiä:
Yhtiö, jonka tilikausi päättyi 31.12.1985, oli tehnyt esisopimuksen tontin ja sillä olevan hallin ostamisesta. Esisopimusta ei ollut tehty maakaaren 2 luvun 1 §:n muotomääräyksiä noudattaen. Hallinta- ja käyttöoikeus olivat siirtyneet heti yhtiölle ja yhtiö oli aloittanut tuotantotoiminnan hallissa joulukuussa 1985. Kauppakirja oli tehty 10.1.1986. Koska kiinteistön omistusoikeus ei ollut vielä verovuoden aikana siirtynyt yhtiölle, yhtiöllä ei ollut oikeutta verovuoden 1985 aikana elinkeinotulon verottamisesta annetun lain nojalla tehdä poistoa hallirakennuksen hankintamenosta.
Jos verovelvollisen omistama hyödyke on toisen verovelvollisen käytössä tai hallinnassa, sillä voi olla vaikutusta oikeuteen vähentää poistoja verotuksessa.
Osamaksukaupassa myyjä yleensä pidättää itselleen omistusoikeuden tai oikeuden hyödykkeen takaisin ottamiseen, kunnes koko kauppahinta tai vähintään tietty osa siitä on maksettu. Omistus- tai takaisinotto-oikeuden pidätyksestä huolimatta oikeus poistojen tekemiseen on luovutushetkestä alkaen ostajalla. Ostaja voi siten tehdä osamaksulla hankitusta hyödykkeestä poistot samalla tavalla kuin tilanteessa, jossa koko kauppahinta olisi maksettu kerralla.
Leasing-tilanteissa poisto-oikeus riippuu siitä, pidetäänkö leasingsopimusta vuokranluonteisena vai kaupanluonteisena. Kaupanluonteisessa leasingissa on tyypillistä, että hyödykkeen omistusoikeus siirtyy joko automaattisesti tai lunastusvelvollisuuden kautta vuokrakauden päättyessä leasingilleottajalle. Kaupanluonteisessa leasingissa poisto-oikeus kuuluu leasingilleottajalle. Vuokranluonteisessa leasingissa sen sijaan hyödyke luetaan leasingilleantajan käyttöomaisuuteen, ja leasingilleantaja saa tehdä poistot omassa verotuksessaan.
Päätöksessä KHO 2015:46 poisto-oikeuden katsottiin olevan omistajilla siitä huolimatta, että korkein hallinto-oikeus piti toista lopputulosta vähennysten oikean kohdentumisen kannalta perusteltuna:
Ennakkoratkaisun hakijat olivat perineet metsätiloja, joista heidän oli tarkoitus muodostaa yhteismetsälaissa tarkoitettu yhteismetsä. Metsätilat jäisivät osakkaiden omistukseen. Yhteismetsä ei siten omistaisi yhteismetsään kuuluvaa aluetta, vaan ainoastaan hoitaisi ja hallinnoisi sitä osakkaiden puolesta. Neljällä tilalla oli maa-aineksia, joihin oli myönnetty maa-ainesottolupa. Perukirjassa oli määritelty erikseen ottolupiin sisältyvien maa-ainesten arvo Verohallinnon antaman ohjeistuksen mukaisesti. Yhteismetsä olisi tuloverolain 5 §:n ja 18 §:n 1 momentin säännökset huomioon ottaen verovelvollinen maa-ainesten myyntituloista.
Asiassa oli kysymys siitä, onko yhteismetsällä oikeus tehdä tuloverolain 114 §:n 2 momentissa tarkoitettu poisto maa-ainesten perintöverotusarvosta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vähennysten oikean kohtaantumisen kannalta poisto-oikeuden myöntäminen yhteismetsälle olisi perusteltua. Poisto-oikeuden myöntäminen muulle kuin maa-ainesten ottopaikan omistajalle edellyttäisi kuitenkin sitä, että asiasta olisi säädetty laissa, kun otettiin huomioon myös se, että laissa ei ollut säännöksiä yhteismetsälle myönnettävän poisto-oikeuden vaikutuksesta osakkaan luovutusvoiton verotukseen. Keskusverolautakunnan päätös kumottiin Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksesta ja uutena ennakkoratkaisuna selitettiin, että yhteismetsällä ei ollut oikeutta tehdä tuloverolain 114 §:n 2 momentissa tarkoitettua maa-ainespoistoa osakkaiden perintöverotusarvoista.
Poistojen vähentäminen verotuksessa edellyttää lähtökohtaisesti, että hyödyke on verovelvollisen tulonhankkimiskäytössä. Muussa kuin tulonhankkimiskäytössä olevasta hyödykkeestä tehty poisto voidaan kuitenkin yleensä vähentää verotuksessa siltä osin kuin se yhdessä muiden hyödykkeeseen kohdistuvien kulujen kanssa ei ylitä muussa kuin tulonhankkimiskäytössä olevasta hyödykkeestä saatujen tulojen määrää.
Hyödyke voi olla myös osittain tulonhankkimiskäytössä. Tällöin tulonhankkimiskäyttöön kohdistuvan osuuden poistosta saa vähentää rajoituksetta. Esimerkiksi jos elinkeinonharjoittaja tai henkilöyhtiön osakas käyttää elinkeinotoiminnan varoihin kuuluvaa hyödykettä yksityiskäytössään, yksityiskäyttöä vastaavaa osuutta poistosta ei saa vähentää verotuksessa. Yksityiskäytön verokohtelua käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Tulolähdesiirrot, yksityiskäyttöönotot ja yksityissijoitukset luonnollisten henkilöiden ja henkilöyhtiöiden verotuksessa luvuissa 3.2.4 ja 3.3.3.
Jos kysymys on EVL 12 a §:n mukaiseen muuhun omaisuuteen kuuluvasta hyödykkeestä, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti muussa kuin tulonhankkimiskäytössä, hyödykkeestä ei saa tehdä verotuksessa lainkaan poistoja. Tällaisen hyödykkeen hankintamenoa voidaan EVL 42 a §:n 2 momentin perusteella vähentää vasta, kun hyödyke luovutetaan tai menetetään. Poistojen vähentämistä kokonaan tai osittain muussa kuin tulonhankkimiskäytössä olevasta hyödykkeestä käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Peitelty osinko (luku 5.1) ja Eräiden yhteisöjen tulolähdejaon poistaminen (luku 3.5).
Jos hyödyke on edustuskäytössä, hyödykkeen poistoista saa vähentää verotuksessa vain puolet. Tämä johtuu siitä, että EVL 8 §:n 8 kohdan mukaan edustusmenojen määrästä vain 50 prosenttia on vähennyskelpoista menoa. Edustusmenojen vähennyskelpoisuutta tuloverotuksessa käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Edustusmenot tuloverotuksessa.
2.3 Hankintamenon määrittäminen
Hyödykkeiden hankintamenot määritellään KPL:n ja EVL:n mukaan pääsääntöisesti samalla tavalla. EVL 14 §:n mukaan käyttöomaisuuden ja muun omaisuuden hankintameno on hyödykkeen hankinnasta ja valmistuksesta johtuneiden välittömien menojen määrä. EVL:n mukaiseen hankintamenoon luetaan lisäksi KPL 4 luvun 5 §:n tai KPL 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla kirjanpidossa hyödykkeen hankintamenoon luetut välilliset menot ja korkomenot.
Ostettujen hyödykkeiden osalta välittömiä menoja ovat esimerkiksi ostohinnat, rahdit, tullit ja asennuksesta johtuneet menot.
Esimerkki 1:
Koneen ostohinta on ollut 100 000 euroa. Koneen kuljetus on maksanut 3 000 euroa, asennus 1 500 euroa ja koekäyttö 500 euroa. Kirjanpidossa koneen hankintamenoon ei ole luettu välillisiä menoja eikä korkomenoja.
Koneen hankintameno verotuksessa on ostohinnan ja muiden koneen hankinnasta johtuneiden välittömien menojen määrä 105 000 euroa.
Itse valmistettuihin hyödykkeisiin liittyviä välittömiä menoja ovat esimerkiksi raaka- ja tarveaineiden ostohinnat, rahdit ja tullit, valmistuspalkat sosiaalimenoineen sekä hyödykkeiden valmistuksessa käytettyjen koneiden käyttöenergia.
Esimerkki 2:
Itse valmistetun rakennuksen rakennusaineet ovat maksaneet 500 000 euroa, näiden kuljetus 800 euroa, rakentamistyön tarveaineet 6 000 euroa ja rakentamisessa käytetty energia 3 000 euroa. Rakennustyöntekijöiden palkat sivukuluineen ovat olleet 30 000 euroa. Kirjanpidossa rakennuksen hankintamenoon on aktivoitu rakentamiseen kohdennettavissa oleva osa välillisistä menoista (kuten rakennustyön johdon palkoista sivukuluineen, hallintomenoista ja rakennustyössä käytettyjen koneiden poistoista) yhteensä 28 000 euroa ja korkomenoja 10 000 euroa.
Rakennuksen hankintameno verotuksessa on rakennuksen valmistuksesta johtuvien välittömien menojen määrä 539 800 euroa lisättynä rakennuksen hankintamenoon kirjanpidossa luetuilla välillisillä menoilla 28 000 euroa ja korkomenoilla 10 000 euroa eli yhteensä 577 800 euroa.
EVL 15 §:n mukaan vastikkeetta saadun käyttöomaisuuden vähennyskelpoiseksi hankintamenoksi katsotaan hyödykkeen todennäköinen luovutushinta saannon hetkellä tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta sinä ajankohtana, jona hyödyke otetaan elinkeinotoiminnan käyttöön. Jos verovelvollinen on saanut koko liikkeen tai ammatin vastikkeetta, vähennetään saadun käyttöomaisuuden hankintameno kuitenkin samalla tavalla kuin se olisi vähennetty saantomiehen tuloista. EVL 15 §:n mukaisia periaatteita sovelletaan myös vastikkeetta saadun muun omaisuuden hankintamenon määrittämiseen. Arpajaisvoittona saadun omaisuuden hankintamenoksi katsotaan hyödykkeen käypä arvo sen saantohetkellä.
Esimerkki 3:
Lahjaksi saadun kiinteistön lahjoitushetken käypä arvo on 100 000 euroa. Kun kiinteistöllä aloitetaan elinkeinotoiminta, kiinteistön käypä arvo on noussut 140 000 euroon.
Kiinteistön hankintamenoksi katsotaan kiinteistön todennäköinen luovutushinta saannon hetkellä eli 100 000 euroa.
EVL 51 a §:n 2 momentin mukaan verovelvollisen toisesta tulolähteestään elinkeinotoiminnan tulolähteeseensä siirtämän omaisuuden hankintamenoksi katsotaan hankintamenon verotuksessa poistamatta oleva osa tai sitä korkeampi toisessa tulolähteessä veronalaiseksi luovutushinnaksi luettava määrä.
Esimerkki 4:
Maatalouden varallisuuteen kuuluu pakettiauto, jota ryhdytään käyttämään pelkästään verovelvollisen harjoittamassa elinkeinotoiminnassa. Auton poistamaton menojäännös maataloudessa on 15 000 euroa.
Menojäännös tuloutetaan maataloudessa epäsuorasti vähentämällä se kaluston menojäännöksestä. Elinkeinotoiminnassa sama summa katsotaan hankintamenoksi, josta voidaan aloittaa poistojen tekeminen.
Vaihdossa hankitun hyödykkeen hankintameno on lähtökohtaisesti vaihdossa luovutetun omaisuuden käypä arvo vaihdon hetkellä. Jos vaihdossa on maksettu välirahaa, se lisätään hyödykkeen hankintamenoon välirahan maksajan verotuksessa. Välirahan saajan verotuksessa väliraha vähennetään luovutetun omaisuuden käyvästä arvosta vaihdossa saadun omaisuuden hankintamenoa laskettaessa.
Esimerkki 5:
A luovuttaa B:lle kiinteistön, jonka käypä arvo on 200 000 euroa. Vastikkeena B luovuttaa A:lle 160 000 euron arvoiset osakkeet ja 40 000 euroa rahaa.
A:n saamien osakkeiden hankintameno on 160 000 euroa (200 000 euroa - 40 000 euroa) ja B:n saaman kiinteistön hankintameno 200 000 euroa (160 000 + 40 000 euroa).
Hankintamenoon luetaan EVL 35 §:n perusteella myös omaisuuden laajennus-, muutos-, uudistus- sekä muut vastaavat perusparannusmenot. Lisäksi hankintamenoon voidaan lukea EVL 35 §:n mukaan myös verovelvollisen vaatimuksesta suurehkot korjausmenot. EVL 30 ja 31 §:ssä tarkoitetun irtaimeen käyttöomaisuuteen kuuluvan hyödykkeen perusparannusmenot ja suurehkot korjausmenot luetaan EVL 30 §:n 2 momentin mukaan osaksi irtaimen käyttöomaisuuden menojäännöstä (ks. luku 5.2).
Esimerkki 6:
Tuotantorakennuksen laajennus sekä kantavien rakenteiden, ilmanvaihtojärjestelmän ja sähköjärjestelmien parantaminen on maksanut 250 000 euroa.
Kyse on rakennuksen perusparannusmenoista, jotka katsotaan osaksi rakennuksen hankintamenoa. Rakennuksen jäljellä olevaan hankintamenoon lisätään siten 250 000 euroa.
Suurehkon korjausmenon voi verotuksessa lukea osaksi hankintamenoa tai menojäännöstä, vaikka se olisi kirjanpidossa kirjattu vuosikuluksi. Toisaalta suurehko korjausmeno voidaan vähentää verotuksessa vuosikuluna, vaikka se olisi kirjanpidossa aktivoitu osaksi hyödykkeen hankintamenoa.
Esimerkki 7:
Tuotantorakennusten ikkunoiden ja kattojen uusiminen alkuperäistä vastaavaan kuntoon on maksanut 3 000 000 euroa ja summa on kirjanpidossa kirjattu vuosikuluksi.
Kyse on rakennusten suurehkoista korjausmenoista, jotka voidaan niiden kirjanpitokäsittelystä riippumatta verotuksessa joko vähentää vuosikuluna tai aktivoida osaksi rakennusten hankintamenoa.
Omaisuuden kokonaishankintameno tulee tarvittaessa jakaa omaisuuden eri osien kesken (ks. esim. KVL 264/1991 ja KHO 1977 B-II-528). Esimerkiksi kiinteistön hankintameno tulee jakaa maa-alueen ja kiinteistöllä sijaitsevan rakennuksen kesken niiden arvojen mukaisessa suhteessa. Lisäksi rakennuksen hankintamenosta tulee erottaa esimerkiksi rakennusten ainesosat, kuten hissit ja ilmanvaihtolaitteet.
Omaisuuden hankintamenon määrittelemistä tilanteissa, joissa varat siirtyvät ulkomailta Suomen verotusvaltaan, käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Maastapoistumisverotus (luku 2.5).
2.4 Poistojen aloitusajankohta
Poistojen aloitusajankohta määräytyy hyödykkeen käyttöönottohetken perusteella. Irtaimen käyttöomaisuuden osalta poistojen aloitusajankohdasta säädetään EVL 30 §:n 2 momentissa. Säännöksen mukaan irtaimeen käyttöomaisuuteen kuuluvien hyödykkeiden hankintamenot lisätään menojäännökseen sinä verovuonna, jona hyödyke on otettu käyttöön. Muiden hyödykkeiden osalta poistojen aloitusajankohdasta ei säädetä laissa. Kuitenkin hallituksen esityksen HE 172/1967 vp mukaan myös rakennusten osalta poistojen aloitusajankohta on käyttöönottoverovuosi. Samaa periaatetta noudatetaan muidenkin omaisuuserien osalta. Hyödykkeestä saa siten tehdä verotuksessa poistot ensimmäistä kertaa sinä verovuonna, jonka aikana hyödyke on otettu käyttöön. Sillä, missä vaiheessa verovuotta käyttöönotto on tapahtunut, ei ole merkitystä.
