KVL:2021/8

A Oyj omisti kokonaisuudessaan B S.A:n, jolla oli verotuksellinen kotipaikka Espanjassa. B S.A:sta oli tullut osa A-konsernia vuonna 2017, kun konsernin emoyhtiö oli sulautunut A Oyj:öön. Espanjassa A-konserniin kuuluivat lisäksi espanjalaiset yhtiöt C ja tämän tytäryhtiö D. B S.A. oli omistanut Espanjassa tehtaan vuoteen 2012 asti, jolloin tehtaan valmistustoiminta oli lopetettu kannattamattomana ja kiinteistö myyty. Kaupan jälkeen B S.A. oli jatkanut liiketoiminnan tukitoimintoihin liittyvien palveluiden tarjoamista A-konsernin yhtiöille. B S.A. sovelsi laskutuksessaan niin sanottua cost plus -metodia. B S.A:lla oli yksi työntekijä, ja yhtiö omisti Espanjassa osakehuoneiston, josta yhtiön oli kuitenkin tarkoitus luopua.

Asiassa oli ratkaistavana, että oliko B S.A:n vuosien 2012–2016 tappioita pidettävä hakemusasiakirjoissa kuvatuissa olosuhteissa Euroopan talousalueella sijaitsevan tytäryhtiön lopullisen tappion konsernivähennyksestä annetun lain 4 ja 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla lopullisina.

B S.A:n toiminta oli ollut voitollista vuodesta 2017 alkaen ja yhtiö oli vuosina 2017–2019 vähentänyt ja tuli myös viimeisinä toimintavuosinaan vähentämään verotappioitaan siinä määrin kuin se oli Espanjan lainsäädännön mukaan mahdollista. Espanjassa paikallisten konserniyhtiöiden oli mahdollista hyödyntää toistensa verotappioita siten, että yhtiöt haettiin konsolidoitavaksi niin sanotuksi veroryhmäksi, minkä jälkeen veroryhmässä olevat yhtiöt voivat käyttää täysimääräisesti hyväkseen veroryhmän muodostamisen jälkeisiä tappioita. B S.A:n ohella A-konserniin kuuluneet espanjalaiset yhtiöt C ja tämän tytäryhtiö D eivät muodostaneet veroryhmää. Lisäksi kun C ja D olivat kuuluneet B S.A:n kanssa samaan konserniin vasta vuodesta 2017 alkaen, ei kyseessä olevien tappioiden hyödyntäminen ollut Espanjan lainsäädännön mukaan mahdollista veroryhmän kautta.

A-konsernin oli tarkoitus lopettaa B S.A:n harjoittama toiminta ja purkaa yhtiö selvitystilan kautta, mutta tämänkin jälkeen A-konserniin kuuluivat edelleen espanjalaiset yhtiöt C ja tämän tytäryhtiö D. Hakemusasiakirjoissa kuvatuissa olosuhteissa ei tämän perusteella ollut osoitettu, että kyseessä olevat tappiot eivät voisi tulla hyödynnetyiksi myöhempinä vuosina kyseisten Espanjassa verotuksellisen kotipaikkansa omaavien tytäryhtiöiden tuottamasta tuloksesta esimerkiksi sen seurauksena, että konserni järjestelisi Espanjassa harjoittamiaan toimintoja uudelleen. Lisäksi hakemusasiakirjojen mukaan B S.A:n harjoittamasta toiminnasta oli kertynyt vuodesta 2017 alkaen tuottoja, joista yhtiön aiempien vuosien tappioita oli voitu vähentää. Kun myös 31.12.2019 päättyneeltä tilikaudelta laaditun taseen mukaan yhtiön varat ylittivät yhtiön velat, ei A Oyj ollut näyttänyt, ettei B S.A. voisi hakemusasiakirjoissa kuvatuissa olosuhteissa saada Espanjassa tulevien vuosien aikana edes vähäisiä rahoitus- tai muita tuloja, joista kyseessä olevia tappioita voitaisiin jatkossakin vähentää.

Keskusverolautakunta katsoi, että hakemusasiakirjoissa kuvatuissa olosuhteissa Euroopan talousalueella sijaitsevan tytäryhtiön lopullisen tappion konsernivähennyksestä annetun lain 4 ja 5 §:ssä säädetyt sekä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaiset edellytykset B S.A:n tappioiden lopullisuudelle eivät täyttyneet, eikä kyseisiä tappioita ollut siten pidettävä mainituissa lainkohdissa tarkoitetulla tavalla lopullisina A Oyj:n verotuksessa. Ennakkoratkaisu verovuosille 2021-2022.

Laki Euroopan talousalueella sijaitsevan tytäryhtiön lopullisen tappion konsernivähennyksestä 4 ja 5 §
Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 49 artikla

KHO 28.9.2021 H 3271 (ei muutosta)