KVL:2023/10

Hakija oli toiminut useiden vuosien ajan työntekijänä ja osakkeenomistajana A Oy:ssä. Työsuhde oli päättynyt vuonna 2020 A Oy:n purettua hakijan työsuhteen, minkä jälkeen myös hakijan omistamat osakkeet A Oy:ssä lunastettiin osakassopimuksen lunastuslausekkeen nojalla.

Hakijan ja A Oy:n sekä sen muiden osakkeenomistajien välillä oli useita erimielisyyksiä liittyen hakijan työsuhteeseen ja osakkeenomistukseen sekä niiden päättymiseen. Tuomioistuinmenettelyjen ulkopuolella osapuolet käynnistivät sovintoneuvottelut, joiden lopputuloksena osapuolet pääsivät sovintoon erimielisyyksistään. Vuonna 2022 solmitun sovintosopimuksen mukaan hakijan maksettavaksi tuli 250 000 euron suuruinen sovintokorvaus, josta suurin osa maksettiin A Oy:lle ja loput muille A Oy:n osakkeenomistajille.

Sovintosopimuksen perusteella hakija peruutti vireille laittamansa riita-asian koskien työsuhteen laitonta purkua. Syyttäjä puolestaan peruutti hakijaa koskeneen syytteen yrityssalaisuuden rikkomisesta tai yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksestä tuomioistuimen ulkopuolisen sovinnon seurauksena. Lisäksi osapuolet sopivat peruuttavansa hakijasta tekemänsä tutkintapyynnöt, osakassopimuksen väitettyyn kilpailukiellon rikkomiseen perustuvan sopimussakkovaatimuksensa ja muut vaatimuksensa, jättävänsä käynnistämättä osakassopimukseen liittyvän välimiesmenettelyn ja sitoutuivat olemaan myötävaikuttamatta hakijaa vastaan mahdollisesti kohdistettujen tai kohdistettavien vaatimusten tai kanteiden menestymiseen. Kilpailukiellon väitetty rikkominen oli liittynyt hakijan suunnitelmaan toimia työntekijänä ja välillisenä osakkeenomistajana B Oy:ssä sekä hakijan työskentelyyn riitaisuuksien aikana muun työnantajan palveluksessa.

Keskusverolautakunta katsoi, että hakija oli suorittanut sovintokorvauksen A Oy:ssä työskentelemiseen ja sen osakkuuteen liittyviltä siviili- ja rikosprosesseilta ja niihin liittyviltä mahdollisilta seuraamuksilta ja kustannuksilta kuten esimerkiksi rangaistukselta, merkittävältä vahingonkorvaukselta ja sopimussakolta välttymiseksi. Tämän lisäksi sovintokorvauksen voitiin nähdä edistäneen ja nopeuttaneen, jopa mahdollistaneen sen, että hakija on voinut tulla B Oy:n välilliseksi omistajaksi, hallituksen jäseneksi ja työntekijäksi. Toisaalta sovintosopimuksen perusteella hakijan mahdollisuus saada korvauksia mahdolliseen työsuhteen laittomaan purkuun perustuen oli sulkeutunut pois. Kysymys oli siten sopimusperusteisesta sovintokorvauksesta, jolla oli kuitattu vastakkaisia ja eri syistä aiheutuvia vaatimuksia ja menettelyjä, ja saavutetun sovinnon vuoksi ei ollut tietoa, miten vaatimukset olisivat menestyneet ja minkä suuruisia vahingonkorvauksia, sopimussakkoja, sakkoja, oikeudenkäyntikulujen korvauksia tai muita seuraamuksia prosesseista olisi seurannut, jos ne olisi viety päätökseen. Sovintokorvauksen maksaminen oli liittynyt sekä työntekijä- että osakasasemassa toimimiseen, mistä saattoi kertyä sekä ansiotuloja että pääomatuloja.

Keskusverolautakunnan näkemyksen mukaan sovintokorvauksen verokohtelu voitiin kysymyksessä olevan tapauksen olosuhteissa ratkaista yhtenä kokonaisuutena, kun korvausta ei ollut mahdollista erotella eri perusteista aiheutuviin osiin.

Hakemusasiakirjojen perusteella palkkatulojen osuus oli selvästi merkittävämpi kuin pääomatulojen osuus, kun tarkasteltiin kokonaisuutena sekä hakijan viimeisinä työskentelyvuosina A Oy:stä saamia tuloja A Oy:n osakkeista saatu luovutusvoitto mukaan lukien että hakijan B Oy:stä ensimmäisinä vuosina saatavia tuloja koskevia odotuksia. Lisäksi näissä yhtiöissä toimimisen välisenä aikana hakija oli toiminut työntekijänä muun työnantajan palveluksessa. Keskusverolautakunta katsoi, että koko sovintokorvauksen voitiin näissä oloissa katsoa kohdistuvan pääasiallisen tulolajin eli ansiotulon hankkimiseen.

Keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa hakijan maksamaa sovintokorvausta voitiin pitää hakijan ansiotuloista tuloverolain 29 §:n 1 momentin perusteella vähennyskelpoisena tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneena menona, kun sovintokorvaus oli maksettu useiden entiseen ja tulevaan, pääosin ansiotuloa kerryttävään työhön ja osakkuusasemaan liittyvien syiden vuoksi.

Ennakkoratkaisu verovuodelle 2022.

Tuloverolain 29 § 1 mom.

Päätös julkaistaan vain lyhennelmänä.

KHO 8.5.2024 taltionumero 1353 (kumottu ja poistettu)