Pelkästään hyödykkeen tilaamista, toimittamista, laskuttamista, asentamista tai koekäyttöä ei pidetä käyttöön ottamisena (ks. KHO 1961 II 151 ja KHO 1985 taltio 1252). Sen sijaan esimerkiksi varakoneet katsotaan hallituksen esityksen HE 172/1967 vp mukaan otetuksi käyttöön, kun ne on hankittu, vaikka niitä ei konkreettisesti käytettäisikään.
Esimerkki 8:
Kone on hankittu ja asennettu verovuoden 2020 aikana. Koska kone on otettu käyttöön verovuonna 2021, sen hankintameno lisätään irtaimen käyttöomaisuuden menojäännökseen vasta verovuonna 2021. Samaan aikaan hankitun varakoneen hankintameno sen sijaan lisätään menojäännökseen jo verovuonna 2020.
Rakennusten osalta esimerkiksi sillä, milloin rakennuksessa on aloitettu elinkeinotoiminta, ei ole merkitystä (ks. KHO 1978 II 519).
Esimerkki 9:
A Oy:n tilikausi on kalenterivuosi. Yhtiön käyttöön rakennutettu teollisuusrakennus oli hyväksytty käyttöön 15.10.2020 ja myös laiteasennukset oli aloitettu vuoden 2020 aikana. Vaikka tuotantotoiminta rakennuksessa aloitetaan vasta vuonna 2021, A Oy voi tehdä rakennuksesta poistot verovuonna 2020.
Maksuperusteista kirjanpitoa pitävien ammatinharjoittajien tuloverotuksessa sovelletaan EVL 27 a §:n mukaan maksuperustetta. Käyttöomaisuudesta saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet sekä käyttöomaisuuden hankintamenot jaksotetaan kuitenkin EVL:ssä säädetyllä tavalla, elleivät ne ole EVL 19 ja EVL 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähäisiä. Siten poistojen aloitusajankohta määräytyy myös maksuperusteista kirjanpitoa pitävien ammatinharjoittajien verotuksessa hyödykkeen käyttöottohetken perusteella.
3 Poistot kirjanpidossa
3.1 Suunnitelman mukaiset poistot
KPL 5 luvun mukaan pysyviin vastaaviin kuuluvien hyödykkeiden hankintamenot vähennetään pääsääntöisesti suunnitelman mukaisin poistoin.
Kirjanpitolautakunnan suunnitelman mukaisista poistoista 16.10.2007 antaman yleisohjeen mukaan suunnitelman mukaisilla poistoilla tarkoitetaan pysyviin vastaaviin kuuluvien hyödykkeiden hankintamenojen kirjaamista kuluksi järjestelmällisesti niiden taloudellisen vaikutusajan kuluessa. Suunnitelman mukaisia poistoja seurataan hyödykekohtaisesti pysyvien vastaavien kirjanpidossa. Poistettavista hyödykkeistä laaditaan poistosuunnitelma, jossa määritellään poistokohteiden teknistaloudellisen kulumisen perusteella poistoajat, sovellettavat poistomenetelmät ja poistoryhmät. Poistosuunnitelma laaditaan varovaisuuden periaatteella, jonka mukaan kulut otetaan huomioon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Poistot tehdään suunnitelman mukaisesti tilikauden tuloksesta riippumatta. Jos hyödykkeiden tulonodotuksiin tulee olennaisia muutoksia, ne otetaan ensisijaisesti huomioon poistosuunnitelmaa muuttamalla. Jos pysyviin vastaaviin kuuluvaan hyödykkeeseen ei kuitenkaan liity enää lainkaan tulonodotuksia, hyödykkeen poistamattomasta hankintamenosta tulee tehdä kirjanpidossa arvonalennuskirjaus.
Pääsäännöstä poiketen esimerkiksi asunto-osakeyhtiöt ja keskinäiset kiinteistöyhtiöt, joiden osakkeet oikeuttavat tiettyjen tilojen hallintaan, saavat kuitenkin KPL 5 luvun 12 §:n 2 momentin nojalla poistaa pysyviin vastaaviin kuuluvan hyödykkeen hankintamenon sen vaikutusaikana ilman ennalta laadittua suunnitelmaa edellyttäen, että poistamisessa noudatetaan jatkuvuutta ja johdonmukaisuutta.
3.2 Poistoero
KPL 5 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan kirjanpitovelvollinen saa kirjata suunnitelman ylittäviä poistoja, jos siihen on verotusperusteinen syy (ks. luku 4.2). Tämä tapahtuu kirjaamalla suunnitelman ylittävien poistojen suuruinen poistoero. Poistoeron lisäys vähennetään tilikauden tuloksesta tuloslaskelman ryhmässä Tilinpäätössiirrot erässä Poistoeron muutos. Kertyneen poistoeron määrä merkitään taseeseen pääryhmään Tilinpäätössiirtojen kertymä ja se osoittaa, kuinka paljon kirjanpidossa on tehty suunnitelman mukaiset poistot ylittäviä poistoja.
Jos kirjanpidossa halutaan vähentää suunnitelman mukaisia poistoja pienemmät kokonaispoistot, voidaan aiemmin muodostettua poistoeroa purkaa, jolloin poistoeron vähennys tuloutuu tuloslaskelman ryhmässä Tilinpäätössiirrot erässä Poistoeron muutos. Poistoeroa voi purkaa tilikaudella enintään suunnitelman mukaisen poiston verran.
Kun poistoeroa puretaan, taseen kokonaispoistoero ei saa muodostua negatiiviseksi. Kirjanpitolautakunnan suunnitelman mukaisista poistoista antaman yleisohjeen (16.10.2007) mukaan tilikauden kokonaispoistot saavat olla suunnitelmapoistoja pienemmät vain, jos pysyvien vastaavien hyödykkeen hankintamenoa on jo aiemmin poistettu poistosuunnitelman mukaista määrää enemmän eli taseessa on kertynyttä poistoeroa. Yksittäiseen hyödykkeeseen liittyvä negatiivinen poistoero voidaan kuitenkin jopa eri tase-erien välillä yhdistää kokonaispoistoeroa laskettaessa toiseen hyödykkeeseen liittyvään positiiviseen poistoeroon. Riittää, että taseen kokonaispoistoero on positiivinen tai nolla.
Poistoerokirjauksia voidaan hyödyntää myös tilanteessa, jossa verotuksessa irtaimeen käyttöomaisuuteen kuuluvan hyödykkeen luovutusvoiton tai -tappion tulosvaikutus halutaan verotuksessa sovellettavan epäsuoran tuloutuksen vuoksi eliminoida myös kirjanpidossa.
Esimerkki 10:
A Oy:n kirjanpidossa koneiden ja kaluston tilikauden alun yhteenlaskettu menojäännös on 240 000 euroa ja siihen kohdistuu aiempina vuosina muodostettua poistoeroa 20 000 euroa. Tilikauden aikana yhtiö myy 30 000 euron hinnalla koneen, jonka hankintameno kirjanpidossa oli 40 000 euroa. Myytyyn koneeseen ei kohdistu poistoeroa.
A Oy:n kirjanpidossa syntyy 10 000 euron (40 000 euroa - 30 000 euroa) suuruinen myyntitappio. Yhtiön verotuksessa irtaimen käyttöomaisuuden luovutustilanteissa sovelletaan niin sanottua epäsuoraa tuloutusta (ks. luku 5.2). Yhtiö voi kirjanpidossa eliminoida myyntitappion välittömän tulosvaikutuksen kirjaamalla 10 000 euron suuruisen poistoeron vähennyksen. Kirjanpidon koneiden ja kaluston tilikauden lopun menojäännös on 200 000 euroa (240 000 euroa - 40 000 euroa) ja tilikauden lopun kertynyt poistoero 10 000 euroa (20 000 euroa - 10 000 euroa).
3.3 Kokonaispoisto
Kokonaispoistolla tarkoitetaan suunnitelman mukaisen poiston ja poistoeron muutoksen summaa (suunnitelman mukainen poisto + poistoeron lisäys - poistoeron vähennys). Kokonaispoiston perusteella määräytyy, miten paljon poistoja verotuksessa saa vähentää (ks. luku 4.2).
Esimerkki 11:
A Oy:n kirjanpidossa tehdasrakennuksen poistamaton hankintameno ennen tilikauden poiston tekemistä on 2 000 000 euroa ja siitä tehtävä suunnitelman mukainen poisto 100 000 euroa.
Jos A Oy haluaa vähentää rakennuksesta verotuksessa EVL 34 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisen enimmäispoiston 140 000 euroa (2 000 000 euroa x 7 %), tulee kirjanpidossa kirjata poistoeron lisäys 40 000 euroa. Kirjanpidon kokonaispoistoksi muodostuu tällöin 140 000 euroa (100 000 euroa + 40 000 euroa).
Esimerkki 12:
Yhtiön kirjanpidossa koneiden ja kaluston yhteenlaskettu menojäännös ennen tilikauden poiston tekemistä on 800 000 euroa ja siitä tehtävä suunnitelman mukainen poisto 250 000 euroa. Verotuksessakin irtaimen käyttöomaisuuden menojäännös ennen verovuoden poistoa on 800 000 euroa.
EVL 30 §:n 3 momentin mukaan irtaimen käyttöomaisuuden verovuoden poiston suuruus saa olla enintään 25 prosenttia menojäännöksestä eli tässä tilanteessa 200 000 euroa. Koska A Oy:n edellisen tilikauden lopun taseessa on kertynyttä poistoeroa 120 000 euroa, A Oy kirjaa poistoeron vähennyksen 50 000 euroa (250 000 euroa - 200 000 euroa). Kokonaispoistoksi muodostuu tällöin 200 000 euroa (250 000 euroa - 50 000 euroa) ja tilikauden lopun kertyneeksi poistoeroksi 70 000 euroa (120 000 euroa - 50 000 euroa).
Hyödykkeen luovutukseen liittyvää poistoeron lisäystä tai vähennystä ei kuitenkaan lueta mukaan hyödykkeen tai hyödykeryhmän kokonaispoistoihin, kun tarkastellaan, miten paljon poistoja verotuksessa on mahdollista tehdä.
Esimerkki 13:
A Oy myi tilikauden aikana irtaimeen käyttöomaisuuteen kuuluvan henkilöauton 25 000 eurolla. Auton hankintameno oli 10 000 euroa, joten luovutuksesta syntyi voittoa 15 000 euroa. Yhtiön kirjanpidossa irtaimen käyttöomaisuuden hankintameno on ennen luovutuksen huomioon ottamista ja tilikauden poiston tekemistä 100 000 euroa ja siitä tehtävä suunnitelman mukainen poisto on 10 000 euroa.
A Oy kirjaa luovutusvoiton vuoksi 15 000 euron poistoeron lisäyksen (ks. luku 3.2), jolloin luovutuksen tulosvaikutukseksi kirjanpidossa muodostuu 0 euroa. Koska poistoeron lisäys liittyy luovutusvoiton eliminoimiseen, sitä ei lueta osaksi kokonaispoistoa, ja kokonaispoistoksi muodostuu tilikauden suunnitelman mukainen poisto 10 000 euroa.
Jos omaisuuteen kohdistuu poistoeroa, omaisuuden hankintameno verotuksessa on lähtökohtaisesti poistoeron kertymän verran kirjanpidon suunnitelman mukaisilla poistoilla vähennettyä hankintamenoa pienempi. Jos poistoeron kertymä on negatiivinen, verotuksen hankintameno on poistoeron negatiivisen kertymän verran suurempi kuin kirjanpidon suunnitelman mukaisilla poistoilla vähennetty hankintameno.
Esimerkki 14:
Rakennuksen poistamaton hankintameno tilikauden poiston vähentämisen jälkeen on 320 000 euroa ja rakennukseen kohdistuu poistoeroa 40 000 euroa. Rakennuksen hankintameno verotuksessa on siten 280 000 euroa (320 000 euroa - 40 000 euroa).
3.4 Kansainväliset tilinpäätösstandardit
KPL 7 a luvussa säädetään siitä, milloin kirjanpitovelvollisella on velvollisuus tai mahdollisuus laatia tilinpäätöksensä ja konsernitilinpäätöksensä kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaan. Kansainvälisillä tilinpäätösstandardeilla tarkoitetaan Euroopan unionissa sovellettaviksi hyväksyttyjä IAS- ja IFRS-standardeja sekä niistä annettuja tulkintoja. Kirjanpitovelvollisen, jonka liikkeeseen laskemat arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa säännellyllä markkinalla, tulee laatia konsernitilinpäätöksensä kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattaen. Jos kirjanpitovelvollinen ei ole velvollinen laatimaan konsernitilinpäätöstä, sen tulee laatia tilinpäätöksensä kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaan. Muukin kirjanpitovelvollinen saa laatia tilinpäätöksensä tai konsernitilinpäätöksensä kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattaen, jos sen kirjanpito, tilinpäätös, toimintakertomus ja hallinto tarkastetaan tilintarkastuslain mukaisesti. Lisäksi KPL:ssa on useita säännöksiä, joiden mahdollistama kirjaustapa edellyttää kansainvälisten tilinpäätösstandardien noudattamista KPL:n mukaan laadittavassa tilinpäätöksessä.
Kansainvälisten tilinpäätösstandardit sallivat laajasti omaisuuden arvostamisen kirjanpidossa hankintamenon asemasta käypään arvoon, jolloin omaisuuden realisoitumattomiakin arvonnousuja ja -laskuja käsitellään kirjanpidossa tulosvaikutteisesti. Myös kirjanpitolaki mahdollistaa tietyin edellytyksin KPL:n mukaan laadittavassa tilinpäätöksessä rahoitusvälineiden ja sijoituskiinteistöjen kirjaamisen käypään arvoon kansainvälisten tilinpäätösstandardeja noudattaen. Verotuksessa sen sijaan käyttöomaisuuteen, muun omaisuuden omaisuuslajiin tai henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvan hyödykkeen realisoitumaton arvonnousu ei pääsääntöisesti ole veronalaista tuloa eikä realisoitumaton arvonalennus vähennyskelpoinen meno. Realisoitumattomia arvonnousuja tai -laskuja ei oteta huomioon myöskään hyödykkeiden hankintamenoissa.
Kansainväliset tilinpäätösstandardien mukaan vuokrasopimukset merkitään tietyin edellytyksin vuokralle ottajan taseeseen, jolloin vuokralle ottaja tekee vuokratusta hyödykkeestä kirjanpidossa poistot. Vuokralle antajan tulee puolestaan tietyin edellytyksin käsitellä hyödykkeen vuokraus kirjanpidossaan luovutuksena. KPL 5 luvun 5 b § mahdollistaa rahoitusleasingsopimusten kirjaamisen KPL:n mukaan laadittavassa tilinpäätöksessä kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti siten, että vuokralle antaja saa merkitä hyödykkeen tilinpäätökseensä siten kuin se olisi myyty ja vuokralle ottaja siten kuin se olisi ostettu. Verotuksessa vuokrasopimuksia arvioidaan niiden oikeudellisen luonteen mukaan, jolloin oikeus poistojen tekemiseen on osapuolella, jonka katsotaan verotuksessa omistavan hyödykkeen (ks. esim. KVL 12/2016 (ei muutosta KHO 25.10.2016 taltio 4472)). Siten vuokralle ottajan ei usein ole mahdollista tehdä verotuksessa poistoja vuokralle otetusta hyödykkeestä, vaan poisto-oikeus on kirjanpitokäsittelystä riippumatta vuokralle antajalla.
