Velkajärjestelyn vaikutus verotuksessa
- Antopäivä
- 17.9.2015
- Diaarinumero
- A112/200/2015
- Voimassaolo
- Toistaiseksi
- Valtuutussäännös
- Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom.
- Korvaa ohjeen
- Velkajärjestely, Voimassaolo: Vuodesta 2012 alkaen
Tässä ohjeessa käsitellään velkajärjestelyn vaikutusta luonnollisen henkilön verotuksessa. Ohje korvaa aikaisemman diaarinumeroimattoman ohjeen Velkajärjestely.
1 Yleistä velkajärjestelystä
Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) tarkoituksena on mahdollistaa maksuvaikeuksiin joutuneen yksityishenkilön taloudellisen tilanteen korjaaminen. Velkajärjestely voidaan myöntää velalliselle joka on muutoin kuin tilapäisesti kyvytön maksamaan velkojaan.
Ennen velkajärjestelyn hakemista velallisen on lain 11 §:n mukaisesti selvitettävä mahdollisuudet päästä velkojien kanssa sovintoratkaisuun velkojensa järjestelemisestä, jos se ei ole ilmeisen tarpeetonta velallisen vähäisen maksukyvyn, velkojien suuren lukumäärän, tuntemattomien velkojien tai muun syyn vuoksi.
Velkajärjestely tulee vireille velallisen hakemuksesta. Aviopuolisot, yhteisvastuulliset kanssavelalliset sekä velallinen ja takaaja voivat hakea velkajärjestelyä yhdessä. Velkajärjestelystä päättää tuomioistuin. Velkajärjestelyssä tuomioistuin vahvistaa velalliselle maksuohjelman, joka vastaa hänen maksukykyään. Maksuohjelma korvaa velallisen alkuperäiset maksuvelvoitteet. Maksuohjelman vahvistaminen ei edellytä velkojien suostumusta. Maksuohjelma voi raueta, jos velallinen laiminlyö ohjelman mukaisen maksuvelvollisuutensa. Maksuohjelmaa voidaan myös muuttaa, jos olosuhteet muuttuvat olennaisesti.
Velkajärjestely alkaa lain 3 §:n mukaan siitä ajankohdasta, jona tuomioistuin on tehnyt päätöksen velkajärjestelyn aloittamisesta. Saman säädöksen 3 kohdan mukaan velkajärjestelyn piiriin kuuluvalla velalla tarkoitetaan kaikkia ennen velkajärjestelyn alkamista syntyneitä velkoja sekä velkajärjestelyn alkamisen ja maksuohjelman vahvistamisen välisenä aikana kertyviä korkoja sekä velallisen maksettavaksi määrättyjen tällaisten velkojen perimis- ja täytäntöönpanokuluja. Velkajärjestely koskee velallisen kaikkia velkojia ja syrjäyttää pakkotäytäntöönpanon, konkurssin ja ulosoton.
Velkajärjestely estää lain 13 §:n mukaan myös sen piiriin kuuluvan velan maksun laiminlyöntiin perustuvan velalliselle haitallisen hallinnollisen päätöksen tekemisen. Velkajärjestelyn kohteena olevaan henkilöä ei voida poistaa esimerkiksi ennakkoperintärekisteristä.
2 Velkajärjestelyn keinot
Tuomioistuimen vahvistamassa maksuohjelmassa voidaan lain 25 §:n mukaan käyttää seuraavia velkajärjestelyn keinoja:
- muuttaa velan maksuaikataulua
- määrätä, että velallisen maksusuoritukset on luettava ensin velan pääoman ja vasta sen jälkeen luottokustannusten lyhennykseksi
- alentaa jäljellä olevaan luottoaikaan kohdistuvien luottokustannusten maksuvelvollisuutta
- alentaa maksamatta olevan velan määrää
- poistaa velan maksuvelvollisuus kokonaan.
Lain 26 §:n mukaan niin sanotun vakuusvelan määrää ei voida alentaa tai velkaa poistaa kokonaan. Sen sijaan säännöksen mukaan vakuusvelan erääntynyttä viivästyskorkoa voidaan alentaa tai poistaa se kokonaan. Velkajärjestely voi sisältää myös velan maksamisen kokonaan tai osittain kertasuorituksena tätä tarkoitusta varten otettavalla uudella velalla.
3 Velkajärjestelyn vaikutukset verotuksessa
3.1 Velkojen ja korkojen muutokset
Velan maksuaikataulun muuttamisella ei ole vaikutuksia verotukseen. Jos velallisen maksusuoritukset luetaan maksuohjelman mukaan ensin velan pääoman ja vasta sen jälkeen velan korkojen lyhennykseksi, velan korkoa ei tällaisessa järjestelyssä lisätä velan pääomaan eikä laskettua korkoa voi vähentää (katso tarkemmin Korkojen vähentäminen henkilöverotuksessa -ohjeen kohta 7.2).
