Verohallinnon ohje Dnro 185/32/2009, 19.8.2009
Valtuutussäännös
VerohallintoL 2 § 2 |
Päivämäärä
19.8.2009 |
Voimassaolo
Toistaiseksi |
Diaarinumero
185/32/2009 |
|
Korvaa normin
Dnro 74/32/2006, 9.10.2006 |
Vastaanottaja
Verovirastot |
SISÄLLYSLUETTELO:
KOTITALOUSVÄHENNYS
Yleistä
KOTITALOUSVÄHENNYS VUODESTA 1997 ALKAEN
Vuonna 2003 voimaan tulleet muutokset
Vuonna 2005 voimaan tulleet muutokset
Vuonna 2006 voimaan
tulleet muutokset
Vuonna 2007 voimaan tulleet
muutokset
Vuonna 2009 voimaan tulleet muutokset
ENNAKKOPERINTÄREKISTERÖINNIN MERKITYS
VÄHENNYKSEEN OIKEUTTAVA TYÖN
OSUUS
VÄHENNYSTÄ EI SAA OMASTA
TYÖSTÄ
TYÖN TEKEMISPAIKKA
Vähennykseen oikeuttaa vain kotona tehty
työ
Mikä kuluu asuntoon
Asuminen
yhtymän tai kuolinpesän asunnossa
Yksityinen
palvelutalo
Yhteiskäytössä oleva vapaa-ajan asunto
VÄHENNYKSEEN OIKEUTTAVA TYÖ
Kotitaloustyö
Hoiva- ja
hoitotyö
Arvonlisäverosta vapaista terveyden-
ja sairaudenhoitopalveluista ei saa vähennystä
Sosiaalihuoltopalvelut
Asunnon ja vapaa-ajan asunnon
kunnossapito- ja perusparannustyö
Asuntoon
välittömästi ennen sisään muuttoa tehty
remontti
Huoltotyöt
Piha-alueen kunnostus, vesijohdot,
viemäröinti ja sähköistys omakotitalossa
Piha-alueelle rakennettavat kattamattomat rakennelmat
omakotitalossa
Lämmitysjärjestelmät
omakotitalossa
Uudisrakentaminen ja siihen verrattava työ ei
oikeuta vähennykseen
Kodin koneiden ja laitteiden korjaus-
ja asennustyö ei yleensä oikeuta vähennykseen
Tieto- ja
viestintätekniikkaan liittyvien laitteiden asennus- ja kunnossapitotyö oikeuttaa
vähennykseen
VÄHENNYKSEN SAA VAIN LUONNOLLINEN HENKILÖ
Asunto-osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestyksen mukainen
kunnossapitovastuun jako
Yhtiökokouksen päätökseen perustuvat
kunnossapitotyöt
Osakkaan teettämät lisätyöt
yhtiön teettämän remontin yhteydessä
Asunto-osakeyhtiölain 77 §:n mukainen osakkaan teettämä muutostyö
TUKIEN VAIKUTUS VÄHENNYKSEEN
Kotitalouksien saamat korjausavustukset valtion tai muun julkisyhteisön
varoista
Asunto-osakeyhtiön saamat avustukset
VÄHENNYKSEN PERUSTEENA OLEVAT TYÖKUSTANNUKSET
Vähennys yritykselle ja yrittäjälle maksetusta
työkorvauksesta
Palkka
Palkkaan liittyvät
sivukulut
Au pair-työntekijän
palkka
Ulkomailla maksettu
palkka
Kotitalouksien
työnantajarinki
Rajoitetusti verovelvollinen
yritys tai yrittäjä
Yleishyödyllisen yhdistyksen tekemä
kotitaloustyö
VÄHENNYKSEN MÄÄRÄ JA
VÄHENTÄMISVUOSI
MISTÄ
VEROSTA VÄHENNYS TEHDÄÄN
KOTITALOUSVÄHENNYS PUOLISOILLA
Verovelvollisen avopuoliso ja lapsi vähennyksen saajana
RAHOITUS- JA OSAMAKSUSOPIMUS
VAKUUTUSYHTIÖN MAKSAMAN
KORVAUKSEN VAIKUTUS
KUSTANNUSTEN VÄHENTÄMINEN PÄÄOMATULOSTA JA
KOTITALOUSVÄHENNYKSENÄ
Kotitalousvähennys ja asunnon
hankintamenon määrittäminen
Kotitalousvähennys ja vuokratulosta
vähennettävät kustannukset
KOTITALOUSVÄHENNYKSEN VAATIMINEN VEROTUKSESSA
Kotitalousvähennys huomioon
ennakkoperinnässä
Kotitalousvähennyksen vaatiminen lopullisessa
verotuksessa
Kotitalousvähennys verotuksen päättymisen
jälkeen
Kotitalousvähennys Palkka.fi -palvelua
käyttäen
VUOSI-ILMOITUS JA
TYÖNANTAJASUORITUSTEN MAKSAMINEN
Ohjeen kohtaa "Kotitalouksien saamat korjausavustukset valtion ja muun
julkisyhteisön varoista" on täydennetty ja täsmennetty kappaleessa 3.
6.10.2009.
KOTITALOUSVÄHENNYS
Yleistä
Kotona teetetyn työn kustannukset saa osittain vähentää veroista. Vähentää
saa 30 % maksetusta palkasta ja palkan sivukulut, jos työn tekee palkattu
työntekijä. Jos työn tekee ennakkoperintärekisteriin merkitty yritys tai
yrittäjä taikka yleishyödyllinen yhteisö, vähennys on 60 % laskussa olevasta
työn osuudesta, työkorvauksesta. Työkorvauksella tarkoitetaan
ennakkoperintälaissa yrittäjälle, yritykselle tai yleishyödylliselle yhteisölle
työn tekemisestä maksettua korvausta, joka ei ole luonteeltaan palkkaa.
Kotitalousvähennys on henkilökohtainen. Se ei ole kotitalouskohtainen, joten
esimerkiksi puolisoista vähennyksen voi saada kumpikin erikseen, jos heillä on
riittävästi vähennettäviä kustannuksia.
Vuodesta 2009 alkaen vähennyksen enimmäismäärä on 3000 euroa vuodessa.
Vähennettävien kustannusten omavastuu vuodessa on 100 euroa. Vähennys tehdään
verovelvollisen veroista, jolloin vähennyksestä saatava hyöty on suoraan
verrannollinen vähennyksen määrään.
Vähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä
asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö.
Tavanomaisuus -vaatimus koskee sekä kotitaloustyötä että hoiva- ja hoitotyötä.
Tavanomaisuudella tarkoitetaan työtä, jota normaalisti tehdään kodin ja siellä
asuvien henkilöiden hyväksi.
Kotitalousvähennyksen tarkoitus on ollut parantaa työllisyyttä kannustamalla
kotitalouksia teettämään ulkopuolisilla sellaisia töitä, jotka ne aikaisemmin
ovat tehneet itse. Lisäksi tarkoitus on ollut edistää asuntojen omatoimista
ylläpitotoimintaa ja torjua harmaata taloutta.
KOTITALOUSVÄHENNYS VUODESTA 1997 ALKAEN
Kotitalousvähennystä koskeva laki kotitaloustyön väliaikaisesta verotuesta
(728/1997) oli kokeiluluontoisesti voimassa ajalla 1.10.1997–31.12.2000.
Tätä ns. verotukimallia sovellettiin Etelä- Suomen, Oulun ja Lapin
lääneissä. Samanaikaisesti oli Länsi- ja Itä- Suomen lääneissä
kokeiluluontoisesti voimassa ns. yritystukimalli, joka perustui lakiin
kotitaloustyön väliaikaisesta tukijärjestelmästä (839/1997). Sen mukaan tuki
myönnettiin suoraan kotitaloustyötä myyvälle yritykselle.
Vuoden 2001 alusta luovuttiin ns. yritystukimallista ja verotukimalli laajeni
koko maahan. Kotitalousvähennyksestä säädettiin tuloverolain (TVL) 127 a - c
§:ssä (24.11.2000/995). Säännöksiä sovellettiin ensimmäisen kerran vuodelta 2001
toimitettavassa verotuksessa. Tällöin myös vähennykselle säädettiin 100
euron omavastuu ja vähennyksen saattoi saada myös kunnallisverosta.
Hallituksen esityksen perustelujen (HE 140/2000) mukaan vähennys myönnettiin
edelleen samassa laajuudessa kuin aikaisemmin voimassa olleen määräaikaisen lain
mukaan. Näin ollen tulkinta säilyi ennallaan sen suhteen, minkälaiseen työhön
lakia sovelletaan, ellei asiasta ole erikseen säädetty.
Vuonna 2003 voimaan tulleet muutokset
Vähennystä on sen voimassa ollessa laajennettu useaan otteeseen. Vähennyksen
enimmäismäärä nousi vuoden 2003 alusta 900 eurosta 1150 euroon. Samalla
ennakkoperintärekisteriin merkitylle yrittäjälle tai yritykselle sekä
yleishyödylliselle yhdistykselle maksetusta työkorvauksesta myönnettävä vähennys
nousi 40 prosentista 60 prosenttiin. Lisäksi vähennys myönnettiin myös itse
palkasta 10 prosentin suuruisena.
Vuonna 2005 voimaan tulleet muutokset
Vuoden 2005 alusta alkaen vähennyksen on voinut saada myös työstä, joka on
tehty verovelvollisen, hänen ja hänen puolisonsa tai edesmenneen puolison
vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan ylenevässä
polvessa olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden puolisoiden
käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa. Lisäksi maksetusta palkasta on
voinut vähentää vuodesta 2005 alkaen aikaisemman 10 prosentin sijasta 30
prosenttia.
Vuonna 2006 voimaan tulleet muutokset
Vuoden 2006 alusta kotitalousvähennyksen vuotuinen enimmäismäärä
tavanomaisesta kotitalous-, hoiva- ja hoitotyöstä nousi 1 150 eurosta 2 300
euroon henkilöä kohden. Asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja
perusparannustyöstä vähennyksen enimmäismäärä säilyi 1 150 eurona. Vähennyksen
yhteinen vuotuinen enimmäismäärä ei kuitenkaan voinut ylittää 2300 euroa. Toinen
muutos koski vähennyksen estäviä tukia. Vain välittömästi kotitaloudelle
maksetut tuet ovat estäneet vähennyksen vuoden 2006 alusta alkaen.
Vuonna 2007 voimaan tulleet muutokset
Vuoden 2007
alusta kotitalousvähennyksen on voinut saada, vaikka kotitalous olisi saanut
samaa lämmitysjärjestelmän perusparannustyötä varten asuntojen korjaus-,
energia- ja terveyshaitta-avustuksista annetun lain (1184/2005) mukaista
pientalojen lämmitystapamuutoksiin myönnettävää energia-avustusta. Tämä on
poikkeus säännöstä, ettei kotitalousvähennystä saa asunnon kunnossapito- tai
korjauskustannuksista, jos asunnon korjaukseen on myönnetty korjausavustusta
julkisista varoista. Energia-avustusta koskevaa muutosta sovellettiin jo
vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa.
Lisäksi tuloverolakia
täsmennettiin siten, ettei kotitalousvähennystä saa verovelvollisen itse
tekemästä työstä tai työstä, jonka on tehnyt hänen kanssaan samassa taloudessa
asuva henkilö. Lisäksi tuloverolain 127 b:n 2 kohdassa oleva ilmaisu
”veronalainen” toiminta täsmennettiin ilmaisuksi ”tuloveronalainen” toiminta.
Vuonna 2009 voimaan tulleet muutokset
Vuoden 2009 alusta kotitalousvähennyksen enimmäismäärää nousi 3 000 euroon.
Enimmäismäärä koskee myös asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja
perusparannustyötä. Lisäksi vähennyksen soveltamisalaa laajennettiin kodin
tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien laitteiden asennus-, kunnossapito- ja
opastustyöhön.
ENNAKKOPERINTÄREKISTERÖINNIN MERKITYS
Kotitalousvähennyksen saamisen edellytyksenä on voimassa olevan tuloverolain
127b §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan, että työn tekevä yrittäjä tai yritys on
merkitty ennakkoperintärekisteriin ja harjoittaa tuloveronalaista toimintaa.
