Työntekijän omaehtoinen liikunta- ja kulttuuritoiminta verovapaana etuna

Vuoden 2009 alusta lukien työnantajan tarjoama tavanomainen ja kohtuullinen työntekijän omaehtoinen liikunta- ja kulttuuritoiminta on säädetty verovapaaksi eduksi (946/2008). Omaehtoisen toiminnan kohtuullinen enimmäismäärä on 400 euroa vuodessa. Omaehtoiseen liikunta- ja kulttuuripalvelujen käyttöön liittyy kuitenkin eräitä rajoituksia.

1.Työnantajan järjestämä virkistys- ja harrastustoiminta

Tuloverolain 69 §:n 1 momentin 4 kohdassa on säädetty työnantajan järjestämä tavanomainen ja kohtuullinen, koko henkilökunnalle suunnattu virkistys- ja harrastustoiminta verovapaaksi eduksi. Verovapauden edellytyksenä on se, että toiminta on työnantajan järjestämää, toisin sanoen työnantaja valitsee virkistys- ja harrastustoiminnan tavan ja ajankohdan.

Liikunta ja kulttuuri ovat osa tätä työnantajan järjestämää virkistys- ja harrastustoimintaa. Työnantaja voi järjestää niitä itse kollektiivisesti (yhteisöllisesti), esim. siten, että varustaa kuntosalin tai varaa salivuoron joukkueurheiluun esim. kerran viikossa tiettynä ajankohtana. Työnantajan työntekijöiden käyttöön järjestämien tennis-, sulkapallo- yms. vakiovuorojen käyttöoikeuden verotuksellinen kohtelu arvioidaan TVL 69 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan, jos vuorojen varausmahdollisuus on järjestetty siten, että koko henkilökunnalla on tosiasiallinen mahdollisuus käyttää etua, esimerkiksi siten, että vuoron varaus on rajattu 1-2 kertaan kerrallaan.

Työnantaja voi järjestää liikunta- ja kulttuuritoimintaa kollektiivisesti myös palkkaamalla liikunnanohjaajan omiin tiloihinsa tai hankkimalla kaikkien työntekijöidensä käyttöön kausikortteja urheilu- tai kulttuuritapahtumiin. Liikuntapalvelut voidaan myös ostaa ulkopuoliselta palveluntuottajalta. Samoin työnantaja voi järjestää yhteisiä teatterikäyntejä työntekijöilleen. Työnantaja on voinut tarjota mahdollisuuden työntekijän omaehtoiseen toimintaan antamalla liikuntaseteleitä.

Työnantajan kuittia vastaan maksamat palkansaajan itse valitseman harrastuksen maksut ovat aina veronalaista tuloa.

2.Omaehtoinen toiminta

Vuoden 2009 alusta lukien työnantajan järjestämäksi katsotaan myös uuden tuloverolain 69 § 5 momentin mukaan työnantajan tarjoama työntekijän omaehtoinen liikunta- ja kulttuuritoiminta. Työntekijän omaehtoisella toiminnalla tarkoitetaan sitä, että työntekijä voi harrastaa itse valitsemanaan ajankohtana ja valita harrastuspaikan ja –tavan useiden eri vaihtoehtojen joukosta. Etu on työnantajan tarjoama silloin, kun työnantaja on järjestänyt edun työntekijän käyttöön, toisin sanoen tehnyt sopimuksen palveluntarjoajan tai toiminnan välittäjän kanssa sekä maksanut edusta aiheutuneet kustannukset tai osan niistä ulkopuoliselle taholle.

Omaehtoisen toiminnan ulkopuolelle jäävät työnantajan koko henkilökunnalleen järjestämät yhteiset virkistys- ja harrastustilaisuudet, kuten urheilu- ja kulttuuritilaisuudet ja tapahtumat. Näitä yhteisiä tilaisuuksia arvioidaan vastaisuudessakin tuloverolain 69 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella.

Työnantajan järjestämien kollektiivisten etujen kohtuullisuus arvioidaan erikseen ja tällaisten tilaisuuksien tulee niin kustannuksiltaan kuin järjestämistiheydeltäänkin olla tavanomaisia ja kohtuullisia.

