KVL:2015/28

A Oy teki sopimuksen asiakkaansa kanssa tämän nimissä olevien asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön rakennusurakkaan kohdistuvien riidattomien urakkasaatavien ostosta. Osassa A Oy:n ostamissa saatavissa oli kyse rakennuskohteista, joissa ostaja eli velallinen oli urakan valmistumiseen ja kohteen luovutukseen asti A Oy:n asiakkaana olevan rakennusliikkeen täysin omistama tytäryhtiö. Osassa kohteista rakennusliike myi kohteen sijoittajalle tyypillisesti jo ennen urakan aloittamista. Kaikilla laskuilla oli sama eräpäivä, joka oli käytännössä kohteen valmistumispäivä. Saataviin sisältyvä luottoriski siirtyi lähtökohtaisesti palvelusta tehtävällä sopimuksella A Oy:lle. Järjestelyn ensisijaisena tarkoituksena oli rahoittaa rakennusliikkeen käyttöpääomaa rakennusurakan keston aikana.

A Oy veloitti asiakkaaltaan palvelusta avoimien laskujen päiväsaldolle laskettavaa korkoa sekä luotonvarausprovisiota asiakkaalle myönnetyn rahoituksen enimmäismäärästä. Lisäksi A Oy saattoi laskuttaa asiakkaalta palvelusta tapauskohtaisesti hinnoiteltavan hoitopalkkion, joka oli korvausta laskujen ja maksujen käsittelystä eikä kattanut A Oy:lle aiheutuvia todellisia kustannuksia. Korko, luotonvarausprovisio ja hoitopalkkio eivät olleet vastiketta verollisesta hallinnointi- tai perintäpalvelusta, vaan korvausta A Oy:n harjoittamasta arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta luotonannosta eli verottomasta rahoituspalvelusta.

Ennakkoratkaisu ajalle 28.8.2015 - 31.12.2016.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 41 §, 42 § 1 mom 2 ja 3 kohta sekä 73 § 1 mom
Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) 2 artikla 1 kohta c alakohta, 9 artikla 1 kohta, 73 artikla sekä 135 artikla 1 kohta b, c ja d alakohta

Lainvoimainen