Jos yrittäjä tai yritys ei kuulu ennakkoperintärekisteriin, ei vähennystä
myönnetä lainkaan, ei edes samansuuruisena kuin palkasta. Kunnille maksetut
suoritukset, kuten esimerkiksi kunnalliselle kotiavustajalle maksettu suoritus,
eivät oikeuta vähennykseen. Kunnat on tarkoituksenmukaisuussyistä merkitty
ennakkoperintärekisteriin, mutta ne eivät ole verovelvollisia omalla alueellaan
harjoittamastaan elinkeinotoiminnan tulosta (TVL 21.4 §, viimeinen lause).
Jos sen sijaan kuntayhtymä harjoittaa veronalaista elinkeinotoimintaa ja on
merkitty ennakkoperintärekisteriin, sille maksettu suoritus oikeuttaa
vähennykseen. Kuntayhtymä on verovelvollinen alueellaan harjoittamasta
elinkeinotoiminnasta (TVL 21.4 §). Jotta kuntayhtymän tekemän työn perusteella
voidaan myöntää vähennys, on selvitettävä harjoittaako se tuloveronalaista
toimintaa. Selvitys tulee pyytää joko kuntayhtymältä itseltään tai
Verohallinnolta.
Työkorvauksen maksajan tulee tarkastaa suorituksen maksuhetkellä kuuluuko
työn tekevä yritys tai yrittäjä ennakkoperintärekisteriin. Rekisteröinti
tarkistetaan Internetistä yritys- ja yhteisötietojärjestelmän julkisesta
tietopalvelusta www.ytj.fi .
Palvelu on maksuton ja tietoja voi hakea joko yrityksen nimellä tai
Y-tunnuksella. Merkinnän voi lisäksi tarkistaa Verohallinnon palvelunumerosta
020 697 030.
Jos yritys tai yrittäjä ei kuulu ennakkoperintärekisteriin, maksajan on
toimitettava suorituksesta ennakonpidätys. Kotitalouden ei kuitenkaan tarvitse
toimittaa ennakonpidätystä, jos samalle saajalle työstä maksettava määrä on
enintään 1500 euroa vuodessa. Kotitalousvähennyksen saaminen edellyttää
kuitenkin aina, riippumatta suorituksen määrästä, että yritys tai yrittäjä
kuuluu ennakkoperintärekisteriin.
Käytännössä työn teettävä kotitalous tarkastaa ennakkoperintärekisteröinnin
sopimuksentekohetkellä, jotta voi varmistua muun muassa oikeudestaan
kotitalousvähennykseen. Jos kotitalous on tarkastanut
ennakkoperintärekisteröinnin sopimuksentekohetkellä, tämä on katsottava
riittäväksi, jos toimeksiantosopimus koskee esimerkiksi määräaikaista
remonttityötä tai muuta enintään vuoden kestävää määräaikaista työtä. Jos työ
perustuu yli vuoden kestäneeseen toimeksiantosopimukseen, niin maksajan on
tarkastettava ennakkoperintärekisteröinti vähintään kerran vuodessa sen
varmistamiseksi, että yritystä tai yrittäjää ei ole poistettu
ennakkoperintärekisteristä. Edellä olevaa kantaa sovelletaan vain
kotitalousvähennyksen vähennysedellytyksiä harkittaessa.
Ennakkoperintärekisterin tarkastaminen on suorituksen maksajan velvollisuus.
Tästä huolimatta yritys voi kuluttajasuojalain nojalla joutua
vahingonkorvausvastuuseen siitä, että on jättänyt kertomatta
toimeksiantajalleen, että ei kuulu ennakkoperintärekisteriin.
Korkein oikeus on päätöksessään (KKO 2008:91) velvoittanut
remonttiyrityksen korvaamaan asiakkaalleen 750 euroa vahingonkorvausta
menetetystä 1 165 euron kotitalousvähennyksestä, koska yritys ei ollut
kertonut, ettei se ole ennakkoperintärekisterissä.
VÄHENNYKSEEN OIKEUTTAVA TYÖN OSUUS
Kotitalousvähennyksen saa vain teetetystä työstä aiheutuneista
kustannuksista. Vähennystä ei saa työhön liittyvistä laitteista, tarvikkeista
tai matkakuluista.
Yrittäjän tai yrityksen laskussa on oltava eriteltynä työn osuus, esimerkiksi
tuntihinta kerrottuna työtuntien määrällä tai urakkahinta, erikseen muista
kustannuksista. Yrityksen tulee itse arvioida työn osuus, koska yrityksellä
itsellään on tähän paras asiantuntemus ja parhaat edellytykset. Työn hinnan
tulee vastata mahdollisimman tarkoin yksittäistapauksessa syntyneitä todellisia
kustannuksia. Työn hintaa ei saa laskulla keinotekoisesti kasvattaa
kotitalousvähennykseen oikeuttamattomien erien avulla. Esimerkiksi laitteiden ja
tarvikkeiden osuuden on laskulla vastattava sitä tosiasiallista hintaa, mitä
yritys yleisesti laskuttaa asiakkailtaan.
Verohallitus on aikaisemmassa ohjeistuksessaan katsonut, että
ennakkoperintärekisteriin merkitylle yritykselle tai yrittäjälle maksetusta
työkorvauksesta ainoastaan henkilön työn osuus oikeuttaa vähennykseen, ei työssä
käytetyn koneen osuus.
Keskusverolautakunta antoi 19.11.2008 ennakkoratkaisun kotitaloustyön
laskemisesta tilanteessa, jossa laskutettava työ koostui sekä henkilökohtaisesta
työstä että koneen osuudesta (KVL 64/2008).
A:n oli tarkoitus tilata ennakkoperintärekisteriin merkityltä B Oy:ltä
omakotitaloonsa asennettava maalämpöjärjestelmä. Maksettava työkorvaus sisälsi
työn suorittavien henkilöiden palkkakustannusten lisäksi osuuden porauksessa
käytettävistä koneista aiheutuneista kustannuksista. A sai tuloverolain 127 b
§:n 2 kohdan nojalla vähentää 60 prosenttia maksetusta työkorvauksesta, joka
piti sisällään myös koneen osuuden. Äänestys 5-2.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti päätöksestä korkeimpaan
hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen 12.8.2009
antamallaan ratkaisullaan, taltionumero 1897, vuosikirjanumero KHO 2009:73.
Äänestys 3 –.2.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevää kantaa noudatetaan
jatkossa verotusta toimitettaessa ja haettaessa muutosta jo toimitettuihin
verotuksiin.
VÄHENNYSTÄ EI SAA OMASTA TYÖSTÄ
Tuloverolain 127 a §:n mukaan kotitalousvähennystä ei myönnetä
verovelvollisen itse tekemästä työstä eikä työstä, jonka on tehnyt vähennystä
vaativan verovelvollisen kanssa samassa taloudessa asuva henkilö.
Vähennystä ei saa esimerkiksi palkoista, jotka verovelvollinen maksaa
puolisolleen, avopuolisolleen tai kotona asuville lapsilleen. Hallituksen
esityksen 144/2006 mukaan vähennystä ei saa myöskään työstä, joka on ostettu
verovelvollisen omalta tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuvan henkilön
yritykseltä ja työn tekee verovelvollinen itse tai hänen kanssaan samassa
taloudessa asuva henkilö.
TYÖN TEKEMISPAIKKA
Vähennykseen oikeuttaa
vain kotona tehty työ
Vähennykseen oikeuttaa työ, joka on tehty vähennystä vaativan
verovelvollisen, hänen puolisonsa tai edesmenneen puolisonsa vanhempien,
ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan ylenevässä polvessa
olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden puolisoiden käyttämässä
asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa (tuloverolaki 127a §). Muualla tehty työ ei
oikeuta vähennykseen. Esimerkiksi muualla pidettävien juhlien järjestäminen tai
muualla tapahtuva ruuan laitto ei oikeuta vähennykseen. Sama koskee myös muualla
tapahtuvaa vaatteiden huoltoa.
Pesulapalvelua ei pidetty luonteeltaan tavanomaisena kotitaloustyönä, koska
työn tekemispaikka ei palvelua suoritettaessa ollut kotona (Korkeimman
hallinto-oikeuden ratkaisu 2001/52).
Lisäksi esimerkkinä vähennykseen oikeuttamattomasta muualla tehdystä työstä
voidaan mainita asunnon ovien tai muiden liikuteltavien osien muualla kuin
kotona tapahtuva korjaus kuten lakkaus, maalaus tai hionta.
Alenevassa polvessa olevien sukulaisten käyttämässä asunnossa tehty työ ei
oikeuta vähennykseen. Esimerkiksi vanhemmat eivät voi vähentää lastensa asunnon
korjauskustannuksia elleivät samalla asu siinä.
Asunnon hallintatavalla ei ole merkitystä vähennyksen myöntämisen kannalta.
Asunto voi olla omistus- tai vuokra-asunto. Asuminen voi perustua myös asunnon
luovutuksen yhteydessä pidätettyyn asumisoikeuteen. Esimerkiksi vanhemmat
ovat voineet lahjoittaa asunnon lapsilleen, mutta säilyttäneet itsellään
asumisoikeuden siihen. Pelkästään asunnon omistaminen ei oikeuta vähennykseen.
Verovelvollisen tai hänen tuloverolain 127a §:ssä mainitun sukulaisen on tullut
käyttää asuntoa vakituisena tai muuna asuntonaan, jotta kotitalousvähennys
myönnetään.
Mikä kuuluu asuntoon
Asuntoon kuuluvaksi katsotaan myös piha-alue ja sillä olevat asumista
palvelevat rakennukset ja rakennelmat kuten esimerkiksi erillinen sauna,
varasto, autotalli ja puuvaja. Piha-alueella tarkoitetaan yleensä
tonttia. Haja-asutusalueella piha-alueena voidaan pitää rakennusta
ympäröivää enintään 10 000 neliömetrin suuruista aluetta. Piha-alueen
ulkopuolinen yksityistie ei myöskään kuulu asuntoon.
Asuminen yhtymän tai kuolinpesän asunnossa
Luonnolliset henkilöt saavat vähentää yhtymänä hallitun tai kuolinpesään
kuuluvan asunnon korjaus- ja perusparannustyöstä aiheutuneet kustannukset, jos
he yhtymän tai kuolinpesän osakkaina asuvat kyseisessä asunnossa ja maksavat
kustannukset itse. On selvää, että yhtymän tai kuolinpesän omistamassa asunnossa
vuokralla asuva voi saada vähennyksen.
Yksityinen palvelutalo
Yksityisessä palvelutalossa tehdään kotitaloustyön luonteista työtä sekä
hoito - ja hoivatyötä osittain asukkaan hallitsemassa huoneessa ja osittain
yhteisissä tiloissa. Kotitalousvähennys voidaan myöntää siltä osin kun siihen
oikeuttava työ tehdään henkilön yksityisesti hallitsemissa tiloissa. Siten
esimerkiksi henkilön yksityisesti hallitseman huoneen siivous sekä huoneessa
tapahtuva asukkaan peseytymisessä, pukeutumisessa, ruokailussa ja muissa
henkilökohtaisissa toimissa auttaminen oikeuttavat vähennykseen. Sen sijaan
esimerkiksi ruokailukustannukset eivät oikeuta vähennykseen, koska ruokaa ei
valmisteta palvelutalossa asukkaan yksityistiloissa. Myöskään turvapalveluista
aiheutuvat kustannukset eivät oikeuta vähennykseen.
Kotitalousvähennyksen myöntämistä varten tulee laskussa olla riittävästi
eriteltynä erityyppiset kotitalousvähennykseen oikeuttavat kustannukset ja
niiden kohdistuminen henkilön yksityisissä tiloissa tapahtuvaan osuuteen.
Edellä selostettua periaatetta voidaan soveltaa myös asuntola -tyyppisessä
asunnossa asumiseen.