3.Edun järjestämistapa

Työnantaja voi valita omaehtoisen edun järjestämistavan useista eri vaihtoehdoista. Verovapauden edellytyksenä on, etu on työnantajan tarjoamaa, toisin sanoen työnantaja tekee sopimuksen palveluntarjoajan kanssa tietyn maksuvälineen käyttämisestä tai maksaa vaihtoehtoisesti suoraan toiminnan tarjoajalle tai välittäjälle. Lisäksi etua käytettäessä työntekijä on voitava tunnistaa. Edun järjestämistapa voi siten olla liikunta-, kulttuuri- ja virikeseteli, tai jokin muu vastaava maksujärjestelmä, kuten esimerkiksi sirukortit ja erilaiset interaktiiviset järjestelmät ja mobiilipalvelut, joita käytettäessä työntekijän henkilöllisyydestä varmistutaan.

(7.1.2009 annetulla ohjeella Työntekijän omaehtoinen liikunta- ja kulttuuritoiminta verovapaana etuna (18/31/2009) on muutettu ensimmäisen kappaleen viimeinen lause seuraavaan muotoon:
Työnantaja voi valita omaehtoisen edun järjestämistavan useista eri vaihtoehdoista. Verovapauden edellytyksenä on, etu on työnantajan tarjoamaa, toisin sanoen työnantaja tekee sopimuksen palveluntarjoajan kanssa tietyn maksuvälineen käyttämisestä tai maksaa vaihtoehtoisesti suoraan toiminnan tarjoajalle tai välittäjälle. Lisäksi etua käytettäessä työntekijä on voitava tunnistaa. Edun järjestämistapa voi olla esimerkiksi liikuntaan ja kulttuuriin tarkoitetut setelit ja niiden yhdistelmät, tai jokin muu vastaava maksujärjestelmä, kuten esimerkiksi sirukortit ja erilaiset interaktiiviset järjestelmät ja mobiilipalvelut, joita käytettäessä työntekijän henkilöllisyydestä varmistutaan.)

Edun piirissä ovat myös erilaisten palveluntarjoajien markkinoimat liput silloin, kun ne oikeuttavat ainoastaan säännöksen tarkoittamiin liikunta- ja kulttuuritilaisuuksiin. Tällaisia ovat esimerkiksi konsertteihin ja urheilukilpailuihin lippuja välittävät tahot.

Jos maksuvälineenä on seteli tai muu vastaava maksujärjestelmä, sillä ei saa hankkia sellaisia sarjalippuja, joiden käyttäjää ei voida myöhemmin todeta. Maksuvälineellä voidaan siten hankkia vain yksittäisiä palveluja tai henkilökohtaisia sarjalippuja.
 
Myös suoraan liikunta- ja kulttuuripaikkojen kanssa solmitut kahdenväliset sopimukset voivat kuulua omaehtoiseen liikunta- ja kulttuuritoimintaan. Työnantaja voi solmia suoraan liikunta- tai kulttuuripaikan kanssa sopimuksen työntekijöidensä harrastusmahdollisuudesta.  Edellytyksenä menettelylle on se, että palveluntarjoaja laskuttaa työnantajaa edun käyttämisestä. Menettely voidaan hoitaa myös muulla vastaavalla tavalla edellyttäen, että rahaliikenne kulkee työnantajan ja palveluntarjoajan välillä.

Työnantajan tarjoamana toimintana ei voida hyväksyä sellaista menettelyä, jossa työnantaja maksaa työntekijälle rahaa työntekijän harrastustoiminnasta antamia kuitteja vastaan. Työntekijälle rahana maksettu suoritus on veronalaista palkkatuloa, josta on toimitettava ennakonpidätys.