Kansainvälisten tilinpäätösstandardit eivät salli verotuksesta aiheutuvien kulukirjausten tekemistä. Kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaan laaditussa tilinpäätöksessä ei siten voi kirjata poistoeroa, jolla kirjanpidon kokonaispoistoja olisi mahdollista kasvattaa kirjanpitosidonnaisuuden (ks. luku 4.1) edellyttämällä tavalla haluttujen verotuspoistojen suuruisiksi. Tämä voi estää EVL:n enimmäispoistojen tekemisen verotuksessa (ks. KVL 55/2018).
4 Verotuksen poistojärjestelmä
4.1 Elinkeinoverolain poistomenetelmät
Elinkeinoverolain 30-34 §:ssä ja 36-39 §:ssä säädetään käyttöomaisuuden hankintamenon jaksottamiseen sovellettavista poistomenetelmistä. EVL 42 a §:n 1 momentin mukaan muun omaisuuden hankintamenon jaksottamisessa noudatetaan pääosin vastaavia periaatteita kuin käyttöomaisuuden osalta.
Hyödykkeen laji määrää sen hankintamenon vähentämiseen sovellettavan poistomenetelmän. Useimmat verotuksen poistot ovat degressiivisiä, jolloin EVL:n säännösten mukaiset prosenttimääräiset poistot tehdään poistamattomista hankintamenoista, jotka poistojen vuoksi alenevat ajan myötä. Degressiivisiä poistoja sovelletaan irtaimeen käyttöomaisuuteen sekä rakennuksiin ja rakennelmiin. Irtainta käyttöomaisuutta ovat koneet, kalusto ja muu niihin verrattava irtain käyttöomaisuus sekä rakennusten ainesosat. Kaiken irtaimen omaisuuden hankintamenoja käsitellään menojäännösjärjestelmän mukaisesti yhtenä kokonaisuutena (ks. luku 5.2), mutta muut poistot lasketaan hyödykekohtaisesti.
Tasapoistomenetelmää sovellettaessa hyödykkeen alkuperäinen hankintameno vähennetään sen taloudellisena käyttöaikana yhtä suurin vuotuisin poistoin. EVL määrää tasapoistoilla poistettaviin hyödykkeisiin sovellettavan enimmäispoistoajan. Tasapoistoja sovelletaan pitkävaikutteisiin menoihin sekä moniin hyödykeryhmiin, kuten väestönsuojiin, ympäristönsuojelua palveleviin hyödykkeisiin, erikseen luovutettavissa oleviin aineettomiin oikeuksiin ja rautateihin, siltoihin, laitureihin, patoihin ja altaisiin.
Substanssipoistoja sovelletaan esimerkiksi soran- ja hiekanottopaikkoihin, turvesoihin ja kaivoksiin. Substanssipoistot määräytyvät hyödykkeen todellisen käytön mukaan siten, että hankintamenosta poistetaan kunakin verovuonna käytettyä ainesosamäärää vastaava osa.
Ohjeen liitteenä on tarkempi esimerkkiluettelo kunkin menetelmän mukaan poistettavista hyödykkeistä. Liitteessä esitetään myös prosenttimääräisin poistoin poistettaviin hyödykkeisiin sovellettavat poistoprosentit sekä tasapoistoilla poistettaviin hyödykkeisiin sovellettavat poistoajat.
4.2 Kirjanpitosidonnaisuus
EVL 54 §:n 2 momentin mukaan verovelvollinen ei saa vähentää poistoina eikä 25 §:ssä tarkoitettuina kuluina suurempaa määrää kuin mitä hän on verovuonna ja aikaisemmin kirjanpidossaan vähentänyt. EVL 25 §:ssä säädetään liiketoiminnan kehittämiseen tähtäävän tutkimustoiminnan menojen vähentämisestä.
EVL 54 §:n 2 momentin mukaisesta kirjanpitosidonnaisuudesta seuraa, että verovelvollinen ei voi tehdä verotuksessa poistoja, ellei vastaavia poistoja tehdä tulosvaikutteisesti myös kirjanpidossa. Säännöksen tarkoituksena on estää se, että tilinpäätöksen tilikauden tulos muodostuisi positiiviseksi, ja yrityksen olisi mahdollista jakaa voittoa ilman, että samalla muodostuisi verotettavaa tuloa. Verotuksessa hyödykkeestä saa siten vähentää poistoja enintään hyödykkeen tai hyödykeryhmän kirjanpidon kokonaispoistoa ja mahdollista arvonalennuskirjausta vastaavan määrän (ks. luku 3.3). Kirjanpitosidonnaisuus ei estä vähentämästä verotuksessa poistoina vähemmän kuin mitä kirjanpidossa on vähennetty.
Esimerkki 15:
A Oy:n omistaman toimistorakennuksen poistamaton hankintameno verotuksessa ennen verovuoden poiston tekemistä on 1 000 000 euroa. Yhtiön kirjanpidossa rakennuksesta on tehty 20 000 euron suunnitelman mukainen poisto ja siihen liittyen on kirjattu 10 000 euron poistoeron lisäys, jolloin kirjanpidon kokonaispoistoksi muodostuu 30 000 euroa.
A Oy voi verotuksessa vähentää rakennuksesta kirjanpitosidonnaisuuden vuoksi enintään 30 000 euron poiston, vaikka EVL 34 §:n 2 momentin 2 kohdan mukainen 4 %:n enimmäispoisto on 40 000 euroa. A Oy voi halutessaan jättää verotuksessa vähentämättä kirjanpidossa tekemänsä kokonaispoiston joko kokonaan tai osittain.
Kun tarkastellaan, miten paljon poistoja voi verotuksessa tehdä, huomioon otetaan myös kirjanpidossa hyödykkeestä tehty arvonalennuskirjaus. Arvonalennuskirjaus otetaan huomioon, vaikka edellytykset lisäpoiston tekemiselle verotuksessa eivät täyttyisikään.
Esimerkki 16:
A Oy:n irtaimen käyttöomaisuuden poistamaton hankintameno verovuoden alussa on 2 000 000 euroa. Yhtiön kirjanpidossa koneiden ja kaluston yhteenlasketusta menojäännöksestä on vähennetty arvonalennus 100 000 euroa ja suunnitelman mukainen poisto 400 000 euroa.
Koska A Oy on kirjanpidossaan vähentänyt irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenosta yhteensä 500 000 euroa, kirjanpitosidonnaisuus ei estä yhtiötä vähentämästä verotuksessa EVL 30 §:n 3 momentin mukaista 25 %:n eli 500 000 euron (0,25 x 2 000 000 euroa) enimmäispoistoa. Siten A Oy voi tehdä verotuksessa enintään 500 000 euron poiston.
Kirjanpitosidonnaisuuden täyttyminen ei edellytä, että poistot olisi tehty kirjanpidossa samana vuonna, jona ne vähennetään verotuksessa. Jos kirjanpidossa tehty poisto jätetään kyseisenä vuonna vähentämättä verotuksessa, syntyy hyllypoistoa, jota voidaan käyttää tulevina vuosina poistojen tekemiseen verotuksessa.
4.3 Hyllypoisto
Hyllypoistolla tarkoitetaan kirjanpidossa aiemmin tehtyä poistoa, joka on jätetty verotuksessa vähentämättä. Syynä poistojen hyllyttämiseen voi olla esimerkiksi se, että kirjanpidon poistot ovat ylittäneet elinkeinoverolain enimmäispoistot, minkä vuoksi osaa kirjanpidossa tehdystä poistoista ei ole voitu vähentää verotuksessa.
Muodostettua hyllypoistoa voidaan tulevina verovuosina käyttää poistojen tekemiseen verotuksessa. Minään verovuonna ei kuitenkaan saa vähentää elinkeinoverolaissa asetettuja enimmäispoistoja enempää. Koska poistot tehdään hyödyke- tai hyödykeryhmäkohtaisesti, hyllypoistotkin muodostetaan ja käytetään hyödyke- tai hyödykeryhmäkohtaisesti.
Jos omaisuuteen kohdistuu hyllypoistoja, omaisuuden hankintameno verotuksessa on lähtökohtaisesti hyllypoistojen verran kirjanpidon kokonaispoistoilla vähennettyä hankintamenoa suurempi.
Esimerkki 17:
A Oy:n koneiden ja kaluston yhteenlaskettu menojäännös ennen poiston tekemistä on sekä kirjanpidossa että verotuksessa ollut 160 000 euroa. Yhtiö on kirjanpidossaan tehnyt koneista ja kalustosta 65 000 euron suunnitelman mukaisen poiston. Yhtiö ei ole kirjannut poistoeron muutosta.
A Oy voi vähentää verotuksessa vain EVL 30 §:n 3 momentin mukaisen enimmäispoiston 40 000 euroa (160 000 euroa x 25 %), joten yhtiölle syntyy 25 000 euron (65 000 euroa - 40 000 euroa) suuruinen hyllypoisto. Koneiden ja kaluston tilikauden lopun yhteenlaskettu menojäännös kirjanpidossa on 95 000 euroa (160 000 euroa - 65 000 euroa). Verotuksessa irtaimen käyttöomaisuuden verovuoden lopun menojäännös on 120 000 euroa (160 000 euroa - 40 000 euroa).
Esimerkki 18:
A Oy:n kirjanpidossa koneiden ja kaluston yhteenlaskettu menojäännös ennen tilikauden poiston tekemistä on 210 000 euroa ja verotuksessa irtaimen käyttöomaisuuden menojäännös ennen poiston tekemistä on 240 000 euroa. Yhtiöllä on aiemmilta vuosilta hyllypoistoa 30 000 euroa. Yhtiö on kirjanpidossaan tehnyt koneista ja kalustosta 50 000 euron suunnitelman mukaisen poiston eikä ole kirjannut poistoeron muutosta.
A Oy voi EVL 30 §:n 3 momentin mukaan vähentää verotuksessaan enintään 60 000 euron (240 000 euroa x 25 %) poiston. Ellei A Oy:llä olisi hyllypoistoja, EVL 54 §:n 2 momentissa säädetty kirjanpitosidonnaisuus estäisi yli 50 000 euron suuruisen poiston vähentämisen verotuksessa. Koska yhtiöllä on aiemmilta vuosilta hyllypoistoja, yhtiö voi halutessaan vähentää verotuksessaan irtaimen käyttöomaisuuden poistona 60 000 euroa käyttämällä 10 000 euroa hyllypoistoja. Tällöin hyllypoistoa jää myöhempinä vuosina vähennettäväksi vielä 20 000 euroa (30 000 euroa - 10 000 euroa). Verotuksessa irtaimen käyttöomaisuuden verovuoden lopun menojäännökseksi muodostuu 180 000 euroa (240 000 euroa - 60 000 euroa). Kirjanpidossa koneiden ja kaluston tilikauden lopun yhteenlasketuksi menojäännökseksi muodostuu 160 000 euroa (210 000 euroa - 50 000 euroa).
Tasapoistoon liittyvää hyllypoistoa ei voi verotuksessa siirtää kasvattamaan jäljellä olevien verovuosien tasapoistoja (ks. KHO 19.5.2004 taltio 1206). Verotuksessa vähentämättä jätetty määrä vähennetään siten vasta, kun poistoaika päättyy, hyödyke luovutetaan tai se menetetään (ks. KHO 19.12.2008 taltio 3372).
Esimerkki 19:
A Oy on peruskorjannut toimitilanaan käyttämäänsä vuokrahuoneistoa verovuoden 2020 aikana. Perusparannusmeno 60 000 euroa vähennetään verotuksessa 6 000 euron vuotuisin tasapoistoin kymmenen vuoden vuokra-ajan kuluessa.
A Oy jättää verovuoden 2022 tasapoiston vähentämättä verotuksessa. Vuotuisen tasapoiston määrä on sen jälkeenkin 6 000 euroa.
Verovuonna 2029, jona poistoaika päättyy, A Oy vähentää verovuoden tasapoiston lisäksi verovuonna 2022 vähentämättä jätetyn määrän eli yhteensä 12 000 euroa.
4.4 Säännönmukainen poisto
Säännönmukaisella poistolla tarkoitetaan verotuksessa EVL:n mukaan tehtävää poistoa, johon ei sisälly lisäpoistoa (kirjanpidon kokonaispoisto - hyllypoiston lisäys + hyllypoiston vähennys).
Esimerkki 20:
A Oy on tehnyt kirjanpidossa koneiden ja kaluston yhteenlasketusta menojäännöksestä 80 000 euron suuruisen suunnitelman mukaisen poiston ja kirjannut siihen liittyen 30 000 euron suuruisen poistoeron lisäyksen.
A Oy vähentää verotuksessa kirjanpidon kokonaispoistoa vastaavan poiston. Säännönmukaiseksi poistoksi muodostuu suunnitelman mukaisen poiston ja poistoeron lisäyksen summa 110 000 euroa.
Esimerkki 21:
A Oy on tehnyt kirjanpidossa rakennuksen poistamattomasta hankintamenosta 120 000 euron suunnitelman mukaisen poiston eikä ole siihen liittyen kirjannut poistoeron muutosta. Verotuksessa rakennuksen poistosta on jätetty vähentämättä 50 000 euroa.
A Oy:n säännönmukainen poisto on suunnitelman mukainen poisto vähennettynä hyllypoiston määrällä eli 70 000 euroa.
4.5 Verovuoden pituuden vaikutus enimmäispoistoon
Verotusmenettelystä annetun lain (VML) 3 §:n 2 momentin mukaan verovuosi on kalenterivuosi tai, jos kirjanpitolaissa tarkoitettuna tilikautena ei ole kalenterivuosi, se tai ne tilikaudet, jotka ovat kalenterivuoden aikana päättyneet. KPL 1 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan tilikauden pituus on yleensä 12 kuukautta. Toimintaa aloitettaessa tai lopetettaessa taikka tilinpäätöksen ajankohtaa muutettaessa tilikausi saa olla tätä lyhyempi tai pitempi, kuitenkin enintään 18 kuukautta.
Irtaimen käyttöomaisuuden menojäännöksestä tai omaisuuden poistamattomasta hankintamenosta tehtävät prosenttimääräiset poistot saadaan tehdä verovuosittain täysimääräisesti, vaikka verovuosi olisi 12 kuukautta lyhyempi. Toisaalta mainitut poistot voi tehdä ainoastaan yhteen kertaan, vaikka verovuoden pituus ylittäisi 12 kuukautta tai verovuosi muodostuisi kahdesta tilikaudesta. Verotuksen menojäännöspoistot ovat siten näiltä osin kirjanpidon poistoista poikkeavasti verovuosikohtaisia (ks. KHO 1976 B 509).
Esimerkki 22:
A Oy:n verovuosi 2021 muodostuu tilikaudesta 1.3.-31.7.2021. Irtaimen käyttöomaisuuden menojäännös ennen verovuoden poiston tekemistä on 200 000 euroa.
Vaikka A Oy:n verovuosi 2021 on vain viiden kuukauden pituinen, yhtiö voi tehdä irtaimen käyttöomaisuuden menojäännöksestä täysimääräisen EVL 30 §:n 3 momentin mukaisen 50 000 euron poiston.
