KVL:2017/51

Asiassa oli ensinnä kysymys työterveyshuollon kiinteän perusmaksun ja kuukausimaksun arvonlisäverokäsittelystä. Työterveyshuollon kiinteän perusmaksun ja kuukausimaksun arvonlisäverokäsittely katsottiin määräytyvän sen perusteella, minkä palvelun suorittamisesta perusmaksu tai kuukausimaksu oli vastiketta. Unionin tuomionistuin on asiassa C-41/04 (Levob Verzekeringen BV ja OV Bank NV) katsonut, että toisaalta jokaista liiketoimea on tavallisesti pidettävä erillisenä ja itsenäisenä ja toisaalta taloudelliselta kannalta katsottuna yhdestä ainoasta suorituksesta koostuvaa liiketoimea ei pidä jakaa keinotekoisesti osiin. Keskusverolautakunta katsoi, että yleismaksu ja työterveyshuollon palvelumaksu muodostivat yhden kokonaisuuden, joka hakemuksessa tarkoitetussa tilanteessa oli vastiketta verottomasta terveyden- ja sairaanhoidosta.

Asiassa oli toisekseen kyse suunnattujen työpaikkaselvitysten arvonlisäverokäsittelystä. Keskusverolautakunta katsoi, että suunnatut työpaikkaselvitykset työpaikkakäynteineen voitiin katsoa AVL 34–35 §:ssä tarkoitetuiksi terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen myynniksi silloin, kun palvelut suoritti terveydenhuollon ammattihenkilö. Hakijan työpaikkaselvityksen yhteydessä luovuttamat mittaukset, kartoitukset ja muut selvitykset myytiin osana työpaikkaselvitykseen liittyvää palvelua, eikä erillisenä itsenäisenä toimintona. Siten tällaisten mittausten, kartoitusten tai muiden selvitysten myynti osana terveyden- tai sairaanhoitopalvelua liittyi niin läheisesti terveyden- ja sairaanhoitoon, ettei siitä tullut suorittaa arvonlisäveroa.

Kolmanneksi asiassa oli kyse lääkärinlausuntojen ja todistusten antamisesta erilaisiin työterveyshuoltopalveluihin kuuluviin terveystarkastuksiin liittyen. EUT:n asiassa C-307/01, D'Ambrumenil ja Dispute Resolution Services antaman tuomion mukaan silloin, kun fyysistä kelpoisuutta koskevan todistuksen laatimisella pyritään tekemään kolmannelle selväksi, että tietyn henkilön terveydentilan takia tiettyjen toimintojen harjoittamiselle on asetettava rajoituksia tai että niitä voidaan harjoittaa ainoastaan tietyin edellytyksin, voidaan katsoa, että tämän palvelun pääasiallinen tarkoitus on asianomaisen henkilön terveyden suojelu. Keskusverolautakunta katsoi, että lääkärinlausuntojen antaminen oli AVL 35 §:ssä tarkoitettua terveyden- ja sairaanhoitopalvelua, jonka myynnistä ei AVL 34 §:n 1 momentin mukaan suoritettu arvonlisäveroa.

Neljänneksi asiassa on kyse kävelytestien ja työhyvinvointikartoitusten myyntien arvonlisäverokäsittelystä. Keskusverolautakunta katsoi, että kun kävelytesti tai työhyvinvointikartoitus myytiin osana työntekijän terveydentilan määrittämiseen liittyvää palvelua, testi oli osa terveydentilan määritystä eikä erillinen itsenäinen toiminto. Siten kävelytestin tai työhyvinvointikartoituksen myynti osana terveyden- tai sairaanhoitopalvelua liittyi niin läheisesti terveyden- ja sairaanhoitoon, ettei siitä tullut suorittaa arvonlisäveroa.

Viidenneksi asiassa oli kyse erilaisten yksilö- ja pienryhmäterapiaan liittyvien palvelujen arvonlisäverokäsittelystä. Keskusverolautakunta katsoi, että hakijan asiakkaiden tullessa yksilö- tai pienryhmäterapiaan hakemuksella kuvatulla tavalla niin, että hoidon tarve ja sitä seuraava ryhmäterapia perustuivat terveydenhuollon ammattihenkilön arviointiin, kysymys oli arvonlisäverottomasta terveyden- ja sairaanhoitopalvelusta. Merkitystä ei ollut sillä, annettiinko hoito yksilö- vai pienryhmäpalveluna.

Ennakkoratkaisu ajalle 6.10.2017–31.12.2018

Arvonlisäverolaki AVL 1 §, AVL 34 §, AVL 35 §, AVL 190 a § Unionin tuomioistuimen tuomio C-41/04, Levob Verzekeringen BV ja OAV Bank NV Unionin tuomioistuin asiassa C-307/01, D'Ambrumenil ja Dispute Resolution Services

Ennakkoratkaisu on julkaistuilta osin lainvoimainen (ks. kuitenkin KHO 3.1.2019 T 1 vuosikirja)