4.Tavanomainen liikuntatoiminta

Veroton liikuntaetu koskee sellaisia liikuntamuotoja, joita suomalaiset yleisesti harrastavat. Tavanomaisena liikuntatoimintana voidaan pitää esimerkiksi kuntosalikäyntiä, uintia sekä ohjattuja liikuntatunteja, kuten jumppaa, joogaa ja tanssia samoin kuin muitakin yksilölajeja, kuten ratsastusta, golfia, keilailua, suunnistusta ja laskettelua. Lisäksi tavanomaisena liikuntatoimintana voidaan pitää joukkueliikuntaa, kuten salibandya tai lentopalloa. Edellä mainittu esimerkkiluettelo ei ole tyhjentävä.

Etu on tarkoitettu työntekijän oman aktiiviliikunnan tukemiseen, ei esim. vauvauintiin tai solariumiin. Myöskään hieronta ei ole aktiiviliikuntaa, joten seteliä tai muuta maksujärjestelmää ei ole tarkoitettu sen kustannusten maksamiseen.

Työnantaja voi kuitenkin muulla tavalla järjestää työntekijöilleen hierontaa verovapaana etuna. Työnantaja voi virkistystoimintana kustantaa työpaikalle hierojan, jonka palveluja henkilökunta voi käyttää tai tehdä sopimuksen hierontapalvelujen tuottajan kanssa henkilökunnan käynneistä. Työpaikkalääkärin määräämä fysioterapia voi olla verovapaata työpaikkaterveydenhuoltoa. Etujen on oltava kustannuksiltaan kohtuullisia. Työnantajan järjestämissä kollektiivisissa eduissa kohtuullisuudelle ei ole määritelty tarkkaa euromäärää.

On kuitenkin huomattava, että jos työntekijä menee oma-aloitteisesti hierojalle tai fysioterapeutille ja työnantaja korvaa palkansaajalle hänen jo maksamansa laskun, kysymyksessä ei ole työnantajan järjestämä toiminta. Työnantaja korvaa tällöin palkansaajan elantokustannuksia, ja laskun määrä on palkkaa.

Liikuntatoimintaan kuuluvat urheiluseurojen liikuntamaksut, jos maksu oikeuttaa seuran liikuntapalvelun käyttämiseen. Sellaiset urheiluseurojen jäsenmaksut sekä liittymis- ja kannatusjäsenmaksut, jotka eivät suoraan oikeuta liikuntapalvelun käyttämiseen, katsotaan elantokustannuksiksi, joita ei voida korvata verovapaasti.

5.Tavanomainen kulttuuritoiminta

Verovapaata kulttuuritoimintaa arvioitaessa otetaan huomioon tilaisuuden päätarkoitus ja luonne, toisin sanoen miksi tilaisuus tai tapahtuma on järjestetty ja mikä on sen pääasiallinen luonne. Jotta tapahtuma olisi verovapaa, tulee sen olla taiteen alan tilaisuus. Jos tilaisuudella on pääasiallisesti kaupallinen luonne, sitä ei voida hyväksyä säännöksen tarkoittamaksi verovapaaksi kulttuuritoiminnaksi.

Verovapaana omaehtoisena kulttuuritoimintana voidaan pitää työntekijän käyntiä museossa, teatterissa, oopperassa, elokuvateatterissa, konsertissa, taidenäyttelyssä tai vastaavassa muussa eri taiteenaloihin liittyvässä tapahtumassa tai tilaisuudessa. Vastaavana muuna eri taiteenaloihin liittyvänä tapahtumana tai tilaisuutena pidetään elokuva-, kirjallisuus-, kuva-, muotoilu-, näyttämö-, rakennus-, sävel-, tanssi-, valokuva- ja sirkustaiteeseen liittyviä tapahtumia ja tilaisuuksia. Verovapaus kattaa sisäänpääsyn edellä mainittuihin eri taiteenalojen tilaisuuksiin ja tapahtumiin.

Jos kulttuuripalveluja voidaan hankkia sarjalipulla, jota esimerkiksi teatterit ja elokuvateatterit yleisesti käyttävät, tulee työnantajan huolehtia siitä, että työntekijän käytössä on vain henkilökohtaisia sarjalippuja, joita käytettäessä työntekijän henkilöllisyys voidaan todeta. 

