Verohallinnon nimissä on lähetetty huijausviestejä. Lue lisää huijauksista.

Virtuaalivaluuttojen tuloverotus

Avainsanat:

Tämä on vanha versio Versiohistoria Katso uusin versio
Antopäivä
28.8.2013
Diaarinumero
A83/200/2013
Voimassaolo
- 28.5.2018
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom.
Korvaa ohjeen
-

Tässä ohjeessa käsitellään virtuaalivaluuttojen tuloverotusta eri käyttötilanteissa.

1 Johdanto

1.1 Ohjeen sisältö

Markkinoille on ilmestynyt viime vuosina erilaisia virtuaali- tai vertaisvaluutoiksi kutsuttuja tuotteita, joita käytetään vaihdannan välineinä oikean valuutan tapaisesti. Tässä ohjeessa käsitellään virtuaalivaluuttojen tuloverotusta eri käyttötilanteissa. Esimerkkinä ohjeessa käytetään pääasiassa bitcoinia, joka lienee yleisin markkinoilla oleva virtuaalivaluutta, mutta soveltuvin osin samoja periaatteita sovelletaan verotuksessa myös muihin käytössä oleviin virtuaalivaluuttoihin.

Ohjeessa käsitellään myös internet-peleissä käytettävien omien virtuaalivaluuttojen verotustilanteita lukuun ottamatta varsinaisia peliyhtiöiden järjestämiä rahapelejä. Tässä ohjeessa ei siten käsitellä varsinaisista raha-automaattipeleistä tai muista sellaisia rahapeleistä saatavia tuloja. Esimerkiksi pokeripeleistä saatujen tulojen verotusta on käsitelty 6.10.2008 annetussa Verohallinnon ohjeessa Pokeritulojen verotuksesta, diaarinumero 1329/31/2008.

1.2 Yleistä virtuaalivaluuttojen luonteesta

Verohallinnon julkaisussa ”Harmaan talouden tilannekuva 3/2011” on selvitetty muun muassa bitcoin  virtuaalivaluutan luonnetta ja käyttöä maksuvälineenä.

Julkaisun mukaan bitcoin on vertaisverkon avulla luotu virtuaalinen raha – vaihdannan väline, jota ei ole olemassa kolikkoina tai seteleinä. Vertaisverkossa välitettävä raha liikkuu käyttäjiensä välillä kuten esimerkiksi pankkikorttimaksu, mutta ilman välikäsiä, joita normaalissa rahaliikenteessä ovat pankit. Päinvastoin kuin perinteisissä maksuvälineissä, bitcoinin arvoa eivät määrittele eri maiden keskuspankit, vaan valuutan arvo määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella. Bitcoin siirtyy vertaisverkossa henkilöltä toiselle, eikä sitä ole sidottu pankkien valuutanvaihtokursseihin.

2 Virtuaalivaluuttojen tuloverotus eri tilanteissa

2.1 Virtuaalivaluutta tuloverotuksessa

Olemassa olevat virtuaalivaluutat eivät ole oikeaa, virallista valuuttaa. Virtuaalivaluuttaa ei ole laskenut liikkeelle minkään valtion keskuspankki. Kirjapitovelvollisia ei myöskään ole velvoitettu ottamaan vastaan virtuaalivaluuttaa maksuvälineenä. Virtuaalivaluutta siirtyy vertaisverkossa henkilöltä toiselle, eikä sen arvoa ole sidottu pankkien valuutanvaihtokursseihin, vaan sen arvo suhteessa virallisiin valuuttoihin määräytyy virtuaalivaluutan kysynnän ja tarjonnan perusteella.

Myös Kirjanpitolautakunta on kirjanpitovelvollisille 23.10.2012 antamassaan lausunnossa (numero 1895) ”Digitaalisen vertaisvaluutan käsittelystä kirjanpidossa” todennut, että vertaisvaluutta ei ole virallinen maksuväline (euro). Tahdonvaltaisuudesta kuitenkin johtuu, että osapuolet voivat sopia hyväksyvänsä vertaisvaluutan kirjanpitovelvollisen luovuttaman suoritteen maksuna.