Velan määrän alentaminen tai poistaminen ei aikaansaa velalliselle veronalaista tuloa, jos saaminen on velkojalle arvoton (KHO 1972-I-51 ja KHO 1972-II-553). Jos tuomioistuin maksuohjelmassa alentaa maksamatta olevan velan määrää tai poistaa velan maksuvelvollisuuden kokonaan, voidaan saamisen tältä osin katsoa olevan maksuohjelman vahvistamishetkellä arvoton. Jos velallinen ja velkoja tai velkojat sopivat vapaaehtoisesti velan alentamisesta tai poistamisesta kokonaan, on tapauskohtaisesti selvitettävä, onko saamista sopimishetkellä pidettävä velkojille arvottomana vai ei.
Jos velallista ei ole pidettävä velkajärjestelyn edellyttämällä tavalla maksukyvyttömänä, on alennettua tai anteeksiannettua velkaa tapauksesta riippuen pidettävä joko lahjana tai veronalaisena ansiotulona. Esimerkiksi silloin, jos tuomioistuin on vahvistanut palkansaajan maksusuunnitelman, voidaan koron alentamista tai poistamista pitää maksukyvyttömyydestä johtuvana. Erääntymättömän koron alentamisesta tai anteeksiantamisesta ei tällaisessa tilanteessa synny velalliselle verotettavaa etuutta.
Palkansaaja ei saa myöskään veronalaista etuutta, jos työsuhdelainan korkoa alennetaan tai se annetaan kokonaan anteeksi velkajärjestelyn perusteella. Jos kysymyksessä on vapaaehtoinen velkojen järjestely, joudutaan velkajärjestelyn edellytyksenä oleva maksukyvyttömyys selvittämään näissäkin tilanteissa tapauskohtaisesti.
3.2 Saamisen menetys
Tuloverolaissa ei ole säännöstä, jonka mukaan velkoja voisi vähentää saamisen raukeamisesta aiheutuneen lopullisen arvonmenetyksen verotuksessaan. Velallisen maksukyvyttömyydestä johtuvaa saamisen raukeamista ei rinnasteta myöskään luovutustappioon. Jos tuomioistuin alentaa maksamatta olevan velan määrää yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain mukaan vahvistamassaan maksuohjelmassa, velkojalla ei siten ole tuloverolain mukaan oikeutta vähentää saamisen osittaisen raukeamisesta tai kokonaan raukeamisesta aiheutunutta menetystä.
3.3 Takausvelan korko
Velkajärjestelyn alkaminen ei estä velkojaa perimästä velkaa takaajalta taikka kolmannen henkilön asettaman vakuuden arvosta eikä irtisanomasta tai muuten eräännyttämästä takaajan tai edellä tarkoitetun vakuuden asettajan velkaa.
Tuloverolain 58a §:ssä on säädetty takausvelan koron vähennyskelpoisuudesta. Takaajalla tai muun vakuuden asettajalla on oikeus vähentää sitoumuksensa perusteella suorittamansa velan tai sen suorittamista varten ottamansa velan korot, jotka ovat kertyneet siitä alkaen, kun velallinen on todettu maksukyvyttömäksi. Nämä korot ovat kuitenkin vähennyskelpoisia vain, jos alkuperäisellä velallisella olisi ollut oikeus niiden vähentämiseen elinkeinotoimintaan tai maatalouteen kohdistuvina korkoina.
Jos alkuperäinen, yksityishenkilön velkajärjestelyn piiriin kuuluva velallinen on vastuunsa perusteella maksanut takaajalle tai muulle vakuuden asettajalle hyvityksen, hänellä on oikeus korkoa koskevien säännösten mukaan vähentää siihen sisältyvä velan korkoa vastaava osuus.
3.4 Omaisuuden realisointi
Tuomioistuimen vahvistama maksuohjelma voi sisältää mm. omaisuuden muuttamisen rahaksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 37 §:ssä säädetyllä tavalla. Myös vapaaehtoinen velkojen järjestely voi johtaa omaisuuden rahaksi muuttamiseen. Tällaisten toimenpiteiden veroseuraamukset määräytyvät tuloverolain luovutusvoittosäännösten nojalla. Luovutusvoittojen verotuksesta eri tilanteissa on kerrottu tarkemmin ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa.
johtava veroasiantuntija Tero Määttä
ylitarkastaja Petri Manninen