Kunnallisessa palvelutalossa tehdystä työstä maksettavat kustannukset eivät
oikeuta vähennykseen, kuten eivät muutkaan kunnan palvelut. Jos kunta ainoastaan
tukee yksityistä, esimerkiksi säätiön omistamaa hoitokotia, maksamalla tuen
suoraan hoitokodille, tuki ei estä asiakkaan itsensä maksamien
kotitalousvähennykseen oikeuttavien kustannusten vähentämistä.
Verovelvollinen oli asuessaan säätiön omistamassa asunnossa suorittanut
säätiölle maksamansa vuokran lisäksi hoitopalvelumaksua käyttämistään hoito-
ja hoivapalveluista, kuten sängyn petaamisesta sekä pukeutumisessa,
peseytymisessä ja ulkoilussa saamastaan avusta. Verovelvollisen kotikunta oli
osallistunut säätiön hallintoon ja käyttänyt säätiön tarjoamia palveluita.
Verovelvollisen palveluasumisensa yhteydessä hoiva- ja hoitotyöstä säätiölle
maksamat suoritukset olivat tuloverolain 127 a §:n mukaisia
kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä maksettuja työkorvauksia, jotka
verovelvollisella oli oikeus vähentää verostaan tuloverolain 127 a ja 127 b
§:n mukaisesti.(Korkein hallinto-oikeus 2006:67).
Yhteiskäytössä oleva vapaa-ajan asunto
Joskus vapaa-ajan asunto voi olla useampien kotitalouksien tai henkilöiden
yhteiskäytössä. Jos yhteiskäytöstä esitetään selvitys, on kotitalousvähennykseen
oikeus kaikilla asuntoa käyttäneillä henkilöillä, jotka ovat osallistuneet
kotitalousvähennykseen oikeuttaviin kustannuksiin. Vähennys myönnetään
siinä suhteessa, missä kukin on kustannuksiin osallistunut.
VÄHENNYKSEEN OIKEUTTAVA TYÖ
Vähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä
asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö.
Tavanomaisuus -vaatimus koskee sekä kotitaloustyötä että hoiva- ja hoitotyötä.
Tavanomaisuudella tarkoitetaan työtä, jota normaalisti tehdään kodin ja siellä
asuvien henkilöiden hyväksi.
Kotitaloustyö
Tavanomaista kotitaloustyötä on esimerkiksi ruuan laitto, siivous,
pyykinpesu, silitys ja muu vaatteiden huolto. Vähennykseen oikeuttaa myös
piha-alueen ja puutarhan hoito kuten nurmikon ja pensasaidan leikkaus,
pihapuiden kaato, puiden hakkuu, piha-alueen auraus sekä muu pihan puhtaana
pito. Myös huonekalujen kokoamispalveluista ja sälekaihtimien asennuksesta
aiheutuvat kustannukset oikeuttavat vähennykseen, jos kokoaminen tapahtuu
asiakkaan kotona.
Myös kaupassa käynnin, asioinnin ja lemmikin ulkoiluttamisen voidaan katsoa
kuuluvan tavanomaiseen kotitaloustyöhön, jos se on osa muuta, laajempaa
vähennyksen oikeuttavaa työtä, vaikka työ ei sananmukaisesti tapahdukaan
verovelvollisen kotona.
Vähennykseen oikeuttavana kotitaloustyönä ei pidetä esimerkiksi jätteiden
kuljetusta, likakaivon tyhjennystä, muutto- ja kuljetuspalveluja eikä
huonekalujen verhoilua.
Myöskään sisustussuunnittelijan, arkkitehdin, insinöörin tai vastaavan
henkilön erityistä ammattitaitoa vaativa suunnittelutyö ei ole vähennykseen
oikeuttavaa kotitaloustyötä, koska sitä ei voida pitää tavanomaisena
kotitaloustyönä. Jos vähäinen suunnittelutyö on välttämätön ja kiinteä osa
laajempaa kunnossapito- tai perusparannustyötä ja se tehdään verovelvollisen tai
tämän tuloverolain 127 a §:n 5 momentissa tarkoitettujen sukulaisten
(verovelvollisen, hänen puolisonsa tai edesmenneen puolisonsa vanhempien,
ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan ylenevässä polvessa
olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden puolisoiden) kotona tai
vapaa-ajan asunnossa, suunnittelutyö voidaan poikkeuksellisesti katsoa
kotitalousvähennykseen oikeuttavaksi työksi.
Asunnon vaihdosta johtuvaa muuttotyötä ei pidetty luonteeltaan
tavanomaisena kotitaloustyönä (KVL 51/2000).
Hoiva- ja hoitotyö
Kotitalousvähennykseen oikeuttavalla tavanomaisella hoiva- ja hoitotyöllä
tarkoitetaan verovelvolliseen tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuvaan
kohdistuvaa huolenpitoa ja hoitoa. Vähennyksen saa myös hoiva- ja hoitotyöstä,
joka kohdistuu omiin, puolison sekä edesmenneen puolison vanhempiin, iso-, otto-
ja kasvattivanhempiin tai näiden puolisoihin. Myös hoiva- ja hoitotyön tulee
olla tavanomaista, normaalisti kotona tehtävää työtä kuten esimerkiksi lasten,
sairaiden, vammaisten ja vanhusten hoitamista hoidettavan kotona. Työ voi olla
esimerkiksi syöttämistä, pukemista, pesemistä ja auttamista ulkoilussa ja muissa
henkilökohtaisissa toimissa tai pelkästään lasten kaitsemista.
Kampaajan, parturin, kosmetologin, jalkahoitajan, hierojan tai muut vastaavat
palvelut eivät oikeuta vähennykseen. Ne eivät ole tavanomaista kotona tehtävää
hoiva- tai hoitotyötä, vaikka työ poikkeuksellisesti suoritettaisiin asiakkaan
kotona. Esimerkiksi jalkahoitajan ja hierojan työ on lisäksi yleensä
arvonlisäverosta vapaa, joten vähennys estyy myös tästä syystä.
Luontoisetuna saatu hoiva- ja hoitopalvelu ei oikeuttanut
kotitalousvähennykseen (KVL 35/1999).
Arvonlisäverosta vapaista terveyden- ja sairaudenhoitopalveluista ei
saa vähennystä
Tuloverolain 127 a §:n 2 momentissa on nimenomaisesti säädetty, että
vähennykseen oikeuttavana tavanomaisena hoiva- ja hoitotyönä ei pidetä sellaisia
terveyden- ja sairaudenhoitopalveluja, joiden myynti on arvonlisäverolain
(1501/1993) 34 – 36 §:n mukaan verovapaata.
Arvonlisäverolain 35 §:n mukaan terveyden- ja sairaudenhoitopalvelulla
tarkoitetaan ihmisen terveydentilan sekä toiminta- ja työkyvyn määrittämiseksi
taikka terveyden sekä toiminta- ja työkyvyn palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi
tehtäviä toimenpiteitä, jos kysymyksessä on muun muassa sellaisen
terveydenhuollon ammattihenkilön antama hoito, joka harjoittaa toimintaansa
lakiin perustuvan oikeuden nojalla tai joka on lain nojalla rekisteröity. Tässä
tarkoitettua työtä on esimerkiksi lääkärin, hierojan, fysioterapeutin,
terveydenhoitajan, jalkahoitajan, sairaanhoitajan ja lähihoitajan tekemä työ.
Kotitalousvähennystä ei saa, jos edellä mainitut henkilöt myyvät koulutustaan
vastaavia palveluja, joista heidät on myös merkitty lääninhallituksen pitämään
rekisteriin. Sairaanhoitajan tai lähihoitajan tekemästä tavanomaisesta
kotitaloustyöstä voi saada vähennyksen.
Sosiaalihuoltopalvelut
Arvonlisäverolain 37 §:n mukaan arvonlisäveroa ei suoriteta sosiaalihuoltona
tapahtuvasta palvelujen ja tavaroiden myynnistä. Arvonlisäverolain 38 §:n
mukaan sosiaalihuollolla tarkoitetaan valtion tai kunnan harjoittamaa sekä
sosiaaliviranomaisen valvomaa muun sosiaalihuollon palvelujen tuottajan
harjoittamaa toimintaa, jonka tarkoituksena on huolehtia lasten ja nuorten
huollosta, lasten päivähoidosta, vanhusten huollosta, kehitysvammaisten
huollosta, muista vammaisten palveluista ja tukitoimista, päihdehuollosta sekä
muusta tällaisesta toiminnasta. Sosiaalihuollon palvelujen tuottajat on merkitty
lääninhallituksen pitämään rekisteriin.
Vaikka edellä tarkoitetut sosiaalihuollon palvelut ovat arvonlisäverolain 37
§:n mukaan verovapaita, niitä ei ole suljettu tuloverolain 127 a §:n 2
momentissa kotitalousvähennyksen ulkopuolelle. Näin ollen vähennykseen on oikeus
arvonlisäverovapaudesta huolimatta, jos työ tehdään asiakkaan kotona ja muut
vähennyksen edellytykset täyttyvät. Sen sijaan esimerkiksi kunnan harjoittama
sosiaalihuollon palvelu tai palvelusetelillä maksettu yksityinen palvelu eivät
oikeuta kotitalousvähennykseen.
Asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja
perusparannustyö
Kotitalousvähennykseen oikeuttaa verovelvollisen tai tämän tuloverolain 127 a
§:n 5 momentissa tarkoitettujen sukulaisten (verovelvollisen, hänen puolisonsa
tai edesmenneen puolisonsa vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien tai
näiden suoraan ylenevässä polvessa olevien sukulaisten tai edellä mainittujen
henkilöiden puolisoiden) käytössä olevan asunnon ja vapaa-ajan asunnon
kunnossapito- ja perusparannustyö. Jos verovelvollisella tai hänen edellä
mainituilla sukulaisillaan on käytössään vakituisen asunnon ja vapaa-ajan
asunnon lisäksi muukin asunto, vähennys voidaan myöntää kunkin asunnon
korjauskustannuksista. Vähennysoikeus ei sen sijaan koske esimerkiksi
sijoitusasuntoa, jota verovelvollinen tai hänen edellä mainittu sukulaisensa ei
käytä asuntonaan.
Vuokralainen saa vähentää vuokraamassaan asunnossa teettämänsä kunnossapito-
ja perusparannustyön kotitalousvähennyksenä. Vuokralainen voi vähentää samat
kustannukset, jotka omistaja itsekin saisi vähentää, jos asuisi tässä asunnossa.
Vähennykseen oikeuttavaa kunnossapito- ja perusparannustyötä on esimerkiksi
keittiön, kylpyhuoneen, ja muiden huoneiden remonttityöt. Omakotitalossa
vähennykseen oikeuttaa sähkö-, putki-, kaapelityöt sekä kellaritilojen ja saunan
remontti sekä ulkokunnostus kuten maalaus. Jos perusparannus- tai
kunnostustyössä käytetään valvojaa, myös valvojan työn perusteella saa
vähennyksen, jos työ tehdään verovelvollisen tai tämän tuloverolain 127 a §:n 5
momentissa tarkoitettujen sukulaisten asunnossa.
Erilaiset sähkö-,
vesi-, viemäri- ja muut vastaavat liittymismaksut eivät oikeuta vähennykseen.
Verohallituksen ohjeistuksessa vähennystä ei ole saanut myöskään
liittymismaksuun sisältyvästä työn osuudesta, koska liittymismaksut voivat olla
palautus- tai siirtokelpoisia. Kotitalousvähennystä on kuitenkin pidetty
verotus- ja oikeuskäytännössä omana erillisenä vähennyksenään, joten
Verohallitus katsoo, että vähennys voidaan myöntää jatkossa myös
liittymismaksuun sisältyvästä työn osuudesta, siltä osin kun työ tehdään
verovelvollisen asunnossa tai piha-alueella (ks. kohta ” Mitä kuuluu asuntoon”).
Luonnollisesti työn tekijän on oltava tuloverovelvollinen ja
ennakkoperintärekisteriin merkitty. Verovelvollisen asunnossa ja piha-alueella
tapahtuneen työn osuus tulee olla eriteltynä laskussa.