Virtuaalivaluutat eivät ole rahaa mutta eivät myöskään arvopapereita tuloverolaissa (TVL) tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi virtuaalivaluuttaa pidetään tuloverolain soveltamistilanteissa luonteeltaan muuna, erikseen määrittelemättömänä ja sen käyttäjien välisenä sopimuksena. Sopimussuhteeseen liittyvät menetykset eivät ole tuloverolain mukaisessa verotuksessa vähennyskelpoisia.

Virtuaalivaluuttojen vaihto voi tapahtua käytännössä joko olemassa oleviin virallisiin valuuttoihin, hyödykkeisiin tai palveluihin. Käytännössä virtuaalivaluutan käyttöalaa ei ole rajoitettu, vaan sen käyttö kuuluu osapuolten sopimusvapauden piiriin. Virtuaalivaluutan käyttö missä tahansa vaihdantatilanteessa realisoi sen arvonnousun verotuksen.

Tuloverolain 29 §:n mukaan veronalaista tuloa ovat verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot. Rahana tai rahanarvoisena etuutena saatu tulo on siten veronalaista, jollei sitä ole erikseen säädetty verovapaaksi. Virtuaalivaluuttojen realisoitunut arvonnousu on veronalaista pääomatuloa, kuten alla on eri käyttötilanteissa tarkemmin selvitetty.

2.1.1 Oikean valuutan ja virtuaalivaluutan vaihtotilanteet

Virtuaalivaluutan kaupassa osapuolina ovat suoraan myyjä ja ostaja. Kauppaa ei käydä arvopaperipörssissä tai muualla julkisesti listatuilla markkinoilla, eikä kaupan ehtoja siten määritellä markkinapaikan ehdoissa.  

TVL 32 §:n mukaan veronalaista pääomatuloa on omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Virtuaalivaluutan kauppatilanteissa ei sovelleta virtuaalivaluutan sopimusluonteen vuoksi tuloverolain omaisuuden luovutusvoittojen verottamista koskevia säännöksiä.

Virtuaalivaluutan muuntaminen oikeaksi valuutaksi realisoi virtuaalivaluutan arvonmuutoksen verotuksen. Positiivista arvonousua voidaan pitää varallisuuden kerryttämänä tulona, jolloin arvonnousu verotetaan muuna pääomatulona. Arvonmuutosta laskettaessa katsotaan virtuaalivaluuttaa käytetyksi siinä järjestyksessä kuin henkilö on sitä hankkinut, jos hän ei muuta näytä.

Esimerkki 1:  Henkilö on aikanaan ostanut 500 eurolla 1 000 bitcoinia, eli yksi bitcoin maksoi siis 0,5 euroa. Hän on myöhemmin ostanut lisää 500 bitcoinia 500 eurolla, eli yhdellä eurolla sai tuolloin yhden bitcoinin. Hänellä on hankintojen jälkeen omistuksessaan 1 500 bitcoinia.

Hän myy 1 200 bitcoinia hetkellä, jolloin yksi bitcoin maksaa 1,5 euroa. Virtuaalivaluutan myynti realisoi arvonmuutoksen verotuksen, jolloin hänelle syntyy tässä tilanteessa pääomatulona verotettavaa tuloa 1 800 euroa – (500 euroa + 200 euroa) = 1 100 euroa. Henkilöllä on kaupan jälkeen vielä hallussaan 300 bitcoinia, jotka on hankittu 300 eurolla.

Virtuaalivaluutan arvonnousu on kokonaan veronalaista pääomatuloa. TVL 53 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaista, valuuttakurssivoittoja koskevaa verovapaussäännöstä ei voida soveltaa virtuaalivaluuttojen vaihtotilanteisiin, koska virtuaalivaluutta ei ole oikea, virallinen valuutta.