Käyntiä tiedekeskuksissa ja urheilutapahtumissa pidetään kulttuuritapahtumana, minkä johdosta edellä mainittu toiminta kuuluu verovapauden piiriin.

Työntekijän omaehtoisena kulttuuritoimintana pidetään myös osallistumista ohjatulle, toiminnalliselle taidekurssille. Tällaisia ovat esimerkiksi elokuva-, kirjallisuus-, kuva-, muotoilu-, näyttämö-, rakennus-, sävel-, tanssi-, valokuva- ja sirkustaiteen kurssit. Jotta edellä mainitut taidekurssit olisivat verovapauden piirissä, edellytetään, että toiminta on työpajatyyppistä, ohjattua toimintaa, jossa lähtökohtana on itse tekeminen. Tällaisen kurssin materiaalihankinnat eivät kuitenkaan kuulu verovapauden piiriin. Kielikoulutus ja taidekurssit, jotka johtavat tutkintoon tai joita voidaan käyttää tutkinnon osana, eivät niin ikään kuulu omaehtoisen kulttuuritoiminnan soveltamisalaan.

Työnantajan intressissä annettu ammattitaitoa ylläpitävä ja kehittävä kielikoulutus on verotuskäytännössä kuitenkin katsottu verovapaaksi henkilökuntaeduksi, vaikkei sitä pidetäkään omaehtoisena kulttuuritoimintana.  Lisäksi työnantaja voi järjestää kollektiivisena virkistystoimintana esimerkiksi henkilökuntakerhon puitteissa kielikurssin.

Konsertit kuuluvat pääsääntöisesti verovapaan kulttuuritoiminnan piiriin. Kuitenkaan sisäänpääsyt yökerhoihin, tanssilavoille ja ravintoloihin eivät kuulu verovapaan omaehtoisen kulttuuritoiminnan soveltamisalaan, vaikka tilaisuudessa esiintyisikin muusikko tai orkesteri, koska niissä musiikin kuunteleminen ei ole pääasiallinen tarkoitus.

Verovapauden piiriin eivät kuulu messukäynnit, sillä niiden järjestäminen tapahtuu pääasiallisesti kaupallisessa tarkoituksessa. 
 
Verovapaaseen omaehtoiseen kulttuuritoimintaan ei kuulu ruoka- tai juomakulttuuri, kuten kokkikurssit tai viinimaistiaiset, koska tilaisuuksien ei katsota olevan taiteen alan tilaisuuksia siten kuin säännöksessä on edellytetty. Saman perusteen vuoksi myöskään huvipuistokäynnit eivät kuulu momentin soveltamisalaan.

Tavaran hankinnat, kuten kirja- tai urheiluvälinehankinnat ja tavaran vuokraukset, kuten videovuokraus jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Työnantaja voi edelleenkin järjestää TVL 69 § 1 momentin 4 kohdan perusteella työntekijöilleen kollektiivista virkistys- ja harrastustoimintaa, edellyttäen että toiminta on tavanomaista ja kohtuullista. Tämän johdosta yllä mainitut tilaisuudet, joiden ei katsota kuuluvan työntekijän omaehtoiseen kulttuuritoimintaan, voi työnantajan järjestämänä kollektiivisena tilaisuutena olla verovapaa henkilökuntaetu.

6.Kustannusten kohtuullisuus

Omaehtoisen kulttuuri- ja liikuntatoimintana annettavan edun verovapaa enimmäismäärä on 400 euroa vuodessa. Etu sisältää sekä liikunta- että kulttuuritoiminnan, eikä säännöksessä ole asetettu rajoja sille, kuinka määrä jakautuu liikunta- ja kulttuuripalvelujen kesken. Työnantaja voi siten ratkaista, miten kokonaismäärä jaetaan eri toimialojen kesken tai halutessaan käyttää edun vain toiseen toimintaan. Myös työntekijällä on oikeus vaikuttaa jakoon, esimerkiksi yhdistelmäseteliä käytettäessä.