Esimerkki 23:
A Oy:n verovuosi 2021 muodostuu tilikausista 1.4.2020-31.3.2021 ja 1.4.2021-31.12.2021. Myymälärakennuksen poistamaton hankintameno ennen verovuoden poiston tekemistä on 300 000 euroa.
Vaikka A Oy:n verovuosi 2021 on 21 kuukauden pituinen, yhtiö voi tehdä rakennuksen hankintamenosta enintään EVL 34 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisen 4 prosentin eli 12 000 euron poiston.
Tasapoiston enimmäismäärä sen sijaan riippuu verovuoden pituudesta. Esimerkiksi 18 kuukauden pituinen verovuosi antaa mahdollisuuden 50 prosentilla korotettuihin tasapoistoihin ja vastaavasti 6 kuukauden pituiselta verovuodelta voi poistaa ainoastaan puolet 12 kuukauden verovuoteen verrattuna. Myös kirjanpidossa tilikauden pituus vaikuttaa tasapoiston enimmäismäärään.
Esimerkki 24:
A Oy:n verovuosi 2021 muodostuu tilikaudesta 1.3.-31.7.2021. Vähennyskelpoisen liittymismaksun poistamaton hankintameno ennen verovuoden poiston tekemistä on 36 000 euroa. A Oy poistaa liittymismaksun viiden verovuoden aikana, joten verovuoden normaali tasapoisto 7 200 euroa.
Koska A Oy:n verovuosi 2021 on vain viiden kuukauden pituinen, yhtiö voi tehdä liittymismaksun hankintamenosta enintään 3 000 euron (7 200 euroa x 5/12) tasapoiston.
Esimerkki 25:
A Oy:n verovuosi 2021 muodostuu tilikausista 1.4.2020-31.3.2021 ja 1.4.2021-31.12.2021. Patentin poistamaton hankintameno ennen verovuoden poiston tekemistä on 36 000 euroa. A Oy poistaa patentin viiden verovuoden aikana, joten verovuoden normaali tasapoisto 7 200 euroa.
Koska A Oy:n verovuosi 2021 on 21 kuukauden pituinen, yhtiö voi tehdä patentin hankintamenosta enintään 12 600 euron (7 200 euroa x 21/12) poiston.
4.6 Kulumaton omaisuus
Kulumatonta omaisuutta ovat esimerkiksi maa-alueet, osakkeet, yhtymän tai osuuskunnan osuudet, taide-esineet ja museoajoneuvot. Kulumaton omaisuus ei kulu käytettäessä. Sen vuoksi kulumattoman omaisuuden hankintamenosta ei voida EVL:n mukaan tehdä säännönmukaisia poistoja, vaikka kulumaton omaisuus kuuluisi käyttöomaisuuteen, muun omaisuuden omaisuuslajiin tai henkilökohtaiseen tulolähteeseen. Sen sijaan hyödykkeen hankintameno vähennetään lähtökohtaisesti vasta hyödykkeen luovutuksen tai menetyksen yhteydessä.
EVL 42 §:n 2 momentin mukaan maa-alueen, arvopaperin ja muun kulumattoman käyttöomaisuuden veronalaiset luovutushinnat ja muut vastikkeet tuloutetaan ja hankintameno tai sen vähennyskelpoinen osa poistetaan 6 b §:ssä (käyttöomaisuusosakkeet) ja 43 §:ssä (jälleenhankintavaraus) säädetyin poikkeuksin sinä verovuonna, jona käyttöomaisuus on luovutettu, tuhoutunut tai vahingoittunut. Käyttöomaisuusosakkeiden hankintamenon vähentämistä käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Yhteisön käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verokohtelu (luku 8).
EVL 42 a §:n 1 momentin mukaan muun omaisuuden omaisuuslajiin kuuluvan kulumattoman omaisuuden veronalaiset luovutushinnat ja muut vastikkeet tuloutetaan ja hankintameno tai sen vähennyskelpoinen osa poistetaan EVL 8 a §:ssä ja EVL 42 a §:n 2 momentissa säädetyin poikkeuksin sinä verovuonna, jona omaisuus on luovutettu, tuhoutunut, vahingoittunut tai lopullisesti menetetty. Muuhun omaisuuteen kuuluvan kulumattoman omaisuuden hankintamenon vähentämistä koskevia rajoituksia käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Eräiden yhteisöjen tulolähdejaon poistaminen (luvut 3.4 ja 3.6).
Henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvan kulumattoman omaisuuden hankintameno vähennetään TVL:n luovutusvoittoa ja -tappiota koskevien säännösten mukaisesti, kun omaisuus luovutetaan tai menetetään. TVL:n luovutusvoittoa ja -tappiota koskevia säännöksiä käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa. Ohjetta voidaan soveltaa soveltuvin osin myös muiden kuin luonnollisten henkilöiden verotuksessa.
Muun kulumattoman käyttöomaisuuden kuin osakkeiden tai maa-alueen arvon olennaisen alenemisen perusteella on kuitenkin mahdollista tehdä kertapoisto. EVL 42 §:n 1 momentin mukaan, jos verovelvollinen osoittaa, että muiden arvopapereiden kuin osakkeiden tai muun kulumattoman käyttöomaisuuden kuin maa-alueen käypä arvo on verovuoden päättyessä sen hankintamenoa tai tämän säännöksen perusteella aikaisemmin tehdyillä poistoilla vähennettyä hankintamenoa olennaisesti alempi, hankintamenosta saa tehdä sellaisen poiston, joka alentaa poistamatta olevan hankintamenon osan käyvän arvon suuruiseksi. Muun omaisuuden omaisuuslajiin kuuluvien hyödykkeiden osalta ei ole mahdollista tehdä vastaavaa kertapoistoa, koska EVL 42 § ei kuulu EVL 42 a §:n 1 momentissa lueteltuihin, muun omaisuuden hankintamenon jaksottamisessa noudatettaviin säännöksiin.
Esimerkki 26:
A Oy:n käyttöomaisuuteen kuuluvan kommandiittiyhtiön yhtiöosuuden poistamaton hankintameno on verovuoden 2020 lopussa 300 000 euroa. Yhtymän toiminnan kannattavuus on heikentynyt ja A Oy on osoittanut osuuden käyvän arvon verovuoden lopussa olevan 150 000 euroa.
Yhtymäosuus on muuta kulumatonta käyttöomaisuutta kuin osake tai maa-alue. A Oy:n osoittama yhtymäosuuden verovuoden päättymishetken käyvän arvon ja poistamattoman hankintamenon ero on olennainen, joten se saa vuoden 2020 verotuksessa tehdä yhtymäosuuden hankintamenosta enintään 150 000 euron poiston.
Jos käyttöomaisuuden käypä arvo poiston tekemisen jälkeen nousee, EVL 42 §:n 1 momentin perusteella tehty poisto tai osa siitä pitää palauttaa hankintamenoon ja lukea veronalaiseksi tuloksi EVL 5 a §:n 5 kohdan perusteella. Poistoa palautetaan vain niin paljon, että hyödykkeen hankintameno vastaa hyödykkeen käypää arvoa. Palautettava määrä ei kuitenkaan voi muodostua suuremmaksi kuin vähennetty poisto.
Esimerkki 27:
A Oy teki edellisessä esimerkissä mainitusta yhtymäosuudesta 150 000 euron poiston verovuonna 2020, jolloin yhtymäosuuden poistamattomaksi hankintamenoksi muodostui 150 000 euroa (300 000 euroa - 150 000 euroa). Yhtymän toiminnan kannattavuus on verovuoden 2022 aikana parantunut merkittävästi, minkä seurauksena yhtymäosuuden käypä arvo on verovuoden 2022 lopussa 400 000 euroa.
Yhtymäosuuden käyvän arvon 400 000 euroa ja poistamattoman hankintamenon 150 000 euroa ero on olennainen, joten A Oy:n on palautettava aiemmin tehtyä poistoa. Koska poistoa voi palauttaa enintään aiemmin poistona vähennetyn määrän, A Oy:n verovuoden 2022 veronalaista tuloa on palautettava määrä 150 000 euroa ja yhtymäosuuden poistamattomaksi hankintamenoksi muodostuu sen alkuperäinen hankintameno 300 000 euroa (150 000 euroa + 150 000 euroa).
5 Käyttöomaisuuden ja muun omaisuuden luovutus ja menetys
5.1 Suora tuloutus
Suora tuloutus tarkoittaa sitä, että omaisuuden luovutusvoitto tai -tappio luetaan luovutus- tai menetysvuonna veronalaiseksi tuloksi tai vähennyskelpoiseksi menoksi. Luovutusvoitto tai -tappio saadaan vähentämällä hyödykkeen luovutushinnasta tai muusta vastikkeesta, kuten vakuutuskorvauksesta, hyödykkeen poistamatta oleva hankintameno ja luovutukseen liittyvät vähennyskelpoiset menot.
Suoraa tuloutusta sovelletaan EVL 41 §:n ja EVL 42 a §:n 1 momentin perusteella käyttöomaisuuden ja muun omaisuuden omaisuuslajiin kuuluvan omaisuuden luovutuksiin ja menetyksiin lukuun ottamatta irtainta käyttöomaisuutta tai siihen verrattavaa omaisuutta. Suoraa tuloutusta sovelletaan siten esimerkiksi käyttöomaisuuteen ja muuhun omaisuuteen kuuluvien rakennusten, rakennelmien ja aineettomien oikeuksien luovutuksiin. EVL 33 §:n 4 momentin mukaan suoraa tuloutusta sovelletaan myös ammattimaiseen liikenteeseen käytetyn auton luovutushintaan, jos auton hankintamenosta on tehty poistot EVL 33 §:n mukaisesti.
Suoraa tuloutusta sovelletaan myös henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvan omaisuuden luovutuksiin ja menetyksiin lukuun ottamatta irtainta käyttöomaisuutta vastaavaa omaisuutta. Omaisuuden luovutusten ja menetysten TVL:n mukaista verotusta käsitellään Verohallinnon ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa.
Suora tuloutus vastaa pääsääntöisesti luovutuksen käsittelyä kirjanpidossa. Suorassa tuloutuksessa luovutusvuonna omaisuuden luovutushinta tuloutetaan, luovutetun omaisuuden poistamatta olevat hankintamenon osat vähennetään ja kirjanpidossa siihen mahdollisesti liittyvä poistoero puretaan. Verotuksessa omaisuuteen mahdollisesti liittyvä hyllypoisto tulee vähennettäväksi luovutushinnasta osana hankintamenoa.
Luovutetusta omaisuudesta ei enää luovutusvuoden verotuksessa saa tehdä poistoja (ks. KHO 1984 B 556). Kirjanpidossa poiston saa tehdä luovutusvuonna, ja tästä syystä verotuksen ja kirjanpidon luovutusvoitto tai -tappio voivat muodostua eri suuruisiksi, kun osa hankintamenosta vähennetään kirjanpidossa poistona sen sijaan, että se vähennettäisiin luovutushinnasta.
Esimerkki 28:
Patentin tilikauden alun poistamaton hankintameno on A Oy:n kirjanpidossa ja verotuksessa 200 000 euroa. Patenttiin ei liity poistoeroa. Yhtiö luovuttaa patentin tilikauden puolivälissä 220 000 eurolla.
A Oy vähentää kirjanpidossa patentin puolen vuoden suunnitelman mukaisen poiston 20 000 euroa. Siten yhtiön kirjanpidossa myyntivoitoksi muodostuu 40 000 euroa 220 000 euroa - 180 000 euroa). Koska verotuksessa hyödykkeestä ei sen luovutusvuonna saa tehdä poistoa, yhtiön verotuksessa patentin luovutusvoitoksi muodostuu 20 000 euroa (220 000 euroa - 200 000 euroa).
Esimerkki 29:
Varastorakennuksen tilikauden alun poistamaton hankintameno on A Oy:n kirjanpidossa 400 000 euroa ja verotuksessa 360 000 euroa. Yhtiö on kirjannut rakennukseen liittyen aiempina tilikausina poistoeroa 40 000 euroa. Tilikauden lopussa rakennus on tuhoutunut tulipalossa arvottomaksi ja yhtiö on saanut siitä vakuutuskorvausta 300 000 euroa.
A Oy vähentää kirjanpidossa rakennuksen suunnitelman mukaisen poiston 16 000 euroa ja rakennuksen arvonalentumisen 384 000 euroa (400 000 euroa - 16 000 euroa). Lisäksi yhtiö käsittelee tuloina poistoeron vähennyksen 40 000 euroa ja saadun vakuutuskorvauksen 300 000 euroa. Vakuutuskorvaus on EVL 41 §:ssä tarkoitettua vastiketta. Koska verotuksessa hyödykkeestä ei sen luovutusvuonna enää saa tehdä poistoa ja poistoero puretaan vain kirjanpidossa, A Oy:n veronalaista tuloa on saatu vakuutuskorvaus 300 000 euroa ja vähennyskelpoista menoa rakennuksen poistamaton hankintameno 360 000 euroa.
Kuluvasta käyttöomaisuudesta saadun vastikkeen suora tuloutuminen voidaan tietyissä tilanteissa välttää muodostamalla EVL 43 §:ssä tarkoitettu jälleenhankintavaraus (ks. luku 5.3).
5.2 Epäsuora tuloutus
Epäsuoraa tuloutusta sovelletaan verotuksessa EVL 30 §:n perusteella poistettavien koneiden ja laitteiden sekä muun niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden luovutuksiin ja menetyksiin. Lisäksi sitä sovelletaan muun omaisuuden omaisuuslajiin tai henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvan vastaavan omaisuuden luovutuksiin ja menetyksiin.
Epäsuora tuloutus tarkoittaa sitä, että omaisuuden luovutusvoittoa tai -tappiota ei lueta luovutus- tai menetysverovuonna veronalaiseksi tuloksi tai vähennyskelpoiseksi menoksi. Epäsuora tuloutus toteutetaan menojäännösjärjestelmän avulla.
Menojäännösjärjestelmässä hyödykkeiden hankintamenoja ei vähennetä hyödykekohtaisesti, vaan niitä käsitellään yhtenä kokonaisuutena. EVL 30 §:n 2 momentin mukaan menojäännös on verovuoden aikana käyttöönotetun irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenojen ja aikaisemmin käyttöönotetun irtaimen käyttöomaisuuden poistamattomien hankintamenojen summa vähennettynä irtaimesta käyttöomaisuudesta verovuoden aikana saaduilla luovutushinnoilla ja muilla vastikkeilla, kuten vakuutus- ja vahingonkorvauksilla.
Irtaimen käyttöomaisuuden menojäännös lasketaan siten seuraavasti:
Aiempina verovuosina käyttöön otetun irtaimen käyttöomaisuuden poistamattomien hankintamenojen summa
+ verovuoden aikana käyttöön otetun irtaimen käyttöomaisuuden poistamattomien hankintamenojen summa
– verovuoden aikana irtaimesta käyttöomaisuudesta saadut vastikkeet
+ irtaimen käyttöomaisuuden perusparannusmenot
+ verovelvollisen vaatiessa irtaimen käyttöomaisuuden suurehkot korjausmenot
Menojäännös
Menojäännösjärjestelmässä hyödykkeistä saadut vastikkeet tuloutetaan edellä kuvatulla tavalla epäsuorasti vähentämällä ne menojäännöslaskelmassa. Yksittäisten hyödykkeiden luovutushinnat eivät tällöin lähtökohtaisesti ole luovutusverovuoden veronalaisia tuloja eivätkä hankintamenot vähennyskelpoisia menoja. Sen sijaan koko luovutushinta vähennetään menojäännöksestä, jolloin tulevien vuosien enimmäispoisto pienenee.