Tuloverolain mukaan toimitettavassa verotuksessa menetykset ovat lähtökohtaisesti vähennyskelvottomia. TVL 50 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaan luovutustappiona saadaan kuitenkin vähentää sellainen arvopaperin arvonmenetys, jota voidaan konkurssin tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi pitää lopullisena. Virtuaalivaluutta ei ole tuloverolaissa tarkoitettu arvopaperi. Virtuaalivaluutan vaihtamisen yhteydessä syntyvää mahdollista arvonlaskua ei siten voida vähentää tuloverotuksessa TVL 50 §:n luovutustappiota koskevien säännösten mukaan. Virtuaalivaluutan arvonlasku ei ole muullakaan perusteella tuloverotuksessa vähennyskelpoinen.

Verotuksellisesti virtuaalivaluutan kauppa muistuttaa olosuhteiltaan niin sanotuilla hinnanerosopimuksilla (CFD) käytävää kauppaa. Korkein hallinto-oikeus katsoi hinnanerosopimuksen verotusta koskevassa vuosikirjaratkaisussaan KHO:2010:74, että hinnanerosopimuksesta koituva meno ei ollut tuloverolain 54 §:ssä tarkoitettu tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuva meno, eikä myöskään tuloverolain 50 §:ssä tarkoitettu luovutustappio tai muu vähennyskelpoinen luovutustappioon rinnastettava tappio.

KHO 2010:74:
A kävi sivutoimisesti arvopaperikauppaa ja teki sijoituksia erilaisiin arvopapereihin ja sijoitusinstrumentteihin kuten CFD-sijoitusinstrumentteihin (Contract for Difference, hinnanerosopimus). CFD on hinnanerosopimus, jolla ei oleerääntymispäivää eikä ennalta sovittua hintaa, vaan sen hinnanmuutos vastaa kohdeinstrumentin kurssin kehitystä. Kaupankäynti CFD-instrumenteilla ei tapahdu julkisesti listatuilla markkinoilla. Keskusverolautakunnan tältä osin lainvoimaiseksi jääneessä ennakkoratkaisussa oli todettu, että A:lle tästä sopimuksesta kertyvä tulo oli tuloverolain 32 §:n mukaista pääomatuloa. Korkein hallinto-oikeus pysytti keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun myös siltä osin kun siinä oli katsottu, ettei A:lle CFD-sopimuksesta koituva meno ollut tuloverolain 54 §:ssä tarkoitettu tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuva meno eikä myöskään tuloverolain 50 §:ssä tarkoitettuna luovutustappiona tai muuna luovutustappioon rinnastettavana tappiona vähennyskelpoinen. Ennakkoratkaisu verovuosille 2009 ja 2010. Tuloverolaki 50 ja 54 §

2.1.2 Virtuaalivaluutan käyttö hyödykkeiden tai palvelujen hankintaan

Jotkut yritykset hyväksyvät maksuvälineeksi virtuaalivaluutan. Näiden yritysten joukossa on niin tavallisia liikkeitä, kuin myös internetissä toimivia verkkokauppoja. Verotuksellisesti ostosten suorittamisessa virtuaalivaluutalla on kyse sopimukseen perustuvasta vaihdosta, jossa virtuaalivaluutta vaihdetaan joko hyödykkeisiin tai palveluihin. Vaihto realisoi virtuaalivaluutan mahdollisen arvonnousun verottamisen pääomatulona.

Esimerkki 2:  Henkilö on aikanaan ostanut 1 000 eurolla bitcoineja, jolloin yhdellä eurolla sai kaksi bitcoinia. Yksi bitcoin maksoi siis 0,5 euroa. Hänellä on hankinnan jälkeen omistuksessaan 2 000 bitcoinia.

Hän ostaa nettikaupasta tavaroita yhteensä 1 000 bitcoinilla hetkellä, jolloin bitcoinit maksavat kymmenen euroa kappaleelta. Hän ostaa siis tavaroita yhteensä 10 000 euron arvosta.

Tavaroiden osto realisoi virtuaalivaluutan arvonmuutoksen verotuksen, jolloin hänelle syntyy tässä tilanteessa pääomatulona verotettavaa tuloa 10 000 euroa - 500 euroa = 9 500 euroa.

