KVL:2024/35

Hakija perusti tai hankki ruotsalaisen B AB:n (”AIFM”), joka puolestaan perusti tai hankki ruotsalaisen pääomarahaston C AB:n (”Rahasto”). AIFM toimi Rahaston rekisteröitynä vaihtoehtorahaston hoitajana. AIFM:iin ja Rahastoon suunnitteilla olleista muista omistajista huolimatta hakija omisti välillisesti vähintään 25 % Rahastosta. Rahaston oli tarkoitus toimia siten, että sille ei syntynyt verotettavaa tuloa eli se ei tosiasiassa maksanut tuloveroa Ruotsissa. Asiassa oli kyse siitä, kohdeltiinko Rahastoa hakijan väliyhteisönä.

Keskusverolautakunta katsoi, että saadusta selvityksestä ei ilmennyt seikkoja, joiden perusteella Rahasto olisi muistuttanut enemmän kotimaista erikoissijoitusrahastoa kuin osakeyhtiötä. Rahasto oli yhtiömuodoltaan ruotsalainen osakeyhtiö (AB), joka oli sekä oikeudellisilta että toiminnallisilta piirteiltään rinnastettavissa kotimaiseen vastaavanlaista vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain mukaista vaihtoehtorahastotoimintaa harjoittavaan osakeyhtiöön. Lisäksi Rahastoon ei sovellettu yleistä verovapautta, läpivirtaavuutta eikä esimerkiksi tietyntyyppisiä rahastoja koskevia erityisiä verovapaussääntöjä, vaan sen tosiasiallinen verovapaus johtui lähtökohtaisesti kaikkien ruotsalaisten osakeyhtiöiden saatavilla olevista luovutusvoittojen ja osinkojen verovapauksista. Näissä olosuhteissa keskusverolautakunta katsoi, että Rahasto ei rinnastunut TVL 20 a §:n perusteella kotimaiseen sopimusperusteiseen erikoissijoitusrahastoon vaan osakeyhtiöön. Kun kotimaiselle pääomasijoitustoimintaa harjoittavalle osakeyhtiölle tulot olivat laajasti veronalaisia, Rahaston verotuksen tosiasiallinen taso Ruotsissa jäi alle 3/5 Suomessa asuvan yhteisön verotuksen tasosta täällä.

Asiassa oli tämän jälkeen arvioitava, vapautuiko Rahasto väliyhteisökohtelusta ns. taloudellista toimintaa koskevan poikkeuksen perusteella.

Keskusverolautakunta totesi ensinnäkin, että väliyhteisösääntely on Suomessa yksikkökohtaista. Sääntelyn systematiikka edellytti, että vaadittu substanssi toteutui tarkasteltavan yksikön tasolla. Rahaston osalta ei siten voitu vedota AIFM:lla olevaan substanssiin.

Keskusverolautakunnan näkemyksen mukaan sijoittautumisvapauden asettamat vaatimukset oli huomioitu lain esitöissä mainitulla tavalla veronkiertodirektiiviin perustuvan taloudellisen toiminnan poikkeuksen sisällössä. Poikkeuksen sisältöä ei sijoittautumisvapaus huomioidenkaan voinut ymmärtää niin, että Suomi olisi velvollinen vapauttamaan väliyhteisökohtelun piiristä sellaisia yhtiöitä, joilla ei ollut minkäänlaista fyysistä läsnäoloa kotivaltiossaan.

Keskusverolautakunta katsoi näin ollen, että Rahastolla ei ollut VYL 3 §:n 3 momentissa edellytettyä substanssia, koska Rahastolla itsellään ei ollut lainkaan omistettuja tai vuokrattuja toimitiloja, kalustoa eikä omaa henkilökuntaa. Rahastolla oli vain sen toiminnan kannalta tarpeelliset varat, ja se oli muutoin ulkoistanut kaiken toimintansa. Taloudellisen toiminnan poikkeusta ei voitu soveltaa Rahastoon. Hakijan osuus Rahaston tuloon oli VYL:n mukaisesti hakijan väliyhteisötulona verotettavaa tuloa.

Ennakkoratkaisu verovuosille 2024 ja 2025.

Laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta 3 § 1 ja 3 mom.
Tuloverolaki 20 a § 2 ja 3 mom.
Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 49 artikla

Äänestys 7–1

(Ei lainvoimainen)

Valitettu