Kuntotarkastuksesta, muista tarkastuksista tai erilaisista mittauksista
aiheutuneet kustannukset eivät oikeuta vähennykseen lukuun ottamatta tilannetta,
että ne ovat vähäinen ja kiinteä osa kunnossapito- ja perusparannustyötä. Samoin
vähennyskelpoisina ei pidetä hälytys- tai turvajärjestelmän asentamisesta ja
kunnossapidosta aiheutuneita kustannuksia eikä hälytys- ja turvajärjestelmistä
mahdollisesti aiheutuneita ylläpito- tai muita palvelumaksuja.
Asuntoon välittömästi ennen sisään muuttoa tehty
remontti
On tavallista, että asukas tekee omaan käyttöön ostamaansa käytettyyn
asuntoon remontin ennen asuntoon muuttamista. Käytännössä työn tekemisen
ajankohtaa ja sitä milloin asuntoon on muutettu voi olla vaikea näyttää, joten
kotitalousvähennys voidaan hyväksyä, jos se on tehty välittömästi ennen asunnon
omaan käyttöön ottamista.
Jos rakennuttaja tekee uuteen myymäänsä asuntoon ostajan toivomia muutoksia,
ne eivät ole tuloverolaissa tarkoitettua peruskorjausta tai kunnossapitoa, joten
vähennystä ei näistä kustannuksista saa.
Huoltotyöt
Nuohouskustannukset eivät oikeuta vähennykseen. Korkein hallinto-oikeus on
antanut asiaa koskevan ratkaisun 6.8.2008 (KHO 2008/1803). Ratkaisussa todetaan
mm.
”Tulisijojen ja hormien määräajoin suoritettava nuohous on työsuorituksena
sellainen, että sitä voitaisiin pitää säännöksen sanamuodon mukaisena
kunnossapitotyönä. Pelastuslain 22 §:n ja sen nojalla nuohouksesta annetun
sisäasiainministeriön asetuksen (539/2005) perusteella nuohoustyön teettäminen
on kuitenkin kiinteistön omistajan tai haltijan lakisääteinen velvollisuus.
Työ on teetettävä säädetyin määräajoin ja sen sisällöstä on säädetty
asetuksessa. Pelastuslain 39 §:n nojalla viranomainen päättää siitä, miten
nuohous alueella järjestetään. Tähän nähden ja ottaen huomioon vähennyksen
kuvatun tarkoituksen, palkkion maksamista lakia lakisääteiseen nuohoukseen
kuuluvien tehtävien suorittamisesta, ei voida pitää tuloverolain 127a §:ssä
tarkoitetusta työstä maksettuna määränä.”
Samassa ratkaisussa todetaan, että
”Hakemuksessa tarkoitettu lämmityskattilan öljypolttimon huolto,
lämmityskattilan puhdistus ja hyötysuhdemittaus, ilmanvaihtolaitteiden
puhdistus, mittaus, säätäminen sekä huolto ovat tehtäviä, joita nuohoojat myös
hoitavat. Hakemuksen mukaan näiden töiden teettämiseen ei kuitenkaan ole
kotitalouksien osalta lakisääteistä velvollisuutta samalla tavoin kuin
nuohouksen osalta, vaikkakin toimenpiteet suositellaan suoritettavaksi tietyin
määräajoin. Tehtäviä voi suorittaa muukin henkilö kuin nuohooja. Kotitalouden
omaan harkintaan siten jää, teettäkö se ja kenellä näitä töitä. Tuloverolain
127a §:n säännöksen soveltamispiiriin kuuluu tavanomainen kunnossapitotyö.
Tähän nähden säännöstä ei voida tulkita siten, että kiinteistöön kohdistuvat
tyypillisesti määräajoin suoritettavat huoltotoimenpiteet olisi tarkoitettu
jättää vähennyksen ulkopuolelle.”
Edellä mainituilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoi, että
lakisääteisen nuohouksen piiriin kuulumattomat lämmityskattilan öljypolttimen
huollosta, lämmityskattilan puhdistuksesta, lämmityskattilan
hyötysuhdemittauksesta ja ilmanvaihtolaitteiden puhdistuksesta, mittauksesta,
säätämisestä sekä huollosta aiheutuneet kustannukset oikeuttivat
kotitalousvähennykseen.
Tämä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu muuttaa verotuskäytäntöä ja
Verohallituksen aikaisempaa ohjeistusta muun kuin nuohouksen osalta (tällä
ohjeella kumottu aikaisempi Verohallituksen ohje 9.10.2006, dnro 74/32/2006).
Ratkaisun mukaista kantaa sovelletaan myös haettaessa muutosta aikaisempiin
verovuosiin. Asunnon kuntoa koskevista mittauksista aiheutuneet kulut tulee
edelleenkin vähentää vain, kun ne ovat osa muuta asunnon perusparannus- ja
kunnossapitotyötä.
Piha-alueen kunnostus, vesijohdot, viemäröinti ja sähköistys
omakotitalossa ja vapaa-ajan asunnossa
Vähennyskelpoista asunnon kunnossapitotyötä on varsinaiseen rakennukseen
kohdistuvien töiden lisäksi omakotitalossa ja vapaa-ajan asunnossa piha-alueella
tehtävät korjaus- ja perusparannustyöt. Vähennykseen oikeuttavat myös
esimerkiksi vesijohtoihin, jätevesijärjestelmiin, sähköistykseen ja
tietoverkkojen kuten esimerkiksi valokuituisen tilaajaliittymän, rakentamiseen
liittyvät perustamis-, asennus- ja korjaustyöt. Myös pora- tai muun kaivon
rakentaminen voidaan rinnastaa asunnon perusparannustyöhön.
Edellä mainitut piha-alueella tehtävät työt eivät uudisrakentamisen
yhteydessä ole kotitalousvähennykseen oikeuttavia, vähennyskelpoisia töitä kuten
ei itse uudisrakentaminenkaan. Pihan kunnostustöiden kohdalla voi tulla
rajanveto-ongelmia kunnostamisen ja uudisrakentamisen välillä. Yleensä itse
rakennus valmistuu ensin ja siihen voidaan muuttaa asumaan, vaikka piha olisi
kovinkin keskeneräinen. Rajanveto uudisrakentamisen ja vähennyskelpoisen
kunnostustyön välillä tulee tehdä tapauskohtaisesti. Huomioon tulee ottaa mm. se
onko lopputarkastus tehty ja miten kauan talossa on asuttu.
Jos jo olemassa olevaan ”vanhaan” rakennukseen esimerkiksi kesämökkiin
asennetaan ensi kertaa esimerkiksi sähkö- tai vesijohto, se ei ole tässä
tarkoitettua uudisrakentamista. Vastaavasti haja-asutusalueelle ensi kertaa
rakennettavat jätevesijärjestelmät oikeuttavat kotitalousvähennykseen.
Vähennys ei koske piha-alueen ulkopuolisia töitä, kuten johtojen, kaapeleiden
tai putkien vetämistä piha-alueen ulkopuolelle eikä rannan ruoppausta. Myöskään
piha-alueen ulkopuolelle ulottuvan yksityistien kustannukset eivät oikeuta
vähennykseen.
Piha-alueelle rakennettavat kattamattomat rakennelmat omakotitalossa
ja vapaa-ajan asunnossa
Uudisrakentamisena ei ole pidettävä myöskään kattamattomien rakennelmien
kuten esimerkiksi pation, laiturin tai aidan rakentamista, korjaamista tai
uusimista ennestään rakennetun omakotitalon tai vapaa-ajan asunnon
pihalle.
Lämmitysjärjestelmät omakotitalossa ja
vapaa-ajan asunnossa
Lämmitysjärjestelmien uusiminen,
parantaminen ja korjaaminen oikeuttavat omakotitalossa ja vapaa-ajan asunnossa
kotitalousvähennykseen. Vähennyskelpoista työtä on myös esimerkiksi aurinko- ja
maalämpöjärjestelmän rakentaminen sekä ilmalämpöpumpun asentaminen. Kiinteistön
lämmitysjärjestelmiin liittyviksi kustannuksiksi voidaan katsoa kuuluvan myös
pellettivaraston rakentamisesta aiheutuneet kustannukset, koska
pellettivarastosta on suora yhteys pellettien polttokattilaan ja se näin ollen
on kiinteä osa tätä lämmitysjärjestelmää. Muutoin erillisen varaston
rakentaminen rinnastetaan uudisrakentamiseen.
Uudisrakentaminen ja siihen verrattava työ ei oikeuta
vähennykseen
Uudisrakentaminen ja siihen verrattava täydennys- ja lisärakentaminen ei
oikeuta vähennykseen. Lakia kotitalouden väliaikaisesta verotuesta (728/1997)
säädettäessä oli voimassa rakennuslaki (370/1958). Rakennuslain 130 §:n mukaan
uudisrakentamista koskevia säännöksiä sovellettiin myös uudestaan rakentamiseen
sekä rakennuksen sisärakenteiden olennaiseen muuttamiseen ja muihin sellaisiin
rakenteellisiin muutoksiin, jotka ovat uudisrakentamiseen verrattavia. Voimassa
olevaa TVL 127 a - c §:ää koskevan hallituksen esityksen (140/2000) mukaan
vähennys myönnetään edelleen samassa laajuudessa kuin määräaikaisen lain mukaan.
Siten uudisrakentamisella tarkoitetaan kotitalousvähennystä myönnettäessä samaa
kuin vanhassa rakennuslaissa uudisrakentamisella tarkoitettiin. Vuoden 2000
alussa voimaan tulleessa maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999), jolla
rakennuslaki kumottiin, ei ole uudisrakennuskäsitettä.
Koska rakennusluvan ehdot vaihtelevat eri osissa maata, ei rakennusluvan
olemassaololla ole merkitystä pohdittaessa kysymystä, mikä on uudisrakentamiseen
verrattavaa rakentamista.
Kotitalousvähennystä sovellettaessa uudisrakentamiseen verrattavaa korjausta
omakotitalossa on esimerkiksi asunnon tai rakennuksen laajennus, aikaisemman
kylmä- tai varastotilan muuttaminen asumiskäyttöön sopivaksi tai sisätilojen
täydellinen uusiminen. Tässä tarkoitettua uudisrakentamista ei ole huoneiston
osittainen uudistaminen kuten esimerkiksi kantavien seinien poistaminen,
huoneiden käyttötarkoituksen muuttaminen siten, että asumiskäytössä oleva osuus
säilyy edelleen asumiskäytössä. Jos esimerkiksi makuuhuoneen tilalle rakennetaan
keittiö tai kylpyhuoneen tilalle sauna, niin vähennyksen saa.
Uudisrakentamiseen verrattavaa kotitalousvähennykseen oikeuttamatonta
täydennys- ja lisärakentamista on myös erilaisten rakennelmien kuten
grillikatoksen, ulkokeittiön, varaston ja leikkimökin rakentaminen.
Korkein oikeus on antanut 30.4.2009 uuden vuosikirjaratkaisun 2009:44,
taltionumero 1041, jossa melko laaja omakotitalon perusparannustyö katsottiin
kotitalousvähennykseen oikeuttavaksi.
Puolisoiden vuonna 2004 ostamaan omakotitaloon teetettiin laaja remontti
vuosina 2004 ja 2005. Talon kylmänä olevaan ullakkoon oli tehty kolme huonetta,
pieni wc ja vaatehuone, joiden pohjapinta-ala on yhteensä noin 50 neliömetriä.
Alakerrassa oli muutettu huonejärjestystä tekemällä kulkuaukko vanhasta kylmästä
eteisestä olohuoneeseen sekä tekemällä portaat alakerrasta yläkertaan.
Rakenteita on uusittu osittain kosteuden aiheuttamien vaurioiden vuoksi. Lisäksi
talon alkuperäiset sähkötyöt on jouduttu uusimaan. Talon alkuperäisen
irtopatteri- ja uunilämmityksen tilalle on tehty suora sähkölämmitys.
Sisätilojen pintamateriaalit, keittiökalusteet ja lattiapinnat on uusittu
täysin. Vanha lattiapohja on säilytetty. Sauna- ja pesuhuonetilat on jouduttu
uusimaan täysin remontin yhteydessä havaitun homevaurion vuoksi.