Henkilölle jäi ostosten tekemisen jälkeen vielä jäljelle 1 000 bitcoinia, joiden hankintahinta on ollut 500 euroa.

Esimerkki 3: Henkilö on ostanut aiemmin 1 000 eurolla bitcoineja yhteensä 100 kappaletta. Yhden bitcoinin hinta oli siten kymmenen euroa.

Hän ostaa myöhemmin nettikaupasta tavaroita yhteensä 100 bitcoinilla hetkellä, jolloin bitcoin maksaa viisi euroa kappaleelta. Hän ostaa siis tavaraa yhteensä 500 euron arvosta.

Bitcoinien arvonmuutos henkilön omistusaikana on ollut 500 euroa negatiivinen, mutta tätä ei voida verotuksessa vahvistaa tappioksi. Virtuaalivaluutan arvonlasku ei ole muullakaan perusteella tuloverotuksessa vähennyskelpoista.

2.1.3 Virtuaalivaluuttojen ja luovutusvoittojen yhteensovittaminen

Luovutusvoitto katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona kauppa tai vaihto on tehty tai muu luovutus on tapahtunut. Tuloveroseuraamukset määritetään aina euromääräisesti, vaikka kauppahinta suoritettaisiin virtuaalivaluuttana. Tällainen tilanne on esimerkiksi henkilöiden kesken tehty arvopaperikauppa.

Luovutustilanteissa omaisuuden hankintameno on se määrä, joka siitä olisi maksettu euromääräisesti. Verovelvollisen on esitettävä selvitys hankintamenosta oikeassa valuutassa (euroina) omaisuuden ostohetkellä. Omaisuuden myynnin yhteydessä mahdollisesti käytettävä virtuaalivaluutta muunnetaan myyntihetken vaihtokurssilla takaisin oikeaksi rahaksi. Siten omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot määritetään suoraan euromääräisesti kaupan tekemishetkellä.

Kaupassa käytetyn virtuaalivaluutan arvonnousu verotetaan erikseen henkilön pääomatulona. Mahdollinen virtuaalivaluutan positiivinen arvonmuuton osto- ja myyntihetkellä realisoituu verotuksessa, kuten edellä kappaleessa 2.1.1 on todettu (katso myös esimerkit 1. - 3. kappaleissa 2.1.1 ja 2.1.2). Virtuaalivaluutan avulla tehtyjen kauppojen tappiot jätetään vahvistamatta siltä osin kun tappio johtuu virtuaalivaluutan arvonmuutoksesta

Esimerkki 4: Todellisuudessa voitollisesta osakkeiden kaupasta syntyy ”tappiota” bitcoineina.

Henkilö ostaa yhtiön A osakkeita 1 000 kappaletta hintaan kymmenen euroa/osake eli hankintahinta on yhteensä 10 000 euroa. Hän maksaa osakkeet bitcoineilla, joita hän oli hankkinut 10 000 eurolla 2 000 kappaletta. Yksi bitcoin maksoi siis viisi euroa. Muita bitcoineja henkilöllä ei ole hallussaan.

Henkilö myy osakkeet myöhemmin hintaan 1 000 bitcoinia. Myyntihetkellä osakkeen kurssi oli 12 euroa osakkeelta eli myyntihinta euroissa olisi ollut 12 000 euroa. Osakkeiden myyntihetkellä yksi bitcoin maksoi 12 euroa. Osakkeiden kaupasta syntyy siis todellisuudessa 2 000 euron (= 12 000 euroa – 10 000 euroa) veronalainen luovutusvoitto.

Kaupat on kuitenkin toteutettu bitcoineina, jolloin kaupasta syntyi 1 000 bitcoinin suuruinen ”tappio”. Tätä ”tappiota” ei verotuksessa vahvisteta.

