KVL:2020/32

Hakemuksen mukaan A Oy oli kiinteistösijoituksia hallinnoiva yhtiö, jonka koko osakekannan omisti ruotsalainen B AB. B AB:n osakekannasta 50 prosenttia omisti luxemburgilainen C S.A. ja 50 prosenttia luxemburgilainen D S.à r.l. B AB oli osakkaidensa omistama yhteisyritys (joint venture). D S.à r.l. oli hankkinut 50 prosenttia B AB:n osakekannasta E AB:lta vuonna 2017. Yhtiöiden vuonna 2017 solmiman joint venture -sopimuksen mukaan C S.A. ja D S.à r.l. omistivat, johtivat ja hallinnoivat yhdessä B AB:n kautta A Oy:tä.

C S.A. ja D S.à r.l. olivat rahoittaneet A Oy:n toimintaa vieraalla pääomalla yhtä suurin lainaosuuksin. Keskusverolautakunta totesi, että B AB oli hakemusasiakirjoissa esitetyn selvityksen perusteella kahden osakkaansa yhteisyritys, jonka kautta osakkaat käyttivät yhteisymmärryksessä tekemänsä sopimuksen perusteella määräysvaltaa A Oy:ssä verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Keskusverolautakunta katsoi asiaa kokonaisuutena arvioiden, että A Oy oli hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 6 momentissa tarkoitetussa konserniyhteydessä D S.à r.l:hen ja C S.A:een. Koska lainasopimukseen perustuvan velkasuhteen osapuolet olivat konserniyhteydessä keskenään, ei lainoihin voitu soveltaa lain 18 a §:n 4 momentin 2 kohdan a alakohdan säännöstä.

Hakemusasiakirjojen mukaan A Oy oli ottanut F A/S:lta ja G A/S:lta lainan, joka oli vaihtuvakorkoinen. Lainasopimus oli solmittu 29.9.2017, ja laina oli nostettu 2.10.2017. A Oy oli solminut lainaan sisältyvältä korkoriskiltä suojautuakseen G A/S:n kanssa koronvaihtosopimuksen, jolla vaihtuvakorkoisen lainan peruskorko oli muutettu kiinteäksi koroksi. Sopimukset johdannaisen hankkimisesta oli tehty 31.10.2017. Johdannaissopimuksen juoksuaika oli 29.9.2017–30.9.2024 ja nimellismäärä vastasi lainamäärää. Laina erääntyi 30.9.2020.

Keskusverolautakunta totesi, että elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 2 momenttia koskevien lain esitöiden mukaan kyseisellä säännöksellä ei ollut tarkoitettu muutettavan koron käsitteen aiempaa sisältöä. Kun tähän nähden otettiin huomioon, että lain esitöiden perusteella elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n tarkoituksena oli rajoittaa yritysten korkomenojen vähentämistä verotuksessa sekä se, että hakemusasiakirjoissa esitetyn selvityksen perusteella hakijan G A/S:n kanssa solmima koronvaihtosopimus perustui lainasopimuksesta erillisiin sopimuksiin, keskusverolautakunta katsoi, että koronvaihtosopimukseen liittyvissä suorituksissa ei ollut kyse osaksikaan korosta tai sitä vastaavasta muusta vieraasta pääomasta maksettavasta korvauksesta. Koska kyseessä olleita koronvaihtosopimukseen liittyviä suorituksia ei oltu maksettu myöskään rahoituksen hankinnan yhteydessä, keskusverolautakunta katsoi, että suorituksia ei tullut ottaa huomioon hakijan verotuksessa laskettaessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:ssä tarkoitettuja nettokorkomenoja.

Keskusverolautakunta totesi, että mikäli B AB laati konsernitaseen, siihen eivät sisältyneet osakkaiden myöntämät konserniyhteyslainat, eikä tasetta voitu pitää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 1 momentin 4 kohdan ja 5 momentin edellyttämällä tavalla vertailukelpoisena. Kun otettiin lisäksi huomioon hakemusasiakirjoissa esitetty selvitys B AB:n asemasta kyseisessä omistusrakenteessa sekä sen osakkaina toimivien tahojen käyttämä määräysvalta ja käytetty rahoitusrakenne, keskusverolautakunta katsoi, että A Oy:n emoyhtiön B AB:n laatimaa konsernitasetta oli hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa pidettävä alakonsernin taseena, jota ei voitu ottaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 1 momentin 4 kohdassa ja 5 momentissa tarkoitetun tasevertailun perustaksi. Ennakkoratkaisu verovuosille 2019-2021.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 18 a § ja 18 b §
Laki verotusmenettelystä 31 § 2 mom.

Äänestys 5-2

KHO 10.9.2021 H 3070 vuosikirja (kumottu ja palautettu)