Esimerkki 30:
A Oy:n kirjanpidossa koneiden ja kaluston tilikauden alun yhteenlaskettu menojäännös on 120 000 euroa ja siihen kohdistuu aiempina vuosina muodostettua poistoeroa 50 000 euroa. Yhtiön verotuksessa irtaimen käyttöomaisuuden tilikauden alun menojäännös on 70 000 euroa. Yhtiö ottaa tilikauden aikana käyttöön kalustoa yhteensä 20 000 eurolla ja myy tilikauden lopussa 60 000 euron hinnalla koneen, jonka hankintameno kirjanpidossa on ollut 50 000 euroa. Koneiden perusparannusmenoja on tilikauden aikana ollut 30 000 euroa.
A Oy:n kirjanpidossa syntyy 10 000 euron (60 000 euroa - 50 000 euroa) suuruinen myyntivoitto, jonka välittömän tulosvaikutuksen yhtiö poistaa kirjaamalla saman suuruisen poistoeron lisäyksen. Yhtiö tekee koneista ja kalustosta 30 000 euron suunnitelman mukaisen poiston ja kirjaa 15 000 euron suuruisen poistoeron vähennyksen, jotta kirjanpidon kokonaispoisto vastaa verotuksen poistoa. Kun lisäksi otetaan huomioon tilikauden aikana hankittu kalusto ja koneiden perusparannusmenot, tilikauden lopun menojäännökseksi muodostuu 90 000 euroa (tilikauden alun menojäännös 120 000 euroa - luovutetun koneen hankintameno 50 000 euroa + uusi kalusto 20 000 euroa + perusparannusmenot 30 000 euroa - suunnitelman mukainen poisto 30 000 euroa). Tilikauden lopun kertynyt poistoero on 45 000 euroa (50 000 euroa + 10 000 euroa - 15 000 euroa).
A Oy:n verotuksessa irtaimen käyttöomaisuuden menojäännös ennen poiston tekemistä on 60 000 euroa (tilikauden alun menojäännös 70 000 euroa + uusi kalusto 20 000 euroa - koneen luovutushinta 60 000 euroa + perusparannusmenot 30 000 euroa). Jos yhtiö vähentää siitä EVL 30 §:n 2 momentin mukaisen enimmäispoiston 15 000 euroa (60 000 euroa x 25 %), verovuoden lopun menojäännökseksi muodostuu 45 000 euroa.
Esimerkki 31:
Koneiden ja kaluston tilikauden alun menojäännös on sekä A Oy:n kirjanpidossa että verotuksessa 160 000 euroa. Poistoeroa ei ole kirjattu. Tilikauden lopussa yhtiö myy 20 000 eurolla koneen, jonka hankintameno kirjanpidossa oli 50 000 euroa.
A Oy:n kirjanpidossa syntyy 30 000 euron suuruinen myyntitappio. Yhtiö tekee koneista ja kalustosta 40 000 euron suunnitelman mukaisen poiston ja tilikauden lopun menojäännökseksi muodostuu 70 000 euroa (160 000 euroa - 50 000 euroa - 40 000 euroa).
A Oy:n verotuksessa irtaimen käyttöomaisuuden menojäännös ennen poiston tekemistä on 140 000 euroa (160 000 euroa - 20 000 euroa). Jos yhtiö vähentää siitä EVL 30 §:n 2 momentin mukaisen enimmäispoiston 35 000 euroa (140 000 euroa x 25 %), verovuoden lopun menojäännökseksi muodostuu 105 000 euroa. Samalla syntyy 5 000 euron hyllypoisto (ks. luku 4.4).
Jos saadut vastikkeet ylittävät edellä kuvatulla tavalla lasketun menojäännöksen määrän, tulee sovellettavaksi EVL 30 §:n 4 momentti, jonka mukaan menojäännöstä laskettaessa vähentämättä jäänyt osa irtaimesta käyttöomaisuudesta verovuoden aikana saaduista luovutushinnoista ja muista vastikkeista katsotaan verovuoden veronalaiseksi tuloksi. Vahinkotapahtuman vuoksi saatujen vastikkeiden suora tuloutuminen voidaan kuitenkin EVL 43 §:n edellytysten täyttyessä estää tekemällä menojäännöslaskelmassa vähentämättä jääneen vastikkeen osan suuruinen jälleenhankintavaraus (ks. luku 5.3).
Esimerkki 32:
A Oy:n kirjanpidossa koneiden ja kaluston tilikauden alun yhteenlaskettu menojäännös on 320 000 euroa ja siihen kohdistuu aiempina vuosina muodostettua poistoeroa 80 000 euroa. Yhtiön verotuksessa irtaimen käyttöomaisuuden tilikauden alun menojäännös on 240 000 euroa. Yhtiö myy tilikauden alussa 300 000 euron hinnalla koneen, jonka hankintameno kirjanpidossa oli 280 000 euroa ja johon koko poistoero kohdistui.
A Oy:n kirjanpidossa syntyy 20 000 euron suuruinen myyntivoitto, jonka välittömän tulosvaikutuksen yhtiö eliminoi kirjaamalla saman suuruisen poistoeron lisäyksen. Yhtiö purkaa luovutettuun koneeseen kohdistuvan poistoeron 80 000 euroa, tekee koneista ja kalustosta 10 000 euron suunnitelman mukaisen poiston sekä kirjaa 10 000 euron suuruisen poistoeron vähennyksen, jotta kirjanpidon kokonaispoisto vastaa verotuksen poistoa. Tilikauden lopun menojäännökseksi muodostuu 30 000 euroa (320 000 euroa - 280 000 euroa - 10 000 euroa) ja tilikauden lopun kertynyt poistoero on 10 000 euroa (80 000 euroa + 20 000 euroa - 80 000 euroa - 10 000 euroa).
Koska verotuksessa koneen luovutushinta 300 000 euroa ylittää irtaimen käyttöomaisuuden menojäännöksen 240 000 euroa, erotus 60 000 euroa on EVL 30 §:n 4 momentin mukaisesti A Oy:n veronalaista tuloa, ellei yhtiö muodosta jälleenhankintavarausta, ja irtaimen käyttöomaisuuden verovuoden lopun menojäännös on 0 euroa.
Jos verovelvolliselle jää irtaimen käyttöomaisuuden menojäännös, vaikka se ei enää omista irtainta käyttöomaisuutta, erotus tulee vähentää tulosta EVL 32 §:n mukaisena lisäpoistona (ks. luku 6).
Hyödykkeen luovutushinta tulee vähentää menojäännöksestä luovutusvuonna, vaikka ostaja ei saisi vähentää hyödykkeestä poistoja vielä samana verovuonna. Tällainen tilanne oli esillä päätöksessä KHO 1992 B 505:
Yhtiö oli vuonna 1984 tehnyt sopimuksen käyttöomaisuuteensa kuuluneen koneen myymisestä toiselle yhtiölle. Kone oli kuljetettu ostajayhtiön tiloihin vuoden 1984 puolella, mutta asennettu myyjän toimesta käyttökuntoon ja otettu ostajan käyttöön vasta vuoden 1985 puolella. Yhtiön katsottiin luovuttaneen käyttöomaisuuteensa kuuluneen koneen vuonna 1984 ja näin ollen yhtiön olisi tullut vähentää koneen luovutushinta irtaimen käyttöomaisuuden menojäännöksestä 31.12.1984 päättyneellä tilikaudella. Lääninoikeus ja korkein hallinto-oikeus pysyttivät jälkiverotuksen, jossa yhtiön tuloon oli lisätty koneen hankintamenosta verovuonna 1984 tehty poisto.
5.3 Jälleenhankintavaraus
Jälleenhankintavarauksen tekemisestä säädetään EVL 43 §:ssä. Jälleenhankintavarauksen avulla voidaan estää luovutusvoiton suora tuloutuminen varauksen kohteena olevan omaisuuden luovutus- tai menetysvuonna. Jälleenhankintavarauksen muodostamalla käyttöomaisuuden luovutusvoitto, johon EVL 30 §:n 4 momentin (ks. luku 5.2) tai EVL 41 §:n (ks. luku 5.1) perusteella sovellettaisiin suoraa tuloutusta, tuloutuu epäsuorasti, kun luovutusvoitto vähennetään hankittavan tai kuntoon saatetun käyttöomaisuuden menojäännöksestä tai hankintamenosta.
Kuluvan käyttöomaisuuden jälleenhankintavarauksesta säädetään EVL 43 §:n 1 momentissa. Kuluvan käyttöomaisuuden jälleenhankintavarauksen voi tehdä, jos käyttöomaisuus tuhoutuu tai vahingoittuu tulipalon tai muun vahinkotapahtuman johdosta. Varausta ei siten voi tehdä vapaaehtoisen luovutuksen perusteella, vaan perusteena tulee olla vahinkotapahtuman johdosta saatu vastike, kuten vahingon- tai vakuutuskorvaus.
Kuluvan käyttöomaisuuden jälleenhankintavarauksen voi tehdä irtaimesta käyttöomaisuudesta (EVL 30 §), ammattimaiseen liikenteeseen käytetyistä autoista (EVL 33 §:n 3 momentti), rakennuksista ja rakennelmista (EVL 34 §), väestönsuojista, ympäristönsuojelua palvelevista hyödykkeistä ja maakaasuputkistosta (EVL 36 §) sekä muusta käyttöomaisuudesta, kuten rautateistä, silloista, laitureista, padoista ja altaista (EVL 39 §). Jälleenhankintavarausta ei voi tehdä EVL 12 a §:n mukaisesta muusta omaisuudesta, koska EVL 42 a §:n 1 momentissa säädetään nimenomaisesti omaisuuden hankintamenon vähentämisestä tuhoutumis- ja vahingoittumistilanteissa eikä säännös sisällä viittausta EVL 43 §:ään (ks. KHO 2024:10).
Esimerkki 33:
A Oy:n irtain käyttöomaisuus tuhoutuu tulipalossa täysin verovuoden 2021 aikana. Irtaimen käyttöomaisuuden menojäännös on 80 000 euroa ja yhtiö saa vahingon johdosta vakuutuskorvausta 120 000 euroa.
A Oy muodostaa verovuonna 2021 luovutusvoiton perusteella 40 000 euron kuluvan käyttöomaisuuden jälleenhankintavarauksen, jolloin A Oy:n verotettava tulo pienentyy 40 000 euroa. Ilman varauksen muodostamista luovutusvoitto olisi tullut verotetuksi EVL 30 §:n 4 momentin nojalla verovuoden 2021 tulona.
Toimitilan jälleenhankintavarauksesta säädetään EVL 43 §:n 2 momentissa. Toimitilan jälleenhankintavarauksen voi tehdä, jos luovuttaa toimitiloinaan käyttämänsä rakennuksen tai toimitilojen hallintaan oikeuttavat osakkeet. Varaus tehdään siten omaisuuden luovutuksen perusteella eikä vahingoittumisen vuoksi.
Toimitila on tila, jota verovelvollinen käyttää välittömästi omassa elinkeinotoiminnassaan. Toimitilana voidaan pitää esimerkiksi toimistoa, myymälää, tehdasta tai varastoa. Verovelvollisen elinkeinotoimintaa vain välillisesti edistävä omaisuus, kuten henkilökunnan asuntoina käytettävät tilat, eivät ole toimitiloja. Rakennuksen tai huoneiston pääasiallinen käyttö ratkaisee, voidaanko rakennusta tai huoneistoa pitää säännöksen tarkoittamana toimitilana. Jos tilasta yli puolet on verovelvollisen oman elinkeinotoiminnan välittömässä käytössä, koko luovutusvoitosta voi tehdä toimitilan jälleenhankintavarauksen. Jos taas tilasta alle puolet on verovelvollisen oman elinkeinotoiminnan välittömässä käytössä, varausta ei voi lainkaan tehdä.
Esimerkki 34:
A Oy luovuttaa verovuoden 2021 aikana 240 000 euron hinnalla varastorakennuksen, jonka poistamaton hankintameno oli 180 000 euroa.
A Oy muodostaa verovuonna 2021 luovutusvoiton perusteella 60 000 euron toimitilan jälleenhankintavarauksen. Ilman varauksen muodostamista rakennuksen luovutusvoitto olisi ollut EVL 41 §:n nojalla verovuoden 2021 tuloa. Koska kysymyksessä on vapaaehtoinen luovutus, A Oy ei voisi muodostaa kuluvan käyttöomaisuuden jälleenhankintavarausta.
EVL 43 §:n 3 momentin mukaan jälleenhankintavaraus muodostetaan verovelvollisen vaatimuksesta. Vaatimus esitetään lähtökohtaisesti muodostamalla varaus kirjanpidossa ja verolomakkeilla. Edellytyksenä jälleenhankintavarauksen muodostamiselle on, että verovelvollinen jatkaa elinkeinotoimintaansa ja on tehnyt vastaavan varauksen kirjanpidossaan. Elinkeinotoiminnan jatkamisvaatimuksen vuoksi jälleenhankintavarausta ei voi tehdä henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvasta omaisuudesta.
Jälleenhankintavaraus on käytettävä verovuonna tai kahtena seuraavana vuonna käyttöönotetun omaisuuden hankintamenojen tai omaisuuden kuntoon saattamisesta aiheutuneiden menojen kattamiseen. Kuluvan käyttöomaisuuden jälleenhankintavaraus voidaan vähentää kuluvan käyttöomaisuuden hankinta- ja kuntoonsaattamismenojen lisäksi myös rakennuksen tai toimitilaosakkeiden hankinta- ja kuntoonsaattamismenoista (ns. ristiinkäyttö). Toimitilan jälleenhankintavarausta ei sen sijaan voi vähentää muun kuluvan käyttöomaisuuden hankinta- tai kuntoonsaattamismemenoista, vaan se on vähennettävissä ainoastaan rakennuksen tai toimitilaosakkeiden hankinta- ja kuntoonsaattamismenoista.
Esimerkki 35:
Edellä esimerkissä 33 mainittu A Oy hankkii verovuoden 2022 aikana toimistohuoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet 130 000 eurolla.
Koska kuluvan käyttöomaisuuden jälleenhankintavarauksen ristiinkäyttö on mahdollista, A Oy vähentää verovuonna 2021 tekemänsä varauksen toimitilaosakkeiden hankintamenosta. Toimitilaosakkeiden verovuoden 2022 lopun poistamattomaksi hankintamenoksi muodostuu 90 000 euroa (130 000 euroa - 40 000 euroa).
Jos A Oy olisi hankkinut toimitilaosakkeet jo verovuonna 2021, A Oy olisi voinut EVL 43 §:n nojalla estää irtaimen käyttöomaisuuden vakuutuskorvauksesta syntyneen voiton suoran tuloutumisen vähentämällä sen toimitilaosakkeiden hankintamenosta. Koska jälleenhankintavaraus olisi tällöin muodostettu ja käytetty saman verovuoden aikana, yhtiön taseelle ei olisi muodostunut jälleenhankintavarausta.
Esimerkki 36:
Edellä esimerkissä 34 mainittu A Oy hankkii verovuoden 2022 aikana koneen 70 000 eurolla ja peruskorjaa verovuoden 2023 aikana tehdasrakennustaan 110 000 eurolla.