Henkilöllä on kaupan jälkeen omistuksessaan vielä 1 000 bitcoinia, joiden saantohetken arvo on 12 000 euroa. Jos nämä bitcoinit vaihdetaan myöhemmin rahaksi tai arvonnousu muutoin realisoituu esimerkiksi tavarahankintojen yhteydessä (katso kohta 2.1.3), mahdollinen arvonnousu verotetaan pääomatulona. Jos rahaksi vaihdosta syntyy ”tappiota”, sitä ei verotuksessa vahvisteta.

Esimerkki 5: Todellisuudessa tappiolliset osakekaupat

Henkilö ostaa yhtiön B osakkeita 1 000 kappaletta hintaan kymmenen euroa/osake eli hankintahinta on yhteensä 10 000 euroa. Hankinta maksetaan kuitenkin myyjälle bitcoineina, jotka on vaihdettu tätä tarkoitusta varten samana päivänä. Tällöin 10 000 eurolla sai 2 000 bitcoinia. Yksi bitcoin maksoi siis viisi euroa. Muita bitcoineja henkilöllä ei ole hallussaan.

Henkilö myy osakkeet myöhemmin hintaan 1 500 bitcoinia. Myyntihetkellä osakkeen kurssi oli kuusi euroa osakkeelta eli myyntihinta euroissa on ollut 6 000 euroa. Myyntihetkellä yksi bitcoin maksoi neljä euroa. Osakkeiden kaupasta syntyy siis todellisuudessa 4 000 euron (= 6 000 euroa – 10 000 euroa) suuruinen luovutustappio, joka vahvistetaan verotuksessa.

Henkilö sai osakemyynnin seurauksena omistukseensa 1 500 bitcoinia, joiden arvo niiden saannon hetkellä oli 6 000 euroa. Jos nämä bitcoinit vaihdetaan myöhemmin rahaksi tai arvonnousu muutoin realisoituu esimerkiksi tavarahankintojen yhteydessä (katso kohta 2.1.3.), mahdollinen arvonnousu verotetaan pääomatulona. Jos virtuaalivaluutan rahaksi vaihdosta syntyy ”tappiota”, sitä ei verotuksessa vahvisteta.

Esimerkki 6: Todellisuudessa tappiollinen osakekauppa, mutta bitcoineissa laskettuna syntyy ”voittoa”.

Henkilö ostaa yhtiön C osakkeita 1 000 kappaletta hintaan kymmenen euroa/osake eli hankintahinta yhteensä 10 000 euroa. Hankinta maksetaan kuitenkin myyjälle bitcoineina, jotka on vaihdettu tätä tarkoitusta varten samana päivänä. Tällöin 10 000 eurolla sai 2 000 bitcoinia. Yksi bitcoin maksoi siis viisi euroa. Muita bitcoineja henkilöllä ei ole hallussaan.

Osakkeet myydään myöhemmin hintaan 2 500 bitcoinia. Myyntihetkellä osakkeen kurssi oli 7,50 euroa osakkeelta eli myyntihinta euroissa olisi ollut yhteensä 7 500 euroa. Myyntihetkellä yksi bitcoin maksoi kolme euroa. Kaupasta syntyy siis todellisuudessa 2 500 euron (= 7 500 euroa – 10 000 euroa) luovutustappio, joka vahvistetaan verotuksessa.

Bitcoineina laskettuna ”voittoa” syntyisi 500 bitcoinin verran, mutta tässä tilanteessa ”voitto” ei ole arvonlaskusta johtuen todellinen. Tätä ei erikseen huomioida verotusta toimitettaessa.

Henkilö saa kuitenkin osakkeiden myynnistä vastikkeeksi 2 500 bitcoinia, joiden arvo saannon hetkellä oli 7 500 euroa. Jos bitcoinit vaihdetaan myöhemmin rahaksi tai arvonnousu muutoin realisoituu esimerkiksi tavarahankintojen yhteydessä (katso kohta 2.1.3.), mahdollinen arvonnousu verotetaan pääomatulona. Jos rahaksi vaihdosta syntyy ”tappiota”, sitä ei verotuksessa vahvisteta.

