KVL:2018/30

A tuotti kunnille perheryhmäkotipalveluja, tukiasuntolapalveluja ja tuettuja asumispalveluja sekä kotiin annettavia palveluja. Palvelujen antaminen perustui kotouttamisen edistämisestä annettuun lakiin (1386/2010). Palvelut annettiin oleskeluluvan saaneille ilman huoltajaa Suomeen saapuneille lapsille ja nuorille. A:ta ei ollut merkitty yksityisten palvelujen antajien rekisteriin.

Kotoutumisen edistämisestä annetun lain 28 §:n 2 momentin mukaan perheryhmäkodin tai muun asumisyksikön toimitiloista ja kasvuolosuhteista, yhdessä hoidettavien lasten ja nuorten määrästä ja henkilöstöstä on voimassa mitä lastensuojelulain 58-60 §:ssä säädetään. Keskusverolautakunnan sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta saaman lausunnon mukaan aluehallintovirasto valvoo perheryhmäkoteja ja muita asumisyksikköjä erityisesti lastensuojelulain 58-60 §:ssä säädettyjen edellytysten toteutumisen osalta.

Vaikka A:ta ei ollut merkitty perheryhmäkotipalvelujen, tukiasuntolapalvelujen ja tuettujen asumispalvelujen tuottamisesta yksityisten palvelujen antajien rekisteriin, oli palvelujen sisältönä kuitenkin lasten ja nuorten huollosta huolehtiminen AVL 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Kun aluehallintovirasto valvoi palveluja lastensuojelulain 58-60 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttymisen osalta, olivat palvelut myös sosiaaliviranomaisen valvonnassa siten kuin AVL 38 §:ssä edellytetään. Keskusverolautakunta katsoi, että näissä olosuhteissa perheryhmäkotipalveluja, tukiasuntolapalveluja ja tuettuja asumispalveluja voitiin pitää AVL 38 §:ssä tarkoitettuna sosiaalihuoltona, josta ei AVL 37 §:n perusteella suoritettu arvonlisäveroa.

Lastensuojelulain 58-60 §:ää ei sovelleta silloin, kun kyse on kotiin annettavista tukipalveluista. Kun A:ta ei ollut merkitty kotiin annettavien tukipalvelujen tuottamisesta yksityisten palvelujen antajien rekisteriin eikä palvelujen voitu muutoinkaan katsoa olevan sosiaaliviranomaisen valvonnassa siten kuin AVL 38 §:ssä edellytetään, kyse ei ollut AVL 38 §:ssä tarkoitetusta sosiaalihuollosta. Keskusverolautakunta katsoi, että kyse oli kunnalle alihankintana myydystä arvonlisäverollisesta palvelusta.

Ennakkoratkaisu ajalle 15.6.2018-31.12.2019.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 4 §, 37 § ja 38 §
Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) 132 artikla 1 kohta g alakohta
EUT asiassa C-594/13 ("go fair" Zeitarbeit OHG)

KHO 9.4.2019 T 1413 vuosikirja (osittain kumottu)