KVL:2018/36

Hakija oli sijoittanut henkivakuutusyhtiön tarjoamaan vakuutusluokista annetun lain (526/2008) 18 §:ssä tarkoitettuun kapitalisaatiosopimukseen, jonka arvonkehitys oli liitetty hakijan valitsemiin sijoituskohteisiin. Hakijan oli tarkoitus luovuttaa kapitalisaatiosopimus kaikkine siihen kuuluvine oikeuksineen.

Keskusverolautakunta totesi, että hakemusasiakirjoissa esitetyn selvityksen perusteella hakijan ja henkivakuutusyhtiön välillä solmittu kapitalisaatiosopimus oli luonteeltaan määräaikaiseen talletukseen verrattava sopimus, jonka perusteella tehdyistä sijoituksista hakijalle oli muodostunut saamisoikeus henkivakuutusyhtiötä kohtaan. Kapitalisaatiosopimukseen perustuvia oikeuksia ei voinut siirtää sopimusasiakirjan hallinnan luovutuksella henkivakuutusyhtiötä kuulematta kolmannelle osapuolelle. Sopimusehtojen mukaan kapitalisaatiosopimuksen siirtäminen edellytti henkivakuutusyhtiön suostumusta, ja sijoitusten takaisinmaksuvelvoitteen ohella henkivakuutusyhtiölle muodostui lisäksi vakuutussopimuslaissa (543/1994) säädettyjä toisen sopijapuolen ominaisuuksien perusteella määräytyviä velvoitteita hakijaa sekä tilanteessa, jossa henkivakuutusyhtiö hyväksyi siirron, myös kapitalisaatiosopimuksen luovutuksensaajaa kohtaan.

Näin ollen kapitalisaatiosopimuksen tai sen perusteella hakijalle syntyneen saamisoikeuden luovutuksessa ei ollut kyse arvopaperin kuten esimerkiksi juoksevan velkakirjan luovutuksesta tai siihen rinnastuvasta tapahtumasta, vaan sopimusperusteisesta saamisoikeuden siirrosta. Siirron edellytyksenä oli, että henkivakuutusyhtiö antoi siirtoon suostumuksensa, jolloin hakijan ja henkivakuutusyhtiön välinen sopimussuhde päättyi ja luovutuksensaajan ja henkivakuutusyhtiön välille muodostui erillinen sopimussuhde.

Keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvattua kapitalisaatiosopimusta tai sen perusteella hakijalle syntynyttä saamisoikeutta ei voitu pitää verotuksessa sellaisena omaisuutena, jonka luovutukseen sovelletaan tuloverolain luovutusvoittoa ja -tappiota koskevia säännöksiä. Ennakkoratkaisu vuosille 2018 ja 2019.

Tuloverolaki 45 § 1 mom. ja 50 § 1 mom.

KHO 18.6.2019 T 2897 vuosikirja (kumottu)