Verovapaan edun arvo lasketaan työnantajakohtaisesti. Tuloverolain 69 §:ää sovellettaessa työnantajalta saatuna henkilökuntaetuna on yleensä pidetty myös toiselta samaan konserniin kuuluvalta yhtiöltä saatua etua (Verohallituksen ohje henkilökuntaetujen verottamisesta 5.11.1984, Dnro 10126/33/84). Näin ollen on myös perusteltua katsoa, että työntekijän eri konserniyhtiöltä saamat edut lasketaan yhteen 400 euron enimmäismäärää sovellettaessa esimerkiksi silloin, kun työntekijä on verovuonna samanaikaisesti tai perättäisesti useamman samaan konserniin kuuluvan yhtiön palveluksessa. Sitä vastoin jos työntekijä vaihtaa työpaikkaa kesken vuoden tai hänellä on toinen osa-aikainen työ, ulkopuolisen työnantajan ei tarvitse seurata mahdollisesti edellisen tai toisen työnantajan työntekijälle antamaa edun määrää.

Jos työnantaja tarjoaa työntekijälle 400 euroa suuremmalla summalla omaehtoista liikunta- ja kulttuuritoimintaa, ylimenevä osa katsotaan työntekijän veronalaiseksi palkkatuloksi, josta työnantajan tulee toimittaa ennakonpidätys. Ylimenevästä osasta ei kuitenkaan suoriteta työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 4 §:n perusteella työnantajan sosiaaliturvamaksua eikä sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n perusteella sairausvakuutuksen päivärahamaksua.

Jos työnantaja perii työntekijältä osan edun arvosta, palkansaajan omaa maksuosuutta ei lasketa mukaan kustannusten enimmäismäärään. Työnantajan on järjestettävä etujen seuranta työntekijöittäin siten, että etujen vuotuinen määrä ja mahdollisesti työntekijältä peritty korvaus voidaan selvittää jälkeenpäin.

Enimmäismäärä kattaa kaiken omaehtoisen liikunta- ja kulttuuritoiminnan palvelun maksutavasta riippumatta. Enimmäismäärään kuuluu siten niin seteleillä kuin muillakin maksuvälineillä hankitut palvelut samoin kuin työnantajan palveluntarjoajan kanssa solmimat kahdenvälisetkin sopimukset, joiden perusteella työntekijä voi itse valita harrastustavan ja –ajankohdan.

Enimmäismäärä on sama riippumatta siitä, onko työnantajalla esimerkiksi omia liikuntatiloja käytössään. Edellisen, liikuntaseteliä koskeva uudistuksen (1065/2003) yhteydessä omaksuttiin tulkinta, jonka mukaan kustannus työntekijää kohden saattoi olla jonkin verran suurempi, jos työnantaja tarjosi ainoastaan omien tilojensa ulkopuolella järjestettyä liikuntaa. Vuoden 2009 alusta voimaan tulleessa uudistuksessa omaehtoisen toiminnan enimmäismäärää ei voida suurentaa tällä perusteella.

Työnantajan järjestämän kollektiivisen harras- ja virkistystoiminnan kohtuullisuus arvioidaan erikseen. Näin ollen työpaikan yhteisten liikuntapäivien ja teatterissakäyntien tms. kustannuksia ei tarvitse ottaa huomioon omaehtoisen toiminnan enimmäismäärää laskettaessa. Esim. työnantajan omalla kuntosalilla tapahtuvan liikunnan kustannuksia ei tarvitse laskea enimmäismäärään mukaan. Kollektiivisilla eduilla ei ole selvää euromääräistä rajaa.

7.Koko henkilökunnalla oltava mahdollisuus omaehtoiseen etuun

Kaikkien henkilökuntaetujen verovapauden yhtenä edellytyksenä on, että etu on kollektiivisesti samanlaisena kaikkien työntekijöiden käytettävissä. Etu voidaan antaa verovapaasti myös jo eläkkeellä oleville entisille työntekijöille. Verovapauden edellytykseksi riittää, että kaikki halukkaat saavat omaehtoisen liikunta- ja kulttuuriedun. Vaikka osa henkilökunnasta jättäisi mahdollisuuden käyttämättä, etu on silti sen käyttäjille verovapaa.

