Verohallinnon nimissä on lähetetty huijausviestejä. Lue lisää huijauksista

Hallintarekisteriosingoista perittävä lähdevero

Rajoitetusti verovelvolliselle maksetusta osingosta on perittävä lähdevero. Lähdevero peritään Suomen lähdeverolain mukaisesti, ellei osinkoon maksuhetkellä sovelleta verosopimusta tai muuta kansainvälistä sopimusta.

Kansallisen lainsäädännön mukaisia lähdeverokantoja sovellettaessa on selvitettävä osingonsaaja eli se, jolla on oikeus osinkoon osingonjakopäätöksessä määrättynä täsmäytyspäivänä. Tällöin verosopimuksen tosiasiallista edunsaajaa koskevilla määräyksillä ei ole ratkaisevaa merkitystä.

Osingosta perittävä yleinen lähdevero

Rajoitetusti verovelvolliselle maksettavasta osingosta perittävä lähdevero on

  • 20 %, jos osingonsaaja on yhteisö
  • 30 %, jos osingonsaaja on muu kuin yhteisö
  • 35 %, jos hallintarekisteröidylle osakkeelle maksetun osingon saaja on tuntematon

Osingosta voidaan periä 20 prosentin lähdevero, jos ulkomainen saaja rinnastuu suomalaiseen yhteisöön. Suomalaisia yhteisöjä ovat muun muassa osakeyhtiö, osuuskunta, säästöpankki, keskinäinen vakuutusyhtiö, yhdistys ja säätiö. Saaja voi esittää selvityksenä oikeudellisesta muodostaan esimerkiksi kaupparekisteriotteen tai veroviranomaisen todistuksen.

Muulle kuin yhteisölle maksettavasta osingosta peritään 30 prosentin lähdevero. Lähdevero on 30 prosenttia esimerkiksi silloin, kun osingonsaaja on luonnollinen henkilö, liikkeen- tai ammatinharjoittaja taikka yhtymä.

Osingosta voidaan periä 30 prosentin lähdevero, jos maksaja tai rekisteröitynyt säilyttäjä voi ilmoittaa tiedossaan olevan osingonsaajan vuosi-ilmoituksella Verohallinnolle. Tällöin maksajalle tai rekisteröityneelle säilyttäjälle ei aiheudu verovastuuta perimättä jääneestä lähdeverosta.

Osingosta on perittävä 35 prosentin lähdevero, jos saaja on tuntematon eikä maksaja tai rekisteröitynyt säilyttäjä siten voi toimittaa osingonsaajan yksilöintitietoja vuosi-ilmoituksella Verohallinnolle.

Usein kysyttyä

  • Kyllä voi, kun rekisteröityneellä säilyttäjällä on edellä mainitut tiedot osingonsaajasta voi tämä soveltaa 30 % lähdeverokantaa osingonmaksussa.
  • Osingonsaajan verotuksellista asuinvaltiota ei tarvitse tutkia sovellettaessa 30 % lähdeverokantaa.
  • Rekisteröitynyt säilyttäjä voi luottaa soveltaessaan 30 % lähdeverokantaa, ettei alipidätystä muodostu, kun yllä luetellut tiedot annetaan tämän tiedossaan olevasta osingonsaajasta, vaikka tämä tulkinta tai tieto osoittautuisi myöhemmin virheelliseksi. Verotunniste on ilmoitettava, jos se on säilyttäjän saatavilla.
  • Kyllä voi, kun rekisteröityneellä säilyttäjällä on edellä mainitut tiedot osingonsaajasta ja selvitys, että osingonsaaja rinnastuu tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettuun kotimaiseen yhteisöön, voi tämä soveltaa 20 % lähdeverokantaa osingonmaksussa.
  • Osingonsaajan verotuksellista asuinvaltiota ei tarvitse tutkia sovellettaessa 20 % lähdeverokantaa.
  • Rekisteröitynyt säilyttäjä voi luottaa 20 % lähdeverokantaa soveltaessaan, että sille ei muodostu verovastuuta tilanteessa, jossa se on saanut osingonsaajalta luotettavan selvityksen.
  • Rajoitetusti verovelvollinen osingonsaaja tulee määrittää vastaavasti kuin yleisesti verovelvollinen osingonsaaja määritetään täysin kansallisessa tilanteessa. Osingonsaaja on se, jolla on oikeus osinkoon osingonjakopäätöksessä määrättynä täsmäytyspäivänä.
  • Osingonsaajan itse antamaa ilmoitusta voidaan hyödyntää myös myönnettäessä kansalliseen lainsäädäntöön perustuvia veroetuja.
  • Rekisteröityneen säilyttäjän on huolehdittava tällöin, että itse annetulta ilmoitukselta käy ilmi riittävät tiedot kansallisen veroedun myöntämistä varten.
  • Rekisteröitynyt säilyttäjä voi soveltaa osingonmaksuun 20 % lähdeverokantaa, mikäli itse annetusta ilmoituksesta käy ilmi osingonsaajan rinnastuvan tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettuun yhteisöön.

Ei, kansallisia veroetuja myönnettäessä ei tarvitse selvittää onko osingonsaaja jonkin verosopimuksen mukainen tosiasiallinen edunsaaja.

Kansalliseen lainsäädäntöön perustuva vapautus lähdeverosta

Saajalla voi olla oikeus vapautukseen lähdeverosta kansallisen lainsäädännön perusteella. Edellytyksenä kansalliseen lainsäädäntöön perustuvien lähdeveroedun myöntämiselle osinkoa maksettaessa on, että kyseisen lähdeveroedun soveltamisedellytykset on varmistettu.

Osingonsaajan on esitettävä selvitys maksajalle tai säilyttäjälle. Selvityksen laatu riippuu kyseessä olevan lähdeveroedun soveltamisedellytyksistä ja edellytyksenä on usein Verohallinnon asiaa koskeva ratkaisu kuten lähdeverokortti tai ennakkoratkaisu.

Sivu on viimeksi päivitetty 4.3.2022