KVL:2022/56

Ennakkoratkaisuhakemuksessa oli kyse tilanteesta, jossa hakija suoritti oikeudellista perintäpalvelua toimeksiantajalleen muun muassa hakemalla ulosottokelpoisen käräjäoikeuden velkomustuomion toimeksiantajansa puolesta.

Asiassa oli ensinnäkin arvioitavana, oliko hakijan mahdollista käsitellä oikeudellisen perintäpalvelun yhteydessä suorittamansa ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetut viranomaismaksut arvonlisäverottomina läpikulkuerinä. Tältä osin asiassa oli arvioitava, olivatko viranomaismaksut sellaisia kustannusten korvauksia, jotka kertyivät hakijan toimeksiantajan nimissä ja lukuun arvonlisäverodirektiivin 79 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.

Keskusverolautakunta katsoi, että ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa kyse ei ollut kaupparekisteriotteen, elinkeinoilmoituksen jäljennöksen, virkatodistuksen ja perukirjan osalta sellaisista viranomaismaksuista, jotka kertyivät hakijan toimeksiantajan nimissä ja lukuun, vaan kyse oli asiakirjoista, jotka hakija tarvitsi suorittaakseen toimeksiantajalleen tarjoamansa oikeudellisen perintäpalvelun. Arvonlisäverolain mukaan veron perusteeseen oli sisällytettävä kaikki hinnanlisät. Ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa kysymys oli oikeudelliselle perintäpalvelulle liitännäisistä suorituksista, joista hakijan oli suoritettava arvonlisäveroa, kun se veloitti ne edelleen toimeksiantajaltaan.

Keskusverolautakunta katsoi, että ulosoton käsittely- ja tilitysmaksussa, häädön täytäntöönpanomaksussa sekä oikeudenkäyntimaksussa oli niiden luonteen puolesta kysymys hakijan toimeksiantajalle ulosoton tai oikeudenkäynnin osapuolena kuuluneista maksuista. Tältä osin maksujen voitiin katsoa kertyneen hakijan toimeksiantajan nimissä ja lukuun. Näin ollen hakijan oli mahdollista käsitellä kyseiset maksut arvonlisäverodirektiivin 79 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuina läpikulkuerinä, joita ei ollut luettava arvonlisäveron perusteeseen, kun hakija käsitteli maksut kirjanpidossaan läpikulkuerinä.

Lisäksi ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan hakija peri toimeksiantajansa nimissä ja puolesta maksamaansa oikeudenkäyntimaksua ja sille mahdollisesti kertynyttä viivästyskorkoa velalliselta siten, että viivästyskoron osuus jäi hakijalle. Asiassa oli tältä osin arvioitavana, oliko viivästyskoron osuus vastiketta hakijan toimeksiantajalleen suorittamasta perintäpalvelusta.

Keskusverolautakunta katsoi, että ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa hakijan palkkioksi jääneissä oikeudenkäyntimaksun viivästyskoroissa ei ollut kyse hakijan omalle saamiselle kertyneistä arvonlisäverottomista viivästyskoroista, vaan oikeudenkäyntimaksun viivästyskorot olivat saatua vastiketta toimeksiantajalle suoritetusta perintäpalvelusta. Merkitystä ei ollut sillä, millä tavalla viivästyskoron tilitys ja veloitus hakijan toimeksiantajalta tapahtui. Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyissä olosuhteissa viivästyskoron osuudessa oli näin ollen kysymys arvonlisäverolain 73 §:ssä tarkoitetulla tavalla ostajan ja myyjän sopimukseen perustuneesta vastikkeesta, joka tuli lukea arvonlisäveron perusteeseen.

Ennakkoratkaisu ajalle 9.12.2022-31.12.2023.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta ja 73 § 1 momentti
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (arvonlisäverodirektiivi) 73 artikla ja 79 artikla 1 kohta c alakohta
Tuomioistuimaksulaki 6 § 1 momentti

Lainvoimainen