Edun tarjoamisen kollektiivisuudesta voidaan poiketa vain perustellusta syystä. Tällaisena poikkeamiseen oikeuttavana hyväksyttävänä syynä voidaan pitää työssäoloaikaan perustuvia rajoituksia. Työnantaja voi sitoa edun käyttöoikeuden työsuhteen vähimmäiskestoon. Työnantajan ei tarvitse antaa verovapaata etua esimerkiksi työntekijän koeaikaisen työskentelyn ajalta eikä tilapäistyöntekijöille, kuten ruuhka-apulaisille. Äitiysloman ja muiden vastaavien perhevapaiden, samoin kuin vuorotteluvapaalla tai lomautettuna olevalle työntekijälle etua ei myöskään tarvitse antaa. Osa-aikainen työskentely ei kuitenkaan oikeuta verovapaan edun tarjoamatta jättämiseen. Osa-aikaisen työskentelyn osalta työnantaja voi kuitenkin suhteuttaa edun määrän työntekijän työaikaan. Halutessaan työnantajalla on oikeus tarjota omaehtoista toimintaa verovapaasti edellä mainituille työntekijöille.

Jos työnantajalla on toimipisteitä eri paikkakunnilla, edun järjestämistavassa voi olla alueellisia eroja. Edun järjestämistapa voi siten olla eri toimipisteissä erilainen, kunhan kaikkien palkansaajien saaman edun määrä on kustannuksiltaan sama.

8.Vain työntekijän käyttöön

Työnantaja voi antaa omaehtoisen edun vain ennakkoperintälain palkkasuhteessa oleville työntekijöille. Etu on tarkoitettu vain työntekijän henkilökohtaiseen käyttöön. Tämän johdosta lippujen, seteleiden tai muiden maksujärjestelyjen on oltava henkilökohtaisia.

Maksutavasta riippumatta maksujärjestelyn tulee olla työntekijän nimellä tai muulla sellaisella tavalla yksilöity, että työntekijä voidaan sitä käytettäessä tunnistaa. Yksilöinti voi tapahtua esimerkiksi numerosarjan perusteella. Jos työnantaja käyttää maksuvälineen yksilöimisessä numerosarjaa, on lippuun viimeistään sitä käytettäessä kirjoitettava nimi, jotta setelin yhteys käyttäjään voidaan todeta.

Jos etua voivat käyttää esim. perheenjäsenet, sen arvo on koko määrältään palkkaa. Samoin etu katsotaan veronalaiseksi palkkatuloksi, jos työnantaja luovuttaa työntekijälle nimettömiä maksuvälineitä, eikä työntekijää voida niistä tunnistaa.

9.Palveluntarjoajan tarkastusvelvollisuus

Verotonta etua käytettäessä palveluntarjoajan on voitava varmistua siitä, että etua käyttää edun antajan nimeämä henkilö. Tämän vuoksi palveluntarjoajan tulee aina tunnistaa palvelun käyttäjä ja riittävällä huolellisuudella varmistaa käyttäjän henkilöllisyys. Käyttäjän henkilöllisyys voidaan varmistaa esimerkiksi henkilöllisyystodistuksella. Riittävänä voidaan pitää myös palveluntarjoajalle jäävään tositteeseen otettavaa allekirjoitusta ja maksukorttia käytettäessä henkilökohtaisen tunnusluvun käyttämistä. Tällöinkin kuitenkin palveluntarjoajan epäillessä väärinkäyttöä, henkilöllisyys on todistettava henkilöllisyystodistuksella.

Tarkastusvelvollisuuden on käytännössä sisällyttävä työnantajan ja palveluntarjoajan väliseen sopimukseen sekä kohdennettua maksuvälinettä tarjoavan yrityksen ja liikunta- ja kulttuuripalveluja tarjoavan yrityksen väliseen sopimukseen ja toisaalta työntekijälle annettavaan ohjaukseen.