Oikaisulautakunta katsoi, että vähennys myönnetään vain alakerran
remonttikustannusten osalta. Veroasiamies valitti hallinto-oikeuteen ja vaati,
että kotitalousvähennystä ei tulisi myöntää lainkaan. Hallinto-oikeuden hylättyä
valituksen Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö pyysi lupaa valittaa
hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaati hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja
kotitalousvähennyksen poistamista siltä osin kuin vähennystä on myönnetty
asunnon remontoimisesta aiheutuneiden kustannuksien perusteella. Korkein
hallinto-oikeus myönsi valitusluvan ja hylkäsi valituksen. Perusteluina korkein
hallinto-oikeus lausui:
Kun otetaan huomioon remontin laatu ja se, että A on asiassa saadun
selvityksen mukaan perheineen muuttanut asumaan omaan ja perheensä
asumiskäyttöön tarkoitettuun taloon heti kaupanteon jälkeen sekä asunut
talossa koko suoritetun perusparannuksen ajan, on A:n teettämää alakerran
remonttia pidettävä luonteeltaan asunnon omatoimista ylläpitotoimintaa
edistävänä kunnossapito- ja perusparannustyönä eikä uudisrakentamisena tai
siihen verrattavissa olevana rakentamisena.
Kodin koneiden ja laitteiden korjaus- ja asennustyö ei yleensä
oikeuta vähennykseen
TVL 127a §:n 2 momentin mukaan asunnon kunnossapitotyönä ei pidetä kodin
koneiden ja laitteiden korjaus- tai asennustyötä. Koneilla ja laitteilla
tarkoitetaan mm. kylmäkalusteita, liettä, liesituuletinta ja pesukonetta.
Jos kuitenkin kodin koneiden asennus esimerkiksi keittiöremontin yhteydessä
on osa suurta korjausurakkaa, se voidaan katsoa osaksi korjaustyötä.
Keittiökaappien asennus voidaan rinnastaa asunnon korjaamiseen ja
kunnostamiseen.
Tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien laitteiden asennus- ja
kunnossapitotyö oikeuttaa vähennykseen
Kodin koneiden ja laitteiden kunnossapito- ja asennustyö ei ennen vuotta 2009
oikeuttanut kotitalousvähennykseen. Vuoden 2009 alusta tuloverolain 127a:n 2
momenttia muutettiin niin, että tieto- ja viestintätekniikan laitteiden,
ohjelmistojen, tietoturvan ja tietoliikenneyhteyksien asennus-, kunnossapito- ja
opastustyöt oikeuttavat jatkossa kotitalousvähennykseen.
Tieto- ja viestintälaitteilla tarkoitetaan tieto- ja viestintälaitteiden
päälaitteita sekä näiden oheislaitteita sekä antenneja. Näitä ovat esimerkiksi
televisiot, radiot, digilaitteet, tietokoneet, tulostimet, lukijalaitteet,
kopiointilaitteet ja skannerit.
Tietoliikenneyhteyksillä tarkoitetaan kotitalouksia palvelevia liittymiä,
joiden avulla voidaan vastaanottaa ja/tai lähettää sähköistä viestintää.
Kotitalousvähennykseen oikeuttavaa työtä on jatkossa kaikki edellä
tarkoitettujen laitteiden ja tietoliikenneyhteyksien käyttöön ottaminen,
asentaminen, korjaaminen, huolto sekä ohjelmien ja päivitysten asennustyö ja
päivitys tietotekniselle laitteelle. Myös näiden laitteiden ja liittymien kotona
tapahtuva käyttöön ja asennukseen liittyvä opastustyö oikeuttaa vähennykseen.
Kaikki edellä mainitut työt oikeuttavat vähennykseen vain siltä osin kuin ne
tehdään verovelvollisen tai tämän tuloverolain 127 a §:n 5 momentissa
tarkoitettujen sukulaisten (verovelvollisen, hänen puolisonsa tai edesmenneen
puolisonsa vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan
ylenevässä polvessa olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden
puolisoiden) käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa. Vähennystä ei ole
siltä osin kuin joku edellä kerrotuista töistä tehdään muualla. Vähennykseen ei
ole oikeutta, jos opastustyö tehdään esimerkiksi puhelimen välityksellä.
Kotitalousvähennys myönnetään vain kustannuksista, jotka aiheutuvat työstä.
Vähennystä ei siten myönnetä esimerkiksi laitteiden, ohjelmien ja päivitysten
hankintakustannuksiin.
VÄHENNYKSEN SAA VAIN LUONNOLLINEN HENKILÖ
Kotitalousvähennys myönnetään vain luonnolliselle henkilölle. Kuolinpesä ei
voi saada vähennystä lukuun ottamatta henkilön kuolinvuodelta toimitettavaa
verotusta. Vähennystä ei myönnetä esimerkiksi osakeyhtiölle, joka myös
asunto-osakeyhtiö on, yleishyödylliselle yhteisölle tai muulle juridiselle
henkilölle eikä yhteenliittymälle.
Elinkeinonharjoittaja ei voi saada kotitalousvähennystä elinkeinotoimintaan
liittyvästä työstä tai elinkeinotoiminnassa käytettyjen rakennusten
korjaamisesta. Vähennykseen ei oikeuta myöskään maatalouden harjoittajan maa- ja
metsätalouteen liittyvä työ kuten karjanhoito, viljely eivätkä erilaiset
maatalousrakennusten korjaustyöt. Maatalouden harjoittajan asuinrakennuksen
korjaukseen kohdistuvat korjaustyöt oikeuttavat vähennykseen. Siltä osin kuin
asuntoa käytetään esimerkiksi maatilamatkailuun, vähennystä ei kuitenkaan saa.
Asunto-osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestyksen mukainen
kunnossapitovastuun jako
Asunto-osakeyhtiölain 78 §:ssä säädetään kunnossapitovastuusta
asunto-osakeyhtiössä. Lainkohdan mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä
yhtiön rakennuksen ja muiden tilojen kunnossapitovastuun jakamisesta
osakkeenomistajien ja yhtiön kesken. Jos korjausvastuun jaosta yhtiön ja
osakkaiden kesken ei ole yhtiöjärjestyksessä muuta määrätty, noudatetaan mitä
asunto-osakeyhtiölain 78 §:n 2 - 4 momentissa säädetään. Asunto-osakeyhtiölain
78 §:n 2 momentin mukaan osakkeenomistajan on pidettävä kunnossa hallitsemansa
huoneiston sisäosat ja muut osakkeiden perusteella hallitsemansa tilat. Yhtiö on
kuitenkin velvollinen korjaamaan rakenteista johtuvat sisäpuoliset viat sekä
pitämään kunnossa huoneistoon asennetut sellaiset lämpö-, sähkö-, tiedonsiirto-,
kaasu-, vesi-, viemäri-, ilmanvaihto- ja muut sen kaltaiset johdot, putket,
kanavat sekä vesihanat, jotka on asennettu samantasoisina rakennuksen
huoneistoihin.
Asunto-osakeyhtiön osakas saa kotitalousvähennyksen niistä asunnon
kunnossapito- ja perusparannustöistä, jotka lain tai yhtiöjärjestyksen mukaan
kuuluvat osakkaalle ja joita yhtiökokouksen päätöksellä ei ole siirretty yhtiön
vastuulle
Yhtiökokouksen päätökseen perustuvat kunnossapitotyöt
Asunto-osakeyhtiölain 78 §:n 3 momentin mukaan yhtiökokous voi päättää
osakkeenomistajille kuuluvien kunnossapitotöiden suorittamisesta yhtiön
kustannuksella, jos se saattaa tapahtua osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta
loukkaamatta. Yhtiökokous ei voi päättää, että asunto-osakeyhtiön vastuulla
olevia korjaustöitä teetettäisiin osakkaiden kustannuksella. Yhtiökokouksen
päätöksellä voidaan ainoastaan laajentaa yhtiön vastuuta lain mukaisesta
vastuunjaosta, ei supistaa. Yhtiön vastuun supistaminen on mahdollista vain
yhtiöjärjestystä muuttamalla.
Käytännössä yhtiökokoukset päättävät osakkeenomistajille kuuluvien
kunnossapitotöiden teettämisestä keskitetysti kaikilta osakkeenomistajilta
perittävällä vastikkeella vain, kun työ liittyy yhtiön
kunnossapitotoimenpiteeseen tai uudistukseen. Esimerkiksi ikkunoita uusittaessa
yhtiö voi päättää uusia myös sisäikkunat. Tämän lisäksi yhtiölle voi syntyä
kunnossapito- ja perusparannustyönsä yhteydessä velvoite saattaa osakkaan
vastuulle kuuluvat huoneiston osat kuntoon. Esimerkiksi putkiremontin yhteydessä
yhtiö ei voi jättää rakenteita auki, vaan yhtiö saattaa pintamateriaalit
päättämänsä tason mukaisiksi. Osakas ei voi vähentää kotitalousvähennyksenä
tällaista työn osuutta, joka peritään yhtiölle yhtiövastikkeena yhtiön päättämän
remontin yhteydessä.
Osakkaan teettämät lisätyöt yhtiön teettämän remontin
yhteydessä
Mikäli osakas teettää yhtiön remontin yhteydessä yhtiön remonttiin
kuulumattomia lisätöitä, saa hän kotitalousvähennyksen sellaisista töistä,
joiden kustannuksia ei kateta yhtiövastikkeella. Tällaisia töitä ovat
esimerkiksi taloyhtiön teettämän putkiremontin yhteydessä osakkaan lisätyönä
kylpyhuoneeseen tilaama erillinen lasitiiliseinä, kylpyhuoneen laajennus tai muu
vastaava työ, jonka kustannuksista vastaa osakkeenomistaja itse muutoin kuin
yhtiövastikkeella. Saadakseen kotitalousvähennyksen osakkaan on sovittava
asiasta suoraan työn tekijän eli yleensä urakoitsijan kanssa ja maksettava
lisälasku suoraan työn tekijälle.
Asunto-osakeyhtiölain 77 §:n mukainen osakkaan teettämä
muutostyö
Osakkeenomistajalla on asunto-osakeyhtiölain 77 §:n mukaan oikeus tehdä
muutoksia tiloissa, joihin hänen osakkeensa tuottavat hallintaoikeuden.
Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä osakashallinnassa olevien tilojen sisäosia.
Esimerkiksi rivitaloyhtiöissä eräät piha-alueetkin voivat olla osakkaan
käytössä. Juridisesti ne ovat osakkaan hallinnassa vain, jos tästä on
yhtiöjärjestyksessä määräys. (KKO:2005:26).
Korkein hallinto-oikeus on antanut 11.12.2008 päätöksen parvekelasitusten
asennuksesta aiheutuneiden kustannusten kotitalousvähennyksen
vähennyskelpoisuudesta taloyhtiössä, jonka yhtiöjärjestyksestä puuttui
parvekelasituksia koskeva kunnossapitovastuunjakoa koskeva päätös.
”Verovelvollinen oli oikeutettu kotitalousvähennykseen omistamaansa
osakehuoneistoon kuuluvan parvekkeen parvekelasituksesta aiheutuneista
työkustannuksista, kun asunto-osakeyhtiö ei ollut osallistunut kustannuksiin
eikä niitä oltu veloitettu osana yhtiövastikkeita (KHO
87/2008).”
Verohallitus on katsonut aiemmin, että parvekelasitusten asentamisesta voi
saada kotitalousvähennyksen vain, jos niiden kunnossapitovastuu
yhtiöjärjestyksen mukaan kuuluu asukkaalle. Edellä selostetussa korkeimman
hallinto-oikeuden käsiteltävänä olleessa tapauksessa, rakennuksessa ei alun
perin ollut parvekelaseja eikä niistä ollut mitään mainintaa
yhtiöjärjestyksessä. Osakas oli asentanut parvekelasit asunto-osakeyhtiön
suostumuksella. Asukas itse vastasi kokonaan kustannuksista, niitä ei veloitettu
osakkailta yhtiövastikkeena. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että
asunto-osakeyhtiön osakkeenomistajan omistamien osakkeiden perusteella
hallitsemaan huoneistoon liittyvä parveke on tosiasiallisesti osakkeenomistajan
hallinnassa siten, että sen on katsottava olevan osa asuntoa
kotitalousvähennyksen myöntämisedellytyksiä arvioitaessa.