Koska toimitilan jälleenhankintavarauksen voi vähentää ainoastaan rakennuksen tai toimitilaosakkeiden hankinnasta tai kuntoon saattamisesta aiheutuneista menoista, A Oy ei voi käyttää sitä irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenon kattamiseen. Sen sijaan yhtiö voi vähentää varauksen rakennuksen kuntoon saattamisesta aiheutuneista menoista, jolloin rakennuksen verotuksessa poistamattomaan hankintamenoon lisätään verovuonna 2023 peruskorjausmenoja ainoastaan 50 000 euroa.
Määräajassa vähentämättä jäänyt varaus luetaan EVL 43 §:n 4 momentin nojalla 20 prosentilla korotettuna sen verovuoden veronalaiseksi tuloksi, jonka aikana vähentämisen olisi viimeistään tullut tapahtua. EVL 43 §:n 5 momentin mukaan Verohallinto voi verovelvollisen hakemuksesta erityisistä syistä pidentää määräaikaa enintään kolmella vuodella. Erityisenä syynä voidaan pitää esimerkiksi sitä, jos hyödykkeen toimitus on verovelvollisesta riippumattomasta syystä viivästynyt yli säädetyn määräajan. Hakemukseen annettava päätös on maksullinen. Pidennystä on vaadittava ennen varauksen viimeisen käyttövuoden verotuksen päättymistä (ks. KHO 1985 B 537). Jos luovutushintaa tai muuta vastiketta tai sen osaa ei ole vähennetty pidennetyn määräajan kuluessakaan, luetaan vähentämättä jäänyt määrä 40 prosentilla korotettuna sen verovuoden veronalaiseksi tuloksi, jonka aikana vähentämisen olisi viimeistään tullut tapahtua.
6 Lisäpoisto
Omaisuuden poistamaton hankintameno voi verovuoden poistojen vähentämisen jälkeenkin ylittää omaisuuden käyvän arvon. Syinä voivat olla esimerkiksi alivakuutetun omaisuuden vahingoittuminen, jatkuvat alipoistot tai hyödykkeiden hankinnan osoittautuminen virheinvestoinniksi. EVL:n mukaan verovelvollinen voi tällöin tietyin edellytyksin tehdä lisäpoiston, jolla menojäännös tai poistamaton hankintameno alennetaan käypään arvoonsa. Irtaimen käyttöomaisuuden ja muiden omaisuuserien osalta lisäpoiston edellytysten täyttymistä arvioidaan eri tavalla, koska irtaimeen käyttöomaisuuteen sovelletaan menojäännösjärjestelmää.
Lisäpoiston vähentäminen edellyttää vastaavan vähennyksen tekemistä kirjanpidossa. Lisäpoiston tekeminen on lähtökohtaisesti vapaaehtoista, mutta jos kyseistä omaisuutta ei ole enää lainkaan, hankintamenon vähentäminen on pakollista. Aiemmin tehtyä lisäpoistoa ei tarvitse palauttaa tuloon, vaikka omaisuuden arvo myöhemmin nousisikin. Edellytysten täyttyessä myös TVL:n mukaan verotettavalla yhtiöllä on oikeus lisäpoiston tekemiseen (ks. KHO 1991 B 528).
6.1 Lisäpoiston edellytykset
EVL 32 §:n mukaan, jos verovelvollinen osoittaa, että kaiken EVL 30 ja 31 §:ssä tarkoitetun käyttöomaisuuden käypä arvo on verovuoden päättyessä omaisuuden arvonalenemisen, tuhoutumisen, vahingoittumisen tai muun syyn vuoksi pienempi kuin menojäännös, josta on jo tehty verovuoden poisto, saadaan menojäännöksestä tehdä sellainen lisäpoisto, joka alentaa menojäännöksen käypään arvoon.
EVL 30 §:ssä tarkoitettua omaisuutta ovat koneet, kalusto ja muu niihin verrattava irtain käyttöomaisuus, kuten tuotannon koneet, toimistokalusteet, ajoneuvot ja työkalut. EVL 31 §:ssä säädetään puolestaan voimansiirtojohtojen ja rakennuksen ainesosina olevien hissien, jääkaappien, ilmanvaihtolaitteiden, keskusantennien sekä muiden sellaisten hyödykkeiden hankintamenojen poistoista. EVL 32 § koskee siten EVL 30 §:n mukaisesti poistettavaa irtainta käyttöomaisuutta.
Esimerkki 37:
A Oy:n irtaimen käyttöomaisuuden verovuoden alun menojäännös on 100 000 euroa. Yhtiö ottaa verovuoden alussa käyttöön 40 000 euron hintaisen koneen. Verovuoden loppupuolella yhtiön vakuuttamatonta irtainta käyttöomaisuutta tuhoutuu tulipalossa niin, että jäljelle jääneen omaisuuden käypä arvo on 50 000 euroa.
Irtaimen käyttöomaisuuden menojäännös ennen poiston tekemistä on 140 000 euroa (100 000 euroa + 40 000 euroa). Jos yhtiö tekee siitä EVL 30 §:n 2 momentin mukaisen enimmäispoiston 35 000 euroa (140 000 euroa x 25 %), menojäännökseksi muodostuu 105 000 euroa. Koska irtaimen omaisuuden käypä arvo verovuoden päättyessä on 50 000 euroa, yhtiö saa tehdä menojäännöksestä enintään 55 000 euron (105 000 euroa - 50 000 euroa) suuruisen lisäpoiston. Suunnitelman mukaisen poiston ja lisäpoiston vähentäminen edellyttää sitä, että vastaavat poistot on vähennetty myös kirjanpidossa.
EVL 40 §:n mukaan, jos verovelvollinen osoittaa, että muun kuin 30 ja 31 §:ssä tarkoitetun kuluvan käyttöomaisuuden käypä arvo on verovuoden päättyessä omaisuuden arvonalenemisen, vahingoittumisen tai muun syyn vuoksi sen poistamatonta hankintamenon osaa pienempi, saadaan hankintamenosta tehdä sellainen lisäpoisto, joka alentaa poistamattoman hankintamenon osan käyvän arvon suuruiseksi, kuitenkin niin, että 36 §:ssä tarkoitetun käyttöomaisuuden hankintamenosta saadaan lisäpoisto tehdä vain omaisuuden vahingoittumisen tai muun siihen rinnastettavan syyn vuoksi.
EVL 40 § koskee kaikkea muuta kuluvaa käyttöomaisuutta kuin EVL 30 §:n mukaisesti poistettavaa irtainta käyttöomaisuutta. EVL 40 §:ssä tarkoitettua muuta kuluvaa käyttöomaisuutta ovat siten muun ohella rakennukset ja rakennelmat, patentit ja muut aineettomat oikeudet sekä maa-ainesten ottopaikat.
Omaisuuden arvonalenemisen syinä voivat esimerkiksi olla hyödykkeen hankinnan osoittautuminen virheinvestoinniksi, vakuuttamattoman omaisuuden vahingoittuminen, omaisuuden taloudellista kulumista jatkuvasti pienemmät poistot tai se, että markkinoille on tullut olennaisesti tehokkaampi kilpaileva hyödyke. EVL 36 §:ssä tarkoitetun omaisuuden, kuten väestönsuojan, jätevedenpuhdistamon tai maakaasuputkiston hankintamenosta saadaan lisäpoisto tehdä kuitenkin vain omaisuuden fyysisen vahingoittumisen tai muun siihen rinnastettavan syyn vuoksi.
Esimerkki 38:
A Oy:n omistaman patentin verovuoden alun poistamaton hankintameno on 500 000 euroa. Markkinoille on verovuoden aikana tullut korvaava ja olennaisesti käyttökelpoisempi hyödyke, minkä vuoksi patentin käypä arvo on alentunut 50 000 euroon.
A Oy tekee patentin hankintamenosta ensin verovuoden tasapoiston 100 000 euroa. Koska patentin käypä arvo on verovuoden päättyessä 50 000 euroa, yhtiö saa tehdä sen hankintamenosta lisäksi enintään 350 000 euron suuruisen lisäpoiston.
Verovelvollisen on lisäpoiston tehdäkseen kyettävä osoittamaan, että koko irtaimen käyttöomaisuuden menojäännös tai muuhun kuluvaan käyttöomaisuuteen kuuluvan hyödykkeen poistamaton hankintameno ylittää käyvän arvon. Yksittäisen koneen käyvän arvon aleneminen ei siten oikeuta lisäpoistoon, jos kaiken irtaimen käyttöomaisuuden yhteenlaskettu käypä arvo ylittää menojäännöksen.
Esimerkki 39:
A Oy:n irtaimen käyttöomaisuuden verovuoden alun menojäännös on 600 000 euroa. Menojäännökseen sisältyy aiemmin 200 000 eurolla hankittu kone, joka on käyttökelvottomana romutettu. Muun irtaimen käyttöomaisuuden verovuoden lopun käypä arvo on 470 000 euroa.
A Oy:n irtaimen omaisuuden menojäännös poiston jälkeen on 450 000 euroa (600 000 euroa - 150 000 euroa). Koska kaiken irtaimen omaisuuden käypä arvo 470 000 euroa ylittää menojäännöksen, josta on tehty verovuoden poisto, yhtiö ei saa tehdä irtaimen omaisuuden menojäännöksestä lisäpoistoa.
Pelkkä omaisuuden todennäköisen luovutushinnan lasku ei oikeuta lisäpoiston tekemiseen. Käypää arvoa arvioitaessa on omaisuuden todennäköisen luovutushinnan lisäksi otettava huomioon sen käyttöarvo yritykselle (ks. KHO 31.12.1993 taltio 5483). Jos omaisuuden käyttöarvo yrityksen toiminnassa ei ole alentunut, lisäpoiston tekemiselle verotuksessa ei ole perusteita.
Esimerkki 40:
A Oy:n oman tuotantotoiminnan käytössä olevan rakennuksen poistamaton hankintameno on 3 000 000 euroa. Riippumattoman asiantuntija-arvion mukaan rakennuksen käypä arvo on 2 500 000 euroa.
Omassa pysyvässä käytössä olevan käyttöomaisuusrakennuksen käyttötarkoituksen mukainen arvo vaikuttaa merkittävästi rakennuksen käypään arvoon. Ellei rakennuksen käyttöarvon A Oy:n toiminnalle osoiteta alentuneen, yhtiö ei saa tehdä lisäpoistoa rakennuksen hankintamenosta sen markkina-arvon laskusta huolimatta.
EVL 42 a §:n 1 momentin mukaan muun omaisuuden hankintamenon jaksottamisessa noudatetaan, mitä 30–33, 33 a ja 34–41 §:ssä säädetään käyttöomaisuudesta. EVL 32 §:n tai 40 §:n mukainen lisäpoisto voidaan siten muiden edellytysten täyttyessä tehdä myös muun omaisuuden omaisuuslajiin kuuluvien hyödykkeiden hankintamenoista.
6.2 Lisäpoiston suuruus
Lisäpoistona voidaan vähentää enintään menojäännöksen tai poistamattoman hankintamenon ja käyvän arvon erotus. Lisäpoistona pidetään vain EVL:n enimmäispoistot ylittävää määrää (ks. KHO 30.11.2006 taltio 3237).
Esimerkki 41:
A Oy:n irtaimen käyttöomaisuuden yhteenlaskettu käypä arvo on verovuoden lopussa 180 000 euroa. Yhtiö on jatkuvasti vähentänyt irtaimesta omaisuudesta sen taloudellista kulumista pienemmät poistot ja menojäännös ennen poistojen tekemistä on 320 000 euroa.
A Oy:n irtaimen käyttöomaisuuden menojäännöksestä 320 000 euroa vähennetään ensin EVL 30 §:n 2 momentissa säädetty enimmäispoisto 80 000 euroa (320 000 euroa x 25 %). Koska irtaimen käyttöomaisuuden käypä arvo 180 000 euroa on tämän jälkeen pienempi kuin menojäännös 240 000 euroa, yhtiö saa tehdä menojäännöksestä 60 000 euron (240 000 euroa - 180 000 euroa) suuruisen lisäpoiston. Yhtiö saa tehdä lisäpoiston tätä pienempänä tai jättää sen kokonaan tekemättäkin.
6.3 Lisäpoiston ajankohta
Lisäpoisto voidaan tehdä aikaisintaan silloin, kun peruste sen tekemiseen on syntynyt. EVL 40 §:n mukainen lisäpoisto voidaan siten tehdä jo ennen omaisuuden käyttöönottoa, jos kyseinen omaisuus on jo ehditty todeta käyttökelvottomaksi. Lisäpoisto voidaan tehdä myöhemminkin, jos sen edellytykset ovat edelleen voimassa.
Jos verovelvollisella ei ole enää lainkaan irtainta käyttöomaisuutta, jäljelle jäänyt menojäännös on poistettava lisäpoistolla. EVL 41 §:n mukaan muun kuluvan käyttöomaisuuden hankintameno vähennetään viimeistään omaisuuden luovutus- tai menetysvuonna (ks. KHO 2014:149).
7 Erityiskysymyksiä
7.1 Poistojen muuttaminen
Verovelvollinen voi haluta muuttaa veroilmoituksellaan alun perin ilmoittamiaan poistoja joko ennen verotuksen päättymistä tai verotuksen päättymisen jälkeen. Poistoja voidaan muuttaa ennen verotuksen päättymistä antamalla uusi veroilmoitus. Koska verotuksen poistot ovat EVL 54 §:n 2 momentin perusteella kirjanpitosidonnaisia, verovelvollisen on tarvittaessa laadittava myös uusi tilinpäätös ennen verotuksen päättymistä. Mahdollinen muutettu tilinpäätös on myös vahvistettava ylimääräisessä yhtiökokouksessa.
VML 49 §:n 1 momentin mukaan verotus päättyy verovelvolliskohtaisesti verotuspäätökseen merkittynä päivänä. Poistojen muuttaminen verovelvollisen verotuksen päättymisen jälkeen ei lähtökohtaisesti ole mahdollista, ellei kysymys ole ollut ilmeisestä erehdyksestä tai virheestä (ks. esim. KHO 1973 II 590, KHO 1987 B 583). Tämä johtuu siitä, että poistojen tekemisessä on kysymys tahdonvaltaisesta vaatimuksesta. Verotuksessa tahdonvaltaisella vaatimuksella tarkoitetaan toimenpidettä, jonka puitteissa verovelvollinen voi verolainsäädännön hyväksymällä tavalla vaikuttaa tai jättää vaikuttamatta verotettavan tulon määrään. Vaatimus on tahdonvaltainen, jos sen esittäminen tai esittämättä jättäminen riippuu verovelvollisen harkinnasta. Koska säännönmukaisen poiston vähentäminen verotuksessa on vapaaehtoista, kyse on tahdonvaltaisesta vaatimuksesta.
Esimerkki 42:
A Oy:n verovuosi 2018 on muodostunut tilikaudesta 1.1.-31.12.2018 ja sen verotus on päättynyt 21.7.2019. Yhtiö on tehnyt irtaimesta käyttöomaisuudesta ja rakennuksista EVL:n enimmäispoistot ja sen verotus on toimitettu annetun veroilmoituksen mukaisesti. Yhtiössä on syyskuussa 2019 huomattu, että poistot olisi kannattanut jättää verotuksessa vähentämättä, jotta aiemmille verovuosille vahvistetut tappiot tulisivat hyödynnettyä ennen niiden vanhentumista.
A Oy:n vuoden 2018 verotus on päättynyt, eikä poistojen vähentämättä jättämisessä ole ollut kyse ilmeisestä erehdyksestä tai virheestä, joten yhtiö ei voi enää muuttaa verovuoden 2018 poistovaatimusta.
