Kuitintarjoamisvelvollisuus käteiskaupassa

Elinkeinonharjoittajille tuli velvollisuus tarjota kuittia asiakkaille vuoden 2014 alusta: Laki kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa (www.finlex.fi). Samalla uudistui myös laki sakon täytäntöönpanosta. 

Lain keskeinen sisältö

Elinkeinonharjoittajan on tarjottava tavaran tai palvelun ostajalle maksusuorituksesta laadittu kuitti, jos maksu suoritetaan käteisellä rahalla tai siihen rinnastettavalla maksutavalla. Kuitti voidaan tarjota myös sähköisesti. Laki koskee kaikilla toimialoilla toimivia elinkeinonharjoittajia, joiden tilikauden liikevaihto on yli 10 000 euroa.

Kuitissa on oltava seuraavat tiedot:

  1. elinkeinonharjoittajan nimi, yhteystiedot ja y-tunnus
  2. kuitin antamispäivä
  3. kuitin tunnistenumero tai muu yksilöivä tieto
  4. myytyjen tavaroiden määrä ja laji sekä palvelujen laji
  5. tavaroista tai palveluista suoritettu maksu ja suoritettavan arvonlisäveron määrä verokannoittain taikka arvonlisäveron peruste verokannoittain.

Lakia ei sovelleta:

  1. automaatista tapahtuvaan myyntiin
  2. arpajaislainsäädännössä tarkoitettuun toimintaan
  3. markkina- ja torikauppaan ulkotiloissa, lukuun ottamatta alkoholijuomien vähittäismyyntiä ja anniskelua
  4. sähköiseen kaupankäyntiin, laskun maksamiseen ja muihin sellaisiin maksutilanteisiin, joissa ostaja voi itsenäisesti maksaa tavaran tai palvelun ilman elinkeinonharjoittajan läsnäoloa.

Laiminlyöntimaksu:
Valvontaviranomainen voi määrätä elinkeinonharjoittajalle laiminlyöntimaksun, jos kuitintarjoamisvelvollisuus on laiminlyöty. Laiminlyöntimaksun määrä on vähintään 300 euroa ja enintään 1 000 euroa.

Valvonta ja koeostot

Kuitintarjoamisvelvollisuuden valvomista ja laiminlyöntimaksun määräämistä varten viranomaiset voivat vaihtaa tietoa keskenään salassapitosäännösten estämättä.

Valvontaviranomaisella on oikeus valvontaa varten tehdä koeostoja, jos epäillään, että lakia rikotaan.

Valvontamaksun oikaisut

Valvovalta viranomaiselta voi hakea oikaisua. Tämän jälkeen on mahdollisuus valittaa hallinto-oikeuteen ja luvan saannin jälkeen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Sivu on viimeksi päivitetty 2.2.2024