Vahingonkorvaukset

Vahingonkorvaus oikeuden periaatteiden mukaan korvausvelvollisuus voi perustua sopimusvastuuseen tai rikkomusvastuuseen, josta säädetään vahingonkorvauslaissa (472/74). Vahingonkorvauslain mukaan korvattavia vahinkoja ovat muun muassa henkilövahinko, esinevahinko sekä muu taloudellinen vahinko, jollainen voi olla esim. perättömästä lehtiuutisesta aiheutunut vahinko.

Vahingonkorvauslaki koskee sekä rikoksella että muulla teolla aiheutetun vahingon korvaamista, jollei toisin ole säädetty tai sovittu. Korvausoikeuden toteutumisen turvaamiseksi on säädetty rikosvahinkolaki (1204/05), jonka nojalla vahingon kärsinyt saa valtion varoista korvausta henkilö- ja esinevahingoista, jollei niitä korvata muun lain tai mahdollisen vakuutuksen perusteella.

Myös näiden korvausten veronalaisuus määräytyy vahingonkorvausta koskevien säännösten mukaan. Veronalaista on siten vain sellainen vahingonkorvaus, joka on saatu veronalaisen tulon sijaan tai muutoin korvaukseksi elatuksen vähentymisestä. Käytännössä vahingonkorvaus tavallisesti suoritetaan vastuuvakuutuksesta.

Vastuuvakuutukset

Vastuuvakuutus antaa turvan sen korvausvelvollisuuden varalta, jonka alaiseksi vahingon aiheuttaja tai muu vastuuvelvollinen voi joutua toiselle aiheutetusta vahingosta.

Vastuuvakuutuksia on kehitetty erilaisia tarkoituksia varten. Vastuuvakuutus voi olla esim. yksityishenkilön tai kiinteistön vastuuvakuutus. Viimeksi mainitun perusteella korvataan muun muassa lumen ja jään putoaminen katolta sekä liukkaiden jalkakäytävien aiheuttamat kaatumiset. Yleisiä vastuuvakuutuksia ovat myös opetuslaitosten vastuuvakuutus, ammatinharjoittajien vastuuvakuutus (esim. asianajajat), kilpailu- ja virkistystoimintaa varten muodostettu vastuuvakuutus sekä teollista toimintaa varten kehitetyt vastuuvakuutukset.

Vastuuvakuutus sisältyy usein erilaisiin yhdistelmävakuutuksiin, esim. kotivakuutukseen ja matkavakuutukseen.

Veronalaiset vahingonkorvaukset

Vahingonkorvauksen veronalaisuutta koskeva yleisperiaate sisältyy TVL 78 §:ään. Sen mukaan vahingonkorvaus tai muu siihen verrattava korvaus on veronalaista tuloa vain, jos se on saatu veronalaisen tulon sijaan tai korvaukseksi tulojen tai elatuksen vähentymisestä. Säännös koskee kaikkea vahingonkorvausta perustuipa korvauksen maksaminen sopimusvastuuseen, suoraan vahingonkorvauslakiin tai pakolliseen tai vapaaehtoiseen vahinkovakuutukseen.

Vahingonkorvaus, joka korvaa saamatta jääneen tulon, on veronalaista ansiotuloa. Veronalaista tuloa ovat mm. henkilövahingon johdosta työansion menetyksestä saadut korvaukset. Myös vahingonkorvauksena saatu työkyvyttömyyseläke, jonka määräytymisperusteena on ollut ansiotulojen menetys, on veronalaista tuloa. Samoin on veronalaista korvaus tulosta, joka on jäänyt saamatta sen vuoksi, ettei vahingon kärsinyt ole voinut käyttää työvälinettään.

Veronalaisia ansionmenetyskorvauksia maksetaan myös rikosvahinkolain (1204/2005) ja syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksestä maksettavasta korvauksesta annetun lain (422/1974) mukaan. Näiden lakien nojalla maksetaan myös verovapaita korvauksia kivusta ja särystä sekä kärsimyksestä.

Veronalaiseksi tuloksi on oikeuskäytännössä katsottu korvaus, jonka vakuutusyhtiö suoritti jalkakäytävällä liukastuneelle korvauksena ansionmenetyksestä ohimenevältä työkyvyttömyysajalta (KHO 1980 II 567).

Veronalaista oli myös tilitoimiston vastuuvakuutuksesta maksettu korvaus, jonka perusteena oli tilitoimiston virhe. Tilitoimisto oli laskenut pääomatulona verotettavan osingon määrän väärin. Asiakas nosti osinkoa tämän laskelman mukaisesti, ja huomattava osa osingosta verotettiin ansiotulona (KHO 2002/2346).

