EU-oikeuden vaikutuksia osinkojen lähdeverotukseen ja palautusten hakemiseen

Uutinen, 25.11.2015

Yleisesti ja rajoitetusti verovelvollista voidaan EU-oikeudessa kohdella erilaisissa tilanteissa eri tavalla. Objektiivisesti tarkasteltuna samanlaisissa tilanteissa kohtelun on yleensä oltava samanlaista, mutta erilaiseen kohteluun voi olla myös oikeuttamisperuste. Oikeuttamisperusteesta johtuvan menettelyn on kuitenkin oltava suhteellisuusperiaatteen mukainen.

Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen pääomien vapaata liikkuvuutta koskevaa artiklaa (SEUT 63 artikla) sovelletaan myös ETA-alueen ulkopuolisiin valtioihin. Oikeuttamisperusteet voivat olla ETA-alueen ulkopuolella erilaisia kuin ETA-alueella.

Osingot ETA-alueen ulkopuolella asuville yhteisöille

Korkein hallinto-oikeus (KHO) sovelsi 13.1.2015 antamassaan päätöksessä (KHO:2015:9) pääomien vapaata liikkuvuutta koskevaa artiklaa tilanteessa, jossa oli kysymys osingonjaosta yhdysvaltalaiselle trusti-tyyppiselle sijoitustoimintaa harjoittavalle toimijalle.

Yhdysvaltalainen trusti oli Yhdysvaltojen lainsäädännön mukaan säännelty sijoitusyhtiö ja oikeushenkilö, joka voi harjoittaa toimintaa omissa nimissään. Trusti oli myös ns. suljettu sijoitusrahasto eli sen pörssissä listattujen osuuksien määrä oli kiinteä. Liittovaltion verotuksessa sitä käsiteltiin yhteisönä ja sijoitusomaisuuden ja sen tuottojen tosiasiallisena edunsaajana. Tällaiset trustit eivät yleensä tosiasiassa maksa veroa Yhdysvaltoihin.

KHO katsoi, että sijoitusrahastotyyppisistä piirteistään huolimatta trusti rinnastui lähinnä julkisesti noteerattuun osakeyhtiöön. Päätöksen mukaan, ottaen huomioon SEUT 63 artikla ja siihen liittyvä EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö, osingosta ei pitänyt periä lähdeveroa, koska kotimaisen julkisesti noteeratun osakeyhtiön (kuten myös sijoitusrahaston) kotimaiselta julkisesti noteeratulta yhtiöltä saamat osingot ovat Suomessa verovapaita.

KHO:n päätöksen mukaan edellytyksenä verovapaudelle oli riittävä vertailukelpoisuus kotimaiseen vastaavaan yhteisöön sekä verosopimukseen sisältyvä tietojenvaihtomääräys.

Suomalaiset sijoitusrahastot eivät maksa veroa Suomeen

Suomessa sijoitusrahastot eivät ole oikeushenkilöitä. Ne voivat olla avoimia sopimusperusteisia sijoitusrahastodirektiivin (UCITS) mukaisia sijoitusrahastoja tai erikoissijoitusrahastoja. Sijoitusrahasto muodostuu siihen sijoittaneiden yksityishenkilöiden ja yhteisöjen varoista. Sijoittajat omistavat sijoitusrahaston. Varojen hallinnoinnin hoitaa erillinen rahastoyhtiö. Sijoitusrahaston osuudet ovat vapaasti luovutettavissa ja ne voivat olla myös pörssissä kaupankäynnin kohteena (ETF), jos rahasto on pörssinoteerattu. Sijoitusrahasto voi ostaa ja lunastaa osuuksia varoillaan.

Sijoitusrahastot ovat yhteisöjä ja siksi erillisiä verovelvollisia. Ne ovat kuitenkin verovapaita (tuloverolaki 20 §). Kun arvioidaan ulkomaisen sijoitustoimintaa harjoittavan toimijan rinnastettavuutta suomalaiseen sijoitusrahastoon, on sen juridiselta muodoltaan ja muilta ominaisuuksiltaan vastattava enemmän suomalaista sijoitusrahastoa kuin esim. suomalaista sijoitustoimintaa harjoittavaa osakeyhtiötä.

Muut verovapaat yhteisöt

Sijoitusrahastojen ohella myös eräät muut nimeltä mainitut julkisoikeudelliset yhteisöt on vapautettu verosta (tuloverolaki 20§) niiden harjoittaman toiminnan luonteen vuoksi (esim. Suomen Pankki, Kansaneläkelaitos, Kunnallinen eläkelaitos Keva). SEUT 63 artikla ja sitä koskeva oikeuskäytäntö edellyttävät, että lähdeverosta tulee vapauttaa myös näitä yhteisöjä ominaisuuksiltaan riittävästi vastaavat ulkomaiset toimijat.  Verovapaus edellyttää ainakin sitä, että yhteisön harjoittaman sijoitustoiminnan katsotaan palvelevan laissa sille määriteltyjä julkisen palvelun tehtäviä.

Osingosta peritystä lähdeverosta voi hakea palautusta

Osinkojen verovapaus koskee tietyin edellytyksin vain ETA-alueella asuville yhteisöille maksettuja osinkoja (laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta 3§). Tuloverolain mukainen verovapaus ei suoraan sovellu ulkomaisiin sijoitusrahastoihin tai muihin verovapaisiin toimijoihin (tuloverolaki 20 §). EU-oikeuden pääomien vapaata liikkuvuutta koskeva artikla voi kuitenkin edellyttää verovapautta.

Verohallinto ratkaisee lähdeveron palautusta koskevat ETA-alueella ja ETA-alueen ulkopuolella asuvien yhteisöjen palautushakemukset tapauskohtaisesti ottaen huomioon edellä mainitun Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen sekä muun oikeuskäytännön, jossa on otettu kantaa pääomien vapaaseen liikkuvuuteen.

Lähdeveron palautusta haetaan lomakkeella Hakemus Suomen lähdeveron palauttamiseksi osinkotuloista (lomake 6163).

Hakijan on esitettävä palautushakemuksessa riittävä selvitys siitä, että se rinnastuu suomalaiseen vastaavaan toimijaan, jolle osingot olisivat verovapaita (esim. osakeyhtiö, sijoitusrahasto). Hakijan on myös selvitettävä, että se ei tosiasiassa voi Suomen ja yhteisön asuinvaltion välillä solmitun verosopimuksen nojalla saada kokonaisuudessaan hyvitetyksi Suomessa perittyä lähdeveroa. Lisäksi edellytetään, että osingonsaajan asuinvaltion ja Suomen välillä on sovittu riittävällä tavalla verotusta koskevasta tietojenvaihdosta.

Palautushakemusten käsittelyssä noudatetaan normaaleja muutoksenhakua koskevia määräaikoja.

Sivu on viimeksi päivitetty 25.11.2015