Tositteisiin perustuvat matkakustannusten korvaukset verotuksessa

Asian kuvaus

Tässä kannanotossa kerrotaan, kuinka tositteisiin perustuvia matkakustannustenkorvauksia käsitellään verotuksessa silloin, kun henkilölle ei niiden lisäksi makseta muuta korvausta ja matkakustannusten korvauksia maksaa joku muu kuin henkilön työnantaja, verovapaa yhteisö tai yleishyödyllinen yhteisö. Todellisten matkakustannusten korvaaminen liittyy näissä tilanteissa muun maksajan omaan toimintaan tai sen järjestämään tilaisuuteen. Tällaisesta maksajasta käytetään tässä kannanotossa nimitystä muu maksaja.

Tässä kannanotossa ei käsitellä työnantajan, TVL 21 §:ssä tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön eikä TVL 22 §:ssä tarkoitetun yleishyödyllisen yhteisön maksamien matkakustannusten korvausten verotusta. Niistä kerrotaan Verohallinnon ohjeissa Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa ja Yleishyödyllisten yhteisöjen ja julkisyhteisöjen vapaaehtoistoiminnan ennakkoperintäkysymykset. Tämä kannanotto ei koske vapaaehtoistyöstä maksettuja matkakustannusten korvauksia. Vapaaehtoistyön määritelmä löytyy ohjeesta Yleishyödyllisten yhteisöjen ja julkisyhteisöjen vapaaehtoistoiminnan ennakkoperintäkysymykset.

Taustaa

Matkakustannusten korvaukset voidaan jakaa niin sanottuihin kaavamaisiin korvauksiin ja korvauksiin, jotka perustuvat todellisiin, tositteista ilmeneviin kustannuksiin. Kaavamaisia korvauksia ovat esimerkiksi päiväraha, ateriakorvaus ja kilometrikorvaus, joista määrätään Verohallinnon verovapaista matkakustannusten korvauksista antamassa päätöksessä (kustannuspäätös). Tositteisiin perustuvia korvauksia ovat esimerkiksi korvaus matkalipuista ja majoituksesta kuitteja vastaan. Verotuskäytännössä tositteisiin perustuvaan korvaukseen rinnastetaan myös oman auton käyttämisestä maksettu kilometreihin perustuva korvaus, jos sen määrä ei ylitä voimassa olevan Verohallinnon matkakuluvähennyspäätöksen mukaista määrää (0,25 €/km vuonna 2020)

Tuloverolain 29 §:n mukaan veronalaista tuloa ovat verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot. Matkakustannusten korvauksia voi maksaa verovapaasti vain työnantaja (TVL 71 §:n 1 momentin nojalla) sekä osittain verovapaa yhteisö ja yleishyödyllinen yhteisö (TVL 71 §:n 3 momentin nojalla). Lähtökohtaisesti kaikkien muiden maksamat matkakustannusten korvaukset ovat veronalaisia. Veronalaisista korvauksista ei kuitenkaan tarvitse toimittaa ennakonpidätystä, jos korvaukset maksetaan luonnolliselle henkilölle Verohallinnon verovapaista matkakustannusten korvauksista antaman päätöksen mukaisesti. 

Ennen vuotta 2021 TVL 29 §:n 1 momenttia on tulkittu verotuskäytännössä siten, että muun maksajan maksamat, tositteisiin perustuvat todelliset matkakustannusten korvaukset ovat saajalleen veronalaista tuloa, vaikka kyse on maksajalle kuuluvien kustannusten korvaamisesta. Tämän tulkinnan seurauksena muun maksajan on täytynyt ilmoittaa tositteisiin perustuvat matkakustannusten korvaukset tulorekisteriin saajan veronalaisena ansiotulona (työkorvauksena) viimeistään viidentenä kalenteripäivänä maksupäivän jälkeen. Toisaalta TVL 29 §:n perusteella korvauksen saajan on täytynyt omassa verotuksessaan vaatia vastaavan suuruista vähennystä, jotta verotettavaa tuloa ei ole syntynyt. Tästä on aiheutunut käytännössä sekä maksajalle että saajalle ilmoittamiseen liittyvää turhaa hallinnollista työtä. Koska suoritukselle saajalle ei tällaisessa tilanteessa muodostu tuloverolaissa tarkoitettua verotettavaa tuloa, Verohallinto muuttaa aiempaa tulkintaansa ja ohjeistustaan. 

Kannanotto

Jos muu maksaja (ks. määritelmä kohdasta Asian kuvaus) korvaa henkilölle pelkästään todellisia matkakuluja tositteita vastaan (esim. matkalippu-, majoitus-, taksi- ja pysäköintikulut), henkilölle ei muodostu TVL 29 §:ssä tarkoitettua veronalaista tuloa, koska kyse on maksajalle kuuluvien kustannusten korvaamisesta. Tositteisiin perustuvaan korvaukseen rinnastetaan myös omalla autolla tehdystä matkasta maksettu kaavamainen korvaus, jos sen määrä ei ylitä Verohallinnon matkakuluvähennyspäätöksen mukaista määrää (0,25 € vuonna 2020).

Verovapauden kannalta ei ole merkitystä, maksetaanko kulut henkilölle itselleen vai suoraan esimerkiksi lentoyhtiölle tai hotellille. Kyse on muulle maksajalle kuuluvasta kustannuksesta eikä korvauksen saaja voi saada kulujen perusteella vähenystä omassa verotuksessaan.

Kun tässä kannanotossa tarkoitetut todelliset matkakustannusten korvaukset ovat verovapaita, niitä ei ilmoiteta tulorekisteriin. Tulorekisteriin on kuitenkin aina ilmoitettava oman auton käyttämisestä maksettu matkakuluvähennyspäätöksen mukainen verovapaa korvaus (0,25 €/km vuonna 2020).

Muun maksajan maksamia veronalaisia matkakustakustannusten korvauksia ovat Verohallinnon kustannuspäätöksen mukaiset kaavamaiset korvaukset, kuten päiväraha ja kilometrikorvaus (0,44 €/km vuonna 2021). Kun saajalle maksettu korvaus on veronalaista, hän voi vähentää kustannuksia omassa verotuksessaan Verohallinnon yhtenäistämisohjeen mukaisesti. Kilometrikorvaus on veronalaista ansiotuloa (työkorvausta) kuitenkin vain siltä osin kuin korvaus ylittää Verohallinnon matkakuluvähennyspäätöksen mukaisen määrän (0,25 €/km vuonna 2020). Tulorekisteriin ilmoitetaan sekä verovapaa että veronalainen osuus korvauksesta. Korvauksen saaja ei voi omassa verotuksessaan vähentää matkakuluvähennyspäätöksen mukaisia tositteisiin rinnastuvia kuluja (0,25 €/km), koska tämä osuus on jo korvattu hänelle verovapaasti.

Jos henkilölle maksetaan matkakustannusten korvausten lisäksi työkorvausta, myös matkakustannusten korvaukset (sekä kaavamaiset että tositteisiin perustuvat todelliset kulut) ovat veronalaisia. Tällöin kyse ei ole maksajalle kuuluvista kustannuksista, vaan henkilön omaan toimintaan liittyvistä kuluista. Maksaja ilmoittaa veronalaiset korvaukset tulorekisteriin työkorvauksena, jos saaja ei kuulu ennakkoperintärekisteriin.

Tämä kannanotto on voimassa 1.1.2021 alkaen.

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

ylitarkastaja Minna Palomäki