Laiton irtisanominen

Veronalaiseksi palkkatuloksi katsottiin työntekijän ilman asiallista perustetta tapahtuneesta irtisanomisesta saama korvaus (KHO 1969 I 52 ja 53) sekä irtisanotulle työntekijälle työntekijän ja työnantajan välisen sopimuksen perusteella maksettu irtisanomismenettelystä annetun lain 20 §:n mukainen korvaus (KHO 1986 II 585). Perusteluna KHO mainitsee, että vahingonkorvaus on johtunut työsuhteesta. Edellytyksenä ei ole ollut, että irtisanomisesta olisi aiheutunut taloudellista vahinkoa. Irtisanomisen yhteydessä sovittu korvaus aineettomastakin vahingosta oli palkkaa (KHO:2009:96)

Irtisanomiskorvaukselle saatu viivästyskorko on veronalaista pääomatuloa.

Veronalaisen korvauksen saamiseksi suoritetut asianajopalkkiot ja muut vastaavat oikeudenkäyntikulut ovat vähennyskelpoisia. Ne ovat vähennyskelpoisia siinäkin tapauksessa, että oikeudenkäynti ei ole johtanut tavoiteltuun lopputulokseen eli vaadittua veronalaista korvausta ei ole saatu. Oikeudenkäyntikulut eivät ole vähennyskelpoisia siltä osin kuin niistä on saatu korvausta vastapuolelta tai vakuutuksesta. Jos verovelvollinen on saanut oikeudenkäynnin johdosta eri suorituksia, kuten ansiotulona verotettavaa irtisanomiskorvausta ja pääomatulona verotettavaa viivästyskorkoa, vähennettävät oikeudenkäyntikulut kohdistetaan eri suorituksille niiden suuruuden mukaisessa suhteessa.

Tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain nojalla maksettavat hyvitykset

Oikeuskäytännössä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 11 §:n nojalla maksettua hyvitystä sukupuolen perusteella tapahtuneesta syrjinnästä ei katsottu veronalaiseksi tuloksi (KHO 1993/2258). Perusteluina mainittiin, että korvausta ei saatu veronalaisen tulon sijaan eikä muutoin korvaukseksi tulojen ja elatuksen vähentymisestä. Hyvityksen saaja oli jo työsuhteessa hyvityksen maksajaan.

Yhdenvertaisuuslaki (21/2004) tuli voimaan 1.2.2004. Se kieltää syrjinnän mm. iän, etnisen alkuperän, kansalaisuuden, mielipiteen, terveydentilan ja sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Edellä esitettyä voidaan soveltaa myös yhdenvertaisuuslain nojalla maksettuihin hyvityksiin.

Myöskään tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain mukaisen hyvityksen edellytyksenä ei ole, että syrjinnästä aiheutuu työntekijälle taloudellista vahinkoa.

Valtion virkamieslain mukainen korvaus

Valtion virkamieslain (750/1994) 56 §:n mukaan virkamiehellä, joka ilman valtion virkamieslain 9 §:ssä säädettyä perustetta on toistuvasti peräkkäin nimitetty määräajaksi, on oikeus saada korvausta virkasuhteen päättyessä. Korvauksen tulee vastata vähintään 6 kuukauden palkkaa. Kun yliopisto määrättiin virkamieslautakunnan päätöksellä maksamaan entiselle virkamiehelleen 10 kuukauden palkkaa vastaava korvaus, KHO katsoi sen olevan palkkaa (KHO 2005:40). Perusteluina todettiin, että korvaus on liittynyt palvelussuhteeseen. Kysymyksessä oli ansiotason mukaan määräytyvä hyvitys, jota ei säännösten tarkoitus huomioon ottaen voitu pitää TVL 78, §:ssä tarkoitettuna verovapaana aineettoman vahingon korvauksena, vaan TVL 61.2 §:ssä tarkoitettuna työsuhteen perusteella saatuna tulona.

Vakuutuksen perusteella saatu kertakorvaus

Tuloverolakiin (TVL) ei sisälly enää säännöstä, jonka nojalla kertakorvauksena saatu tapaturma- tai liikennevakuutuseläke tai muu sairauden tai vamman perusteella maksettava kertakorvaus olisi verovapaa. Näin ollen 1.1.1989 jälkeen sattuneeseen vakuutustapahtumaan perustuva korvaus on TVL 78 §:n nojalla saajansa veronalaista ansiotuloa siltä osin kuin se on saatu veronalaisen tulon sijaan tai korvaukseksi elatuksen vähentymisestä.

Patenttioikeuden loukkaaminen

Veronalaiseksi tuloksi on katsottu patenttioikeuden haltijan patenttioikeuden loukkaamisen johdosta saama vahingonkorvaus (KHO 1970 II 510).

Viivästyskorot

Vahingonkorvaukselle ja muille siihen liittyville suorituksille (oikeudenkäyntikulut ym.) maksettu korko on saajansa veronalaista pääomatuloa. Korko on veronalaista myös silloin kun vahingonkorvaus on verovapaa (esim. KHO 1993/2258).