10.Maksuvälineestä ei saa antaa rahaa takaisin

Seteliä tai muuta maksuvälinettä ei voi muuttaa rahaksi. Vaikka maksuvälineen nimellisarvo olisi suurempi kuin ostetun palvelun arvo, maksuvälineestä ei saa antaa rahaa takaisin. Tässä suhteessa omaehtoiseen toimintaan käytettävän maksuvälineen käyttö vastaa lounassetelin käyttöä.

11.Yhtiön osakkaat sekä liikkeen- ja ammatinharjoittajat

Kaikki verovapaat henkilökuntaedut ovat pääsääntöisesti työnantajan palkansaajalle järjestämiä etuja, joiden avulla työnantaja voi edistää työntekijöiden työssä jaksamista, ja parantaa heidän suorituskykyään, samoin kuin motivoida työntekijöitään ja lisätä viihtyvyyttä työpaikalla.

Osakeyhtiön ja henkilöyhtiön (avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön) työskentelevä osakas voi kuitenkin nostaa työstään rahapalkkaa tai luontoisetua. Tällainen osakas voi siten saada myös omaehtoisen kulttuuri- ja liikuntatoiminnan verovapaasti kuten muutkin palkansaajat. Samalla perusteella ennakkoperintälain 13 § 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen suoritusten yhteydessä voidaan tarjota omaehtoista toimintaa verovapaana. Näin ollen esimerkiksi yhtiön toimitusjohtaja ja hallintoelimen jäsen voivat saada edun verovapaasti, jos saavat yhtiöstä ennakkoperintälaissa tarkoitettua palkkaa.

Sitä vastoin liikkeen- tai ammatinharjoittaja (toiminimiyrittäjä) ei voi olla itsensä työntekijä. Tällöin omaehtoisen liikunta- ja kulttuuritoiminnan kustannuksetkaan eivät ole hänen osaltaan verovapaita. Elinkeinoverolain mukaan liikkeen- ja ammatinharjoittajan omaan käyttöönsä hankkimista liikunta- ja kulttuuritoimintaan tarkoitetusta seteleistä aiheutuneet menot eivät ole vähennyskelpoisia kuluja, eikä liikkeen- ja ammatinharjoittaja voi vähentää niitä verotuksessaan

Jos liikkeen- tai ammatinharjoittajalla on työntekijöitä, hän voi olla mukana työntekijöitä varten järjestetyissä kollektiivisissa virkistys- ja harrastustoimintatilaisuuksissa yhdessä työntekijöiden kanssa ja kustannukset ovat vähennyskelpoisia myös hänen itsensä osalta.

12.Arvonlisävero

Kun työnantaja antaa henkilökuntaetuna liikunta- ja kulttuuripalvelua, hän ei saa vähentää palvelun hankintahintaan sisältyvää arvonlisäveroa, vaikka työnantaja saisi suoraan järjestäjälle maksettaessa siitä arvonlisäverollisen laskun tai kuitin. Palkkaedut ja siten myös verovapaat henkilökuntaedut ovat arvonlisäverotuksessa niin kutsuttua yksityistä kulutusta.

Jos etu järjestetään seteleillä tms. maksuvälineillä, sen hankintahintaan ei sisälly arvonlisäveroa. Liikunta- ja kulttuuripalvelun myynti on arvonlisäverollista huolimatta siitä, maksaako palvelun työnantaja suoraan vai työntekijä työnantajalta saamallaan maksuvälineellä. Seteli tai muu maksujärjestely ei siten tuo työnantajalle veroetua arvonlisäverotuksessa

Yrityksen henkilökunnalleen järjestämän virkistystilaisuuden yhteydessä työntekijöille järjestetty liikunnan kustannuksiin sisältyvä arvonlisävero on kuitenkin vähennyskelpoista. Jotta kysymyksessä olisi vähennyskelpoinen virkistystilaisuus, tilaisuuden tulee olla järjestetty koko henkilökunnalle tai tietyn yksikön henkilökunnalle työnantajan määräämänä aikana ja määräämässä paikassa.

Ylijohtaja  Juha Lindgren

Ylitarkastaja  Sari Wulff