Veroilmoituksen katsotaan sisältävän poistovaatimuksen silloinkin, kun verotuksen poistoksi on ilmoitettu 0 euroa. Verotuksen päättymisen jälkeen annetulla korvaavalla veroilmoituksella vähennettyä poistoa pidetään tällöin muuttuneena poistovaatimuksena.
Esimerkki 43:
A Oy:n omistaman irtaimen käyttöomaisuuden menojäännös ennen verovuoden poiston tekemistä on 400 000 euroa. A Oy:n antaman veroilmoituksen (lomake 6B) tuloverolaskelmalla ei ole vähennetty irtaimen käyttöomaisuuden poistoa, ja varallisuuslaskelmalla koneiden ja kaluston arvoksi on ilmoitettu 400 000 euroa. Poistoerittelylomakkeella (lomake 62) irtaimen käyttöomaisuuden säännönmukaiseksi poistoksi on ilmoitettu 0 euroa, eikä A Oy ole tuloslaskelmallakaan vähentänyt irtaimen käyttöomaisuuden poistoa. A Oy on verotuksen päättymisen jälkeen antanut korvaavan veroilmoituksen ja poistoerittelylomakkeen sekä tuloslaskelman ja taseen, joiden mukaan A Oy on tehnyt irtaimesta käyttöomaisuudesta 100 000 euron suuruisen poiston.
A Oy:n ennen verotuksen päättymistä antaman veroilmoituksen katsotaan sisältäneen 0 euron suuruisen poistovaatimuksen. Korvaavassa veroilmoituksessa on siten kyse poiston muuttamisesta, mikä ei lähtökohtaisesti ole mahdollista, ellei kysymys ole ollut ilmeisestä erehdyksestä tai virheestä.
Jos verovelvollinen ei ole lainkaan antanut veroilmoitusta ennen verotuksen päättymistä, verovelvollinen voi esittää poistovaatimuksen verotuksen päättymisen jälkeen antamallaan ensimmäisellä veroilmoituksella. Kyse ei silloin ole poistojen muuttamisesta, vaan poistovaatimuksen esittämisestä ensimmäistä kertaa.
Kirjanpitovelvollisen säännönmukainen verotus voi joissain tilanteissa päättyä ennen tilinpäätöksen vahvistamista. Tilinpäätöksen vahvistamisen yhteydessä määräajassa pidetyssä varsinaisessa yhtiökokouksessa muuttunut poistovaatimus voidaan näissä tilanteissa esittää vielä verotuksen päättymisen jälkeenkin. Tämä on kuitenkin tehtävä viivytyksettä.
Esimerkki 44:
A Oy:n verovuosi 2018 on muodostunut tilikaudesta 1.1.-31.12.2018 ja sen verotus on päättynyt 4.6.2019. Yhtiö on tehnyt irtaimesta käyttöomaisuudesta 50 000 euron poiston ja sen verotus on toimitettu annetun veroilmoituksen mukaisesti. Yhtiön varsinaisessa yhtiökokouksessa 12.6.2019 on poistojen laskennassa havaittu virhe ja yhtiökokouksessa on vahvistettu tilinpäätös, jossa irtaimesta käyttöomaisuudesta on tehty EVL:n enimmäispoistoa vastaava 60 000 euron poisto.
A Oy:n varsinainen yhtiökokous on pidetty määräajassa eli kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Yhtiön muuttunut poistovaatimus hyväksytään verotuksessa, kunhan se antaa korjatun veroilmoituksen Verohallinnolle viivytyksettä.
7.2 Poistomenetelmän vaihtaminen
Hyödykkeelle valittua poistomenetelmää ei voi myöhemmin vaihtaa, ellei valinta ole perustunut EVL:n virheelliseen soveltamiseen. Kun verovelvollinen hankkii hyödykkeitä, joiden hankintamenot voi vähentää useammalla eri menetelmällä, verovelvollisen on valittava sovellettava poistomenetelmä, kun hyödykkeet otetaan käyttöön ja niiden hankintamenoa ryhdytään vähentämään. Verovelvollinen katsotaan tekevän poistomenetelmän valinnan silloin, kun omaisuuden hankintamenoista tehtävät poistot ilmoitetaan veroilmoituksella ja kun verovelvollisen verotus toimitetaan ilmoituksen mukaisesti (ks. KHO 2018:4).
Poistomenetelmää tulee kuitenkin vaihtaa, jos verovelvollinen on valinnut poistomenetelmän, jota EVL:n säännösten nojalla ei voida soveltaa kyseessä olevan omaisuuden hankintamenon vähentämiseen. Verovelvollisen pitää virheen havaittuaan muuttaa soveltamaansa poistomenetelmää ja ryhtyä tekemään kyseessä olevan omaisuuden vielä poistamatta olevasta hankintamenosta tähän omaisuuteen sovellettavassa säännöksessä asetetun enimmäismäärän mukaisia poistoja (ks. KHO 2018:4).
Esimerkki 45:
Tieliikenteen tavarankuljetusta harjoittava A Oy on tehnyt kuorma-autojen hankintamenoista poistot EVL 30 §:n mukaisesti osana irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenoa.
Ammattimaiseen liikenteeseen käytettyjen autojen hankintamenot voidaan vähentää vaihtoehtoisesti EVL 30 §:n tai EVL 33 §:n 3 momentin mukaisesti. Koska A Oy ei ole soveltanut virheellistä poistomenetelmää, sillä ei ole oikeutta vaihtaa autojen hankintamenoihin soveltamaansa poistomenetelmää EVL 33 §:n 3 momentin mukaiseksi poistomenetelmäksi.
Esimerkki 46:
A Oy on tehnyt tehdasrakennuksen ilmastointijärjestelmän poistamattomasta hankintamenosta EVL 34 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisen 7 %:n poiston.
Vaikka ilmastointijärjestelmä on rakennuksen ainesosa, sen hankintamenoa ei tule vähentää rakennuksen tavoin vaan EVL 31 §:n nojalla EVL 30 §:ssä säädetyllä tavalla. Koska EVL 34 §:n 2 momentin 1 kohtaa ei sovelleta ilmastointijärjestelmän hankintamenon poistamiseen, A Oy:n pitää vaihtaa soveltamaansa poistomenetelmää ja tehdä vielä poistamatta olevasta hankintamenosta EVL 30 §:n mukaiset poistot.
7.3 Tasapoistojen poistoajan muuttaminen
Jos arvio tasapoistettavan menon vaikutusajasta osoittautuu ennen vaikutusajan päättymistä virheelliseksi, arviota oikaistaan vähentämällä vielä vähentämättä oleva menon osa yhtä suurin vuotuisin poistoin uudelleen arvioituna menon vaikutusaikana (ks. KHO 8.1.1968 taltio 35). Menon kokonaispoistoaika ei tällöinkään saa ylittää sille EVL:ssa asetettua enimmäisaikaa.
Esimerkki 47:
A Oy on vuokrannut osakehuoneiston myymälätilakseen toistaiseksi voimassa olevalla vuokrasopimuksella. Yhtiö on verovuoden 2021 aikana peruskorjannut huoneistoa 50 000 eurolla, aktivoinut korjausmenot taseeseen ja vähentänyt menoa verotuksessa EVL 24 §:n mukaisesti 5 000 euron vuotuisina tasapoistoina. Yhtiö saa verovuoden 2025 aikana tietoonsa, että vuokrasopimus irtisanotaan päättymään verovuoden 2026 lopussa.
Verotuksessa vähentämättä oleva menon osa 30 000 euroa vähennetään yhtä suurin vuotuisin poistoin menon uudelleen arvioituna vaikutusaikana, joten A Oy tekee verovuosina 2025 ja 2026 korjausmenoista 15 000 euron poiston.
7.4 Kirjanpidon ulkopuoliset poistot
Kirjanpitosidonnaisuudesta (ks. luku 4.1) huolimatta oikeuskäytännössä on joissain tilanteissa sallittu verotuksessa vähentää sellaisiakin poistoja, joita ei ole vähennetty kirjanpidossa.
Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään KHO 2015:43 katsonut, että EVL 54 §:n 2 momentti on menon jaksotukseen liittyvä säännös, joka ei estä sellaisen menon vähentämistä, joka EVL:n yleisten säännösten perusteella on verotuksessa vähennyskelpoinen:
Osuuskunta oli luovuttanut liiketoimintansa tytäryhtiölleen A Oy:lle. Liiketoiminnan luovutus oli A Oy:n kirjanpidossa käsitelty siten, että tase-erät oli siirretty siirtohetken kirjanpitoarvoista, eikä A Oy:n kirjanpitoon muodostunut liikearvoa. Verohallinnon osuuskunnalle antaman ennakkoratkaisun mukaan luovutukseen ei sovellettu elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 d §:n liiketoimintasiirtoa koskevia säännöksiä, vaan siirto oli katsottu veronalaiseksi apporttiluovutukseksi, jonka yhteydessä oli syntynyt liikearvoa. A Oy:llä katsottiin olevan, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 54 §:n 2 momentin säännöksen sanamuodon estämättä, oikeus vähentää liikearvo vuotuisina poistoina.
Jos meno tulee muutenkin aikanaan verotuksessa vähennettäväksi, kirjanpitosidonnaisuus voi estää menon vähentämisen tiettynä verovuotena (ks. KVL 29/2017).
Esimerkki 48:
A Oy on siirtynyt sijoituskiinteistöjen kirjanpitokäsittelyssä käyvän arvon menetelmään, jossa tuloslaskelmalle ei kirjata suunnitelman mukaisia poistoja vaan kiinteistöjen arvonmuutoksia vastaavat erät sekä verotuksen ja kirjanpidon arvojen erotuksesta aiheutuva laskennallinen vero.
Toisin kuin edellisessä esimerkissä, A Oy on kirjannut vähennyskelpoiset hankintamenot kirjanpitoonsa, ja ne tulevat aikanaan verotuksessa vähennetyiksi kiinteistöjen luovutusten yhteydessä. Lisäksi, koska tuloslaskelmalle kirjattava laskennallinen vero ei ole EVL 54 §:n 2 momentissa edellytetty kulukirjaus, kirjanpitosidonnaisuus ei toteudu eikä yhtiö voi vähentää kiinteistöllä sijaitsevista rakennuksista EVL 34 §:n mukaisia poistoja.
Käyttöomaisuuden suurehkot korjausmenot katsotaan verotuksessa käyttöomaisuuden hankintamenoksi vain verovelvollisen niin vaatiessa. Ne voidaan siten EVL 54 §:n 2 momentin estämättä vähentää verotuksessa vuosikuluina, vaikka ne olisi kirjanpidossa aktivoitu hyödykkeiden hankintamenoihin (ks. KVL 47/2013).
7.5 Poistot yritysjärjestelyissä
Sulautumisessa, jakautumisessa ja liiketoimintasiirrossa aktivoidut menot, poistoerot ja hyllypoistot siirtyvät verotuksessa muuttumattomina vastaanottavalle yhtiölle. Vastaanottavan yhtiön verotuksen poistopohja on siirtyneiden hyödykkeiden osalta sama kuin sulautuvalla, jakautuvalla tai siirtävällä yhtiöllä ja aktivoidut menot vähennetään vastaanottavan yhtiön verotuksessa samalla tavalla kuin ne olisi vähennetty sulautuvan, jakautuvan tai siirtävän yhtiön verotuksessa. Vaikka vastaanottava yhtiö voi arvostaa siirretyt varat kirjanpidossaan käypään arvoon, tällä ei ole vaikutusta verotuksen hankintamenoihin, vaan verotuksessa sovelletaan aina jatkuvuusperiaatetta.
EVL 52 b §:n 2 momentin mukaan vastaanottava yhtiö saa vähentää sen verovuoden verotuksessa, jonka aikana sulautuminen on tapahtunut, sulautumisessa siirtyneen käyttöomaisuuden hankintamenosta ja muista pitkävaikutteisista menoista poistoina enintään määrän, joka vastaa verovuoden enimmäispoistoa vähennettynä sulautuvan yhtiön verotuksessa verovuonna hyväksyttävän poiston määrällä. Poistojen vähentämistä koskevaa rajoitusta sovelletaan myös muun omaisuuden omaisuuslajiin. Sulautuvan ja vastaanottavan yhtiön verotuksessa saadaan siten vähentää siirtyvän omaisuuden osalta yhteensä enintään verovuoden enimmäispoistot. Poistojen vähentämistä koskeva rajoitus on verovuosikohtainen, joten sitä sovelletaan vain tilanteissa, joissa vastaanottavan yhtiön tilikausi päättyy sulautumisen jälkeen ja saman kalenterivuoden aikana kuin sulautuminen on toteutunut.
Esimerkki 49:
A Oy:n tilikausi on 1.10.-30.9. A Oy:öön sulautuu B Oy. Sulautuminen rekisteröidään 31.8.2020. Sulautuvan B Oy:n omistaman varastorakennuksen poistamaton hankintameno on 200 000 euroa ja B Oy tekee siitä 8 000 euron poiston viimeisenä tilikautenaan, joka päättyy sulautumiseen.
Vastaanottava A Oy voi verovuonna 2020 tehdä rakennuksesta enintään 6 000 euron (200 000 euroa x 7 % - 8 000 euroa) poiston. Jos A Oy:n tilikausi olisi ollut 1.10.2019-31.1.2021, A Oy olisi voinut verovuonna 2021 tehdä rakennuksesta enintään 14 000 euron (200 000 euroa x 7 %) poiston.
Jos vastaanottava yhtiö on sulautumisen jälkeen luovuttanut omaisuutta, voi verovuoden lopun tilanteen perusteella laskettava enimmäispoisto olla pienempi kuin sulautuvan yhtiön verotuksessa hyväksytty poisto. Kummankaan yhtiön tuloon ei tällöin kuitenkaan palauteta osaa sulautuneen yhtiön tekemästä poistosta.
Esimerkki 50:
A Oy:n tilikausi on 1.5.-30.4. A Oy:öön sulautuu B Oy. Yhtiöiden sulautuminen rekisteröidään 31.1.2020. Sulautuvan B Oy:n omistaman irtaimen käyttöomaisuuden menojäännös on 400 000 euroa ja B Oy tekee siitä 100 000 euron poiston viimeisenä tilikautenaan, joka päättyy sulautumiseen.
Vastaanottava A Oy on maaliskuussa 2020 myynyt irtaimen käyttöomaisuutensa kokonaisuudessaan. Verovuoden aikana luovutetusta omaisuudesta ei voi tehdä poistoa, joten A Oy ei voi verovuonna 2020 tehdä irtaimesta käyttöomaisuudesta säännönmukaista poistoa. A Oy ei silti joudu palauttamaan tuloonsa B Oy:n tekemiä poistoja.
EVL 52 c §:n 3 momentin mukaan jakautumisessa noudatetaan, mitä 52 b §:ssä säädetään sulautumisesta. Vastaanottava yhtiö saa siten vähentää jakautumisvuoden verotuksessa jakautumisessa siirtyneen käyttöomaisuuden hankintamenosta ja muista pitkävaikutteisista menoista poistoina enintään määrän, joka vastaa verovuoden enimmäispoistoa vähennettynä jakautuneen yhtiön verotuksessa verovuonna hyväksyttävän poiston määrällä. Säännös estää poistojen kaksinkertaisen vähentämisen jakautumisen seurauksena.