2.1.4 Virtuaalivaluutan ”louhintaan” osallistumisesta saatujen varojen verotus

Bitcoin -järjestelmässä syntyy uusia valuuttayksiköitä monimutkaiseen algoritmiin perustuvan ohjelman säätelemänä. Sen avulla bitcoin -verkoston jäsenet voivat ”louhimiseksi” kutsutulla menetelmällä hankkia uusia bitcoineja luovuttamalla verkostolle tietokoneensa laskentatehoa käytettäväksi. Tällöin verkoston jäsen saa vastineeksi algoritmin luomia bitcoineja rahaliikenteen ylläpidosta. Uusia virtuaalivaluuttoja jaetaan järjestelmään osallistuvien kesken käytännössä sattumanvaraisesti.

Louhimisesta vastineeksi virtuaalivaluuttana saatua tuloa ei voida pitää varallisuuden kerryttämänä. Tuloverolain 61 §:n mukaan ansiotuloa on muu tulo kuin pääomatulo. Siten louhintaan osallistumisesta saatava tulo on saajansa ansiotuloa. Louhinnasta saatu tulo realisoituu verotettavaksi sillä hetkellä, kun henkilö saa virtuaalivaluutan vallintaansa. Virtuaalivaluutan arvona käytetään saantohetken mukaista vaihtokurssia.

2.1.5 Internet-peleistä saatujen tulojen verottaminen

Internetissä on lukuisa määrä erilaisia pelejä tai ohjelmia, joissa käytetään omia sisäisiä virtuaalivaluuttoja ja joiden tuloja ei käsitellä arpajaisvoittoina. Tässä ohjeessa käsiteltäviä Internet-pelejä ja -ohjelmia kutsutaan peleiksi riippumatta siitä, millaisesta ohjelmasta on tosiasiallisesti kyse.

Useat näistä peleistä tarjoavat mahdollisuuden sille, että pelaaja (ohjelman käyttäjä) voi ansaita virtuaalivaluuttaa omalla aktiivisella toiminnallaan. Joissakin peleissä on myös mahdollisuus siihen, että pelin sisällä käytetty virtuaalivaluutta voidaan muuntaa oikeaksi rahaksi, tai pelaaja voi ansaita myymällä jotakin pelissä kehittämäänsä ominaisuutta toiselle pelaajalle oikealla rahalla.

TVL 110 §:n mukaan tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan. Tässä ohjeessa tarkoitettuja yksittäisiä pelejä ja niiden pelaamiseen käytettyjä virtuaalivaluuttoja pidetään yhtenä ja samana pelikokonaisuutena. Tästä syystä virtuaalipelivoitot katsotaan saaduksi vallintaan TVL 110 §:ssä tarkoitetulla tavalla vasta sillä hetkellä, kun pelaaja kotiuttaa tulonsa pelistä. Tulojen veronalainen kotiuttaminen tapahtuu, kun pelissä käytettävä virtuaalivaluutta vaihdetaan pelin ulkopuolella oikeaksi rahaksi tai muuksi rahanarvoiseksi omaisuudeksi. Tulouttaminen tapahtuu ja veronalaisen ansiotulon määrä määräytyy virtuaalivaluutan tuloutushetken käyvän arvon mukaisesti.

Peleissä ansainta perustuu henkilökohtaiseen pelaamistoimintaan ja pelien perusteella kertynyt tulo on siten luonteeltaan ansiotuloa. Pelaaja voi vähentää verotuksessa tulonhankkimiskulunaan selvityksen perusteella vain sen osan sijoituksestaan, jonka perusteella tuloa on saatu.

Jos pelaamisesta ei ole kertynyt verotettavaa tuloa, eivät peliin sijoitettujen varojen menetys tai pelaamisesta muutoin aiheutuneet tappiot ole verotuksessa vähennyskelpoisia. Tällöin on kyse harrastustoiminnan menoista, joita pidetään elantomenoina. TVL 31 §:n 4 momentin mukaan elantomenot eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia.