Päätöksestä ilmenevää kantaa noudatetaan jatkossa, jos asunto-osakeyhtiön
osakas teettää asunto-osakeyhtiölain 77 §:ssä tarkoitettuja muutostöitä
omistamiensa osakkeiden perusteella hallitsemissaan tiloissa.
Osakkeenomistajalla on siten oikeus kotitalousvähennykseen työn osuudesta, jos
hän teettää mainittuja muutostöitä ja vastaa työstä aiheutuvista kustannuksista
muutoin kuin yhtiövastikkeella. Tällaiset osakkeenomistajan muutokset jäävät
myöhemminkin osakkeenomistajan kunnossapidettäväksi.
TUKIEN VAIKUTUS VÄHENNYKSEEN
Kotitalousvähennystä ei myönnetä, jos välittömästi samaa työsuoritusta varten
on saatu omaishoidon tukea, kunnan myöntämä sosiaali- ja terveydenhuollon
palveluseteli, lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa
tarkoitettua tukea (hoitorahaa, -lisää ja kunnallista korotusta), julkisesta
työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) mukaista palkkatukea tai
väliaikaisesta työnantajan matalapalkkatuesta annetussa laissa (1078/2005)
tarkoitettua tukea.
Tuloverolakia muutettiin vuoden 2006 alusta siten, että tuki estää
vähennyksen vain, jos tuki on maksettu välittömästi kyseistä työtä varten.
Kotitalousvähennyksen estävän tuen pitää tulla suoraan kotitalouden hyväksi,
jotta se estää vähennyksen. Tuki tulee olla myönnetty kotitalousvähennystä
vaativalle verovelvolliselle tai tämän perheenjäsenelle. Myöskään esimerkiksi
lapset eivät saa kotitalousvähennystä vanhemmille tai isovanhemmille hankituista
palveluista, jos nämä ovat saaneet samaa työsuoritusta varten edellä mainittuja
tukia.
Jos tuki maksetaan yritykselle, yrittäjälle tai yleishyödylliselle yhteisölle
(esimerkiksi yleishyödylliselle yhdistykselle tai työosuuskunnalle), jonka
työntekijä tekee työn, tuki ei estä vähennystä.
Tuet ja palveluseteli eivät estä vähennystä muissa kuin niissä töissä, joihin
tuki on saatu. Esimerkiksi omaishoidon tuki ei estä vähennystä muissa töissä
kuin mistä on sovittu omaishoitoa koskevassa hoito- ja palvelusuunnitelmassa.
Siten esimerkiksi siivoojalle maksetusta palkasta voi saada vähennyksen
omaishoidon tuesta riippumatta, jos siivouksesta ei ole sovittu hoito- ja
palvelusuunnitelmassa.
Käytännössä omaishoidon tuki estää vähennyksen harvoin, koska yleensä
omaishoitaja ei saa hoitotyöstä samanaikaisesti palkkaa. Esimerkkinä
tilanteesta, jossa omaishoidon tuki estää vähennyksen, voidaan mainita tilanne,
jossa muualla kuin samassa taloudessa hoidettavan kanssa asuva henkilö toimii
hoitajana ja saa omaishoidon tuen lisäksi hoidettavalta palkkaa. Tässä palkka ja
omaishoidon tuki maksetaan samasta työsuorituksesta, joten palkan perusteella ei
saa vähennystä. Jos taas esimerkiksi päivätyössä käyvä puoliso saa omaishoidon
tukea puolison hoitoon iltaisin sekä viikonloppuisin ja arkipäivisin puolisoa
hoitaa ulkopuolinen henkilö, niin tälle ulkopuoliselle henkilölle maksettu
palkka oikeuttaa vähennykseen.
Mitä sanonnalla sama työsuoritus tarkoitetaan käy ilmi myös hallituksen
esityksestä HE 85/1997, jossa todetaan:
Jos perheen lasten hoitoa tuetaan jo hoitorahalla tai lisällä, ei samasta
työstä voisi enää saada verotuksen kautta tukea. Sitä vastoin esimerkiksi
illalla tapahtuvasta lasten hoidosta, josta ei saa yhteiskunnan tukea, voisi
saada vähennyksen
Työnantajalle on voitu vuoden 2006 alusta maksaa matalapalkkatukea, jos hän
palkkaa vähintään 54 -vuotiaan henkilön, jonka palkka kuukaudessa on yli 900
euroa ja alle 2000 euroa ja tehdyt työtunnit ovat vähintään 140 tuntia
kuukaudessa. Osa-aikaeläkkeellä olevan henkilön työtunnit määräytyvät
laskennallisesti. Jos työnantaja on saanut matalapalkkatukea, työnantaja ei voi
saada samasta työstä kotitalousvähennystä.
Tuet ja palveluseteli estävät vähennyksen siltäkin osin kun avustus ei kata
samasta työstä aiheutuneita kustannuksia. Esimerkiksi jos palvelun kokonaishinta
on 100 euroa, josta palveluseteli kattaa 40 euroa, henkilö ei saa vähennystä 60
euron osalta. Jos asiakas sen sijaan ostaa lisäpalveluja kokonaan omalla
kustannuksellaan samalta palvelun tuottajalta, jolta on ostanut palvelun
palvelusetelillä, kysymys ei ole tältä osin samasta työsuorituksesta (HE
49/2003).
Muut kuin edellä mainitut hoitotyöhön tai työllistämistoimiin liittyvät
yhteiskunnan maksamat tuet eivät estä kotitalousvähennystä tavanomaisesta
kotitaloustyöstä ja tavanomaisesta hoiva- ja hoitotyöstä. Esimerkiksi
eläkkeensaajan hoitotuki, jota maksetaan tarvittavan hoidon ja
erityiskustannusten korvaamiseksi 65 vuotta täyttäneelle tai täyttä
työkyvyttömyyseläkettä saavalle taikka yksilöllistä varhaiseläkettä saavalle, ei
estä vähennystä. Myöskään vammaisten saamat tuet, joilla katetaan avuntarpeesta
aiheutuvia lisäkustannuksia ja muita ylimääräisiä menoja, eivät estä vähennystä
siltä osin kun tuki ei kata kustannuksia.
Osittaista hoitorahaa voidaan maksaa pienten lasten vanhemmille, jotka
lyhentävät työpäiväänsä. Tuesta säädetään lasten yksityisen hoidon tuesta
annetussa laissa (1128/1996). Koska tukea maksetaan, jotta vanhemmat voivat
lyhentää työpäiväänsä, myöskään sitä ei ole pidettävä sellaisena työstä
maksettavana tukena, joka estäisi vähennyksen.
Kotitalouksien saamat korjausavustukset valtion tai muun
julkisyhteisön varoista
Valtion, kunnan tai muun
julkisyhteisön varoista maksettu avustus estää kotitalousvähennyksen
kunnossapito- ja perusparannustyössä. Tuloverolain 92 §:n 16 kohdan mukaan
luonnollisen henkilön valtion ja kuntien varoista asunnon korjaukseen saama
avustus on verovapaa. Rakennusperinnön hoitoon saadusta avustuksesta säädetään
erikseen tuloverolain 92a §:ssä, koska se on verovapaa muillekin kuin
luonnollisille henkilöille.
Tuloverolain 127a §:n 3 momentin mukaan vähennystä ei kuitenkaan estä
pientaloille lämmitystapamuutoksiin myönnettävät energia-avustukset, jotka on
myönnetty asuntojen korjaus-, energia-, ja terveyshaitta-avustuksia (1184/2005)
koskevan lain nojalla. Lämmitystapamuutoksia, joihin avustuksia myönnetään, ovat
esimerkiksi liittyminen kauko- tai aluelämmitykseen, lämmitysjärjestelmän
muuttaminen maalämpöpumpulla toimivaksi tai pellettejä tai muuta puuperäistä
polttoainetta käyttävällä kattilalla toimivaksi keskuslämmitysjärjestelmäksi tai
aurinkolämpöjärjestelmän lisääminen käyttöveden tai tilojen
lämmitysjärjestelmään.
Luonnollisten henkilöiden erillisiin rakennuksiin saamat korjausavustukset
estävät vaikutusaikanaan kotitalousvähennyksen korjaus- ja perusparannusmenoista
niissä rakennuksissa, joihin avustus on myönnetty. Jos avustus on myönnetty
esimerkiksi verovelvollisen omistamaan talousrakennukseen, avustus ei estä
kotitalousvähennystä hänen omistaman omakotitalon tai kesämökin kunnossapito- ja
perusparannustöistä aiheutuneista kustannuksista.
Myös pelkästään materiaaliin myönnetty avustus estää kotitalousvähennyksen
saamisen työn perusteella, jos avustus on myönnetty samaan kohteeseen.
Asunto-osakeyhtiön saamat avustukset
Asunto-osakeyhtiön saama avustus ei estä kotitalousvähennyksen myöntämistä
asunto-osakeyhtiön osakkaan teettämiin töihin. Näin ollen esimerkiksi
suhdanneluonteisista avustuksista kerros- ja rivitaloasuntojen korjauksiin
27.3.2009 annetun lain mukainen avustus sekä asuntojen korjaus-, energia- ja
terveyshaitta-avustuksista (2005/1184) annetun lain mukainen muille kuin
pientaloille myönnetty avustus ei estä kotitalousvähennyksen myöntämistä
osakkaan teettämiin töihin.
VÄHENNYKSEN PERUSTEENA OLEVAT
TYÖKUSTANNUKSET
Kotitalousvähennyksen määrä riippuu siitä, palkkaako kotitalous työntekijän
työsuhteeseen vai ostaako se työn ennakkoperintärekisteriin kuuluvalta
yritykseltä tai yrittäjältä tai yleishyödylliseltä yhteisöltä.
Vähennys yritykselle ja yrittäjälle maksetusta
työkorvauksesta
Verovelvollinen saa vähentää ennakkoperintärekisteriin merkitylle yritykselle
tai yrittäjälle maksamastaan arvonlisäverollisesta työkorvauksesta 60 %. Myös
yleishyödylliselle yhteisölle esimerkiksi urheilu- ja nuorisoseuralle
tavanomaisesta kotitaloustyöstä tai hoiva- ja hoitotyöstä maksamastaan
työkorvauksesta verovelvollinen voi vähentää 60 %.
Laskuun liittyvistä tavaroista ja matkakuluista ei saa vähennystä.
Palkka
Jos kotitalous maksaa palkkaa työsuhteeseen palkatulle työntekijälle, se saa
vähentää 30 % maksamastaan bruttopalkasta sekä palkan sivukulut kokonaan.
Palkan käsite on määritelty ennakkoperintälain 13 §:ssä. Sen mukaan palkalla
tarkoitetaan kaikenlaatuista palkkaa, palkkiota, etuutta ja korvausta, joka
saadaan työ- ja virkasuhteessa. Palkkaa ovat mm. luontoisedut. Lisäksi palkkaa
ovat eräät muut kuin työsuhteessa saadut ennakkoperintälain 13 §:n 2 momentissa
luetellut suoritukset, joilla ei kuitenkaan ole merkitystä kotitalousvähennyksen
kannalta (esimerkiksi muussa kuin työsuhteessa saadut kokouspalkkiot).
Kotitalousvähennyksenä ei voi vähentää työntekijälle maksettavia verovapaita
työmatkakustannusten korvauksia kuten päivärahaa, ateriakorvausta ja
kilometrikorvausta. Ennakkoperintälain 15 §:n mukaan palkkaa ei ole myöskään
työntekijälle maksetut työstä välittömästi aiheutuneet kustannusten korvaukset
kuten esimerkiksi työvälineistä aiheutuneet menot. Koska edellä mainitut
kustannusten korvaukset eivät ole palkkaa, niitä ei voi vähentää
kotitalousvähennyksenä.