Esimerkki 51:
Kokonaisjakautuminen on rekisteröity 31.1.2020. Jakautuva yhtiö omisti irtainta käyttöomaisuutta ja toimistorakennuksen. Irtaimen käyttöomaisuuden menojäännös oli 60 000 euroa ja jakautuva yhtiö teki siitä 10 000 euron poiston 31.1.2020. Rakennuksen poistamaton hankintameno oli 200 000 euroa ja jakautuva yhtiö teki siitä 8 000 euron poiston 31.1.2020. Jakautumisessa irtain käyttöomaisuus siirtyy A Oy:lle ja rakennus B Oy:lle. Uusien yhtiöiden verovuodet 2020 päättyvät 31.8.2020.
Kun otetaan huomioon jakautuneen yhtiön irtaimesta käyttöomaisuudesta tekemä poisto, A Oy voi verovuonna 2020 tehdä siitä vielä 5 000 euron (60 000 euroa x 25 % - 10 000 euroa) poiston. Koska jakautunut yhtiö on jo poistanut EVL 34 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisen enimmäispoiston 8 000 euroa (200 000 euroa x 4 %), B Oy ei voi tehdä rakennuksesta poistoa verovuonna 2020.
Liiketoimintasiirrossa siirtävä yhtiö ei voi liiketoimintasiirron toteuttamisvuonna tehdä verotuksessaan lainkaan poistoa siirrettävästä omaisuudesta (ks. luku 5). Vastaanottava yhtiö voi tällöin tehdä verotuspoistot koko verovuotensa osalta, vaikkei ole omistanut siirrettyä omaisuutta koko verovuoden ajan.
Esimerkki 52:
A Oy aikoo siirtää liiketoimintasiirrolla B Oy:lle liiketoimintakokonaisuuden, johon kuuluu muun muassa irtainta käyttöomaisuutta ja rakennuksia. Liiketoimintasiirto toteutetaan 30.6.2020. Siirtävän A Oy:n verovuosi muodostuu tilikaudesta 1.4.2020-31.3.2021 ja vastaanottavan B Oy:n verovuosi tilikaudesta 1.10.2019-30.9.2020.
A Oy ei voi tehdä B Oy:lle siirtyvästä omaisuudesta verotuksessa lainkaan poistoja verovuonna 2021, joka on liiketoimintasiirron toteuttamisverovuosi. Jos A Oy on tehnyt siirtyvästä omaisuudesta kirjanpidossaan poistoja tilikaudella 1.4.2020-31.3.2021, A Oy:lle muodostuu hyllypoistoja, jotka siirtyvät osana siirtyvien hyödykkeiden hankintamenoa B Oy:lle. Vastaanottava B Oy voi tehdä sille siirtyneestä omaisuudesta täysimääräiset poistot verovuonna 2020, vaikka se ei ole omistanut omaisuutta koko verovuotta.
Osakevaihto ei vaikuta sen osapuolina olevien yhtiöiden oikeuteen tehdä poistoja verotuksessa. Yritysjärjestelyjä ja niiden verotusta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Yritysjärjestelyt ja verotus – sulautuminen, Yritysjärjestelyt ja verotus – jakautuminen, Yritysjärjestelyt ja verotus – liiketoimintasiirto ja Yritysjärjestelyt ja verotus – osakevaihto.
johtava veroasiantuntija Sami Varonen
veroasiantuntija Jyrki Koivisto
Liite: esimerkkejä hyödykkeisiin sovellettavista poistoprosenteista ja poistoajoista
A. Degressiiviset poistot
Irtain käyttöomaisuus (EVL 30, 31 ja 33 §)
- koneet, kalusto ja muu niihin verrattava (EVL 30 §)
- enintään 25 % menojäännöksestä
- enintään 1 200 euron suuruinen menojäännös saadaan poistaa kerralla (EVL 30 § 5 momentti)
- verovuosina 2020-2025 mahdollisuus korotettuihin poistoihin (L 29.12.2022/1314, ks. tarkemmin Verohallinnon ohje Koneiden ja laitteiden korotetut poistot verovuosina 2020-2025)
- tuotannon koneet, toimistokalusteet, ajoneuvot, työkalut yms.
- yhteisöjen tulolähdejaon poistamisen piiriin kuuluvan yhteisön metsätalouden käytössä olevat koneet ja kalusto
- tuulivoimalan roottori lapoineen, vaihdelaatikko ja generaattori (KHO 11.11.2004 taltio 2887)
- aurinkoenergian avulla sähköä tuottavat ja varastoivat laitteet, kuten aurinkopaneelit ja akut (jos osa rakennusta, sovellettava säännös on EVL 31 §)
- sähköautojen latausasema
- enintään 25 % menojäännöksestä
- rakennuksen ainesosat ja voimansiirtojohdot (EVL 31 §)
- kuten EVL 30 §
- hissit, jääkaapit, ilmanvaihtolaitteet, keskusantennit yms.
- maalämpöpumppu, joka ovat irrotettavissa rakennusta vahingoittamatta
- lyhytikäinen käyttöomaisuus ja pienhankinnat (EVL 33 § 1 ja 2 momentit
- kuten EVL 30 § tai verovelvollisen vaatiessa kertapoisto käyttöönottovuonna
- todennäköinen taloudellinen käyttöaika enintään 3 vuotta tai hankintameno enintään 1 200 euroa, kuitenkin enintään 3 600 euroa verovuodessa
- ammattimaiseen liikenteeseen käytetyt autot (EVL 33 § 3 momentti)
- kuten EVL 30 § tai verovelvollisen vaatiessa käyttöönottovuonna 25 %, kahtena seuraavana verovuotena 20 % ja myöhempinä verovuosina 15 % hankintamenosta
Rakennukset ja rakennelmat (EVL 34 §)
- rakennuksen tai rakennelman pääasiallinen käyttötarkoitus määrää poistoryhmän (KHO 25.3.1982 taltio 1241)
- Osana rakennuksen hankintamenoa poistetaan myös:
- rakennusten ja rakennelmien vesi-, viemäri- ja sähköjohdot ja rakennuksen tavanomainen jätevesijärjestelmä (mukaan lukien jätevesisäiliöön tai imeytysjärjestelmään yhdistyvä jätevesiviemäri)
- rakennuksen omistajan omistama maalämpöjärjestelmä lukuun ottamatta EVL 31 §:n mukaan poistettavia hyödykkeitä
- aurinkoenergialla sähköä tuottava rakennuksen katto, jonka sähköntuotanto perustuu kattomateriaalin ominaisuuksiin eikä rakennuksella ei ole erikseen muuta kattoa
- sähköautojen latausjärjestelmän edellyttämät muutostyöt latausasemaa lukuun ottamatta ja niihin liittyvät tavanomaiset maanrakennustyöt
- siirrettävät teräsrunkoiset väliseinät (KHO 16.1.1976 taltio 164)
- myymälät, varastot, tehtaat, työpajat, talousrakennukset, voima-asemat yms. (EVL 34 §:n 2 momentin 1 kohta)
- enintään 7 % poistamattomasta hankintamenosta
- metsätalouden käytössä olevat em. rakennuksia vastaavat rakennukset
- asuinrakennukset, toimistot yms. (EVL 34 §:n 2 momentin 2 kohta)
- enintään 4 % poistamattomasta hankintamenosta
- KHO 25.3.1982 taltio 1241: hotellirakennus
- metsätalouden käytössä olevat em. rakennuksia vastaavat rakennukset
- säiliöt, kevyet rakennelmat, tutkimustoiminnassa käytettävät rakennukset ja rakennelmat (34 §:n 2 momentin 3-5 kohdat)
- enintään 20 % poistamattomasta hankintamenosta
- maakaasun siirto- ja jakeluputket lukuun ottamatta maakaasun jakeluverkostoon liittyvälle aiheutuvaa maakaasuputkiston hankintamenoa (vrt. EVL 36 §)
- tilaelementit
- lyhyen aikaa paikallaan oleva, purettava vuokrahalli (KHO 1981 B 525)
- siilot (KVL 600/1989)
- tuulivoimalan runko konehuoneineen (KHO 11.11.2004 taltio 2887)
- metsätalouden käytössä olevat em. rakennuksia vastaavat rakennukset
- maahan aurinkopaneeleja varten rakennettavat telineet
- kiinteät piha-aidat pensasaitoja lukuun ottamatta
B. Tasapoistot
Pitkävaikutteiset menot (EVL 24 §)
- yhtä suurina vuotuisina poistoina todennäköisenä vaikutusaikanaan
- enintään 10 verovuotena
- kolmen tai useamman verovuoden ajan tuloa kerryttävät tai sitä säilyttävät menot
- ei koske vaihto-, sijoitus-, käyttö- ja muun omaisuuden hankintamenoja eikä tutkimustoiminnasta johtuvia menoja
- esimerkiksi vuokrahuoneiston perusparannusmenot, vähennyskelpoiset liittymismaksut, pitkäaikaisesta mainoskampanjasta johtuneet menot sekä aineettomat oikeudet, joita ei voi erikseen luovuttaa
- vuokramaan tasaus- ja asfaltointimenot (KVL 249/1969)
- kertakorvaus maa-alueen käyttöoikeudesta (KVL 88/1970)
- toisen maalle tien rakentamisesta aiheutuneet menot (KHO 10.9.1980 taltio 4227)
- osakkeiden perusteella hallittuun liiketilaan ennen sen käyttöönottoa tehdyn perusparannuksen menot, kun kyse on verovelvollisen oman elinkeinotoiminnan edellyttämistä kunnostustöistä (KHO 11.12.1981 taltio 5867, KHO 11.5.2007 taltio 1268 ja KVL 9/1997). Jos perusparannusmenot eivät ole pitkävaikutteisina menoina poistettavia menoja, ne lisätään osakkeiden hankintamenoon.
- vuokrahuoneiston parvekelasit (KHO 2001:2)
- vesivoiman pysyvä käyttöoikeus (KHO 2003:43)
- liiketoiminnan luovutuksesta syntynyt liikearvo (KHO 2015:43)
Kokonaishoitopalvelun tuottamisesta johtuvat menot (EVL 27 c §)
- yhtä suurina vuotuisina poistoina jäljellä olevana sopimuskautena siitä verovuodesta alkaen, jonka aikana kohde on otettu käyttöön
Huvialukset (EVL 33 a §)
- enintään 10 % hankintamenosta
Väestönsuojat, ympäristönsuojelua palvelevat hyödykkeet ja maakaasuputkisto (EVL 36 §)
- enintään 25 % hankintamenosta
- maakaasun jakeluverkostoon liittyvälle aiheutuva maakaasuputkiston hankintameno (vrt. EVL 34 §:n 2 momentin 3-5 kohdat)
- osuus kunnallisen jätevedenpuhdistamon rakennuskustannuksista (KHO 1970 II 553)
- sikalan lantalan betoniset jätevesialtaat (KHO 1971 I 51)
- kompostointikentän sähköistys-, pumppaus- ja ilmastuslaitteet (KVL 516/1990)
- jätekeskukselle rakennettu loppusijoitusalue, viemäröintiverkko, pilaantuneiden maiden kenttä, siirtokuormausasema ja kaasunkeräysjärjestelmä (KHO 2018:4)
Erikseen luovutettavissa olevat aineettomat oikeudet (EVL 37 §)
- yhtä suurin vuotuisin poistoin 10 vuodessa tai verovelvollisen todennäköiseksi osoittamana sitä lyhyempänä oikeuden taloudellisena käyttöaikana
- patentit, tekijänoikeudet, tavaramerkkioikeudet yms.
- ostetun tietokoneohjelmiston hankintameno (KHO 1987 B 530)
Muu käyttöomaisuus (EVL 39 §)
- yhtä suurin vuotuisin poistoin omaisuuden todennäköisenä taloudellisena käyttöaikana
- enintään 40 vuodessa
- jos liittyvät rakennukseen, poistetaan yleensä samassa ajassa kuin rakennuskin
- vedenjakelu- ja viemäriverkostot pääsääntöisesti 30 vuodessa
- sähköyhtiön kaukolämpöverkosto 7 % hankintamenosta
- rautatiet, sillat, laiturit, padot, altaat, vedenjakelu- ja viemäriverkostot yms.
- yhteisöjen tulolähdejaon poistamisen piiriin kuuluvan yhteisön metsätalouden käytössä olevien pysyvien metsäteiden rakennusmenot ja metsän ojituksesta aiheutuneet menot
- sähköyhtiön kaukolämpöverkosto (KHO 1975 taltio 2566)
- huoltoasemien alueiden päällystysmenot (KVL 245/1969)
- kompostointikentän rakennusmenot (KVL 516/1990)
- oman tontin asfaltointi-, ja kivetysmenot sekä muut kulkuväylien pinnoitusmenot
- oman tontin salaojitusmenot
- pihan istutukset ja muut vastaavat vihertyöt (mukaan lukien pensasaidat)
C. Substanssipoistot
Substanssihyödykkeet (EVL 38 §)
- hankintamenosta poistetaan kunakin verovuonna käytettyä ainesosamäärää vastaava osa
- soran- ja hiekanottopaikat, kaivokset, kivilouhokset, turvesuot yms.
D. Muut
Tutkimus- ja kehittämismenot (EVL 25 §)
- vuosikuluna tai verovelvollisen vaatiessa kahden tai useamman verovuoden aikana poistoina, jolloin verovelvollinen saa määrätä vuotuisten poistojen suuruuden
- ei pysyvään käyttöön tarkoitetun rakennuksen tai rakennelman taikka rakennuksen tai rakennelman osan hankintamenot
- myös rauenneiden voimalaitoksen uudelleenrakentamissuunnitelmien menot (KHO 24.7.1974 taltio 2838)
- öljynetsinnästä johtuvat menot (KHO 1984 B 536)
- ei toiselle yhtiölle tutkimustoimintaa varten vuokrattu rakennus (KHO 1987 B 529)
Yhteishankinta (EVL 45 §)
- poisto vastaavanlaisen käyttöomaisuuden hankintamenoa koskevien säännösten mukaan
- jos käyttöaika on rajoitettu, hankintameno poistetaan kuitenkin yhtä suurin vuotuisin poistoin käyttöaikana
- meno, jonka verovelvollinen on elinkeinotoiminnassaan suorittanut osallistuakseen toiselle kuuluvan käyttöomaisuuden hankintaan ja käyttöön
- kiinteistön haltijan kunnalle maksama väestönsuojakorvaus, joka antaa ikuisen oikeuden määrätyn väestösuojatilan käyttöön poikkeusoloissa
- jaksotetaan EVL 36 §:n mukaisesti
- ei suoritukset perustettavan avoimen yhtiön käyttöomaisuuden hankintaan (KHO 1969 II 540)
- osuus kunnallisen jätevedenpuhdistamon rakennuskustannuksista (KHO 1970 II 553)
- ei osuus vedenpuhdistuslaitoksen käyttöomaisuuden hankintamenoista (KHO 1971 II 534)
Ydinjätehuoltoon kuuluvat käyttöomaisuushyödykkeet (EVL 45 a §)
- vuosikuluna
Kulumaton käyttöomaisuus
- ei voida tehdä säännönmukaisia poistoja
- esimerkiksi osakkeet, maa-alueet, yhtymien ja osuuskuntien osuudet, taide-esineet sekä museoajoneuvot
- tontin tasausmenot (KVL 19/1970)
- kaukolämpöverkoston siirtokelpoinen liittymismaksu (KHO 21.11.1972 taltio 4552)
- museoajoneuvon hankintameno (KHO 2.5.1989 taltio 1396)
- kompostointikentän ja vesialtaiden rakentamiseen liittyvät puuston ja pintamaan raivausmenot (KVL 516/1990)
- vesivoiman pysyvä käyttöoikeus (KHO 2003:43)
- osallistuminen yleisten tiealueiden muutoshankkeisiin (KHO 2009:94)