2.2 Virtuaalivaluutta elinkeinoverotuksessa

2.2.1 Maksuna vastaanotettu virtuaalivaluutta

Kuten edellä kohdassa 1.2 on todettu, jotkut yritykset myös Suomessa hyväksyvät myymiensä tavaroiden ja palvelujen maksuvälineeksi eurojen lisäksi virtuaalivaluutan. Näiden yritysten joukossa on niin tavallisia liikkeitä, kuin myös internetissä toimivia verkkokauppoja.

Kirjanpitolautakunta on antanut 23.10.2012 digitaalisen vertaisvaluutan kirjanpidollisesta käsittelystä lausunnon (numero 1895). Hakijana oleva suomalainen tilitoimisto pyysi kirjanpitolautakunnalta lausuntoa siitä, kuinka tietoverkossa luotua vertaisvaluuttaa eli niin sanottua virtuaalirahaa tulee käsitellä yrityksen kirjanpidossa. Kirjanpitolautakunnan lausunnon mukaan virtuaalivaluuttaa voidaan luonnehtia käyttäjiensä väliseen sopimukseen perustuvaksi hyödykkeeksi. Vertaisvaluuttaa vastaanotettaessa näiden välineiden arvo muunnetaan Suomen rahaksi maksupäivän kurssiin niiden kirjanpitoon merkitsemistä varten, jos se on saatavilla; muussa tapauksessa osapuolten sopimaan arvoon.

Elinkeinotoiminnan suoritemyynnistä maksuksi saadun virtuaalivaluutan arvoksi katsotaan kirjanpitolautakunnan ohjeistusta vastaavalla tavalla virtuaalivaluutan käypä arvo maksupäivänä. Suoritemyynnistä saatu virtuaalivaluutta on lähtökohtaisesti elinkeinotoiminnan rahoitusomaisuutta.

Rahoitusomaisuuteen kuuluvan virtuaalivaluutan myynnistä saatu voitto on veronalaista elinkeinotoiminnan tuloa (elinkeinotulon verottamisesta annetun lain, EVL, 5 §:n 5 kohta). Myynnistä aiheutuva tappio on lopullisena menetyksenä vastaavasti vähennyskelpoista menoa (EVL 17 §:n 1 momentin 2 kohta).

2.2.2 Sijoitukset virtuaalivaluuttaan

Virtuaalivaluutalla harjoitettu sijoitustoiminta on muun sijoitustoiminnan tapaan lähtökohtaisesti yrityksen muun toiminnan tulolähteeseen kuuluvaa ja siihen sovelletaan tuloverolakia. Jos kyse on kassareservin tilapäisestä sijoittamisesta, varat katsotaan normaalisti rahoitusomaisuudeksi.

Jos yrityksen varsinaisena liiketoimintana on kaupankäynti virtuaalivaluutalla, on Verohallinnon yhtenäistämisohjeessa mainittujen arvopaperikauppaa koskevien edellytysten (jatkuvuus, suunnitelmallisuus, aktiivisuus, taloudellisen riskin ottaminen) täytyttävä, jotta tällainen toiminta voisi olla elinkeinotoimintaa ja virtuaalivaluutta verotuksessa yrityksen vaihto-omaisuutta.

3 Ilmoitusmenettely

Virtuaalivaluutan käyttäminen missä tahansa vaihtotilanteessa realisoi mahdollisen arvonnousun tuloverotuksen, kuten edellä on mainittu. Virtuaalivaluutta käytettäessä sopijaosapuolina on aina suoraan kaksi osapuolta, myyjä ja ostaja. Suomessa yleisesti verovelvollisen osapuolen, jolla tulo kulloinkin realisoituu verotettavaksi, on ilmoitettava itse saamansa tulo Verohallinnolle. Tulo on ilmoitettava siitä riippumatta, onko toinen osapuoli kotimainen vai ulkomainen ja missä maassa ja valuutassa ne ovat syntyneet ja missä maassa virtuaalivaluutta on. Ilmoitus on tehtävä viimeistään sen vuoden veroilmoituksella, jona tulon realisoituminen on tapahtunut.

 

Johtava veroasiantuntija Tero Määttä

Johtava veroasiantuntija Jukka Puolakanaho



Sivu on viimeksi päivitetty 2.9.2013