Palkkaan liittyvät sivukulut
Lisäksi kotitalous saa vähentää palkkaan liittyvät seuraavat sivukulut:
-
työnantajan sosiaaliturvamaksut
- pakollisen työeläkemaksut
-
tapaturmavakuutusmaksut
- työttömyysvakuutusmaksut
-
ryhmähenkivakuutusmaksut
Vähennykseen ei oikeuta myöskään palkansaajan osuus työeläke- ja
työttömyysvakuutusmaksusta tai esimerkiksi varsinaisesta palkan maksamisesta
aiheutunut palvelumaksu.
Au pair-työntekijän palkka
Ulkomailta Suomeen tulevan au pair-työntekijän kotitaloudelta saama taskuraha
katsotaan Suomen verotuskäytännössä veronalaiseksi palkkatuloksi, josta ei
kuitenkaan tietyin edellytyksin tarvitse maksaa sosiaaliturvamaksua eikä
vakuutetun sairausvakuutusmaksua. Koska suoritus katsotaan palkaksi, sen
perusteella saa kotitalousvähennyksen.
Ulkomailla maksettu palkka
Kotitalousvähennys voidaan myöntää myös ulkomailla olevassa asunnossa
tehdystä työstä maksetusta palkasta, jos työ on sellaista, että siitä voidaan
myöntää kotitalousvähennys ja jos muut vähennyksen edellytykset täyttyvät.
Kuitenkaan ulkomailla maksettuja muuhun kuin Suomen lainsäädäntöön perustuvia
palkan sivukuluja ei voi vähentää.
Kotitalouksien työnantajarinki
Kotitaloudet voivat palkata yhteisen siivoojan, lastenhoitajan tai muun
työntekijän. Usein yksi henkilö hoitaa ennakonpidätyksen toimittamisen,
ennakonpidätyksen ja työnantajan sosiaaliturvamaksun maksamisen veroviraston
tilille sekä muut työnantajavelvoitteet käyttäen omaa henkilötunnustaan.
Kotitaloudet ovat oikeutettuja vähennykseen sen mukaan, mikä on kunkin
suhteellinen osuus työntekijälle maksetusta palkasta. Työnantajaringille voidaan
poikkeustilanteissa antaa myös Y-tunnus. Tällöin rinki toimii kuten
yhteisvastuullinen työnantaja (ennakkoperintälaki 14 §).
Kotitalouksien työnantajaringin vuosi-ilmoitus ja työnantajasuoritusten
maksaminen ks. kohta ”Vuosi-ilmoitus ja työnantajasuoritusten maksaminen”.
Rajoitetusti verovelvollinen yritys tai yrittäjä
Myös rajoitetusti verovelvolliselle yritykselle tai yrittäjälle maksetun
työkorvauksen perusteella voi saada kotitalousvähennyksen edellyttäen, että
saaja on merkitty Suomen ennakkoperintärekisteriin. Ennakkoperintälain 25 §:n
mukaan rajoitetusti verovelvollinen voidaan merkitä ennakkoperintärekisteriin,
jos hänen kotipaikkansa on valtiossa, jonka kanssa Suomella on kaksinkertaisen
verotuksen välttämistä koskeva sopimus, vaikka hänellä ei olisi kiinteää
toimipaikkaa Suomessa. Ulkomaalaisten yritysten pääsy Suomen
ennakkoperintärekisteriin tuli mahdolliseksi vuoden 2006 alussa. Muutos johtui
osittain juuri kotitalousvähennykseen liittyvistä syistä. Hallituksen
esityksessä 158/2006 todetaan seuraavaa:
”Koska rajoitetusti verovelvollista, jolla ei ole Suomessa kiinteää
toimipaikkaa, ei voida merkitä ennakkoperintärekisteriin, ei tällaisen
yrityksen tarjoaman palvelun perusteella voida myöntää palvelun hankkineelle
kotitaloudelle kotitalousvähennystä. Vähennyksen myöntämisen edellytyksenä on
tuloverolain 127 b §:n 2 kohdan mukaan se, että työkorvauksen saaja on
merkitty ennakkoperintärekisteriin. Sitä, ettei ulkomainen yritys näin ollen
voi tarjota vähennykseen oikeuttavia palveluita sijoittautumatta Suomeen,
voidaan pitää ongelmallisena yhteisöoikeudellisen palvelujen vapaan
liikkuvuuden näkökulmasta. ”
Yleishyödyllisen yhdistyksen tekemä kotitaloustyö
Yleishyödylliselle yhteisölle tavanomaisesta kotitaloustyöstä tai hoiva- ja
hoitotyöstä maksettu korvaus oikeuttaa vähennykseen, vaikka yhteisö ei ole
merkitty ennakkoperintärekisteriin eikä harjoittaisi veronalaista toimintaa. Sen
sijaan yleishyödyllisille yhteisöille asuntojen perusparannuksesta tai
kunnostuksesta maksetun työn kustannukset eivät oikeuta vähennykseen, ellei
yhteisö ole merkitty ennakkoperintärekisteriin ja harjoita veronalaista
toimintaa.
VÄHENNYKSEN MÄÄRÄ JA VÄHENTÄMISVUOSI
Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on vuodesta 2009 alkaen 3000 euroa
vuodessa. Vähennyksen omavastuu on 100 euroa vuodessa henkilöä kohden. Määrät
ovat samat riippumatta siitä ostetaanko palvelu yritykseltä tai yrittäjältä vai
palkataanko työhön työsuhteinen työntekijä.
Omavastuu lasketaan vähennettävästä määrästä. Jos työn osuus yrityksen
laskulla on esimerkiksi 4000 euroa, niin vähennettävä määrä on 2400 euroa (4000
x 60 %). Omavastuu 100 euroa vähennetään tästä 2400 eurosta, jolloin vähennys on
2300 euroa.
Omavastuuosuudesta johtuen vähennystä alkaa saa kun yritykselle maksetun
vähennyskelpoisen työn osuus ylittää 166,67 euroa (166,67 x 60 % = 100 euron
omavastuu). Vastaavasti työsuhteessa maksetun palkan määrän on oltava noin
192,31 euroa (192,31 x 30 % + 192,31 x 22 % = 100 euron omavastuu), ennen kuin
vähennystä alkaa saada.
Täyteen vähennykseen, 3000 euroon oikeuttavat noin 5 166 euron suuruiset
kustannukset, jos työn tekee ennakkoperintärekisteriin merkitty yritys tai
yrittäjä (5 166 x 60 % - 100 on noin 3 000 euroa). Jos työn tekee palkattu
henkilö ja palkan sivukulut ovat 22 %, täyden 3000 euron vähennyksen saa noin
5962 euron suuruisella palkalla (30 % x 5 962 + 22 % x 5962 – 100 on noin
3000 euroa).
Vähennys ja omavastuu ovat vuosikohtaisia. Vähennys myönnetään palkan, palkan
sivukulujen tai työkorvauksen maksuvuonna sen jälkeen kun sen perusteena oleva
työ on tehty. Jos palkka ja palkan sivukulut maksetaan eri vuonna, vähennys
määräytyy silloinkin maksuvuoden mukaan.
MISTÄ VEROSTA VÄHENNYS TEHDÄÄN
Kotitalousvähennys tehdään ensisijaisesti valtion tuloverosta. Vähennys
tehdään ansiotuloista ja pääomatuloista suoritettavista veroista verojen määrien
suhteessa. Ansiotuloista menevästä verosta vähennys tehdään muiden vähennysten
jälkeen ennen alijäämähyvitystä. Siltä osin kuin vähennys ylittää valtion
tuloveron määrän, ylittävä osa vähennetään kunnallisverosta, vakuutetun
sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta ja kirkollisverosta näiden verojen
suhteessa. Sairausvakuutuksen päivärahamaksusta vähennystä ei voi tehdä.
Jos verot eivät riitä vähennyksen tekemiseen tai vähennystä ei muusta
syystä voi tehdä, kustannuksia ei voi vähentää myöhempien vuosien verotuksessa.
KOTITALOUSVÄHENNYS PUOLISOILLA
Tuloverolain 7 §:n mukaan tuloverolaissa tarkoitetaan puolisoilla sellaisia
henkilöitä, jotka ennen verovuoden päättymistä ovat solmineet avioliiton.
Tuloverolain puolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan myös avioliitonomaisissa
olosuhteissa verovuonna yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta jatkuvasti
eläneisiin henkilöihin, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai
joilla on tai on ollut yhteinen lapsi.
Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on henkilökohtainen. Puolisoista täyden
vähennyksen voi saada kumpikin, jos molemmilla on vähennettäviä kustannuksia.
Vähennys myönnetään siltä osin kuin vähennettävä osa kustannuksista kummankin
osalta ylittää omavastuuosuuden 100 euroa.
TVL 127 c §:n mukaan vähennys myönnetään puolisoille siten kuin he ovat
vähennystä ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä vaatineet.
Vähennystä ei voi siirtää puolisolta toiselle enää verovuodelta toimitettavan
verotuksen päättymisen jälkeen. Jos kumpikin puoliso vaatii vähennystä samojen
kustannusten perusteella, vähennys myönnetään ensisijaisesti sille puolisolle,
jonka ansiotuloista ja pääomatuloista suoritettava valtion tulovero on verosta
tehtävien vähennysten jälkeen suurempi.
Jos vähennystä vaatineen puolison verot eivät riitä vähennyksen tekemiseen
tai jos vähennykseksi vaadittu määrä ylittää säädetyn enimmäismäärän,
veroviranomainen vähentää vähentämättä jääneen määrän toisen puolison veroista.
Vähennys tehdään samalla tavalla kuin se olisi tehty, jos puoliso itse olisi
vähennystä vaatinut. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan tarkoituksena on,
ettei vähennys missään tapauksessa jäisi pienemmäksi verrattuna siihen, jos
toinen puoliso olisi sitä vaatinut.
Esimerkki 1
Puolisot A ja B vaativat kumpikin kotitalousvähennystä. Kumpikin on esittänyt
selvityksen vähennysvaatimuksensa perusteena olevista kustannuksista. A:lla
vähennettävät kustannukset ovat 3 500 euroa (6000 euroa x 60 % - 100 euroa) ja
B:llä 4 100 (7 000 euroa x 60 % - 100 euroa ). A:n verot ovat 20 000 euroa ja
B:n 15 000 euroa.
A ja B saavat kumpikin 3000 euron vähennyksen.
Esimerkki 2
Puolisot C ja D vaativat kumpikin kotitalousvähennystä. Kummallakin on veroja
15 000 euroa. C:n vähennettävät kustannukset ovat 3200 euroa (5500 euroa x 60%
-100 euroa) ja D:n 2300 euroa (4000 x 60% - 100 euroa). C:lle myönnetään
maksimivähennys 3000 euroa. Koska enimmäismäärä ylittyi, ylimenevä määrä 200
euroa (3200 euroa – 3000 euroa) siirretään verotuksessa viran puolesta
vähennettäväksi D:llä, jolle myönnetään yhteensä 2500 euron vähennys.
Esimerkki 3
Puolisot E ja G. G:n verot ovat 10 000 euroa. E:llä ei ole lainkaan veroja,
mutta hän on vaatinut kotitalousvähennystä ja esittänyt sen perusteena olevia
kustannuksia 1100 euroa (2000 euroa x 60 % -100 euroa). G on esittänyt
vähennettäviä kustannuksia 3200 euroa (5500 euroa x 60 % - 100 euroa). E:llä
vähentämättä jäänyt määrä 1100 euroa vähennetään G:n veroista. G saa vähentää
yhteensä 4300 euroa.
Esimerkki 4
Puolisoilla H ja J on kotitalousvähennykseen oikeuttavia kustannuksia
yhteensä 4000 euroa. He haluavat jakaa vähennyksen puoliksi. Kummankin vähennys
on (2000 euroa x 60 % - 100 euroa) 1100 euroa, koska omavastuu vähennetään
kummaltakin puolisolta. Jos vähennys olisi tehty vain toisella puolisolla,
vähennys olisi ollut 2300 euroa, koska omavastuu olisi laskettu vain yhteen
kertaan.
Verovelvollisen avopuoliso ja lapsi vähennyksen saajana
Avopuoliso, vaikka hänellä ei olisi omistusoikeutta asuntoon, voi saada
vähennyksen, jos hän on maksanut vähennykseen oikeuttavia kustannuksia ja asuu
asunnossa. Vähennyksen siirtäminen toiselle puolisolle koskee kuitenkin vain
verotuksessa puolisoina pidettäviä henkilöitä. Verotuksessa puolisoina pidetään
myös avoliitossa olevia, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa
tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi.
Myös kotona asuva lapsi voi saada vähennyksen, edellyttäen että hänellä on
tuloja, joilla hän on osallistunut vähennettävien kustannusten
maksuun.
RAHOITUS- JA OSAMAKSUSOPIMUS
Tietyissä tapauksissa työ voidaan ostaa yritykseltä samalla kun ostetaan
esimerkiksi keittiö- tai kylpyhuonekalusteita. Kalusteiden ja asennustyön
rahoitus voidaan siirtää rahoitussopimuksella rahoitusyhtiölle.
Verotuskäytännössä osamaksusopimuksen maksuerän maksuvuosi on ollut ratkaiseva
vähentämisvuoden kannalta. Rahoitussopimus voidaan sen sijaan rinnastaa lainan
ottoon. Tällöin vähentämisvuodeksi katsotaan se vuosi, kun rahoitussopimus
solmitaan. Jos työ tehdään sopimuksen solmimisvuoden jälkeen, niin tällöin
vähennyksen saa vasta, kun työ on tehty. Koska kotitalousvähennyksen saa vain
työn osuudesta, tulee rahoitussopimuksessa eritellä työn osuus.
VAKUUTUSYHTIÖN MAKSAMAN KORVAUKSEN
VAIKUTUS
Verovelvollinen on voinut saada vakuutusyhtiöltä korvausta työhön, josta hän
pyytää kotitalousvähennystä. Tyypillisin tapaus lienee vesivahingon,
tulipalon tai muun vastaavan vahingon korjaustyö. Kotitalousvähennystä ei saa
siltä osin kun vakuutusyhtiö on korvannut kustannukset. Kotitalousvähennystä
koskevan tuloverolain 127 b §:n mukaan verovelvollinen saa vähentää maksamansa
kustannukset.
Ratkaisussa 7.8.2008 (KHO:2008:55) korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei
verovelvollisella ollut oikeutta kotitalousvähennykseen siltä osin kuin
vakuutusyhtiö oli korvannut työstä suoritetun määrän, koska kustannusten ei
voitu katsoa jääneen tältä osin verovelvollisen maksettavaksi.
KUSTANNUSTEN VÄHENTÄMINEN PÄÄOMATULOSTA JA
KOTITALOUSVÄHENNYKSENÄ
Kotitalousvähennys on oma erillinen vähennys, josta säädetään erikseen
tuloverolaissa. Tällöin lienee katsottava, ettei kustannusten vähentäminen
kotitalousvähennyksenä vaikuta omaisuuden hankintamenon määrittämiseen eikä
pääomatuloista vähennettävien tulonhankkimiskulujen vähentämisoikeuteen.
Kotitalousvähennys ja asunnon hankintamenon määrittäminen
Asunnon luovutusvoitto on verovapaa, jos omistaja tai hänen perheensä on
käyttänyt asuntoa omistusaikana yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta ennen
luovutusta. Jos asunnon luovutus ei ole verovapaa, on mahdollisen luovutusvoiton
määrittämiseksi laskettava asunnolle hankintameno. Hankintamenoon voidaan
tällöin lukea mukaan myös se osa korjaus- ja perusparannusmenoista, jonka on
saanut vähentää kotitalousvähennyksenä.
Kotitalousvähennys ja vuokratulosta vähennettävät
kustannukset
Asunnon vuokralle antanut saa vähentää asuntoon kohdistuvat korjauskulut
vuokratulon tulonhankkimiskuluina, jos vuokrausta voidaan pitää
tulonhankkimistoimintana. Verotuksessa vuokrausta ei pidetä
tulonhankkimistoimintana esimerkiksi silloin, kun asunto on vuokrattu
lähisukulaiselle pelkkää yhtiövastiketta vastaan.
Jos asunto on vuokrattu sellaiselle sukulaiselle, esimerkiksi isovanhemmalle,
jonka asunnossa tehdystä työstä aiheutuneet kustannukset saa vähentää
kotitalousvähennyksenä, ei kotitalousvähennys ole este asuntoon kohdistuvien
korjauskustannusten vähentämiseksi vuokratulosta.
KOTITALOUSVÄHENNYKSEN VAATIMINEN
VEROTUKSESSA
Kotitalousvähennys voidaan ottaa huomioon jo ennakkoperinnässä, jos
verovelvollinen sitä vaatii. Sen voi jättää myös vähennettäväksi lopullisessa
verotuksessa.
Kotitalousvähennys huomioon ennakkoperinnässä
Kotitalousvähennys otetaan huomioon ennakkoperinnässä asiakkaan
vaatimuksesta, jos työ on tehty ja palkka tai työkorvaus maksettu. Jos työ
perustuu toistaiseksi voimassaolevaan sopimukseen, kuten esimerkiksi
pitempiaikaiseen siivoussopimukseen, vähennys voidaan ennakkoperinnässä
kuitenkin myöntää jo alkuvuodesta koko vuodelle.
Verokortin ennakonpidätyksen voi muuttaa sähköisesti käyttäen verokortti
-verkossa palvelua. Tällöin palveluun syötetään sen kysymät
kotitalousvähennystiedot. Jos asiakas tekee muutosvaatimuksen puhelimessa tai
käy verotoimistossa, niin häneltä kysytään tarvittavat tiedot. Tositteet
kuluista tai muu selvitys (esimerkiksi hoitosopimus) vähennyksen perusteista on
esitettävä verotoimistoon vain sitä erikseen pyydettäessä.
Kotitalousvähennyksen vaatiminen lopullisessa verotuksessa
Vuodesta 2006 alkaen luonnolliset henkilöt ovat saaneet esitäytetyn
veroilmoituksen. Verovelvollisen on vaadittava kotitalousvähennystä
esitäytetyllä veroilmoituksella, ellei vähennystä ole siihen jo valmiiksi
täytetty. Vähennys voi olla esitäytetyllä veroilmoituksella valmiina, jos
verovelvollinen on hakenut muutosta ennakonpidätysprosenttiinsa tai ilmoittanut
tiedot palkka.fi - palvelua käyttäen. Vuodesta 2009 alkaen verovelvollinen voi
käyttää kotitalousvähennystietojen ilmoittamiseen myös Verohallinnon sähköistä
palvelua Veroilmoitus -verkossa lukuun ottamatta joitakin erityistilanteita.
Niitä verovelvollisia varten, jotka eivät käytä sähköistä
Veroilmoitus-verkossa palvelua, on esitäytetyn veroilmoituksen mukana
lähetettävässä täyttöohjeessa vähennyksen vaatimista varten lomake 14 (VEROH
3086).
Tositteita ei liitetä palautettavaan veroilmoitukseen vaan kotitalouden on
säilytettävä ne 6 vuotta maksuvuoden jälkeen ja esitettävä verotoimistolle
ainoastaan pyydettäessä.
Kotitalousvähennys verotuksen päättymisen jälkeen
Jos verovelvollinen ei ole hakenut kotitalousvähennystä verotukseensa ennen
edellisen vuoden verotuksen päättymistä tai jos hänen tekemäänsä vaatimusta ei
ole verotuksessa hyväksytty, hän voi hakea muutosta verotukseensa vielä viiden
vuoden kuluessa verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.
Veronoikaisuvaatimus tehdään kirjallisena verotuksen oikaisulautakunnalle siihen
veroverovirastoon, joka on toimittanut verotuksen.
Esimerkki:
Verovelvollinen on teettänyt remontin ja maksanut siitä aiheutuneen laskun
vuonna 2006, mutta ei ole vaatinut kotitalousvähennystä. Vuoden 2006 verotus
päättyi vuonna 2007. Koska verovelvollinen voi vaatia veronoikaisua viiden
vuoden kuluessa verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta, hän voi tehdä
oikaisuvaatimuksen vuoden 2012 loppuun mennessä.
Kotitalousvähennys Palkka.fi - palvelua käyttäen
Myös Palkka.fi -palkanlaskentaohjelman avulla on mahdollista saada
kotitalousvähennys automaattisesti esitäytetylle veroilmoitukselle. Palvelu
laskee kotitalousvähennyksen myös ennakkoperintärekisterissä olevalle
yritykselle tai yrittäjälle maksetusta laskusta (työkorvaus). Jos
kotitalousvähennystä kertyy useammasta suorituksesta, käyttäjä voi seurata
vähennyksen kertymistä kuluvalta vuodelta palvelun ”ilmoitukset”
-näytöltä.
Palkka.fi -palkanlaskentaohjelma on kotitalouksille ja muille
pientyönantajille suunniteltu maksuton palkanlaskentaohjelma, jonka avulla
kotitalous voi laskea työntekijän palkan sivukuluineen. Palvelun muodostamissa
maksuissa on maksunsaajien, veroviraston ja vakuutusyhtiön tilinumerot,
viitenumerot ja eräpäivät.
Palvelusta voi tulostaa myös työntekijälle
annettavan palkkalaskelman.
Lisäksi palvelu huolehtii Verohallinnolle ja
eläkevakuutusyhtiölle annettavista ilmoituksista. Työntekijän
tapaturmavakuutushakemus ja palkkailmoitus on hoidettava erikseen
vahinkovakuutusyhtiön kanssa sovitulla tavalla.
Palvelun osoite on www.palkka.fi. Turvalliseen ja
maksuttomaan palveluun tunnistautuessaan käyttäjä tarvitsee joko
verkkopankkitunnisteen tai sirullisen HST-kortin.
Lisätietoja saa
Palkka.fi -palvelun Internet-sivuilta sekä puhelinneuvonnasta suomenkielellä
numerosta 020 697 034 ja ruotsinkielellä numerosta 020
697 035 . Puheluihin vastataan klo 9-16.15. Puhelun hinta määräytyy
soittajan oman liittymän mukaan.
VUOSI-ILMOITUS JA TYÖNANTAJASUORITUSTEN
MAKSAMINEN
Jos kotitalousvähennykseen oikeutetun työn on tehnyt työsuhteessa oleva,
palkattu henkilö, on kalenterivuoden aikana maksetuista palkoista annettava
vuosi-ilmoitus. Ilmoitus suositellaan annettavaksi heti työsuhteen
päätyttyä. Ilmoitus on kuitenkin annettava viimeistään kuitenkin
palkanmaksuvuotta seuraavan tammikuun loppuun mennessä.
Työnantaja, joka toimii henkilötunnuksella (esim. kotitalous), voi lähettää
vuosi-ilmoituksen Verohallintoon sähköisesti verkkolomakkeilla. Työnantaja
tunnistautuu palveluun henkilökohtaisilla verkkopankkitunnuksillaan tai
sirullisella henkilökortilla. Lomakkeet löytyvät Internet-sivuilta: www.suomi.fi tai www.vero.fi >
lomakkeet > Vuosi-ilmoituslomakkeet. Vuosi-ilmoituksen voi antaa myös
paperilomakkeella VEROH 7801.
Vuosi-ilmoitus on annettava, vaikka ennakonpidätystä ei ole toimitettu, jos
työntekijälle maksetun palkan määrä on vähintään 200 euroa kalenterivuodessa.
Työnantajarinki antaa vuosi-ilmoituksen sen henkilön nimissä, joka hoitaa
muutkin työnantajavelvoitteet muiden puolesta. Jos ringillä on Y-tunnus,
se antaa vuosi-ilmoituksen Y-tunnuksellaan.
Kotitalous maksaa ennakonpidätykset ja työnantajan sosiaaliturvamaksun
Verohallinnon tilille palkanmaksukuukautta seuraavan kuukauden 12. päivään
mennessä. Kotitalouden tulee antaa maksamistaan palkoista kausiveroilmoitus.
Ohjeita maksamiseen ja ilmoittamiseen on Verohallinnon Internet-sivuilla
osoitteessa www.vero.fi/verotiliohjeet.
Apulaisjohtaja Erkki Laanterä
Ylitarkastaja Riitta Roos
|